"Jeesus vastasi hänelle: 'Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.' Nikodemos kysyi: 'Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?'" (Joh. 3:3-4)
Kati Niemelän tutkimuksen (KTK) mukaan 15 prosenttia suomalaisista uskoo jälleensyntymiseen.
Ajatus ihmisluonnon perimmäisestä hyvyydestä, mahdollisuus palata uudestaan ja uudestaan korjaamaan virheensä ja ansaita "pelastus" omilla teoilla selittänevät osaksi miksi tämä oppi kiehtoo ihmisiä. Varsinaisia syntejähän ei siinä ole. Kaikki teot – aviorikokset, valehtelu, ahdasmielisyys, julmuus – ovat korkeintaan virheitä ja oppimiskokemuksia, joiden kautta edetään kohti uusia parempia elämiä. Hymyillään kun tavataan. Seuraavassa elämässä.
Jostain syystä aika harva, jos kukaan, hypnoosissa kertoo olleensa Hitler tai Stalin tai Pol Pot aiemmassa elämässään. Kaikki tahtovat olla jotain suurmiehiä tai -naisia.
Aika ajoin kuulee väitettävän, että kirkko olisi jossain vaiheessa radikaalisti muuttanut oppejaan suhteessaan jälleensyntymiseen.
Kristikunnassa ei milloinkaan ole opetettu jälleensyntymistä. Sellainen ei ole missään vaiheessa kuulunut apostoliseen kristilliseen oppiin. Sitä ei löydy Raamatusta. Oppi oli sen sijaan yleinen kristinuskon ulkopuolella mm. manikealaisuudessa ja gnostilaisuudessa, jotka myöhemmin toisella vuosisadalla pyrkivät tunkeutumaan myös kristittyjenkin keskuuteen.
Apostolista oppia edustaneet varhaiskristilliset kirjoittajat kuitenkin torjuivat ajatuksen sieluvaelluksesta.
Justinos Marttyyri torjuu jälleensyntymisopin Dialogi teoksessaan toisen vuosisadan puolivälin paikkeilla.
Kirkkoisä Irenaeus kirjoitti 100-luvun lopulla teoksessaan Harhaoppeja vastaan kokonaisen luvun aiheesta otsikolla "Sielujen jälleensyntymisopin mielettömyys".
Origenes torjuu opin toisen vuosisadan lopulla Matteuksen evankeliumin kommentaarissaan. Käsitelleessään Johannes Kastajan ja Elian tapausta hän toteaa, että siinä kaikkein vähiten on kysymys jälleensyntymisopista, joka on "vieras Jumalan kirkolle, joka ei ole apostoleilta peritty eikä sitä esiinny missään Raamatussa."
Origenes on usein virheellisesti liitetty jälleensyntymisoppiin, koska hän opetti platonistista sielujen pre-eksistenssiä, jonka mukaan sielut oli luotu valmiiksi jo maailman luomisen yhteydessä ja myöhemmin vasta siirtyneet ruumiiseen. Tämä on kuitenkin eri asia kuin jälleensyntymisoppi. Silti vuonna 553 Konstantinopolin kirkolliskokous hylkäsi Origeneen näkemyksen sielujen pre-eksistenssistä epäraamatullisena harhaoppina.
Eräitä raamatunkohtia on yritetty tulkita sielunvaellusopin tueksi.
Kun Johannes Kastajalta kysyttiin: "Oletko sinä Elias?", hän vastasi "En ole" (Joh. 1:21). Tästä huolimatta jotkut haluaisivat tulkita Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa viittauksena jälleensyntymiseen (Matt. 11:14; 16:14; 17:11-13).
Raamatun mukaan Elia ei kuollut (2 Kun. 2:1-12) eikä siksi voinut olla Johannes Kastaja. Jälleensyntymisoppi edellyttää kuolemaa, jonka jälkeen sielu siirtyy toiseen ruumiiseen. Sitä paitsi, kirkastusvuorella (Matt. 17:1-13) olisi pitänyt ilmestyä Mooses ja Johannes Kastaja, jos kerran hän oli Eliaan tuorein inkarnoituma.
"Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän." (Joh. 9:1-7). Kuinka voi tehdä syntiä ennen syntymäänsä? Onko tässä viite jälleensyntymiseen?
Asia selittyy juutalaisten uskomusten pohjalta ilman jälleensyntymisoppia. Jotkut näet uskoivat, että lapset joutuvat kantamaan vanhempiensa syntivelkaa (Hes.18:2) ja syntyvät siksi sairaina. Toiset taas, että lapsi itse voi tehdä syntiä jo äidin kohdussa (C.S. Keener: Bible Background Commentary, New Testament, s. 288). Jaakobin sanotaan pettäneen Eesaun jo äitinsä kohdussa (Hoos. 12:4).
Jeesus kuitenkin torjui molemmat ajatukset sokean miehen kohdalla vastatessaan opetuslapsilleen ja parantaessaan sokean.
Keskustelussaan Nikodemoksen kanssa Jeesus tähdentää "uudestisyntymisen" tärkeyttä (Joh. 3:3, 7). Asiayhteydestä käy kuitenkin kiistatta ilmi mistä on ja mistä ei ole kysymys.
Syntyä uudesti, ylhäältä ei merkitse luonnollista syntymää jälleen äidin kohdusta, vaan Jumalan Hengen työnä tapahtuvaa iankaikkisen elämän saamista (jj. 7, 8). Alkukielen sana, anoothen, voidaan kääntää sekä "uudestaan" että "ylhäältä".
Vastuksena Nikodemoksen kahteen "Miten" kysymykseen jakeissa 4 ja 9 Jeesus ei puhu sielun siirtymisestä kuoleman jälkeen uuteen ruumiiseen, vaan turvaamisesta uskossa Jumalan Poikaan, jonka Jumala on lähettänyt taivaasta, siis "ylhäältä".
Jeesuksen mukaan ratkaisevaa on syntyä "vedestä ja Hengestä" (j. 5). Kyse on hengellisestä syntymästä vastakohtana lihan vaikutuksesta tapahtuvasta luonnollisesta syntymästä, kuten jae 6 selvästi osoittaa. Ihmisen ongelma ei siis ratkea palaamalla toistuvasti takaisin äidin kohtuun ja syntymällä lihasta.
Maailmankuulu "pienoisevankeliumi", Joh. 3:16, on osa Jeesuksen vastausta Nikodemoksen kysymykseen siitä miten syntyminen uudestaan, ylhäältä voi tapahtua: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
Uusi syntyminen merkitsee siten iankaikkisen elämän saamista uskon kautta Jeesukseen, jonka Jumala on lähettänyt (jj. 15-18).
Uusi testamentti korostaa kerran tapahtuvan kuolemisen kertakaikkisuutta vailla jälleensyntymisen ja sielunvaelluksen toivoa: "Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio..." (Hebr. 9:27; Kr-38 mukaan).
Tässä torjutaan implisiittisesti myös sielunvaellus ja jälleensyntymä. Se näet edellyttäisi toistuvasti tapahtuvaa kuolemista, joka nimenomaisesti torjutaan edeltävissä jakeissa, kun sanotaan, että Kristuksen ei tarvitse syntien sovittamiseksi "kärsiä kuolema" monta kertaa (mikä edellyttäisi myös syntymistä toistuvasti). Syntiongelman ratkaisu ei siis edellytä toistuvasti kuolemista ja syntymistä.
Vaikka uudempi kirkkoraamattu (-92) on hiukan hämärtänyt asian jättämällä pois "samoinkuin" ilmauksen (j. 27), Hebr. 9:26-28 jakeissa Kristuksen kerran tapahtuva kuolema syntien sovittamiseksi rinnastetaan ihmisen kerran tapahtuvaan kuolemaan ja sitä seuraavaan tuomioon. Niin kuin Kristuksen ei syntien sovitamiseksi tarvitse kuolla (ja syntyä) useasti, niin ei ihminenkään kuole (ja synny) kuin kerran ja sen jälkeen kohtaa tuomionsa. Ja samoin kuin ihmiselle on määrätty, että hän kuolee (ja syntyy) yhden kerran, samoin Kristuskin kärsi ja kuoli (ja syntyi) vain kerran.
Sen ihmisen sielu, joka eläessään hylkää Jeesuksessa tarjotun Jumalan valmistaman pelastuksen, ja kuolee vailla Jeesusta ja syntien anteeksiantamusta siirtyy tuonelan kadotukseen (Luuk. 16:23-24) odottamaan ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota tulikivijärveen (Ilm. 20:11-15).
Uskovan sielu siirtyy kuolemassa Herran luo (2 Kr. 5:8; Hebr. 12:23) odottamaan hetkeä, jolloin Herran toisessa tulemuksessa Kristuksessa kuolleet nousevat elämään sekä vielä elossa olevat uskovat yhdessä heidän kanssaan saavat uuden katoamattoman ylösnousemusruumiin (1 Kr. 15:21-58; 1 Tess. 4:13-18). Se on heidän oma ruumiinsa, ei jokin toinen ruumis. Identiteetti säilyy samana.
Raamatun mukaan ihminen ei kuoltuaan siirry toiseen ruumiiseen ja jälleensynny joksikin toiseksi toisessa ruumiissa. Raamatun mukaan kuolleet nousevat kerran ruumiissa, joka on selvästi tunnistettavissa hänen omaksi ruumiikseen.
Kristuksen ylösnousemustapahtuma on tästä mallina (Fil. 3:21). Niin kuin Kristus nousi kuolleista omassa ruumiissaan, joka kuitenkin ylitti kuolevaisen alennustilan ruumiin rajoitukset, samoin häneen uskova tulee kerran nousemaan omassa, ei jossakin toisessa ruumiissa. Ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Kyse ei ole paluusta vanhan kaltaiseen ruumiillisuuteen, jota leimaa heikkous, sairaus ja kuolema. Mutta kyse on silti paluusta ruumiilliseen elämään, joka on riittävästi yhdistettävissä siihen ruumiiseen, joka oli omamme ennen kuolemaa. Nyt tuo ruumis vain on kirkastettu, vailla heikkoutta ja kuolevaisuutta. Aivan kuten Kristuksen ylösnousemusruumis oli.
Raamattu ja kristillinen kirkko eivät siis koskaan ole opettaneet sielunvaellusoppia, vaan torjuneet sen harhaoppina. Kristinuskolla on tarjota ihmiselle paljon parempaa, kuin loputon itsensäkehittämis- ja virheidentoistamisohjelma sielunvaelluksineen. Nimittäin syntien kertakaikkinen anteeksisaaminen ja ikuinen elämä kuolleista Kristuksen tullessa takaisin.