Julkaistussa kampanjavideossa nimimerkillä ”Anni” esiintyvä nuori nainen, entinen bi-seksuaali, todistaa uskoontulostaan ja kertoo omin sanoin sitä seuranneesta elämänmuutoksesta, jossa ei sittemmin ollut sijaa enää lesbosuhteille.
Videon tekijät olivat valinneet kampanjavideoonsa hyvin haastavan ja kiistanalaisen aiheen, jonka saattoi odottaa herättävän voimakkaita reaktioita.
Tuskin oli kampanja saatu liikkeelle maanantaina 21.3. kun siihen jo tarttuivat kynsin hampain suomalainen media. Yksi ainoa asiayhteydestään irrotettu puolihuolimaton lause yli 10 minuuttisessa kampanjavideossa nousi otsikoihin. Sen minkä tavallinen katsoja saattoi hyväntahtoisesti, jos vain halusi, ymmärtää viittaavan Jumalan mahdollisuuksiin muuttaa ihmisen elämä elämäntaustoihin katsomatta vääntyi julkisuudessa homojen ja murhamiesten pelkistäväksi rinnastukseksi. Sen jälkeen kampanja olikin helppo kääntää päälaelleen ”homovastaisena” kampanjana.
Monille varmaankin riitti kampanjan leimaaminen julkisuudessa, eikä siihen sen jälkeen tarvinnut henkilökohtaisesti tutustua. Mielipide oli muodostettu uutisotsikoiden perusteella. Ministeri Wallinia ällötti. Piispat pesivät pikapikaa siitä kätensä kuin Pilatus. Jotkut innostuivat taas eroamaan kirkosta. Setan vastausautomaatista saatiin myös formaattiin sopiva paheksunta.
Nuorten kampanjan aiheuttama reaktio on osoittanut todeksi kampanjan lähtöteesin: Suomessa on hirmuinen julkinen paine ajatella seksuaalieettisistä kysymyksistä yhdellä ainoalla, gay-aktivistien määrittelemällä tavalla. Jos poikkeat poliittisesti korrektista yleisestä mielipiteestä sinut häväistään julkisesti, sanomasi vääristellään täysin tunnistamattomaan muotoon ja leimakirveet lyövät lujaa ja korkealta. Olet foobikko, fundamentalisti, homovihaaja, rasisti, et ymmärrä ihmisen identiteetin päälle, et ihmisoikeuksia hyvä jos suomenkieltä.
Ironisinta on, että tahot jotka aina pitävät suurinta ääntä siitä kuinka pitäisi hyväksyä erilaisuutta osoittavat kaikkein vähiten suvaitsevansa sitä. Nimittäin jos kyse on erilaisuudesta, jossa joku uskoon tullut nuori haluaa ottaa etäisyyttä homo-, bi- tai lesboelämäänsä. Ja tekee sen vielä onnellisena iloisella mielellä Jeesusta kiittäen.
Se ei suinkaan aina ole helppoa, eivätkä kaikki koe muutosta yhtä nopeasti tai voimakkaasti kuin Anni. Mutta siihen lienee jokaisella Jeesukseen uskovalla nuorella silti täysi oikeus pyrkiä, jos niin haluaa. Vai onko tämä se ainoa erilaisuuden muoto, jota ei tarvitse suvaita eikä sietää?
Kampanja osoitti, että suomalaiset kristityt nuoret tarvitsevat juuri Älä alistu! –kampanjan sanomaa: Sinun ei tarvitse alistua muiden odotuksiin – seuraa rohkeasti Jeesusta! Elä rohkeasti Raamatun mukaan ja ole erilainen nuori. Rakasta kaikkia. Mutta älä alistu.
Jälkikäteen voidaan aina miettiä mitä olisi voitu tehdä tai sanoa toisin. Kampanjavideota olisi voitu vielä hioa joiltakin osin. Tästä huolimatta Älä alistu! –kampanja oli tarpeellinen. Annin todistus koskettava ja aito.
Hyvä Anni! Pidä pintasi. Älä alistu! Esimerkkisi kannustakoon monia nuoria seuraamaan Jeesusta enemmän kuin julkista mielipidettä.
”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room. 12:2
--------------
Aiemmin aiheesta tällä blogilla:
- YLEn homoilta aiheutti ennätyksellisen erovyöryn kirkosta - ja muuta palautetta
- YLEn homoilta ja Päivi Räsäsen ajojahti mediassa
- Kirkon sisällissota - Vantaan Sanomista poimittua
- Kiirettä pitää - homokeskustelu jatkuu
- Myytti homouden synnynnäisyydestä - mitä tiede sanoo?
- Jos kaksi rakastaa toistaan... Entä jos kolme?
- Arkkipiispa Paarman sateenkaariargumentit eivät vakuuta
- Nissisen homoteologiset argumentit eivät kestä
- Homokeskustelu heiluttaa nyt herätysliikkeitä
- Mitä eroa on sukupuolella, rodulla ja sukupuolisella suuntautuneisuudella?
- Ihmisen ja koiran avioliitto - Keskustelu homoadpitosta kiihdytti mieliä eduskunnassa
- Kristittyjen rinnastaminen natseihin on loukkaavaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti