keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Myytti homouden synnynnäisyydestä - mitä tiede sanoo?

Edellisen artikkelini synnyttämässä keskustelussa eräs anonyymi kommentoi mielipiteenään:  "Mielestäni homoseksuaalisuus on synnynnäistä ja siis geeneistä johtuvaa." Tämä on populaarissa homoutta koskevassa keskustelussa varsin yleisesti vastaan tuleva uskomus. Se ei kuitenkaan perustu tosiasioihin.

Sen sijaan, kuten kirkon sisällä toimivan homomyönteisen Yhteysliikkeen julkaisemassa kirjassa "Synti vai siunaus - Homoseksuaalit, kirkko ja yhteiskunta" (Kirjapaja, 2003), neurologian dosentti Markku T. Hyyppä toteaa alkuperätutkimusten historiasta ja nykytilasta:
”Läpimurtoa homoseksuaalisuuden tieteellisessä selittämisessä ei ole edelleenkään tapahtunut. Viime vuosina julkaistut alkuperätutkimukset ja katsaukset viittaavat päinvastoin siihen, että sukupuolisen suuntauksen biologisessa selittämisessä on ajauduttu innostuksesta näivettymiseen… Luonnontieteellä höystetty essentialismi, jonka tehtävänä on etsiä homoseksuaalisuuden selitys tai konkreettinen ydin, sopii modernien homoseksuaaliyhteisöjen tasa-arvopyrkimyksiin…  Kylmästi on todettava, että homoseksuaalisuutta biologisoivat tutkimukset ovat yllättävän usein väärennöksiä… Periytyvyyteen uskovien päättelyketjussa on suuria teoreettisia aukkoja. Mahdollisuuksia on niin paljon, että homogeenistä puhuminen on pelkkää tieteisuskoa." (lihavointi ja kursivointi minun)
Myös queer-aktivisti tri Olli Stålström väitöskirjassaan Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu kumoaa erilaiset biologiset alkuperätutkimukset. Biologiset alkuperäselitykset torjutaan varsin yleisesti akateemisen homoliikkeen parissa koska nähdään, että juuri biologisointi tuo helposti homoseksuaalisuudelle siihen liitetyn sairausleiman. Toinen syy niiden torjumiseen on yksinkertaisesti se, että tällaiset alkuperätutkimukset eivät ole kestäneet kriittistä tarkastelua kuten Stålström huolellisesti osoittaa väitöskirjassaan. Stålström ei säästele sanojaan kun hän kirjoittaa muun muassa (lihavointi minun):
Yksi laajimpia uusia kirjallisuustutkimuksia, jossa on käyty läpi 135 tutkimusta, päätyy lopputulokseen, jonka mukaan ei ole mitään ehdotonta tukea millekään tietylle biologiselle teorialle (Byne ym. 1993). Tutkijoiden mukaan nykyinen biologisten syyteorioiden suosio johtuu enemmänkin pettymyksestä psykososiaalisten teorioiden epätäydellisyyteen kuin tieteellisestä näytöstä […] Uusin yhteenveto biologisista syytutkimuksista on esitetty heinäkuussa 1996 ilmestyneessä hakuteoksessa Textbook of Homosexuality and Mental Health. Siinä Byne (1996) tekee yhteenvedon hormoniteorioista, geeniteorioista sekä aivojen rakenteen vaikutuksesta seksuaalisen suuntautumisen syntyyn. Bynen mukaan ei ole vakuuttavaa näyttöä minkään hormonaalisen tai geneettisen tekijän vaikutuksesta homoseksuaalisuuden syntyyn […] Juvan (1995) ja muiden usein esittämä väite, jonka mukaan suvaitsevaisuutta lisäisi se, jos homoseksuaalisuuden voitaisiin osoittaa olevan 'biologinen poikkeavuus' on paitsi tarkoitushakuisuudessaan epäilyttävä myös paikkansapitämätön […] Juvan (1995) ja vastaavien kirjoittajien esiin nostama näkemys homoseksuaalisuudesta biologisena 'poikkeavuutena' olisi paluuta 1800- luvulla muodissa olleisiin Lombroson ja Krafft-Ebingin ideoihin seksuaalisten 'perversioiden' ja rikollisuuden biologisesta pohjasta degeneraation tai biologisen 'poikkeavuuden' muotoina." (Stålström: Sosiobiologinen vastareaktio vapautusliikkeelle)
SETA suhtautuu kriittisesti populaariin näkemyksen homouden biologisesta alkuperästä kritisoiden näitä teorioita aiemmin nettisivuillaan:
“Homoseksuaalisuutta on koitettu selittää mm. geeniperimän, äidin sikiöajan hormoonierityksen, varhaislapsuuden tunnesuhteiden avulla. Monista homoista ja lesboista tällainen syiden etsiminen tuntuu hyvin loukkaavalta, koska näissä selitysmalleissa lähdetään poikkeavuus -ajattelusta.” (Seta ry: Meitä on moneksi: Homoseksuaalisuus)
Arvovaltainen Amerikan Psykologiyhdistys (APA) on samoilla linjoilla torjuessaan uusimmassa esitteessään ajatuksen siitä, että olisi näyttöä homoseksuaalisuuden palautumisesta pelkistäen biologisiin syihin:
"There is no consensus among scientists about the exact reasons that an individual develops a heterosexual, bisexual, gay or lesbian orientation. Although much research has examined the possible genetic, hormonal, developmental, social, and cultural influences on sexual orientation, no findings have emerged that permit scientists to conclude that sexual orientation is determined by any particular factor or factors. Many think that nature and nurture both play complex roles…." (Answers to you Questions: For a Better Understanding of Sexual Orientation and Homosexuality sekä APA's New Pamphlet on Homosexuality De-emphasizes the Biological Argument, Supports a Client's Right to Self-Determination)
Puheille homoseksuaalisuuden synnynnäisyydestä ja biologisesta alkuperästä ei siis ole tieteellistä perustetta tämän hetkisen tietämyksen valossa. Biologia ei determinoi ihmisen sukupuolista suuntautuneisuutta (homo/hetero). Ainoastan sukupuolen (mies / nainen).

Akateemisen homoliikkeen parissa on biologiaan perustuvan essentialismin sijaan kuitenkin vallalla ns. konstruktivistinen selitys. Sen mukaan sukupuolinen suuntautuneisuus yleensä (hetero/bi/homo) olisi pääosin yhteiskunnallinen tai kielellinen luomus. Yksilöllisellä valinnalla on siten konstruktivistisen näkemyksen mukaan paljon enemmän tekemistä homouden kanssa kuin kansanomaisessa keskustelussa luullaan tai halutaan tunnustaa. Konstruktivismin hengessä meillä Suomessa esimerkiksi lesboaktivisti Akuliina Saarikoski on avoimesti markkinoinut näkemystä "seksuaalikäännyttämisestä", joka pyrkii ihmisten käännyttämiseen homoiksi.

Tällaistakin näkemystä voidaan kritisoida liian pelkistäväksi. Monet homoseksuaalit eivät, ainakaan oman kertomansa mukaan, ole yhtäkkiä vain valinneet ja päättäneet alkaa kokea homoeroottisia tunteita. Lapsuusajan kokemuksilla (mahdollinen hyväksikäyttö) ja muilla tekijöillä on myös merkitystä ihmisen seksuaaliselle kehitykselle. Mitään homogeeniä ei kuitenkaan ole löydetty. Muutkaan biollogiset alkuperätutkimukset eivät ole tarjonneet vastausta homouden syntyyn, kuten APA myöntää.

Ajatukseen homouden synnynnäisyydestä on syytä suhtautua kriittisesti siksikin, että seksuaalista suuntautuneisuus ei ole kiinteä ja absoluuttisen muuttumaton ominaisuus. Sukupuolinen suuntautuneisuus saattaa vaihdella elämän mittaan. Lisäksi monet entiset homoseksuaalit ovat kertoneet kokeneensa merkittävän muutoksen elämässään heteroseksuaaliseen suuntaan. Näin ollen homouden rinnastaminen perinnöllisiin ja synnynnäisiin ominaisuuksiin, kuten vaikkapa ihonväriin,  rotuun tai sukupuoleen on virhe. Mustaihoinen yhdysvaltalainen baptistipastori Dwight McKissic on todennut osuvasti: 
Olen kuullut homoseksuaalien sanovan, että he tajusivat olevansa homoja 18 tai 25 tai 33 vuoden ikäisenä. En tunne ainuttakaan mustaihoista, jolle hänen mustaihoisuutensa olisi valjennut vasta 25 vuotiaana … Olen kohdannut ‘entisiä homoseksuaaleja’. Milloinkaan en ole kohdannut ‘entistä mustaihoista’, Michael Jacksonia kenties lukuunottamatta. Mitä tulee homoseksuaalisuuteen ja samaa sukupuolta olevien ‘avioliittoihin’ niin, Jumala on puhunut, eikä hän änkyttänyt. Jumalan sana ei hyväksy homoseksuaalisuutta, eikä myöskään niitä, jotka antavat hyväksyntänsä homoseksuaalisuudelle.”
Lopuksi on korostettava, että homouden mahdollinen biologinen alkuperä ei sellaisenaan sanoisi vielä yhtään mitään siitä minkälainen eettinen kanta meidän tulisi siitä muodostaa. Biologisina olentoina geenit vaikuttavat vähintään epäsuorasti kaikkeen ihmisen käyttäytymisessä. Mutta ne eivät sellaisenaan determinoi  käyttäytymistä. Saatikka, että paljastaisivat mikä on oikein tai mikä väärin, sopivaa tai sopimatonta, hyväksyttävää tai paheksuttavaa. TIME -lehti esitteli elokuussa 1994 kansijutussaan Infidelity - It May Be  in Our Genes tutkimusta, jonka mukaan avioliinen uskottomuus saattaisi selittyä geeneillä. On myös arveltu, että alkoholismi ja väkivaltaisuus aiheutuvat osin geeneistä.

Homoseksuaali psykologi Michael J. Bailey, joka on tullut tunnetuksi homoseksuaalisuuden syntyä tarkastelevista kaksoistutkimuksista, onkin todennut asianmukaisesti: “Mitään selvää johtopäätöstä jonkin käyttäytymismuodon eettisyydestä ei voida johtaa pelkästään biologisen aiheutumisen perusteella, sillä kaikki käyttäytyminen on biologisperäistä.” Itse lesbosuhteessa elävä biologi ja naistutkija (Brown University) professori Anne Fausto-Sterlingin mielestä biologiaan vetoaminen on sekä huonoa tiedettä että huonoa politiikkaa. Tämä siitäkin huolimatta, että biologista argumenttia on hänen mukaansa käytetty menestyksekkäästi jopa oikeustapauksissa. Sukupuolinen suuntautuminen tulisi Sterlingin mukaan nähdä ensisijaisesti eettisenä kysymyksenä.

Kyse ei siis koskaan ole yksinomaan perimästä vaan myös elämänarvoista.

-----------
Aiheesta aiemmin tällä blogilla: 

51 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Blogissa on niin hyvät argumentit, että se ansaitsisi tulla luetuksi laajasti. Miksi et lähettäisi kirjoitustasi Hesarille/ Kotimaalle/ molempiin. Kaikki eivät löydä tekstiäsi täältä.

Että homous olisi synnynnäinen ominaisuus, juuri siihen vetosi omankin seurakuntani kirkkoherra maakuntalehden haastattelussa noin viidellä palstalla ison kuvan kera. Ja kuten sanoit, vaikka se olisikin, ns. rakkaus ei edellytä kristittyä rohkaisemaan lähimmäistä syntiin, kuten nyt tehdään piispoja myöten.

Kristinusko on ajaton, mutta nyt vaaditaan, että kristinuskon ja kirkon on mukauduttava nykyiseen historialliseen tilanteeseen. Kun pitäisi tapahtua juuri päinvastoin.

Nimetön kirjoitti...

Mutta kyllähän silmien väri muuttuu! Parivuotiaalla vasta sanotaan olevan lopullisenkaltainen silmien väri. Ja vanhuksilla se väri taas haalenee, tai ainakin joillakin. ;)

Eipä sillä että se homouteen mitenkään liittyisi, mutta kuitenkin.
Kiitos loistavasta blogista, Pasi!

Nimetön kirjoitti...

No mitä siis kirjoittajan mielestä pitäisi homoille tehdä? Millainen lainsäädäntö olisi sopiva?

Sellainenko, jota uskovat aikoinaan Suomessakin kannattivat, jossa homoudesta tuomittiin vankilaan?

Vaiko sellainen, jonka uskovat saivat juuri voimaan Ugandassa, jossa homoudesta voi saada kuolemantuomion?

Pasi Turunen kirjoitti...

Mutta kyllähän silmien väri muuttuu! Parivuotiaalla vasta sanotaan olevan lopullisenkaltainen silmien väri. Ja vanhuksilla se väri taas haalenee, tai ainakin joillakin. ;)

Niin ja hiukset harmaantuu monilla vanhetessa - ja harvenee - ja auringossa iho ruskettuu.

Lähinnä kyse oli siitä, että toisin kuin homouden kohdalla kyse on geeneistä, jotka säätelevät näitä fysiologisia ominaisuuksia. Ei ole näyttöä siitä, että homous olisi fysiolgoisiin ominaisuuksiin rinnastettava geneettinen ilmiö.

Pasi Turunen kirjoitti...

No mitä siis kirjoittajan mielestä pitäisi homoille tehdä? Millainen lainsäädäntö olisi sopiva?

Esittämäsi kysyms ei liity millään tavalla kirjoitukseeni ja on lisäksi aseteltu tarkoitushakuisesti.

En kannata homoseksuaalisen käyttäytymisen kriminalisointia. Sukupuolikäyttäytyminen tältä osin kuuluu mielestäni eettisen itsesäätelyn piiriin, eikä rikoslakiin. Sellaisena siihen voidaan vaikuttaa moraalisella argumentoinnilla eli keskustelemalla elämänarvoista. On siis hyvä, että se on poistettu rikoslaista, enkä haikaile lainkaan menneisyyteen näissä merkeissä. Toisaalta tästä ei kuitenkaan seuraa, että valtiolla olisi vastapainoksi jokin velvollisuus luoda julkisia kannustimia homoseksuaalien yhteiselämän virallistamiseksi. Sellainen ei enää ole yksityisasia, vaan yhteiskunnallinen asia.

Ugandan tapaus on kauhistuttava ja pöyristyttävä. Ugandan lakiehdotus onneksi kaatui. Muun muassa siksi, että lännessä toimivat kristilliset kirkkokunnat ja jopa ex-gay järjestöt, jotka siitä kuulivat, nousivat kansainvälisesti vastustamaan lakiesitystä. Näiltä osin yhdyn kysymyksesi sisältämään syvään paheksuntaan.

Mutta kuten sanottu kysymykselläsi ei ole mitään suoranaista tekemistä kirjoituksessani esiintyneen argumentaation kansa. Hedelmällisempää olisi kommenteissa puhua asiasta eikä sen vierestä.

Nimetön kirjoitti...

http://vimeo.com/15957707

Nimetön kirjoitti...

Pasi kirjoitti:"Toisaalta tästä ei kuitenkaan seuraa, että valtiolla olisi vastapainoksi jokin velvollisuus luoda julkisia kannustimia homoseksuaalien yhteiselämän virallistamiseksi. Sellainen ei enää ole yksityisasia, vaan yhteiskunnallinen asia."

No pitäisikö sitten yhteiskunnan luoda jotain homoseksuaalien elämää vaikeuttavia mekanismeja?

En ymmärrä tätä uskovien kovaa homovastaisuutta.

Homoseksuaalit ovat tasavertaisia yhteiskunnan kansalaisia ja siksi valtion pitäisi katkaista kaikki suhteet (avustukset) sellaisiin järjestöihin, jotka agitoivat homoseksuaaliutta vastaan.

Nimetön kirjoitti...

Mitä kummaa näillä poiminnoillasi yrität hakea?

Oikeutusta homoseksuaalien syrjinnälle?

Nimetön kirjoitti...

Richard Dawkins explains how the gay gene was preserved

http://www.youtube.com/watch?v=MHDCAllQgS0

Pasi Turunen kirjoitti...

No pitäisikö sitten yhteiskunnan luoda jotain homoseksuaalien elämää vaikeuttavia mekanismeja?

Ei. Kysymykselläsi ei ole mitään tekemistä kirjoittamani artikkelin sisällön kanssa. Jos olet perustellusti erimieltä kirjoitukseni sisällöstä tai sen sisältämien asiatietojen paikkansapitävyydestä julkaisen mielelläni kommenttisi.

En ymmärrä tätä uskovien kovaa homovastaisuutta.

Uskovat eivät ole homovastaisia. Uskovat kunnioittavat homojen ihmisarvoa Jumalan kuvaksi luotuina yksilöinä siinä missä ketä tahansa. Heillä on vain erilaiset elämänarvot kuin sinulla. Ja eikös kysymksen ydin olekin ollut juuri erilaisuuden hyväksymisessä?

Sen tosiasian esilletuominen, että ei ole olemassa tieteellisestä näyttöä seksuaalisen orientaation pelkistymisestä yksin biologisiin syihin ei myöskään ole homovastaisuutta. Vai ovatko tällä kannalla olevat homo- ja lesbotutkijat, joihin jutussani viittaan, homovastaisia? Onko Seta homovastainen suhtautuessaan kriittisesti biologisiin selityksiin? Näiden tahojen mukaan juuri homoseksuaalisuuden biologisointi on ollut yksi syy siihen syrjintään, jota sinä vastustat.

Homoseksuaalit ovat tasavertaisia yhteiskunnan kansalaisia…

Onko joku blogissani väittänyt jotain muuta?

…ja siksi valtion pitäisi katkaista kaikki suhteet (avustukset) sellaisiin järjestöihin, jotka agitoivat homoseksuaaliutta vastaan.

Ihailtavaa tämä rehellisyytesi. Et edes viitsi teeskennellä suvaitsevaista.

Homoudesta ei saisi sanoa lainkaan poikkipuolista sanaa joutumatta valtiovallan kynsiin?

Ongelmasi on, että et osaa tehdä eroa asiakritiikin sekä erilaiseen arvomaailmaan perustuvan eettisen kritiikin ja toisaalta ihmisarvoon kohdistuvan loukkaavan puheen (jota kanssasi vastustan) välillä. Niinpä kaikki, jotka eivät vakuutu homotuputuksen edessä ovat siten mielestäsi homovastaisia agitaattoreita, joita pitää uhkailla valtiovallalla.

Jäitä hattuun Anonyymi ystäväni. Uskovatkin ovat yhteiskunnan tasavertaisia kansalaisia, joilla on omantunnon-, mielipiteen-, sanan- ja uskonnonvapaus. Minkä näistä rajoittaminen sinun mielestäsi parhaiten edesauttaisi homojen oikeuksien toteutumista paremmin?

Pasi Turunen kirjoitti...

Richard Dawkins explains how the gay gene was preserved

Dawkins on hyvä tarinankertoja. Ongelma vain on, että tämän hetken tieteellinen näyttö ei tue ajatusta "homogeenistä". Sellaista ei ole lödetty. Keskstelu siitä miten sellainen mitä ei ole siirtyisi jos sellaine olisi on siis puhtaasti teoreettista.

Mutta jos pitäisi valita sudokun ja tuollaisten teoreettisten pohdintojen välillä, niin valitsen ilman muuta jälkimmäisen.

Nimetön kirjoitti...

So What!

Oli homous sitten perinöllistä tai ei. Ei heitä silti saa syrjiä.

Jos teidän uskovien mielestä homous on syntiä, niin älkää sitten homoilko.

Mutta jättäkää myös ulkopuolisten ihmisten elämillä mestarointi.

Oja kirjoitti...

Anonyymi hyvä, rauhoitu toki. Kuten Pasi kirjoitti, emme ole homovastaisia, emmekä "meastaroi ulkopuolisten elämää". Vastustamme ainoastaan sitä, että yhteiskunta painostaa tiettyä ihmisryhmää toimimaan omantuntonsa vastaisesti (vihkimään homoparit kirkossa). Jos ihminen ei usko Jumalaan eikä hänen sanaansa, miksi hän kaipaisi Jumalan siunausta liitolleen? Yhtä hyvin voisi vaatia joulupukkia lähettämään onnentoivotukset.

Karkea esimerkki: Kukaan ei painosta muslimeita muuttumaan tämän hetken trendien mukaiseksi. Ajatuskin on järjetön. Täsmälleen samaa vaaditaan kuitenkin tämän päivän kristityiltä, mutta muslimit jätetään rauhaan. Miksi? Koska muslimit eivät vaivautuisi edes keskustelemaan asiasta.

Nimetön kirjoitti...

Samaa mieltä kuin edellinen anonyymi.

Lainasit mielipiteitäni tähän blogikirjoitukseen.

Miten asia onkin, synnynnäistä tai ei - tosin itse kallistun enemmän synnynnäisyyden puolelle - homoseksuaalien syrjintä on väärin.

Tiedän mitä Roomalaiskirje ym. Raamattu sanoo asiasta. Mutta tuo kirja puhuu myös orjista ja viittaa naisiin välillä hieman halventavaan sävyyn..mutta nämähän ovat kulttuurillisia juttuja, joita eivät enää edes monet fundamentalistit allekirjoita - ainakaan orjuuden osalta. Vaikka Raamatussa onkin kieltämättä historiallisia lankoja ja kohtia, se ei tee siitä historian kirjaa. Eikä sen fundamentalistisesta sanainspiraatioon sitoutuvasta tulkinnasta lopulta seuraa mitään hyvää.

Tiedän, että periaatteessa uskovat eivät ajattele syrjivänsä mitään ihmisryhmää. Käytännössä kuitenkin on niin että tuota nimenomaista syntiä ja näitä ihmisiä on vaikea erottaa toisistaan. Käytäntö johtaa syrjimiseen joka tapauksessa, kun suurin osa homoista ei pysty "tekemään parannusta" synnistään.

Nimetön kirjoitti...

Nyt puhutaan asiaa! Tämä on asia, jota näkee todella vähän lainattavan asiakeskusteluissa puhumattakaan kahvipöytäkesksuteluissa. Suurelle ylöisölle on annettu liian deterministinen kuva homoudesta. Tekeekö Jumala geenimanupulaation kun homosta tulee kristillisen eheytymisprosessin kautta hetero?

Nimetön kirjoitti...

On se kumma juttu, kun aina saa kuulla samat asiat:
*että tässä yritetään mestaroida toisten elämää
*että ollaan homovastaisia
* jne

Kun tahtomme ainoastaan on, että Suomen kirkko pitäytyisi raamatun sanassa, opettaisi jäsenilleen Jumalan sanan mukaista oppia, eikä lipsuisi jokaisen tuulenpuuskan mukaan.

Pasi Turunen kirjoitti...

Miten asia onkin, synnynnäistä tai ei - tosin itse kallistun enemmän synnynnäisyyden puolelle

Saat toki kallistua toteennäyttämättömän ja epätieteellisen näkemyksen puolelle niin paljon kuin haluat. Yhtä hyvin voisit kuitenkin sanoa, että ”olipa maa litteä tai ei – tosin itse kallistun enemmän litteyden puolelle”.

homoseksuaalien syrjintä on väärin.

Onko joku väittänyt muuta? Vai tarkoitatko, että ei saisi enää edes sanoa, että homous ei ole synnynnäistä? Vai sekö on syrjintää, että ilmaisee perustellun kriittisen eettisen kantansa homoseksuaalisesta käyttäytymisestä? Missä tätä mainitsemaasi syrjintää ihan oikeasti esiintyy? Joutuvatko homoseksuaalit linja-autoissa ja puistoissa istumaan eri penkeillä kuin heterot? Maksetaanko heille samasta työstä eri palkkaa kuin heteroille? Eivätkö he saa lausua mielipiteitään julkisuudessa samalla tavalla kuin heterot?

Kun varoitellaan syrjinnästä aina sopivasti silloin kun homoseksuaalinen käyttäytyminen joutuu kriittisen arvioinnin kohteeksi kyse on mielestäni enemmän propagandasta, jolla yritetään tunteisiin vedoten tukahduttaa, eikä suinkaan edesauttaa keskustelua.

Mutta tuo kirja puhuu myös orjista ja viittaa naisiin välillä hieman halventavaan sävyyn.

Tulisiko lisäksi mieleen jotain konkretiaa tuohon väitteeseesi, jonka mukaan Raamattu puhuu halventavasti naisista? Sinulla on kiusallinen tapa esittää tunnepitoisia ja epäreiluja yleistyksiä, jotka eivät välttämättä kestä lähempää kriittistä tarkastelua. Tuolla samalla perustelulla voisi hyväksyä vaikkapa aikuisten välisen insestin, jonka Raamattu tuomitsee. Koska Raamattuhan ”puhuu myös orjista ja viittaa naisiin hieman havlentavaan sävyyn”. Itse asiassa näin voitaisiin hyljätä kaikki Raamattuun vetoava eettinen argumentaatio.

Jos Raamattua ajan saatossa onkin tulkittu jossain kysymyksessä väärin (orjuus) et ole tällä huomiolla sellaisenaan osoittanut, että sitä nyt tulkitaan väärin myös toisessa kysymyksessä (homoseksuaalisuus). Olet vain tehnyt sinällään asiallisen huomion siitä, että Raamattua on tulkittava vastuullisesti, ettei sitä tulkittaisi väärin. Orjuus on sinänsä täysin vertautumaton rinnastuskohta hermeneuttisesti, joten vertailu tältä osin ontuu pahasti.

Käytännössä kuitenkin on niin että tuota nimenomaista syntiä ja näitä ihmisiä on vaikea erottaa toisistaan. Käytäntö johtaa syrjimiseen joka tapauksessa, kun suurin osa homoista ei pysty "tekemään parannusta" synnistään.

Roskaa. Kristillisissä piireissä synti ja ihminen osataan erittäin hyvin erottaa niin tässä kuin muissakin kysymyksissä. Nettipornoa ja juoruilua pidetään syntinä ja monilla on vaikeuksia ”tehdä parannusta” näistä synneistään. Mutta ei kukaan väitä, niin kuin taas homoseksuaalisen käyttäytymisen ollessa kyseessä, että pelkästään näiden ilmiöiden vastustaminen edistää koukkuun jääneiden syrjintää. Todellinen ongelma ei ole siinä, että tätä erottelua ei osattaisi tehdä niin teoriassa kuin käytännössäkin. Pikemminkin ongelma on siinä, että gay-aktivisteille tällainen periaatteellinen erottelu ihmisen ja hänen syntisen käyttäytymisensä välillä ei riitä niin kauan kuin homoseksuaalista käyttäytymistä yleensä pidetään syntinä jota ei voida hyväksyä osaksi kristillistä etiikkaa. Kaksi täysin erilaista ja yhteen sovittamatonta arvomaailmaa törmäävät. Suvaitsevaisuutta on, että myös kristillinen etiikka saa äänensä kuuluviin.

Nimetön kirjoitti...

Anonyymi sanoi: ”Eikä sen fundamentalistisesta sanainspiraatioon sitoutuvasta tulkinnasta lopulta seuraa mitään hyvää.”

Alun alkaen sanainspiraatioon uskominen ei alkanut fundamentalismista, vaan se oli olemassa jo uskonpuhdistajilla. Samoin kriittinen suhtautuminen homoseksuaalisuuden moraaliseen oikeutukseen, ei tullut osaksi kristillistä uskoa fundamentalismin myötä, vaan on ollut osa kristinuskoa läpi kristikunnan historian.

Kalle

(P.S. Sanakeskeisen kulttuurin läpimurto kuvakeskeisen kulttuuri sijaan tapahtui uskonpuhdistuksessa. Sanakeskeinen kulttuurin nousu on ollut yksi merkittävimmistä tekijöistä länsimaiselle kulttuurille, mm. luonnontieteellisen metodin voittokulkuun se on vaikuttanut ratkaisevasti. Sanakeskeisen kulttuurin takana olivat uskonpuhdistajat, jotka mm. uskoivat sanainspiraatioon.)

P kirjoitti...

Puuttumatta siihen mikä on oikein tai mikä syntiä haluaisin kuitenkin että kaikki kirjoittajat muistavat yhden asian. Vakaumuksellisia kristittyjä on myös sillä kannalla että homous ei ole syntiä. Ymmärrän hyvin että täällä sitä ei haluta kirjoittaa koska halutaan tehdä asiasta mittapuu oikeista kristityistä. En voi kuitenkaan mitenkään ajatella etteikö vaikkapa edesmennyt arkkipiispa Mikko Juva ollut vakaumuksellinen kristitty. Samoin emeritus ap John Vikström. He molemmat ovat kirjoittaneet että ovat käyneet sisäisen painin tämänkin asian tiimoilta ja päätyneet toiselle kannalle kuin vaikkapa blogin pitäjä. Kristittyjen joukossa voi olla tässäkin asiassa useampaa näkemystä ja se joka tekee niiden välille jakoviivan uskovaisten ja vaikkapa harhaoppisten välille asettuu tuomarin paikalle ilman tuomarin valtakirjaa.

Pasi Turunen kirjoitti...

P,

En valitettavasti usko, että tässä kysymyksessä on mahdollista asettua neutraalin tarkkailijan paikalle ”puuttumatta siihen mikä on oikein tai mikä syntiä”.

Jos olet sillä kannalla, että homoseksuaalinen käyttäytyminen ei ole syntiä, eikä mitenkään ristiriidassa kristillisen opin ja elämänarvojen kanssa niin perustelisitko lähemmin? Olenko minä mielestäsi väärässä uskoessani, että Raamatun mukaan homoseksuaalinen käyttäytymien on syntiä? Julkaisen kyllä

Jos vain puhumme epämääräisesti vakaumuksellisuudesta niin epäilemättä ihmiset voivat kokea olevansa hyvinkin vakaumuksellisia ja silti olla joissakin asioissa väärässä. Ja samaan aikaan heillä voi toisissa asioissa olla hyvinkin kristillisiä uskomuksia. Pelkkä vakaumuksellisuus yleensä ei ratkaise jotain tiettyä asiaa. Jos keskustelisimme vaikkapa orjakaupasta tuntuisi kovin kummalliselta muistuttaa kesken kaiken siitä, että ”vakaumuksellisia kristittyjä on myös sillä kannalla, että orjuus ei ole syntiä”. Pikemminkin sellainen kuulostaisi orjuuden puolustamiselta ja herättäisi lähinnä kysymyksen siitä mitä muistuttaja todellisuudessa itse edustaa. Epäilemättä monet Yhdysvaltojen etelävaltiolaisista kokivat olevansa ”vakaumuksellisia kristittyjä”. Mutta tällainen huomio ei sellaisenaan olisi tuonut meitä yhtään lähemmäs kysymyksen ratkaisua. Kysymyksen, johon on mahdotonta suhtautua välinpitämättömän neutraalisti.

Nimetön kirjoitti...

Myös kysymys siitä, voiko eronnut, jonka ex-puoliso on elossa, mennä uusiin naimisiin, aiheuttaa eriäviä mielipiteitä kristityissä. Käytäntö on kait nykyisin muotoutunut paljolti sellaiseksi, että voi. Tässäkin on varmasti yleensä takana inhimilliset näkökohdat, kuten homouden hyväsynnässäkin. Kuitenkin Raamatun sanasta saa toisenlaisen käsityksen.

P kirjoitti...

Pasi, minun on aivan turha etsiä vastapuolen perusteluja koska ne eivät sinulle riitä, ovat ne mitkä hyvänsä. Tässä on siis sinun mielestäsi rajaviiva oikean ja väärän kristityn välillä. Voidaanhan niitä rajoja silloin vetää muuhunkin Raamatun tulkintaan. Olen käsittänyt että itse olet taipuvainen ajattelemaan että maailmaa ei luotuu viikossa vaan puhe on symbolikielestä eli eräänlaisista ajanjaksoista. Näin olen ymmärtänyt taivaan ja maan väliltä opetuksistasi. Tämän voisi joku myös ottaa rajanvetona oikean ja väärän kristityn välillä; kirjaimellinen oppi on vain todellista uskoa.
Moni asia Raamatusta on paljon helpompaa selittää kun sille ei panna kirjaimellisuuden painoa vaan vertauskuvallinen paino. Näin vaikkapa Nooan arkin tapauksessa. Niin muodoin myös Raamatun kehitys ja sen jälkeinen tulkinnan kehitys on kulkenut ja kertonut meille kuinka moni asia on aikaansa sidottua ja otettava uuden tiedon valossa uudelleen ymmärrettäväksi. Miksi siis tehdä tästä yhdestä asiasta jakava raja aidon ja väärän kristityn välille. Molemmin puolin kun löytyy aivan varmasti aitoa uskoa.

Nimetön kirjoitti...

Tuskinpa Pasi yrittää kirjoituksillaan jakaa kristittyjä hyviin ja huonoihin. Itse en ainakaan ole saanut sellaista käsitystä. Eivätkä niin tee muutkaan, jotka osallistuvat keskusteluun tästä aiheesta. "Kaikki me olemme syntiä tehneet..".

Mutta kun kirkko on tieten tahtoen muuttamassa kantaansa paimentensa johdolla näin perustavaa laatua olevassa kysymyksessä, niin siitä pitää puhua.

Suosittelen katsomaan nettiarkistosta esim. viimeisiä Cafe Raamattu -ohjelmia. Niissä on hyviä keskusteluja perusteluineen, myös siitä, miten Raamattua olisi luettava.

Anonyymi joka pitää homoutta synnynnäisenä kirjoitti...

Sanoipa tiede mitä hyvänsä homouden synnynnäisyydestä ja olipa asia miten hyvänsä, niin totuus on se, ettei taaksepäin enää voida mennä.
Eikä homouden synnynäisyyttä vastaan ole yhtä paljon tieteellisiä todisteita kuin siitä että maapallo on pyöreä. Ihminen joka uskoo homouden olevan synnynnäistä ei ole sama kuin ihminen joka uskoo maapallon litteyteen.

Kirkko ei ole mikään Raamatullisten uskovien laitos, vaan yhteiskunnallinen rakenne Suomessa. Yhteiskunta on hyväksynyt homoliitot, siksi myös Suomen kirkon on tehtävä samoin, sanoipa Raamattu asiasta mitä hyvänsä.

Nimetön kirjoitti...

Suosittelen katsomaan nettiarkistosta esim. viimeisiä Cafe Raamattu -ohjelmia. Niissä on hyviä keskusteluja perusteluineen, myös siitä, miten Raamattua olisi luettava.

Siellä tulee esiin Raamatuntulkinnasta sellainen juttu, että Raamattua pitäisi tulkita Raamatulla, eikä objektiivisesti.
Joskus uskovana tyhmyyksissäni jopa uskoin että näinhän sen pitää mennä.
Jos Jumala olisi todella olemassa ja Pyhä Henki johdattaisi yksilöllisesti jokaista uskovaa, ei tarvittaisi mitään Raamattu-auktoriteetteja kertomaan miten tuota kirjaa on luettava.

Pasi Turunen kirjoitti...

Pasi, minun on aivan turha etsiä vastapuolen perusteluja koska ne eivät sinulle riitä, ovat ne mitkä hyvänsä.

Salli minun kysyä: Mistä voit etukäteen tietää mitkä perustelut minulle riittävät ja mitkä eivät, jos et edes vaivaudu esittämään perusteluita? Perustelut, joita ei edes esitetä eivät luonnollisesti minulle riitä.

Tässä on siis sinun mielestäsi rajaviiva oikean ja väärän kristityn välillä. Voidaanhan niitä rajoja silloin vetää muuhunkin Raamatun tulkintaan.

Olenko minä mielestäsi oikea vai väärä kristitty koska näkemykseni mukaan Raamattu torjuu homoseksuaalisen käyttäytymisen ehdottomasti? Onko tulkintani mielestäsi väärä?

Moni asia Raamatusta on paljon helpompaa selittää kun sille ei panna kirjaimellisuuden painoa vaan vertauskuvallinen paino. Näin vaikkapa Nooan arkin tapauksessa.

Oletko siis sitä mieltä, että Raamatun absoluuttisen torjuva opetus homoseksuaalisesta käyttäytymisestä on vertauskuvallista symbolikieltä jota ei pidä ottaa kirjaimellisesti? Miten perustelet tämän? Mitä tuo symbolikieli sitten käytännössä merkitsee? Mitä tarkoittaa ”homoseksuaalisuus” noin symbolisesti ajateltuna?

Keskustelun kannalta on olennaista tehdä ero kristillisen uskon kannalta olennaisten ja keskeisten kysymysten ja toisaalta kehällisten kysymysten välillä. Kehällisissä, ja ns. ehdonvallan asioissa on sijaa tulkinnallisille erimielisyyksille kristinuskon piirissä. Paavali esimerkiksi opettaa, että kysymys kasvissyönnistä on omantunnon asia. Sen sijaan jos joku ”jota sanotaan veljeksi elää siveettömästi” Paavali käskee (1 Kor. 5:9-13) sulkemaan sellaisen seurakuntayhteyden ulkopuolelle, mikäli hän ei tee parannusta. Ja seuraavassa luvussa (1 Kor 6) hän nimenomaisesti toteaa tähän liittyen, että mm. ihminen, joka elää homosuhteessa tekemättä parannusta ei peri taivasten valtakuntaa, vaan on vakavassa vaarassa joutua kadotukseen. Kyse ei siis ole kehällisestä kysymyksestä. Eikä näin ollen ole rakkautta uskotella homoseksuaalisesti eläville, että heidän asiansa ovat kunnossa Jumalan kanssa mikäli he jatkavat synnissä tekemättä parannusta.

Tämän voisi joku myös ottaa rajanvetona oikean ja väärän kristityn välillä; kirjaimellinen oppi on vain todellista uskoa.

Itse en niinkään ole kiinnostunut arvioimaan ihmisten käsityksiä heidän kristillisyydestään. Onhan omassanikin paljon toivomisen varaa. Sen sijaan ole halunnut kiinnittää huomion siihen, että keskenään täysin vastakkaiset näkemykset (homoseksuaalinen käyttäytyminen on syntiä / homoseksuaalinen käyttäytymine ei ole syntiä) eivät molemmat voi yhtä aikaa olla yhtä totta samassa merkityksessä. Toinen näkemys on kristillinen, toinen ei.

Niin muodoin myös Raamatun kehitys ja sen jälkeinen tulkinnan kehitys on kulkenut ja kertonut meille kuinka moni asia on aikaansa sidottua ja otettava uuden tiedon valossa uudelleen ymmärrettäväksi.

Mikä mahtaa olla se ”uusi tieto” jonka valossa Raamatun ehdoton ja johdonmukaisesti kielteinen kanta, samoin kuin kristillisen kirkon johdonmukaisesti ehdottoman kielteinen tulkintahistoria, tulisi asettaa syrjään?

Ennen kuin vastaat niin muista, että Paavalin aikana yhtälailla jo tunnettiin niin rakkaus- kuin synnynnäisyysargumentit (jopa biologiaan perustuvat) ja silti kaikki juutalaiset kirjoittajat, samoin kuin useat kreikkalaisroomalaiset moralistit tuomitsivat homoseksuaalisen käyttäytymisen. Lue blogiltani esimerkiksi ”Arkkipiispa Paarman sateenkaariargumentit eivät vakuuta”.

Miksi siis tehdä tästä yhdestä asiasta jakava raja aidon ja väärän kristityn välille. Molemmin puolin kun löytyy aivan varmasti aitoa uskoa.

Ihminen, joka ei koe mitään ristiriitaa homosuhteessa elämisen ja kristillisen tunnustuksen välillä pettää itseään.

Pasi Turunen kirjoitti...

Sanoipa tiede mitä hyvänsä homouden synnynnäisyydestä ja olipa asia miten hyvänsä, niin totuus on se, ettei taaksepäin enää voida mennä.

Pikemminkin totuus on se, että tiede ei ole paljastanut homouden olevan synnynnäistä. Miksi tämä on niin hirveän vaikeaa hyväksyä? Ja mitä tulee eteenpäin menemiseen niin se vähän riippuu mistä puhutaan. Jos tarkoitat raamatun revisionistista uustulkintaa homomyönteiseen suuntaan niin ei ole lainkaan selvää, että sitä voidaan pitää ”eteenpäin” menemisenä. Päinvastoin.

Eikä homouden synnynäisyyttä vastaan ole yhtä paljon tieteellisiä todisteita kuin siitä että maapallo on pyöreä. Ihminen joka uskoo homouden olevan synnynnäistä ei ole sama kuin ihminen joka uskoo maapallon litteyteen.

Ihminen joka uskoo homouden olevan synnynnäistä on tieteellisen tietämyksen valossa yhtä väärässä kuin ihminen, joka ("sanoipa tiede mitä hyvänsä maan litteydestä") uskoo maapallon litteyteen. Kummastakaan ei ole vakuuttavaa näyttöä. Homouden synnynnäisyyttä vastaan ei tarvitse olla näyttöä. Sen puolesta kylläkin pitäisi olla mikäli niin uskoo.

Kirkko ei ole mikään Raamatullisten uskovien laitos, vaan yhteiskunnallinen rakenne Suomessa.

Millä oikeudella määrittelet kirkon tällä tavoin vastoin kristillisen kirkon historiallista itseymmärrystä? Tämä voi olla osuva kuvaus kirkon nykytilasta ja siitä miten useat näkevät kirkon laitostuneena. Eri asia on onko se asiallinen määritelmä kirkosta sellaisena kuin Jumalan sana kristillisen kirkon Kristukseen uskovien hengellisenä yhteytenä, jossa evankeliumia julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan, määrittelee.

Yhteiskunta on hyväksynyt homoliitot, siksi myös Suomen kirkon on tehtävä samoin, sanoipa Raamattu asiasta mitä hyvänsä.

Jos yhteiskunta hyväksyisi orjuuden tai aikuisten lähisukulaisten insestiset liitot olisiko kirkon siis tehtävä samoin sanoipa Raamattu asiasta mitä hyvänsä?

Nimetön kirjoitti...

Anonyymi sanoi: ”Siellä tulee esiin Raamatuntulkinnasta sellainen juttu, että Raamattua pitäisi tulkita Raamatulla, eikä objektiivisesti.”

Mitähän sellainen objektiivinen raamatuntulkinta mahtaisi olla, johon viittaat?

Anonyymi sanoi: ”Jos Jumala olisi todella olemassa ja Pyhä Henki johdattaisi yksilöllisesti jokaista uskovaa, ei tarvittaisi mitään Raamattu-auktoriteetteja kertomaan miten tuota kirjaa on luettava.”

Eli olet sitä mieltä, että Pyhä Henki ei missään tapauksessa voi johdattaa ihmistä auktoriteettien avulla, eikä Hän voi johdattaa ihmistä ”Raamattua pitäisi tulkita Raamatulla” -tulkinnan äärelle. Miten päädyit ko. päätelmiin ja mikä niistä tekee objektiivisia?

Kalle

Nimetön kirjoitti...

"Ihminen, joka ei koe mitään ristiriitaa homosuhteessa elämisen ja kristillisen tunnustuksen välillä pettää itseään"

Sivusta keskustelua seuranneena ajattelin kirjoittaa muutaman ajatuksen.Mielestäni on helppoa jokaisen sanoa noin omasta uskomusmaailmastaan käsin, mutta myös toisen ihmisen vakaumus voi olla yhtä aito ja vilpitön kuin oma päinvastainen näkemys ja ilman itsepetosta. Myöskin se, että yrittää vaihtaa jonkun totuudeksi kokemansa uskomuksen toisen ihmisen tai enemmistön tuputtamaan käsitykseen, voi aiheuttaa ristiriitaa ja tuntua itsepetokselta. Jos minä koen jonkin näkemyksen oikeana, niin minkä minä sille mahdan? Ei ole vaihtoehtoja uskoa toisin ja rehellisyyskin tuntuu omassa jumalasuhteessa tärkeältä, sanoivatpa muut näkemyksistäni mitä tahansa. Mutta empä ole ainoa ilmeisestikään. Kun näitä erilaisia uskonnollisia keskusteluja seuraa, niin näkee nopeasti ettei juuri kukaan ole valmis joustamaan yhtään mielipiteistään. Voittehan te käännyttää toisianne, kuka millekin näkemykselle, mutta tuskin tulokset ovat kummoisia. Niin kauan kuin on kysymys on uskosta, on pakko hyväksyä että erilaisia näkemyksiä, katsontakantoja ja painotuksia on.

"Miksi tämä on niin hirveän vaikeaa hyväksyä?"

Ei se välttämättä ole vaikea hyväksyä, mutta synnynnäisyysajattelu ehkä lähtee siitä ihmisen omasta kokemusmaailmasta. Jos oma seksuaalinen identiteetti on koettu jo hyvin varhaisessa nuoruudessa, ennenkuin on edes ymmärretty että se on jotenkin erilaista kuin yleensä, ja se ei ole koko elämän aikana muuttunut miksikään ja toisenlaisia tunteita ei ole koskaan ollut ja näyttää ettei tulekaan olemaan, ilman että mitenkään itse voisi vaikuttaa asiaan, niin se on inhimillistä ajatella ja uskoa asian olevan synnynnäistä. On tyypillistä, että varsinkin vähemmistöön kuuluvat saattavat taistella identiteettiään vastaan, mutta lopulta se on usein vain pakko hyväksyä, kun ei vaihtoehtoja ole. Tottakai kysymykseen voi toisinkin suhtautua ja ajatella ettei se ole synnynnäistä. Ei se ole mistään eikä keneltäkään pois, eikä muuta omakohtaisesti koettua toiseksi. Silloin voi vain ihmetellä, että jos synnynnäisyydelläkään ei ole asian kanssa mitään tekemistä, niin miten ihmeessä niin kävi? Kun ei keksi eikä löydä mitään järjellistä tapahtumaa, selitystä tai perustelua identiteetille, joka kokemukseen perustuen tuntuu olevan yhtä tiukassa kuin ihonväri. Tietysti joillakin heteroilla tai homoilla identiteetti voi muuttua, mutta luulisin että kyse on aika pienestä osasta ihmisiä kuitenkin, joilla näitä kokemuksia on ja sitä ei voi soveltaa kaikkiin, kuten ei tälläistäkään kokemusta. Se muuttuminen ei liene hirveän yleistä ihmisillä. Asia on siis pakko jättää avoimeksi, kun ei ole vaihtoehtoja. Mun puolesta homoseksuaalisuuden selitykseksi saa tarjota ihan mitä tahansa ja kyllä kaikki kelpaa, mutta tietysti mukava olisi, jos se tuntuisi edes vähän uskottavalta. Jos tämä keskustelu on kiista homoseksuaalisuuden oikeasta selityksestä, niin minun puolesta te kaikki saatte olla voittajia! Selitysasia on kiinnostava, mutta toisaalta täysin yhdentekevä, kun se ei muuta mitään asiaa miksikään. Selityksestä ei ole apua, olipa se millainen tahansa. Mutta ehkä ihmisen mieli on sellainen, että tuntuisi hyvältä tietää jonkun asian taustat kunnolla, ihan mielenkiinnosta. Varsinkin jos itse pohtii kysymystä "Miksi minulle kävi näin?"

"Eli olet sitä mieltä, että Pyhä Henki ei missään tapauksessa voi johdattaa ihmistä auktoriteettien avulla"

Sitä en ainakaan minä tiedä. Auktoriteetteja on varmasti yhtä monta kuin näkemystäkin, niin kauan kuin todisteet puuttuvat. Ehkä olet löytänyt sellaisen mihin haluat uskoa ja mikä tuntuu oikealta. Tottahan se on, että jos kaikki saisivat "selkeää johdatusta" niin ei olisi suurta määrää "erilaisia totuuksia" ja näkemyksiä.

Nimetön kirjoitti...

Kalle sanoi:

Mitähän sellainen objektiivinen raamatuntulkinta mahtaisi olla, johon viittaat?

Objektiivinen tulkinta ei ainakaan ole sitä että sanotaan että Jumala on olemassa koska Raamattu sanoo niin! Tämä oli esimerkki raamatuntulkinnasta Raamatulla.

Eli olet sitä mieltä, että Pyhä Henki ei missään tapauksessa voi johdattaa ihmistä auktoriteettien avulla, eikä Hän voi johdattaa ihmistä ”Raamattua pitäisi tulkita Raamatulla” -tulkinnan äärelle. Miten päädyit ko. päätelmiin ja mikä niistä tekee objektiivisia?

Ei, kun olen sitä mieltä että ilman Raamattuauktoriteetteja kristillisyys olisi paljon monimuotoisempaa kuin nykyään kun ihmiset vain tulkitsisivat tuota kirjaa itse. :) En usko minkään Pyhän Hengen olemassaoloon. Jos se olisi olemassa, ei tarvittaisi näin paljon auktoriteetteja opastamaan kristittyjä, jotka eivät saa mitään muuta ohjausta miltään yliluonnolliselta taholta.
Muistan hämärästi kun lapsena yritin lukea Raamattua ensimmäisen kerran. Muistan ihmetelleeni muutamia asioita epäjohdonmukaisina. Ja muuten luin Raamattua ihan omasta aloitteestani, ihan vain saadakseni selville onko Jumalaa vai ei ole. Luullakseni olin aika vilpitön silloin. Kumma etten saanut vastausta.

P kirjoitti...

Pasi:
Salli minun kysyä: Mistä voit etukäteen tietää mitkä perustelut minulle riittävät ja mitkä eivät, jos et edes vaivaudu esittämään perusteluita? Perustelut, joita ei edes esitetä eivät luonnollisesti minulle riitä.
P:
Tiedän sen siitä että sinulle ei ole kelvannut mitkään perustelut joita esimerkiksi yhteysliike tai vaikka piispa Riekkinen on asiasta esittänyt.
Pasi:
Olenko minä mielestäsi oikea vai väärä kristitty koska näkemykseni mukaan Raamattu torjuu homoseksuaalisen käyttäytymisen ehdottomasti? Onko tulkintani mielestäsi väärä?
P:
Nyt et muista sitä millä ensimmäisen kirjoitukseni täällä aloitin, eli kirjoitin:
”Puuttumatta siihen mikä on oikein tai mikä syntiä haluaisin kuitenkin että kaikki kirjoittajat muistavat yhden asian. Vakaumuksellisia kristittyjä on myös sillä kannalla että homous ei ole syntiä. Ymmärrän hyvin että täällä sitä ei haluta kirjoittaa koska halutaan tehdä asiasta mittapuu oikeista kristityistä. ”
Eli en ole sanomassa sinua vääräksi kristityksi mutta toivoin että täällä myös vastapuoli kunnioittaisi samalla tavoin toisinajattelevia.
Pasi:
Oletko siis sitä mieltä, että Raamatun absoluuttisen torjuva opetus homoseksuaalisesta käyttäytymisestä on vertauskuvallista symbolikieltä jota ei pidä ottaa kirjaimellisesti? Miten perustelet tämän? Mitä tuo symbolikieli sitten käytännössä merkitsee? Mitä tarkoittaa ”homoseksuaalisuus” noin symbolisesti ajateltuna?
P:
Olen sitä mieltä että ensiksikin näillä kirjoituksilla on tarkoitettu useasti hillittömyyttä ei rakkaussuhdetta. Muistan joskus lukeneeni kristillisyyden piirissäkin olleen aikanaan rakkaudellista homorakkaussuhdetta. Miten lienee Daavid ja Joonatan, jonka itse luen kyllä aika selväksi lihalliseksi rakkaudeksi. Toiseksi ne ovat aikaan ja kulttuuriin sidottuja. Lisäksi normaalista keskivertokäyttäytymisestä poikkeamisen tuomitseminen on tyypillistä eläinmaailman käyttäytymistä vrt. albinot nokitaan kuoliaaksi. Tiedän että rakkaus on sinulle tässä asiassa punainen vaate ja otat mielelläsi insestisen rakkauden tai moniavioisuuden tässä kohdassa esille. Ne eivät kuitenkaan ole kultuurissamme hyväksyttäviä vai lailla kiellettyjä. Niistä on aivan turha puhua tässä paikassa jossa puhumme kahden aikuisen laillisesti oikeutetusta rakkaudesta.
Pasi:
Itse en niinkään ole kiinnostunut arvioimaan ihmisten käsityksiä heidän kristillisyydestään. Onhan omassanikin paljon toivomisen varaa. Sen sijaan ole halunnut kiinnittää huomion siihen, että keskenään täysin vastakkaiset näkemykset (homoseksuaalinen käyttäytyminen on syntiä / homoseksuaalinen käyttäytymine ei ole syntiä) eivät molemmat voi yhtä aikaa olla yhtä totta samassa merkityksessä. Toinen näkemys on kristillinen, toinen ei.
P:
Moni asia halutaan tulkita kristillisissä piireissä kahdella vastakkaisella tavalla. Otan esimerkin Tappamisen kieltämisestä. Mielestäni ei voi olla kahta totuutta: Ihmistä ei saa tappaa / Vihollisen saa tappaa. Tässäkin asiassa löytyy varmasti itsensä täysin kristilliseksi tuntevia molemmin puolin. Ammattisotilaan tai sotilaspapin toimintaa voidaan pitää syntisen elämän jatkamisena jos lähdetään samalle tulkintalinjalle. Entä mitä mieltä olet vaikkapa Ugandan kristityistä lähetyssaarnaajista jotka levittävät kuolemantuomioajatusta homoseksuaaleille tai Yhdysvaloissa vaikkapa kristityn ex-presidentin aikanaan kuvernöörinä täytäntöönpanemat kuolemantuomiot? Onko näissäkin kysymyksissä siis vain yksi kristillinen totuus vai onko niin että esimerkiksi kulttuuri- ja inhimillisyystekijät vaikuttavat kristillisiin tulkintoihin eri maissa.
Mutta eiköhän tässä jo liiankin pitkästi tästä asiasta ja sen vierestä kirjoitettu, joten omalta osaltani päätän tähän.

rhk kirjoitti...

Hatunnosto Pasille ansiokkaasta 'tilannekartoituksesta' sekä siitä, että jaksat käydä blogin kommenteissa keskustelua!

Toivoisin että viittaisit lähteisiin hieman tarkemmin, esimerkiksi netistä löytyvien lähteiden linkki olisi huippu juttu kirjoituksen yhteydessä. Esim. Stålströmin väikkäri löytyy täältä: www.finnqueer.net/pdf/Homoseksuaalisuuden.pdf

Tsemppiä!

Jaakko Kujala kirjoitti...

P,

"Muistan joskus lukeneeni kristillisyyden piirissäkin olleen aikanaan rakkaudellista homorakkaussuhdetta."

Harmittava juttu. Näköjään kristitytkin voivat tehdä syntiä, mutta eihän tuo sinun (epärelevantti) kommenttisi muuta asiaa mitenkään: Homous on raamattuun pohjautuvan kristillisen etiikan mukaan synti.


"Miten lienee Daavid ja Joonatan, jonka itse luen kyllä aika selväksi lihalliseksi rakkaudeksi."

Kuulisin mielelläni tarkempia perusteluja moisesta tulkinnasta

Pasi Turunen kirjoitti...

Olen sitä mieltä että ensiksikin näillä kirjoituksilla on tarkoitettu useasti hillittömyyttä ei rakkaussuhdetta.

Tämän homoteologisen tulkinnan popularisoi AIDSiin kuollut homoseksuaali historioitsija John Boswell 80-luvulla ja se on jäänyt kummittelemaan, vaikka se on jo monesti osoitettu niin eksegeettisesti kuin hermeneuttisestikin kestämättömäksi.

Paavali, joka muiden aikalaistensa tavoin tunsi rakkaudelliset homosuhteet, torjuu kaikenlaisen homoseksuaalisen käyttäytymisen Jumalan luomisjärjestyksen vastaisena. Katso postaukseni "Nissisen homoteologiset argumentit eivät kestä" (3.11.2010)
sekä lisää täältä http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/assault/bible/reply.html ja täältä: http://www.fulcrum-anglican.org.uk/page.cfm?ID=325

Muistan joskus lukeneeni kristillisyyden piirissäkin olleen aikanaan rakkaudellista homorakkaussuhdetta.

Vanhentunutta Boswellia jälleen, joka väitti kirjassaan Same-sex Unions in Premodern History kirkon joskus peräti siunanneen homopareja ns. adelphopoiesis riiteissä. Ei pidä paikkaansa. Historioitsijat ovat ampuneet tämän teesin alas kestämättömänä. Silti se kummittelee populaarissa keskustelussa edelleen.

Katso vaikkapa bysanttilaisen avioliittolainsäädännön asiantuntijan Patrick Viscuson artikkeli täältä http://www.newoxfordreview.org/reviews.jsp?print=1&did=1294-viscuso sekä samaa sukupolta olevien "avioliittoon" sinänsä myötämielisesti suhtautuvan Robin Darling Youngin murska-arvio täältä http://catholiceducation.org/articles/sexuality/ho0069.html

Miten lienee Daavid ja Joonatan, jonka itse luen kyllä aika selväksi lihalliseksi rakkaudeksi.

Homoerotiikka on tässä tapauksessa lukijan omassa silmässä enemmän kuin itse tekstissä. Sen myöntää jopa Martti Nissinen käsitellessään tätä kertomusta kirjassaan Homoerotiikka Antiikin Maailmassa.

Katso aiheesta lyhyesti tarkemmin Robert Gagnonin artikkelista alaotsikko "David and Jonathan" täältä http://www.orthodoxytoday.org/articles8/Gagnon-Lisa-Miller-Of-Newsweek-Against-Scripture-And-Jesus.php

Good try. Better luck next time.

Nimetön kirjoitti...

Mitä väliä sillä on, onko homous synnynnäistä? Sitä asiaa ei pystytä todistamaan puoleen eikä toiseen. Eikä sillä ole merkitystäkään. Sen verran asenteellinen maailma on, että kukaan tuskin huvikseen alkaa homoksi.

Jos Turunen itse on hetero ja hän on ehdottomasti syrjintää vastaan, miksi hänelle on tärkeää pyrkiä todistamaan, ettei homous ole synnynnäistä? Mitä merkitystä sillä on?

Olen itse homo, joten tiedän huomattavasti Turusta paremmin, minkälaista on olla homo. Tiedän myös itse, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa.

Pasi Turunen kirjoitti...

Mitä väliä sillä on, onko homous synnynnäistä? Sitä asiaa ei pystytä todistamaan puoleen eikä toiseen. Eikä sillä ole merkitystäkään.

Eräässä mielessä olen kanssasi samaa mieltä. Kuten blogissani maintsin (ja taisin viitata myös homoseksuaaleihin tutkijoihin, jotka ovat samaa mieltä) sillä ei ole mitään merkitystä arvioitaessa sitä kysymystä onko homoseksi moraalisesti oikein vai ei. Mutta tällä pohdinnalla on merkitystä siinä mielessä, että toteennäyttämätöntä väitettä synnynnäisyydestä on vuosikaudet käytetty seksuaalipoliittisessa homotuputuksessa ikään kuin synnynnäisyys juuri osoittaisi, että homoseksi ei voi olla moraalisesti tuomittavaa. Koska jos se on synnynnäistä sille ei itse voi mitään, ja jos sille ei itse voi mitään siitä ei ole vastuussa, siksipä sen täytyy olla normaalia ja moraalisesti hyväksyttävää. Näin siis kansanomaisesti ajattelu etenee.

… kukaan tuskin huvikseen alkaa homoksi.

No jaa. Kyllähän homoyhteisössä joissakin piireissä tunnetaan myös tämä vilkas vessa- ja puistokulttuuri, jack-off partyt jne., kuten jokainen näistä asioista perillä oleva tietää. Joten huvillakin on oma roolinsa ainakin joidenkin osalta. Sori nyt vaan. Eivät homot ole homoutensa uhreja.

Jos Turunen itse on hetero ja hän on ehdottomasti syrjintää vastaan, miksi hänelle on tärkeää pyrkiä todistamaan, ettei homous ole synnynnäistä? Mitä merkitystä sillä on?

Tähän taisin jo edellä vastata, mutta toistan ja tiivistän: Asialla on merkitystä, koska toteennäyttämätöntä väitettä homouden synnynnäisyydestä on jatkuvasti käytetty ja yhä käytetään (kuulin jopa radion keskusteluohjelmassa ei kovin kauaa sitten) seksuaalipoliittisessa keskustelussa.

Homoja tulee kohdella niin kuin kaikkia miehiä ja naisia, syrjimättä. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että homoseksi olisi moraalisesti ja fysiologisesti heteroseksiin tasavertaisesti rinnastuva sukupuolisen käyttäytymisen muoto. Mutta tämä on vähän eri kysyms jo.

Tiedän myös itse, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa.

Sinusta ehkä tuntuu tältä nyt. Mutta jos tuntisit Jumalan lahjan Jeesuksessa tietäisit, myös, että se mikä ihmisille on mahdotonta on mahdollista Jumalalle. Aina on vaihtoehtoja. Sinua ei ole tuomittu homoksi.

Nimetön kirjoitti...

"No jaa. Kyllähän homoyhteisössä joissakin piireissä tunnetaan myös tämä vilkas vessa- ja puistokulttuuri, jack-off partyt jne., kuten jokainen näistä asioista perillä oleva tietää. Joten huvillakin on oma roolinsa ainakin joidenkin osalta. Sori nyt vaan. Eivät homot ole homoutensa uhreja."

Väitän edelleen itse tietäväni paremmin kuin Sinä, millaista ja mitä on olla homo. En minäkään kyseenalaista Sinun heterouttasi. Ja itse asiassa, ei, en tiedä, mitä ovat jack-off partyt jne. Sellaiset eivät kuulu minun elämääni. En kuulu edes setaan. Elän aivan täysin samanlaista elämää kuin kuka tahansa. Asun omakotitalossa puolisoni kanssa, minulla on korkeakoulututkinto, käyn kokopäivätyössä ja vietän aikaani ystävieni sekä kummilasteni kanssa. Olen onnellinen eli en koe olevani mikään uhri. Silti homous ei ainakaan omalla kohdallani ollut valinta. Yritin nuorempana elää heterona mutta itsensä kieltäminen ja häpeäminen on äärimmäisen ahdistavaa. Onneksi tajusin sen ajoissa.

Ehkä Sinulle sillä on merkitystä, mistä homous johtuu. Ehkä Sinulle on tärkeää pyrkiä keräämään todisteita sille, ettei homous voi olla synnynnäistä, vaan se on sairaus tai itse valittavissa oleva asia.

Minulle sillä ei ole merkitystä. Ehkä siksi, että minä tiedän asiasta enemmän kuin Sinä ja luotan omaan tietooni tässä asiassa.

Nimetön kirjoitti...

Eihän noissa Turusen siteeraamissa pätkissä sanottu, kuin että ei ole vahvoja todisteita minkään tietyn biologisen selitysmallin puolesta. Kyllä se biologia on vahvana taustalla homoseksuaalisuudessa. Mistä muuten johtuisi esim. se, että saksassa sodan aikana syntyneiden lasten joukossa homoseksuaalisuus on yleisempää, kuin rauhan aikana syntyneillä. Varmaan sikiöaikaiset ympäristötekijät vaikuttavat tähän (äidin stressihormonitaso tms.). Se, ettei varmaa tietoa vielä ole, ei vielä tarkoita, että biologisten selitysmallit olisi nyt unohdettava.
Esim. niinkin arkipäiväisen asian, kuin nukkumisen mekanismeja ja tarkoitusta ei vielä varmasti tunneta. Samoin seksuaalisen suuntautumisen syitä on varmasti vaikea tutkia.

Nimetön kirjoitti...

Ei nyt suoraan liity aiheeseen, mutta.. sanoit, että raamattua on tulkittu väärin, kun sieltä on löydetty hyväksyntä orjuudelle. Kysyisin vain, että miten niin? Raamatussa orjuudesta puhutaan sivulauseessa, osana normaalia yhteiskuntaa. Orjuutta ei kielletä. Olet selittänyt tämän itsellesi jollain monimutkaisella tavalla niin, että voit ajatella raamatun oikeasti vastustavan orjuutta, vaikka yksinkertaisempi tulkinta on se, että raamattu hyväksyy orjuuden.
Luulen, että omatuntosi sanoo orjuuden olevan väärin. Koska raamattu kuitenkin näyttää hyväksyvän orjuuden, olet pulassa. Kolme vaihtoehtoa: unohdat omatuntosi, ja hyväksyt orjuuden, TAI keksit selityksen, miksi raamattu vastustaakin sitä, vaikka näyttäisi hyväksyvän TAI muutat suhtautumistasi raamattuun, etkä lue sitä enää absoluuttisena jumalan sanana, vaan ihmisten todistuksena uskosta ja elävästä jumalasta.
Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa mahdollistavat sen, että raamattua saa edelleen lukea kirjaimellisesti.
Itse ajattelen, että jos raamattu todella on absoluuttista jumalan sanaa, ilman virheitä, ja eettinen opas ajasta aikaan, olisi jumala selvästi kieltänyt orjuuden (mikäli sen haluaa kieltää). Ovatko epäselvästä ohjeistosta johtuvat "tulkintavirheet" aiheuttaneet miljoonien ihmisten kuolemisen orjuudessa? Koska Jumala ei ollut tarpeeksi selväsanainen, syntyi virheellinen tulkinta, mikä ainakin hidasti orjuuden kieltämistä?
Nykyään kun väitellään homoudesta ja naispappeudesta, pitäisi oikeastaan puhua siitä, mikä raamattu on. Suhtaudummeko siihen kuten muslimit koraaniin, vai olemmeko itsellemme rehellisiä (näin ajattelen) ja hyväksymme sen, että raamatussa näkyy hyvin selvästi sen ajan yhteiskunnan arvot ja järjestys.

Pasi Turunen kirjoitti...

Väitän edelleen itse tietäväni paremmin kuin Sinä, millaista ja mitä on olla homo.

Epäilemättä. Mutta sen enempää sinun kuin minunkaan autobiografisilla huomioilla ei ole merkitystä artikkelini kannalta. Siinähän ei käsitellä sitä millaista on olla homo, vaan mitä tämän hetken tieteellinen tietämys sanoo homouden biologisista alkuperätutkimuksista.

En kyseenalaista homouttasi, mutta kyseenalaistan kyllä tapasi puhua siitä ikäänkuin sillä ei olisi mitään tekemistä seksuaalisen käyttäytymisen kanssa.

Olen iloinen, että asut omakotitalossa, sinulla on korkekoulututkinto ja kokopäivätöitä, ystäviä ja kummilapsi ja olet onnellinen. I am happy for you. Mainitsemistasi seikoista voi kuitenkin yhtä vähän vetää mitään selvää johtopäätöstä jonkin käyttäytymismuodon eettisyydestä, kuin voi biologisesta aiheutumisesta, kuten homoseksuaali psykologi Michel J. Bailey, johon jutussani viittasin, toteaa. Jokainen polyamorisessa suhteessa asuva voisi samalla tavoin vedota asuvansa onnellisesti omakotitalossa puolisopariskuntiensa kanssa ja käyvänsä kokopäivätöissä. Niin kuin voisi kaksi tai kolme aikuista samaa sukupuolta olevaa sukulaismiestä (-naista).

Ehkä Sinulle sillä on merkitystä, mistä homous johtuu. Ehkä Sinulle on tärkeää pyrkiä keräämään todisteita sille, ettei homous voi olla synnynnäistä, vaan se on sairaus tai itse valittavissa oleva asia. Minulle sillä ei ole merkitystä.

Nyt tämä menee jo vähän hassuksi. En voi välttyä vaikutelmalta, että et ole lukenut kirjoitustani huolella ajatuksella ja siksi heittelet vastauksena vähän mitä sattuu omien ennakkoluulojesi pohjalta.

Kuten tekstissäni todetaan sillä mistä homous johtuu ei viime kädessä ole merkitystä arvioitaessa sitä onko homoseksuaalinen käyttäytyminen oikein vai ei. Kysymyksellä sen sijaan on ollut, ja edelleen on, paljonkin merkitystä monille homoseksuaaleille ja heitä symppaville poliittisille tahoille, jotka käyttävät tieteellisesti toteennäyttämätöntä näkemystä homouden synnynnäisyydestä seksuaalipoliittisessa argumentaatiossa. Kuten jutussani mainittu Anne Fausto-Sterling (itse lesbo) myöntää todetessaan, että biologista argumenttia on käytetty menestyksekkäästi seksuaalipoliittisessa keskustelussa, vaikka se on sekä huonoa tiedettä että huonoa politiikkaa.

Tämän hetken tieteellinen näyttö (ehkä tulevaisuus muuttaa tilannetta mene ja tiedä) ei kuitenkaan tue käsitystä homouden biologisesta alkuperästä. Siteeraamieni homotutkijoiden mukaan juuri biologisointi lyö homouteen sen sairausleiman (e.g. Stålström, Seta). Miten siis se johtopäätös, että homous ei ole synnynnäistä sinun mielestäsi osoittaa, että se on sairaus, kuten väität minun esittävän? Ja miten minä, joka mainitsemieni homotutkijoiden kritiikin perusteella heterona suhtaudun epäilevästi näihin biologisoiviin tuloksiin yritän muka todistella, etä se on sairaus? En ymmärrä. Ymmärrätkö sinä? Ja kun tekstissäni vielä selvästi sanon, että homouden pitämistä pelkkänä valintana voidaan kritisoida liian pelkistävnä näkemyksenä, joka ei vastaa kaikkien homojen omaa kokemusta, niin miten voit sanoa, että minä pidän sitä yksinkertaisesti valintana? Tiedän varsin hyvin, että homouden alkuperää ei voi pelkistää yksin valintaan sen enempää kuin yksin biologiaankaan.

On turhauttavaa lukea kommentteja, joista saa sen vaikutelman, ettei kommentoija ole lukenut tekstiä huolella ja päätyy siksi laittamaan sanoja suuhuni kritisoiden minua sellaisesta mitä en ole sanonut. Ilmaisuni ei välttämättä aina ole niin selvää kuin voisi olla, mutta se ei vapauta lukijaa vastuusta yrittää ymmärtää mitä kirjoittaja on tarkoittanut tai yrittänyt sanoa.

Pasi Turunen kirjoitti...

Ei nyt suoraan liity aiheeseen, mutta..

Olet oikeassa. Asia ei liity suoraan aiheeseen. Siksi en syventänyt näkemystäni tästä asiasta, vaan tyydyin vain toteamaan, ettei orjuutta voi käyttää asianmukaisena rinnastuksena homoseksuaalisuuden kanssa.

Kuten totesin, Raamattua on tulkittava vastuullisesti. Mitään tulkinnasta vapaata tapaa lukea Raamattua ei ole olemassa. On mahdollista, että joissakin asioissa sitä on tulkittu väärin ja tulkintaa on korjattava. Näin mielestäni oli kun Yhdysvaltojen etelävaltioiden orjuutta puolustettiin Raamatulla. Eikä tämä ole vain minun, vaan lukuisten itseäni pätevämpien tutkijoidenkin mielipide. Muistaa sopii, että 900-luvulle tultaessa kristillisen teologian vaikutuksesta orjuus oli käytännössä kadonnut Euroopasta.

Samaan hengenvetoon olen myös sitä mieltä, että vastuullinen raamatuntulkinta ei anna tukea homomyönteiselle tavalle tarkastella Raamatun tekstejä. Mutta tämäkään ei suoranaisesti liity artikkelin aiheeseen, jossa tarkastellaan homouden biologisia alkuperätutkimuksia. Tästä olen aikaisemmin kirjoittanut blogilla lähemmin (kts. jutun lopussa olevasta linkkilistasta).

On muitakin ilmiötä joita ei voida oikeuttaa nykyajassa sillä, että sitähän esiintyy tai se mainitaan Raamatussa. Kuten aivan oikein totesit Raamatussa puhutaan orjuudesta osana yhteiskuntaa, eikä sitä suoraan kielletä (ei myöskään käsketä). Sama koskee (ainakin VT:n osalta) moniavioisuutta. Tällainen tulkintatapa sortuu kuitenkin eräänlaiseen "hermeneuttiseen Humen giljotiiniin". Kyse on virhepäätelmästä, sillä tosiasia lausekkeista ei voida johtaa eettisiä arvostelmia. Toisin sanoen siitä miten asiat ovat ei voida päätellä miten niiden tulisi olla ("is-ought fallacy") eikä siitä miten ihmiset käyttäytyvät voida päätellä sitä kuinka heidän tulisi käyttäytyä. Yleistäen voidaan todeta, että ihmiset ajavat ylinopeutta ja ajavat punaista päin. Tästä ei voida päätellä, että heidän tulisi niin tehdä.

Tämä pätee myös Raamattuun. Siitä mitä ihmiset Raamatun kertomuksissa tekevät ei aina voida päätellä, että noin meidänkin tulisi toimia tänään. Eikä edes sitä, että Raamatun henkilöt itse aina tekivät sitä mikä oli oikein Herran silmissä. Tällainen "gallup-hermeneutiikka" ei kestä lähempää tarkastelua. Raamatusta pitää lukea muutakin kuin vain se miten ihmisten kerrotaan eläneen.

Lupaan palata tähän orjuus-teemaan tuonnempana uudestaan lähemmin jossain toisessa blogiartikkelissa. Sellainen on ollut mielessäni jo aikaisemmin. Siihen saakka suosittelen pidättäytymään kaikista "motiiviarvailuista". Tiedän itse muita paremmin miksi luen ja tulkitsen Raamattua niin kuin luen ja tulkitsen.

Itse ajattelen, että jos raamattu todella on absoluuttista jumalan sanaa, ilman virheitä, ja eettinen opas ajasta aikaan, olisi jumala selvästi kieltänyt orjuuden … Koska Jumala ei ollut tarpeeksi selväsanainen, syntyi virheellinen tulkinta, mikä ainakin hidasti orjuuden kieltämistä?

Tämä on hyvin mielenkiintoista ja nostat esiin ajattelemisen arvoisia pointteja. Mutta voidaan tästäkin jutella lähemmin sitten kun postaan orjuus-teemasta oman jutun.

… pitäisi oikeastaan puhua siitä, mikä raamattu on. Suhtaudummeko siihen kuten muslimit koraaniin, vai olemmeko itsellemme rehellisiä (näin ajattelen) ja hyväksymme sen, että raamatussa näkyy hyvin selvästi sen ajan yhteiskunnan arvot ja järjestys.

Nämäkin ovat erittäin huomionarvoisia ajatuksia. Kunhan takana ei ole ajatus siitä, että kaikki mitä Raamattu sanoo dissataan oman aikansa ja arvojensa tuotteena. Tämä johtaisi äärimmilleen vietynä siihen, että me voisimme hylätä jopa kymmenen käskyä ja Jeesuksen opetuksen lähimmäisen rakkaudesta oman aikansa tuotteena.

Huomautan lisäksi, että naispappeus - samoin kuin orjuus - ei ole homoseksuaalisuuden kanssa verrannollinen kysymys Raamatussa, jolla on paljon hyvää sanottavaa naisista yhteiskunnassa ja Jumalan palveluksessa, mutta ei mitään positiivista sanottavaa homosuhteista.

Kiitos ajatuksistasi.

Pasi Turunen kirjoitti...

Kyllä se biologia on vahvana taustalla homoseksuaalisuudessa.

Biologia on takana kaikessa mikä liittyy ihmiseen. Mutta oletus, että se määräisi kenestä tulee homoseksuaali on nykytiedon valossa pelkkää spekulointia ja seksuaalipoliittista toiveajattelua. Biologia on yksi osatekijä, mutta ei määräävä.

Saksassa sodan aikana syntyneiden lasten joukossa homoseksuaalisuus on yleisempää, kuin rauhan aikana syntyneillä. Varmaan sikiöaikaiset ympäristötekijät vaikuttavat tähän (äidin stressihormonitaso tms.).

Mihin tämä tieto perustuu? Miksi Suomessa (tai muualla) sodan aikana syntyneiden lasten joukossa ei ole havaittu vastaavaa?

Se, ettei varmaa tietoa vielä ole, ei vielä tarkoita, että biologisten selitysmallit olisi nyt unohdettava.

Asiasta on riittävän varmaa tietoa niille, joille tieteellinen tieto yleensä merkitsee jotain. Ainoa ahdottoman varma asia on, että biologisia selitysmallit eivät unohdu seksuaalipoliittisesta keskustelusta vaikka ne - kuten Anne Fausto-Sterling sanoi - ovat sekä huonoa tiedettä että huonoa politiikkaa.

Samoin seksuaalisen suuntautumisen syitä on varmasti vaikea tutkia.

Siltä osin kuin biologisia syitä on yritetty tutkia niissä on vedetty toistaiseksi vesiperä. Mutta olet oikeassa, että asiaa on vaikea tutkia, koska biologisten osatekijöiden ohella asiaan vaikuttavat muutkin seikat. Eikä arvovalintojenkaan vaikutusta voida tyystin sivuuttaa.

Nimetön kirjoitti...

Homoseksuaalisuudella kyllä näyttäisi olevan epigeneettinrn tausta: http://www.jstor.org/stable/10.1086/668167

Pohdiskelija kirjoitti...

Pasi,

Jos tieteellä ei ole yksiselitteistä käsitystä homoseksuaalisuuden alkuperästä, silloin sillä ei ole ja sinunkin on mahdotonta kumota kategorisesti ja itsevarmasti biologisen selityksen mahdollisuutta. Olisi aivan hämmästyttävää jos niin perustavassa asiassa kuin seksuaalisuudessa geeneillä ei olisi mitään olennaista virkaa. Kyllä sen pitäisi maalaisjärjenkin sanoa, vaikka tieteellinen näyttö olisi toistaiseksi aivan olematon.
"Absence of evidence is not evidence of absence."

Eivät tieteen tällä hetkellä piirtämät rajat ole todellisuuden rajat, eikä tiede ole saanut vielä kaikkea selville. Lisäksi se että jotkut tutkijat pitävät seksuaalista suuntautumista pelkkänä sosiaalisena konstruktiona, joka voidaan halutessa muuttaa muuksi, on osoitus siitä että akateemisessakin maailmassa on epäpätevää ja järjetöntä ajattelua. Tiedemiehet ja filosofitkin eksyvät, teologian maistereista puhumattakaan.

Koko artikkelisi on pohjimmiltaan harhautusta, koska lopuksi kuin sivumennen toteat, ettei sillä ole lopulta mitään väliä, vaikka homoseksuaalisuuden biologinen alkuperä kyettäisiin todistamaan. Olet lyönyt kantasi lukkoon sanoipa tiede jaa tai ei. Haet auktoriteettisi pohjimmiltaan ihan muualta kuin tieteestä. Tiede palvelee tasan siihen saakka kun se ei ole Raamatun kanssa ristiriidassa. Sen jälkeen tukit korvasti tieteen näkemyksiltä.

Seksuaalisen suuntautumisen synnynnäisyyteen viittaa mielestäni vahvasti se, että ihmiset kokevat sen mukaisia ihastumisia jo todella varhain, alle kouluikäisinä. Ei sen ikäisistä voi sanoa, että esim. heidän psykoseksuaalinen kehityksensä on mennyt harhaan, kasvatus on ollut huonoa tai jäänyt puolitiehen tai jopa että kyseiset lapset ovat itse valinneet tunteensa.

Toiseksi, nämä varhaiset ihastumisen tunteet muuttuvat radikaalisti toisiksi vain harvoin tai eivät koskaan. Teini-iässä ne vahvistuvat voimakkaasti kuten heteroidenkin tunteet. Niissä ei ole mitään pinnallista, ohimenevää ja epävarmaa. Heterot eivät yleensä voi halutessaan valita homoutta - käytä esimerkkinä itseäsi - eivätkä homot heteroutta. Homoseksuaalisuutensa aikuisena "löytävät" ovat harvinainen poikkeus homoseksuaalien joukossa, he eivät ole mikään hyvä esimerkki seksuaalisuuden suuntautumisen muuttuvaisuudesta.

Minusta on hämmästyttävää Pasi, että kaikista mahdollisista "synneistä" juuri homoseksuaalisuuden vastustaminen on sinun sydäntäsi kaikkein lähinnä. Eikö olisi aika kirjoittaa vaihteeksi jostain muustakin? Sinun maailmankatsomuksessasi maailma muuttuu automaattisesti koko ajan antikristillisemmäksi, se on "Raamatussa ennustettu". Miksi yrität vuosi vuoden perään taistella tätä "Jumalan edeltä ilmoittamaa" kehitystä vastaan? Niinhän kaiken pitää mennä ja kohta sinut temmataan "tuuliin ja pilviin". Kaikki homoseksuaalisuutta "harjoittavat" jäävät tänne ja toteavat, että Pasi olikin oikeassa!

Yhteiskunta ei varmasti tule enää koskaan muuttumaan homokielteiseksi, kuten toivot, ellei islam sitten joskus tule ja valtaa koko Eurooppaa.

Nimetön kirjoitti...

Kiitos Pasille hyvästä blogista. Homoseksuaalisuus on Politiikkaa ja Tiede ei tunne synnynäisyyttä.

Nekin tehdyt tutkimukset kaksosilla ja aviotumakkeen osuudet on ammuttu alas Tieteessä. Jäljelle jää mielestäni sosiaalinen rakennelma, eli taustalla voi hyvin olla traumaattiset kokemukset lapsena ja useat tutkimukset, jotka viittaavat Isän merkittävään poissa oloon lapsen kasvatuksessa, noissa tutkimuksissa homoseksuaalit vihasivat isäänsä.

Homo järjestötkin ovat sitä mieltä seksuaalisuuden voi muuttaa heterosta, homoon/bi.

Yhteiskunnallisesti ajateltuna Homouteen liittyy paljon epävakautta ja on avioliitto/adoptio hankkeineen "keinotekoinen", eikä yhteiskunnan pitäisi perustaa jatkuvuuttaan keinotekoisiin järjestelmiin. Toisaalta myös voidaan miettiä, miksi homoilla on hirveä tarve näihin uskonnollisiin ja avioliitto instituutioihin, kun he rajusti arvostelevat näitä.


Nimetön kirjoitti...

Lastenpsykiatri Tuula Tamminen osuu kirjassa "Homoi lesboi /2009) mielestäni oikeaan, kun hän toteaa: "Perintötekijät ovat tärkeitä, mutta tämänhetkinen geenitutkimus näytää kyllä siltä, että riippuu ihmisten ympäristöolosuhteista ja kokemuksista mitkä geenit aktivoituvat tai mitkä eivät aktiovoidu. Ihmisen kokemuksista riippuu, millainen otos hänen geeneistää aktivoituu. Ei ole yhtä geeniä tai geenisarjaa, joka määräisi sukupuolisen suuntautumisen. Siihen vaikuttavat usean erillään olevan geenin vaikutukset. Nykyinen geeni- ja aivotutkimus on korostamassa enemmänkin ympäristön ja kokemusten kuin vain annettujen geenien merkitystä. Ympäristö vaikuttaa koko ajan siihen miten meidän geenikarttamme muodostuu". Näin siis Tamminen. Maalliikkona mietin että lisääkö nykyiset homouden normalisointipyrkimykset homoutta yhteiskunnassa, koska homoudessa ei haluta nähdä mitään luonnotonta tai epänormaalia. Minusta kyllä avioparin yhteisten omien geneettisten jälkeläisten saamisen halu on normaali ja luonnollinen tarve, ja siksi homouden lisääntyminen ei lisää ihmisten onnellisuutta, vaan osaltaan vähentää sitä. Muista ongelmista puhumattakaan, joista on myös valtavasti tutkimuksiin pohjautuvaa todistusaineistoa. Mutta homouden puolustajat tietenkin kiistävät nämä. Esimerkkinä vaikkapa taannoiset Poliisi tv:n tuomat todisteet homo ja lesbosuhteiden väkivaltaisuuden kaksikertaisesta määrästä verrattuna heterosuhteisiin. Mutta en puutu niihin enempää, vaan tuon esiin näkökulman, joka usein puuttuu näistä keskusteluista, eli näkemyksen rukouksen muuttavasta voimasta. Erikoista on se, että myös ns. maalliset lehdet ovat kirjoittaneet tästä mahdollisuudesta käytännön esimerkein: http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/usko_teki_homosta_heteron Eikä tämä ole suinkaan ainoa tapaus. Amerikkalainen ex-gay ryhmä väittää että muutoksen kokeneita on kymmeniä tuhansia, kun taas jotkut pitävät asiaa mahdottomana. Käytäntöhän on teorian kriteeri, ja jos joku teoria ei toimi käytäntöä, niin on syytä vaihtaa mieluummin teoriaa, kuin väittää käytäntöä virheelliseksi.

Nimetön kirjoitti...

HS - Tiede - 11.10.2011
sivuilta poimittua:

Mikä tekee ihmisestä homon?

Tutkimustietoa on vasta hyvin vähän, mutta nykytiedon valossa kyse on perinnöllisyydestä. Teoriassa voisi olla olemassa homouteen vaikuttavia psykososiaalisia tekijöitä, mutta toistaiseksi tiedetyt tekijät ovat biologisia.

Homouden syntyä on paikannettu x-kromosomiin, mutta mitään "homogeeniä" ei ole löydetty. Periytymismekanismin arvellaan silti olevan sama sekä homomiehillä että lesbonaisilla.

Miesten homouden uskotaan periytyvän äidin puolelta. Immunisaatioteorian mukaan poikasikiö on äidin vastustuskyvylle taakka, jota äidin elimistö yrittää sikiökaudella muokata. Teorian mukaan äidin elimistö pyrkii muuttamaan poikasikiön aivoja feminiinisempään suuntaan, mistä seuraisi se, että vauva on homoseksuaali. Teorian on arveltu selittävän sen, että mitä useamman pojan äiti synnyttää, sitä todennäköisemmin nuorin poika on homo.

Teorian ongelma on se, että äidin elimistön pitäisi muokata koko aivoja, kun taas homomiesten aivoista vain pienet osat ovat heteroja feminiinisempiä.

Ennen vanhaan uskottiin, että jos pojalla on vahva äiti ja heikko isä, pojasta tulee kasvatuksen takia homo. Natsi-Saksassa ja vielä 1960-luvulla Suomessakin uskottiin, että vanhempi homomies viettelee nuoremman ja muokkaa tästä homon. Näissä väitteissä ei ole perää.

Biologialla ei pystytä täysin selittämään homoutta, mutta psykologitkin ovat päätymässä biologisen selitysmallin kannalle.


Rahman & Wilson (2003): Born gay? Personality and Individual Differences 34.



Eroaako homo fyysisesti heterosta?

Ruotsalaisen Karoliinisen instituutin tutkijat ovat löytäneet neuroanatomisia eroavaisuuksia homomiesten ja heteromiesten aivoista.

Homomiesten ja heteronaisten aivot reagoivat samalla tavalla miesten erittämiin tuoksuaineisiin eli feromoneihin. Tutkimuksen mukaan homomiesten aivojen hypotalamus, joka säätelee aivolisäkkeen kanssa ruumiin hormonaalista tasapainoa, on yhtä herkkä miesten erittämille testosteronijohdannaisille hajuille kuin heteronaisten hypotalamus.

Testosteroni on sukupuolihormoni, joka vaikuttaa muun muassa äänen madaltumiseen, ihon karhentumiseen ja kasvonpiirteiden miehistymiseen. Osa tutkijoista on sittemmin kyseenalaistanut, onko nisäkkäillä ylipäätään feromoneja.

On myös paljon näyttöä siitä, että sekä homomiehillä että heteronaisilla on suuri aivokurkiainen eli se osa aivoista, joka yhdistää aivopuoliskot. Aivopuoliskojen välinen kaapelointi on siis periaatteessa homomiehillä ja heteronaisilla parempi kuin muilla. Aivoista ei kuitenkaan voi nähdä, onko ihminen homo vai hetero.


Savic & Lindström (2008): PET and MRI show differences in cerebral asymmetry and functional connectivity between homo- and heterosexual subjects. PNAS 105.

Witelson et al. (2008): Corpus callosum anatomy in right-handed homosexual and heterosexual men. Archives of Sexual Behaviour 37.

Nimetön kirjoitti...

Aikakauskirja Duodecim
2008;124(18):2069
kertoo seuraavaa:

Aivojen symmetria homoilla ja lesboilla erilainen kuin heteroilla
Homomiehillä ja heteronaisilla aivot ovat symmetriset, kun taas heteromiehillä ja lesboilla oikea aivopuolisko on vasenta suurempi. Ruotsalaistutkimuksessa havaittiin myös, että homoilla ja lesboilla aivojen symmetrian lisäksi mantelitumakkeen toiminta oli sukupuolelle epätyypillistä verrattuna heteroverrokkeihin. Koehenkilöiden aivot kuvannettiin magneetti- tai PET-menetelmin.

Tulokset antavat uutta tietoa seksuaalisen suuntautumisen neurobiologisista taustoista. Tutkijoiden mukaan aivojen rakenne-eroja ei voida selittää oppimiseen tai ympäristöön liittyvillä ilmiöillä. (Savic I ym. Proc Natl Acad Sci 2008;105:9403)

Nimetön kirjoitti...

Tuosta ruotsalaistutkimuksesya... Eräs harhakuva aivojen erilaisuutta koskevien tutkimusten tulkinnoissa on se, että aivot olisivat valmiiksi kehittyneet sikiökaudella ja nyt seksuaalinen erilaisuus olisi sen tulosta. Tieto aivojen kehityksestä ei tue tätä ajatusta. Eräs lukion psykologian oppikirja (2006) kertoo, että

”Hermoston ehkä keskeisin ominaisuus on sen muotoutuvuus eli plastisuus. Hermokudos pystyy lukuisin tavoin muuttamaan sekä rakennettaan että toimintaansa… Syntymän jälkeen osa muutoksista liittyy normaaliin yksilönkehitykseen, esimerkiksi hermoston kypsymiseen ja oppimis- ja muistitoimintoihin, osa taas poikkeustilanteisiin, kuten aivovaurioista kuntoutumiseen… Ympäristötekijöilläkin on tärkeä merkitys hermoston kehittymiselle. Jos jokin synaptinen yhteys toimii harvoin tai ei ollenkaan, se voi alkaa väheitellen surkastua pois. Esimerkiksi jos yksilö ei saa varhaiskehityksensä aikana riittävän monipuolisia näköärsykkeitä, primaarin näköaivokuoren solujen väliset synaptiset yhteydet vähentyvät.” (Paavilainen, P., Kalakoski, V., Laarni, J., Anttila, R., Kreivi, M., Oksala, E. ja Stenius, M.: Persoona 3. Tiedonkäsittelyn perusteet. 2006, s.155-157. Edita: Helsinki.)

Aivot reagoivat kokemuksiin ja omaan käyttäytymiseen. Tuo edellä mainittu lukion oppikirja toteaa, että lontoolaisilla taksikuskeilla on muiden ammattien harjoittajiin verrattuna suurempi hippokampus. Mitä kauemmin taksin kuljettaja oli toiminut ammatissaan, sitä suurempia olivat hippokampuksen osat. Muistia vaativa ammatti vaikutti aivoihin.

Olisi suuri ihme, jos seksuaalinen erilaisuus ei näkyisi aivoissa, mutta se ei merkitse sitä, että rakenteet olisivat synnynnäisiä. Suomalainen aivotutkija Markku Hyyppä (Seksi, aivot, roolit. 1996, s. 90. Helsinki University Press: Helsinki) toteaa:

”Sukupuoli-identiteetti onkin aivojen ja ympäristön yhteinen tuote. Aivot ’naisistuvat’ tai ’miehistyvät’ lapsuuden jälkeen, sillä kasvatus ja oppiminen muokkaavat aivorakenteita.”

Nimetön kirjoitti...

Tanskalaiset tutkijat Morten Frisch ja Anders Hviid ovat julkaisseet Archives of Sexual Behavior-tiedelehdessä (2006) tutkimuksen, jonka mukaan lapsuuden perhetausta vaikuttaa siihen kumman sukupuolen edustajan kanssa henkilö solmii avioliiton aikuisena.

Tutkijat kertoivat, että tutkimusten mukaan ehyiden perheiden lapset solmivat myöhemmin oman avioliiton todennäköisemmin kuin avioeroperheiden lapset. Tähän mennessä ei ole ilmestynyt tutkimusta, joka tarkastelisi homoliiton solmimiseen vaikuttavia perhetaustatekijöitä. Tutkijoiden kysymys oli miten heteroavioliiton ja homoavioliiton solmivat ihmisten perhetaustat eroavat toisistaan. Tanska on ensimmäinen valtio, joka laillisti homoliitot vuonna 1989.

Tutkijat käyttivät siviilirekisterin antamia tietoja yli kahdesta miljoonasta 18-49-vuotiaasta tanskalaisesta, jotka solmivat elämänsä ensimmäisen avioliiton. Ilmeisesti tutkimustulokset eivät ole miellyttäneet tarpeeksi homomyönteistä mediaa koska siitä ei ole kohistu Suomessa ollenkaan.

Tulosten mukaan homoliiton valinneilla miehillä oli heteromiehiä useammin eronneet vanhemmat, vanha äiti tai isän henkilöllisyys oli tuntematon. He olivat myös heteroseksuaaleja miehiä useammin perheen nuorin lapsi ja heidän isänsä oli vanha. Isän kuolema ennen kuin lapsi täytti 18-vuotta lisäsi todennäköisyyttä homoliiton valintaan. Lesboavioliiton solmineet naiset olivat kokeneet heteronaisia useammin äidin kuoleman murrosikäisenä ollessaan. Heidän äitinsä oli vanhempi kuin heteronaisilla ja he olivat useammin perheen ainoa tai nuorin lapsi. ”Yhteenvetona, samaa sukupuolta olevan vanhemman poissaolo oli paljon yleisempää tytöillä ja pojilla, jotka myöhemmin solmivat homoliiton. Vaikkakin yhteys on selvempi poikien kuin tyttöjen kohdalla” totesivat tutkijat.

Heteroseksuaalisen avioliiton valinneiden perhesuhteet olivat olleet vakaammat ja vanhempien keskinäinen ikäero oli pienempi kuin homo- ja lesboliiton solmineilla. Mitä lyhyempi vanhempien avioliitto oli ollut sitä todennäköisemmin lapsi solmi homoliiton aikuisena.

Tutkimuksen ehdoton ansio oli se, että se koski koko väestöä ja siksi sen tulokset voidaan yleistää. Lisäksi se lisää tietoa perhetaustojen merkityksestä parinvalintaan. Tutkimuksen rajoitteena oli se, että se tarkasteli vain hetero- ja homoavioliiton solmineita. Siksi tuloksia ei voi suoraan yleistää kaikkiin homoihin ja heteroihin. Lisäksi tutkimus otti huomioon vain ne tiedot, joita vanhemmista oli saatavilla siviilirekisterin arkistoista. Tutkimus ei siis kerro kaikista mahdollisista tekijöistä, jotka vaikuttavat avioliittoon saman sukupuolen kanssa.

Andrew M. Francis (Journal of Sex Research 2008, 45 (4), s.371-377) käytti tutkimuksessaan koko USA:n kansakuntaa edustavaa otosta 20-24-vuotiasta aikuisista.

Tulosten mukaan homoseksuaalisuus oli yleisempää niillä miehillä ja naisilla, jotka olivat kasvaneet ilman biologista vanhempaa. Homoseksuaalista käytöstä ja halua oli enemmän mustilla miehillä (mutta ei mustilla naisilla) ja niillä, joilla ei ollut lukiotutkintoa tai sitä ylempää koulutusta. Sosiologiset tekijät liittyivät siis olennaisesti homoseksuaalisuuteen.

Ja jälleen voi kysyä; miksi tästäkään sosiologisesta tutkimusesta ei raportoida mediassa? Vastaus: koska sillä ei ole arvoa journalistien mielestä, jotka raportoivat vain biologista tutkimuksista lobatakseen homoliittoja läpi...

Nimetön kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti:
"Ja jälleen voi kysyä; miksi tästäkään sosiologisesta tutkimuksesta ei raportoida mediassa? Vastaus: koska sillä ei ole arvoa journalistien mielestä, jotka raportoivat vain biologista tutkimuksista lobatakseen homoliittoja läpi..."

Aika yksisilmäinen näkemys. Itse en kannata homoliittoja ja olen hetero, mutta pidän neurobiologia tutkimuksia hyvin merkittävinä.

Anonyymi kirjoitti:
“lontoolaisilla taksikuskeilla on muiden ammattien harjoittajiin verrattuna suurempi hippokampus.”

Suurentunut hippokampus on kovin eri asia neurotieteissä kuin corpus callosum, aivokurkiainen jonka koko ei suuremmin vaihtele eri elämän vaiheissa. Hippokampus on aivojen muistin keskus, joka kasvaa kun sitä käyttää paljon ts. harjoittaa muistia. Se myös alkaa pienentyä jos vaikka sairastuu Alzheimerin tautiin.

Naiset yleensä kykenevät tekemään monia asioita yhtä aikaa, koska heillä on biologisesti miehiä parempi aivojen tiedonsiirtoväylä ts. vuoropuhelu aivopuoliskojen kesken.
Sen sijaan mantelitumakkeen toiminnan voisin ajatella johtuvan opituista asioista, eli ei geneettistä.