Ihmiskauppiaasta Kristuksen palvelijaksi - John Newtonin tarina

” Muistini on lähes kadonnut, mutta kahta asiaa en unohda: 
Minä olen suuri syntinen ja Kristus on suuri Pelastaja.”
 

John Newton (1725 – 1807) muistetaan kautta maailman tunnetusta laulustaan Armo suuri ihmeinen (Amazing Grace). Vähemmän muistettu tosiasia on, että Newton oli ennen uskoontuloaan orjalaivan kapteeni. Kuuluisa laulu kuvastaa Newtonin ajatuksia Jumalan armosta, joka pelasti hänet. 

Newtonin äiti kuoli pojan ollessa vasta 7-vuotias. Yksitoistavuotiaana hän lähti isänsä kanssa merille, ja  liittyi myöhemmin orjalaivan miehistöön edeten lopulta oman laivan komentajaksi. Newton oli merimiestovereidensakin keskuudessa pahamaineinen. Kielenkäyttönsä ja muun käytöksensä vuoksi häntä kutsuttiin lempinimellä ”jumalaton Newton". Kerrotaan, että eräällä laivamatkalla hän putosi humalapäissään laidan yli mereen. Kesti jonkun aikaa, ennen kuin miehistön kesken päästiin yksimielisyyteen siitä haluttiinko häntä lainkaan takaisin laivaan.

Orjakauppa - tuottoisa ja epäinhimillnen liiketoimi

Uuden maailman orjakauppa oli 1700-luvulla tuottoisaa, mutta julmaa liiketoimintaa. Laivat matkasivat ensimmäisen osan matkastaan lähes tyhjinä, kunnes ne ankkuroituivat lähelle Afrikan rannikkoa. Siellä heimopäälliköt antoivat eurooppalaisille rahtaajille toisista heimoista sota- tai tarkoitusta varten ryöstösaaliina hankittuja miehiä ja naisia. Ostajat valitsivat hienoimmat yksilöt, jotka vaihdettiin aseisiin, ammuksiin, viinaan ja vaatteisiin.

Orjat kahlittiin lastiruumaan, niin etteivät he voineet riistää itseltään henkeä merimatkan aikana. Tilan säästämiseksi heidät asetettiin ahtaille lavereille vieri viereen, rivi riviltä, jopa 600 vankia yhteen alukseen. Siellä he olivat lastiruumassa periaatteessa koko merimatkan ajan, myrskyt ja tyvenet, ahtaissa oloissa, hajussa ja liassa, kykenemättä liikkumaan, toinen toistaan vasten puristettuna.

Laivojen kapteenit käyttivät Atlantin halki kulkevaa vaarallista ”keskireittiä”. Toisinaan yli kaksikymmentä prosenttia orjalastista kuoli matkan aikana kurjiin olosuhteisiin, nälkään, tauteihin ja pahoinpitelyihin. "24. kesäkuuta … Hautasimme tyttöorjan (No. 92)" kirjoitti Newton päiväkirjaansa. Orjilla ei ollut nimiä. Vain numerot. Epidemioiden välttämiseksi matkalla sairastuneet heitettiin elävältä yli laidan. Lisätienestin toivossa merimiehet toisnaan raiskasivat naisorjia. Matkan aikana raskaaksi tulleista saattoi pyytää korkeamman hinnan, koska periaatteessa ostaja hankki itselleen samalla kaksi orjaa – naisen ja hänen syntymättömän lapsensa, jonka lisäksi oli siittänyt valkoinen mies.

Orjalaivan saavuttua lopulta Uuteen Maailmaan, Amerikkaan, mustat vangit vaihdettiin sokeria ja melassia vastaan, joita käytettiin rommin valmistukseen. Nämä tuotiin laivalla Englantiin. Sitten lähdettiin uudestaan Afrikan rannikolle, ja näin kauppa ”kolmioreitillä” jatkui.

Orjakauppiaan synninhätä ja laulu, joka jäi elämään

Eräällä tällaisella matkallaan John Newtonin laiva Greyhound, joutui rajuun myrskyyn. Newton ei ollut koskaan kokenut vastaavaa. Merihädässä, aluksen ollessa hajoamaisillaan ja aaltojen lyödessä laivan ylitse, Newton joutuu synninhätään. Hänen mieleensä tulvehtii hänen äitinsä laulamia hengellisiä lauluja, jotka sulattavat hänen jumalattoman sydämensä ja saavat hänet kääntymään Jumalan puoleen. Varmana siitä, että hänen loppunsa on koittanut Newton rukoilee Jumalalta armoa.

Newton selvisi myrskystä. Siitä alkoi hänen elämässään alati syvenevä hengellinen kehitys, joka  muutaman vuoden aikana johtaa hänet antautumaan kokonaan Kristukselle, jättämään orjakaupan ja lukemaan itsensä papiksi.. Elämänsä viimeiset 43 vuotta hän saarnasi evankeliumia kirkoissa muun muassa Lontoossa.

Elämänsä lopulla, 82-vuotiaana, näkönsä jo lähes tyystin menettäneenä, Newtonin tiedetään sanoneen: ”Muistini on lähes kadonnut, mutta kahta asiaa en unohda: Minä olen suuri syntinen ja Kristus on suuri Pelastaja.” Suurimmallakin syntisellä on toivoa. Jumalalle ei ole toivottomia tapauksia.

Newtonilla oli pappisvuosinaan tapana kirjoittaa sunnuntaijumalanpalveluksiin aina uusi laulu. Yksi tällainen laulu jäi elämään jälkipolville ja tunnetaan halki kristillisen maailman:  Armo suuri ihmeinen, jossa elää hänen oman todistuksensa siitä käsittämättömästä armosta ja elämää muuttavasta Jumalan hyvyydestä, jonka entinen orjalaivan kapteeni sai kokea. Sanat ovat Newtonin. Sävel on tuntematon. Sävel noudattaa pianon mustien koskettimien "pentatonista" asteikkoa, joka, ei mitenkään sattumalta, tunnetaan musiikissa myös "orja-asteikkona" (slave-scale). Lähes kaikki negrospirituaalit voidaan soittaa pelkillä mustilla koskettimilla. Niin myös Armo suuri ihmeinen, jonka sävel muistuttaa Länsi-Afrikkalaista valituslaulua, jollaisen Newton on hyvinkin saattanut aikanaan kuulla nousevan laivansa lastiruumasta.

Newton kuoli joulukuussa 1807. Hänen hautakivessään lukee: ”John Newton, pappi, kerran uskoton ja elostelija, Afrikkalaisten orjien palvelija, sai Herramme Jeesuksen Kristuksen rikkaasta armosta varjeltua, uudistua, sai anteeksi ja asetettiin saarnaamaan sitä uskoa, jota hän oli pitkään yrittänyt tuhota.”

Tapaus William Wilberforce

Ilman Newtonia ei olisi maailmaa koskettanutta laula. Mutta hänen elämäänsä liittyy myös merkittävä jälkikirjoitus.

Englannin parlamentissa työskenteli noihin aikoihin William Wilberforce  –niminen kristitty mies, joka koki saaneensa Jumalalta elämäntehtäväkseen taistella orjuutta vastaan ja sen lakkauttamiseksi Britannian siirtomaavalloissa.. Kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuvaksi ja heillä on oikeus ihmisarvoiseen elämään. ”Enkö ole ihminen? Enkö ole veljesi ja sisaresi?” kysyttiin amerikan orjuudenvastustajien, eli abolitionistien levittämässä iskulauseessa.

Eräässä vaiheessa Wilberforce kävi kamppailua kutsumuksensa suhteen  maallisen ja hengellisen välillä. Olisiko hänen kenties jätettävä poliittinen ura ja ryhdyttävä kokonaan hengelliseen työhön?  Wilberforcea painostettiin, häntä vastaan juoniteltiin, häntä pilkattiin ja yritettiin kaikin tavoin saada luopumaan orjuudenvastaisesta kamppailusta. Työ ei vaikuttanut tuottavan tulosta. Oliko kaikki sen arvoista?

Tässä kriittisessä elämänvaiheessa hän kääntyi pastorinsa puoleen kysyen opastusta.  Wilberforcen pastori oli entinen orjalaivan kapteeni John Newton, joka rohkaisi häntä jatkamaan Jumalan hänelle antamassa tärkeässä tehtävässä vastustuksesta välittämättä.

Pastorinsa, entisen orjalaivan kapteenin rohkaisemana, Wilberforce jatkoi taisteluaan orjien ihmisoikeuksien puolesta. Kului 20 vuotta. Wilberforce teki orjakaupan kieltäviä lakialoitteita yhden toisensa jälkeen antamatta periksi kunnes parlamentti lopulta vuonna 1807, John Newtonin kuolinvuonna, sääti lain, jolla orjakauppa tehtiin laittomaksi kaikkialla brittiläisen imperiumin alueella.

Wilberforcille tämä ei riittänyt. Orjakauppa oli nyt tehty laittomaksi. Monet siirtomaaisännät kuitenkin yhä omistivat orjia. Wilberforce halusi kaikki orjat vapaaksi. Hän jatkoi taistelua.

Perjantai-iltana 26. heinäkuuta 1833 sairas, 74-vuotias William Wilberforce lepäsi kotonaan, kun hänelle tuotiin viesti siitä, että Britannian parlamentti oli antanut määräyksen orjuuden lakkauttamisesta. Lisäksi parlamentti oli säätänyt 20 miljoonaa puntaa viimeistenkin orjien vapauttamiseksi. Tuo päivä merkitsi vapautta 700 000 orjalle halki brittiläisen imperiumin. 

Seuraavana päivänä, lauantaina, Wilberforcen tila heikentyi dramaattisesti ja varhain maanantai-aamuna hän siirtyi kirkkauteen Herransa luo. Palkanmaksun aika oli tullut. Vain muutama päivä ennen kuolemaansa hän oli saanut nähdä elämänsä unelman täyttyvän - unelman, jonka toteuttamiseen hän sai voimia ja rohkaisua Jumalan sanasta, kristillisestä arvomaailmasta, ja entiseltä orjalaivan kapteenilta John Newtonilta.

Jälkikijoitus: Nykyajan ihmiskauppa

William Wilberforcen elämästä kertova koskettava elokuva The Amazing Grace on julkaistu dvd:nä. Suosittelen. Sitä katsellessa on kuitenkin syytä muistaa, että orjakauppa ei ole kadonnut nykymaailmasta. Tälläkin hetkellä arviolta 27 miljoonaa ihmistä elää jonkinasteisessa orjuudessa ihmiskaupan uhreina.

Vuosittain 600 000 - 800 000 ihmistä kaapataan ja kuljetetaan asuinmaansa rajojen ylitse vieraisiin olosuhteisiin. Heistä 80 % on naisia ja tyttöjä; puolet alaikäisiä. Enemmistö heistä sijoitetaan kaupallisen prostituution ja seksiteollisuuden piiriin. Jopa muutaman vuoden ikäisiä tyttöjä myydään lapsimorsiamiksi.  Ihmiskaupassa liikkuvat vuosittain lähes 10 miljardin euron pääomat.

Tästä kaikesta voi lukea Gary Haugenin kirjasta Viattomina Vietellyt (Kuva ja Sana, 2006). Se on pysähdyttävä tosikertomus ja herätyshuuto nykyajan orjuudesta, joka pyörii lapsikaupan ympärillä.

Wilberforcen perintö velvoittaa meitä kaikkia taistelemaan tätä nykyajan pahuutta vastaan.

---------
Amazing Grace -laulu. Esittäjänä Wintley Phipps. 

Kukaan ei esitä tätä klassikkoa niin kuin Phipps tällä videolla. Phipps vieraili Suomessa Patmos Lähetyssäätiön vieraana joulukuussa 2010 ja lauloi Operaatio Joulun Lapsen hyväksi täpötäydelle Meilahden kirkkoyleisölle.




Nykyajan orjuudesta: 

Osallistu ja vaikuta - taistele nykyajan orjuutta vastaan:

• International Justice Mission - International Justice Mission is a human rights agency that secures justice for victims of slavery, sexual exploitation and other forms of violent oppression. IJM lawyers, investigators and aftercare professionals work with local officials to ensure immediate victim rescue and aftercare, to prosecute perpetrators and to promote functioning public justice systems.
• Call & Response - We believe the end of modern day slavery will come from individuals who gather together to push on businesses, media, and governments to support their existing values for human rights. We believe that this is a bottom-up movement that needs dynamic information, sustained inspiration, and most importantly, tactile activation.