keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Israel - 61 vuotta Jumalan ihmettä.

Minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne, ja minä annan teihin henkeni, niin että te tulette eläviksi, ja sijoitan teidät omaan maahanne. (Hes. 37:13-14)

Jerusalemin juutalaisvainojen museon (Yad Vashem) portin yläpuolelle tallennettu profeetta Hesekielin ennustus on puhutteleva muistutus vuoden 1948 tapahtumista, jolloin moderni Israelin valtio perustettiin. Viime viikolla israelissa vietettiin vuotuista juutalaisvainojen uhrien muistopäivää (Holocaust Memorial Day). Sireenit soivat kahden minuutin ajan ja koko Israel pysähtyi. Kirjaimellisesti. Tänään Israel juhlii 61-vuotisitsenäisyyspäiväänsä. Kaksi tapahtumaa liittyvät toisiinsa tavalla, jota Hesekielin ennustus dramaattisella tavalla heijastelee. Israel on ihme.

Tätä nykyä Israelissa on yli 7,4 miljoonaa kansalaista. Valtion perustamisen aikoihin väkeä oli noin 806 000. Noin 75.5 % asukkaista (5 593 000) on Israelin juutalaisia ja noin 20.2 % israelin arabeja (1 498 000). Muita ei-juutalaisia maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään on 4.3% väestöstä (320 000). Noin 70 % juutalaisista on maassasyntyneitä – “sabroja” – ja puolet heistä on toisen sukupolven israelilaisia. Vuonna 1948 Israelissa oli vain yksi kaupunki, jossa oli yli 100 000 asukasta (Tel Aviv-Jaffa; 248 000). Tänään maassa on 14 tällaista kaupunkia, joista viidessä on yli 200 000 asukasta: Jerusalem, Tel Aviv-Jaffa, Haifa, Rishon LeTzion ja Ashdod.

Israelin itsenäisyysjulistuksessa 14.5.1948 todetaan muun muassa:

”ISRAELIN VALTIO on oleva avoin juutalaisten maahanmuutolle ja hajaannuksessa asuvien kokoamiselle. Se tulee kehittämään maata kaikkien asukkaidensa hyödyksi perustuen vapaudelle, oikeudenmukaisuudelle ja rauhalle, josta Israelin profeetat ovat puhuneet. Valtio tulee takaamaan täydet sosiaaliset ja poliittiset oikeudet kaikille asukkailleen riippumatta uskonnosta, rodusta tai sukupuolesta. Se tulee takaamaan uskonnon-, omantunnon-, kielen- koulutuksen ja kulttuurisen vapauden. Valtio tulee varjelemaan kaikkien uskontojen pyhiä paikkoja, ja olemaan uskollinen YK:n peruskirjan periaatteille.”

Kuudenkymmenen yhden vuoden aikana Israel on juutalaisesta valtioluonteesta huolimatta kyennyt Lähi-idän vaikeassa toimintaympäristössä itsenäisyysjulistuksensa periaatteiden eteenpäin ohjaamana luomaan demokraattisen ja taloudellisesti menestyvän yhteiskunnan, jossa kaikki kansalaiset rotuun, uskontoon, sukupuoleen ja ihonväriin katsomatta nauttivat lain edessä yhtäläisistä oikeuksista. Etiopiasta tullut tummaihoinen maahanmuuttaja nauttii samoja oikeuksia kuin maassa syntynyt juutalainen tai arabi, tai venäjältä tai Euroopasta muuttanut vaaleaihoinen.

Israelissa kansalaiset nauttivat samoista poliittisista ja yhteiskunnallisista oikeuksista: Naiset ja kansalliset vähemmistöt saavat vapaasti äänestää ja osallistua vaaleihin. Oppositiopuolueet ja –lehdistö ovat sallittuja. Maassa on sanan- ja lehdistönvapaus, vapaus ja oikeus arvostella hallitusta ja sen politiikkaa ankarastikin. Maassa on uskonnonvapaus, ja kokoontumisvapaus. Juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon pyhiä paikkoja suojellaan ja kunnioitetaan. Naiset saavat liikkua kaduilla vapaasti ilman miespuolista sukulaista, ja osallistua työelämään. Jopa seksuaalivähemmistöjen asema on lailla suojattu.

Israel ei toki ole täydellinen, kuten ei mikään muukaan demokratia maailmassa. Vaikka Israelin arabien asemassa on kehittämisen varaa, he nauttivat silti periaatteessa samoista poliittista ja yhteiskunnallisista vapauksista kuin muut kansalaiset. Arabilehdistö on vapaa ilmaisemaan mielipiteensä. Arabian kieli on lisäksi maan toinen virallinen kieli heprean rinnalla ja Knessetissä, maan parlamentissa, on edustettuna 3 arabipuoluetta ja 13 arabikansanedustajaa. Arabit ja juutalaiset opiskelevat ja opettavat samoissa yliopistoissa. Maa osallistuu tämän vuoden Eurovision laulukilpailuun kappaleella, jonka juutalainen ja arabi esittävät yhdessä.

Edellä mainitut oikeudet ovat lähes olemattomat, sikäli mikäli jos niitä on lainkaan, vaikkapa Iranissa – maassa, joka on jaellut kuolemantuomioita lapsille enemmän kuin mikään muu maa maailmassa. Ainoana valtiona se teloitti lapsen vuonna 2008. Mainitut oikeudet puuttuvat kokonaan tai niitä rajoitetaan tiukasti sellaisissa maissa Israelin naapurustossa kuten Egypti, Jordania, Irak, Libanon, Libya, Syyria, Sudan ja Saudi-Arabia. Ajoittain kohtaamastaan syrjinnästä huolimatta Israelin arabivähemmistö nauttii monin verroin suuremmista vapauksista ja oikeuksista ja tasavertaisuudesta lain edessä, kuin arabit yhdessäkään Israelin naapurivaltioissa.

Puutoksistaan huolimatta Israel lyö Lähi-idän ainoana demokraattisena valtiona mennen tullen laudalta muut ympäröivän alueen valtiot millä tahansa mittareilla mitattuna. Siksi, vaikkapa Iranin presidentin esiintyminen hiljattain Geneven rasisminvastaisessa kokouksessa (Hitlerin syntymäpäivänä!) "luennoimassa" muukalaisvihasta, rasismista (Israel ainoana mainittuna esimerkkinä) ja ihmisoikeuksista oli irvokas tekopyhä näytelmä vailla vertaa. Ihminen, joka kutsuu Israelia rasistiseksi valtioksi on joko täysin tietämätön tosiasioista – tai antisemitisti.

Kuusikymmentäyksi vuotiaan Israelin tulevaisuus Lähi-idän levottomalla näyttämöllä vaikuttaa tällä hetkellä monella tapaa haastavalta. Jos menneisyys on mikään mittari, niin Jumalan avulla – kuten syntymästään saakka toukokuussa 1948 – Israel tulee menestymään, voittamaan vaikeudet ja vastoinkäymiset, ja kehittämään yhteiskuntaansa jatkossakin kaikkien kansalaistensa parhaaksi niiden itsenäisyysjulistuksessa mainittujen periaatteiden mukaisesti, jotka tähänkin saakka ovat sen elämää ohjanneet. Niihin kuluu myös seuraava kutsu:

”ME OJENNAMME kätemme kaikille naapurivaltioille ja niiden kansalaisille ja tarjoamme rauhaa sekä hyviä naapuruussuhteita. Me vetoamme naapureihimme yhteistyön siteiden ja keskinäisen avunannon luomiseksi omaan maahansa asumaan asettuneen juutalaisen kansan kanssa. Israelin valtio on valmis tekemään oman osuutensa yhteisissä ponnisteluissa koko Lähi-idän kehittämisen hyväksi.”

Israelin käsi on ollut ojennettuna kuusikymmentä yksi vuotta.

Toivotan omalta puoleltani Israelille ja kaikille sen kansalaisille Jumalan siunausta itsenäisyyspäivänä. Rauhan Jumala suokoon Rauhan Jerusalemille – Jeesuksessa, Vapahtajassa. En häpeä olla Israelin kristitty ystävä.

---------

Katso myös nämä:


tiistai 28. huhtikuuta 2009

Talibanit tappoivat kaksi kristittyä Pakistanissa

International Christian Concern (ICC) ihmisoikeusjärjestö on juuri välittänyt tiedon siitä, että talibanit ovat edenneet menestyksekkäästi Swatin laaksossa lähellä Islamabadia ja hyökänneet kristittyjen asuttamalle aluelle surmaten heistä kaksi. Surmatyö tapahtui sen jälkeen kun kristityt olivat kokoontuneet yhteen osoittamaan mieltä seinäkirjoituksien johdosta, joissa heidän käskettiin kuoleman uhalla kääntyä islaminuskoon. ICC:n mukaan Pakistanin sisäpoliittinen epävakaus on saattamassa vähemmistöt vaaraan.

Huhtikuun 20. Päivänä Taseerin kaupungin asukkaat Karachissa löysivät kahden kirkon seinään kirjoitettuja graffiteja, joissa sanottiin “Kauan eläköön Taliban”, “päämääränämme on talibanisaatio” sekä “Ottakaa vastaan Islam tai valmistautukaa kuolemaan”. Seuraavana päivänä kristityt järjestivät julkisen protestin vetääkseen paikallisten viranomaisten huomion ja saadakseen suojelua. Viranomaiset eivät tiettävästi tehneet asian johdosta mitään, kertoo ICC.

Mielenilmauksen tapahtumapäivänä (21.4) satakunta naamioitunutta ja automaattiasein varustautunutta terroristia valtasi Taseerin kylän. Kristityt pakenivat koteihinsa ja lukitsivat ovet.

Kristityn poliitikon, Asif Stephenin mukaan, yksi mielenosoittajista oli sanonut: “Me osoitimme rauhanomaisesti mieltämme ja aivan yllättäen useat militantit ryntäsivät meitä kohti. Jotkut hyökkääjistä tunkeutuivat koteihin, varastivat rahaa ja jalokiviä, tekivät väkivalotaa naisille ja polttivat heidän omaisuuttaan. Vanhuksia haavoittui ja yksi lapsi putosi maahan ja kuoli ystäväni käsivarsille.”

Talibanit kulkivat ovelta ovelle ja murtautuivat kristittyjen kohteihin, repivät vanhuksia ja naisia hiuksista ulos kadulle. Talibanjohtajat huusivat: “Teidän uskottomien tulee kääntyä Islamiin tai kuolette. Miksi te pesitte pois varoitukset, jotka oli jätetty teidän kirkkojenne ja kotienne oviin? Kuinka te uskallatte julkisesti osoittaa mieltä talibaneja vastaan?”

ICC:n saamien tietojen mukaan terroristit tekivät useille naisille seksuaalista väkivaltaa ja pahoinpitelivät useita naista hakkaamalla heitä kepeillä, rautaketjuilla ja ruoskilla. He sytyttivät monia koteja tuleen. Kun kaksi kristittyä yritti vastustella, heidät tapettiin teloitustyyliin omien perheidensä silmien edessä, kerrotaan ICC:n tuoreessa tiedotteessa. Surmattujen identiteettiä ei vielä ole saatu vahvistetuksi,

Poliisin on kerrottu pidättäneen seitsemän hyökkäykseen osallistunutta talibanmilitanttia, mutta vielä ei tiedetä kuka oli välikohtauksen takana.

Jeremy Sewall
(Advocacy Director), ICC järjestöstä sanoo tapahtuman johdosta: “Pakistanin hallitus on taipumalla terroristien vaatimuksiin Swatin laaksossa tehnyt mahdolliseksi silmittömät hyökkäykset kristittyjä vastaan. Kristityt ovat ennenkin kokeneet diskriminointia Pakistanin suurkaupungeissa, mutta tähän saakka heidän ei ole tarvinut pelätä pakkokäännytysten tai laajamittaisten teloitusten uhkaa. Tämä hyökkäys on esimakua jostain paljon pahemmasta mitä on tulossa mikäli Pakistanin hallitus jatkaa myönnytysten tekemistä muslimiradikaaleille.”

Lähde: International Christian Concern, 2020 Pennsylvania Ave. NW, #941 • Washington, DC 20006-1846 www.persecution.org / Email: icc@persecution.org CONTACT: Jeremy Sewall, Advocacy Director 1-800-422-5441, jeremy@persecution.org.

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Jeesus Kristus - Jumala ja ihminen

Evankelikaaliteologi J.I. Packer toteaa artikkelissaan Jesus Christ the Lord (The J. I. Packer Collection; Selected & Introduced by Alister McGrath; IVP 1999), että ihmisen perusongelmat ovat pohjimmiltaan nykyään täysin samoja kuin ennenkin. Yhteiskunnan ongelmat ovat haastavia ja moninaisia, mutta yksilön perusongelmat koskettavat kaikkien ihmisten eksistenssin syvintä olemusta:
”For what, after all, are the world’s deepest problems? They are what they always have been, the individual’s problems – the meaning of life and death, the mastery of self, the quest for value and worth-whileness, and freedom within, the transcending of loneliness, the longing for love and a sense of significance, and for peace.”
Kristittynä on helppo yhtyä Packerin ajatukseen siitä, että Jeesus Kristus, joka on Herra, on yhä vastaus näihin ihmisyyden syvimpiin kysymyksiin. Mutta vain niin kauan kuin sallimme Jeesuksen olla se mitä hän uuden testamentin (ja klassisen teologian) mukaan on: samanaikaisesti Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Hän on täydellisesti kumpaakin – ei puoliksi ja puoliksi. Hän on se Jumala joka oli Jumalan luona alussa (Joh. 1:1-2), Sana (logos), jonka kautta kaikkeus luotiin ja joka tuli ihmiseksi (Joh. 1:2-3, 14).

Vaikka yhtälailla erheellistä Raamatun valossa olisi tyystin erottaa Jeesuksen persoonasta hänen tosi ihmisyytensä – ja siten etäännyttää Jeesus ihmisten tavoittamattomiin – hänen täyden jumaluutensa kieltäminen on yhtä tuhoisaa. Jeesus, joka kamppailee periaatteessa samojen ihmisyyteen liittyvien kysymysten kanssa ja samalla yleisinhimillisellä epätietoisuudella kuin muutkin, kelpaa ainoastaan yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun keskittyvien liikkeiden maskotiksi tai jonkinlaiseksi personal-trainer-jeesukseksi. Hänestä tulee tarpeeton sillä hetkellä, jolloin yhteiskunnalliset ongelmat on saatu tyydyttävällä tavalla ratkaistua tai kun yksilö viimein kokee löytäneensä oman ihmisyytensä potentiaalin. Kiitos Jeesus. Näkemiin.

Packer summaa hyvin: ”Yhteiskunnalliset ongelmat ovat syviä, mutta yksilön ongelmat menevät syvemmälle; Jos emme tohdi näin päätellä Raamatusta, niin Solzhenitsyn, Dostoyevski tai Shakespeare osoittavat sen meille. Ja Jeesus Kristus, jumal-ihminen, joka on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti, kykenee yksin vastaamaan näihin ongelmiin ainoalla tavalla, joka ratkaisee ne. ’Häntä me julistamme,’ sanoi Paavali kauan sitten, ’ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi-ikäisenä Kristuksessa’ [Kol. 1:28]. Meidän, hänen 1900-luvun palvelijoittensa, tulee yhä julistaa häntä tätä samaa tarkoitusta varten.”

Kristuksen palvelijoiden kutsumus yhä 2000 luvulla on julistaa koko Kristusta sellaisena kuin evankeliumit hänet ilmoittavat. Ei riitä julistaa Jeesusta, joka on vain ihminen. Se saattaa riittää liberaaliteologeille, mutta ei Kristuksen seurakunnalle. Voidaksemme palvella kanssaihmisiämme Jumalan tahdon mukaan, on julistettava koko evankeliumi Jeesuksesta, joka on ihmisyyden lihaan tullut Jumala. Hänet Jumala, Isä itse, lähetti maailmaan rakkaudestaan ihmiseen pelastaakseen syntien tähden kadotukseen matkalla olevat, kun nämä uskovat Jeesukseen Kristukseen, joka on Herra.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Ylösnousemus - Jumala jätti jälkensä historiaan

Brittiläinen uuden testamentin historioitsija N. T. Wright toteaa pääsiäiskertomuksia koskevan yli 700 sivuisen historiallisen analyysinsä päätteeksi, että kahta asiaa voidaan pitää historiallisesti varmistettuna: Tyhjä hauta ja ylösnousseen Jeesuksen ilmestymiset. Wright on tutkimuksensa perusteella vakuuttunut siitä, että tällainen johtopäätös on ”samaan kategoriaan kuuluva, ja historiallisesti niin todennäköinen, että se on käytännössä varma, kuin Augustuksen kuolema vuonna 14 jKr. tai Jerusalemin tuho vuonna 70 jKr.”. Hänen mukaansa kristinuskon syntyä on lähes mahdoton uskottavasti selittää ilman tyhjää hautaa ja Jeesuksen ”kohtaamisia”.

Wright osoittaa lisäksi, että termi ”ylösnousemus” (kreik. anastasis) ymmärrettiin Homeroksen päivistä aina Jeesuksen päiviin saakka, niin pakanoiden kuin juutalaistenkin keskuudessa, viittauksena nimenomaan ruumiin kuolleista nousemiseen. Se, että Jeesuksen ensimmäiset seuraajat varhaisissa lähteissä valitsivat juuri tämän ilmauksen kuvatakseen mitä Jeesukselle oli tapahtunut, osoittaa Wrightin mukaan, ettei ”kohtaamisissa” ollut kyse pelkästä näynomaisesta kokemuksesta. Ihmisethän ovat halki historian kokeneet ”näkyjä”, joissa edesmenneet rakkaat ilmestyvät. Mutta he eivät niiden johdosta ole väittäneet rakkaittensa nousseen ylös kuolleista. Tällaiset ”näyt” – olivatpa ne miten tahansa selitettävissä - ovat päinvastoin saaneet heidät vakuuttuneeksi siitä, että kyseinen henkilö on todellakin kuollut ja siirtynyt tuonpuoleiseen (mitä tahansa se sitten onnkaan). Jeesuksen seuraajat sen sijaan väittivät jotain aivan erityistä: Jeesus oli kolmantena päivänä – ei suinkaan siirtynyt vt:n pyhien tavoin tuonpuoleiseen ”Aabrahamin helmaan” tai ”paratiisiin” – vaan noussut ylös kuolleista.

Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Kyse ei ole ”uskosta”, siinä merkityksessä kuin monet ajattelevat, vailla mitään kosketuskohtaa todellisuuteen. Kyse on tapahtumasta, joka jätti jälkensä historiaan (tyhjä hauta ja ylösnousseen kohtaamiset). Siksi sitä voidaan, kuten N. T. Wright osoittaa, lähestyä normaaliin tapaan historiankin tutkimuksen keinoin. R. A. Torrey on kuitenkin oikein huomauttanut, että tällainen tutkiminen ei saa hämärtää ylösnousemuksen todellista merkitystä. Tapahtumasta voidaan vetää mullistavia johtopäätöksiä.

Jeesuksen ylösnousemus osoittaa, että Jumala on olemassa. Se osoittaa, että Vanhan testamentin Jumala, Raamatun Jumala, josta Jeesus puhui on ainoa tosi Jumala. Ylösnousemus todistaa, että Jeesus on mitä hän sanoi olevansa: Jumalan Poika ja Jumalan sanansaattaja. Olisiko Jumala herättänyt kuolleista miehen, joka on pilkkaa Jumalaa (kuten fariseukset syyttivät) ja hänen nimessään puhuu läpiä päähänsä? Kaikki mitä Jeesus lupasi ja sanoi on totta. Jumala itse todisti siitä herättämällä Hänet kuolleista kolmantena päivänä. Jeesus sanoi, että jokainen häneen uskova saa synnit anteeksi ja otetaan Jumalan lapseksi. Jeesuksen sanaan voi täysin luottaa. Synnit on oikeasti annettu anteeksi ja meillä on rauha Jumalan kanssa, kuten Jeesus lupasi. Jumala itse antoi tästä todistuksen herättäessään hänet kuolleista kolmantena päivänä.

Jos pitäisi mainita yksi syy ylitse muiden sille miksi olen kristitty, vastaus on: Koska Jumala herätti Jeesuksen kuolleista.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Jeesus - Kuninkaani! - Tunnetko jo Hänet? (VIDEO)

Tähän videoon en koskaan väsy. Edesmenneen S. M. Lockridgen vetäisy. Jeah! That's My King! Siunattua pääsiäisen aikaa kaikille blogin lukijoille.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Jumala on - lyödäänkö vetoa?

Pokerihuuma levisi muutama vuosi sitten Suomeenkin. Harmittomasta seurapelistä voi joillekin tulla kuoleman vakavaa, kun alkavat mennä rahat, autot ja asunnot. Joiltakin menee pelihimossa henki maksamattomien pelivelkojen tähden. Mutta pakko pelata, koska onnihan voi potkaista juuri seuraavalla kierroksella. Nyt on hyvä käsi. Kaveri bluffaa. Kaikki peliin. Näillä korteilla ei voi hävitä. Kaikki meni.

Uhkapelin perusidea on todennäköisyyksissä, joiden valossa pyritään arvioimaan itselle koituva riski ja hyöty. Riski olisi voitava ennakoida ja minimoida. Hyöty maksimoida.

Moni pelaa nykyään elämänsä suurinta uhkapeliä. Isoin panoksin. Mutta se ei tapahdu peliluolissa, netissä eikä pokeriturnauksissa, vaan arkielämässä. Ihmiset pelaavat uhkapeliä omalla ikuisuudellaan.

Kuuluisa filosofi ja matemaatikko Blaise Pascal (1623-1662) esitti aikansa epäilijöille haasteen kristittynä elämisen ja Jumalaan uskomisen puolesta. Se on tullut tunnetuksi Vedonlyöjän vertauksena. Pascalin haasteen voi kansanomaistaa vaikkapa seuraavasti: On paljon parempi ”lyödä vetoa” sen puolesta, että Jumala on, kuin että Häntä ei ole olemassa. Jos nimittäin elän kristittynä ja kuoltuani käy ilmi, ettei Jumalaa ollutkaan, en ole menettänyt mitään. Jos elän ilman Kristusta ja kuoltuani käy ilmi, että Jumala onkin olemassa, menetän kaiken. Pelissä on taivas ja helvetti. Riskit ovat monin verroin suuremmat, jos kuoltuani huomaan olleeni väärässä.

Ainakin kaksi lisänäkökohtaa kallistaa todennäköisyyksiä vahvasti Jumalaan uskomisen suuntaan. Luonnossa on havaittavissa valtavasti suunnitelmallisuutta. Vastaavasti me tunnistamme suunnitelmallisuuden muissakin asioissa. On kenties teoriassa mahdollista, että mies, jolla on viisi luodinreikää rinnassa, kuoli kaikesta huolimatta ”luonnollisen kuoleman”. Mutta huomioiden olosuhteet kokonaisuudessaan, on vaikea kuvitella tekevänsä mitään rationaalisesti luvatonta olettamalla, että sattumalla oli vähän tekemistä miehen välittömän kuolinsyyn kanssa. Luonnon monimuotoisuudessa on samoin nähtävissä viittauksia suunnitelmallisuuteen, minkä valossa persoonallisen Luojan olemassaolo vaikuttaisi selvästi todennäköisemmältä, kuin että mitään Luojaa ei olisi. Lisäksi Raamatussa on lukuisia ennustuksia Kristuksesta. Ne todistavat Raamatun jumalallisen alkuperän ja Jeesuksen puolesta. Jeesus oli ennustettu Jumalan lähettämä pelastaja. Yleinen ja erityinen ilmoitus – luomakunta ja Raamattu – kallistavat todennäköisyyksiä selvästi suosimaan Jumalaan uskomista.

”Koska voimme voittaa omaksemme ikuisuuden, viisas ja turvallinen valinta on elää kuin Jumala olisi olemassa. Jos olemme oikeassa, voitamme kaiken emmekä menetä mitään. Jos olemme väärässä emme menetä emmekä voita mitään. Siksi yksinkertaisen matematiikan perusteella vain typerys päättää elää ilman Jumalaa”, Pascal pohdiskeli.

Miksi siis monet edelleen ovat valmiita laittamaan peliin koko ikuisuutensa? Jumalaa ei voi bluffata. Uhkapelien kultainen sääntö kuuluukin: House always wins – Talo saa aina omansa takaisin!