keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Jeesuksen radikaali seuraaminen

”Elämäni ensimmäiset 50 vuotta käytin yrittäen aina löytää kaikessa tasapainon. Loppuelämäni haluan yrittää olla radikaali”.

Sain sähköpostiini Charisma –lehden postituslistan välityksellä pastori David Shilbeyn mainion kolumnin ”Let’s Be Radical!” Teksti kolahti heti ensiriveiltä lähtien. Shilbey huomauttaa, että historiantekijät ovat aina olleet radikaaleja yksilöitä, joita on ohjannut syvä asialle antautuminen.

Tämä on oma ajatukseni eikä Shilbeyn, mutta hänen tekstinsä sai minut ajattelemaan: Loputon balanssin etsiminen eri näkökohtien välillä, ajatusten, sanojen ja tekojen sovittaminen ihmisten mielipiteitten, toiveitten ja tunteitten mukaan, siten että kukaan ei vain pitäisi meitä fanaatikkoina (lue: fundamentalistina), voi johtaa siihen, ettei lopulta saada aikaan juurikaan mitään. Aika kuluu etsimällä tasapainoa.

Radikaalius voi toki merkitä holtitonta ekstrimismiä tai muista piittamatonta fanaattisuutta. Shilbeylle kyse on kuitenkin omistautumisesta ja intohimoista ankkuroitumista niihin totuuksiin, jotka ovat meille entudestaan tuttuja. Ei hyppäämistä tunteikkaasti ja sokeasti jonkin uuden asian vietäväksi. Richard Niebuhr näet on pannut merkille, että suuret muutokset ja vallankumoukset kristinuskon historiassa eivät ole tapahtuneet löytämällä jotain uutta. Pikemminkin uudistajat ovat radikaalisti tarttuneet, johonkin mikä on jatkuvasti ollut olemassa. Martti Luther nosti radikaalisti esiin evankeliumin yksinkertaisen totuuden uskonvanhurskaudesta. Seurakusena oli protestanttinen reformaatio. John Wesley otti vakavasti pyhityksen, ja syntyi pyhitysliike. William Seymour omistautui Pyhän Hengen työlle nykyaikana ja syntyi helluntailiike. Äiti Teresa oli radikaali palvellessaan köyhiä Intian slummeissa.

Apostoli Paavali oli esimerkki radikaalista kristitystä, jonka evankeliumin julistusta ei pysäyttänyt vainot, ruoskimiset, haaksirikot tai se, että hänestä puhuttiin pahaa.

Mitä siis merkitsee olla radikaali Jeesuksen seuraaja nykyään? Shilbey kysyy. ”Todella radikaali on se, joka uhmaa tämän ajan hetkellisiä mielijohteita ja sen sijaan kutsuu ihmisiä takaisin juurille”, hän kirjoittaa. Kristuksen ruumis tarvitsee siksi radikaaleja, jotka ankkuroivat itsensä lujasti:

• Totuuteen - ei arvailuihin
• Armahtavaisuuteen - ei legalismiin (tai moralismiin)
• Uskoon - ei skeptisyyteen
• Opetuslapseuteen - ei laiskuuteen ja velttouteen
• Historiaan - ei muotivirtauksiin
• Toivoon - ei epätoivoon

Ennen kaikkea tarvitaan radikaaleja, jotka ovat ankkuroineet itsensä Kristukseen ja elävät Hänen maailmanlaajuisen kirkkautensa odotuksen toivossa. ”Haluan olla todella radikaali Jeesuksen seuraaja: juurtuneena Häneen, rakastaen häntä syvästi, Hänelle ja Hänen asialleen täysin omistautuen,” Shilbey tiivistää ja päättää kolumninsa syvästi puhuttelevaan haasteeseen:

”Minä uskon, että nyt on aika ottaa Jeesuksen lähetyskäsky radikaalisti. Meidän on aika astua esiin ja osoittaa radikaalia uskoa, radikaalia omistautumista ja radikaalia rakkautta ja valmistaa tietä Jeesuksen toiselle tulemiselle tekemällä opetuslapsia kaikista kansoista. Emme saa aikaan vallankumousta jos pyrimme balanssiin. Olkaamme radikaaleja!”

Kerrassaan mainio kirjoitus Shilbeyltä. Niille, jotka haluavat nauttia koko jutun englanniksi tässä linkki alkuperäiseen kolumniin: Let's Get Radical! by David Shilbey


-----

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Helsinkiläiskuljettajat boikotoivat ateistibusseja

Juuri luin uusimmasta RV:stä (22.7.2009), että uskovaiset kuljettajat olivat Helsingissä boikotoineet ateistien mainoksin varustettuja busseja. Parhaimmillaan toistakymmentä ateistibussia jäi varikolle, kun osa kuljettajista käytti työnantajan suomaa mahdollisuutta käyttää vara-autoa. Työnantajaa oli myös yritetty saada luopumaan mainoskampanjasta keräämällä noin 80 nimen adressi, johon osallistui adventisteja, ortodokseja, helluntailaisia, Jehovan todistajia ja muslimeja.

Ymmärrän toki Jumalaan uskovien kuskien tuntemuksia. En kritisoi sydämenlaatua. Toimintatapaa kylläkin. Mahtoiko boikotinti olla tarpeetonta ylireagointia ja ryppyotsaisuutta? Yhtäältä halutaan kovasti evankelioida uskosta osattomia, mutta kun siihen avautuu tuhannen taalan paikka osoitetaan mieltä ja boikotoidaan. Sellainen saattaa olla ilmausta kristittyjen kyvyttömyydestä kohdata tämän ajan haasteita. Haluamme kyllä kertoa uskosta osattomille, että Jeesus on vastaus, mutta emme kuuntele heidän kysymyksiään. Kysymys Jumalasta ei askkarruta vain kovaksi keitettyä ateistia, vaan aivan tavallistakin ihmistä.

Kuten aiemmin alla blogissani kirjoitin olisi kannattanut ennemmin suunnata energiansa evankeliointiin ja käyttää aggressiivisesti ateistien kampanjaa siinä hyväksi. Aiheesta kirjoittamani blogitekstin synnyttämä keskusteluketju osoittaa mielestäni, että mainoskampanjaa olisi aivan hyvin voinut hyödyntää keskustelunavauksena. On vain tartuttava härkää sarvista, eikä itse nähtävä punaista turhasta.

Mainosviesti ”Jumalaa tuskin on olemassa”- oli sisällöltään tavattoman laimea, eikä lainkaan rienaava. Kotimaa-lehdessä – vai missä se oli – luin, että edes ateistit itse eivät olleet tyytyväisiä mainosviestiin. On monia hyviä syitä kerätä adresseja ja boikotoimisen arvoisia asioita, mutta tämä ei mielestäni ollut sellainen. Ruudin tuhlausta. Nyt saivat vain vapaa-ajattelijat taas aiheen narista miten heitä syrjitään. Mukamas.

Yritetään Jeesuksen tähden ensi kerralla tarttua tilaisuuteen, eikä boikotoida sitä.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Mormonien mytologia ja jemeniläisen koneen mereensyöksy Komorien liepeillä

Helsingin Sanomat kertoi lauantaina 4. heinäkuuta (2009), että "Jemeniläinen lentoyhtiö Yemenia Air keskeyttää toistaiseksi lentonsa Komorien pääkaupunkiin Moroniin. Syynä on yhtiön matkustajakoneen alkuviikkoinen mereensyöksy Komorien liepeillä, jossa kuoli yli 150 ihmistä." Jemeniläisyhtiön koneen traaginen mereensyöksy ja siinä kuin ihmeenkaupalla hengissä selvinneen 14-vuotiaan tytön pelastuminen nostivat hetkeksi uutisiin alueen, jolla on yllättäviä yhteyksiä mormonien uskomuksiin.

Turmauutisia lukiessani kellot alkoivat soida: Komorit? Moroni? Missä olinkaan kuullut nämä nimet aikaisemmin? Molemmat liittyvät yllättävällä tavalla mormonikirkon syntyyn.

Mormonin kirjan mukaan Palmyrassa (New York), kukkulalla nimeltä Kumora, käytiin vuonna 421 massiivinen taistelu, jossa nefiläiset tuhosivat amerikkaa noin tuhat vuotta asuttaneen muinaisen lamanilaisten sivilisaation. Tarinan mukaan mies nimeltä Moroni kätkee ennen kohtalokasta taistelua kansansa historiasta kertovat kultaiset levyt kukkulalle. Näin asiasta kerrotaan Mormonin kirjassa:

Ja tapahtui, että kun me olimme koonneet kaiken kansamme Kumoran maahan yhteen, katso, minä, Mormon, aloin olla vanha; ja koska tiesin, että se olisi kansani viimeinen taistelu, ja koska olin saanut Herralta käskyn, ettei minun pitänyt sallia isiltämme periytyneiden aikakirjojen, jotka olivat pyhiä, joutuvan lamanilaisten käsiin (sillä lamanilaiset tuhoaisivat ne), minä sen tähden tein tämän aikakirjan Nefin levyistä ja kätkin Kumoran kukkulaan kaikki. (Mormonin kirja 6:6)

Mormonikirkon virallisen historian mukaan Moroni ilmestyi sittemmin vuonna 1827 enkelinä liikkeen perustajalle Joseph Smithille ja paljasti muinoin kätkettyjen kultalevyjen sijainnin. Salaperäisten näkijänkivien avulla Smithin onnistui yliluonnollisesti kääntää kultalevyjen muinainen teksti englanniksi. Näin syntyivät mormonien pyhät kirjoitukset.

Voimme tässä yhteydessä sivuuttaa kultalevyihin ja niiden kääntämiseen liittyvän Smithin harjoittaman okkultismin sekä muut kummallisuudet, kuten sen, ettei levyjä Smithin lisäksi nähnyt kukaan muu. On kuitenkin erittäin todennäköistä, että liikkeen perustaja Joseph Smith muun ohella tekaisi Mormonin kirjan tarinan Kumorasta ja Moronista paljolti juuri Komorien saariryhmästä ja niiden Moroni -nimisestä pääkaupungista.

Ennen ranskalaisten siirtomaavallan aikaa Komorit tunnettiin 1800-luvulla vielä arabiankielisellä nimellä Camora. Vaikka englanninkielisessä Mormonin kirjassa Kumora nykyään kirjoitetaan muodossa "Cumorah", siitä käytettiin vielä vuoden 1830 versiossa kirjoitusasua "Camorah"!

"And I, Mormon, wrote an epistle unto the king of Lamanites, and desired of him that he would grant unto us that we might gather together our people unto the land of Camorah, by the hill which was called Camorah, and there we would give them battle" (Book of Mormon 6:2 [1830]).

Ennen profeetaksi ryhtymistään Smithin tiedetään olleen erittäin kiinnostunut aarteenetsimisestä. Siinä hän käytti avuksi taikakaluja. Harrastukseensa liittyen Smith joutui maaliskuussa 1826 New Yorkissa kuulusteltavaksi syytettynä "lasiinkatsomisesta". Hän oli näet huijannut useita ihmisiä väittämällä kykenevänsä maagisten näkijänkivien avulla löytämään maan alle kätkettyjä esineitä (kultasuonia, aarrearkkuja, hukkuneita rahoja yms.). Tutkiessaan aarteenetsintään liittyviä kertomuksia Smithin tiedetään myös lukeneen kuuluisaa tarinaa kapteeni William Kiddin Komorien (Cumorah) saarille hautaamasta kulta-aarteesta!

Kumora, Kamora, Komorit, Moroni, haudattuja kulta-aarteita? Mormoniliikkeen historiaa on kirjaimellisesti vaikea uskoa todeksi.

---

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Michael Jackson - Entinen Jehovan todistaja - kuoli

Michael Jacksonin yllättävä kuolema kohahdutti maailmaa. Viisikymppisenä kuollutta Jacksonia ja hänen ainoalaatuista uraansa on muisteltu mediassa laajalti. Hän jätti henkilöhistoriansa kummallisuuksista huolimatta ainoalaatuisen jäljen pop-musiikin historiaan. Musiikkilegendan vähemmän tunnettuun historiaan kuuluu hänen oma ja sukunsa uskonnollinen tausta Jehovan todistajien liikkeessä. Jacksonin lisäksi hänen äitinsä ja osa sisaruksista ovat olleet Jehovan todistajia.

Hallussani oleva kopio Los Angeles Times –lehden artikkelista kesäkuulta 1987 kertoo Jacksonin eronneen kyseisenä vuonna Jehovan todistajista: ”Jackson Out of Jehovah’s Witnesses Sect”. New York Post puolestaan otsikoi samaan aikaan: ”Michael Jackson Quits Witnesses” (9.6.1987). LA Times kertoi saaneensa myös haltuun Jehovan todistajien kansainvälisestä päämajasta valtakunnansaleille lähetetyn ja 18.5. päivätyn kirjeen kopion, jonka mukaan järjestö ”ei enää pidä Michael Jacksonia yhtenä Jehovan todistajista”. Jacksonin oma Woodland Hillsillä sijainnut Valtakunnansali vahvisti tähden eron.

Jacksonin eron syitä liikkeestä pohdittiin paljon. Ilmeisesti taustalla oli Jacksonin hittialbumin Thriller (1982), joka okkultististen teemojensa vuoksi aiheutti vakavan repeämän Jacksonin ja Jehovan todistajien liikkeen väleihin. Musiikkivideollahan Jacksonin kuvataan muuttuvan hirviöksi tai jonkin sortin zombieksi. Jackson joutui Jehovan todistajille tyypilliseen tapaan puhutteluun seurakuntansa vanhimpien kanssa (”tuomiovaltainen komitea”?). Kun hän ei aluksi taipunut, hänet uhattiin erottaa lapsuutensa uskonnollisesta liikkeestä tyystin. Jackson lupasi Vartiotorni-seuralle tuhota Thriller –nauhat, mutta päätyi sittemmin avustajiensa kehotuksesta liittämään videon alkuun vain lyhyen maininnan (disclaimer) siitä, että video "ei millään tavalla edusta Jacksonin henkilökohtaista uskonnollista vakaumusta."

Jackson kommentoi Thriller -kohua Jehovan todistajien Herätkää –lehdessä 22. toukokuuta1984 toteamalla, ettei hän enää milloinkaan tekisi Thrillerin kaltaista levyä tai videota. ”Johtuen lujasta henkilökohtaisesta vakaumuksestani haluan painottaa, että tämä filmi ei millään tavalla kehota uskomaan okkultismiin. Haluan tehdä mikä on oikein. Monet loukkaantuivat siihen”, Jackson sanoi. LA Times kertoi Jacksonin sittemmin vuonna 1984 myös kulkeneen ovelta ovelle levittämässä Vartiotorni-seuran kirjallisuutta paljon julkisuutta saaneen ”Vicotry Tour” kiertueen jälkeen muun muassa Dallasissa. Hän oli pukeutunut tummaan hattuun, harmaaseen pukuun ja valeviiksiin. Mutta kuten tiedetään, vuonna 1987 Jackson lopulta erosi liikkeestä.

Jacksonin kuoleman jälkeen fanien keskuudessa spekuloitiin sillä pidettäisiinkö hänelle Jehovan todistajien vaiko islamilaisen perinteen mukaiset hautajaiset ja – ensimmäisessä tapauksessa - tulisivatko hänen entiset Jehovan todistajaystävänsä hautajaisiin. Vartiotorni-seuran mukaanhan entisiin jäsenien kanssa ei saisi olla missään tekemisissä. Kun Jacksonin veli Jermaine Jackson vuonna 2007 kertoi julkisuudessa Jacksonin osoittaneen kiinnostusta Islamiin (hänen väitettiin mm. vuonna 2005 lahjoittaneen rahaa moskeijan rakentamiseen Bahrainissa oman studionsa lähettyville), lähtivät huhut liikkeelle, että Jackson olisi kääntynyt muslimiksi. Michael itse ei kuitenkaan koskaan vahvistanut, että näin olisi tapahtunut. Neljä vuotta sitten hän julkisesti totesi yhä uskovansa Jehovan todistajien opin mukaisesti. Hiljattain heinäkuun ensimmäisellä viikolla Jacksonin perheystävä Firpo Carr kertoi CNN yhtiön haastattelussa Jacksonin halunneen tutkistella Raamattua yhdessä hänen kanssaan, koska ”hänet oli kasvatettu pienestä pitäen Jehovan todistajaksi ja halusi omat lapsensa kasvatettavan samalla tavalla.”

Jehovan todistajien liike sai alkunsa 1800-luvun lopulla miehestä nimeltä Charles Taze Russell. Liikkeen oppi muistuttaa monella tapaa perinteistä kristillistä uskoa, mutta eroaa useassa merkittävässä kohdassa historiallisesta ja klassisesta kristinuskon tulkinnasta. Edes Jehovan todistajat itse eivät pidä itseään osana muuta kristikuntaa. Jehovan todistajat kiistävät Jeesuksen tosi jumaluuden, Jumalan kolminaisuuden, taivaaseen uskotaan pelastuvan vain 144 000 Jehovan todistajaa, eikä ihmisellä heidän tulkintansa mukaan ole sielua, joka jatkaisi elämää kuoleman jälkeen. Jehovan todistajien jyrkkä kielteinen kanta verensiirtoja kohtaan on aiheuttanut meillä ja muualla paljon kriittistä kohua.


------------------

PS: Kuriositeettina kaikille tenniksen ystäville: Wimbledonissa kerta toisensa jälkeen toinen toisensa voittaneet Venus ja Serena Williams ovat molemmat aktiiveja Jehovan todistajia. Hiljattain haastattelussa Venus Williams totesi:

"We believe in good association, as
sociation with fellow Witnesses, not becoming too involved with people that don't have the same beliefs and same values that we do. We go to meetings three times a week. They encourage us. You learn there, you learn more, just continue learning until you get a better understanding of things. I guess you are aware that we do house-to-house witnessing. I can't do that at all because I'm on the road"