maanantai 30. tammikuuta 2012

Iltalehti: Suomen miehille oikeus synnyttää?

Juuri kun ajattelitte, ettei maailma voi mennä hullummaksi, niin eikö mitä. Tämän päivän Iltalehti kertoi ministeri Guzenina-Richardsonin erityisavustajan ajaneen aktiivisesti miesten synnyttämisen mahdollistavaa lakia. Tämä on eittämättä alkuvuoden, ellei koko alkuvuosituhannen omituisin lööppi kun sitä ajattelee. 

Ministeriltä meinasi lentää aamukahvit suusta, kun hän luki lehdestä, että hänen väitettiin ajaneen miehille oikeutta synnyttää. Aamu, joka varmasti jää ministerin mieleen loppuelämäksi. Ministeri  itse ei näet ollut moista ehdottanut, vaan hänen avustajansa, joka oli toiminut asiassa omavaltaisesti ministerin ohitse. Niinpä ihmisoikeusaktiivina toimiva avustaja Martta October joutui eroamaan.

Jos nyt laitamme sivuun sen minkälaisia sydämentykytyksiä uutinen sai aikaan ministeriössä, niin arvatenkin Iltalehden lööppiä on myös ihmetelty pitkin Suomea silmät ymmyrkäisinä: Vai että miehille oikeus synnyttää?
Oikeus? Ajatus tuntuu ihan kummalliselta. Lievästi sanottuna.
Esitys kieltämättä saa leveän hymyn leviämään suupieliin sillä ajatus miehen oikeudesta synnyttämiseen on vähän eri luokkaa kuin kysymykset, joita pohdittiin vanhassa suomalaisessa mustavalko komediassa nimeltä ”Ukko akan töissä ja akka ukon töissä”.
Puhe miesten ”oikeudesta” synnyttämiseen tuntuu suorastaan aprillipilalta, koska kaikki tietävät, että miehet eivät voi synnyttää. Synnyttäminen on jotain mihin miehillä ei ole biologisia eikä fysiologisia edellytyksiä. Synnyttäminen ei ole sukupuolineutraali asia. Synnyttäminen on jotain sellaista jossa sukupuolisuudella on sivuttamaton rooli.
Se, että miehillä ei ole ”oikeutta” synnyttää ei ole mikään lakiin jäänyt jäänne eriarvoisesta yhteiskunnasta. Miehillä ei edes periaatteessa voi olla oikeutta synnyttää, sillä miehet eivät voi synnyttää, koska miehet eivät voi edes tulla raskaaksi. Eikä asialla ole mitään tekemistä tasa-arvon, eriarvoisuuden, syrjimisen, ihmisoikeuksien tai uskonnollisten ennakkoluuloisuuksien kanssa.
Synnyttäminen edellyttää tiettyä biologista ja fysiologista rakennetta, joka on vain naisilla. Kaikki ymmärtävät, että tässä yhteydessä on täysin asiaan kuulumatonta kielenkäyttöä puhua miesten "oikeudesta" vetoamalla tasa-arvoon tai ihmisoikeuksiin. Lisäksi tällainen käsitteiden väärinkäyttö keventää näiden itsessään tärkeiden arvojen todellista merkitystä.
Ja tässä juuri on eräs keskeinen kritiikkini sukupuolineutraalia, taikka ”tasa-arvoista” avioliittoa kohtaan. Avioliitto, samoin kuin synnyttäminen, ei voi olla sukupuolineutraali asia. Avioliitto on jotain jossa osapuolten sukupuolella on merkitystä. Aivan niin kuin sillä on merkitystä synnyttämisessä.
Juuri tämä seikka erottaa avioliiton kaikista muista mahdollisista sopimuksista, joita ihmiset keskenään solmivat. Toisin kuin vaikkapa vuokrasopimuksen solmimisessa tai liikeyrityksen perustamisessa osapuolten sukupuolella ei ole merkitystä. Ne ovat aidosti sukupuolineutraaleita asioita. Mutta avioliitto ei sitä ole. Kämppäkaverit voivat sukupuolesta riippumatta sopia keskenään saman katon alla asumisesta vaikka jonkinlaisen alivuokralais-suhteen puitteissa. Mutta yhdessä asuminen avioliitossa edellyttää, että kumppanit ovat vastakkaista sukupuolta, koska avioliitto, yhtä vähän kuin synnyttäminen, ei voi luonteensa puolesta olla sukupuolineutraali.
Mitä synnyttämiseen tulee jokaisella suomalaisella miehellä on tällä hetkellä asian suhteen juuri se ”oikeus” (jos sellaisesta lainkaan voidaan puhua) joka hänellä tuleekin olla. Miehiä ei syrjitä, vaikka laki ei erikseen tunnusta miehen ”oikeutta” synnyttää.
Samalla tavalla jokaisella suomalaisella miehellä ja naisella on tälläkin hetkellä juuri se oikeus avioitua, joka hänellä tuleekin olla. Edellyttäen, että avioliiton osapuolet ovat täysi-ikäisiä, vastakkaista sukupuolta olevia henkilöitä, eivätkä ole toisilleen läheistä sukua. Nämä reunaehdot eivät aseta ketään perusteettomasti eri arvoiseen asemaan, eivätkä loukkaa kenenkään ihmisarvoa tai ihmisoikeuksia. Nämä reunaehdot eivät kiellä ketään edes sukupuolisen suuntautumisen perusteella olemaan menemättä naimisiin, eikä laki siksi syrji ketään sukupuolisen suuntautuneisuuden perusteella.
Tiedän, että Octoberin esityksessä kyse oli transseksuaalisuudesta. Maailmassa on tiettävästi kolme tai neljä tapausta, joissa sukupuolenvaihdoksen jälkeen mieheksi itsensä muuttanut nainen on tullut raskaaksi. Juridisesti häntä pidetään miehenä. Tämä on tietysti omalla tavallaan mielenkiintoinen kysymys. Mutta loppupeleissä tällaiset lakitekniset haasteet eivät kerro mitään todellista miesten kyvystä synnyttää. Ainoastaan sen, että edes minkäänlaisella väkivaltaisella, kirurgisella ja hormonaalisella uudelleen muovaamisellakaan emme voi pettää luontoa. Vain naiset voivat synnyttää. Tämä tosiasia ei katoa edes niissä naisissa, jotka vastoin omaa luontoaan kokevat olevansa miehiä.
Sukupuolineutraali avioliitto on yhtä vähän ihmisoikeus, tasa-arvo tai syrjintäkysymys kuin on miesten oikeus synnyttämiseen. Sukupuolineutraalin avioliiton perusteleminen näillä termeillä on kategoriavirhe ja yhtä epäluontevaa kuin on perustella niillä miesten oikeutta synnyttää. Molemmissa tapauksissa sukupuolella on merkitystä. Julkilausumat ja vaatimukset eivät sellaisenaan synnytä ”oikeuksia” sinne missä ei lainkaan ole edellytyksiä tällaisille ”oikeuksille”. Sekä avioliiton että synnyttämisen osalta oikeus on erottamattomalla tavalla sidoksissa sukupuoleen.

26 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Muistelen, että joku satoja vuosia vanha ennustus mainitsi yhtenä maailmanajan päättymisen merkkinä sen, että tämän tapahtuessa miehetkin synnyttävät. Olen itsekseni ihmetellyt, että miten tuollainen voisi koskaan olla mahdollista, mutta tässähän tuo nyt sitten ainakin toteutuu. Olen kyllä sittemmin lukenut myös jonkinlaisesta tekokohdusta, joka väitteiden mukaan voitaisiin miehille istuttaa. Aika hurjaa touhua, jos sellainen totta on.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä homma, Pasi! Et esittänyt tekstissäsi ainuttakaan järkiperustelua sukupuolineutraalia avioliittosopimusta vastaan. Tiivistän karkeasti tekstisi:

-Hassu otsikko iltalehdessä!
-Mies ei voi synnyttää, tämän voi perustella biologialla. (hyvä!)
-Avioliitto ei ole sukupuolineutraali asia sillä... Öö... No... Ku se ei ole. Niin. Se ei ole. Koska olen tätä mieltä. Niin.

Järjenkäyttö parantaisi tekstisi uskottavuutta, Pasi hyvä! :) Voisitko kertoa järkiperusteluja sille, ettei avioliitto voisi olla sukupuolineutraali asia? Kyseessä on kuitenkin sopeutumiskykyisten ihmisten henkinen, ei biologinen, sopimus?

Anonyymi kirjoitti...

Tuo perustelu, että kaikillahan on oikeus nytkin avioitua, myös homoilla, kunhan avioituvat eri sukupuolta olevan kanssa, on aika lapsellinen.

Verrattava tapaus olisi esimerkiksi sellainen rasistinen yhteiskunta, jossa avioituminen oli sallittu vcain samanvärisen kanssa (Etelä-Afriikka aikoinaan).

Ja sitten joku valopää sanoisi, että tässähän toteutuu tasa-arvo. Kaikilla on oikeus avioitua. Kyllä niin, mutta ei sille sakaväriselle pariskunnalle....

Tämä siis vain tuon argumentin järkevyydestä.

V.

Pasi Turunen kirjoitti...

”Järjenkäyttö parantaisi tekstisi uskottavuutta, Pasi hyvä! :) Voisitko kertoa järkiperusteluja sille, ettei avioliitto voisi olla sukupuolineutraali asia?”

Järjenkäyttö parantaisi toisinaan myös palautteen uskottavuutta Anonyymi hyvä!. Vain koska osoittaa kykenevänsä anonyymisti esittämään humoristisia kommentteja lukemastaan ei ole vielä osoittanut ymmärtäneensä luettua. Saatikka itse esittäneensä järkiperusteluita oman näkemyksensä puolesta.

Olen tästä asiasta juuri hiljattain debatoinut toisaalla, enkä juuri nyt jaksa aloittaa näistä perusasioista samaa keskustelua alusta täällä.

Nyt postaamani kirjoituksen tarkoitus ei ollut perustella asiaa pohjia myöten. Joten hyväksyn kritiikkisi siltä osin, että tekstini jättää vielä monia tärkeitä näkökohtia käsittelemättä.
Kirjoituksen fokus oli paljon kapeampi. Silti sen perusteesi on perusteltu as far as it goes.

Mutta kehotan tutustumaan alla oleviin linkkeihin, joissa asioita on laajasti perusteltu kaipaamasi järkiperäisin argumentein. Artikkelit ovat kiihkottoman asiallisia ja ei-uskonnollisia, joten uskon niistä löytyvän mielenkiintoisia näkökulmia vaikka ei olisikaan kaikesta aivan samaa mieltä.

What is Marriage? (Harvard Journal of Law and Public Policy, Vol. 34, No. 1, pp. 245-287, Winter 2010). Sherif Girgis - Princeton University Department of Philosophy; Robert George - Princeton University - Department of Politics; Ryan T. Anderson - University of Notre Dame Department of Political Science.

Löytyy kokonaisuudessaan täältä: http://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=1722155#%23

Marriage and The Public Good: Ten Principles (Witherspoon Institute, Princeton, New Jersey, August 2008).

Pdf-versio löytyy tuolla nimellä googlaamalla.

Valitettavasti nämä ovat englanninkielisiä. Mutta aivan näinä päivinä ilmesty myös Kuvan ja Sanan kustantamana dosentti Juha Ahvion kirjanen ”Sukupuolineutraali avioliitto – miksi ei?”. Sen voi pian tilata edullisesti itselleen osoitteesta www.kuvajasana.fi.

Kyseessä on kuitenkin sopeutumiskykyisten ihmisten henkinen, ei biologinen, sopimus?

Eikö tuo määritelmäsi ole liian laaja kuvatakseen vain avioliittoa? Minä olen omasta mielestäni tehnyt monien sopeutumiskykyisten ihmisten kanssa henkisiä sopimuksia, jotka eivät kuitenkaan ole avioliittoja. Mikä erottaa mielestäsi avioliiton muista sopeutumiskykyisten ihmisten henkisistä sopimuksista?

Kalle kirjoitti...

"Olen kyllä sittemmin lukenut myös jonkinlaisesta tekokohdusta, joka väitteiden mukaan voitaisiin miehille istuttaa."

Noin biologisesti miehen raskaus olisi tekokohdusta huolimatta ongelmallinen, koska miehen selkäranka ja lantio eivät ole rakenteeltaan soveltuvia raskauteen ja synnytykseen. Lisäksi on hormonaalisia ja muita seikkoja jotka eivät tue ajatusta.

Pasi Turunen kirjoitti...

Tuo perustelu, että kaikillahan on oikeus nytkin avioitua, myös homoilla, kunhan avioituvat eri sukupuolta olevan kanssa, on aika lapsellinen. Verrattava tapaus olisi esimerkiksi sellainen rasistinen yhteiskunta, jossa avioituminen oli sallittu vain samanvärisen kanssa (Etelä-Afriikka aikoinaan).

Tämä vasta-argumentti perustuu jonkinlaiseen monen tason väärinymmärrykseen.

Ensiksi, meillä ei ole tieteellisesti kestävää näyttöä siitä, että homoseksuaalisuus olisi ihonvärin kaltainen ja siihen rinnastuva periytyvä, geneettinen ja muuttumaton biologinen ominaisuus. Katso blogiltani lähemmin artikkelia ”Myytti homouden synnynnäisyydestä – Mitä tiede sanoo?”. Vertaus ihonväriin perustuu siis yhtäältä tieteellisesti toteennäyttämättömään oletukseen homouden essentialistisesta luonteesta ja vertaa keskenään aivan erilaisia ilmiöitä. Homoseksuaalisuus ei ole periytyvä, geneettinen ja ehdottoman muuttumaton ominaisuus.

Ja vaikka olisitkin oikeassa tässä essentialistisessa oletuksessa, niin nykyinen avioliittolaki ei kiellä ketään avioitumasta sen enempää ihonvärin kuin sukupuolisen suuntautumisenkaan perustella. Se tulisiko homoseksuaaleilla sitten olla mahdollisuus avioitua keskenään riippuu siitä mitä avioliitto on.

Avioliitto ei koskaan voi olla kaikki mahdolliset yhteiselämän muodot absoluuttisen erotuksetta sisäänsä sulkeva instituutio. Joitakin yhteiselämän muotoja jää aina sen ulkopuolelle. Niin kuin nyt vaikkapa lähisukulaisten tai aikuisten vanhempien ja heidän lastensa väliset suhteet.

Etelä-Afrikassa (samoin kuin Amerikan etelävaltioissa muinoin) luotiin aikanaan erikseen laki, joka positiivisesti kielsi ja teki laittomaksi avioitumisen värillisten ja valkoisten välillä. Ihonväri ei rajoittanut kenenkään oikeutta avioitua vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa sinänsä. Tällainen rasistinen laki ei siten muuttanut avioliiton olemusta (mies-nainen).

Loppupeleissä olennaista on se, että ihonväri ei ole avioliiton kannalta lainkaan olennainen asia. Mutta sukupuolisuus (mies-nainen) sen sijaan on avioliiton kannalta aivan keskeisen tärkeä asia: Avioliitto on vanhastaan ollut olemassa yhteiskunnallisena instituutiona juuri sitä varten, että se on tuonut miehen ja naisen yhteen, jotta näin mahdollisesti syntyvillä lapsilla olisi isä ja äiti. Ihonväri on tässä täysin irrelevantti seikka ja siksi laki joka rajoittaa miesten ja naisten oikeutta muodostaa avioliiton keskenään on perusteeton. Mutta samasta syystä avioliittolaki täysin perustellusti rajaa implisiittisesti ulkopuolelle vaikkapa samaa sukupuolta olevat parit.

Väite siitä, että perinteinen avioliittonäkemys on rasistinen on loukkaava, umpityperä ja täysin sopimaton, eikä sillä tule olla mitään vakavasti otettavaa sijaa asiallisessa keskustelussa.

Pasi Turunen kirjoitti...

Edelliseen vastaukseeni liittyen unohdin liittää mukaan tämän lukemisenarvoisen artikkelin:

Interracial Marriage and Same-Sex Marriage - Why the analogy fails.
by Francis J. Beckwith


http://www.thepublicdiscourse.com/2010/05/1324

pikkukimalainen Satu kirjoitti...

Kuusi viikkoa sitten synnyttäneenä (naisena, herttinen sentään) voin todeta, että ei miesten kannatakaan haikailla moisen kokemuksen...kröhöm siis "oikeuden"... perään :D Olisivat tyytyväisiä, ettei tartte. palkinto on synnyttämisestä iso, mutta yhtä lailla mies voi siitä isänä iloita, vaikka nainen tekeekin ponnistusurakan. Miekin oon tyytyväinen kun ei ole pakko mennä armeijaan, vaikka oikeus siihen olisikin.

Juha Romppanen kirjoitti...

Näin on! Olemme täysin tasa-arvoisia ja syrjimättömiä nykyisellään. Sukupuolisesta suuntautuneisuudesta riippumatta lainmukaiseen avioliittoon saa astua kuka vaan ja kaikille lainmukaisille aviopareille taataan samat oikeudet.

Jussi Suutari kirjoitti...

Hieman termeistä. Pasi mainitsi "sukupuolenvaihdoksen". Tämä alkaa olemaan nykypäivänä jo vanha termi (vähän samaan tapaan kuin eKr on monesti vaihdettu jo eaa:ksi), nykyään käytetään paljon jo "sukupuolenkorjaus" -termiä.

"Sukupuolenvaihdos". Just juu. Jos joku silvotuttaa omat sukupuolielimensä ja leikkauttaa niiden paikalle toisen sukupuolen elimien näköiset muovaukset, ja päälle alkaa syömään toisen sukupuolen hormoneja, se ei todellakaan tee eikä vaihda miehestä naista tai päinvastoin vaikka kuinka luulisi niin. Mies on syntynyt mieheksi ja nainen naiseksi vaikka voissa paistaisi.

"Sukupuolenkorjaus". Jos jo sukupuolenvaihdos on jo täysin absurdi termi, sukupuolenkorjaus on sitä jos mahdollista vielä enemmän. Jos joku ei viihdy omassa sukupuolessaan, ei vika ole todellakaan väärä sukupuoli, vaan se ettei siinä viihdy. Jokainen näkee oman sukupuolensa - jos ei muuten sitä tiedä - vilkaisemalla jalkoväliinsä. Jos ei siihen ole tyytyväinen, silloin kannattaa alkaa miettiä miten oman itsetunnon saisi normaalille tasolle.

Vähän samaan tapaan kuin rintojenkorjausleikkaukseen menevät naiset tulisi olla tyytyväisiä ja ylpeitä omista rinnoistaan sellaisina kuin ne ovat. Se on tervettä itsetuntoa että on tyytyväinen itseensä ja sinut itsensä kanssa.

Nykyään on muotia tehdä kaikenmaailman "korjaus"leikkauksia, kauneusleikkauksia, naisten tulisi olla kuin barbienukkeja jne, mutta kuka enää puhuu sen puolesta ja kertoo miten itsetunnon, mielen ja tunteet saisi normalisoitua?

Anonyymi kirjoitti...

"Tämä tosiasia ei katoa edes niissä naisissa, jotka vastoin omaa luontoaan kokevat olevansa miehiä"

Transsukupuolisuudessa on kysymys todennäköisimmin kohdussa tapahtuneesta kehityspoikkeamasta, joka vaikuttaa aivojen kehitykseen.
Sillä ei ole yhteyttä seksuaaliseen suuntautumiseen eikä se ole "mielenterveysongelma".
Jos taustalla on biologiset syyt, niin miten voit kuvitella, että sellainen ihminen haluaisi olla toista sukupuolta "vastoin omaa luontoaan"? Eihän sellaista voi väittää, jos on tapahtunut normaalista poikkeava kehitys.
Onko transsukupuolisuuskin sellainen asia, joka täytyy väkisin puristaa ahtaaseen uskonnolliseen raamiin tosiasioista välittämättä?

"Avioliitto on jotain jossa osapuolten sukupuolella on merkitystä. Aivan niin kuin sillä on merkitystä synnyttämisessä"

Vaikka toistat tuota ahkerasti, niin tuntuu, ettei yhtään järkevää perustelua näistä keskusteluista löydy. Pelkkä asioiden pyörittely ja vertausten esittäminen ei ainakaan minulle perustele mitään.
Ehkä joku on tyytyväinen, mutta minä saa näistä irti oikein mitään.

"lainmukaiseen avioliittoon saa astua kuka vaan ja kaikille lainmukaisille aviopareille taataan samat oikeudet"

Mielestäni tästä on järkevyys ja inhimillisyys kaukana, seksuaalisen tasavertaisuuden edistämisestä nyt puhumattakaan. Ei sellaisella avioliitolla ole mitään merkitystä, jos osapuolet eivät lähtökohtaisestikaan pysty sellaiseen suhteeseen, joka avioliittoon kuuluu. Tässä perustelussa on tuijotettu vain ulkonaisiin muotoseikkoihin, ja unohdettu ihminen kokonaan.

Annabella kirjoitti...

Meinasin jo luulla että tuolla naisella on kokonaan vintti pimennyt, onneksi ei näin ollut.. Vai saiko avustaja vain syyt niskoilleen :D

Anonyymi kirjoitti...

Homokeskusteluissa on esiintynyt argumentti, joka on saanut minut hiljaiseksi. Keskustelu menee näin:

Henkilö A: Vastustan homojen avioliittoa, koska avioliitto on kautta historian ja kautta maailman ollut aina miehen ja naisen välinen liitto. Avioliitto-termiä ei pitäisi sekoittaa entisestä universaalista merkityksestään.

Henkilö B: Onhan naisten äänioikeuskin maailmanhistoriallisesti katsottuna täysin uusi ilmiö. Kautta historian naisilla ei ole ollut äänioikeutta. Kannatatko sinä sitten paluuta entiseen ja haluat poistaa naisten äänioikeuden, koska äänioikeus terminä on aina tarkoittanut ainoastaan miesten äänioikeutta, ei naisten?


Niin, mitä tuohon voisi vastata? Minut ainakin saa tuolla argumentilla suohon puhuttua. Mitä järkevää siihen voisi vastata? Koska minun mielestäni kuitenkin naisten äänioikeus on erittäin tärkeä asia. Jos kerran naisilta vaaditaan verojen maksamista, täytyy heillä olla myöskin äänioikeus. Mutta tosiasia on, että naisten tasavertainen äänioikeus on aivan yhtä uusi ilmiö maailmanhistoriassa kuin nyt nämä homoavioliitot.

Anonyymi kirjoitti...

"Avioliitto on vanhastaan ollut olemassa yhteiskunnallisena instituutiona juuri sitä varten, että se on tuonut miehen ja naisen yhteen, jotta näin mahdollisesti syntyvillä lapsilla olisi isä ja äiti."

Kehitys kehittyy. Ja niinpä avioliittokin on muuttunut koko ajan. Totta lienee tuo, että sillä varmistettiin että lapsilla on isä ja äiti. Mutta argumenttina tämä on täysin irrelevantti: Maailmassa on jo nyt ties miten paljon yksinhuoltajia eikä heidän lapsensa siitä ole kärsineet. On myös homo- ja lesbopareja lapsineen, eikä hiedänkään lapset asiasta kärsi. Lisäksi on myös paljon naimisissa olevia pareja joilla ei ole lapsia eikä tule.
Koska näitä asioita on käyty jo niin miljoonaan kertaan läpi niin en jaksa sen perusteellisemmin perustella. Mutta kehottasin vaikka googlaamaan aiheesta, keskustelufoorumit ovat täynnä hyviä (ja toki huonojakin) perusteluja puolesta ja vastaan.

Mutta tähän loppuun vielä pakko korjata pari virhettä tekstistäsi:

"Tiedän, että Octoberin esityksessä kyse oli transseksuaalisuudesta.
(--)
Vain naiset voivat synnyttää. Tämä tosiasia ei katoa edes niissä naisissa, jotka vastoin omaa luontoaan kokevat olevansa miehiä."

1. Transseksuaali on väärä sana. Oikea termi on transsukupuolinen. Koska kyseessä ei ole asia jolla on seksuaalisuuden kanssa varsinaisesti mitään tekemistä, vaan asia jolla on tekemistä sukupuolen kanssa. (Tiedän, että sukupuoli ja seksuaalisuus ovat toisiinsa paljolti sidoksissa. Mutta ihmisen sekuaalisuus voi olla mitä vaan riippumatta siitä onko henkilö transsukupuolinen vai ei)

2. Toinen väärä termi/ilmaisu: sukupuolenviahdos. Oikea termi on sukupuolenkorjaus. Koska prosessissa ei vaihdeta sukupuolta (vaikka jotkut ulkopuoliset henkilöt voivatkin erheellisesti näin kokea), vaan ulkoinen sukuouoli nimenomaan korjataan vastaamaan todellista sukupuolta. (monet eivät tätä tule ajatelleeksikaan, mutta vaikka henkilö olisikin sukupuolta X ei tarkoita että olisi mikään itesestään selvyys että henkilöllä olisi myös sukupuolen X vartalo)

3. "Vastoin omaa luontoaan kokevat olevansa miehiä" on täysi paradoksi (ja jopa loukkaava sellainen). Koska se on nimenomaan henkilön omaa luontoaan ollakin todellisuudessa vastakkaisen sukupuolen edustaja kuin minkä sukupuolen vartaloon on syntynyt, AKA kokea kuuluvansa "vastakkaiseen" sukupuoleen. Koska varmasti jokainen transsukupuolinen on ennen sukupuolenkorjausprosessiin lähtöään tehnyt kaikkensa kokeakseen olevansa samaa sukuolta kuin minkä sukupuolen kehon omistaa. Koska prosessi on kaikkea muuta kuin helppo tai kiva. Moni varmasti antaisi oikean kätensä siitä ettei tarvitsisi kokea sitä kaikkea.

Anonyymi kirjoitti...

Se miksi tämä oikeus olisi tärkeää on yksinkertainen: Silloin transsukupuoliset (joka muuten on BTW oikea termi toisin kuin transseksuaali), jotka ovat käyneet läpi hoitoja ja edessä olisi hetun muutos, eivät tarvitsisi lääkärintodistusta siitä on kykenemätön jatkamaan sukua. Jos tästä ei olla varmoja, ei tule todistusta, jos ei tule todistusta niin hetu ei muutu, jos hetu ei muutu on henkilö juridisesti yhä nainen vaikka partakin kasvaa ja on mihen nimi ja ääni. Tämä taas, kuten arvata saattaa, saattaa aiheuttaa vaikeita sosiaalisia tilanteita, esimerkiksi syrjintää vaikkapa työnhakutilanteessa.

Eikä ihan joka kerta ole ihan helppoa saavuttaa hedelmättömyyttä. Joillakin henkilöillä se oma biologia hormoneineen on hyvinkin tiukassa. Kohdun ja munasarjojen poistokaan leikkauksessa ei aina ole vaihtoehto. Leikkaus on aina riski, samoin aina on mahdolista leikkauksen jälkeiset vakavatkin komplikaatiot. Tämän takia jotkut haluavatkin jättää leikkaukset mahdollisimman vähälle.

Pasi Turunen kirjoitti...

Transsukupuolisuudessa on kysymys todennäköisimmin kohdussa tapahtuneesta kehityspoikkeamasta, joka vaikuttaa aivojen kehitykseen. Sillä ei ole yhteyttä seksuaaliseen suuntautumiseen eikä se ole "mielenterveysongelma".

En väittänyt sitä ”mielenterveysongelmaksi”, enkä yleensäkään esittänyt mitään arvioita trassukupuolisuuden synnystä, joka tekstini kannalta on täysin epärelevantti kysymys. Kirjoitukseni ei koskenut transsukupuolisuutta.

Mutta jos tuo on totta mitä tuossa kirjoitat, niin transsukupuolisuus kuulostaa jonkin sortin aivovammalta.

Transsukupuolen synnystä on turha tällä palstalla tämän enempää keskustella, koska en ole kirjoittanut mitään arvioita siitä. Kaikki kommentit tähän liittyen ovat siksi tyystin asian vierestä.
Ainoa relevantti kysymys johon voisit vastata on tämä: Pitäisikö tasa-arvon toteuttamiseksi miehillä, kuten minulla, olla oikeus synnyttää?

Pasi Turunen kirjoitti...

Hieman termeistä. Pasi mainitsi "sukupuolenvaihdoksen". Tämä alkaa olemaan nykypäivänä jo vanha termi (vähän samaan tapaan kuin eKr on monesti vaihdettu jo eaa:ksi), nykyään käytetään paljon jo "sukupuolenkorjaus" -termiä.

Kiitos Jussi,

Olen terminologiasta kyllä tietoinen. Toisessa yhteydessä voidaan paneutua lähemmin mikä on todellinen syy siihen, että on siirrytty puhuman ”korjauksesta” ennemminkin kuin ”vaihdoksesta”. Syy ei ole tieteellinen.

Mutta kysymys transsukupuolisuudesta on kirjoitukseni kannalta epäolennainen. Mainitsin sen vain Guzenina-Richardson uutisen yhteydessä, jotta käy ilmi minun olevan tietoinen minkälaisesta uutisesta on kyse. Muutoin joku olisi nalkuttanut, että en edes tiedä mistä uutisessa on kyse. Joten asia on kirjoitukseni ydinsubstanssin kannalta epäolennainen sivujuonne.

Ainoa olennainen kysymys on tämä: Pitäisikö tasa-arvon toteutumiseksi miehillä, kuten minulla, olla oikeus synnyttää

Ja tämäkin kysymys on esillä, ei itsensä tähden (sillä minähän en tällaista oikeutta aja tai ole ehdottanut), vaan koska sen kautta voi peilata kysymystä siitä mihin puheet "oikeuksista" perustuvat.

Anonyymi kirjoitti...

"Mikä erottaa mielestäsi avioliiton muista sopeutumiskykyisten ihmisten henkisistä sopimuksista?"

Puolison valinnassa ja yhdessä olemisessa on kysymys ennekaikkea henkisestä sopimuksesta, kuten ihmissuhteiden muodostamisessa yleensä. Pitääkö naimisessa olevalle miehelle selittää, kuinka suhde elämänkumppanin kanssa eroaa muista suhteista/henkisistä sopimuksista :)


"Pitäisikö tasa-arvon toteutumiseksi miehillä, kuten minulla, olla oikeus synnyttää"

Synnynnäisiin eroavaisuuksiin ei voida vaikuttaa, joten niistä ei ole mielekästä keskustella, olipa kyse sitten synnyttämisestä, terveydestä tai älykkyydestä. Lakeja voidaan kuitenkin muuttaa ja siihen vaikuttaa, että ihmisiä kohdellaan yhteiskunnassa tasa-arvoisesti.

Didy kirjoitti...

Lainaus: Pitäisikö tasa-arvon toteutumiseksi miehillä, kuten minulla, olla oikeus synnyttää?

Näyttää, että kun vain sanoo sanan "oikeus" - siis väittää jonkin asian olevan "oikeus" - , niin vaaditun asian pitäisi oitis olla sallittu, jopa hyväksytty ja tuettu. Paremminkin voitaisiin keskustella siihen suuntaan, että "ihmisoikeudet on ok, joten mikähän niiden sisältö voisi tällä ja tällä elämänalueella olla". Toki tästä juuri onkin kysymys myös "synnytysoikeudessa", mutta asian esittämistavassa on juuri tuo, että se esitetään vaatimuksen muodossa ja tunteisiin vetoavana "älkää sortako meitä" - vaikkei mitään sortoa ole edes tapahtunut tai tapahtumassa.

Minusta olisikin hyvä keskustella tasa-arvon sisällöstä. Tuon toisen esimerkin: miksi tasa-arvoa pitää mitata tekemisillä tai saavutuksilla, kuten ammattien erilaisella arvostamisella tai tiettyihin virkoihin pääsemisellä? Tarkoitan, että jospa kannattaisikin lähteä muuttamaan niiden "perinteisten naisten- ja miestentöiden" arvostamista samalle tasolle, ja arvostaa myös kotiäitiyttä tärkeänä tulevaisuuden rakentamisena uudelle sukupolvelle - kun nyt mitataan tasa-arvoa sillä, että voivatko kaikki olla paljon töissä ja samoissa tehtävissä. Miesten "oikeus synnyttämiseen" liittyy juuri tähän (alussa oleva kysymys ei mainitse trans-tapausta), että nyt jotenkin luonnonvastaisesti pitäisi ruveta veivaamaan kehoa uusiksi, jotta joku pääsisi tekemään jotain (niin, hänelle luonnotonta) kokeakseen olevansa tasa-arvoinen.

Entä näihin muutoksiin käytettyjen osaamis-, aika-, raha- ja henkilöresurssien käyttäminen kipeämpien hoitamiseen meillä tai ulkomailla? Millaiset arvot yhteiskunnassamme ovat?

En tiedä onko mikään ammatti on luonnonvastainen toiselle sukupuolelle, joten kyllä ammatit saavat edelleenkin puolestani olla vapaasti sukupuolesta riippumatta kaikkien valittavissa - ettei kukaan ymmärtäisi väärin.

Termien tasa-arvo ja (ihmis-)oikeus ylenpalttinen käyttäminen minusta kyllä sokaisee silloin, kun pitäisi siirtyä asiallisesti keskustelemaan vaaditun muutoksen sisällöstä ja merkityksistä, ja vaikkapa juuri siitä, että mistä se hyväksynnän ja arvostuksen kokemus voisi tulla.

Kysymykseesi, Pasi: en usko, että miesten "synnytysoikeus" ratkaisisi oikeasti yhtään mitään. Tasa-arvo on siis minusta tässä kohti väärin määritelty, tai ainakin väärin käytetty termi. Tasa-arvon ja hyväksynnän kokeminen varmasti voisi lähteä aivan jostain muusta!

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Edellä kysyttiin, miten voi perustella sen, että muutos kohti sukupuolten tasa-arvoa on hyvä äänioikeuskysymyksessä, mutta muutos kohti sukupuolineutraalia avioliittoa ei, vaikka kumpikin on historiallisesti uusi ilmiö ja liittyy tasa-arvoon.

Kiteytetty vastaus on se, että äänioikeudessa on kysymys absoluuttisen moraaliarvon löytämisestä, moraalin paranemisesta, mutta avioliittoasiassa on kysymys päinvastaisesta: absoluuttisen moraalin hylkäämisestä, moraalin heikkenemisestä. Toiseksi, äänioikeus ja avioliitto-oikeus liittyvät eri yhteiskunnallisiin instituutioihin eivätkä ole vertailukelpoisia, koska toisen perusta on biologinen.

Ensin instituutioihin liittyvä peruste: Instituutiot ovat yhteiskunnan järjestymisen perusrakenteita, vakiintuneita, yhteisesti noudatettava käyttäytymismalleja. Avioliitto juridisena yksikkönä edustaa väestöä lisäävää ja ylläpitävää insituutiota, äänioikeus liittyy valtainstituutioon. Lainsäädännöllä voidaan asettaa avioliiton ikärajoja, siihen kuuluvia oikeuksia ja velvollisuuksia, samoin kuin asettaa eri valtiomuotoja jne. Nämä rajat ovat valinnaisia. Se, että äänioikeus kuuluisi vain miehille, ei sisälly valtainstituution olemukseen eikä ole johdettavissa sen käsitteellisestä merkityksestä. Mutta se, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen, kuuluu instituution olemukseen. Biologisten rajoitusten vuoksi avioliiton kokoonpanossa ei ole valinnaisuutta.

Etiikkaan liittyvä perustelu: On totta, että naisten äänioikeus on historian mittakaavassa uusi, kuten ajatus sukupuolineutraalista avioliitosta. Ajankohdilla ei kuitenkaan ole merkitystä itse asian kannalta: kysymys on yhteisön etiikan muuttumisesta. Naisten äänioikeus ja sukupuolineutraali avioliitto pohjautuvat vastakkaiselle kehitykselle. Äänioikeusasia perustuu sille, että on tiedostettu absoluuttinen moraalinen totuus: naisen ihmisarvoa ja oikeuksia tulee kunnioittaa. Se on avautunut eri yhteisöille eri aikaan, joillekin ei vieläkään. Samantapainen asia on orjuus, jonka luonne on avautunut kansakunnille vähitellen. Yhteisö voi ajan kuluessa tiedostaa moraalisia totuuksia, joita se ei ole ennen ymmärtänyt.

Kehitys voi johtaa myös absoluuttisen moraalin torjumiseen. Niin yksilöt kuin yhteisöt ovat kallistumassa relativismiin tai tilannesidonnaiseen etiikkaan, hyläten käsityksen objektiivista moraaliarvoista, jotka määrittelevät mielipiteistä riippumatta, mikä on oikein ja mikä väärin. Relativistisen etiikan mukaan yksilö tai yhteisö määrittelee sen itse: “Se, mikä on oikein minulle tai minun yhteisölleni, ei ehkä ole oikein sinulle tai sinun yhteisöllesi. “

Joidenkin mielestä teon moraalinen oikeutus perustuu sille, ovatko seuraukset hyödyllisiä vai haitallisia - teko itsessään ei ole oikea tai väärä. Tämä moraalikäsitys on seuraussidonnainen. Esim. aviorikos, petos, ei ole väärin, jos se ei aiheuta kenellekään haittaa. Homoseksuaaliset suhteet eivät ole väärin, jos hyöty ja mielihyvä ovat haittoja suurempia. Tämän etiikan mukaan ei ole väärin ylittää ihmisen lisääntymisbiologisen käyttäytymisen rajoja - tekohan ei itsessään ole väärä, toisin kuin absoluuttisille moraaliarvoille perustuvan etiikan mukaan, jota kristillinen etiikka edustaa.

Sukupuolineutraalissa avioliittoasiassa on elementtejä myös eettisestä egoismista, joka on toinen seurausetiikan käsitys: “Kaikkien tulee toimia minun etujeni mukaisesti.” Kansakunnan lainsäädäntö pitäisi muuttaa ja perustavaa laatua oleva instituutio syrjäyttää, jotta ne muutamat tuhannet, jotka Suomessa ovat rekisteröineet parisuhteensa ja siten ilmaisseet kiinnostuksensa juridista liittoa kohtaan, ja tulevaisuudessa erittäin pieni väestönosa, voisivat solmia avioliitoksi nimitettävän liiton ja saada itselleen hyötyä. On ilmeistä, että tällainen etiikka on sopimaton lainsäädännön pohjaksi.

Relativismiin ja seurausetiikkaan liittyy monia ongelmia ja sisäisiä ristiriitoja. Siksi sukupuolineutraalin avioliiton kysymyksessä voi hyvällä syyllä puhua yhteiskunnallisen moraalin heikentymisestä, mikä erottaa sen naisten äänioikeuskysymyksestä.

Pasi Turunen kirjoitti...

Pitääkö naimisessa olevalle miehelle selittää, kuinka suhde elämänkumppanin kanssa eroaa muista suhteista/henkisistä sopimuksista :)

Onko oikein päätellä häveliäästä kysymyksestäsi, että avioliittoon liittyy siis muutakin kuin vain ensin mainitsemasi ”henkinen sopimus”, niinkö? Eli pelkkä ”henkinen sopimus” ei tee ihmissuhteesta avioliittoa vielä?
Kysyn, koska ensin näytit määrittelevän avioliiton puhtaasti henkiseksi sopimukseksi.

Synnynnäisiin eroavaisuuksiin ei voida vaikuttaa, joten niistä ei ole mielekästä keskustella, olipa kyse sitten synnyttämisestä, terveydestä tai älykkyydestä.

Niistä on mielekästä ja tärkeää keskustella silloin kun ne ovat relevantteja oikeuksien ja lainsäädännön kannalta, kuten tapauksessa, jossa leikitään ajatuksella miesten oikeudesta synnyttää tai samaa sukupuolta olevien avioliitosta.

Lakeja voidaan kuitenkin muuttaa ja siihen vaikuttaa, että ihmisiä kohdellaan yhteiskunnassa tasa-arvoisesti.

Olen samaa mieltä, että lakien tulee kohdella ihmisiä yhteiskunnassa tasa-arvoisesti. Mutta kyse on siitä mikä on tasa-arvoa asianmukaisesti ymmärrettynä. Muuten tällaiset tärkeät termit hämärtyvät, menettävät merkityksensä ja niillä vain manipuloidaan tunteita.

Pasi Turunen kirjoitti...

Mirjami edellä aikalailla tyhjensi jo pajatson, mutta muutama oma lantti tähän äänioikeus vs. avioliitto -rinnastukseen.

Henkilö B tekee sinänsä omituisen piruetin kääntäessään keskustelun yhtäkkiä äänioikeuteen kysymällä: ” Kannatatko sinä sitten paluuta entiseen ja haluat poistaa naisten äänioikeuden”? Tämä on tietysti lähinnä retorinen temppu. Jos aikaa on vain vähän tähän voi huomauttaa yhtä retorisesti: ”Et kai tosissasi tarkoita, että ne jotka pitävät nykyistä avioliittolakia perusteltuna ja riittävänä haluaisivat olla poistamassa naisilta äänioikeuden?”

Avioliiton ja äänioikeuden välinen analogia on itsessään ongelmallinen siksi, että asiat ovat luonteensa puolesta merkittävällä tavalla erilaisia.

Äänioikeus on ilmiönä valtiollisen järjestäytymisen jälkeinen asia, jossa poliittisesti järjestäytynyt ihmisyhteisö määrittelee itselleen säännöt, joilla demokraattisessa yhteiskunnassa kaikki kansalaiset voivat vaikuttaa yhteiseen päätöksentekoon. Äänioikeus siis edellyttää kansalaisten valtiollista järjestäytymistä.

Avioliitto sen sijaan on esivaltiollinen instituutio, joka edeltää kaikenlaista yhteiskunnallista poliittista järjestäytymistä ja lainsäädäntöä. Ennen kuin oli mitään valtioita oli olemassa avioliittoja. Miehet ja naiset ovat muodostaneet julkisesti solmittuja ja tunnustettuja liittoja perustaakseen perheen ennen kuin on ollut valtioita. Itse asiassa valtioita ei lainkaan olisi ellei olisi avioliittoja ja sitä myöten perheitä, joista järjestäytynyt yhteiskunta rakentuu.

Nämä filosofiset peruserot tekevät rinnastuksesta ontuvan.

Äänioikeuden antaminen kaikille naisille on ollut perusteltua siitä syystä, että sukupuoli, samoin kuin vaikkapa ihonväri, ei ole relevantti tekijä kansalaisten poliittiseen vaikuttamiseen liittyvän oikeuden kannalta.

Avioliiton olemuksesta johtuen sukupuolella sen sijaan on merkitystä avioliiton solmimiselle. Se mikä tekee avioliitosta avioliiton on juuri se, että sen solmivat kaksi e r i sukupuolta keskenään. Tämä perustuu ohittamattomiin biologisiin ja fysiologisiin tosiasioihn. Samoin se, että avioliiton osapuolten lukumäärä on rajattu kahteen – yksi kumpaakin sukupuolta - koska on olemassa vain kaksi sukupuolta. Avioliitossa ihminen solmii parisuhteen aidosti itsensä kanssa erilaisen, eikä vain narsistisesti oman peilikuvansa, kanssa.

B:n rinnastus ontuu siltäkin puolen mitä laillisia yhtäläisyyksiä sisältyy äänioikeuteen ja avioliittoon: Äänioikeus ja avioliitto koskevat kumpaakin sukupuolta yhtäläisesti. Jokaisella miehellä ja naisella on oikeus äänestää ja mennä keskenään naimisiin. Laissa ei rajoiteta yhdenkään miehen tai naisen oikeutta äänestää tai mennä naimisiin seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Joidenkin mielestä tämä on saivartelua (ei minusta), mutta kukaan ei voi kieltää, ettei tämä väite pitäisi paikkaansa. Laki on tässä mielessä tasa-arvoinen jo nyt. Lisäksi äänoikeutta ja oikeutta avioliittoon rajoitetaan yhteiskunnassamme aikalailla samoista syistä. Ensiksi on tietty lukumäärärajoite. Mies ja nainen voivat käyttää vain yhden äänen kumpikin. Ja vain omansa. Ei esimerkiksi toisen samaa sukupuolta tai samaa sukua olevan henkilön äänen. Mies ei voi käyttää kahta ääntä tai nainen kolmea. Tämä on perusteltua, koska äänioikeus on yksilökohtainen oikeus. Äänioikeutta, samoin kuin oikeutta avioitua ei myöskään ole alaikäisillä. Oikeus astuu voimaan täysi-ikäisenä.

Henkilö B:n rinnastus äänioikeuden ja avioliiton välillä toimii siten vain äärimmäisen pinnallisella retorisella tunnetasolla. Se osoittaa vain sen, että ihmisyhteisöllä on ollut joistakin asioista (naisten äänioikeus) vääriä näkemyksiä, joita on ajan myötä ollut perusteltua korjata oikeudenmukaisempaan suuntaan Rinnastus ei osoita, että perinteinen avioliittonäkemys olisi väärä ja sitä tulisi muuttaa.

Jotkut vanhanaikaiset asiat – kuten aikkapa hengittäminen – ovat luovuttamattomia.

Anonyymi kirjoitti...

"Kysyn, koska ensin näytit määrittelevän avioliiton puhtaasti henkiseksi sopimukseksi."

Tässä on anonyymit ehtineet jo välillä vaihtuakin, mutta ei sillä väliä. Ehkä se avioliitto pitäisi määritellä juridiseksi sopimukseksi. Henkisiä sopimuksia ja suhteita voi olla ilman avioliittoakin, joten kyllä se on juridinen asia ennenkaikkea. Avioliitto ei vielä ihmissuhteen sisältöä määrittele kovin tarkasti, taustalla tuntuu olevan monenlaisia "henkisiä sopimuksia" ja sisältöjä. Tarkoituksena on ollut lienee näissä keskusteluissa sanoa, ettei kumppanin sukupuoli ole todellinen este sen solmimiselle. Minusta tälläinen sopimus on sukupuolineutraali asia. Emme voi tälläistä lainsäädännöllistä asiaa verrata esim synnyttämiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Relativismiin ja seurausetiikkaan liittyy monia ongelmia ja sisäisiä ristiriitoja. Siksi sukupuolineutraalin avioliiton kysymyksessä voi hyvällä syyllä puhua yhteiskunnallisen moraalin heikentymisestä, mikä erottaa sen naisten äänioikeuskysymyksestä.
Millä hyvällä syyllä voimme moraalin heikentymisestä?

Vai tarkoitatko, että kaikki ihmiset tulisi pakottaa noudattamaan kristillistä etiikkaa?

Onko eettisesti oikein, että joku uskonnollinen ryhmittymä sanelee kaikille, mikä on moraalista hekentymistä ja mikä ei?

V.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Kommentti anonyymin postaukseen 16.2. 18:54

Sain sellaisen käsityksen, että mielestäsi muita ihmisiä ei tule pakottaa noudattamaan kristillistä etiikkaa eikä jokin ryhmä voi sanella muille, mitkä ovat oikeita moraaliarvoja. - Ilmentävätköhän nämä kommenttiisi sisältyvät arvot omaa tai ryhmäsi etiikkaa, jota muiden tulisi noudattaa? : ) Ongelma näissä eettisissä arvioissa on se, ettei ole neutraalia vyöhykettä, jolta käsin voisi arvioida toisten arvoja.

Mutta nyt kysymykseesi, millä hyvällä syyllä voimme puhua moraalin heikentymisestä sukupuolineutraalin avioliiton tapauksessa, kun taas naisten äänioikeudessa oli kysymys sen paranemisesta. Kysymyksesi on laaja ja liittyy kahteen etiikan suuntaukseen: 1. Millainen on moraalisen väitteen luonne? Onko olemassa absoluuttisia moraaliarvoja? (metaetiikka ja relativistiset teoriat), ja 2. Miten pitäisi toimia? (normatiivinen etiikka). Katsotaan ensi alkuun, mistä löytyvät ne hyvät syyt, joita kyselit:

Onko olemassa absoluuttisia, objektiivisia moraaliarvoja? Eettisen relativismin mukaan yksilö tai yhteisö päättävät itse, mikä on oiken. Kenenkään moraali ei ole parempi kuin toisen. Yksilön tai yhteisön moraali voi muuttua, mutta ei parantua tai huonontua. Jos olet sitä mieltä, että seksuaalietiikan hyvyys tai huonous on yhteisön päätöksen varainen asia, näkemyksesi on relativistinen, eikä objektiivisesti hyvää tai huonoa seksuaalietiikkaa ole olemassa. Tämän näkemyksen pohjalta ei voi paheksua toisten etiikkaa eikä myöskään sitä, että he tuovat esiin omia eettisiä näkemyksiään.

Kun siirrymme normatiiviseen etiikkaan eli kysymykseen “miten pitäisi toimia”, sielläkin joistakin teorioista löytyy epämääräisyyttä, vaikka kysymys ei olekaan relativismista. - Joidenkin mielestä normina tulee olla se, ettei ketään tulee vahingoittaa. Tämä kuulostaa hyvältä, ja monet perustelevatkin moraalisen käyttäytymisensä tällä tavalla. He kannattavat ehkä tietämättään etiikkaa, joka tunnetaan kansanomaisemmin ja kärjistetymmin sloganista “tarkoitus pyhittää keinot”. Tämä on seurausetiikkaa, ja siinä teon moraalinen arvo perustellaan sen mukaan, mitä hyötyä tai haittaa se aiheuttaa. Se ei ole suhteellista siinä mielessä, että kukin päättäisi itse, mikä on oikein, vaan tilannesidonnaista. Sama teko voi olla oikein tänään, väärä huomenna, mikään teko ei ole itsessään väärä. Ongelmana seurausetiikassa on se, että on vaikea määritellä, mikä on hyötyä ja mikä haitaa, ja kuinka monen pitäisi hyötyä, että seuraukset voidaan määritellä hyviksi. Merkittävä ongelma tässä etiikassa on myös se, että ihmisellä on viime kädessä arvoa vain pakettina erilaista ei-moraalista hyvää tai vain välinearvoa – ei arvoa itsessään. Tässä suhteessa seurausetiikasta johdetut, sinänsä humaaneilta kuulustavat moraalinäkemykset, joiden perusteella haetaan tasavertaista, ihmisarvoista kohtelua, ovat sisäisesti ristiriitaisia.

Mitä tulee kysymykseen sukupuolineutraalista avioliitosta, seurausetiikankin pohjalta voidaan sen heikkouksista huolimatta vastata kysymykseesi ja osoittaa haittatekijöitä, joiden pohjalta voi määritellä, että yhteiskunnan moraali heikkenee huonojen seurausten vuoksi.

Suurin osa ihmisiä lienee sitä mieltä, että on tekoja, jotka ovat itsessään absoluuttisen pahoja. Moraalisen intuitiomme perusteella tunnistamme universaalin vääryyden. Velvollisuusetiikka ja hyve-etiikka tutkivat kysymyksiä moraalisäännöistä ja hyvän ihmisen moraalisesta luonteesta. Niiden alueelle sijoittuu myös kristillinen etiikka tuoden mukanaan esim. sellaisen arvon kuin kristillinen rakkaus. Velvollisuus- ja hyve-etiikan alueelta löytyy monia hyviä syitä, joiden perusteella voi vastata kysymykseesi, miten moraali heikkenee sukupuolineutraalin avioliiton asiassa.

Jos sinua tai muita lukijoita kiinnostaa, voimme katsoa näitä kysymyksiä tarkemmin, eli mikä tekee seksuaalietiikasta hyvää tai huonoa, miten tätä etiikkaa voi soveltaa yhteiskuntaan, jossa on erilaisia ihmisiä ja jossa pitäisi löytää yhteinen toimintanormi, ja miten raamatullinen etiikka liittyy tähän.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Vielä anonyymin postaukseen 16.2. 18:54

Et ehkä ole tyytyväinen kommenttiini, jossa kuittasin kysymyksesi sanomalla, että vastaavalla tavalla itse esität omia moraaliarvojasi normiksi toisille. Ymmärsin kyllä, mitä halusit sanoa. Tässä vielä pari sanaa kristillisestä etiikasta ja uskovista sen edustajina:

Uskovien ei tarvitse esiintyä etiikan auktoriteetteina tai moraalipoliiseina. Kuinka voisimmekaan? Toisten tosiasiallinen pakottaminen johonkin käyttäytymismalliin edellyttäisi yhteiskunnallisia valtuuksia käyttää voimakeinoja – joiden käyttäminen ulkoisesti kristilliseltä näyttävän elämäntavan toteuttamiseksi on epäkristillinen ajatus. Lisäksi uskomme oman teologiamme pohjalta, että kaikki ihmiset ovat samalla viivalla suhteessa moraalilakiin, eli vaatimukset koskevat myös itseämme emmekä voi puhua muille korkemmalta kuin he. Ei tässäkään keskustelussa ole esitetty muita ”pakottavia” vaatimuksia. Sen sijaan tarkastelemme yhdessä yhteiskunnan, uskon ja etiikan kysymyksiä.

Parhaiten perusteltu etiikka voittakoon. Käytännöstä ja teoriasta tiedämme, että kristillinen etiikka voittaa, koska se:

- pystyy perustelemaan ihmisarvon ja tasa-arvon ainutlaatuisella tavalla Jumalan luomistyön ja säätämyksen ja Jeesuksen sovitustyön pohjalta.
- asettaa äärimmäisen jalot ja korkeat henkilökohtaiset hyve-eettiset tavoitteet (esim. Jeesuksen vuorisaarnan perusteella)
- ilman teokraattisia pyrkimyksiä pystyy asettamaan rakentavat, toteuttamiskelpoiset yhteiskuntaeettiset normit
- tarjoaa työkaluja moraalisiin konfliktitilanteisiin.
- pystyy perustelemaan ja määrittelemään hyvän ja pahan, oikean ja väärin absoluuttisella, objektiivisella tavalla perustaen sen Jumalan ominaisuuksiin Hänen ilmoituksensa perusteella. (Viimeistään tämän miksi-kymyksen kohdalla muut teoriat vaikenevat.)