Helsingin Sanomat kertoi, että Ruotsalainen kansanpuolue sallisi siviilivihkimisen samaa sukupuolta oleville pareille.
Asiasta äänestettiin puoluekokouksessa. ”Edustajat eivät hyväksyneet kilpailevaa ehdotusta täysin sukupuolineutraalista
avioliittolaista, koska sen tulkittiin puuttuvan kirkon toimintaan”, Hesarin
nettisivuilla kerrottiin.
Rkp:n kannan perusteella siviilivihkimisen siis tulisi olla mahdollista
tulevaisuudessa samaa sukupuolta oleville pareille, mutta ei kirkollisen
vihkimisen.
Tämänkaltainen poliittinen temppuilu osoittaa, että Rkp:läiset päättäjät
eivät lainkaan ymmärrä minkälaisen asian kanssa he ovat tekemisissä.
Rkp:n puoluekokouksen kanta perustuu sille täysin virheelliselle
oletukselle, että avioliiton ymmärtäminen miehen ja naisen välisenä
instituutiona on jokin uskonnollinen mielipide ja muu yhteiskunta voi, ja sen
tulee, tällaisesta ”uskonnosta” vapaana alueena konstruoida avioliiton
sukupuolineutraalisti.
Kuten
Lappeenrannan puheenvuorossani osoitin avioliitto ei ole uskontoa. Ja yhtä vähän kuin varastamista säätelevät lait ovat uskonnollisia lakeja –
olkoonkin, että Raamattukin kieltää varastamisen – on nykyinen avioliittolaki
uskonnollinen laki, vain koska Raamatussa avioliitosta puhutaan miehen ja naisen välisenä instituutiona.
Avioliitto ei ole sukupuolineutraali. Siten myöskään avioliittolaki ei
asianmukaisesti voi sitä olla.
Rkp:n puoluekokouksen päätös on pelkkä bluffi, joka läpimennessään merkitsisi juuri sitä mistä nykyisestä avioliittolaista
kiinnipitävät tahot ovat pyrkineet varoittamaan. Nimittäin avioliiton
yhteiskunnallista radikaalia uudelleen määrittelyä.
Englannin kirkko otti hiljattain kantaa maan hallituksen esitykseen
mahdollistaa "kaikille pareille, sukupuolesta riippumatta,
siviilivihkiminen". Kannanotossaan kirkko moittii hallituksen esitystä
käsitteellisestä sekaannuksesta. "[Hallituksen] konsultaatiopaperi antaa
virheellisesti ymmärtää, että on olemassa kaksi erilaista
avioliittokategoriaa, 'siviili[avioliitto]' ja 'uskonnollinen
[avioliitto]. Tämä sotkee vihkiseremonian itse avioliittoinstituution
kanssa," kirkon vastauksessa todetaan. Aivan samalla tavalla Rkp
sekoittaa keskenään vihkiseremonian itse avioliittoon.
Rkp:läisillä, tai muillakaan poliittisilla puolueilla, on yhtä vähän tosiasiallista valtaa määritellä avioliitto sukupuolineutraaliksi ”siviilipuolella”, kuin
heillä on valtaa määritellä kuutiot ympyrän muotoisiksi ”siviilipuolella”. Sanoa, että yhteiskunnassa ympyröitä voidaan kohdella kuin ne olisivat kuutioita, mutta kirkko voi toimia toisin, olisi täyttä hölynpölyä ja osoitus vain siitä, ettei sanoja ymmärrä minkälaisen asian kanssa hän on tekemisissä.
Avioliitto
joko on miehen ja naisen välinen instituutio ja sitä tulee sekä kirkon että
valtiovallan lainsäädännön kunnioittaa sellaisena, tai sitten se ei sitä ole,
jolloin sen enempää kirkolla kuin valtiovallallakaan ei ole tarvetta rajata
sitä miehen ja naisen väliseksi.
On
mahdollista, että käytännössä tulevaisuudessa ajaudutaan tilanteeseen, jota
emerituspiispa Eero Huovinen aikanaan väläytti: Yhteiskunta hyväksyy
sukupuolineutraalin avioliittolain ja kirkko luopuu omasta vihkioikeudestaan.
Tällöin kirkkoa ei voitaisi velvoittaa vihkimään avioliittoon samaa sukupuolta
olevia pareja. Kirkko voisi näin myös pysyä uskollisena oikealle avioliitolle.
On
kuitenkin sinisilmäistä kuvitella, että kirkko saisi jäädä rauhaan
näkemyksineen mikäli yhteiskunta määrittelisi avioliiton "siviilipuolella"
sukupuolineutraaliksi. Onhan koko aika toitotettu, että kyse on
"ihmisoikeuksista" ja "tasa-arvosta". Kuinka kauan kirkko
saisi rauhassa toteuttaa tykönänsä sellaista vihkinäkemystä, jota yhteiskunnan
silmissä pidetään ihmisoikeuksien vastaisena epätasa-arvona?
On
sinänsä kunnioitettavaa, että Rkp on valmis sallimaan kirkolle erivapauden
vihkiä vain oikeita, miesten ja naisten välisiä avioliittoja. Mutta kenenkään
ei pidä erehtyä luulemaan, että puoluekokouksen päätös sinänsä olisi itse avioliiton
kannalta myönteinen. Päinvastoin.
Pidettiinpä sitten sukupuolineutraalia avioliittolakia hyvänä tai huonona asiana sinänsä epäselvää
ei pitäisi olla se, että Rkp:n puoluekokouksen päätös merkitsee
tosiasiallisesti sitä, että puolue on valmis avioliiton yhteiskunnalliseen uudelleen
määrittelyyn. Ja loppujen lopuksi siitähän tässä kiistassa ennen
kaikkea on kyse: mitä on avioliitto. Ei edes siitä mitä kirkko tekee tai sen sallitaan tehdä.
Avioliitto tulee pitää miehen
ja naisen välisenä instituutiona. Nykyinen avioliittolaki on hyvä,
oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen eikä kaipaa tällaista keinotekoista
poliittista "säätämistä" lainkaan.