Kuinka ihminen voi pelastua?

Evankeliumeissa tarjottu pelastus saattaa meistä tuntua abstraktilta ja kaukaiselta asialta. Osaksi tämä johtuu siitä, että emme tiedosta tarvettamme tulla pelastetuksi, koska emme ymmärrä tilanteen vakavuutta. 

Kuin syöpäsairas saadessaan lääkärin ensidiagnoosin emme tahdo uskoa epämiellyttävää totuutta, vaikka selviämisen kannalta elintärkeä hoito pitäisi aloittaa heti.

Ensimmäinen askel Jumalan suuntaan onkin hyväksyä Hänen diagnoosinsa meidän tilastamme ja tiedostaa olevamme pelastuksen tarpeessa.

Ensin huonot uutiset: Raamatun mukaan ihmisen ongelma on, että hän on sydämessään luopunut Jumalasta ja rikkoo siksi Jumalan lakia vastaan. Synti on tehnyt ihmisen kuin sairaaksi. Meillä on sydänsairaus. Omasta halustamme ja tahdostamme rikomme Jumalaa vastaan mielihyvällä. Tällaisesta Jumala on säätänyt oikeuenmukaisena rangaistuksena ikuisen kadotuksen. Omasta mielestämme pienet rikkeet eivät siis voi olla niin pieniä kuin kuvittelemme, jos niistä on säädetty näinkin vakava rangaistus. Tilamme on vakava.

Tämä ei tietenkään meitä miellytä. Meitä ei kuitenkaan auta se, että välttelemme diagnoosia yrittämällä saada Jumalan muuttamaan mielipiteensä meidän synneistämme, siinä missä syöpäsairasta ei paranna kinastelu lääkärin kanssa diagnoosista. Se miten itse koemme syntimme ei ole niin ratkaisevaa kuin se mitä Jumala niistä sanoo.

Kirkkoisä Augustinus kirjoittaa osuvasti Tunnustukset teoksessaan:

Olin näet vielä sitä mieltä, että me emme itse tee syntiä, vaan syntiä tekee jokin meissä oleva vieras luonto. Ja minun ylpeyttäni tyydytti se, että sain olla ilman syyllisyyttä ja että jotakin pahaa tehtyäni ei tarvinnut tunnustaa, että minä sen tein ja pyytää, että Sinä parantaisit minun sieluni, koska se oli rikkonut Sinua vastaan. Minä niin mielelläni selitin sieluni syyttömäksi ja syytin jotakin vierasta ja outoa olennossani, sellaista, mikä ei kuulunut minuun. Tosiasiassa oli kuitenkin syy juuri minussa, ja vain minun jumalattomuuteni oli repinyt oman olentoni kahtia. Syntini oli sitäkin vaikeammin parannettavissa, koska en pitänyt itseäni syntisenä. Ja väärämielisyyteni oli kauhea, kun mieluummin tahdoin, että Sinä, kaikkivaltias Jumala, taipuisit minun edessäni minun turmiokseni, kuin että Sinä saisit taivutetuksi minut pelastukseesi.

Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on siis itse muuttaa oma käsityksensä omista synneistä vastaamaan sitä mitä Jumala niistä ajattelee.

Toisilla voi olla huonoja kokemuksia uskonnosta. Siksi he pelkäävät jättäytyä sen ainoan Oikean Lääkärin käsiin, joka todella voi auttaa. Tästäkin Augustinus kirjoitti osuvasti:

Ja minä olisin voinut uskolla parantua, niin että henkeni siten puhdistettuna ja teroitettuna olisi päässyt ojentautumaan Sinun iäti pysyvään horjumattomaan totuuteesi. Mutta minun sieluni laita oli niin kuin sen ihmisen, joka jouduttuaan kärsimään huonon lääkärin käsissä pelkää jättäytyä hyvänkin hoitoon. Se oli yksin uskolla parannettavissa, mutta väärää uskoa välttääkseen se kieltäytyi antautumasta Sinun käsiesi parannettavaksi, Sinun, joka olet uskon lääkkeet valmistanut ja vuodattanut ne maan piirin tautien ylitse ja antanut niille niin suuren vaikutusvoiman.

Sitten hyvä uutinen: Jumala, kuin taitava lääkäri, paljastaa evankeliumissa meille ensin todellisen tilamme voidakseen tarjota lääkkeen, joka toimii. Kenties maailman kuuluisin – ja miksei ihanin – jae Raamatussa kertoo tärkeimmän: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Tämän mukaan maailma on matkalla kadotukseen. Jumala on kuitenkin tarjonnut Jeesuksessa pelastuksen.

Lääkkeen annostelu: Pelastuksen ihminen saa omakseen kääntymällä Jumalan puoleen ja pyytämällä rukouksessa syntinsä anteeksi ja Jeesusta Pelastajakseen. Uskominen Jeesukseen Joh. 3:16 mukaisesti merkitsee yksinkertaisesti Häneen luottamista ja turvautumista siihen sovitustyöhön, jonka Jeesus sai aikaan kantaessaan ristillä meidän syntiemme rangaistuksen meidän sijastamme.

Millään ihmistekoisilla paranteluyrityksillä – kotihoidolla tai kansanparannuksella - ei pelastusta voi saada aikaan. Jos voisi, Jumalan ei kaiketi olisi tarvinnut lähettää ainoaa Poikaansa.


--