maanantai 31. lokakuuta 2011

Orjuus ja Uusi Testamenti - Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 1



Jotkut muistavat ehkä vanhan klassikkoelokuvan BEN HUR. Se on kertomus juutalaisesta miehestä, joka väärin syytettynä joutuu rangaistuksena kaleeriorjaksi. Pelastettuaan korkea-arvoisen roomalaisen sotilasupseerin merihädässä, Charlton Hestonin esittämä Juda ben-Hur kohoaa orjana korkea-arvoiseen asemaan pelastamansa upseerin hovissa. Lopulta senaattoriksi urallaan edennyt roomalainen adoptoi Ben Hurin lailliseksi pojakseen ja antaa hänelle perimysoikeuden asemaansa ja omaisuuteensa. Sekä tietysti vapauden. Vaikka kyse on elokuvasta kuvaus on historiallisesti totuudenmukainen.

Poleemisissa kristinuskon vastaisissa kirjoituksissa vedetään aika ajoin esiin kysymys Raamatun suhtautumisesta orjuuteen. Samassa yhteydessä Raamattunsa vakavasti ottavia helposti moititaan epäjohdonmukaisuudesta: Jos he kerran ottavat Raamattunsa niin "kirjaimellisesti" miksi he eivät sitten yhtä hyvin pidä orjia?

Tämä on helppo, mutta asiantuntematon tapa antaa kristinuskolle ja kristityille nykyajan näkökulmasta käsin omahyväisen hurskastelevia iskuja ”vyön alle”. Etenkin, kun arvostelija usein sotkee antiikin orjuuden historiassa myöhemmin esiintyneen Amerikan Yhdysvaltojen orjuuskäytännön kanssa. 

Uuden testamentin ja kristittyjen suhtautuminen orjuuteen 

Uuden testamentin suhtautumista orjuuteen on pidetty myönteisenä.  Ja sitä se varmasti onkin ainakin siinä mielessä, että orjuutta ei yksiselitteisesti tuomita. Uuden testamentin kirjoittajat eivät myöskään pyrkineet kumouksellisesti muuttamaan vallitsevia yhteiskunnallisia olosuhteita, koska evankeliumi ei ollut poliittinen ohjelma. Oli tämä sitten luettava nykylukijan mielestä alkukristittyjen ansioksi tai syyksi, niin, siinä missä monet moittivat nykykristittyjä päinvastaisesta, alkukristillinen seurakunta ainakin osasi pitää uskonnon ja politiikan erillään.

Orjuus ei ollut Uuden testamentin keksimä tai käskemä instituutio. Uusi testamentti ei käske hankkimaan orjia tai muutenkaan anna määräyksiä orjuuteen liittyen. Sen orjuutta koskevat lausunnot ovat lähes poikkeuksetta yleisiä kristillis-eettisiä ohjeita kuuliaisuudesta, nöyryydestä, rehellisyydestä ja uskollisuudesta, joita pidettiin muutenkin evankeliumin julistusta varjelevan yhteiskuntarauhan kannalta tärkeinä. Samoja periaatteita, jotka koskivat kaikkia kristittyjä vaikkapa suhteessa esivaltaan.

Uusi testamentti ei missään kiellä orjien vapauttamista Jumalan tahdon vastaisena. Sen sijaan Uusi testamentti suhtautuu myönteisesti orjien vapauttamiseen silloin kun sellainen oli mahdollista. Orjuutta ei missään tarkastella osana Jumalan alkuperäistä luomisjärjestystä, joka instituutiona olisi siksi säilytettävä koskemattomana. Pikemminkin orjuus kristillisessä julistuksessa liitetään lankeemuksen jälkeiseen todellisuuteen, josta Kristus tuli vapauttamaan meidät siihen vapauteen, joka alun perin luomakunnassa vallitsi. Evankeliumi oli siten pohjimmiltaan kertomus synnin orjuuteen joutuneista, jotka Kristus ostaa vapaaksi verensä lunnashinnalla.   

”Jokainen, joka syntiä tekee on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi te tulette todellisesti vapaiksi”, sanoi Jeesus (Joh. 8:34-36). Tämän vuoksi, vaikka Paavali yhtäältä kehotti kaikkia, orjia ja vapaita, naimisissa olevia ja naimattomia, pysymään siinä yhteiskunnallisessa asemassa, jossa hän oli kristityksi tullut, hän opasti korinttilaisia: ”Te olette kalliisti ostetut: Älkää olko ihmisten orjia” (1 Kor. 7:23). Ja galatalaisille hän kirjoittaa: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal. 3:28).  Paavali tuomitsee orjiin kohdistuvan henkisen väkivallan (puhumattakaan fyysisestä) ja kieltää isäntiä edes ”uhkailemasta” orjiaan, koska orja ja isäntä ovat tasavertaisia saman Herran edessä, joka tuomitsee yhtäläisesti ”henkilöön katsomatta” (Ef. 6:9).

Tästä kaikesta johtuen, vaikka kristityt eivät ymmärtäneet panna toimeen nykyaikaisen marxilaisen dialektiikan ja sosialidemokraattisen tasa-arvoihanteen mukaista yhteiskunnallista vallankumousta oli kristillisen seurakunnan suhde orjiin (kuten naisiinkin) heti alusta alkaen toisenlainen kuin ympäröivien pakanoiden parissa. Tämä johtui juuri kristinuskon evankeliumin sisältämästä vallankumouksellisesta sisällöstä. David Bentley Hart osoittaa kirjassaan Ateismin harhat (Perussanoma, 2009), että kristinusko antoi orjille jotain mikä heiltä enemmän tai vähemmän puuttui ennen kristinuskoa: Täyden ihmisarvon ja ihmisyyden. Antiikin aikana orjien oli muodostettava omia uskonnollisia yhteisöjään, sillä heillä ei ollut pääsyä isäntiensä kultteihin, vaikka ehkä saattoivatkin olla muuten saman uskonnon harjoittajia. Kristityt sen sijaan ”ottivat vastaan yhtä lailla miehiä ja naisia, vapaita ja orjia, ja velvoittivat heidät viettämään jumalanpalveluksia yhdessä”, Hart toteaa. Tämä oli radikaalia. 

Varhaiskristityt seurasivat sittemmin Kristuksen esimerkkiä konkreettisesti ja ostivat toisinaan orjia vapaaksi joko yksityisten lahjoitusten turvin tai tarkoitusta varten kerätyillä seurakunnan kohlehdeilla. Näissä merkeissä varhaiskristillinen 1 Kleemensin kirje ylistää orjia vapaaksi ”lunastaneita” kristittyjä heidän suurista uhrauksistaan.

Myöhempinä vuosisatoina kristillinen teologia kehittyi Uuden testamentin yleisistä iduista kokonaisvaltaiseksi orjuuden vastaiseksi teologiaksi. Maailman kenties johtavin sosiologi Rodney Stark huomauttaa kirjassaan Victory of Reason siitä vähemmän tunnetusta tosiasiasta, että viimeistään 900-luvulle tultaessa orjuus oli kristillisen teologian vaikutuksesta käytännössä hävinnyt kristillisestä Euroopasta. Myöhemmin, orjuuden nostaessa päätään uudestaan vaikkapa Etelä-Amerikassa, paavit julkaisivat orjuuden tuomitsevia kirkonkirouksia. Se, että niitä ei noudatettu, johtui paljolti siitä, ettei paavin hengellinen arvovalta tuolloin painanut paljoakaan Espanjan hovissa, jossa maalliset rikkaudet merkitsivät taivaallisia enemmän. 

Tässä kirjoituksessa olen käsitellyt lyhykäisesti orjuutta Uuden testamentissa valossa. Seuraavassa osassa tarkastelen lähemmin Amerikan Yhdysvaltojen ja antiikin orjuuskäytäntöjen virheellistä rinnastamista toisiinsa.

------------
Lue myös: 

perjantai 28. lokakuuta 2011

Kristittyjen vainot jatkuvat yhä

Somalialaiset al Shabab liikkeen islamistit tunkeutuivat 17-vuotiaan somalikristityn, Guled Jama Muktarin kotiin Mogadishun kaupunissa ja mestasivat pojan kylmäverisesti. Syy? Hän oli kristitty. Tiedon välitti maailmalla vainottujen kristittyen ihmisoikeustilanteita seuraava järjestö Compass Direct.

Maailmassa on noin 200 miljoonaa kristinuskoa tunnustavaa ihmistä, joiden oikeutta harjoittaa vapaasti kristillistä uskoa rajoitetaan eri tavoin ja usein myös väkivaltaisesti. Vuosittain maailmalla surmataan useita kristittyjä uskonsa tähden Kristukseen.

Vainojen kärkimaita ovat Pohjois-Korea, Saudi-Arabia, Irak, Kiina, Pakistan, Iran, Eritrea ja Vietnam.

Alla olevat videot kertovat kahden pakistanilaisen kristityn naisen, Shafian  ja Shafeenan kertomuksen. Nämä ovat esimerkkejä lukuisisista vastaavista.




 

Pysähdyttäviä kertomuksia uskonsa tähden surmatuista kristityistä nykypäivänä voi lukea Open Doors -järjestön sivuilta 

Kansainvälinen rukoustapahtuma vainotun seurakunnan puolesta (International Day Of Prayer) vietetään jälleen tänä vuonna. Yhteiskristillinen rukoustapahtuma vainotun seurakunnan puolesta pidetään sunnuntaina 13.11. klo 18. Paikka on Kristuskirkko, Apollonkatu 5, Helsinki.

Lisätietoja Patmos Lähetyssäätiön sivuilta

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Rakkaudella päähän

Sain viime viikonloppuna osallistua isosiskoni häihin idyllisessä Kempeleen vanhassa kirkossa. Minulla oli etuoikeus lukea kirkossa raamatunteksti, tuo kuuluisa rakkauden ylistys Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille luvusta 13.

Kun tekstinlukua pyydettiin minulta, kiitin luonnollisesti tästä etuoikeudesta, mutta ajattelin samalla mielessäni puolileikilläni: ”Voi raukkoja, taas kerran vedetään hääpareja rakkaudella päähän.”

Jokainen, joka on tuota tekstinkohtaa lukenut ymmärtää, että ei kukaan ihminen kykene rakastamaan niin kuin Paavali rakkautta kuvailee.

Kreikan kielessä on ainakin kolme rakkautta tarkoittavaa sanaa: Fileo, joka merkitsee veljellistä välittämistä; Eros, jonka jokainen tunnistaa mihin se liittyy; Agape, joka kuvaa täysin pyyteetöntä rakkautta, joka ei lainkaan perustu siihen millainen rakkauden kohde on. Rakkautta, jota ei voi ansaita. Rakkautta, joka vain rakastaa.

Agape rakkaus ei perustu siihen, että rakkauden kohde on arvokas. Se on rakkautta, joka tekee kohteestaan arvokkaan.

Siksi agape kuvaa Jumalan rakkautta. Apostoli Johannes sanoo: "Jumala on rakkaus" (theos esti agapee - 1 Joh. 4:16). Rakkaus ei ole Jumala. Mutta Jumala on rakkaus.

Korinttilaiskirjeen rakkauden ylistys kuvaa agape –rakkautta, jota sanaa Paavali tekstissä käyttää. Se kuvaa Jumalaa itseään ja sitä millaista on Jumalan rakkaus Kristuksessa meitä kohtaan. Rakkaus ei ole vaatimus, vaan Jumalan lahja. Ei lakia, vaan evankeliumia.
Jumala on kärsivällinen, Jumala on lempeä. Jumala ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken Hän kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. 
Tämä kaikki on totta Jumalan rakkaudesta Kristuksessa meitä kohtaan.

On tietysti hienoa ja asianmukaista muistuttaa hääpareja rakkauden merkityksestä. Jos kuitenkin rakkautta tarkastellaan vain sen valossa miten minun pitää toista rakastaa, siitä tulee taakka. Silloin ihminen pyrkii rakkaudessa olemaan Jumalan vertainen. Jos rakkaus sen sijaan saa sisältönsä siitä, että näin Jumala rakastaa pyyteettömästi meitä, silloin ihminen vapautuu olemaan ihminen, rakkaudessaankin vajavainen ja silti täydellisesti rakastettu Jeesuksen tähden.

Jumalan armo ja rakkaus kantakoon isosiskoani ja hänen puolisoaan heidän yhteisellä taipaleellaan.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Nyt sitä saa! - Uskon Puolesta -kirja on ilmestynyt

Tuorein kirjani on nyt ilmestynyt ja saatavilla. Sen löytää vaikka Kuvan ja Sanan verkkokaupasta www.kuvajasana.fi.

Kirjan saa käteen myös torstaina alkavilta Helsingin Kirjamessuilta, jossa neljän päivän ajan (to-su 27.-30.10) kaikki suomalaiset kustantajat esittelevät uutuuksian. Mukana on myös kristillisiä kustantajia. Kuvan ja Sanan ja Studio24 messuosastolla kuvataan messupäivien aikana useita mielenkiintoisia televisiohaastatteluita, joiden lomassa on mukava tutustua uusiin kirjoihin.

Tervetuloa. Nähdään kirjamessuilla.

Studio24:n (ja Kuva ja Sanan) osasto: 7 e 52. Messut ovat auki: to, la ja su klo 10-18, pe klo 10-20 

--------------------------------------


Voiko Jumala luoda niin ison kiven ettei jaksa sitä nostaa ?
Nousiko Jeesus ihan oikeasti kuolleista?
Kuuleeko Jumala rukouksia?

Tämä on erilainen kirja kristinuskosta, kuin tähän mennessä lukemasi. Kirjoittaja haastaa luettavalla ja aikuisella otteella niin epäilijöitä kuin kristittyjäkin syventämään käsitystään kristinuskosta. Paikoin myös ravistellen luutuneita käsityksiä. Kirjan artikkelit ammentavat virikkeensä sieltä missä usko ja arki kohtaavat, mediasta, ajankohtaisista tapahtumista tai kirjoittajaa vastaan tulleista ihmisten Raamattua koskevista kysymyksistä.

• Oliko Anders Breivik vakaumuksellinen kristitty?
• Keitä olivat evankeliumeiden kirjoittajat?
• Pahuuden ja kärsimyksen ongelma?
• Onko Raamattu faktaa vai fiktiota?
• Saako kristittykin epäillä?
• Asuuko sielu aivoissa?
• Onko helvetti oikeudenmukainen? Entä taivas?
• Sielunvaellusoppi vai ruumiin ylösnousemus? 


Kirja joka haastaa uskovia ajattelemaan ja ajattelijoita uskomaan.
 


PASI TURUNEN on teologian maisteri, radiotoimittaja ja julistaja. Hänen Raamatun tuntemuksensa ja kykynsä pureutua kiihkottomasti vaikeidenkin asioiden ytimiin ovat parinkymmenen vuoden aikana tulleet tutuiksi tuhansille suomalaisille kristillisten radio- ja TV -ohjelmien välityksellä

------------------------------------------



maanantai 17. lokakuuta 2011

Jeesus Kristus - Raamatun punainen lanka


”Ja Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu…” (Luuk. 24:27).
Jeesus Kristus on Jumalan ilmoituksen punainen lanka Genesiksestä ilmestyskirjaan.
Hänet voidaan löytää Raamatun jokaisesta kirjasta, niiden sisältämistä messiaanisista viitteistä, esikuvista ja ennustuksista.

Seuraavan litanian halki Pyhien Kirjoitusten teki tunnetuksi edesmennyt amerikkalainen julistaja Ora Roberts. Litaniasta on sittemmin kehittynyt hiukan erilaisia muunnelmia. Alla oleva on oma mukaelmani suomalaista lukijaa varten.

JEESUS KRISTUS on Raamatun punainen lanka
Hän on
1 Mooseksen kirjassa vaimon siemen
2 Mooseksen kirjassa syntisten puolesta teurastettu karitsa
3 Mooseksen kirjassa meidän ylimmäinen pappimme
4 Mooseksen kirjassa tähti, joka nousee Jaakobista
5 Mooseksen kirjassa suuri kallio ja Mooseksen kaltainen profeetta
Joosuan kirjassa Herran sotajoukkojen päämies
Tuomarien kirjassa Jumalan sanansaattaja
Ruutin kirjassa sukulunastaja ja uskollinen ylkä
1 ja 2 Samuelin kirjoissa uskollinen Profeetta
1 ja 2 Kuningasten kirjoissa Herra, meidän Kuninkaamme
1 ja 2 Aikakirjoissa Kuningas, joka hallitsee
Esran kirjassa Taivaan ja Maan Herra
Nehemian kirjassa kaiken ennallistaja
Esterin kirjassa Mordokai
Jobin kirjassa Hän, joka seisoo viimeisenä multien päällä
Psalmien kirjassa Jumalan poika ja Hyvä paimen
Sananlaskujen kirjassa Viisaus
Saarnaajan kirjassa aurinkoa ylempänä
Laulujen laulussa seurakunnan suuri rakkaus ja ensimmäinen kymmenien tuhansien joukossa
Jesajan kirjassa Herran kärsivä ja kirkastettu palvelija
Jeremian kirjassa Herra meidän vanhurskautemme
Valitusvirsissä itkevä profeetta
Hesekielin kirjassa Jumalan kirkkaus
Danielin kirjassa neljäs mies tulisessa pätsissä.
Hoosean kirjassa ylösnoussut Jumalan Poika
Jooelin kirjassa Hengen vuodatuksen antaja
Aamoksen kirjassa iankaikkinen Kristus
Obadian kirjassa anteeksiantava Kristus
Joonan kirjassa ylösnoussut profeetta
Miikan kirjassa Beetlehemistä kotoisin olevan Israelin hallitsija
Naahumin kirjassa kaiken hyvän antaja
Habakukin kirjassa Herra pyhässä temppelissänsä
Sefanjan kirjassa nöyrien Herra ja suoja
Haggain kirjassa temppelin myöhempi Loisto
Sakarjan kirjassa Uusi Verso
Malakian kirjassa vanhurskauden aurinko, jonka siipien suojassa on parantuminen
Hän on
Matteuksen evankeliumissa juutalaisten Kuningas
Markuksen evankeliumissa palvelija
Luukkaan evankeliumissa täydellinen Ihmisen Poika
Johanneksen evankeliumissa Jumalan Poika
Apostolien teoissa taivaaseen korotettu Herra
Roomalaiskirjeessä Herra meidän vanhurskautemme
1 kirjeessä korinttilaisille meidän ylösnousemuksemme
2 kirjeessä korinttilaisille lohduttajamme
Galatalaiskirjeessä lain loppu
Efesolaiskirjeessä seurakunnan Pää
Filippiläiskirjeessä kaikkien tarpeiden täyttäjä
Kolossalaiskirjeessä Jumaluuden täyteys
1 kirjeessä tessalonikalaisille Hän tulee pyhiänsä varten
2 kirjeessä tessalonikalaisille Hän tulee pyhiensä kanssa
1 kirjeessä Timoteukselle Hän on Välimies
2 kirjeessä Timoteukselle kruunujen antaja
Tiituksen kirjeessä meidän suuri Jumalamme ja pelastajamme
Filemonin kirjeessä orjien lunastus
Hebrealaiskirjeessä uskon lepo ja kaikkien esikuvien täyttymys
Jaakobin kirjeessä Herra, jonka tulemus on lähellä
1 Pietarin kirjeessä sijaiskärsijämme ja sovittajamme
2 Pietarin kirjeessä Kirkkauden Herra
1 Johanneksen kirjeessä Tie
2 Johanneksen kirjeessä Totuus
3 Johanneksen kirjeessä Elämä
Juudan kirjeessä meidän turvamme ja varjelijamme
Ilmesyskirjassa Hän on jalopeura Juudan sukukunnasta, Jumalan Karitsa, se kirkas kointähti, kuningasten Kuningas ja Herrojen Herra!

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

TÄRKEÄ: Vetoomus kuolemaan tuomitun iranilaisen pastorin vapauttamisen puolesta



Youcef Nadarkhani on vankilassa kotimaassaan uskonsa tähden. Häntä uhkaa kuolemantuomio kristityksi kääntymisestä. Iran on sitoutunut kansainvälisen ihmisoikeussopimuksen noudattamiseen, joihin kuuluu myös uskonnonvapaus. 25.-28.9.2011 olleissa oikeudenkäynneissä tuomari toisti aikaisemman vaatimuksensa Youcefille kieltää usko henkensä säästämiseksi.

Kuten aikaisemminkin, Youcef kieltäytyi luopumasta uskostaan. Puolustusasianajaja on tuonut oikeudessa esille, että vaatimus rikkoo sekä kansainvälistä että kansallista lakia. Oikeuden päätöksellä vahvistetun kuolemantuomion toimeenpano on mahdollinen milloin tahansa.

”Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun.” (Hepr. 13:3)

Sinulla on mahdollisuus osallistua toimintaan pastori Youcef Nadarkhanin vapauttamiseksi. Voit lähettää sähköpostilla tai kirjeitse vetoomuksen suomalaisille edustajille, jotta he toimisivat asian eteenpäinviemiseksi omilla tahoillaan. On tärkeää lähettää myös viesti Iranin suurlähettiläälle ja esittää hänelle kohteliaasti huolestuminen pastori Youcef Nadarkhanin tilantesta.

Ohessa englanninkielinen pohja, jota voit käyttää tarvittaessa:

Your Excellency, the Ambassador of Iran

I'm deeply concerned about the situation of Pastor Youcef Nadarkhani. He is now in Lakan prison, Rast and given a death penalty for apostasy. Iran’s constitution sanctions Christianity as a legitimate minority faith and asserts that Christians are allowed to freely carry out their religious rites. Article 23 asserts that no one may be “reprimanded simply because of having a certain belief”.

Also Islamic Republic of Iran is violating its obligations under the International Covenant on Civil and Political Rights (ICCPR). Article 18 includes a provision for the right to “have or to adopt” a religion, which has been interpreted authoritatively by the UN Human Rights Committee as including the right to change one’s religion.

I hope that the Iranian judiciary will cease to pursue their current course of action against Pastor Nadarkhani and will acquit him of all charges, in accordance with Iranian and international law.

I kindly request that my appeal is passed to the Iranian Government as a matter of urgency.

Yours Sincerely

Suomen Iranin-suurlähetystön spostisosoitteet: ambassador@iran.fi, embassy@iran.fi

Voit lähettää sähköpostin Iranin suurlähettiläälle myös tältä sivulta: http://www.e-activist.com/ea-action/action?ea.client.id=88&ea.campaign.id=12209

Kristittyjen ihmisoikeusryhmän (KIO) vetoomus Suomen Evankelisen Allianssin  tai Patmos Lähetyssäätiön sivuilla.

lauantai 15. lokakuuta 2011

YLE:n homoilta - Vuosi erovyöryn jälkeen.

Vuosi sitten minut kutsuttiin mukaan Ajankohtaisen kakkosen lähetykseen keskustelemaan siitä pitäisikö mies- ja naispareilla olla mahdollisuus avioliittoon, adoptointiin ja kirkkohäihin. Vähänpä osasin aavistaa (niin kuin ei kukaan meistä osallistujista), että tuo suora lähetys syntymäpäivänäni 12.10. saisi aikaan historiallisen erovyöryn kirkosta. Semminkin, kun tunnelma niin lähetyksen ulkopuolella kuin sen kuluessa oli asiallinen, eikä ohjelmassa kenenkään taholta tuotu esiin mitään, mitä ei olisi jo aiemmin kuultu.

Tuore Kotimaa –lehti (13.10) kyseli muutamilta kirkollisilta ja yhteiskunnallisilta vaikuttajilta, Päivi Räsäsestä alkaen, heidän ajatuksiaan vuosi dramaattisen ohjelman jälkeen.  Tässä tiivistetysti muutamia lehdessä esillä olleiden ajatuksia.

Päivi Räsäsen mielestä ”katsojille saattoi tulla shokkina, että ohjelmassa sanottiin ääneen se, mitä suuri osa kristityistä ajattelee Raamatun opettavan”. Räsäsen oma kanta asiassa on vuoden aikana vahvistunut. Hän kuitenkin harmittelee, että kirkon tärkein viesti, armo syntisille, jäi kenties Homoillassa ohueksi.

Jani Toivola erosi ohjelman johdosta kirkossa. Miksi kuulua kirkkoon, joka ei puolusta häntä homoseksuaalina, vaan ”joudun uudestaan ja uudestaan kuuntelemaan ihmisarvoa alentavaa retoriikkaa.” Seurakunnan pitäisi Toivolan mielestä olla kuin Lady Gagan konsertissa, jossa artisti sanoi: ”Kaikki te, jotka olette ylpeitä siitä millaiseksi Jumala on teidät luonut, nostakaa kätenne!” Kirjoitettuaan eroamisperusteluistaan Helsingin Sanomissa Toivola sai paljon syvällistä palautetta ja innostui lähtemään mukaan politiikkaan.

Kirkon viestintäjohtaja Tuomo Pesonen sanoi aavistaneensa, että ohjelma synnyttäisi jonkinlaisen reaktion. Sen mittakaava kuitenkin yllätti. Yli 40 000 ihmistä erosi kirkosta. ”Tämän jälkeen mikään ei yllätä”, Pesonen toteaa Kotimaa –lehdessä. Ohjelmasta on opittu, että kirkolla pitää olla parempi valmius tällaisiin tapahtumaketjuihin.

Ohjelmaan osallistunut Tampereen piispa Matti Repo totesi, että erovyöryn alettua lähdettiin etsimään syyllisiä: ”Siellä missä ajetaan muutosta kirkon käsityksiin, oltiin pettyneitä Homoiltana: väärä mies esitti väärän käsityksen, joka tuki väittelyn väärää osapuolta”.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kati Niemelä on katsonut ohjelman nauhalta useaan otteeseen, eikä pidä sitä erityisen poikkeuksellisena. Katsojien reaktiot kertovat kuitenkin asenteiden nopeasta muuttumisesta. ”Harvoin ymmärrys konservatiivista kantaa kohtaan on heikentynyt näin nopeasti”, Niemelä sanoo.

Homoillan toinen juontaja, Jyrki Richt piti kohun mittakaavaa täysin odottamattomana. Se osoitti Richtin mielestä, että loppujen lopuksi ohjelma kävi ”oikean debatin oikeaan aikaan. Se puhkaisi pitkään muhineen yhteiskunnallisen paineen ja käynnisti kirkon sisäisen itsetutkistelun.” Vuoden journalistiseksi teoksi palkitun ohjelman seurauksena ”yhteiskunnassa tapahtui arvosiirtymä suvaitsevaisuuden suuntaan”, Richt pohtii.

Espoon piispa Mikko Heikan mielestä ohjelma ei antanut kattavaa kuva kirkon kannasta.  Viesti siitä, että kirkko ei suhtaudu kielteisesti homoseksuaaleihin, tarkentui vasta ajan myötä. Saatiin aikaan piispalliset ohjeet rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden puolesta. Heikka arvelee, että nyt tiedetään laajasti, että Homoillan kielteinen kanta ei ole kirkon kanta. Kirkossa ymmärretään myös paremmin että viestintä tapahtuu tunneissa eikä päivissä. Heikka uskoo sitkeän keskustelun tuottavan ajan oloon tulosta, kuten naispeppeuskeskustelu aikanaan.

Omia ajatuksiani vuosi homoillan jälkeen

Olen kirjoittanut ajatuksiani YLE:n homoillan jälkeisestä kohusta blogillani täällä sekä täällä. En tahdo toistaa aiemmin kirjoittamaani. Vuosi on kuitenkin antanut myös minulle aikaa pohdiskella tilannetta monelta kantilta. Yhtäältä ajatukseni pyörivät siinä miten tällaisista kirkkoa ja yhteiskuntaa koskettavista eettisistä kysymyksistä yleensä on mediassa mahdollista keskustella. Toisaalta olen miettinyt kristllisen sanoman ydintä, jolle YLE:n homoillassa ei keskustelun luonteesta johtuen ollut tilaa.

Ihmettelen  hiukan ohjelmaan osallistuneen piispa Matti Revon kommenttia, kun hän Kotimaa –lehdessä jälkikäteen harmittelee, kuinka vasta ”kameroiden edessä selvisi, että keskustelun sijaan odotettiin lyhyitä väitteitä. Vastakohtia vaativa draama ei antanut mitään mahdollisuutta kristillisen avioliittonäkemyksen perustelemiselle. En halunnut ottaa osaa väittelyteatteriin, joka ei tee oikeutta ihmisille eikä näkemyksille”.

Minusta tässä on hiukan selittelyn makua. Se paljastaa piispojen olevan tottumattomia, ellei peräti kykenemättömiä, toimimaan mediaympäristössä. Siinä onnistuminen nimenomaan edellyttää kykyä tiivistäen perustella sanottavansa. Sijaa ei ole ”toisaalta-toisaalta” tyyppisille jaarituksille joihin kenties piispainkokouksissa on totuttu ja joista ei loppujen lopuksi kenties saa edes selvää mitä mieltä keskustelija on.  Mediassa mielipide on osattava tiivistää ja kärjistää.

Totta on, että homoillan kaltaisessa keskustelussa oli ilmeisiä keskustelua kärjistäviä sisäänrakennettuja piirteitä, jotka johtuvat asetelmasta ja median luonteesta. Mutta se on se hinta ja pelin henki, joka tällaiseen keskusteluun osallistumisessa on otettava huomioon. Sitä on turha valittaa. Se on vain parhaan kykynsä mukaan osattava hyödyntää viestinsä perillesaamiseksi.

Kuitenkin yhdyn Revon tuskailuun siltä osin, että tällainen nopeatempoinen mediakeskustelu muodostuu väistämättä moralisoivaksi silloin kun käsitellään syvästi kristillistä etiikkaa koskevia kysymyksiä.

Jos ohjelmassa käsitellään asiaa, jonka Raamattu sanoo synniksi, niin se on myös voitava sanoa ohjelmassa suoraan. Arvatenkin osapuolet oli kutsuttu studioon käymään keskustelua ja tuomaan kantansa julki. Muutoin keskustelu ei olisi ollut rehellistä kenenkään kannalta. Tämä ei kuitenkaan ole kaikki mitä kristinuskolla on sanottavana synnistä. Ja nyt pääsen takaisin siihen, mikä mielessäni erityisesti on pyörinyt vuosi homoillan jälkeen.

Päällimmäisenä olen itse miettinyt viime aikoina keskustelun sitä puolta, jota homoilta ei kyennyt kunnolla valottamaan.Osaksi tämä johtui siitä, että keskustelu oli kirkollis-yhteiskunnallis-eettinen. Kristinusko ei silti ole ensi sijassa sanoma synnistä, vaan Pelastajasta. Kristinusko ei ole pääasiassa etiikkaa, vaan evankeliumia. Ei vaatimus, vaan lupaus.  Kristinusko ei ole vain sanoma siitä mitä Jumala meiltä vaatii (laki), vaan myös mitä Hän Kristuksessa meille lupaa (evankeliumi).

Niin kauan kuin ihminen ei tunne Jumalaa ja Hänen rakkauttaan luonnollinen ihminen kokee moralisoivan puheen synnistä uhkana koko ihmisyydelleen. Tästä saatiin tuta sekä YLE:n ohjelmassa että etenkin sitä seuranneessa kohussa. Syntinen ihminen – olipa hän hetero tai homo – ei kykene kuvittelemaan toisenlaista elämää kuin mitä hänellä on. Puhe sellaisesta on uhkaavaa. Varsinkaan, jos hän ei koe mitään tarvetta muutokseen elämässään, vaan on siihen täysin tyytyväinen.

Tällöin ihminen kokee kristillisen etiikan vaatimukset – Jumalan laki –  pakottamisena ja ihmisyyden ydintä uhkaavana. Hän ei voi käsittää, että saman Raamatun mukaan, joka niin suorasainaisesti tuomitsee  hänen nykyisen elämänsä, Jumala voi saada aikaan sisältäkäsin lähtevän muutoksen, joka ei ole pakonomaista mukautumista kristillisen etiikan vaatimuksiin, vaan ihmisyyden vapautumista aivan toisenlaiseen elämään, jollaista ennen ei voinut edes kuvitella. Ja se kaikki tapahtuu omaehtoisesti. Ilman tätä Jumalan aikaansaamaa ihmettä evankeliumi saa luonnollisen ihmisen vain miettimään mistä häntä vaaditaan luopumaan.

Edesmennyt Erkki Leminen kiteytti tämän kaiken kaiken laulun sanoihin: ”Ei käskemällä parannukseen saa, se tapahtuu kun Herra armahtaa.”

Juuri tästä ihmeestä on kyse vaikka tämän yhden nuoren miehen elämässä, joka kirjoitti blogillaan: Anteeksipyyntö Päivi Räsäseltä. Kirjoitus kosketti minua syvästi ja iloitsen kirjoitajan kokemuksesta. Asian ydin, miksi otan blogin esille, ei ole anteeksipyynnössä, joka sinänsä on kaunis ele. Vaan siinä muutoksessa, jota blogisti kuvaa elämässään tapahtuneen ja siitä kuinka hän kuvaa sen tapahtuneen. Hädän hetkellä hänellä oli paras ystävä, joka oli kristitty. Tämä ei moralisoinut eikä tuominnut, vaan rukoili. Blogisti sai kohdata Jeesusksen. Kukaan ei pakottanut. Alkoi muutosprosessi ja matka, joka jatkuu yhä. Jeesus voi antaa ihmiselle aivan uuden tavan tarkastella elämää. Siitä alkaa muutos, joka ei ole kenkään pakottama, vaan nousee Jumalan elämän voimasta ihmisen omassa sisimmässä.

Vuosi on kulunut YLE:n dramaattisesta homoillasta. Raamattu on edelleen Jumalan sanaa. Raamatun mukaan homoseksuaalinen käyttäytyminen on edelleen syntiä. Jumala edelleen rakastaa homoseksuaaleja siinä missä heteroseksuaaleja ja kutsuu meitä kaikkia parannuksen. Seurakunnassa tulee olla tilaa ihmisille, jotka kilvoittelevat elämässään omaan sukupuoleensa kohdistuvan kiintymyksen kanssa, vaikka kirkko ei voikaan hyväksyä homoseksuaalista käyttäytymistä Jumalan tahdon mukaisena saatikka siunata homopareja avioliittoon. Kirkko, joka ryhtyy siunaamaan homopareja yksityisesti tai alttareillaan lakkaa olemasta Kristuksen apostolinen kirkko, kuten Wofhart Pannenberg on sanonut.

Mutta vaikka tästä on pidettävä Raamatun valossa kiinni ja se on uskallettava sanoa, tämä ei ole kristinuskon ydinsanoma. Pikemminkin se on sanoma Jeesuksesta, joka edelleen Pelastaa syntisiä ja saa aikaan Häneen turvaavassa ihmisessä yliluonnollisen uudestisyntymisen ihmeen, joka voi muuttaa ihmisen koko tavan tarkastella maailmaa ja omaa elämäänsä.


-------

Aiemmin aiheesta tällä blogilla:

maanantai 10. lokakuuta 2011

Palkittu dokumenttifilmi "180"

Hienosti toteutettu. Huikean pysähdyttävä ja puhutteleva. Reilu puolituntinen. Jokainen minutti katselemisen väärtti. Parasta mitä netissä tullut vastaan pitkiin aikoihin.

Huom! Video sisältää kuvamateriaalia, joka saattaa järkyttää herkimpiä katsojia. Ei ainakaan perheen pienimmille. 

Dokkarin kotisivu täällä

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Sana sunnuntaille: Jos et etsi totuutta et löydä lohtuakaan.

Lueskelin jälleen tänään omaksi hartaudekseni C. S. Lewisin hartauskirjaa The Business of Heaven. Hyvä oli tämänkin päivän teksti. Mutta evankeliumin kannalta erityisen oivaltava on Lewisin teksti eiliselle päivälle. Käänsin sen suomeksi. Siihen jatkoksi sopii erinomaisen hyvin katkelma Cambridgessa väitöskirjaansa valmistavan Samuli Siikavirran tuoreesta tekstistä Rakkauteen sairastunut kirkko (seurakuntalainen.fi), joka sattui silmiini tänään. 

Ensin Lewis. Hän kirjotitaa osuvasti siitä mistä kristinuskossa on kyse: 

Kristinusko käskee ihmisiä tekemään parannuksen ja lupaa heille anteeksiantamuksen. Sillä ei siis ole mitään (sikäli kun minä ymmärrän) sanottavaa henkilölle, joka ei ymmärrä tehneensä sellaista mistä olisi tehtävä parannus, ja joka ei tunne tarvitsevansa anteeksiantamusta. Vasta tajuttuasi, että on olemassa todellinen Moraalinen Laki, ja Valta tuon lain takana, ja että olet rikkonut tuota lakia ja toiminut väärin suhteessa tuohon Valtaan — vasta kaiken tämän jälkeen, eikä hetkeäkään  aikaisemmin, kristinusko alkaa puhutella. Kun tiedät olevasi sairas alat kuunnella lääkäriä.
Kun olet ymmärtänyt, että tilanteemme on lähes toivoton alat ymmärtämään mistä kristityt oikein puhuvat. He tarjoavat selitystä sille kuinka jouduimme nykyiseen tilanteeseemme jossa sekä vihaamme että rakastamme sitä mikä on hyvää. He tarjoavat selitystä sille kuinka Jumala voi olla tämä persoonaton mieli Moraalisen Lain takana ja kuitenkin samaan aikaan olla Persoona. He kertovat sinulle kuinka tämän lain vaatimukset, joita sinä ja minä emme voi täyttää, on täytetty meidän puolestamme, kuinka Jumala itse tulee ihmiseksi pelastaakseen ihmisen Jumalan epäsuosiolta . . .
Olen täysin yhtä mieltä siitä, että kristinusko tarjoaa, pitkällä tähtäimellä, sanoinkuvaamatonta lohtua. Mutta se ei ala lohdutuksesta vaan kauhistuksesta, jota olen kuvaillut. Ei myöskään ole mitään hyötyä siitä, että yritämme saavuttaa lohdutuksen käymättä ensin läpi kauhistusta. Uskonnossa, niinkuin sodassa ja kaikessa muussakin, lohdutus ei löydy sitä etsimällä. Jos etsit totuutta, saatat löytää lopuksi lohdutuksen. Jos taas etsit lohdutusta et löydä sen enempää lohdutusta kuin totuuttakaan — ainoastaan "hellämietosta", joka "pesee ilman kyyneleitä", ja toiveajattelua ihan aluksi ja, lopuksi, epätoivoa.
Samuli Siikavirta osuu myös kristinuskon sanoman ytimeen kirjoittaessaan: 
Ihmiseksi tulleen Jumalan rakkaus on täydellisen pyyteetöntä itsensä uhrautumista, ja sitä saamme kristittyinä pyrkiä seuraamaan. Jeesuksen tie ei kuitenkaan kulkenut ristille, jotta 2000-luvun kristityillä olisi vapaus päättää itse, mikä on syntiä ja mikä ei. Vapahtaja nostettiin ristille riippumaan juuri kaiken sen synnin tähden, jonka Jumala on synniksi ilmoittanut.

Oikeastaan jos synnistä vaietaan, ei ole mitään tarvetta ristin verenpunaiselle rakkaudelle. Jos synti hyväksytään, syntinen jää vaille hyväksyntää. Oikea hyväksyntä kun vuotaa vain Kristuksen kyljen vedestä ja verestä.


Vain se rakkaus on kärsinyt ja peittänyt kaiken. Vain se rakkaus liittyy erottamattomasti jumalalliseen totuuteen. Vain sen rakkauden anteeksi antava ja uudistava voima kestää ikuisesti.


Toisten vihaaminen, kammoksuminen, leimaaminen tai itsen parempana pitäminen ei tietenkään ole tämän rakkauden mukaista. Tämän ihmiselämän raadollisuuden paljastavan mutta synnin ruhjeet peittävän rakkauden pariin on kutsuttava kaikkia syntisiä (ja vain syntisiä) ketään kaihtamatta.
Muuten on jälleen sairastuttu väärään rakkauteen, joka kuuluu vain erityisen siivoille syntisille.
 Näissäpä ajatuksia näin pyhäpäivänä mietittäväksi.

------

lauantai 8. lokakuuta 2011

Uskon Puolesta -kirja tulossa!

Viime postauksessa mainitsin pian ilmestyvän kirjani USKON PUOLESTA. Ohessa kansikuva ja takakannen teksti, joka antaa viitteitä kirjan sisällöstä. 

-----------------------------------------------------------

Voiko Jumala luoda niin ison kiven ettei jaksa
sitä nostaa ?

Nousiko Jeesus ihan oikeasti kuolleista?
Kuuleeko Jumala rukouksia?

Tämä on erilainen kirja kristinuskosta, kuin tähän mennessä lukemasi. Kirjoittaja haastaa luettavalla ja aikuisella otteella niin epäilijöitä kuin kristittyjäkin syventämään käsitystään kristinuskosta. Paikoin myös ravistellen luutuneita käsityksiä. Kirjan artikkelit ammentavat virikkeensä sieltä missä usko ja arki kohtaavat, mediasta, ajankohtaisista tapahtumista tai kirjoittajaa vastaan tulleista ihmisten Raamattua koskevista kysymyksistä.

• Oliko Anders Breivik vakaumuksellinen kristitty?
• Keitä olivat evankeliumeiden kirjoittajat?
• Pahuuden ja kärsimyksen ongelma?
• Onko Raamattu faktaa vai fiktiota?
• Saako kristittykin epäillä?
• Asuuko sielu aivoissa?
• Onko helvetti oikeudenmukainen? Entä taivas?
• Sielunvaellusoppi vai ruumiin ylösnousemus? 


Kirja joka haastaa uskovia ajattelemaan ja ajattelijoita uskomaan.
 


PASI TURUNEN on teologian maisteri, radiotoimittaja ja julistaja. Hänen Raamatun tuntemuksensa ja kykynsä pureutua kiihkottomasti vaikeidenkin asioiden ytimiin ovat parinkymmenen vuoden aikana tulleet tutuiksi tuhansille suomalaisille kristillisten radio- ja TV -ohjelmien välityksellä

------------------------------------------

Kirja ilmestyy parahiksi Helsingin kirjamessuille (27.-31.10), joka sellaisenaan on jo kokemisen arvoinen juttu. Kannattaa varata aikaa kirjamessukäynnille tuona viiknoloppuna. Kuvan ja Sanan / Studio24 osastolla voi tulla moikkaammaan minua ja tutustumaan kirjaankin. Kirja löytyy luonnollisesti myös kristillisistä kirjakaupoista tai suoraan kustantajan verkkokaupasta www.kuvajasana.fi


torstai 6. lokakuuta 2011

Ajatukset kasassa

Syvä huokaus. Työpöytäni kulmassa on alati kasvava sekalaisten paperien pino. Olen työkavereille vitsaillut, että ajatukseni ovat kasassa ja se kasa on siinä pöydän kulmalla.

Harvoin on tuntunut olevan niin paljon kiirettä työn merkeissä kuin juuri tänä syksynä. Menemistä ja tekemistä on tulvinut yli äyräiden kuin Niilin-virta.

Blogikirjoittelu on valitettavasti kaiken keskellä jäänyt syrjään ajaksi. Monta tärkeää ja ajassa huomionarvoista asiaa on jäänyt blogilla käsittelemättä. Uusi huokaus.

Parasta näissä kiireissä on kuitenkin ollut viikon tai parin sisällä ilmestyvän uuden kirjani saaminen valmiiksi. Se ilmestyykin juuri sopivasti Helsingin kirjamessuille (27.-31.10.). Kirja on syntynyt osittain blogini innoittamana minkä vuoksi sen nimi on sopivasti USKON PUOLESTAIhmisille, joiden mielestä kristinusko on ajattelemisen arvoinen asia (Kuva ja Sana, 2011).

Sen verran kova puserrus kirjan tekeminen näköjään oli, että se imi hetkeksi batteryn ihan tyhjäksi. Siksi en ole jaksanut blogia juurikaan edes ajatella. Se hiukan harmittaa. Kirjoittaminen on kivaa puuhaa. Mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa taas elvy.

Julkaisen huomenna kirjani esittelyn blogillani. 

Mukava asia oli sekin, että viime vuonna näihin akoihin Petri Mäkilän kanssa toimittamamme kirja JUMALAN SANA - Inspiroitu ja Erehtymätön (Kuva ja Sana, 2010) ehti myydä loppuun ja siitä otettiin uusi painos. Sekös sydäntä lämmittää.