torstai 27. joulukuuta 2007

Uusi vuosi 2008 tuo mukanaan Ristitulta!




RISTITULTA on Patmos Lähetyssäätiön TV7:lle tuotaman viikottaisen Leo Meller ja Ystävät -ohjelman sisälle sijoittuva kerran kuukaudessa toteutettava kokonaisuus, jonka erityisenä kohderyhmänä ovat ajattelevat aikuiset nuoret.

Ensimmäisessä lähetyksessä tiistaina 29. tammikuuta 2008 klo 21 muun muassa keskustelevat Vapaa-ajattelijoiden liiton puheenjohtaja (fysiikan lisensiaatti) Robert Brotherus sekä teologian tohtori Juha Ahvio kysymyksestä Jos Jumala on olemassa miksi on ateisteja? Kysymyksenasettelun takana ei niinkään ole se miten joku saataisiin uskomaan Jumalaan, vaan miksi esitetyt todisteet vakuuttavat toiset ja toisia taas ei, mitä todistamiselta vaaditaan ja mikä tekee todisteesta todisteen. Keskustelu oli asiallinen ja asiapitoinen, muttei tarpeettoman "vieraskorea" puolin eikä toisin. Molemmat herroista olivat miellyttäviä ja osasivat asiansa mikä teki ajatusten vaihdosta dynaamisen ja antoisan. Mottoni onkin, ettei pöydän äärellä tärkeintä ole yksimielisyys vaan asioiden ja argumenttien selkeä esittäminen, niin että katsojat tietävät selkeästi mitä vieraat ajattelevat ja miksi. Toivottavasti tämä näkyy myös tulevissa lähetyksissä.

Ristitulta -kokonaisuuteen mahtuu toki paljon muutakin mielenkiintoista kuin tämä ohjelman pääaihe. Osa lähetyksestä koostuu eri tavoin kristillistä elämää ja olemista koskettavista makasiiniosuuksista, joita toimittavat nuoret ja lahjakkaat uudet ohjelmantekijät. Joten jokaiselle jotain.

Ristitulta on syy sille miksi blogikirjoitteluni hiipui loppuvuodesta 2007. Ohjelman suunnittelu ja liikkeellesaattaminen ovat olleet erittäin paljon aikaa ja energiaa vievä projekti - joka jatkuu. Siunattujen synnytystuskien parissa meni loppuvuosi 2007 vaihtelevasti unettomien öiden ja toisaalta luomisen riemun välillä. Minulla on yli 17 vuotta kokemusta radiotyöstä, mutta erityisesti marras-joulukuussa jouduin toteamaan miten moninverroin työläämpää on televisio-ohjelmien suunnittelu ja tekeminen radio-ohjelmiin verrattuna. Kiitos kun saan pyytää muistamaan esirukouksin Ristitulta -ohjelmien tekemistä. Ensimmäisen lähetyksen mainosspotti on katseltavissa yllä.

Kaikkea hyvää vuoteen 2008 jokaiselle Teille! Kiitos blogini lukemisesta ja kommenteista ja palautteesta. Jatkamme keskustelua alkavan vuoden merkeissä.

maanantai 3. joulukuuta 2007

Parisuhdelakiseminaarissa pohdittiin siunauskaavaa

Edelliseen kirjoitukseeni (1.12. alla) liittyy oheinen uutinen, johon tänään törmäsin netissä Vantaan seurakuntien sivuilla:

  • Perusoikeudet sitovat luterilaista kirkkoa Artikkelissa kerrottiin meneillään olevasta kirkon parisuhdelakiseminaarista (28.-29.11.), jossa keskusteltiin rekisteröityjen parisuhteiden juridisista kysymyksistä sekä pitäisikö luoda oma siunauskaava parisuhteen rekisteröineille. Kannattaa lukea koko juttu.

Aiemmin kirjoittamaani liittyy jutussa varatuomari Matti Mäkisen toteamus ja varoitus: ”Jos kirkko oman tunnustuksensa pohjalta hyväksyy rekisteröidyn parisuhteen siunaamisen kaavan ja pappi kieltäytyy tällaisen suorittamasta, joudutaan helposti samanlaisiin pohdintoihin kuin naispappeuteen torjuvasti suhtautuvien kohdalla”.

Hallintoneuvos Irmeli Telivuo oli tosin sitä mieltä, että reiksteröidyn parisuhteen siunaaminen ei lainsäädännöllisesti ole avioliittoon vihkimiseen rinnastettava asia, eikä siitä siksi seuraa kirkolle velvollisuutta siunata rekisteröityjä parisuhteita.

Voi olla, että juridista "velvollisuutta" ei ole. Siunauskaava loisi kirkkoon kutienkin työyhteisön sisäisen moraalisen velvoitteen, jonka puitteissa erilaisten työaikajärjestelyjen ja väistämisoikeuksien soveltaminen ennen pitkää kävisi mahdottomaksi. Siunauskaavalla olisi kirkollinen merkityksensä samoin kuin muilla siunaustoimituksilla, joita jäsenet pyytävät.

Miten pappi voi jatkossa kieltäytyä toimittamasta näitä siunaamisia, jos kirkko, Mäkisen sanoin,"oman tunnustuksensa pohjalta hyväksyy rekisteröidyn parisuhteen siunaamisen"? Jos päädytään näkemykseen, että homo- ja lesboparien siunaaminen (missä muodossa tahansa) ei ole ristiriidassa kirkon tunnustuksen kanssa, miten papit työyhteisönsä sisällä voivat kirkon palvelijoina perustella kieltäytymisensä sellaisista siunauksista? Vetoamalla Raamattuun, luterilaiseen tunnustukseen vaiko omaantuntoon? Millä perusteella, jos kerran rekisteröidyn parisuhteen siunaaminen on kirkon tunnustuksen mukaista? Olisihan hassua, että kirkkoo hyväksyisi siunauskaavan ja samalla antaisi ymmärtää, ettei se oikein ole kirkon tunnustuksen mukainen.

Kirkko tekee jatkuvasti tässä asiassa pieniä myönnytyksiä, koska haluaa olla ihmisille mieliksi. Nyt tarvittaisiin kuitenkin piispoilta rohkeutta ja todellista hengellistä johtajuutta, jossa ei mielistellä tämän maailmanajan henkeä.

"Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista..." - Gal. 1:10-11.

lauantai 1. joulukuuta 2007

Lähtölaskenta on alkanut

Muutama otsikko ja uutinen Hesarissa mennä viikolla kiinnitti huomioni. Niistä kaksi ensimmäistä on saman päivän lehdestä keskiviikolta 28.11.
  • Homo- ja lesbopareille valmistellaan perheen sisäistä adoptio-oikeutta (HS 28.11.2007). Uutisen mukaan syyskuussa voimaan tullut hedelmöityshoitolaki mahdollistaa naispareille lasten saamisen yhteiskunnan tarjoamien palvelujen avulla. Näin syntyneellä lapsella ei kuitenkaan ole oikeudellista asemaa toiseen "sosiaaliseen vanhempaansa", joten tätä epäkohtaa pyritään korjaamaan homoperheiden sisäisellä adoptio-oikeudella oikeusministeri Tuija Braxin johdolla.
  • Homoliittojen siunaamiseen suhtaudutaan aiempaa suopeammin (HS 28.11.2007). Uutisen mukaan viisi vuotta sitten homo- ja lesboliittojen kirkollista siunaamista kannatti vain kolmannes suomalaisista. Tuoreimman kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan kannattajia on nyt noin 40 prosenttia. Vastustajia 45 prosenttia.
  • Käräjäoikeus: Niaspapin poistuminen kirkosta Hyvinkäällä oli syrjintää (HS 30.11.2007). Uutisen mukaan oikeus tuomitsi naispapin kanssa jumalanpalvelusyhteistyöstä kieltäytyneen evankeliumiyhdistyksen papin syrjinnästä 20:een päiväsakkoon. Samoin vs kirkkoherrana tuolloin toiminut pappi tuomittiin 20:een päiväsakkoon työsyrjinnästä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Miten nämä uutiset liittyvät toisiinsa?

Ensimmäinen uutinen kertoo pyrkimyksestä lähentää ja rinnastaa rekisteröidyt parisuhteet lainsäädännöllisesti aiemmin normatiivisena pidettyihin heteroparien muodostamiin perheisiin. Kuten parisuhdelaissa jokunen vuosi sitten, on tässäkin, minun tulkintani mukaan, ensi sijassa kysymys homo- ja lesboparien aseman lujittamisesta ja tietyn poikkeavan elämäntavan normittamisesta.

Tämän normittamiskehityksen rinnalla (johon tietysti kuuluu muitakin ulottuvuuksia kuin keskustelu adoptio-oikeudesta) suomalaiset ovat alkaneet suhtautua entistä suopeammin homoparien kirkolliseen vihkimiseen. Ja miksi eivät suhtautuisi? Jos homoparien muodostamat perheet voivat olla ovat perheitä siinä missä heteroperheet miksi heiltä tulisi evätä samat palvelut kuin heteroilta - aina kirkollista vihkimistä myöten?

Tähän liittyy epäsuorasti viimeinen uutinen naispapin syrjinnästä. Yhdenvertaisuus periaatteen mukaan ketään ei saa syrjiä tai asettaa eri asemaan sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Niinpä yhteiskunnassa ei käy päinsä, että työnantajana toimiva kirkko poikkeaisi muusta yhteiskunnallisesta kehityksestä ja sallisi työntekijöidensä kieltäytyä yhteistyöstä sukupuolen perusteella. Sellainen johtaa käräjille ja vähintään sakkoihin.

Tässä vaiheessa hampaisiin ovat joutuneet vain ne konservatiivipapit, jotka katsovat naispappeuden olevan vastoin Raamattua. Mutta kirkon sisällä on toisenkinlaisia pappeja, konservatiiveja hekin, jotka eivät näe naispappeuden ja Raamatun välillä ristiriitaa. He ovat toistaiseksi voineet hengähtää, ja melkeinpä seurata sivusta kuinka heidän konservatiivisia kollegojaan ajetaan entistä ahtaammalle entistä avarakatseisemmaksi käyvässä kirkossa. Kuitenkin heillä on suhteessa Raamattuun enemmän yhteistä naispappeutta vastustavien kollegojensa kanssa kuin sitä ajavien kirkollisten poliittisten painostusryhmien kanssa.

Voi olla, että maalaan liian synkin värein. Edellä lainaamani uutiset osoittavat kuitenkin mielestäni, että myös näiden jälkimmäisten kirkon konservatiivityöntekijöiden lähtölaskenta on jo alkanut. Homo- ja lesbopariskunnat saavat alati vahvemman juridisen aseman yhteiskunnassa ja samaan aikaan suhtautuminen heidän kirkolliseen vihkimiseensä muuttuu entistä suopeammaksi. Muutaman vuoden kuluttua kärjäoikeudessa tullaan puimaan joidenkin pappien työtehtävistä kieltäytymistä ja virkavelvollisuuksien rikkomista, koska nämä eivät ole suostuneet toimittamaan kirkollista vihkimistä sitä pyytäneelle homoparille. Kirkollahan on vihkioikeuden omaavana laitoksena velvollisuus suorittaa vihkimisiä, jos jäsenensä sitä pyytävät. Siinä se toimittaa myös yhteiskunnallista tehtävää siinä missä kantaessaan vastuun jäsentensä hautauksistakin. Sitä vartenhan kirkollisveroja kerätään, että "palvelut pelaavat".

Millä perusteella papit voivat tulevaisuudessa kieltäytyä vihkimästä luokseen tulevia homo- ja lesbopareja, joiden asema parisuhde- ja adoptiolakia myöten on rinnastettu heteroparien perheisiin? Raamattuun ja omaantuntoonko vetoamalla?

Lähtölaskenta on alkanut.