perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulusta, lahjoista, kiitoksesta ja Jeesuksesta

Jos maailman mainosväkeä on uskominen joulusta on tullut antamisen ja hyvän mielen juhla. Jouluna annetaan lahjoja, koska siitä tulee ihmisille hyvä mieli. Näin päättelen postiluukusta tipahtaneista mainosesitteistä. 

Jumala ei kuitenkaan anna parasta lahjaansa, Jeesusta, antaakseen meille sen myötä hyvän mielen. Jeesus ei ole lahja, joka annetaan ”miehelle, jolla on jo kaikkea”. Jeesus on Jumalan lahja ihmiselle, jolta ”puuttuu yksi ja sen mukana kaikki”. 

Ihminen tarvitsee Jeesusta kuin ansaittua kuolemantuomiotaan odottava rikollinen armahdusta tai niin kuin Lapin erämaahan päiväkausiksi eksynyt, toivonsa jo menettänyt kulkija etsintäpartion saapumista.

Jumalan antama jouluilo Jeesuksesta, Pelastajasta, on iloa, jota kuolemaantuomittu kokee saadessaan viime tipassa viestin siitä, että hänet on armahdettu. Tai sitä iloa, jota Lapin erämaahan eksynyt kokee kuullessaan kaukaa etsintäpartion huutavan nimeään juuri kun luuli kaiken toivon menneen.

Kadonnut on löytynyt! Kyllä siinä tulee väistämättä hyvä mielikin.

Kuitenkaan joulun ydin ei ole sanoma Jumalasta, joka antoi Jeesuksen, jotta kaikilla maailman ihmisillä olisi iloinen ja hyvä mieli. 

Jeesus ei ole hyvän tahdon lähettiläs, vaan Pelastaja, meille, jotka hukumme ilman Häntä. Pilkkopimeään jäänyt iloitsee valon kajastuksesta. Jeesus on maailman valo, joka kajasti lämpimästi taivaasta meidän kylmään pimeyteemme.
 
Siksi kiitämme Jumalaa Hänen lahjastaan, Jeesuksesta.

Mutta miten meidän tulisi kiittää?

Eräs ystävä tuli kerran käymään ja toi mukanaan lahjan. Suklaarasian. Otin lahjan vastaan ja leveästi hymyillen tokaisin: ”Ihmisillä on tällaisissa tilanteissa taipumusta lausua sellaisia latteuksia kuten: ’Voi, ei sinun olisi tarvinnut’! tai ’Tämä on nyt aivan liikaa!’ Mutta minä sanon: Kiitos, kyllähän tämä maistuu!”

”Tämä on kyllä aivan liikaa!” tai ”Ei sinun olisi tarvinnut!” tai ”Ensi kerralla on sitten minun vuoroni!” ovat suomalaisen tapakulttuuriin liittyviä tapoja kiittää lahjasta. Mutta jokin niissä tökkii. Eikö voisi vain olla kiitollinen lahjasta ja ottaa vastaan haraamatta verbaalisesti vastan.

Ensimmäiseen vastaukseen sisältyy ehkä hitusen verran ajatusta siitä, että lahjan vastaanottajan mielestä hän ei ole ansainnut saamaansa lahjaa. Ehkä ei ole. Mutta ansiollisuudesta ei kaiketi lahjassa ollut alunperinkään kysymys, vaan lämpimästä ajatuksesta: Olen ajatellut sinua. Ikään kuin lahjan antamisen motiivi löytyisi vastaanottajan ansioissa eikä antajan pyyteettömässä antamisenhalussa.

Toiseen vastaukseen sisältyy kenties hitunen ajatusta velvollisuudentuntoisesta antamisesta. Kyllä kait lahjan antaja tietää, ettei hänen olisi tarvinnut antaa lahjaa. Ei hän lahjaa antanut siksi, että luuli virheellisesti sitä häneltä odotettavan. Mutta jos lahja annetaan koska siihen velvoittaa se, että vastaanottaja odottaa saavansa lahjan eikö silloin katoa jotain lahjan antamisen luonteesta?

Kolmas suomalainen perusvastaus heijastelee sekin hiukan epäilyä lahjan antajan pyyteettömyydestä. Emme varmaan oikeasti ajattele, että lahja on annettu vastalahjan toivossa.

Tämä on tietysti karkeaa yksinkertaistamista. Mutta ehkä silti oikeansuuntaista. Varsinkin jos ajatellaan miten suomalaisen tapakulttuurin vastaukset soveltuisivat ajatelleen suurinta Lahjojen antajaa, Jumalaa. Hän tarjoaa meille suurinta lahjaa, omaa Poikaansa, Jeesusta. Vastaammeko: ”Tämä on kyllä aivan liikaa, ”Ei sinun olisi tarvinnut!”, ”Ensi kerralla on sitten minun vuoroni!” Kuulostaisi enemmän tai vähemmän huvittavalta reaktiolta.

Jumala antoi Jeesuksen, ei suinkaan siksi, että ansaitsimme Jeesuksen. Päinvastoin. Eikä siksi, että Jumala oli velvoitettu antamaan yhtään mitään. Jumala ei myöskään odota vastalahjaa. Hän tietää, ettei mikään mitä hänelle voimme antaa voisi olla verrattavissa Hänen lahjaansa, Jeesukseen. Jeesus ei ole vaihtotavaraa.

Jumalan lahja Jeesuksessa kertoo paljon Hänen sydämestään ja rakkaudestaan ihmisiin, syntisiin, langenneisiin, rikkoneisiin, eksyneisiin.

Kiitä Jumalaa - kiertelemättä. Tee joulustasi kiitosjuhla Hänen sanvoinkuvaamattomasta lahjastaan. Anna läheistesi nähdä ja tuntea, että joulusi on täynnä kiitosta Hänelle, joka antoi suurimman mahdollisimman lahjan ihmiskunnalle.

HYVÄÄ JA SIUNATTUA JOULUA SINULLE JA LÄHEISILLESI!

torstai 20. joulukuuta 2012

Onko joulu pakanallinen juhla? - Brett Kunkle vastaa

Löysin tämän videon jo viime joulun jälkeen ja olen odottanut koko vuoden malttamattomana päästäkseni postaamaan sen blogilleni.

Brett Kunkle, Stand To Reason -järjestöstä vastaa "viikkohaasteeseen".  Kunklen blogi ja lisää hyviä videoita löytyy tästä linkistä.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua 2012 ja vielä parempaa Uutta vuotta 2013



Olen blogannut laiskasti sitten kesälomien kuluneen syksyn ja talven aikana, kuten blogin lukijat ovat huomanneet. Syksyn ja talven työkiireet ovat olleet mittavat. Arvelisin, että reilu 21 vuotisen Patmos-työurani kiireisimmät.

Tästä johtuen olo on blogggailun suhteen ollut vähän kuin Eino Leinon runossa Elegia:

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikaako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Onhan tuossa jonkun verran liioittelua omaan tilanteeseni, mutta siltä osin osuu kohdalleen, että mitä bloggaamiseen tulee monesti on kyllä ollut tahto kirjoittaa, vaan voima on puuttunut. Ja lopputuloksena "työn tulos tuntoni soima"  :) 

Kun tähän vielä yhdistyy pienoinen krooninen perfektionismi - täydellisyyden, jota ei koskaan saavuta, tavoittelu - on seurauksena tilanne, jossa, vaikka olisi mielessä tuhat ja yksi asiaa mistä voisi kirjoittaa niin lopputulos on, että ei tule kirjoitettua yhtään mitään ellei tuloksena ole laaja artikkeli, missä on huomioitu kaikki mahdolliset näkökulmat asiasta. Tuossa marraskuun marttyyribloggauksessakin olisi ollut aihetta kahteen, ellei kolmeen eri postaukseen. Mutta piti tunkea kaikki ajatukset yhteen ja samaan.

Toinen tapa olisi tietysti kirjoittaa lyhyempiä pohdintoja ja vähemmän valmiita tekstejä. Se mahdollistaisi nopeamman kirjoitustahdin, vaikkakaan ei aina niin loppuun asti harkitun.
Kenties alkavana vuonna 2013 hiukan koitan muokata bloggaustyyliä näissä merkeissä. 

Erityisen mielenkiintoista on ollut näinä hiljaisina bloggauskuukausina seurata mitkä tekstit ovat nousseet luetuimpien joukkoon. Eräät arkiston "vanhukset" ovat päässeet esille aivan yllättävällä tavalla. Esimerkiksi postaukseni avoliitosta on ollut varsin luettu. Mielenkiintoista. Aiheeseen varmaan on syytä palata jossain vaiheesa.

Kolmas "aikasyöppö", joka on vienyt melkoisesti luomisenergiaa tältä syksyltä, on ollut laajahko ja perustellinen analyysi Kirkon Ulkomaanavun Kielletyt Hedelmät -raportista, jonka olen käynyt yksityiskohtaisesti läpi. Tutkimuksen tuloksena on syntynyt kriittinen analysi, joka julkaistaneen tammikuun aikana. Asiavirheitä vilisevä Israelin siirtokuntatoimintaa kritisoiva KUA:n Finnwatchilta tilaama selvitystyö on omassa lajissaan melkoinen tuotos asiavirheineen. Todellinen tutkivan journalismin kultakaivos. Sillä juuri kun luulin jo löytäneeni kaikki asiavirheet vastaan tuli uutta. Näiden löytöjen saattaminen kirjalliseen asuun on ollut yksi tämän syksyn vaativimpia projekteja oman toimen ohella. 

Mutta vanha vuosi kiireineen alkaa olla takana ja on aika ottaa vahva etunoja uuteen vuoteen 2013.

Kaikille Uskon Puolesta -bloin ystäville ja lukijoille haluan toivottaa rauhallista Joulun aikaa ja  siunausrikasta uutta vuotta 2013. Tavataan uuden vuoden puolella.

Kaikille, jotka tavalla tai toisella ovat osallistuneet Patmos Lähetyssäätiön operaatio Joulun Lapseen olen laittanut kiitoksena tämän postauksen alkuun koskettavan lyhyen pätkän tämän vuoden 2012 Joulun Lapsi projektista. Kyseinen välähdys on syntynyt joulukuun alussa kun Joulun Lapsi tiimimme oli jakamassa suomalaisten lahjoja Romaniassa. Varatkaa nenäliinoja lähelle.

Lisää videoita matkan varrelta osoitteesta www.joulunlapsi.fi

"Syntyi neitsy Mariasta"! Siksi on joulu. 

PS: Minut löytää sekä Twitteristä että Facebookista. Tervetuloa kaveriksi.