tiistai 29. huhtikuuta 2008

Jos Jumala on.

JOS JUMALA ON OLEMASSA JA KRISTINUSKO ON TOTTA, SILLOIN

  • Elämälläsi on tarkoitus ja merkitys.
  • Objektiivisia moraalisia arvoja (oikein, väärin, hyvää tai pahaa) ja velvoitteita on olemassa.
  • On toivoa vapautua ajallisen elämän vastoinkäymisistä, kärsimyksestä, ikääntymisestä ja kuolemasta.
  • On mahdollista nähdä jotain merkitystä ja mielekkyyttä jopa kärsimyksessä ja vastoinkäymisissä.
  • On olemassa anteeksiantamus kaikesta pahasta mitä olet tehnyt.
  • Sinulla on mahdollisuus saada henkilökohtainen suhde Jumalan kanssa ja ikuisesti kestävä onnellinen elämä.

JOS JUMALAA EI OLE JA NATURALISMI ON TOTTA, SILLOIN

  • Elämälläsi ei ole mitään perimmäistä tarkoitusta eikä merkitystä.
  • Objektiivisia moraalisia arvoja ja velvoitteita ei ole olemassa – ei hyvää eikä pahaa, oikein tai väärin.
  • Kärsimyksellä ja vastoinkäymisillä ei ole mitään merkitystä.
  • Ei ole mitään toivoa kokea vääryyksien korjautuvan. Paha ei saa palkkaansa.
  • Ei ole anteeksiantamusta.
  • Ei ole mahdollisuutta kokea ikuista onnellisuutta. Kaikki päättyy pimeään.

maanantai 28. huhtikuuta 2008

Lähes 2 miljardia ihmistä ei ole vielä kuullut Jeesuksesta!

Tuoreimpien maailman uskonnollista tilannetta kuvaavien tietojen mukaan uskontojen kenttä näyttää seuraavanlaiselta.

Maailman koko väestö vuonna 2008 on n. 6,691 miljardia. Heistä kristittyjä on 33,3 % (2,231 miljardia). Kristinusko kasvaa voimakkaimmin Afrikassa ja Aasiassa, ja hitaimmin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Islam on voimakkaimmin kasvava uskonto. Sen jälkeen tulevat sikhit ja hindut ja sitten kristinusko.

Maanosittain kristittyjen määrässä (jäsenyys olemassa) kasvua tapahtuu seuraavasti (kristittyjen määrä ja trendi%): Afrikka 423,6 milj. (2,41), Aasia 355,0 milj. (2,45), Eurooppa (sis. Venäjän alueet) 556,3 milj. (0,13), Latinalainen Amerikka 530,1 milj. (1,27), Pohjois-Amerikka 220,3 milj. (0,71), Oseania 22,7 milj. (1,11).

Maailman uskontojen piirakka jakautuu seuraavasti:
  • Kristittyjä 2 231,4 milj. (33,3%)
  • Muslimeja 1 412,3 milj. (21,1%)
  • Hinduja 887,9 milj. (13,2%)
  • Uskonnottomia 767,4 milj. (11,4%)
  • Kiinalaisperäisten uskomusten kannattajia 387,4 milj. (5,7%)
  • Buddhalaisia 391,1 milj. (5,8%)
  • Kansanuskontojen kannattajia 261,5 milj. (3,9%)
  • Ateisteja 147,7 milj. (2,2%)
  • Uusien uskontojen kannattajia 106,7 milj. (1,6%)
  • Sikhejä 23,0 milj. (0,3%)
  • Juutalaisia 15,0 milj. (0,2%)
  • Muita 60,0 milj. (0.9%)

Niitä, jotka eivät lainkaan ole kuulleet evankeliumia on yli 1,8 miljardia eli 28 % maailman väestöstä.

Jeesuksen seuraajina meidän tulee edelleen ahkeroida lähetyskäskyn (Matt. 28:18-20) toteuttamiseksi, että kaikki saisivat kuulla evankeliumin. Kuten Oswal J. Smith on sanonut: "Miksi kenelläkään pitäisi olla oikeus kuulla evankeliumi kahdesti ennen kuin jokainen on kuullut sen edes kerran."

Kysy itseltäsi mitä voisit tehdä edessä olevina viikkoina ja kuukausina, että evankeliumi saavuttaisi edes jonkun, joka ei vielä kertaakaan ole kuullut Jeesuksesta. Mahdollisuuksia tukea maailmanlaajuista lähetystyötä riittää, eikä tilaisuuksista ole pulaa. Aloittaa voi vaikka täältä.

-----

Lähteitä:

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Verhoevenin ristiriitainen elämäkerta Jeesuksesta ei tuo mitään uutta.

Muun muassa Basic Instinct ja Robocop elokuvista tunnettu hollantilainen elokuvaohjaaja Paul Verhoeven on herättänyt vaatimatonta huomiota maailmalla kirjallaan Jeesuksen elämästä: Jesus of Nazareth: A Realistic Portrait. Se perustuu Verhoevenin mukaan 20 vuotiseen tutkimukseen Jeesuksen elämän parissa. Hän valmistelee aiheesta myös elokuvaa.

Verhoeven yrittää säväyttää väittämällä kirjassaan muun muassa, että Jeesuksen isä oli todennäköisesti roomalainen sotilas, joka raiskasi Marian jonkun Galileassa tapahtuneen juutalaisten kansannousun tiimellyksessä. Verhoeven siis tarjoilee vaihtoehtoista, naturalistista selitystä Jeesuksen syntymälle. Lisäksi Juudas ei Verhoevenin mukaan kavaltanut Jeesusta.

Bill Donahue (Catholig League) totesi osuvasti FOX uutisyhtiölle antamassaan haastattelussa: "Tässä meillä on jälleen kerran tyhjänpäivästä spekulointia, joka ei perustu yhtään mihinkään. Hänellä ei ole lainkaan empiiristä näyttöä väitteidensä tueksi. Siksi he sanovat 'saattaa olla'." Donahue piti naurettavana sitä tosiasiaa, että 20 vuoden tutkimisen tuloksena Verhoevenilla ei ole muuta tarjottavaa kuin "mahdollisesti".

Jopa liberaaliteologian vasenta äärilaitaa edustava, amerikkalaisen Jeesus Seminaarin perustajajäsen ja maailmalla mainetta niittänyt tutkija John Dominic Crossan torjuu Verhoevenin teorian. Hänen mukaansa on hyvin vähän näyttöä siitä, että Jeesus olisi ollut avioton lapsi. ”Todennäköisin tapahtumaskenario niille, jotka eivät usko Jeesusta kirjaimellisesti Jumalan pojaksi ilman ihmistä isänä, on että hän yksinkertaisesti oli Joosefin lapsi,” Crossan toteaa. Tämä lieneen samalla Crossanin oma näkemys.

Vaikka en Verhoevenin kirjaa ole nähnyt, on hänen väitteidensä todennäköiset lähteet helposti jäljitettävissä. Ainakin osaksi. Siksi on helppo sanoa, että mitään vallankumouksellista ja mullistavaa tietoa Jeesuksesta ei taaskaan ole luvassa.

Toisen vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla kristinuskon vastustaja, pakanafilosofi Celsos, pilkkasi kristittyjen uskoa Jeesuksen neitseelliseen syntymään, ja väitti Jeesuksen olleen pikemminkin Marian ja Panthera nimisen roomalaisen sotilaan avioton lapsi. Tämä väite on säilynyt meille Origeneen teoksessa, jossa hän vastaa Celsoksen kritiikkiin (Contra Celsus. I,28,32,69). Celsos on teoksessaan laittanut syytöksen fiktiivisen juutalaisen suuhun. On mahdollista, että se onkin alun perin peräisin juuri juutalaisista piireistä. Myös Johanneksen evankeliumin mukaan juutalaisten johtomiehet väittivät Jeesuksen syntyneen haureellisesta suhteesta (kreik. ek porneias – Joh. 8:41). Talmudissa (200–500 jKr.) Mariaa syytetään avionrikkojaksi ja portoksi, ja väitetään Jeesuksen syntyneen aviottomana lapsena (Yebamoth 49b; Sanhedrin 106a; Shabbath 104b). Nämä saattavat heijastella juutalaisten parissa liikkunutta Jeesuksen vastaista propagandaa, jonka yhtä hyvin Celsos kuin evankelista Johanneskin ovat jo tunteneet. Toisella vuosisadalla vaikutti lisäksi syyrialaisperäinen ebioniittien ryhmä, joka oli kristinuskosta irtautunut ja Mooseksen lain tiukkaa noudattamista korostanut juutalais-kristillinen harhaliike. Heillä oli oma versionsa Matteuksen evankeliumista, ja he opettivat Jeesuksen syntyneen luonnollisesti.

Verhoevenilla on provokatiivisen teoriansa tueksi varsin vähän kättä pidempää. Ja sekin on peräisin niiltä, jotka suhtautuvat kristillisen uskon väitteisiin vihamielisesti. Celsos ja Talmud ovat paitsi myöhäsyntyisiä lähteitä, myös niin vahvasti kristinuskon vastaisen polemiikin värittämiä, ettei niiden katsota tarjoavan historiallisesti varteenotettavaa tietoa Jeesuksen elämänvaiheista. Historiallisesti niistä voidaan kuitenkin päätellä Jeesuksen vastustajien olleen alusta lähtien tietoisia, että hänen syntymänsä olosuhteet olivat epätavalliset. Näistä lähteistä varhaisin, Johanneksen evankeliumi (yleisesti n. 90-95 jKr.), vaikka ei muutoin sisällä mitään viittausta Jeesuksen syntymään, on tallettanut Jeesusta vastustaneiden juutalaisten johtomiesten syytöksen (Joh. 8:41). Tämä muistuttaa hiukan siitä, kuinka opetuslapsia syytettiin Jeesuksen ruumiin varastamisesta (Matt. 28:13–15). Poleeminen varkaussyytös osoittaa Jeesuksen vastustajienkin joutuneen myöntämään, että hauta todella oli tyhjä, ja että se oli tyhjentynyt poikkeuksellisella tavalla lyhyen ajan sisällä ennen normaalia ruumiin mätänemisprosessia.

On vaikea ymmärtää miksi Jeesuksen lähimmät sukulaiset ja evankeliumien kirjoittajat olisivat keksineet tarinan neitseellisestä syntymästä, jos sellaista ei koskaan tapahtunut? Eikö olisi ollut vakuuttavampaa torjua Jeesuksen vastustajien syytökset aviorikoksesta tms. sanomalla yksinkertaisesti, että Jeesus oli Marian ja Joosefin lapsi? Meillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista historiallista viitettä siitä, että Jeesuksen omaiset (esimerkiksi hänen äitinsä tai veljensä Jaakob), tai apostolit ja varhaiset Jerusalemin kristityt yleensä, olisivat milloinkaan kiistelleet keskenään siitä kuinka Jeesus todella syntyi. Tällaisesta polemiikista on Johanneksen evankeliumissa jälkiä kuitenkin vastustajien suuntaan. Polemiikki juutalaisten johtajien kanssa oli varmasti yleisesti tiedossa silloin, kun Paavali juutalaisten johtajien valtuuttamana vainosi seurakuntaa ja myöhemmin kääntymyksensä jälkeen tapasi henkilökohtaisesti Jerusalemissa sekä Keefaan että Jaakobin, Herran veljen – siis lähisukulaisen (Gal. 1:18-19). Paavali, joka ei kirjeissään missään suoraan viittaa Jeesuksen syntymään (patisi ohimenevästi Gal. 4:4), ei myöskään osoita olevansa tietoinen mistään Jeesuksen syntymävaiheisiin liittyvästä kiistasta Jerusalemin kristittyjen parissa, vaikka oli tavannut Keefaan ja Herran veljen. Oletetusti varhaisin evankeliumi, Markuksen evankeliumi, ei sisällä Jeesuksen syntymäkertomusta. Markus aloittaa Jeesuksen kasteesta. Sen sijaan Luukas ja Matteus kertovat pääpiirteittäin yhtäpitävästi Jeesuksen syntyneen Pyhästä Hengestä. Kuinka on mahdollista, että nämä evankeliumit vakiinnuttivat välittömästi paikkansa kiistattomina ja yleisesti hyväksyttyinä Jeesuksesta kertovina varhaiskristillisinä lähteinä seurakunnan elämässä Markuksen ja Johanneksen evankeliumin rinnalla, eikä niitä torjuttu, kuten vaikkapa lukuisia myöhempiä apokryfisiä ja gnostilaisia "evankeliumeita"? Kristittyjen parissa ei siis alusta alkaen ollut erimielisyyttä tai eri versioita siitä miten Jeesus syntyi. Mistä tämä yksimielisyys?

Siinä ei ole mitään uutta, että ihmiset yrittävät löytää evankeliumien kuvauksille luonnollisia selityksiä. Ihmeitä on aina ollut vaikea uskoa todeksi. Verhoevenin kirja ja elokuva kykenevät kuitenkaan tuskin tuomaan valoon mitään sellaista maata mullistavaa, mitä ei olisi tiedetty jo lähes 2000 vuotta: toiset uskovat, toiset eivät. Jeesuksen vastustajilla on alusta alkaen ollut oma käsityksensä Jeesuksesta, hänen persoonastaan, sanomastaan ja elämästään, joka on poikennut siitä miten varhaiskristityt yksimielisesti ovat asiasta kertoneet. Verhoevenin tuotanto vetoaa lähinnä niihin jotka lähtökohtaisesti eivät usko – tai eivät tahdo uskoa – mitään siksi, että se löytyy Raamatusta.


Aiheesta lisää:

sunnuntai 20. huhtikuuta 2008

Millainen olisi fundamentalistinen Suomi?

Helsingin Sanomien tuoreessa NYT liitteessä (pe 18.4.2008) uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen ja teologian tohtori Matti Myllykoski ovat Tuomo Väliahon jutussa Jumalan valtakunta ryhtyneet ajatusleikkiin, jossa pohditaan millainen olisi fundamentalistinen Suomi, jossa Raamattua tulkittaisiin kirjaimellisesti. Kauppatorilla voisi silloin ostaa orjan, mutta ei partakoneita. He ovat laatineet kymmenen käskyä fundamentalisti-Suomelle.

Näin mielikuvituksellisesta jutusta on mahdotonta edes loukkaantua. Jos joku on "rienakirjoituksen" johdosta jo alkanut väsäämään vastinetta Hesarin yleisönosastolle, niin ei maksa vaivaa. Ettei näet vaan kukaan luulisi, että joku kristityksi tunnustautuva Suomessa edes kaukaisesti on tunnistanut itsensä artikkelista.

"Jos koko maa on fundamentalistinen, malli on haettava islamilaisesta maailmasta, Iranista ja Saudi-Arabiasta", Myllykoski toteaa NYT liitteen mukaan. Suomi olisi mainittujen Lähi-idän maiden tapaan uskonnollinen totalitaarinen valtio. Vertailukohtaa ei Myllykosken ja Pyysäisen mukaan kannattaisi hakea edes "amerikkalaistyyppisestä fundamentalismista, joka on haastajan asemassa ja pyrkii valtaan." Pyysalon ja Myllykosken ajatusleikki tuntuu heijastelevan tekijöidensä käsitystä siitä millaista olisi islamilainen fundamentalismi, jos muslimit sattuisivat paradoksaalisesti uskomaan Koraanin sijasta Raamattuun. Tai millaista olisi kristillisyys, jos Raamattua tulkittaisiin kuin muslimit Koraania. En tiedä vastaako käsitys sen enempää kristittyjen kuin aina muslimienkaan käsitystä suhteestaan pyhiin teksteihinsä.

Ainoa asia, joka itseäni jäi askarruttamaan näitä rivejä lukiessani oli tapa, jolla juttuun liitetty kirjaimellinen raamatuntulkinta (mitä tahansa se sitten merkitseekään) yhdistetään fundamentalismi -termin kautta islamilaiseen totalitarismiin ja amerikkalaisen kristillisyyden poliittiseen valtapyrkimykseen (joka jutun mukaan ilmeisesti on oletusarvoisesti huono asia). Tällainen löytää varmasti kaikupohjaa monien lukijoiden ennakkoluuloissa mahdollisesti vahvistaen niitä monella tiedostamattomalla tasolla.

Teologian tohtori Juha Ahvion kanssa keskustelimme jokin aika sitten radio-ohjelmassani siitä mistä fundamentalismissa tarkalleen ottaen aatehistoriallisesti oli ja on kysymys. Alunperin sillä ei ole mitään tekemistä islamilaisen fanatismin, eikä edes muunkaan fanatismin kanssa. Dosentti Markku Ruotsilan kanssa taasen keskustelimme aivan äskettäin puolisen tuntia ruotien suomalaisen amerikanvastaisuuden ja siitä nousevien karikatyyrien syistä ja taustoista, sekä todellisuudesta niiden takana. Molemmat ohjelmat löytyvät Turunen -ohjelman nettiarkistosta Patmos Lähetyssäätiön sivuilta (Ahvio 02.03.08; Ruotsila 13.04.08).

Pyysiäinen ja Myllykoski ovat ajatusleikissään paljolti akateemisen liberaalin vasemmiston lapsia, joiden esikuvana on osin 1700-luvun valistustusajattelu. "Kyllästyminen väkivaltaan oli [Myllykosken mukaan] yhtenä olennaisena syynä siihen, että 1700-luvun valistusfilosofit tekivät pesäeron kirkkoon," jutussa todetaan. Fundamentalistisuomessa sen sijaan "toisinajattelijat vaiennetaan" todetaan väliotsikossa. Kun muistetaan, miten ahkerasti Ranskan vallankumouksessa giljotiinin terä leikkasi kirkonmiesten ja monien muidenkin toisinajattelijoiden päitä, en olisi niin vakuuttunut valistusfilosofian kyllästymisestä väkivaltaan.

Kuten alussa totesin, NYT -liitteen juttua on kaikesta provokatiivisuudestaan huolimatta aivan turha ottaa liian vakavasti. Ajatusleikki on suurimmaksi osaksi niin äärimmilleen viety, kieli poskella toteutettu parodia, etteivät selvästi edes Pyysiäinen ja Myllykoski itse ota todesta maalaamaansa karikatyyriä. Tutkijatkin tarvitsevat tuulettamista. Arkisen akateemiseen ja kuivakan kurinalaiseen tieteelliseen ahertamiseen tottuneet huippututkijat kaipaavat jo kesälomille. He ovat varmaan kokeneet vapauttavana elämyksenä toimittajan kutsun karistaa hetkeksi päältään kaikki tieteellisen ajattelun mukanaan tuomat pidäkkeet. Juttua lukiessa onkin kuin katselisi kahden lomalle päässeen koulupojan kirmaamista tuuhean heinäpellon halki ilman vaatteita keskipäivän auringon ja kesätuulen hyväilyssä. Pojat nauravat kontrolloimattomasti jännittäessään näkeekö kukaan heidän alastonta ja riehakasta iloitteluaan. Kesä on tullut. Gaudeamus igitur - iloitkaamme siitä!

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Zeitgeist elokuva on ankka!

Sain sähköpostia, jossa minulta kysyttiin ajatuksiani netissä YouTubessa suomeksikin pyörivään Zeitgeist elokuvaan. Leffa esittää, että Jeesus ei ollut historiallinen henkilö ja kristinuskon antama kuva hänestä on kopioitu muista pakanamytologioista.

Tämähän on tutkimuksessa vanhentuneen uskonnonhistoriallisen parallellismin uudelleenlämmittelyä, joka vakavasti otettavan tutkimuksen parissa on jo lähes tyystin hyljätty. Siihen törmää kuitenkin populaarissa kristinuskon vastaisessa kirjoittelussa. Nyt myös Zeitgeist elokuvassa, joka vetoaa ihmisiin paremman tiedon puutteessa.

Elokuvan pääteesi on, että Jeesus oli vain gnostilaisen kristillisen lahkon aurinkojumaluus, joka käsitys oli omaksuttu muista pakanallisista vastaavista tarinoista. Tämä, samoin kuin väite, että Jeesusta ei koskaan olisi ollut olemassa, on tietenkin sekä teologian että historian tutkimuksen kannalta täysin kestämätön väite. Mutta antaa kuvan elokuvan tasosta ja pyrkimyksistä. Moisilla tiedoilla ja väitteillä ei tenttivastauksissa pisteitä heruisi - paitsi vilkkaasta mielikuvituksesta.

Julkaisen alla hiukan muokattuna pitkähkön ja kielenhuolollisesti äikänopettajissa ahdistusta aiheuttavan vastauksen saamaani sähköpostiin. En siinä ota kantaa kaikkiin Zeitgeist elokuvan väitteisiin (esim. astrologisiin väitteisiin), mutta tällaisenaankin se antaa jotain kuvaa siitä mistä ja minkälaisista ongelmista on kysymys. Elokuvan muutkaan väitteet eivät kestä lähemmässä tarkastelussa sen paremmin kuin väitteet Krishnasta tai Horuksesta yms yms.

Lopussa on muutama hyödyllinen linkki, josta aiheeseen voi tutustua lähemmin. Tekstini on poikkeuksellisen pitkä blogia ajatellen, mutta se lukee ken jaksaa. Ja kuten aina, asiallinen palaute on tervetullutta. Etenkin jos kirjoittaa omalla nimellä.

----------------------

Hei

Kiitos kysymyksestäsi.

Mainitsemasi leffan väitteet ovat minulle tuttuja. Taannoin kävin internetissä debatin yhden kaverin kanssa koskien elokuvassakin esiintyviä väitteitä Krishnan ja Jeesuksen yhtäläisyyksistä, ja senkin vuoksi nämä väitteet ovat tulleet tutuiksi. Joskus tulevaisuudessa paneudun paremmalla ajalla ja syvyydellä analyysin leffan väitteistä. Keskityn alla vain muutamiin kohtiin.

Elokuva yrittää siis väittää, että kristinuskon opetus Jeesuksesta on vain lainattu pakanamytolgioista. Annetut vertailukohdat vaikuttavat leffassa henkeäsalpaavan samankaltaisilta. Ymmärrän, jos joku leffan nähtyään vakuuttuu. Tietämättömyyttään. Elokuvan faktuaaliset virheet ovat kuitenkin niin monilukuiset ja laajat, että olo on kuin hyttysellä nudistirannalla - en oikein tiedä mistä aloittaisin. Hankalaksi leffan tekee se, ettei siinä ole lähes lainkaan kerrottu mistä tekijät ovat tempaisseet hämmästyttävät väitteitänsä. Ne vaan esitetään vakuuttavan oloisesti ikään kuin yleisesti tunnettuina tosiasioina. Kun sitten lähtee kaivelemaan asioita tarkemmin, vaikkapa alkuperäislähteiden valossa, niin paljastuu, että väitteet ovat suurimmaksi osaksi puutaheinää. Sielläkin missä jotain yhtäläisyyksiä voidaan nähdä yhtäläisyydet sekä niistä vedetyt johtopäätökset ovat mielikuvituksellisia ja perusteettomia (kuten, että 12 opetuslasta vastaavat astrologisia symboleja), tai äärimmäisen pinnallisia (keisareita kutsuttiin ”pelastajaksi” tai ”Jumalan pojaksi”).

Aloitan siitä minkä parhaiten tunnen - Krishna ja Jeesus.

Elokuvassa väitetään, että Krishna syntyi Devaki nimisestä neitsyestä ja syntymää ennakoi tähti-ilmiö idässä, Krishan väitetään tehneen ihmeitä opetuslastensa kanssa ja kuoltuansa nousseen ylös kuolleista. Eräs neplalilainen ystäväni katsoi minua kummeksuen kun kysyin häneltä, että tunteeko hän entisenä hinduna kertomusta Krishnan neitseellisestä syntymästä. Ei ollut koskaan kuullutkaan. Tosiasia on, että Krishnan elämänvaiheista kertovat hindulaiset lähteet - joihin olen tutustunut - eivät anna tukea leffan väitteille. Relevantteja lähteitä tässä yhteydessä ovat Bhagvata-Purana sekä Harivamsa. Bhagavadgitassa esitellään vain Krishnan opetusta, eikä siitä löydy Krishnan syntymä ja lapsuuskertomuksia, tai elämänvaiheita yleensä, joten se ei lähteenä ole olennainen leffan väitteiden kannalta.

Ensimmäinen ongelma on se, että molemmat Krishan elämästä kertovat lähteet ovat syntyneet satoja vuosia kristinuskon jälkeen! Ne on kirjoitettu / koottu kauan sen jälkeen, kun kristinusko tuli Intiaan. Rutgersin yliopiston professori tri Edwin Bryant on hindulaisuuden tutkija. Bryantin mukaan Bhagvata-Purana - joka on Krishan elämästä kertova teos - on peräisin kenties ennen 600-lukua jKr. Useiden tutkijoiden mukaan sitä pidetään vasta 1000-luvulla jKr. syntyneenä! Kalifornian yliopiston hindulaisia tekstejä käsitteleän nettisivuston mukaan tämä lähde ajoitetaan vaihtelevasti 400-1000 luvuille jKr. Melkoinen haarukka ja epävarmuus. Mutta joka tapauksessa useita satoja vuosia evankeliumeja myöhäisempi. Sama pitää paikkansa toisesta Krishnan elämästä kertovasta lähteestä. Harivamsa on syntynyt Bryantin mukaan joskus 300–500-luvuilla jKr. Siis jälleen kauan evankeliumien syntymisen jälkeen.

Jos siis Krishnan ja Jeesuksen kertomusten välillä on löydettävissä yhtään mitään yhtäläisyyksiä ja mietitään kumpi on saanut vaikutteita kummalta, niin vastaus on selvä ainakin hindulaisuuden tutkijalle Benjamin Walkerille, joka on tehnyt laajan tutkimuksen hindulaisuuteen liittyen: “The Hindu World: An Encyclopedic Survey of Hinduism” (löytyy Amazonista). Siinä hän mm. vertailee Jeesuksen syntymä, lapsuus ja jumaluuteen liittyviä kertomuksia ja jäljittää näiden vastaavien tarinoiden ajallisesti myöhäistä kehittymistä hindulaisissa legendoissa ja toteaa: ”ei ole epäilystäkään siitä, että hindut lainasivat kertomukset (kristinuskosta), mutta eivät nimeä.” ("[t]here can be no doubt that the Hindus borrowed the tales [from Christianity], but not the name.").

Mutta Zeitgeist leffan väitteiden kannalta ongelmallisinta on, että mitään leffan väitteistä ei löydy noista Krishnan elämästä kertovista erittäin myöhäisistä hindulaisista lähteistä (Bhagvata-Purana ja Harivamsa). Olen nuo tarinat käynyt henkilökohtaisesti läpi ja yllätykseni oli melkoinen, kun sieltä ei haravoimallakaan löydy tuollaista, vaikka joku minulle aikanaan kivenkovaan niin väitti. Krishna ei syntynyt neitsyestä, koska hän oli äitinsä Devakin kahdeksas lapsi(!). Stoorin mukaan tyrannikuningas Kamsa sulki Krishnan äidin Devakin ja tämän aviopuolison vankityrmään ja surmasi kuusi ensimmäistä lasta. Seitemäs taisi kuolla keskenmenoon (tai jotain epämääräistä tapahtui) ja Krishna selvisi synnyttyään ihmeen omaisesti livahtamaan tyrannin kynsistä. Tarina ei kerro mitä Devaki ja Vasuveda aikansa kuluksi tyrmän suljettujen ovien takana tekivät. Mutta seurauksena oli monta lasta :) Ihan heti ei kuitenkaan tule mieleen, että kyse olisi neitseellisestä syntymästä. Toisaalla Krishnan sikiämiseen liitetään jotain ihmeenomaista. Mutta, kuten sanottu, Krishna ei silti syntynyt neitsyestä (eikä voida edes puhua neitseellisestä sikiämisestä evankeliumeihin rinnastettavass mielessä), koska Devakilla ja Vasuvedallahan oli jo seitsemän lasta ennen Krishnaa.

Krishnan kertomuksessa ei ole mitään viitteitä idässä näkyvään tähti-ilmiöön ja/tai sellaisen perässä lasta katsomaan kaukaa tulleisiin tietäjiin / viisaisiin. Kertomuksen mukaan luomakunnassa vallitsi Krishnan syntymähetkellä suuri harmonia ja astrologiset asetelmat taivaalla olivat "hyvät", tähdet tuikkivat kirkkaasti taivaalla, linnut ja mehiläiset laulelivat sulosti, joet virtasivat kristallin kirkkaina, taivaalliset olennot (jumalat) tanssahtelivat ja lauloivat omissa sfääreissääin iloisesti ja tiputtelivat kukkien terälehtiä etc. Mitään tietäjiä itäisiltä mailta ei tullut tuomaan lahjoja vankityrmään, jossa Krishna syntyi. Myöhemmin Krishnan isä vei Krishnan turvaan veljensä Nandan luokse Gokulin lehmipaimenten kylään (Krishnahan kuvataan hindumytologioissa juuri lehmipaimenena - Jeesus oli puuseppä ammatiltaan by the way). Siellä lapsen syntymän kunniaksi järjestetään juhlat, jonne tuli mm. hindulaisia brahmiineja (olisivatko nämä sitten niitä viisaita?). Ei kuitenkaan minkään tähden johdattamina, vaan koska tarinan mukaan Nanda oli heidät kutsunut, kuten muutkin kyläläiset. Brahmiineja kunnioitettiin antamalla heille kaikenlaisia lahjoja. Nanda antoi heille mm. koristeltuja lehmiä ja seesamin siemeniä ja kullalla kirjailtuja vaatteita. Mutta brahmiinit eivät antaneet mitään lahjoja vaikkapa Krishnalle. Ei tähdenjohdattamisia, ei kaukaa vierailta mailta tulleita idän tietäjiä tuomassa lahjoja lapselle, ei lehmipaimenille ilmestyvää taivaallista joukkoa, joka ohjaisi lapsen syntymäpaikkaan, vaan paikallisen kyläyhteisön ja lähialueen populaa ja uskonnollsia arvohenkilöitä, jotka Nandan toimesta nimenomaan kutsuttiin paikalle juhlimaan lapsen syntymistä. Tällaista kutsujuhlaa ei Jeesukselle koskaan kerrota järjestetyn hänen syntymänsä yhteydessä.

Ehkä tässä voi kuitenkin kaukaisesti nähdä jotain samankaltaista Jeesuksen syntymäkertomuksen kanssa. Mahdollisesti juuri tämä (samoin kuin aiemmin kertomuksessa vastaan tuleva tyrannikuningas Kamsan jonkinsortin käsky tai ainakin suostumus tappaa kaikki lähialueen lapset, jotka ovat noin 10 päivän ikäisiä) on juuri sitä mistä yllä mainitsemani hindulaisuuden tutkija Benjamin Walker lähteiden myöhäisyyden vuoksi sanoo, että hindulaiset ovat saaneet aihioita tarinoihinsa kristinuskosta, koska Krishnamyytin lähteet ovat selvästi myöhäisempiä kuin kristinuskon vaikutus Intiassa. Mutta kun itse lukee kertomuksen niin nämäkin yhteydet tuntuvat loppujen lopuksi erittäin pinnallisilta ja sattumanvaraisilta minusta. Korkeintaan on kysymys jostain todella pintapuolisista ja yleisluontoisista ääriviivoissa. Niiden korostaminen ei tee oikeutta piirteille, jotka tyystin poikkeavat evankeliumien syntymäkertomuksista.

Krishnaa ei ristiinnaulittu (hän kuoli metsästäjän harhanuoleen). Krishna kohoaa kuoltuaan jonnekin ylöspäin, mutta tästä on vaikea johtaa mitään yhteyttä evankeliumien ajatuksen ruumiillisesta kuolleistanousemisesta, joka on ihan eri asia kuin vain kohota jossain muodossa ylöspäin. Hindulaisuus ei yleensäkään opeta ylösnousemusta vaan reinkarnaatiota, joka on aivan eri asia. Ja jälleen kerran, Walkerin sanat on syytä muistaa: Hindulaiset krishnalegendat ovat kristinuskoa myöhäisempiä ja saaneet niistä vaikutteita. Ei päinvastoin, kuten Zeitgeist yrittää väittää.

Tämän verran Krishnasta.

Monien mytologisten hahmojen ja jumalolentojen syntymään ja/tai sikiämiseen liitetään yhtä sun toista ihmeellistä ja ihmeenkin omaista. Mutta evankeliumeihin rinnastettavaa neitseellistä syntymistä niissä ei ole. Pakanamytolgioissa lähes poikkeuksetta jumalat ovat muodossa tai toisessa sukupuoliyhteydessä väitetyn "neitsyen" kanssa. Evankeliumeihin ei sisälly mitään tällaista sukupuolisen aktin vivavahdetta kun puhutaan Jeesuksen neitseellisestä sikiämisestä ja syntymästä. Nainen, joka on ollut vaikkapa Zeuksen kanssa "niinku silleen" ei ole neitsyt :) Kuten ei myöskään nainen, joka - kuten Krishnan tapauksessa - on luonnollista tietä jo hankkinut ja saanut useampia lapsia ennen mytologisen jumaluuden ihmeellistä syntymistä.

Leffan alkupuolella väitetään Horuksesta, että tämä egyptiläinen mytologinen jumaluus syntyi neitsyestä 25.joulukuuta, kastettiin 30 vuoden ikäisenä, hänellä oli 12 opetuslasta, hänet ristinnaulittiin ja nousi ylös kuolleista. Nämä väitteet eivät pidä paikkaansa, eivätkä ole todennettavissa Horuksesta kertovista lähteistä.

Yksikään leffassa mainituista esimerkeistä ei sisällä neitseellistä syntymää, ristinkuolemaa ja / tai juutalais-kristilliseen ruumiin ylösnousemukseen rinnastettavissa olevaa tapahtumaa (kolmantena tai muunakaan päivänä). Ei yksikään. Leffa luetteloi väitettyjä samankaltaisuuksia siteeraamatta ainuttakaan asiantuntijaa. Ei ihme, sillä kukapa haluaisi pilata akateemisen uskottavuutensa esittällä, kuten elokuvassa, ettei Jeesus koskaan ole ollut olemassa. Leffan väitetyt samankaltaisuudet yksinkertaisesti ohenevat olemattomiin kun aletaan tutkia lähteitä tarkemmin. Tämä koskee niin Horusta, Attista, Krishnaa (josta kirjoitin seikkaperäisemmin yllä), Dinoysiosta, Mithraa etc. Katsojien hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa kun leffa ei esitä näiden väitteiden tueksi yhtään ainoata lähdettä, eikä haastattele ainuttakaan kyseisten mytologioiden asiantuntijaa.

Netistä löytyy eräs oivallinen populaari, mutta hyvin viiteeistetty, analyysi Zeitgeist elokuvasta soitteesta: http://www.xanga.com/JB_Fidei_Defensor/638110989/zeitgeist-rebuttal-speech.html. Loppuyhteenvedossa kirjoittaja toteaa kokoavasti ja osuvasti leffan heikkoudet, johon voin helposti yhtyä sen perusteella mitä leffasta ja siihen liittyvistä asioista tiedän:

1. Zeitgeist vääristelee kaikkien siinä mainittujen uskontojen peruskertomusten tosiasiallista sisältöä. Tämä koskee Jeesusta, Attista, Dionysiosta, Krishnaa, Mithraa, Horusta, Adonista, Buddhaa ja monia muita. Tehdyt vertailut ovat virheellisiä.
2. Zeitgeist yksinkertaistaa liiaksi muiniaisia myyttejä ja tukeutuu ei-akateemiseen sekundaari lähteistöön sen sijaan että se perustaisi väitteensä akateemiseen sekundaari tai suoraan primaarilahteisöön.
3. Osa Zeitgeistin käyttämistä lähteistä yksinkertaisesti keksii aineistoa siinä toivossa, että kukaan ei huomaa.
4. Zeitgeist perustuu astronomisille ja astrologisille ajatuksille, jotka eivät istu käsiteltävään aikaan.

Lyhyesti todettuna: Zeitgeist on kaikilla mittareilla mitattuna täysi ankka. Se on viihdyttävä propagandaelokuva.

Ystävällisin terveisin ja aurinkoista kevättä

Pasi Turunen

PS: Pari tutustumisen arvoista ja hyvin viiteistettyä, mutta vaativaa (englanninkielistä), linkkiä:

http://www.thedevineevidence.com/pagan_copycat.html

http://www.tektonics.org/copycat/copycathub.html

http://www.christian-thinktank.com/copycatwho1.html

perjantai 4. huhtikuuta 2008

Naistutkimus harhapoluilla

Hesarissa ilmestyi professori Pertti Töttön osuva kirjoitus, joka on lukemisen arvoinen.

----------------------------------------------------------
Helsingin Sanomat ti 1.4.2008, Tiede & Luonto

NAISTUTKIMUKSEN KOSKEMATTOMUUS

Yhteiskuntatieteiden ikävimpiä piirteitä on salliva suhtautuminen sanamagiaan. Ymmärrettävien ja selkeiden väitelauseiden sijasta toistellaan nimisanoja ja kiistellään siitä, mitä jokin "on". Sanamagiaa tarvitaan akateemisten heimojen koossapitoon.

Ei ole sattumaa, että naistutkimuksen oppikirja on nimeltään Avainsanat.

Kotimainen naistutkimus on tehnyt suurimman karhunpalveluksensa tieteelle hämärtämällä eron sukupuolen ja sukupuoliroolin välillä. Kummastakin on alettu käyttää sanaa sukupuoli.

Yhdestä ja samasta mielipidekirjoituksesta saamme lukea, että naistutkimus ei kiistä biologisen sukupuolen olemassaoloa, mutta silti "sukupuoli on sosiokulttuurinen rakenne" (Annemari Vänskä, HS 16. 3. 2008).

Jos halutaan väittää, että sukupuoliroolit eivät johdu suoraan sukupuolten biologisista ja psyykkisistä eroista, se olisi syytä sanoa suoraan. Ja jos halutaan väittää jotain muuta, sekin olisi syytä sanoa selvästi.

Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo julkaisivat toissa vuonna naistutkimusta kritisoivan pamfletin Keisarinnan uudet (v)aatteet. Kritiikin mukaan naistutkimus täyttää kaikki valetieteen tunnusmerkit.

Kirjasen parasta antia on tieteensosiologinen havainto, että akateeminen naistutkimus on joutunut sukupuolivähemmistön panttivangiksi. Lesbo- ja pervotutkimus on sepittänyt naistutkimuksen alkuperämyytistä niin voimallisen version, että sitä ei kukaan heimoon kuuluvista uskalla kyseenalaistaa.

Tarina valkoisesta länsimaisesta miehestä on vaihtunut kertomukseksi "heteronormatiivisuudesta". Tätä nimeä totteleva paholainen on harhauttanut 95 prosenttia ihmisistä luulemaan olevansa luonnostaan heteroja, vaikka ovatkin ihan jotain muuta.

Kului yli vuosi, ennen kuin Naistutkimus-lehti 3/2007 otti kantaa kritiikkiin. Kirja-arvostelussaan Tuula Juvonen toteaa ensin, että naistutkimus ei lainkaan esitä sukupuolta koskevia tosiasiaväitteitä, joten Niemelän ja Tammisalon kritiikki ei osu kohteeseensa. Sitten hän kuitenkin haluaa oikaista muutaman "väärinkäsityksen, joka koskee sukupuolta".

Ensinnäkään sukupuolia ei ole kaksi vaan useampia. Lukumäärää Juvonen ei tosin kerro. Toiseksi Darwinin teoria on "elitistinen heteromiesnarratiivi, jossa ideaalisiksi ymmärretyt sukupuolisuhteet on luonnollistettu projisoimalla ne eläinmaailmaan". Sen sijasta Niemelän ja Tammisalon olisi pitänyt "esittää jotain uutta". Siispä: "Se, että Niemelä ja Tammisalo kuitenkin katsovat tarpeelliseksi esittää kestämättömän väitteen ihmislajin heteroseksuaalisuudesta, on itsessään hyvä esimerkki heteronormatiivisesta ajattelusta".

Naistutkimuksen dosentti Juvonen kirjoitti "naistutkijoiden" nimissä. Odotin lehden seuraavan numeron ilmestymistä nähdäkseni, uskaltaako kukaan naistutkijoista olla eri mieltä.

Ei uskaltanut. Niemelän ja Tammisalon kritiikki osui napakymppiin.

PERTTI TÖTTÖ PERTTI.TOTTO@UKU.FI KIRJOITTAJA ON KUOPION YLIOPISTON SOSIAALITUTKIMUKSEN MENETELMIEN PROFESSORI.
--------------------------------------------