sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

VIERASKYNÄ: Tasa-arvo ja sukupuolineutraali avioliitto (kirjoittanut: Mirjami Ivanov)


Seuraavassa jotakin termin "tasa-arvo" harhauttavasta käytöstä logiikan ja etiikan näkökulmasta: Kun puhutaan avioliitto-oikeudesta, kysymyksessä on suhteellinen tasa-arvo: tietylle ryhmälle annetaan tietty oikeus tiettyjen kriteerien perusteella. 
Tällaisen tasa-arvon toteutumisen logiikka on seuraava:

(1) Oikeus R kuuluu henkilöille, jotka täyttävät kriteerin/kriteerit a,b,c jne.
(2) Jos jokainen, joka täyttää nämä kriteerit, saa kyseisen oikeuden, tasa-arvo toteutuu tämän oikeuden suhteen.
(3) Yhteisössä C jokainen, joka täyttää nämä kriteerit, saa kyseisen oikeuden.
(4) Siksi yhteisössä C toteutuu tasa-arvo tämän oikeuden suhteen.

Tätä logiikkaa voi soveltaa Linnanmäen laitteisiin pääsyn pituusrajoituksiin, ajokortin saantiin, yhteiskunnallisten etujen saantiin, invalidipaikalle pysäköimiseen jne. Kun sitä sovelletaan avioliittoon, kohdassa 1 luetellaan kriteerit, joita edellytetään avioliittoon aikovalta parilta (kumpikin eri sukupuolta; ikärajoitus; naimattomuus; eivät lähisukulaisia). Kriteereillä määritellään oikeuden olemus ja kattavuus. Invalidipaikat on tarkoitettu helpottamaan liikuntarajoitteisia, ja siksi niiden käytön edellytyksenä on tietyille henkilöille myönnettävä invaliditunnus. Paikkojen käyttöoikeus on tasa-arvoisesti kaikilla, joilla on tämä tunnus.

Tasa-arvoon liittyy myös eettinen näkökulma: on moraalisesti väärin evätä oikeus henkilöltä, joka täyttää vaaditut kriteerit. Moraalisen paheksunnan aiheena on tällöin se, että kohdassa 3 joudutaan toteamaan joidenkin kriteerit täyttävien henkilöiden jäävän vaille oikeutta R, jolloin johtopäätös on, ettei tasa-arvo toteudu.

Kun sukupuolineutraalin avioliiton puoltajat osoittavat moraalista paheksuntaa avioliittokäytännön ”epätasa-arvoisuuden” ja "syrjivän" luonteen vuoksi, paheksunta ei kuitenkaan kohdistu kohtaan 3 (siihen, että kaikki kriteerit täyttävät eivät saisi solmia avioliittoa), vaan siihen, että kohdasta 1 puuttuu heidän mielestään yksi kriteeri: avioliitto-oikeus tulisi olla myös samaa sukupuolta olevalla parilla. Ongelmana on kuitenkin se, että tällaisen kriteerin lisääminen olisi ristiriidassa toisen kriteerin, eri sukupuolta olemisen kanssa, ja avioliitto-oikeus ja avioliiton käsite menettäisivät sen myötä merkityksensä.

Jos invalidipysäköinnin kriteereitä muutettaisiin samalla periaatteella, kohta 1 voisi kuulua: ”Oikeus invalidipaikalle pysäköintiin kuuluu kaikille autoille, joissa on invaliditunnus, sekä kaikille pakettiautoille ilman tätä tunnusta.” Invalidipaikka menettäisi tällaisen kriteerin lisäyksen myötä merkityksensä. Tällöin ei myöskään toteutuisi tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus – nämä pakettiautothan saisivat etuoikeuden. Tämä on niin selvää, että kenenkään mieleen tuskin tulisi sanoa pakettiautojen ilman invaliditunnusta saavan epätasa-arvoista ja syrjivää kohtelua.

Sukupuolineutraalin avioliiton puoltajat vetoavat yleisesti oikeana pidettyihin objektiivisiin moraaliarvoihin - tasa-arvoisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen - mutta antavat niille sisäisesti ristiriitaisen sisällön, joka käytännössä johtaisi epätasa-arvoon ja pienen ryhmän etuoikeuteen. (Se, miksi sisältö on ristiriitainen, ei mahdu tähän kommenttiin). Mutta kun asian esittää taitavasti ja vetoavasti, monet eivät huomaa ristiriitaa.

Kyseessä on eettisen absolutismin ja relativismin yhdistelmä, jossa subjektiivisesti määritelty sisältö käytännössä kumoaa arvon objektiivisuuden. Toinen vastaava esimerkki on ”suvaitsevaisuus”. Tätäkin termiä käytettäessä yleisesti hyväksytylle moraaliarvolle annetaan omaan ideologiaan sopiva sisältö.
---------------

24 kommenttia:

Liberaali kirjoitti...

Tasa-arvoisen avioliittolain vertaaminen invalidipaikkoihin, yhteiskunnallisiin etuhin ja Linnanmäen pituusrajoituksiin ontuu. Kahdessa ensimmäisessä meillä on jokin rajallinen resurssi (invalidipaikat, raha) jota tarjotaan sitä tarvitseville. Jos invalidipaikkoja/rahaa jaetaan jokaiselle halukkaalle, niitä oikeasti tarvitsevat voivat jäädä ilman. Linnanmäen pituusrajoitukset taas ovat olemassa turvallisuuden takia, niiden noudattamatta jättäminen johtaisi onnettomuuksiin.

Avioliitto on rajaton resurssi. Sen salliminen myös samaa sukupuolta oleville pareille ei ole millään tavalla pois eri sukupuolta olevilta pareilta. Myöskään konkreettista haittaa (pituusrajoitukset) ei tietääkseni ole havaittu maissa, joissa avioliitto samaa sukupuolta olevien välillä on mahdollista.

Anonyymi kirjoitti...

Avioliitto on rajaton resurssi. Sen salliminen myös samaa sukupuolta oleville pareille ei ole millään tavalla pois eri sukupuolta olevilta pareilta.

Eikö tässä ole mistään muusta kyse? Onko riittävä peruste tuo ettei ole välittömästi muilta, jo avioliitossa olevilta pareilta, pois? Ja jos lain mukaan ei olekaan niin entä muilla tavoilla?

Perinteisen hiihtäjä kirjoitti...

Jos kyse olisi tasa-arvosta tai ihmisoikeuksista, lakimuutos olisi hyväksytty jo aikoja sitten siitä enää edes keskusteltaisi.

Kyse ei kuitenkaan ole tasa-arvosta, vaan niistä arvoista, joihin avioliittoinstituutio perustuu.

Perinteisisten länsimaisisten arvojen mukaan avioliitto on vain ja ainoastaan yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Muutos siis olisi pois kaikilta niiltä, joiden arvomaailmaan kuuluu vain nykyinen avioliiton määritelmä.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Liberaali, kirjoituksessani esitetty looginen päätelmä, kuten heti tekstin alussa sanoinkin, koskee suhteellisen tasa-arvon toteutumisen periaatetta eri yhteisöllisissä toiminnoissa. Tekstissä ei toki esitetty, että avioliittolain voisi olemukseltaan rinnastaa Linnanmäen laitteiden tai invalidipysäköinnin rajoitusten tai muiden tarkemmin määrittelemättömien yhteiskunnallisten etujen kanssa. Kuten toteat, on olemassa erityyppisiä oikeuksia. Samasta syystä mainitsinkin kirjoituksessa, että kohdassa 1 luetelluilla kriteereillä juuri määritellään oikeuden olemus ja kattavuus. Esimerkkeinä mainitsemani oikeudet rinnastettiin toisiinsa siis vain sillä perusteella, että ne liittyvät suhteelliseen tasa-arvoon ja niiden toteutumista koskee tämä sama looginen päättely.

Edellisessä ketjussa kommentoinkin jo melko pitkästi sitä, miksi argumenttisi ”avioliiton salliminen samaa sukupuolta oleville pareille ei ole millään tavalla pois eri sukupuolta olevilta pareilta” on loogisesti virheellinen, vaikka väite sinänsä on paikkansapitävä. Jotta en toistaisi itseäni, voisinko pyytää sinua katsomaan perusteluni sieltä?

Anonyymi kirjoitti...

(1) Oikeus R kuuluu henkilöille, jotka täyttävät kriteerin/kriteerit a,b,c jne.
(2) Jos jokainen, joka täyttää nämä kriteerit, saa kyseisen oikeuden, tasa-arvo toteutuu tämän oikeuden suhteen.
(3) Yhteisössä C jokainen, joka täyttää nämä kriteerit, saa kyseisen oikeuden.
(4) Siksi yhteisössä C toteutuu tasa-arvo tämän oikeuden suhteen.


Tällä periaatteella mikään asia ei ole epätasa-arvoista, kunhan vaan kriteerit määritellään sopivasti.

V.

Liberaali kirjoitti...

Mirjami, katsoin kommenttisi edellisestä ketjusta ja pahoittelen etten tajunnut tehdä niin jo aiemmin.

Mikäli oikein ymmärsin, mielestäsi päätelmä:

- A on totta
- B on totta.
- Siksi A on totta, ja B on totta.

Ei itsessään riitä perusteluksi avioliittokäsitteen laajentamiseen. Olet siinä aivan oikeassa. En kommentissani tuonut ilmi sitä peruslähtökohtaa (aksioomaa), jota argumentti pyrkii toteuttamaan, eli ihmisten tasa-arvoista kohtelua lain edessä.

Esität kommentissasi hieman epäsuorasti myös, että samoilla perusteilla tulisi sallia myös moniavioisuus, sekä sisarusten naimisiin meneminen. Päätelmä on aivan oikea, ja mielestäni molemmat pitäisikin laillistaa.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Liberaali,

Sanoit, että konjunktio
1. A on totta
2. B on totta
3. Siksi A on totta, ja B on totta,
sallisi myös moniavioisuuden.

Tällainen lauseke on kuvaileva: se toteaa, ei "salli". Lausekkeessa todetaan vain faktatotuudet eli mitä tapahtuu. Siinä ei siis perustella tai oikeuteta kumpaakaan. A:n ja B:n paikalle voi laittaa mitä vain, mikä on totta - hyväntekeväisyysteon tai hirmuteon - kunhan niillä ei ole keskinäistä syy- ja seuraussuhdetta.

Käytin lauseketta osoittamaan vain sitä seikkaa, että avioliiton A ennallapysymiseen ei sinänsä vaikuta liitto B. B:n kohdalle voi laittaa perinteisen avioliiton, moniavioisen tai sukupuolineutraalin liiton, jne. ja A ominaisuuksineen pysyy edelleen voimassa.

Periaatteessa A ja B voivat olla myös moraalisia totuuksia, jos se sopii filosofiseen kontekstiin: 1. Varastaminen on väärin, 2. Hädänalaisten auttaminen on oikein, 3. Varastaminen on väärin, ja hädänalaisten auttaminen on oikein. Mutta käyttäessäni lauseketta en viitannut moraalisiin faktoihin.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

V., Sanoit, että mikään asia ei ole epätasa-arvoista, kunhan vaan kriteerit määritellään sopivasti.

Muotoilisin ajatuksesi uudelleen niin, että niillä yhteisöllisen toiminnan alueilla, joihin suhteellisen tasa-arvon käsitettä voidaan soveltaa, tasa-arvo toteutuu lausekkeen osoittamin edellytyksin, kun kriteerit on määritelty pätevällä tavalla.

Looginen lauseke, jonka esitin, lähtee siitä, että kriteerit on määritelty loogisesti eli perusteissa ei ole sisäistä ristiriitaa. Eli kriteereitä ei voi asettaa mielivaltaisesti. Kriteerien pätevyys ja keskinäinen yhteensopivuus taas voidaan osoittaa toisilla loogisilla lausekkeilla.

Anonyymi kirjoitti...

Mirjamin näennäisen näppärä kikkailu kompastuu viimeistään lauseeseen: "Ongelmana on kuitenkin se, että tällaisen kriteerin lisääminen olisi ristiriidassa toisen kriteerin, eri sukupuolta olemisen kanssa, ja avioliitto-oikeus ja avioliiton käsite menettäisivät sen myötä merkityksensä. "

"Avioliitto" käsitteen sisältö ei ole muuttumaton aksiooma, joka olisi ilmeinen. Ja koska rakennat päättelyketjusi tämän sekä itse valitsemiesi ehtojen varaan sortuu se myös siihen. Lepsu on myös väite, että samaa sukupuolta olevien parien avioliiton myötä käsite "avioliitto" menettäisi merkityksen (mitä ikinä sitten tällä epämääräisellä ilmaisulla tarkoitatkaan? Minun avioliitto ei ainakaan tulisi merkityksettömäksi).

Voimmevalita toki mielivaltaisesti muitakin ehtoja abioliitolle. Avioliiton solmimiselle on laissa määritelty myös ehto 18 vuoden ikärajasta. Tämä sulkee pois sitä nuoremmat poikkeuksin. Logiikkasi mukaan avioliitto menettäisi merkityksensä myös jos esim. sen tätä ehtoa muutettaisiin niin, että ikäraja laskettaisiin 16 vuoteen. Sanojesi lainaten " tämä olisi ristiriidassa toisen kriteerin" 18 vuoden alaikärajan kanssa

Lainaus:

"Kyseessä on eettisen absolutismin ja relativismin yhdistelmä, jossa subjektiivisesti määritelty sisältö käytännössä kumoaa arvon objektiivisuuden. Toinen vastaava esimerkki on ”suvaitsevaisuus”. Tätäkin termiä käytettäessä yleisesti hyväksytylle moraaliarvolle annetaan omaan ideologiaan sopiva sisältö."

Sorrut juuri itse tähän samaan. Rakennat subjektiivisesti valikoiden sisällön "avioliitolle" ja samalla pidät näitä kriteereitä kuitenkin "avioliitto" käsitteeseen kuuluvina objektiivisina arvoina. Näin, vaikka käsitteen määrittely on muuttunut kautta aikain.

Kalle kirjoitti...

Liberaali sanoi: "Myöskään konkreettista haittaa (pituusrajoitukset) ei tietääkseni ole havaittu maissa, joissa avioliitto samaa sukupuolta olevien välillä on mahdollista."

Tästä oletuksesta voidaan esittää eriävä kanta.

Anonyymi kirjoitti...

Liberaali sanoi: "Myöskään konkreettista haittaa (pituusrajoitukset) ei tietääkseni ole havaittu maissa, joissa avioliitto samaa sukupuolta olevien välillä on mahdollista."

Tästä oletuksesta voidaan esittää eriävä kanta.


Ja taas vaan jatkuu epämääräiset vihjailut haitoista. Eikö tosiaan löydy yhtään konkreettista haittaa?

V.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Anonyymi, ennen kuin vastaan, haluaisin korostaa loogisen ristiriidan merkityksellisyyttä. Kysymyksessähän ei ole pelkkä vähäinen poikkeama, jota voisi verrata siihen, että kattauksessa yksi juomalasi on erilainen kuin muut, mutta menee joukon jatkona pienestä eroavaisuudesta huolimatta haittaamatta kokonaisuutta. Logiikassa on niin, että jos päätelmässä on muoto- tai sisältövirhe, johtopäätös on epäpätevä ja päätelmä on rakennettava uudestaan. Se on kuin shakkimatti.

Esittämäni looginen lauseke koski suhteellisen tasa-arvon toteutumista. Kun sanoit, että se oli kikkailua, eikö se mielestäsi esitä oikein tasa-arvon periaatetta, vai oliko se mielestäsi ongelmallinen vain sovellettuna avioliittoon?

Sanoessasi, että ”avioliitto-käsitteen sisältö ei ole muuttumaton aksiooma, joka olisi ilmeinen” esitit väittämän, mielipiteen (engl. assertion), joka vaatii loogisesti päteviä perusteita ollakseen varteenotettava argumentti. On kuitenkin erittäin vaikeaa perustella, että avioliitto-käsitteen sisältö voitaisiin uudelleenmääritellä.

Sen sijaan ei tuota vaikeutta loogisesti perustella perinteistä avioliittoa ja sen biologista ja yhteisöllistä funktiota ja merkitystä. Yhteisön vakiintuneena rakenteena ja käyttäytymismallina, joka biologisten tosiseikkojen pohjalta ylläpitää ja lisää väestöä ja organisoi sitä perhe- ja sukuyksiköiksi, avioliittoinstituutio on samalla käsitteellisellä tasolla kuin vallan tai talouden instituutiot. Vallan käsitettäkään ei voi uudelleenmääritellä, valta on olemukseltaan valtaa. Avioliittoinstituutio on yhteisölle vielä perustavanlaatuisempi, koska loogisesti ja kronologisesti se on yhteisön olemassaolon edellytys.

Suhteellisen tasa-arvon periaatteeseen kuuluu ristiriidaton rajattuus, joka perustuu kyseisen oikeuden olemukselle. Avioliittoinstituutiossa tasa-arvo toi toteutua ainoastaan ristiriidattomalta käsitteelliseltä pohjalta. Esittämäni lauseke koskee tällaista rajattuutta ja siis edellyttää ristiriidatonta premissiä avioliiton olemuksesta.

Jos avioliiton kriteereitä muutetaan sukupuolineutraaleiksi, tasa-arvo on loogisesti mahdotonta. Seuraisi muitakin ongelmia.

Jos lausekkeen kohtaan 1 lisätään, että avioliitto voi olla paitsi miehen ja naisen myös kahden samaa sukupuolta olevan välinen, syntyy kriteerien välinen ristiriita. Ehtona ei voi olla yhtä aikaa a ja ei-a. Ristiriidan välttämiseksi sukupuolikriteeri olisi poistettava ja liiton luonne muutettava. Tätähän sukupuolineutraalin avioliiton puoltajat toivovatkin. Nykyisistä kriteereistä jäljelle jäisivät lähisukulaisuusrajoitus, naimattomuus sekä ikärajoitus.

Sukupuolikriteerin poistaminen johtaisi muihin sisäisiin ristiriitoihin. Miten perusteltaisiin lähisukulaisuusrajoitus miesparin kohdalla? Jos avioliiton, kuten esitit, voi määritellä eri tavoin eikä sen olemus perustu biologiseen suvunmuodostukseen, lähisukulaisten liiton kieltäminen
keskenään lähtökohtaisesti lisääntymiskyvyttömiltä on perusteeton tabu. Kahden homoseksuaalin veljen liitolle, johon myös adoptoidaan lapsi, ei olisi estettä. Sama koskee naimattoman biseksuaalin isän ja hänen homoseksuaalin poikansa liittoa tai vastaavasti isoisän ja pojanpojan liittoa, ja heidänkin tulisi tasa-arvon vuoksi saada adoptoida lapsi. - Toivovatko avioiiton biologisen sukupuolikriteerin poistajat todella tätä? Ehkä tämä on kärjistettyä, mutta yhteiskunnallisen instituution perustelujen on kestettävä reductio ad absurdum.

Jos lähisukulaisuusrajoitus jää voimaan vain lisääntymiskykyisille heteropareille, avioliiton kriteerit ovat eri pariskunnille erilaisia, tasa-arvo ei toteudu, ja kriteereihin tulee taas mukaan biologinen näkökohta, joka juuri haluttiin poistaa.

Tämä oli yksi esimerkki siitä, millaista ristiriitaisuutta ja epätasa-arvoisuutta syntyy, kun toimitaan loogisesti kestämättömältä pohjalta. - Jos ehdin, haluaisin vielä kirjoituksesi loppuun viitaten kommentoida joitakin etiikan ja semantiikan kysymyksiä.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Anonyymi, kommentoin nyt tekstisi 11.3. loppua. Sanoit, että annan avioliitolle subjektiivisesti valitun sisällön ja sorrun samaan kuin moraalirelativistit, jotka antavat yleisesti hyväksytylle moraaliarvolle omaan ideologiaansa sopivan sisällön. (Kuten kirjoitin, tällaisia arvoja ovat tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus, ja tällä menettelyllä moraalirelativistit tekevät tyhjäksi objektiivisen arvon.)

Kommentoin ensin avioliiton semantiikkaa ja sitten tätä relativistisen etiikan muotoa.

Kielen sanat ovat sopimuksenvaraisia äänneyhdistelmiä, jotka viittaavat merkityskategorioihin. Asiat, joihin ne viittaavat, voivat olla konkreettisia tai abstrakteja: tuoli, kauneus. Eri kieliyhteisöissä semanttiset kategoriat voidaan rajata hieman toisistaan poikkeavasti. Suomen ja englannin sana avioliitto/marriage viittaavat muuten samoihin kategorioihin, mutta "marriagen" viittaussuhde on hieman laajempi ja se voi viitata myös avioliiton solmimiseen ja seremoniaan.

Sana "avioliitto" viittaa seuraaviin merkityskategorioihin:

1. Avioliitto instituutiona ja miehen ja naisen laillistettuna eroottisena liittona: "Avioliitto on yksi yhteiskunnan perusrakenteita."
2. Avioliitto siviilisäätynä: "Olen avioliitossa" = naimisissa
3. Avioliitto miehen ja vaimon keskinäisenä suhteena: "Avioliittoni on onnellinen."

Institutionaalinen merkitys 1, avioliitto miehen ja naisen välisenä yhteiskunnan tunnustamana liittona, on perusteeltaan kiistaton. Yhden miehen ja yhden naisen parinmuodostus on ollut ihmisrodun alusta asti sille tyypillinen liittomuoto, vaikka liittouskollisuutta on usein rikottu ja siihen liittyvät yhteisölliset säännöt ovat vaihdelleet. Merkitykset 2 ja 3 on ymmärretty samassa miehen ja naisen liiton viitekehyksessä. Nämä merkityskategoriat ovat yhtä vanhoja kuin itse liitto ja instituutio ja ovat olleet kaikkialla olemassa, vaikka niihin viittaavat sanat ovat voineet olla erilaisia.

Avioliitto yhteisön käyttäytymismallina ja rakenteena on siis koko ihmiskunnan historian ajan perustunut objektiiviselle, tieteen ja miljardien havaintojen vahvistamalle faktalle siitä, miten ihminen jatkaa sukua, samoin siihen viittaava sana eri kielissä. Kommenttisi, että minä (ja koko ihmiskunta) rakentaisimme avioliitto-sanalle subjektiivisesti valikoidun sisällön, on vaikeasti ymmärrettävä. Subjektiivista sisältöähän “avioliiton” semantiikkaan tuovat aivan eri henkilöt kuin ne, jotka objektiivisin perustein pitävät avioliittona juuri perinteistä liittoa. Homoseksuaalinen käyttäytyminenkin on toki lähes yhtä vanhaa kuin ihmiskunta, mutta sen pohjalle ei ole aivan lähihistoriaa lukuunottamatta pyritty rakentamaan yhteiskunnallista instituutiota eikä muuttamaan kielen merkityskategoriaa.

Kun yritetään ajaa läpi sukupuolineutraalia avioliittoa, ei olla lisäämässä olemassaolevaan järjestelmään uutta liiton muotoa ja uutta merkityskategoriaa, jolle olisi oma sanansa, vaan muuttamassa olemassaolevan semanttisen kategorian rajoja. Kielestä poistuisi sana, jonka sanakirjamerkitys on "miehen ja naisen välinen liitto". Tämä on tärkeä seikka, koska kielen merkityskategoriat vaikuttavat ajatteluumme ja todellisuuskäsitykseemme, ja sillä on edelleen sosiologisia vaikutuksia.

Mitä tulee objektiivisiin moraaliarvoihin viittaavien käsitteiden käyttöön relativistisesti, ongelma on se, että esim. tasa-arvolla ja oikeudenmukaisuudella viitataan siinä kategorioihin, joita ei voi olla olemassa. Ei voi olla oikeudenmukaisuutta ilman sidonnaisuutta objektiiviseen totuuteen, koska oikeudenmukaisuuden edellytyksenä on totuus sekä faktuaalisessa että moraalisessa mielessä. Jos “oikeudenmukaisena” esitetty menettely perustuu muulle kuin faktoille siitä, miten asiat ovat, ja jos se on ristiriidassa sen kanssa, minkä ihmiset intuitiivisesti tunnistavat hyväksi ja oikeaksi, se ei voi olla oikeudenmukaista. Epäoikeudenmukaista oikeudenmukaisuutta tai epätasa-arvoista tasa-arvoa ei voi olla olemassa.

Anonyymi kirjoitti...

Kielestä poistuisi sana, jonka sanakirjamerkitys on "miehen ja naisen välinen liitto". Tämä on tärkeä seikka, koska kielen merkityskategoriat vaikuttavat ajatteluumme ja todellisuuskäsitykseemme, ja sillä on edelleen sosiologisia vaikutuksia.

Varmaan se vaikuttaisi niin, että samaa sukupuolta olevia pareja ei kohdeltaisi syrjivästi. Jo pinestä lapset oppisivat pitämään heitä samanarvoisina muiden kanssa. Minusta ei mitenkään paha asia....


Jos “oikeudenmukaisena” esitetty menettely perustuu muulle kuin faktoille siitä, miten asiat ovat, ja jos se on ristiriidassa sen kanssa, minkä ihmiset intuitiivisesti tunnistavat hyväksi ja oikeaksi, se ei voi olla oikeudenmukaista. Epäoikeudenmukaista oikeudenmukaisuutta tai epätasa-arvoista tasa-arvoa ei voi olla olemassa.
Suurin osa suomalaisista intuitiivisesti tunnistaa hyväksi ja oikeaksi sen, että samaa sukupuolta olevat voivat avioitua...

V.

Anonyymi kirjoitti...

Kahden homoseksuaalin veljen liitolle, johon myös adoptoidaan lapsi, ei olisi estettä. Sama koskee naimattoman biseksuaalin isän ja hänen homoseksuaalin poikansa liittoa tai vastaavasti isoisän ja pojanpojan liittoa, ja heidänkin tulisi tasa-arvon vuoksi saada adoptoida lapsi. - Toivovatko avioiiton biologisen sukupuolikriteerin poistajat todella tätä? Ehkä tämä on kärjistettyä, mutta yhteiskunnallisen instituution perustelujen on kestettävä reductio ad absurdum.

Kunka yleisiä luulisit tuollaisten liitojen olevan, jos ne sallittaisiin?

Tuskin Suomessa niin yleisiä, että niistä koituisi laajamittaista haittaa.

Minun puolesta saisivat vapaasti avioitua, kunhan se tapahtuu vapaaehtoisesti oikeustoimikelpoisten kesken.

Mietitäänpääs tuota reductio ad absurdum:a vaikkapa uskonnonvapauteen. Mitähän iljettäviä uskontoja ja uskonmenoja keksisi perusteluksi uskonnonvapauden kieltämiseksi....

V.

Kalle kirjoitti...

V sanoi: "Ja taas vaan jatkuu epämääräiset vihjailut haitoista. Eikö tosiaan löydy yhtään konkreettista haittaa?"

Se oli toetamus ei vihjaus. Aiheesta on käyty tällä blogilla keskustelua ennenkin, joten sitä keskustelua ei kannata lähteä toistamaan. Muistin virkistykseksi jokainen voi vilkaista SETA: turvaseksi opasta homoseksuaaleille ja miettiä sen äärellä millaisesta riskikäyttyäytymisestä on kysymys. Saman asian ajaa toki aiheeseen liitttyvä lääketieteen kirjallisuus.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

V., kyselit näin: “Mietitäänpäs tuota reductio ad absurdum:a vaikkapa uskonnonvapauteen. Mitähän iljettäviä uskontoja ja uskonmenoja keksisi perusteluksi uskonnonvapauden kieltämiseksi....”

Reductio ad absurdumia on jo mietitty uskonnonvapauskysymyksessä, ja siksi uskonnonvapauslaissa on tiettyjä rajoituksia, joiden perustalla yhteiskunta voi välttää uskonnon nimissä tapahtuvat vaaralliset, rikolliset ja hyvien tapojen vastaiset ääri-ilmiöt. On asetettu kriteereitä, jotka määrittelevät tämän oikeuden olemuksen ja rajat ja joiden pohjalta myös toteutetaan tasa-arvoa uskonnonvapauden suhteen. Samoin avioliittolaissa on tällä hetkellä hyvin perustellut kriteerit, jotka määrittelevät vastaavanlaiset seikat suhteessa avioliitto-oikeuteen. Juuri tätähän kirjoitukseni koski.

Muihin kommentteihisi vastaisin, että kun määritellään asioiden objektiivista olemusta ja asetetaan niille tunnusomaisia kriteerejä, olennaista on totuudellisuus – ei oletettu ja eri tavoin määritelty hyöty tai haitta, tai ilmiön arvioitu yleisyys.

Kysyisin, perustuuko jokin termi totuudellisuudelle, jos se tarkoittaa sekä normia että poikkeusta, joka koskee yhtä tuhannesosaa tapauksista? – Vastaan: Ei.
Perustuisiko se totuudellisuudelle, että liitot, jotka eivät täytä samoja kriteerejä, saisivat saman institutionaalisen aseman ja lapsia voitaisiin adoptoida liittoihin, joissa ei jo lähtökohtaisesti voi olla jälkeläisiä? - Vastaan tähänkin: Ei.

Kun otit esiin, kuinka yleisiä mainitsemani insestiset liitot olisivat, jos ne sallittaisiin, ja sanoit, että sinun puolestasi tällaisia liittoja voisi olla, vahvistit sen, mistä kirjoitin aiemmassa kommentissani: Loogista ristiriitaa pidetään kuin pienenä poikkeamana kattauksessa, yhtenä vähän erilaisena juomalasina, joka ei haittaa kokonaisuutta. Mitäpä siitä, jos laki instututionalisoisi ja asettaisi normatiivisen käyttäytymisen asemaan myös muutaman anomalian, isän ja pojan tai veljesten välisen avioliiton, johon adoptoidaan lapsi - kokonaiskuvahan olisi OK. Kukaan ei välttämättä edes huomaa, että yksi juomalasi on erilainen. Tosiasiassa tällainen päättely on auttamattomasti shakkimatissa.

Anonyymi kirjoitti...

Se oli tetamus ei vihjaus. Aiheesta on käyty tällä blogilla keskustelua ennenkin, joten sitä keskustelua ei kannata lähteä toistamaan. Muistin virkistykseksi jokainen voi vilkaista SETA: turvaseksi opasta homoseksuaaleille ja miettiä sen äärellä millaisesta riskikäyttyäytymisestä on kysymys. Saman asian ajaa toki aiheeseen liitttyvä lääketieteen kirjallisuus.

Miten avioliitto tai sen kieltäminen liittyy turvaseksiin.

Luulisin, että avioliiton salliminen lisäisi pysyviä pitkäaikaisia suhteita ja siten myös turvaseksiä.

Huonosti siis toimii tuokin argumentti....

V.

Anonyymi kirjoitti...

Mirjami:

"Esittämäni looginen lauseke koski suhteellisen tasa-arvon toteutumista. Kun sanoit, että se oli kikkailua, eikö se mielestäsi esitä oikein tasa-arvon periaatetta, vai oliko se mielestäsi ongelmallinen vain sovellettuna avioliittoon?"

Se on ongelmallinen, koska olet itse valinnut siihen vain tietyt premissit,joille annat aksiomaattisen aseman käsitteen "avioliitto" määrittelyssä. Asiaa voitaisiin määritellä samoin myös minun antamani ikärajaesimerkin puitteissa, jolloin loogisesti seuraa, että alkuperäisen ikärajan myöhemmät muutokset ovat vesittäneet avioliiton merkityksen.

Sanoit:

"Sanoessasi, että ”avioliitto-käsitteen sisältö ei ole muuttumaton aksiooma, joka olisi ilmeinen” esitit väittämän, mielipiteen (engl. assertion), joka vaatii loogisesti päteviä perusteita ollakseen varteenotettava argumentti. On kuitenkin erittäin vaikeaa perustella, että avioliitto-käsitteen sisältö voitaisiin uudelleenmääritellä."

Et ole itsekään antanut perusteita väitteelle, että "avioliitto käsitteenä on muuttumaton aksiooma, joka olisi ilmeinen" vaikka näin annat rivien välissä ymmärtää. Kuten sanoin, olet valinnut sitä määrittelemään vain joitakin maailmankuvaasi sopivia kriteereitä. Avioliitto on käsitteenä määritelty uudesti moneen kertaan esim. ikärajojen kohdalla.

Sanoit:

"Sen sijaan ei tuota vaikeutta loogisesti perustella perinteistä avioliittoa ja sen biologista ja yhteisöllistä funktiota ja merkitystä. Yhteisön vakiintuneena rakenteena ja käyttäytymismallina, joka biologisten tosiseikkojen pohjalta ylläpitää ja lisää väestöä ja organisoi sitä perhe- ja sukuyksiköiksi, avioliittoinstituutio on samalla käsitteellisellä tasolla kuin vallan tai talouden instituutiot. Vallan käsitettäkään ei voi uudelleenmääritellä, valta on olemukseltaan valtaa. Avioliittoinstituutio on yhteisölle vielä perustavanlaatuisempi, koska loogisesti ja kronologisesti se on yhteisön olemassaolon edellytys."

Syyllistyt heti ensimmäisessä lauseessa naturalistiseen virhepäätelmään määrittäessäsi miehen ja naisen avioliiton oikeuden biologisilla syin. Luonnollinen syy ei tee asiasta välttämättä yhtään eettisesti hyväksytympää tai tavoittelemisen arvoista. Puhut miehen ja naisen avioliiton biologisesta oikeutuksesta myöhemminkin tässä samassa virheellisessä merkityksessä. Vetoamalla luonnollisuuteen voi oikeuttaa mitä tahansa.

Sinun olisi tarjottava jokin selitys sille, miksi eräät luonnollisilta vaikuttavat toiminnot ovat moraalisesti parempia kuin jotkut toiset. Tämä sinun täytyy tehdä vetoamalla johonkin luonnollisuutta perimmäisempään moraaliseen ominaisuuteen ja olet kehäpäätelmässä.

Se, että miehen ja naisen avioliitto "organisoi väestönkasvua", ei vielä ole muuta kuin toteamus ilman perusteluja miksi näin täytyy olla. Ja tosiaan, ei kai miehen ja naisen välinen lisääntyminen avioliitossa lopu samaa sukupuolta olevien avioitumisen seurauksena?

Et myöskään esitä (vaikka annat ymmärtää) yhtään argumenttia, että "avioliitto" olisi yhteisön olemassaolon edellytys. Yhteisöjä erilaisine avioliittokäsityksineen on lukuisia.

Anonyymi kirjoitti...

Sanoit:

"Jos lausekkeen kohtaan 1 lisätään, että avioliitto voi olla paitsi miehen ja naisen myös kahden samaa sukupuolta olevan välinen, syntyy kriteerien välinen ristiriita. Ehtona ei voi olla yhtä aikaa a ja ei-a. Ristiriidan välttämiseksi sukupuolikriteeri olisi poistettava ja liiton luonne muutettava."

Tähän olen jo vastannutkin ja tämä esimerkki sopii kuvamaan myös riistiriidattomien premissien vaatimusta avioliitolta. Jos avioliitto on aluksi määritelty tietynikäisille, on tämän määritelmän kanssa ristiriidassa myös kaikki myöhemmät eri ikään sidotut avioliittomääritelmät, joita on lukuisia. Et ota tätä kuitenkaan esimerkiksi, koska olet subjektiivisesti valinnut sukupuolen ikää tärkeämmäksi premissiksi.

ja kyllä olen sen verran klassisten liberalististen oikeuksien puolustaja, että valtion ei tule puuttua siihen miten aikuiset täysi-ikäiset (oikeudellinen vastuu) vapaaehtoisest järjestävät ihmissuhteensa, vaikka monikossa lähisukulaistensa kanssa. Adoptiokysymys ei taas tähän aivoliittoasiaan suoraan kuulu. Siinä pitää tarkastella lapsen (joka ei ole oikeudellisessa vastuussa)oikeutta ja etua. En ole välttämättä ajamassa homopareille adoptio-oikeutta ilman lisätutkimuksia.

Sanoit:

"os lähisukulaisuusrajoitus jää voimaan vain lisääntymiskykyisille heteropareille, avioliiton kriteerit ovat eri pariskunnille erilaisia, tasa-arvo ei toteudu, ja kriteereihin tulee taas mukaan biologinen näkökohta, joka juuri haluttiin poistaa."

Avioliittoa ei voi määritellä lapsen saannin/adoptoinnin kautta. Muutoin kaikki avioparit pitäisi velvoittaa hankkimaan lapsia.

Sanoit:

"Avioliitto yhteisön käyttäytymismallina ja rakenteena on siis koko ihmiskunnan historian ajan perustunut objektiiviselle, tieteen ja miljardien havaintojen vahvistamalle faktalle siitä, miten ihminen jatkaa sukua, samoin siihen viittaava sana eri kielissä."

Mikäli perehdyt vaikka vain eurooppalaiseen (puhumattakaan muiden alueiden) perhe- ja avioliittohistoriaan, huomaat, että rakkaus/eroottisuus ja lapsen saanti ovat olleet usein niitä vähäpätöisempiä syitä avioliitolle ja joiden edelle ovat menneet niin sukujen väliset sopimukset, taloudelliset näkökulmat ym. Rakkausavioliitto lapsensaanti mielessä ei välttämättä hallitse edes tämän päivän avioliittoja. Avioliiton sisältö on siis ollut myös paljon muuta kuin tuo sinun esittämäsi biologislähtöinen perustelu. Mitä enemmän perhehistoriaan tutustuu huomaa sen miten paljon "avioliiton" käsite on aikojen saatossa muuttunut ja vaihdellut.

Sanoit:

"Jos “oikeudenmukaisena” esitetty menettely perustuu muulle kuin faktoille siitä, miten asiat ovat, ja jos se on ristiriidassa sen kanssa, minkä ihmiset intuitiivisesti tunnistavat hyväksi ja oikeaksi, se ei voi olla oikeudenmukaista."

En tässäkään ole oikein saanut sinulta vakuuttavia argumentteja "faktoista, miten asiat" ja lisäksi väite on intuitiivisestä tunnistamisesta (G.E Moore?) on ainakin moraalifilosofisesti altis vahvoille vasta-argumenteille. Intuitioitahan on yksilöillä monenlaisia. Sinun ja minun kenties eroavat toisistaan.

terv,
LS

Pasi Turunen kirjoitti...

LS,

Kiitos osallistumisestasi keskusteluun ja mielenkiintoisista kommenteistasi.

Jatkossa pyydän huoioimaan sen, että kommenttien tulee mahtua yhteen viestiin. Periaatteeni on, että en julkaise "jatkokertomuksia" eli kahteen viestiin jaettuja kommenttipuheenuvoroja. Paitsi jos kyseessä on vastaus kahdelle eri keskustelijalle.


Mirjami Ivanov kirjoitti...

Oletan, että Anonyymi ja LS ovat sama henkilö, mutta vaikka olisin hahmottanut tekstit väärin, toivottavasti kommenttini osuvat kohdalleen:

Ensin intuitiosta. Senhän mainitsin keskustelun sivujuonteessa käsitellessäni oikeudenmukaisuuden sidonnaisuutta fakta- ja moraalisiin totuuksiin. Intuitiolla tarkoitetaan filosofiassa jonkin asian välitöntä tunnistamista ilman perusteluja, ei subjektiivisia “minulla on jotenkin sellainen tunne että” -kokemuksia, jotka voivat, kuten totesit, erota toisistaan. “Intuitio” liittyi moraalisten totuuksien tunnistamiseen, “miten asiat ovat” faktatotuuksia koskevaan tietoon.

Sanoit, että lausekkeeni on ongelmallinen avioliittoon sovellettuna, koska olen itse valinnut siihen vain tietyt premissit, joille annan aksiomaattisen aseman avioliitto-käsitteen määrittelyssä. Sanoit, että “asiaa voitaisiin määritellä samoin myös antamasi ikärajaesimerkin puitteissa, jolloin loogisesti seuraa, että alkuperäisen ikärajan myöhemmät muutokset ovat vesittäneet avioliiton merkityksen”.

Avioliiton merkitys ei seuraa siitä, että sille on asetettu ikä-, sukupuoli-, naimattomuus- ja sukulaisuusrajoitus. Päinvastoin nämä kriteerit seuraavat siitä, mikä on avioliiton merkitys.

Sanoin, että jos ehtoina on yhtä aikaa a ja ei-a (hetero- ja ei-heteropari), syntyy ristiriita. Linnanmäen laitteen pituusraja ei voi olla yli ja alle 120 cm. Huomaatko, että ikäesimerkkisi ei ollut saman muotoinen? Mikään laki ei asettaisi ikärajaksi yhtä aikaa 16 ja 18 v. Toinen ehto sisältyy toiseen, kaikki 18-vuotiaat ovat olleet 16 v.

Ikäraja liittyy täysi-ikäisyyteen ja aviokelpoisuuteen (sukukypsyyteen, yhteiskunnalliseen vastuunkantokykyyn). Eri maissa rajat voivat hieman vaihdella ja annetaan poikkeuslupia, mutta se ei muuta avioliiton merkitystä.

Hyvä, että otit esiin luonnollisuus-käsitteen. Se ymmärretään usein väärin. Sanoit mm.: “Syyllistyt heti ensimmäisessä lauseessa naturalistiseen virhepäätelmään määrittäessäsi miehen ja naisen avioliiton oikeuden biologisin syin.”

Kun avioliittoa perustellaan luonnollisuudella, tarkoitetaan ihmisen normatiivista käyttäytymistä, ja siksi se on objektiivinen ja muuttumaton kriteeri. Normaali ja normatiivinen ovat eri asioita. Siteeraan seuraavasssa erästä kirjoittamaani artikkelia:

”Vain mies ja nainen ovat keskenään lisääntymiskykyisiä, ja vain miehen ja naisen liitto on biologisesti normatiivinen. Homoseksuaalinen käyttäytyminen on normaalia siinä mielessä, että sitä esiintyy luonnossa, kuten muitakin seksuaalisia mieltymyksiä, mutta se ei ole ihmislajin normatiivinen käyttäytymistapa. Ihminen tai muu laji kuolisi sukupuuttoon, jos kaikki käyttäytyisivät näin. Kaikkialla luonnossa yritys pariutua saman sukupuolen kanssa on biologista virhekäyttäytymistä.

Siinäkään tapauksessa, että homoseksuaalisuus johtuisi pääasiassa synnynnäisistä tekijöistä (seikka, jolle ei ole tieteellistä näyttöä), se ei olisi biologisesti normatiivista, eli se ei kuulu ihmislajin tyypilliseen, lajia säilyttävään ja sukua jatkavaan käyttäytymiseen - kuten ei myöskään eläinkunnan piirissä. Myös itsevalittuna käyttäytymistapana tai erilaisten ympäristö- ym. tekijöiden muovaamana suuntautumisena homoseksuaalinen käyttäytyminen on biologisesti epätarkoituksenmukaista.

Avioliitto yhden miehen ja yhden naisen välisenä liittona perustuu biologisille, normatiivisille tosiseikoille ja biologiselle tarkoituksenmukaisuudelle. Yhteiskunnallista instituutiota koskevan lain on perustuttava normatiiviselle käyttäytymiselle.”

Olisitko normatiivisesta näkökulmasta varma siitä, mitä sanoit, että “luonnollinen syy ei tee asiasta välttämättä yhtään eettisesti hyväksytympää tai tavoittelemisen arvoista”? Kyllä luonnon rajojen ylittämiseen liittyy vaikeita bioeettisiä kysymyksiä, esim. kloonaus, seksuaalietiikassa paheksutaan pedofiliaa ja zoofiliaa.

Mutta olen kanssasi täysin samaa mieltä, että viime kädessä luonnossa esiintyvien toimintojen moraalinen arvotus edellyttää luontoa ylempää standardia. Tästä oli täällä jokin aika sitten keskustelu. Mutta nyt en argumentoinut moraalinäkökulmasta.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Anonyymi/LS, vielä jatkoa edelliseen kommenttiini:

Kuten aivan oikein toteat, olen olettanut avioliitolle ristiriidattoman, yksiselitteisen määritelmän ja käyttänyt sitä premissinä avioliitto-oikeuden kriteereille ja sen tasa-arvoiselle toteutumiselle. Tämähän pitäisi lukea ansioksi, vaikka kommenteistasi sain sen kuvan, että pidät sitä ongelmallisena. Ilman tällaista premissiä ei voi olla päteviä ehtoja suhteelliselle tasa-arvolle.

Perinteisellä avioliitolla ei ole argumenttiongelmaa. Tämä ongelma on sukupuolineutraalilla avioliitolla. Yksi parhaita lukemiani ajatuksia tästä aiheesta on:
"There is no argument for gay marriage, and there will never be an argument for gay marriage. This is because its proponents reject that idea that there is real definition to marriage to begin with. They conclude that this is enough to permit gay marriage. There, I have summarized the entire debate." Fr Kev Kevin

Tämä tarkoittaa, että sukupuolineutraalin avioliiton tueksi ei ole argumenttia, joka omalla loogisella ja tosiasioihin pohjautuvalla meriitillään perustelisi ja oikeuttaisi tämän liiton. Avioliitto instituutiona on olemassa ja sitä voidaan tarkastella juuri siitä syystä, että sillä käsitteenä ja käytäntönä on lähtökohtainen, ihmiskunnan itsensä ikäinen olemus ja määritelmä.

Ainoa keino, jolla argumentin puuttuminen sukupuolineutraalilta liitolta voidaan sivuuttaa, on olettaa, että avioliitolla ei alunperinkään ole mitään todellista olemusta, vaan se on irrallinen, luonnosta ja historiasta riippumaton, sopimuksenvarainen, muuttuva entiteetti, johon voi astua, kun lakiin kirjataan lupa.

Mutta kun uusi, sukupuolineutraali ehto määrittelee avioliiton olennaisesti erilaiseksi ja laajemmaksi kuin miksi se on lähtökohtaisesti ymmärretty, väistämätön johtopäätös on (jos sallitaan avioliitolle jotain historiallista perspektiiviä), että kansat ja yhteisöt kautta vuosituhansien ja koko maailman, uskontokunnista tai uskonnottomuudesta riippumatta, ovat tehneet virhearvion havainnoidessaan ja päätellessään, että perheet, suvut ja yhdyskunnat rakentuvat luonnollisesti ja turvallisesti juuri miehen ja naisen liitolle näiden synnyttäessä ja kasvattaessa jälkeläisiä.

Argumentin puuttuminen sukupuolineutraalilta liitolta heijastuu myös sanoistasi: “olen sen verran klassisten liberalististen oikeuksien puolustaja, että valtion ei tule puuttua siihen miten aikuiset täysi-ikäiset (oikeudellinen vastuu) vapaaehtoisest järjestävät ihmissuhteensa.”

Avioliitossa yhteisön rakenteena ei ensisijaisesti ole kysymys ihmissuhteiden järjestämisestä. On moninaisia ihmissuhteita, mutta lainsäätäjä ei puutu ystävien, rakastettujen ja uskottujen valintaan. Avioliitosta lainsäätäjä on kiinnostunut, koska sillä on yhteisölle välttämätön funktio, joka erottaa sen muista kumppanuuksista.

Avioliitossa toki toteutuu ihmissuhde, johon kuuluu puolisoiden välinen ainutlaatuinen, kokonaisvaltainen, toinen toista täydentävä fyysinen ja henkinen yhteys. Mutta avioliiton yhteisöllisen funktion vuoksi sen kelpoisuusehtoihin ei kuulu ihmissuhteellinen laatukriteeri. Liittoon vaaditaan esteettömyys-, ei rakkaustodistus. Keskinäistä henkistä kiintymystä ja eroottista viehtymystä ei voi objektiivisesti määritellä ja näyttää toteen eikä se ole lainsäädännöllisesti sovelluskelpoinen peruste avioliitollle.

Jos avioliittoinstituutio rakennetaan ihmissuhdeargumentille, on mahdotonta määritellä loogisesti avioliitto-oikeuden kriteereitä ja toteuttaa tasa-arvoa. Keiden suhteet tulisi virallistaa ja asettaa instituution asemaan? Avioliiton piiriin voitaisiin lukea niin monenlaisia kumppanuuksia, että käsite menettäisi merkityksensä.

Avioliitto institutionaalisena käsitteenä ei muuta tai menetä olemustaan sen vuoksi, mitkä ovat olleet joidenkin avioliittojen motiivit joissakin tilanteissa ja yhteisöissä (poliittinen tai taloudellinen etu ym.). Samoin vallan käsite ja instituutio ei menetä olemustaan vallanpitäjien motiivien vuoksi. Kiinnittäisitkö motiivi vs. kriteeri –eron lisäksi huomiota siihen, että puhuimme avioliittoinstituutiosta eri abstraktiotasolla.

Pasi Turunen kirjoitti...

Tämä keskustelu päättyy tällä kertaa tähän.

Kiitos kaikista kommenteista.