Onneksi ei aina tarvitse keksiä kaikkea hyvää sanottavaa itse, kun voi lainata toisia.
Eräs hyvien ajatusten lähde on itselläni ollut Warren W. Wiersben puhutteleva kirjanen On Being A Servant of God (Nelson Puglishers, 1993).
Tiedättehän. On kirjoja, jotka luetaan vain kerran. Sitten on kirjoja, joita luetaan uudestaan ja uudestaan. Jälkimmäisiä ei ole kovin monta. Minulle Wiersben kirja on juuri sellainen harvinaisuus, jonka äärelle jo 15 vuoden ajan olen kerta toisensa jälkeen palannut.
Wiersbe oli Chicagossa toimivan kuuluisan Moody Church -seurakunnan johtaja 70-luvulla, ja kymmenisen vuotta toimitti yhdysvalloissa erittäin suosittua Back to the Bible (Takaisin Raamattuun) –nimistä radio-ohjelmaa.
Ohessa pari puhuttelevaa otetta Wiersbeltä. Ensimmäinen on luvusta, jossa Wiersbe puhuu pyhityksen tärkeydestä:
”Kristittynä palveleminen merkitsee astumista taistelukentälle, ei leikkikentälle. Sinä ja minä olemme aseita, joita Jumala käyttää hyökätäkseen ja voittaakseen vihollisen. Kun Jumala käytti Mooseksen sauvaa, Hän tarvitsi Mooseksen käden kohottamaan sen. Kun Jumala käytti Daavidin linkoa, Hän tarvitsi Daavidin käden heiluttamaan sitä. Kun Jumala rakentaa palvelustyön, Hän tarvitsee työn suorittamiseksi, jonkun, joka antaa ruumiinsa Hänen käyttöönsä. Sinä olet tärkeä Herralle, joten pidä elämäsi puhtaana.” (Wiersbe, s. 40)
Toisessa yhteydessä Wiersbe puhuu osuvasti yhteyden säilyttämisen merkityksestä:
”Sinun ja minun ei tarvitse luoda yhteyttä seurakunnassa, koska se on jo olemassa siellä. Me olemme kaikki yhtä Kristuksessa (Gal. 3:28), ja Kristuksen ruumiin hengellinen yhteys on Jumalan armon ihme (Ef. 4:1-6). Ei, meidän ei tarvitse luoda yhteyttä. Mutta meidän velvollisuutemme on säilyttää tuo yhteys, jonka Jeesus kuolemallaan loi – ”pyrkien säilyttämään Hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä” (Ef. 4:3). Niin tärkeä on Hänen kansansa keskuudessa vallitseva yhteys, että Jeesus rukoili sen puolesta ennen ristin kuolemaansa (Joh. 17:22-24).
Jos Jumalan kansan keskuudessa on erimielisyyttä Raamatun olennaisimmista opeista, siitä uskosta ’joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu’ (Juuda 3), silloin ei voi olla sijaa kompromisseille. Mutta pidetään huoli siitä, että varmasti on kysymys olennaisesta opista, eikä jostain toissijaisesta asiasta, jonka merkitystä joku on suurennellut yli kohtuuden. Hyvät ja jumaliset ihmiset ovat vuosisatojen saatossa olleet eri mieltä joistakin Raamatun tulkintaan liittyvistä kysymyksistä. He ovat silti olleet yhtämieltä siitä, että erimielisyys ei ole pahasta, kunhan ei olla eripuraisia. ’Olennaisissa, asioissa ykseys; epäolennaisissa asioissa, vapaus; kaikissa asioissa, rakkaus’, sanoi Augustinus. Hän oli oikeassa.” (Wiersbe, 49-50).
Hyviä ajatuksia. Eikö vain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti