Osallistuin kerran
kristittyjen lääketieteenopiskelijoiden järjestämään keskustelutilaisuuteen Tampereella.
Aiheena taisi olla uskon rooli julkisuudessa. Kaikkein antoisin keskustelu
tapahtui kuitenkin suomalais-kansalliseen tyyliin itse tilaisuuden
jälkeen kahvikupin äärellä.
Päätoimittaja Leif Nummelan kanssa huomasimme istuvamme uteliaiden nuorten lääketieteenopiskelijoiden ympäröimänä vastaamassa heidän kysymyksiinsä abortista. He olivat selvästi joutuneet miettimään asiaa opintojensa vuoksi ja se tuntui juuri sillä hetkellä aidosti painavan eräiden mieltä.
Päätoimittaja Leif Nummelan kanssa huomasimme istuvamme uteliaiden nuorten lääketieteenopiskelijoiden ympäröimänä vastaamassa heidän kysymyksiinsä abortista. He olivat selvästi joutuneet miettimään asiaa opintojensa vuoksi ja se tuntui juuri sillä hetkellä aidosti painavan eräiden mieltä.
Keskustelun edetessä
mieleeni palautui valaiseva anekdootti, jonka olin lukenut Gregory Kouklilta.
Siinä tiivistyy elämän puolesta –logiikan keskeisin eettinen periaate.
Abortin puolesta ja sitä
vastaan voidaan esittää monenlaisia argumentteja. Tämä yksi eettinen näkökohta
nousee ylitse muiden. Se on keskeisin näkökohta koko elämän puolesta –logiikan
ymmärtämiseksi. Vastauksesta riippuu myös miten tulisi suhtautua kaikkiin
muihin abortin puolesta esitettyihin argumentteihin.
Lupa tappaa?
Koukl pyytää meitä
kuvittelemaan mielessämme seuraavaa tilannetta:
Kuvittele itsesi kotona
tiskialtaan ääressä pesemässä astioita, kun yhtäkkiä kuulet selkäsi takaa
pienen 7-vuotiaan lapsesi esittävän sinulle viattomana kysymyksen: ”Äiti / Isä,
saanks mä tappaa tän?”
Tämän kysymyksen
kuultuasi, mikä on ensimmäinen kysymys, joka sinulle tulee mieleen?
”Mikä se on?”
Haluat luonnollisesti
selvittää mikä ”se” on, ennen kuin voit vastata lapsellesi. Niinpä kysyt joko suoraan tai käännyt luonnollisesti katsomaan saadaksesi
selvyyden siihen "mikä se on".
Jos lapsesi pitää kädessään
kärpästä, hämähäkkiä tai kastematoa tms., niin vastaus saattaa olla ”Siitä
vaan, anna mennä”.
Jos sen sijaan lapsesi
pitää 2-vuotiasta naapurin Villeä niskasta kiinni, esitetty kysymys muuttuukin yhtäkkiä
vakavammaksi ja ryhdyt välittömästi selvittämään, että sellainen ei sovi
alkuunkaan.
Miksi?
Koska niin ei saa
tehdä i h m i s i l l e. Viattoman, puolustuskyvyttömän ihmisen elämän
riistäminen on väärin. Tämä on elämän puolesta –logiikan eettinen ydin. Jokainen
voi ymmärtää tämän eettisen periaatteen ilman uskonnollistakin tapakasvatusta.
Yksi ainoa kysymys
Tämä yksi ainoa kysymys on abortin eettisen
oikeutuksen kannalta kaikkein perustavin. Vastaus kysymykseen ”Mikä se on?” – ratkaisee abortin eettisenä kysymyksenä lähes kaikissa tapauksissa.
Jos syntymätön ei ole
ihminen on lähes yhdentekevää mitä "sille" tapahtuu. Tapa, syö se, käytä
lannoitteena kukkapenkissä. Ihan sama. Jos sen sijaan syntymätön on ihminen
meillä ei ole eettistä oikeutta eikä lupaa tappaa viattomia ja
puolustuskyvyttömiä ihmisiä.
Kun abortin puolustajat vetoavat joskus siihen, että ”se” on ”vain solumöykky” he osoittavat ymmärtävänsä miten eettisesti keskeisen on kysymys siitä mikä on syntymätön.
Kun abortin puolustajat vetoavat joskus siihen, että ”se” on ”vain solumöykky” he osoittavat ymmärtävänsä miten eettisesti keskeisen on kysymys siitä mikä on syntymätön.
Ihminen on ihminen hedelmöityksestä saakka
Tieteen näkökulmasta asia
on yksiselitteinen. Viittaan tässä yhteydessä esimerkiksi ihmisen
anatomian ja embryologian parissa elämäntyönsä tehneen Arizonan yliopiston
lääketieteellisen tiedekunnan emeritusprofessori Ward Kischerin artikkeliin The
Corruption of Science of Human Embryology sekä Downin syndroomaan johtavan kromosomivirheen löytäneen geneetikon Jerome Lejeunen artikkeliin When Does Human Life Begin?
Kischer ja Lejeune osoittavat sen kiistattoman tosiasian, että uusi ihminen saa alkunsa hedelmöityksessä. Tämän jälkeen ei ole jotain erillistä hetkeä jolloin ”ihmisyys” tulee syntymättömään lapseen, tai jolloin syntymättömästä tulee ihminen. Uusi ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä. Joka on tästä eri mieltä ei ole eri mieltä uskonnosta. Hän on eri mieltä tieteen kanssa.
Kischer ja Lejeune osoittavat sen kiistattoman tosiasian, että uusi ihminen saa alkunsa hedelmöityksessä. Tämän jälkeen ei ole jotain erillistä hetkeä jolloin ”ihmisyys” tulee syntymättömään lapseen, tai jolloin syntymättömästä tulee ihminen. Uusi ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä. Joka on tästä eri mieltä ei ole eri mieltä uskonnosta. Hän on eri mieltä tieteen kanssa.
Se minkä kokoisia kulloinkin olemme ja missä sijaitsemme ei tee meistä ihmisiä. Meistä ei tule ihmisiä vasta synnytyskanavan
ulkopuolelle siirtyessämme.
Kussakin ihmiskehityksen vaiheessa – niin kohdussa kuin sen ulkopuolella - me näytämme juuri siltä miltä ihmisen kuuluukin näyttää tuossa vaiheessa, ja olemme juuri sen kokoisia kuin meidän kuuluukin olla.
Tajunnan tila ja itsetietoisuus eivät ole ihmisyyden ensi sijaisia mittareita. Muutoinhan lakkaisimme olemasta ihmisiä tajuttomana, nukkuessamme tai vaikka nukutuksessa ollessamme.
Kussakin ihmiskehityksen vaiheessa – niin kohdussa kuin sen ulkopuolella - me näytämme juuri siltä miltä ihmisen kuuluukin näyttää tuossa vaiheessa, ja olemme juuri sen kokoisia kuin meidän kuuluukin olla.
Tajunnan tila ja itsetietoisuus eivät ole ihmisyyden ensi sijaisia mittareita. Muutoinhan lakkaisimme olemasta ihmisiä tajuttomana, nukkuessamme tai vaikka nukutuksessa ollessamme.
Monet abortin puolesta
esitetyt väittämät ratkeavat kunhan ensin on vastattu kysymykseen ”Mikä se on?”. Elämän puolesta
–argumentaation logiikka lähtee siitä, että (a) syntymätön on ihminen ja että
(b) on eettisesti väärin riistää viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen
elämä.
Abortti on ruma ja
ihmisarvoa alentava toimenpide.
Kotimaa -lehden (25.7.2013) yleisönosastolla jälkipuitiin Päivi Räsäsen Kansanlähetyspäivien kohupuhetta useassa mielipidekirjoituksessa.
Kotimaa -lehden (25.7.2013) yleisönosastolla jälkipuitiin Päivi Räsäsen Kansanlähetyspäivien kohupuhetta useassa mielipidekirjoituksessa.
Eräs heistä, anestesiaerikoissairaanhoitaja E. Tapani Savolainen kirjoitti mm. näin:
Mitä tulee aborttiin ja
sen vertaamiseen teurastukseen, minun sanottava arkkipiispa Mäkisen vuoksi,
että jotain siitä tiedän. Olen ollut mukana sadassa raskaudenkeskeytyksessä ja
väitän eläimen teurastamisen olevan sivistynyttä ja inhimillistä toimintaa.
Arkkipiispa Mäkinen tuskin on kuullut, miltä kuulostaa sikiön mekaaninen
tuhoaminen imulaitteistolla, enkä ala sitä myöskään tässä kuvailemaan.”
Mitä yhteiskunta voisi tehdä?
Aborttien määrä Suomessa on laskenut. Silti Suomessa tehdään noin 10 000 aborttia vuodessa. Yli 30 joka päivä, kuten Päivi Räsänen Kansanlähetyspäivillä pitämässään puheessa muistutti.
Tilastoja saattaa kuitenkin kaunistaa abortoivien jälkiehkäisymenetelmien yleistyminen.
Hyvä yhteiskunta tunnetaan siitä, että se pitää kaikkein heikoimpien ja puolustuskyvyttömimpien jäsentensä puolta. Kuka voisi olla enemmän tällaisessa asemassa kuin syntymätön lapsi. Lapsen elämää on siten suojeltava jo ennen syntymää. Viattomien ja puolustuskyvyttömien ihmisten surmaaminen äitiensä kohtuihin ei ole humaania, eikä kuulu sivistysvaltion piirteisiin.
Jos puhuttaisiin verovaroista niin yhteiskunnan tulisi mielestäni suunnata johdonmukaisesti käytössä olevia terveydenhuollon resursseja ja varoja sellaisiin palveluihin, joissa nuoria aborttia harkitsevia äitejä rohkaistaisiin synnyttämään lapsensa ja tuettaisiin heitä tässä ennen ja jälkeen synnytyksen.
Lisäksi isät on myös saatava kantamaan vastuunsa, vaikka maksattamalla osa näin syntyneistä terveydenhuollon kustannuksista. Mikäli avioliitto ei jostain syystä houkuta, vaikka pitäisi. - "If you play like an adult, you pay like an adult".
Avioliittolakiin voitaisiin tietysti luoda lisää myönteisiä kannustimia, jotta avioliitto alkaisi uudella tavalla houkuttelemaan ja rohkaisemaan isiä kantamaan vastuun lapsistaan ja vaimoistaan.
"Mitä jos..."
Emme
suinkaan surmaa viattomia ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä vain koska he ovat
meille taakka tai pidämme heitä ei-toivottuina. Raiskaus on hirvittävä
rikos naista kohtaan. Silti sekään ei ole eettinen peruste surmata
rikoksen
kannalta täysin sivullinen henkilö, tässä tapauksessa lapsi, vaikka
raskaus olisikin rikoksen seurausta. Sellaisessa tilanteessa nainen
tarvitsee aivan erityistä tukea. Emme kuitenkaan surmaa viattomia ja
puolustuskyvyttömiä ihmisiä siksi, että he muistuttavat meitä
traumaattisista kokemuksista. Lasta ei pidä rangaista hänen isänsä
rikoksesta.
Bosnian sodan aikana 1990-luvulla Patmos Lähetyssäätiö tuki taloudellisesti auttamistoimintaa, jossa sodan uhreiksi joutuneet raiskatut naiset saivat asua turvallisessa perheryhmäkodissa, saivat kaikenlaista psykologista ja lääketieteellistä apua sekä tukea ja saivat synnyttää lapsensa. Monet naiset saivat avun tuon toiminnan kautta ja monet lapset löysivät tiensä perheisiin. Näin elämälle pelastettuja lapsia elää tänäkin päivänä.
Ainoa tapaus, jossa abortti voi olla eettisesti perusteltu on silloin, kun äidin henki on vaarassa. Tällainen on eettisesti rinnastettavissa tilanteeseen, jossa kahdesta hukkuvasta toinen on vetämässä toisenkin pinnan alle eikäole mahdollista pelastaa molempia. Silloin on eettisesti perusteltua irrottaa toinen toisesta ja pelastaa heistä toinen, etteivät molemmat huku. Tämä on äärimmäinen tapaus.
Mitä yhteiskunta voisi tehdä?
Aborttien määrä Suomessa on laskenut. Silti Suomessa tehdään noin 10 000 aborttia vuodessa. Yli 30 joka päivä, kuten Päivi Räsänen Kansanlähetyspäivillä pitämässään puheessa muistutti.
Tilastoja saattaa kuitenkin kaunistaa abortoivien jälkiehkäisymenetelmien yleistyminen.
Hyvä yhteiskunta tunnetaan siitä, että se pitää kaikkein heikoimpien ja puolustuskyvyttömimpien jäsentensä puolta. Kuka voisi olla enemmän tällaisessa asemassa kuin syntymätön lapsi. Lapsen elämää on siten suojeltava jo ennen syntymää. Viattomien ja puolustuskyvyttömien ihmisten surmaaminen äitiensä kohtuihin ei ole humaania, eikä kuulu sivistysvaltion piirteisiin.
Jos puhuttaisiin verovaroista niin yhteiskunnan tulisi mielestäni suunnata johdonmukaisesti käytössä olevia terveydenhuollon resursseja ja varoja sellaisiin palveluihin, joissa nuoria aborttia harkitsevia äitejä rohkaistaisiin synnyttämään lapsensa ja tuettaisiin heitä tässä ennen ja jälkeen synnytyksen.
Lisäksi isät on myös saatava kantamaan vastuunsa, vaikka maksattamalla osa näin syntyneistä terveydenhuollon kustannuksista. Mikäli avioliitto ei jostain syystä houkuta, vaikka pitäisi. - "If you play like an adult, you pay like an adult".
Avioliittolakiin voitaisiin tietysti luoda lisää myönteisiä kannustimia, jotta avioliitto alkaisi uudella tavalla houkuttelemaan ja rohkaisemaan isiä kantamaan vastuun lapsistaan ja vaimoistaan.
"Mitä jos..."
En ole tässä kirjoituksessa
ryhtynyt yksityiskohtaisesti vastaamaan mahdollisiin abortin puolesta
esitettyihin yleisiin väitteisiin tai mahdollisiin
”entä jos…” asetelmiin.
Erilaisten vastaantulevien tapausten tarkastelu edellä kirjoitetun valossa on toki tärkeää. Niiden ratkaisemisen kannalta tämä yksi syntymättömän ihmisen statusta ihmisenä koskeva kysymys on kuitenkin oltava paikoillaan ensin. Se on perustavalla tavalla eettinen ydinkysymys.
Erilaisten vastaantulevien tapausten tarkastelu edellä kirjoitetun valossa on toki tärkeää. Niiden ratkaisemisen kannalta tämä yksi syntymättömän ihmisen statusta ihmisenä koskeva kysymys on kuitenkin oltava paikoillaan ensin. Se on perustavalla tavalla eettinen ydinkysymys.
Bosnian sodan aikana 1990-luvulla Patmos Lähetyssäätiö tuki taloudellisesti auttamistoimintaa, jossa sodan uhreiksi joutuneet raiskatut naiset saivat asua turvallisessa perheryhmäkodissa, saivat kaikenlaista psykologista ja lääketieteellistä apua sekä tukea ja saivat synnyttää lapsensa. Monet naiset saivat avun tuon toiminnan kautta ja monet lapset löysivät tiensä perheisiin. Näin elämälle pelastettuja lapsia elää tänäkin päivänä.
Ainoa tapaus, jossa abortti voi olla eettisesti perusteltu on silloin, kun äidin henki on vaarassa. Tällainen on eettisesti rinnastettavissa tilanteeseen, jossa kahdesta hukkuvasta toinen on vetämässä toisenkin pinnan alle eikäole mahdollista pelastaa molempia. Silloin on eettisesti perusteltua irrottaa toinen toisesta ja pelastaa heistä toinen, etteivät molemmat huku. Tämä on äärimmäinen tapaus.
Valtaosa Suomessa tehtävissä aborteista, lähes kaikki, tehdään kuitenkin ns. sosiaalisista syistä.
Entä jos olet tehnyt abortin?
En ole aborttia aiemmin
blogillani käsitellyt kuin kerran (Abortti - ettei totuus unohtuisi, 22.9.2008). Vaikka yllä olen käsitellyt aborttia pääasiassa eettisenä kysymyksenä se ei
tarkoita, etten ymmärtäisi miten emotionaalisesti herkkä ja raskas aihe on. Varsinkin,
jos joku on tehnyt lapselleen abortin.
Mutta asia ei muutu muuksi kaunistelemalla. Abortti on lääketieteellisesti
ruma toimitus. Äidin se voi traumatisoida vuosiksi. Syntymättömän viattoman lapsen
se tuhoaa joka kerta.
Vastaus abortin
synnyttämään ahdistukseen ja syyllisyyteen ei ole syyllisyyden kieltäminen tai
torjuminen. Abortti on synti, jonka saa anteeksi tunnustamalla sen Jumalalle ja
turvaamalla Kristuksen täytettyyn työhön. Tätä lohtua mikään laki, etiikka tai edes tiede ei ihmiselle tarjoa. Mutta sen tarjoaa evankeliumi Jeesuksesta.
Kukaan meistä ei voi asettua toisen yläpuolelle ikään kuin olisimme itse kaikesta puhtaita ja eettisesti moitteettomia. Jokainen meistä on rikkonut Jumalaa vastaan ja tarvitsee anteeksiantamusta, jonka Hän on valmis antamaan jokaiselle Häntä katumuksessa lähestyvälle.
Tämä kutsu koskee myös vääryyttä tehneitä isiä, jotka ovat saattaneet tyttöystävänsä raskaaksi ja sitten joko hylänneet heidät kipuilemaan yksin tai pahimmassa tapauksessa painostaneet heitä aborttiin.
Kristuksen anteeksiantamus parantaa abortin aiheuttamat sisäiset haavat. Menneisyyden väärät valinnat ja virheet saa silloin jättää taakseen eikä niistä tarvitse enää kantaa syyllisyyttä. Kristuksen tähden Jumala sulkee hellästi armahtavaan syliinsä niin äidin kuin lapsenkin, joka ei koskaan saanut syntyä.
Kukaan meistä ei voi asettua toisen yläpuolelle ikään kuin olisimme itse kaikesta puhtaita ja eettisesti moitteettomia. Jokainen meistä on rikkonut Jumalaa vastaan ja tarvitsee anteeksiantamusta, jonka Hän on valmis antamaan jokaiselle Häntä katumuksessa lähestyvälle.
Tämä kutsu koskee myös vääryyttä tehneitä isiä, jotka ovat saattaneet tyttöystävänsä raskaaksi ja sitten joko hylänneet heidät kipuilemaan yksin tai pahimmassa tapauksessa painostaneet heitä aborttiin.
Kristuksen anteeksiantamus parantaa abortin aiheuttamat sisäiset haavat. Menneisyyden väärät valinnat ja virheet saa silloin jättää taakseen eikä niistä tarvitse enää kantaa syyllisyyttä. Kristuksen tähden Jumala sulkee hellästi armahtavaan syliinsä niin äidin kuin lapsenkin, joka ei koskaan saanut syntyä.