perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulusta, lahjoista, kiitoksesta ja Jeesuksesta

Jos maailman mainosväkeä on uskominen joulusta on tullut antamisen ja hyvän mielen juhla. Jouluna annetaan lahjoja, koska siitä tulee ihmisille hyvä mieli. Näin päättelen postiluukusta tipahtaneista mainosesitteistä. 

Jumala ei kuitenkaan anna parasta lahjaansa, Jeesusta, antaakseen meille sen myötä hyvän mielen. Jeesus ei ole lahja, joka annetaan ”miehelle, jolla on jo kaikkea”. Jeesus on Jumalan lahja ihmiselle, jolta ”puuttuu yksi ja sen mukana kaikki”. 

Ihminen tarvitsee Jeesusta kuin ansaittua kuolemantuomiotaan odottava rikollinen armahdusta tai niin kuin Lapin erämaahan päiväkausiksi eksynyt, toivonsa jo menettänyt kulkija etsintäpartion saapumista.

Jumalan antama jouluilo Jeesuksesta, Pelastajasta, on iloa, jota kuolemaantuomittu kokee saadessaan viime tipassa viestin siitä, että hänet on armahdettu. Tai sitä iloa, jota Lapin erämaahan eksynyt kokee kuullessaan kaukaa etsintäpartion huutavan nimeään juuri kun luuli kaiken toivon menneen.

Kadonnut on löytynyt! Kyllä siinä tulee väistämättä hyvä mielikin.

Kuitenkaan joulun ydin ei ole sanoma Jumalasta, joka antoi Jeesuksen, jotta kaikilla maailman ihmisillä olisi iloinen ja hyvä mieli. 

Jeesus ei ole hyvän tahdon lähettiläs, vaan Pelastaja, meille, jotka hukumme ilman Häntä. Pilkkopimeään jäänyt iloitsee valon kajastuksesta. Jeesus on maailman valo, joka kajasti lämpimästi taivaasta meidän kylmään pimeyteemme.
 
Siksi kiitämme Jumalaa Hänen lahjastaan, Jeesuksesta.

Mutta miten meidän tulisi kiittää?

Eräs ystävä tuli kerran käymään ja toi mukanaan lahjan. Suklaarasian. Otin lahjan vastaan ja leveästi hymyillen tokaisin: ”Ihmisillä on tällaisissa tilanteissa taipumusta lausua sellaisia latteuksia kuten: ’Voi, ei sinun olisi tarvinnut’! tai ’Tämä on nyt aivan liikaa!’ Mutta minä sanon: Kiitos, kyllähän tämä maistuu!”

”Tämä on kyllä aivan liikaa!” tai ”Ei sinun olisi tarvinnut!” tai ”Ensi kerralla on sitten minun vuoroni!” ovat suomalaisen tapakulttuuriin liittyviä tapoja kiittää lahjasta. Mutta jokin niissä tökkii. Eikö voisi vain olla kiitollinen lahjasta ja ottaa vastaan haraamatta verbaalisesti vastan.

Ensimmäiseen vastaukseen sisältyy ehkä hitusen verran ajatusta siitä, että lahjan vastaanottajan mielestä hän ei ole ansainnut saamaansa lahjaa. Ehkä ei ole. Mutta ansiollisuudesta ei kaiketi lahjassa ollut alunperinkään kysymys, vaan lämpimästä ajatuksesta: Olen ajatellut sinua. Ikään kuin lahjan antamisen motiivi löytyisi vastaanottajan ansioissa eikä antajan pyyteettömässä antamisenhalussa.

Toiseen vastaukseen sisältyy kenties hitunen ajatusta velvollisuudentuntoisesta antamisesta. Kyllä kait lahjan antaja tietää, ettei hänen olisi tarvinnut antaa lahjaa. Ei hän lahjaa antanut siksi, että luuli virheellisesti sitä häneltä odotettavan. Mutta jos lahja annetaan koska siihen velvoittaa se, että vastaanottaja odottaa saavansa lahjan eikö silloin katoa jotain lahjan antamisen luonteesta?

Kolmas suomalainen perusvastaus heijastelee sekin hiukan epäilyä lahjan antajan pyyteettömyydestä. Emme varmaan oikeasti ajattele, että lahja on annettu vastalahjan toivossa.

Tämä on tietysti karkeaa yksinkertaistamista. Mutta ehkä silti oikeansuuntaista. Varsinkin jos ajatellaan miten suomalaisen tapakulttuurin vastaukset soveltuisivat ajatelleen suurinta Lahjojen antajaa, Jumalaa. Hän tarjoaa meille suurinta lahjaa, omaa Poikaansa, Jeesusta. Vastaammeko: ”Tämä on kyllä aivan liikaa, ”Ei sinun olisi tarvinnut!”, ”Ensi kerralla on sitten minun vuoroni!” Kuulostaisi enemmän tai vähemmän huvittavalta reaktiolta.

Jumala antoi Jeesuksen, ei suinkaan siksi, että ansaitsimme Jeesuksen. Päinvastoin. Eikä siksi, että Jumala oli velvoitettu antamaan yhtään mitään. Jumala ei myöskään odota vastalahjaa. Hän tietää, ettei mikään mitä hänelle voimme antaa voisi olla verrattavissa Hänen lahjaansa, Jeesukseen. Jeesus ei ole vaihtotavaraa.

Jumalan lahja Jeesuksessa kertoo paljon Hänen sydämestään ja rakkaudestaan ihmisiin, syntisiin, langenneisiin, rikkoneisiin, eksyneisiin.

Kiitä Jumalaa - kiertelemättä. Tee joulustasi kiitosjuhla Hänen sanvoinkuvaamattomasta lahjastaan. Anna läheistesi nähdä ja tuntea, että joulusi on täynnä kiitosta Hänelle, joka antoi suurimman mahdollisimman lahjan ihmiskunnalle.

HYVÄÄ JA SIUNATTUA JOULUA SINULLE JA LÄHEISILLESI!

torstai 20. joulukuuta 2012

Onko joulu pakanallinen juhla? - Brett Kunkle vastaa

Löysin tämän videon jo viime joulun jälkeen ja olen odottanut koko vuoden malttamattomana päästäkseni postaamaan sen blogilleni.

Brett Kunkle, Stand To Reason -järjestöstä vastaa "viikkohaasteeseen".  Kunklen blogi ja lisää hyviä videoita löytyy tästä linkistä.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua 2012 ja vielä parempaa Uutta vuotta 2013



Olen blogannut laiskasti sitten kesälomien kuluneen syksyn ja talven aikana, kuten blogin lukijat ovat huomanneet. Syksyn ja talven työkiireet ovat olleet mittavat. Arvelisin, että reilu 21 vuotisen Patmos-työurani kiireisimmät.

Tästä johtuen olo on blogggailun suhteen ollut vähän kuin Eino Leinon runossa Elegia:

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikaako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Onhan tuossa jonkun verran liioittelua omaan tilanteeseni, mutta siltä osin osuu kohdalleen, että mitä bloggaamiseen tulee monesti on kyllä ollut tahto kirjoittaa, vaan voima on puuttunut. Ja lopputuloksena "työn tulos tuntoni soima"  :) 

Kun tähän vielä yhdistyy pienoinen krooninen perfektionismi - täydellisyyden, jota ei koskaan saavuta, tavoittelu - on seurauksena tilanne, jossa, vaikka olisi mielessä tuhat ja yksi asiaa mistä voisi kirjoittaa niin lopputulos on, että ei tule kirjoitettua yhtään mitään ellei tuloksena ole laaja artikkeli, missä on huomioitu kaikki mahdolliset näkökulmat asiasta. Tuossa marraskuun marttyyribloggauksessakin olisi ollut aihetta kahteen, ellei kolmeen eri postaukseen. Mutta piti tunkea kaikki ajatukset yhteen ja samaan.

Toinen tapa olisi tietysti kirjoittaa lyhyempiä pohdintoja ja vähemmän valmiita tekstejä. Se mahdollistaisi nopeamman kirjoitustahdin, vaikkakaan ei aina niin loppuun asti harkitun.
Kenties alkavana vuonna 2013 hiukan koitan muokata bloggaustyyliä näissä merkeissä. 

Erityisen mielenkiintoista on ollut näinä hiljaisina bloggauskuukausina seurata mitkä tekstit ovat nousseet luetuimpien joukkoon. Eräät arkiston "vanhukset" ovat päässeet esille aivan yllättävällä tavalla. Esimerkiksi postaukseni avoliitosta on ollut varsin luettu. Mielenkiintoista. Aiheeseen varmaan on syytä palata jossain vaiheesa.

Kolmas "aikasyöppö", joka on vienyt melkoisesti luomisenergiaa tältä syksyltä, on ollut laajahko ja perustellinen analyysi Kirkon Ulkomaanavun Kielletyt Hedelmät -raportista, jonka olen käynyt yksityiskohtaisesti läpi. Tutkimuksen tuloksena on syntynyt kriittinen analysi, joka julkaistaneen tammikuun aikana. Asiavirheitä vilisevä Israelin siirtokuntatoimintaa kritisoiva KUA:n Finnwatchilta tilaama selvitystyö on omassa lajissaan melkoinen tuotos asiavirheineen. Todellinen tutkivan journalismin kultakaivos. Sillä juuri kun luulin jo löytäneeni kaikki asiavirheet vastaan tuli uutta. Näiden löytöjen saattaminen kirjalliseen asuun on ollut yksi tämän syksyn vaativimpia projekteja oman toimen ohella. 

Mutta vanha vuosi kiireineen alkaa olla takana ja on aika ottaa vahva etunoja uuteen vuoteen 2013.

Kaikille Uskon Puolesta -bloin ystäville ja lukijoille haluan toivottaa rauhallista Joulun aikaa ja  siunausrikasta uutta vuotta 2013. Tavataan uuden vuoden puolella.

Kaikille, jotka tavalla tai toisella ovat osallistuneet Patmos Lähetyssäätiön operaatio Joulun Lapseen olen laittanut kiitoksena tämän postauksen alkuun koskettavan lyhyen pätkän tämän vuoden 2012 Joulun Lapsi projektista. Kyseinen välähdys on syntynyt joulukuun alussa kun Joulun Lapsi tiimimme oli jakamassa suomalaisten lahjoja Romaniassa. Varatkaa nenäliinoja lähelle.

Lisää videoita matkan varrelta osoitteesta www.joulunlapsi.fi

"Syntyi neitsy Mariasta"! Siksi on joulu. 

PS: Minut löytää sekä Twitteristä että Facebookista. Tervetuloa kaveriksi.





perjantai 9. marraskuuta 2012

Veren ja tulen läpi! Veritodistajat keskuudessamme.

Minulla oli yöpöydällä luettavana Heikki Koskenniemen Veren ja Tulen Läpi – Vanhan Kirkon Marttyyrien Todistus (Perussanoma, 2005). Koskenniemi on kääntänyt 22 vanhaa marttyyrikertomusta kristinuskon varhaisilta vuosisadoilta, jolloin keisarilliset vainot toistuvasti runtelivat Kristuksen seurakuntaa. Lueskelin niistä maata mennessäni. Yhden luvun joka ilta juuri ennen silmien sulkemista.

Nukahdin mietteisiini. Monesti pyöri mielessä miten ihmeessä (se juuri lienee oikea sana) olisin itse kestänyt noissa koetuksissa. Kenties Jumala tiesi, että en olisi kestänyt ja siksi armossaan antoi minun syntyä vuonna 1966 Kekkosen ajan Suomeen. Se kuuluisa ”lottovoitto”. Riippuu tietysti mihin vertaa. Noina iltoina vertailukohta oli keisariajan Rooman kristittyjen vainot.

Voisi kuvitella, että mieleni olisi täyttänyt kauhukuvat Kristuksen veritodistajia kohdanneista kärsimyksistä. Heidän kidutuksistaan kerrotaan paikoin seikkaperäisesti. Toisin kuitenkin kävi. Ilta toisensa jälkeen huomasin miettiväni Kristuksen valtasuuruutta.

Aivan erityisesti minuun teki vaikutuksen eräissä marttyyrioissa toistuvat päätesanat. Pari esimerkkiä.

KEISARI DECIUKSEN AIKANA (249-251 jKr.) veritodistuksensa antoi kristitty mies nimeltä Maksimos. Hänen kuolemastaan kertova marttyyrio on säilynyt meille, vaikka miehestä ei muuta tiedetä. Hän oli tavallinen kansanmies. Marttyyrio päättyy tällaiseen kuvaukseen:

"Sitten prokonsuli ratkaisi häntä koskevan asian ja antoi seuraavan päätöksen: 'Koska Maksimos ei suostu noudattamaan pyhiä lakeja eikä uhraamaan suurelle Artemis-jumalattarelle, jumalallinen lempeys on määrännyt, että hänet kivitetään pelon herättämiseksi muissa kristityissä.' Niin sitten Perkeleen palvelijat ottivat haltuunsa Kristuksen taistelijan, joka kiitti Jumalaa ja Isää Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa kautta, joka oli katsonut hänet arvolliseksi voimainkoetuksessa saamaan voiton Perkeleestä. Hänet vietiin muurien ulkopuolelle ja kivitettynä hän heitti henkensä."

Näin Maksimos, kristitty, kohtasi loppunsa. Mutta kertomus ei pääty tähän, vaan tällaiseen ”jälkikirjoitukseen”:

"Jumalan palvelija Maksimos sai kärsiä Aasian provinssissa toukokuun 14. päivänä Deciuksen ollessa keisarina ja Optimuksen maaherrana, mutta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen hallitessa kuninkaana. Hänelle kunnia ja kirkkaus iankaikkisesta iankaikkiseen!"


Ja näin päättyy Sirmiumin piispa Eirenaioksen marttyyrikuvaus noin vuodelta 304 jKr.:

”Jumalan palvelija, pyhä Eirenaios, Sirmiumin kaupungin piispa, kärsi martttyyrikuoleman huhtikuun kuudentena päivänä Diokletianuksen ollessa keisarina, Probuksen tehdessä maaherran virkaa, mutta Herramme Jeesuksen Kristuksen hallitessa. Hänen on kunnia ja kirkkaus iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.”


Keisari Diocletianuksen vainoissa saivat surmansa kolme kristittyä sisarusta maalis-huhtikuussa noin vuonna 303 jKr. Heistä viimeisen loppu kuvataan näin:

”Kun maaherra oli lausunut julki tämän ratkaisunsa, ottivat sotamiehet Eireeneen ja veivät hänet korkealle paikalle, missä hänen sisarensa jo aiemmin olivat kärsineet todistajan kuoleman. He virittivät palamaan suuren rovion ja käskivät Eireeneen omin avuin nousta sille. Pyhä Eireenee syöksähti roviolle laulaen ja ylistäen Jumalaa. Näin hän heitti henkensä. Tämä tapahtui Diokletianus Augustuksen yhdeksäntenä ja Maksimianus Augustuksen kahdeksantena konsulinvuotena, huhtikuun ensimmäisenä päivänä. Kuninkaana hallitsi iankaikkisesti meidän Herramme Jeesus Kristus. Hänelle ynnä Isälle kirkkaus ja kunnia yhdessä Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen”.

Näitten marttyyrioiden jälkisanoissa loistaa toivorikas luottamus Kristuksen hallintavaltaan kaiken keskellä. Hän on iankaikkinen Kuningas tapahtui hänen todistajilleen mitä tahansa.

Vaikka tämän maailman hallitsijat uhkaavat Kristuksen todistajia väkivallalla ja kuolemalla ei heillä ole mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu heihin ylhäältä, kuten Jeesus sanoi Pilatukselle.

TALVITAKKINI POVITASKUSSA olen kantanut vuosia erästä, pastori Richard Wurmbrandtin perustaman Voice of the Martyrs –järjestön uutiskirjeestä repäisemääni sivua (kts. kuva blogin alussa). Se on jo rypistynyt ja nuhruinen. Mutta en ole tohtinut heittää sitä pois.

Tuolla sivulla kerrotaan protestanttisesta lähetyssaarnaajasta nimeltä Robert Thomas. Hän oli saanut Jumalan kutsun lähteä viemään evankeliumia Pohjois-Koreaan. Hän valmistautui tehtäväänsä vuosien ajan. Inhimillisesti ajatellen hänen lähetyssaarnaajan ”uransa” meni kuitenkin täysin hukkaan.

Vuonna 1865  Thomas saapui Korean rannikolle ensimmäisen kerran. Hän ajatteli opettelevansa paikallisten ihmisten kielen ja tavat. Hänen oli pian kuitenkin palattava Kiinaan, jossa hänen vaimonsa kuoli seuraavana vuonna.

Vuonna 1866 Robert Thomas matkusti General Sherman –nimisellä amerikkalaisella merivoimien aluksella  kohti Pyongyangia, nykyisen Pohjois-Korean pääkaupunkia, mukanaan 500 kiinankielistä Raamattua. Elokuussa alus purjehti pitkin Taedong jokea ja Thomas heitteli laivasta joenrannella seisoville ihmisille traktaatteja laivan kulkiessa eteenpäin.

Aluksen matka pysähtyi lopulta hiekkasärkkään. Korealaiset sotilaat, jotka luulivat ulkomaisten tulevan pahoissa aikeissa, asettivat ansan ja sytyttivät aluksen tuleen. He surmasivat jokaisen rannalle pyrkineen.

Robert Thomas aavisti kuolemansa lähestyvän ja ojensi yhden punakantisista Raamatuista ja sanoi lähestyvälle sotilaalle koreankielellä: ”Jeesus, Jeesus!”. Hyökkäävä sotilas löi Thomasin pään poikki ja heitti sen jokeen.

Yhden lähetysmatkan surullinen loppu?

Vuonna 1891 eräs vierailija huomasi pohjoiskorealaisen asuntolan vierashuoneen seinän olevan tapetoidun raamatunlehdillä. Ne näyttivät olevan punakantisesta kiinalaisesta Raamatusta.

Asuntolan isäntä oli herra Park. Hän oli ollut sotilas. Itse asiassa hän oli se sotilas, joka oli lyönyt Robert Thomasin pään poikki. Hän oli kuitenkin kokenut, että Thomas oli hyvä mies ja poimi päättömän ruumiin käsistä maahan pudonneen Raamatun, luki sen ja antoi myöhemmin elämänsä Jeesukselle Kristukselle!

Park halusi säilyttää Raamatun kirjoitukset ja päätti liimata ne yhden huoneensa seinälle. ”Monet ovat tulleet eri puolilta Koreaa lukeakseen minun seinääni”, Park totesi.

Voice of the Martyrs –järjestön uutiskirje jatkaa ja kertoo, että alueella, jossa Robert Thomas, ensimmäinen lähetyssaarnaaja Pohjois-Koreaan, kohtasi marttyyrikuoleman, kokoontuu nykyään lähes 100 pohjoiskorealaista perhettä salaa ylistämään Kristusta.

TUONELAN PORTIT EIVÄT VOITA
Kristuksen seurakuntaa. Eivät silloin, eivätkä nyt. Marttyyrien veri on seurakunnan siemen. Vieläkin.

Reinhard Bonnke sanoi erään työtoverinsa muistotilaisuudessa: ”He voivat surmata sanansaattajan, mutta sanoma on ikuinen!”

Kristityt ovat tänäkin päivänä vainottuina uskonsa tähden eri puolilla maailmaa. Tuhannet ja taas tuhannet joutuvat meidänkin aikanamme antamaan veritodistuksen uskostaan. Ja tämä kaikki tapahtuu vuonna 2012, Kim Jong-Unin ollessa Pohjois-Korean yksinvaltias, kruunuprinssi Abdullahin hallitsessa Saudi-Arabiaa, Mahmoud Ahmadinejadin toimiessa Iranin ja Omar al-Bashirin Pohjois-Sudanin presidenttinä, Mohammad Morsin johtaessa Egyptiä, Bassar al-Assadin hallitessa Syyriaa.

Mutta Kuninkaana hallitsee iankaikkisesti meidän Herramme Jeesus Kristus. Hänelle ynnä Isälle kirkkaus ja kunnia yhdessä Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen

---------

-------

Isänpäivänä rukoillaan maailmanlaajuisesti vainotun seurakunnan puolesta. Tule rukoilemaan vainotun seurakunnan puolesta ensi sunnuntaina, 11.11. klo 18 Helsingin Kristuskirkkoon,  Apollonkatu 5. Tilaisuudessa puhuu ihmisoikeusasiantuntija, rovasti Johan Candelin. Vainotun seurakunnan edustajan puheenvuoro kuullaan myös. Korealainen lauluryhmä laulaa. Kaikki yhdessä rukoilevat. Jos et voi tulla, rukoile siellä missä olet.  Tilaisuuden otsikko on ”Isä on vapaa!” – viitaten iranilaiseen pastori Nadarkhaniin, joka vältti hirttotuomion ja pääsi vapauteen. 

torstai 4. lokakuuta 2012

Jeesus tulee takaisin – odottaako häntä enää kukaan?

”…kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” 1 Tess.1:9-10

Jeesuksen seuraajilla on erilaisia, kilpailevia näkemyksiä Jeesuksen paluun yksityiskohdista. Tuleeko Jeesus vaivanajan alussa, keskellä vai lopussa? Palaako hän ”kaksivaiheisesti” vai ”kertarysäyksellä”? Tuleeko hän salaa vai julkisesti? Erilaisilla näkemyksillä on arvovaltaiset kannattajansa ja Raamattuun pohjautuvat perustelunsa. Toiset perustelut ovat parempia toiset huonompia ja kaikkiin näkemyksiin sisältyy vahvuuksia sekä heikkouksia, niin että erilaisten näkemysten edustajat voivat esittää toinen toisilleen kiperiä kysymyksiä vastattavaksi. Eskatologiaan liittyvät yksityiskohdat ovat omalla paikallaan tärkeitä eikä niiden merkitystä ja pohtimisen tärkeyttä sovi väheksyä. Minullakin on niistä käsitykseni.

Kuitenkin paras ja tärkein jää toisinaan hyvien ja sinänsä tärkeiden asioiden varjoon vieden koko huomion.

Viime lauantaina Ristitulta –lähetyksessä juttelimme kollegani Petri Mäkilän kanssa Jeesuksen paluusta. Halusimme korostaa monien eskatologisten kiistakysymysten keskellä Jeesuksen paluuseen liittyvää toivoa, jolla Paavali kehottaa kristittyjä lohduttamaan toisiaan (1 Tess. 4:18).  Seuraavassa hiukan jotain mitä itse halusin tuossakin lähetyksessä korostaa monien muiden esille tulleiden asioiden lisäksi (halutessasi voit kuunnella koko Ristitulta –lähetyksen tästä linkistä)

Jeesus tulee takaisin!

Hän tulee taivaasta  s a m a l l a   t a v a l l a  kuin hänen  n ä h t i i n  taivaaseen menevän: pilvissä hän meni, pilvissä Hän palaa (Apt. 1:9-11; 1 Tess. 4:17).

Hän ilmestyi ensimmäisen kerran sovittaakseen ja poistaakseen ristin verellään kaikkien häneen uskovien synnit. Hän ilmestyy toisen kerran ”pelastuksesi niille, jotka häntä odottavat” (Hepr. 9:26, 28).

Tullessaan takaisin hän herättää kaikki poisnukkuneet Jumalan pyhät kuolleista, antaa silmänräpäyksessä heille samoin kuin elossa oleville pyhille uuden, katoamattoman, kuolemattoman ja kirkastetun ylösnousemusruumiin ja tempaa heidät yhdessä yläilmoihin luoksensa Jumalan pilvissä (1 Tess. 4:13-17; 1 Kor. 15:50-53).

Ja "niin me saamme aina olla Herran kanssa" (1 Tess. 4:17). Ei enää syöpähoitoja, ryppyvoiteita eikä hammaslääkärikäyntejä. Ei kiusauksia, lankeemuksia ja kuumia parannuksen kyyneleitä. Ei kuolemaa, kärsimystä eikä yksinäisyyttä.

Tulkoon sanontuksi, että en usko mainitun tempauksen olevan mikään "ylöshypähdys" vain joitakin senttejä maan pinnan yläpuolelle. Eksegeettisesti - kuten hienosti sanotaan - Paavalin 1 Tess. 4 loppujakeiden taustalla on selviä kaikuja siitä mitä Jeesukselle kerrotaan tapahtuneen Apt 1:9-11 jakeissa. Aivan niin kuin Paavali johti Jeesuksen ylösnousemusruumiin luonteesta sen millainen kristittyjen ylösnousemusruumis olisi (Fil. 3:21 / 1 Kor. 15:20), hän saattoi johtaa siitä mitä Jeesukselle tapahtui sen mitä kristitylle tulee tapahtumaan Hänen tullessaan takaisin.

Paavali kirjoittaa: "[J]os uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin  s a m o i n (kreik. οὕτως) on Jumala Jeesuksen kautta tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan" (1 Tess. 4:14)

Niin kuin Jeesus kuoli, nousi kuolleista ja Jumalan pilvi vei hänet ylös taivaalle (Apt. 1:9, 11) samoin kristityt, jotka ovat kuolleet, nousevat kuolleista ja viedään kirkastettuina Jumalan pilvissä ylös taivaalle Herraa vastaan yhdessä elossa olevien pyhien kanssa (1 Tess. 4:16-17).

Laskeutuuko Jeesus sitten pyhiensä kanssa saman tien maan päälle, vai viekö heidät ensin kolmanteen taivaaseen kanssaan kuin Elian tullakseen heidän kanssaan maan päälle jonkin ajan kuluttua on jännittävä kysymys, mutta sille mitä seuraavaksi kirjoitan, ei tällä yksityiskohdalla ole olennaista merkitystä.

Lue uudestaan blogin ingressissä oleva lainaus Paavalin 1 kirjeestä tessalonikalaisille ja kysy itseltäsi odotatko Jeesuksen paluuta? Kyse ei ole siitä minkä eskatologisen mallin tapahtumajärjestyksen mukaisesti uskot lopun ajan tapahtumien toteutuvan.

Salli minun kysyä sama kysymys hieman toisella tavalla: Kun sinulla on todella vaikeaa elämässäsi etkä näe toivoa tai ulospääsyä tilanteesta, kumpaa sinä odotat ja kummasta ajatuksesta saat lohtua: Siitäkö, että pian pääset taivaaseen Jeesuksen luokse, jossa huolet ovat ohitse? Vaiko siitä, että Jeesus on luvannut tulla takaisin ja laittaa kaikki asiat jälleen kohdalleen?

Ei taivastoivossa ole mitään pahaa, mutta sen suunta on uuden testamentin mukaan ensisijassa toinen kuin millaisena nykykristityt sen ovat tottuneet ajattelemaan. .

Uudessa testamentissa kristillinen toivo, ”pelastuksen toivo” kuten Paavali sitä kutsuu, ei ensi sijassa rakentunut kuoleman ja sen jälkeisen elämän tuoman lohdun varaan. Vaikka kristityt tiesivät kuoltuansa pääsevänsä Herran luokse ja se merkitsi monin tavoin muutosta parempaa kuin nykyiset ahdistukset ja taistelut (2 Kor. 5:8; Fil. 1:20-23) ei kristillinen toivo ensi sijassa rakentunut taivaaseen pääsyn varaan. He odottivat Herraa Jeesusta takaisin taivaasta!

Toivon suunta ei ollut alhaalta ylös, täältä sinne, vaan ylhäältä alas, sieltä tänne.

Huomaa mitä Paavali alun lainauksessa sanoo: ”…käännyitte … palvelemaan elävää ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa”! Ei odottamaan pääsyä taivaaseen, vaan sitä, että Poika tulee taivaista.

Filippiläiskirjeessä Paavali samoin kirjoittaa: ”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja s i e l t ä  me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi…” (Fil. 3:20-21). Huomaa toivon suunta: Ei ”sinne, me myös odotamme pääsevämme Herran Jeesuksen Kristuksen luo”, vaan sieltä me odotamme Herraa.

Kolossalaiskirjeessä: ”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa” (Kol. 3:2-4). 

Kristityt eivät odottaneet kuolemaa, sillä hehän olivat jo "kuolleet". Sen sijaan he odottivat elämän ilmestymistä, kun Herra Jeesus palaa takaisin.

Siinä missä monet nykyajan kristityt toivottavat itselleen vaikeuksien keskellä kuolemaa kuin Elia, alkuseurakunta toivotti itselleen elämää. Kuolemaahan ihminen toivoo, jos hän vaikeuksien keskellä haikailee taivaaseen. Hän ei sano: Tule, Herra Jeesus! Hän ei odota Jeesusta, vaan kuolemaa.

Ei ole vaikea ymmärtää, että maailmassa on jotain pahasti pielessä. Näemme ympärillä jatkuvasti hirvittävää kärsimystä ja tuskaa, sotia, nälänhätää, kulkutauteja, luonnonmullistuksia, terroritekoja ym. Meissä helposti syntyy ajatus: Kunpa jo pian pääsisin pois täältä Herran luo taivaaseen missä kaikki on hyvin.

Uuden testamentin kristityt tajusivat yhtä lailla, että tässä maailmassa eivät asiat ole kohdallaan ja siitä aiheutuu heille ja kaikille ihmisille kärsimystä ja hätää. Mutta heidänn odotuksensa oli toisensuuntainen. Kun he näkivät sotia, nälänhätää, kulkutauteja, luonnonmullistuksia ym. he ajattelivat niin kuin Herra Jeesus noihin asioihin viitatessaan oli neuvonut: Kunpa Herra Jeesus jo pian tulisi takaisin taivaasta ja sitten kaikki on taas hyvin.

Pääkohta kaikessa edellä kirjoittamassani on tämä: Meidän tulee palvella elävää ja totista Jumalaa ja odottaa taivaista hänen Poikaansa, meidän Herraamme Jeesusta. Siinä on kristillisen evankeliumin toivon ydin.

Jeesus tulee takaisin!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Uusi papyruslöytö väittää Jeesuksen olleen naimisissa

Näin uutisoi tuoreeltaan Iltalehti verkkosivuillaan kuluvan viikon keskiviikkona. Kuvatekstissä todettiin vielä rohkeammin, että ”[t]ämän katkelman uskotaan todistavan sen, että Jeesuksella oli vaimo.” YLE:n sivuilla samana päivänä hehkutettiin: ”Tutkijat löysivät viitteitä Jeesuksen ja Marian avioliitosta.” Ensimmäinen ajatukseni uutiset luettuani oli, että Jeesukselle on median myllyssä käymässä samoin kuin Matti Vanhaselle: Kun itse asia ei enää kiinnosta aletaan jutun juurta kaivella perhe-elämän yksityiskohdista. Sehän on jo vanha juttu, että Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä. Kuka siitä nyt enää jaksaisi uutista vääntää. Papitkin niin innottomasti siitä puhuvat joka sunnuntai, ikään kuin eivät itsekään enää uskoisi siihen. Vakavoiduttuani rupesin kuitenkin tutustumaan mistä uutisessa todella mahtaa olla kyse. Totuus kohuotsikoiden takana on usein—ja kuten arvelin, myös tässä tapauksessa—toisenlainen. 

Roomassa pidettiin tiistaina (18.9.2012) merkittävä koptilaisten tekstien tutkimukseen, eli koptologiaan liittyvä kansainvälinen tapahtuma (The International Congress of Coptic Studies). Konferenssissa esillä olleista lähes 60 tutkimuspaperista yksi löysi tiensä saman tien kansainväliseen mediaan. Siinä Harvardin yliopiston professori Karen King esitti, että hänen tuntemattomana pysyttelevältä keräilijältä haltuunsa saama noin luottokortin kokoinen papyruksen repale sisälsi viidellä katkonaisella rivillä muun muassa sanat: ”Jeesus sanoi heille, minun vaimoni”. 

Kingin mukaan kyseinen koptinkielinen tekstifragmentti on peräisin 300-luvulta, mutta se voi olla käännetty varhaisemmasta kreikankielisestä tekstistä myöhään toisella vuosisadalla.

Uudet  tekstilöydöt varhaisilta vuosisadoilta ovat sisällöstä riippumatta tutkijoille aina suuren mielenkiinnon ja innostuksen aihe. Erityisen jännittäväksi tämän löydön tekee  se, että se on ensimmäinen, ja toistaiseksi ainoa antiikin teksti, jossa puhutaan suoraan Jeesuksen vaimosta.

Onko meillä nyt varhaiskristillinen todiste siitä, että Jeesus, josta Uusi testamentti kertoo olisi ollut naimisissa?

Toisin kuin ainakin yllä mainitut suomalaislähteet antavat ymmärtää ei Roomassa esillä ollut papyrusfragmentti todista mitään sellaista. Suomalaisotsikot kertovat enemmän median tavasta luoda uutisia kuin itse tekstilöydön todellisesta merkityksestä.

Kun tutustuu kansainväliseen uutisointiin aiheesta saa tasapainoisemman kuvan. Esimerkiksi The New York Times –lehden juttua (18.9.2012) lukiessa suomalaisotsikot alkavat lähinnä hymyilyttämään: ”[Professori King] varoitti toistuvasti pitämästä tätä fragmenttia todisteena siitä, että historiallinen Jeesus olisi oikeasti ollut naimisissa. Teksti on todennäköisesti kirjoitettu vuosisatoja Jeesuksen elämän jälkeen ja kaikki muu historiallisesti luotettava kristillinen kirjallisuus on asiasta vaiti, hän sanoi.”

Voidaan siis sanoa, ettei teksti kerro meille mitään mullistavaa uutta historiallisen Jeesuksen siviilisäädystä. Lähinnä se todistaa, että parisataa vuotta Jeesuksen jälkeen joidenkin kristittyjen parissa, todennäköisesti gnostilaisten sellaisten,  väiteltiin siitä olisiko Jeesus ollut naimisissa.

Onko teksti aito?

Oman kiinnostavan ”ryppynsä” keskusteluun tuo mahdollisuus, että Kingin esittelemä fragmentti ei olisikaan aito. Olisiko joku voinut hyötymistarkoituksessa luoda vanhalta näyttävän tekstin?

YLE Uutiset lainasi teologian tohtori Ben Witheringtonia, jonka mielestä  on syytä olla varovainen fragmentin epämääräisen alkuperän vuoksi. Sen aitoutta on vaikea varmistaa jos ei voida tietää mistä se on peräisin.

Rooman konferenssiin osallistui myös suomalainen, 6.10.2012 tohtoriksi väittelevä, koptinkielisiin ja juutalais-kristillisiin teksteihin erikoistunut Päivi Vähäkangas. Hänkin epäilee tekstiä moderniksi väärennökseksi. Yksi ongelma hänenkin mukaansa on, ettei tuntemattomasta yksityisestä kokoelmasta peräisin olevaa katkelmaa voi verrata mihinkään muuhun arkeologiseen evidenssiin, hän valotti puhelimitse Hampurista käsin haastatellessani häntä Patmoksen Ristitulta –ohjelmaan (koko haastattelu kuultavissa Ristitulta –lähetyksessä 22.9. klo 20; kts. myös Kotimaa24.fi).

Vaikka King, joka itse ei ole papyrologi, ja eräs papyrologi ovat silmämääräisesti ajoittaneet tekstin 300-luvulle suhtautuu Vähäkangas eräiden toisten konferenssiin osallistuneiden kollegojensa kanssa tähän arvioon skeptisesti. Yksi epäilyksen aihe on horjuva ja epäjohdonmukainen kirjurin käsiala, jossa sama kirjain on kirjoitettu eri tavalla mikä Vähäkankaan mukaan voi viitata kirjoittajan tottumattomuuteen ja siihen, että teksti ei ole aito, vaan moderni väärennös.

Lopullinen vahvistus fragmentin aitoudesta tai epäaitoudesta saadaan vasta musteen tutkimisella.

Mediapeliä Roomassa.

Rooman konferenssissa Kingin esitelmä ”uudesta evankeliumifragmentista” saikin vähemmän innostuneen vastaanoton, Vähänkangas kertoi puhelimessa. King oli ajoittanut löydöstä kertovan lehdistötiedotteen julkaisemisen juuri samalle hetkelle kuin hänen luentonsa Roomassa alkoi. Uutinen levisi suurin otsikoin maailmalle samaan aikaan kun asiantuntijayleisö vasta sai esitelmäpaperin pohdittavakseen.

Yhteenvetona.

Professori Darrell L. Bock summaa Jeesuksen ”avioliittotodistukseen” liittyvät alustavat ongelmat blogissaan seuraavasti:
  • Kyseessä on pieni teksti ilman asiayhteyttä.
  • Teksti, mikäli lainkaan aito, on myöhäinen (300-luku)
  • Olisi tärkeä saada tietää mistä teksti on tullut keräilijöiden käsiin.
  • Tarvitaan laajempi ja perusteellisempi analyysi (Pelin alussa ei voi kysyä kommenttia siitä miten peli sujui).
  • Huomionarvoista on, että gnostilaisessa kristillisyydessä tunnettiin ”morsiuskammio” riitti, jossa seurakunta ymmärrettiin Kristuksen morsiamena. Koko teksti saattaa olla vertauskuva, jossa yksi opetuslapsi edustaa seurakuntaa. Siinä tapauksessa teksti ei edes väitä Jeesuksen olleen naimisissa kenenkään todellisen henkilön kanssa.
  • Teksti on yksi ainoa lastu suuressa tekstien meressä, joiden perusteella Jeesus ei ollut naimisissa. Vaikka se sanoisikin mitä sen väitetään sanovan se kertoisi meille 300-luvun ihmisten näkemyksistä, mutta ei mitään Jeesuksesta.
  • Tohtori King itse toteaa, että teksti ei todennäköisesti kerro meille mitään todellisesta Jeesuksesta.
  • King on teknisesti oikeassa siinä, ettei Uusi testamentti kerro mitään Jeesuksen siviilisäädystä. Mutta tämä voi johtua siitä, ettei ollut mitään kerrottavaa. Kaikki tiesivät, ettei hän ollut naimisissa. Merkillepantavaa on, ettei Jeesuksen vaimosta ole mitään mainintaa edes hänen kuolemansa ja hautaamisensa yhteydessä.
  • Jos Jeesus olisi ollut naimisissa ei olisi ollut mitään syytä kätkeä sitä tosiasiaa.
  • Varhaisimmassa kirkollisessa perinteessä ei ole vähäisintäkään viitettä siitä, että Jeesus olisi ollut naimisissa.

Paras tieto Jeesuksesta löytyy UT:n evankeliumeista.

Meistä taaksepäin reilu 1600 vuotta katsottuna voidaan tietysti puhua varsin epätäsmällisesti ”varhaisista kristityistä”, kuten Hanhivaaran YLE uutisten jutussa. Mutta Jeesuksesta ja apostoleista eteenpäin kyse on varsin myöhäsyntyisestä tekstistä, jolla ei ole sen enempää maantieteellistä kuin ajallistakaan yhteyttä ensimmäisen vuosisadan tapahtumiin Palestiinassa. Niinpä tekstillä ei ole järin suurta annettavaa historiallisena lähteenä Jeesus Nasaretilaisesta.

Sikäli kun jotain lainkaan kiinnostaa historiallinen tieto Jeesuksesta sitä on mielekästä ensi sijassa etsiä teksteistä, jotka syntynsä puolesta palautuvat ajallisesti ensimmäiselle vuosisadalle, lähelle hänen elinaikaansa, ja maantieteellisesti juuri sille alueelle, jossa hän vaikutti.

Tähän yhteyteen sopiikin hyvin muistutuksena Uuden testamentin eksegetiikan professori Lars Aejmelaeuksen sanat hänen kirjassaan Kristinuskon synty. Vaikka liberaaliteologina hänen suhtautumisensa UT:n evankeliumiaineistoon on kriittinen hän toteaa silti:

”…yleissääntönä voidaan todeta, että UT:n ulkopuolisilla evankeliumeilla ei juuri ole mitään arvoa historiallisina dokumentteina Jeesuksen elämästä ja sanomasta. Ne ovat myöhäsyntyisiä ja edustavat siten myös myöhäisempää perimätiedon vaihetta sekä ovat sisältönsä kannalta riippuvaisia kanonisista evankeliumeista. Ne ovat enemmän esimerkkejä toisen kristillisen vuosisadan uskonnollisesta elämästä kuin kristinuskon varhaisimmista juurista.”

Hiukan myöhemmin Aejmelaeus kirjoittaa: ”Aika ajoin ilmestyy kirjoituksia, joissa paljastetaan sensaatiomaisia ’kirkon pimittämiä’ tietoja Jeesuksesta, esimerkiksi hänen matkoistaan Intiaan viisautta opiskelemaan [Oma huom: tai että hän oli naimisissa]. Aineisto tällaisiin ’paljastuksiin’ on usein peräisin myöhäisistä, UT:n ulkopuolelle jätetyistä evankeliumeista, joissa usein hurskas, mutta samalla myös valitettavan arvostelukyvytön kristillinen mielikuvitus jatkoi Jeesuksen elämän ja opetusten kuvailemista. Nyrkkisääntönä voidaan todellakin todeta, että arvokas perimätieto Jeesuksen elämästä ja opetuksista rajoittuu UT:n sisällä oleviin eli kanonisiin evankeliumeihin.” (L. Aejmelaeus: Kristinuskon synty, Kirjapaja 2000, s. 113 114). 

Mitä sitten?

Jos Jeesus olisi ollut naimisissa, mitä sitten? Kristillisen opin mukaan Jeesus oli samassa persoonassa yhtä aikaa tosi Jumala ja tosi ihminen.  Hänen kaksi luontoaan eivät sekoitu keskenään, mutta toinen ei myöskään ”syö” toista.

Niinpä ihmisyydessään Jeesus väsyi, oli kaikessa kiusattu kuten mekin, hänen tuli nälkä, hän nukkui ja heräsi, varttui aikuiseksi iässä ja viisaudessa, ja lopulta hän kuoli, ja kolmantena päivänä Jumala herätti hänet kuolleista. Kaikesta huolimatta hän olisi Jumalan maailmaan lähettämä Vapahtaja, Jumalan Poika, Messias, joka istuu nyt korotettuna Jumalan oikealla puolella.

Avioliittoon kuuluva seksuaalisuuskin on osa aitoa ihmisyyttä ja osa Jumalan hyvää luomisjärjestystä. Jos Jeesus olisi mennyt naimisiin ei siitä aiheutuisi teologista ongelmaa. Kysymys Jeesuksen siviilisäädystä on historiallinen, ei teologinen.

Tällainen jossittelu on kuitenkin täysin turhaa. Jeesus ei ollut naimisissa. Piste. Myöhäinen, mahdollisesti harhaoppisten gnostilaisten 300-luvulla, tai nykyaikaisten väärentäjien luoma epämääräinen tekstifragmentti ei tätä tosiasiaa muuksi muuta.

Paras tieto Jeesuksesta löytyy edelleen Uuden testamentin evankeliumeista ja apostolisista kirjeistä. Niihin tutustuminen on sangen hyödyllistä ja suositeltavaa jos haluaa tutustua Jeesus Nasaretilaiseen henkilökohtaisesti ja oppia tuntemaan Hänet.

perjantai 31. elokuuta 2012

Taasko BAM? Lakelandin kiistellyn herätyksen keulahahmo Todd Bentley saapui Suomeen.

Seurakuntalainen.fi sivusto kertoi tuoreeltaan, että Lakelandissa vuonna 2008  vaikuttaneen kiistanalaisen hengellisen liikehdinnän kärkihamoksi tuolloin noussut nuori julistaja Todd Bentley on saapunut Suomeen pitämään kokouksia.

Bentley tuli henkilönä tunnetuksi häneen liitetyistä erikoislaatuisista yliluonnollisista kokemuksistaan, yhteyksistä enkeleihin, nousuista kolmanteen taivaaseen ja ruumiistairtautumismatkoistaan, joita hänellä väitetään olleen.

Vuonna 2008 kirjoittamassani 28 sivuisessa arviossa "BAM! - Yliluonnollista ylikierroksilla" kerroin Bentleyn uskovan, että kristittyjen tulisi voida kokea ja saada tällaisia hengellisiä kokemuksia jatkuvasti. Bentley haluaa omien sanojensa mukaan johdattaa kristityt "profeetallisuuden äärimmäiselle tasolle". Tällöin ei ole kyse totutusta armolahjojen tominnasta seurakunnassa, vaan elämä, jolle on päivittäin leimallista erilaiset eksoottiset ääri- tai huippukokemukset: enkelivierailut, transsit, näyt, ruumiista irtautumiskokemukset ja jopa toistuvat vierailut kolmannessa taivaassa. Korkeammallakin.

Bentley ei arkaile kertoa omista kokemuksistaan. Hän itse sanoo  irtautuneensa ruumiistaan useasti ja matkanneensa siten hengessä, ei vain kolmanteen taivaaseen, vaan jopa Englannin kautta Suomeen! Voidaan siis olettaa, että Bentley näkee nyt käynnissä olevalla Suomen vierailullaan olevan suuren merkityksen hengellisesti. Olkoonkin, että Englanti oli vain vähän aikaisemmin sulkenut häneltä ovet kokonaan.

Bentley pyrkii perustelemaan tällaista äärimmäistä elämyshakuisuutta Raamatulla. Mutta lähempi tarkastelu osoittaa suuria puutteita ja ongelmia hänen tavassaan käsitellä Jumalan sanaa.

Näitä kaikkia asioita analysoin vuonna 2008 kirjoittamassani monisteessa.

Lakelandin herätyksenä tunnettu liikehdintä levisi keväällä 2008 television ja internetin välityksellä nopeasti ympäri maailman seurattavaksi ilmiöksi. Myös meillä Suomessa se herätti laajalti mielenkiintoa. Yhtä nopeasti kuin oli alkanut Lakelandin ”herätys” tyrehtyi Bentleyn oman elämän ongelmiin.

Hiljaisuudessa vietetyt vuodet ovat varmasti olleet tarpeellisia ja jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden. Mutta Bentleyn opetus ja yliluonnollisten kokemusten äärimmäinen korostaminen ovat asioita, joiden suhteen on syytä edelleen olla varauksellinen.

Bentleyn suomenvierailun innoittamana okin syytä kaivaa jälleen esiin kirjoittamani 28 sivuinen analyysi: TODD BENTLEY: BAM! YLILUONNOLLISTA YLIKIERROKSILLA. Voit ladata sen ilmaiseksi pdf muodossa koneellesi oheisesta linkistä tai tilata sen Kuvan ja Sanan verkkokaupasta (1 €).

    •    TODD BENTLEY: BAM!- YLILUONNOLLISTA YLIKIERROKSILLA (pdf)

perjantai 17. elokuuta 2012

Higgsin "Jumala-hiukkanen" - Paniko tieteen jymylöytö Jumalan viralta?


Palattuaan huhtikuussa 1961 ensimmäisenä ihmisenä avaruuslennolta kosmonautti Juri Gagarinin (1934-1968) väitetään lausahtaneen jossain tilanteessa, että ei hän avaruudessa mitään Jumalaa nähnyt. Joidenkin mielestä tiedemiesten tänä kesänä löytämä ns. ”jumala-hiukkanen” on todistanut ettei Jumalaa ole.

Kuluneen kesän 2012 suuri tiedeuutinen oli ehdottomasti Higgsin bosonin, toiselta nimeltään ”jumala-hiukkanen”, löytyminen. Tarvittiin maailman suurin kone, yli 10 miljardia dollaria maksanut CERNin hiukkastörmäytin, löytämään maailman pienin hiukkanen.

Fyysikko Peter Higgsin nimeä kantavan alkeishiukkasen sanotaan antavan kaikille muille hiukkasille niiden massan. Vuodesta 1964 lähtien fyysikot ovat odottaneet kokeellista näyttöä Higgsin hiukkasesta, jonka olemassaolo on perustunut lähinnä teoreettisiin laskelmiin. Siksi puhutaankin usein teoreettisesta fysiikasta.

Nyt, siltä vaikuttaa, sellainen näyttö on saatu ja sen myös toivotaan avaavan aivan uusia näköaloja maailman synnyn varhaisimpiin vaiheisiin. Hiukkasfysiikkahan pyrkii ymmärtämän alkuräjähdyksen olosuhteita ja kurkistamaan niin kauas taaksepäin universumin historiassa kuin mahdollista. Mitä kauemmas kosmisessa ajassa kuljetaan taaksepäin sitä pienemmäksi mittakaavat kutistuvat. 

Wau!

Juuri tämänkaltaiset löydöt tekevät tieteestä mielenkiintoista ja jännittävää. Ja kallista.

Ranskan ja Sveitsin rajalle sijoittuva 27 kilometriä pitkä, 100 metrin syvyyteen rakennettu, yli 10 miljardia dollaria maksanut rengasmainen hiukkastörmäytin (LHC) rakennettiin ja käynnistettiin lopulta vuonna 2008 ennen kaikkea juuri salaperäisen ”jumala-hiukkasen” löytämiseksi.

Vuosikymmenien teoreettinen ja kokeellinen vaivannäkö hiukkasen löytämiseksi tuotti viimein tulosta, jota nyt sitten ihmetellään ja ihastellaan ympäri maailman.

Suomalaisillakin, jotka ovat olleet CERNin, eli Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen jäseniä vuodesta 1991, on ollut sormensa pelissä tässä mahtavassa löydössä. Israel on tarkkailijajäsen CERNissä ja osallistunut Higgsin bosonin etsintään vuodesta 1987.  

Termiä ”jumala-hiukkanen” käytti ensimmäisen kerran Nobel-palkittu fyysikko Leon Max Lederman vuonna 1993 ilmestyneessä kirjassaan The God Particle. Termi johtui siitä, että kyseinen hiukkanen muodostaa kaiken aineellisen olemassaolon perustan. Ilman sitä ei universumissamme olisi lainkaan aineellisia kappaleita. Toiseksi termi johtui siitä, että hiukkasta on, niin kuin Jumalaakin, erittäin vaikea aistein havaita.

Viimeksi mainitusta syystä Higgsin bosonin olemassaoloa, kuten Jumalankin, on epäilty. Ainakin tähän kesään saakka, jolloin siis viimein saatiin ensimmäiset välittömät kokeelliset havainnot Higgsin hiukkasen olemassaolosta. 

Jotkut uskaliaimmat ovat ajatelleet, että ”jumalahiukkasen” löytyminen on samalla osoittanut ettei Jumalaa ole tai tarvita maailman olemassaolon selitysperustaksi. Higgsin hiukkanen on ottanut Jumalan paikan. Pannut hänet viralta. Emmekö nyt ole saaneet lopullisten todisteen siitä ettei aineellisen olemassaolon selittämiseen tarvita Jumalaa?

Tällainen riemu on toki - lievästi sanottuna - ennenaikaista. 

Tel Avivin yliopiston professori  Aharon Levy, joka on johtanut CERNin Hampurin tutkimusryhmää sanoo, että vaikka tiedemiehet eivät sotke uskonnollisia ja tieteellisiä kysymyksiä keskenään, uskonnollinen henkilö saattaisi silti hyvin sanoa, että ”löytö osoittaa luonnossa vallitsevan järjestyksen, joka todistaa, että universumin on luonut jumalallinen voima.” (Jerusalem Post, 4.7.2012)

Suomessakin viime kesänä vieraillut kristitty filosofi William Lane Craig, joka väitteli kosmologi Kari Enqvistin kanssa täyteen ahdetussa Porthanian luentosalissa Jumalan olemassaolosta, on myös innoissaan Higgsin hiukkasen löytymisestä. Mutta puheita siitä, että hiukkasen löytyminen syrjäyttäisi Jumalan luomakunnan ylläpitäjänä hän pitää liioiteltuina.

Higgsin bosoni on osa tätä universumia. Craigin mukaan se on siten itsessään kontingentti hiukkanen, joka katoaa lähes yhtä nopeasti kuin muodostuu. Sekä Higgsin bosoni että Higgsin kenttä ovat alkuräjähdyksen seurausta, eivätkä siten ole olleet olemassa välttämättä ja ikuisesti. Se ei siksi selitä mistä universumi sai alkunsa ja jättää kysymyksen Luojasta siten edelleen auki.

Higgsin hiukkanen on osa sitä luodun luomakunnan luonnollista järjestystä, jonka Jumala on säätänyt ja asettanut paikalleen aineellisen olemassaolon perustaksi, mutta jota kaikkea hän itse viime kädessä ylläpitää. 

Ledermanin terminologia valaisee Craigin mielestä mielenkiintoisella tavalla kahta Jumalan olemassaoloon liittyvää aspektia: yhtäältä Jumalaa luomakunnan ylläpitäjänä, toisaalta sitä kuinka Jumala näyttää kätkeytyvän.

Craig vastaa nettisivuillaan kysymykseen Higgsin hiukkasen löytymisen teologisesta merkityksestä:
Ensin mainitun osalta, kristillisen teologian mukaan Jumala sekä alussa loi maailman että ylläpitää sen olevaisena hetki hetkeltä. Jos hän vetäisi ylläpitävän voimansa koko universumi katoaisi olemattomaksi välittömästi. Samoin fyysisellä tasolla millään ei olisi massaa ilman Higgsin bosonia ja universumissa ei olisi tällöin lainkaan aineellisia kappaleita.”
Toisen seikan osalta liikutaan Craigin mukaan kärsimyksen ongelman parissa, johon osaksi kuuluu osaltaan siitä kuinka Jumala kätkeytyy:
Jumala ei ole aineellinen olio minkä vuoksi häntä ei voida havaita viiden aistin avulla. Tämän lisäksi Hän tuntuu toisinaan turhauttavan poissaolevalta silloin kun Häntä eniten tarvitsemme. Mutta Higgsin bosonista opimme, että fyysisen havainnon puuttuminen ei ole todiste siitä, että jotain ei ole objektiivisesti ja todellisesti olemassa, vaikka meillä ei olisikaan suoraa todistetta sen läsnäolosta. Vaikka et voi nähdä Jumalan käden toimintaa kärsimyksesi keskellä, se ei merkitse sitä, että Jumala ei ole aktiivisesti läsnä tilanteessasi sinulle tuntemattomalla tavalla.”
Craigin mielestä on surullista, että joillakin ateisteilla on niin vähän ymmärrystä tieteestä ja teologiasta, että he hyppivät riemusta jostain sellaisesta mitä ei ole tapahtunut ja samalla menettävät jotain siitä mitä hyvällä syyllä voidaan juhlia ihmisen tieteellisten ponnistelujen riemuvoittona. 

Gagarin ei nähnyt avaruudessa Jumalaa. Eräs yhdysvaltalainen radiotoimittaja tokaisi tähän, että jos Gagarin olisi lentonsa aikana vain ottanut avaruuspuvun pois päältään hän olisi nähnyt Jumalan välittömästi.

Mutta tarinan mukaan Gagarin sai myöhemmin kirjeen pieneltä tytöltä. Siinä luki: 

”Herra Gagarin. Te sanoitte, että ette nähneet avaruudessa käydessänne Jumalaa. Mahtaako teidän sydämenne oikein olla puhdas? Raamatussa nimittäin sanotaan että 'puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan' (Matt. 5:8)”.


lauantai 4. elokuuta 2012

Tuomiojan ulkoministeriö valmistelee tietä Israelin boikotoimiselle?

”Ulkoministeriö selvittää, pitäisikö Israelin siirtokunnista tulevien tuotteiden alkuperä ilmoittaa”, uutisoi Hesari lähes koko sivun jutussa (HS 2.8.2012). Asiasta on alustavasti jo neuvoteltu valvontaviranomaisten ja muiden ministeriöiden kesken.

Helsingin Sanomat kertoi, että ulkoministeri Erkki Tuomiojan mukaan (sd) ulkoministeriöön on tullut kysymyksiä ihmisiltä, jotka ovat kiinnostuneita tietämään mistä Israelista tulevat tuotteet ovat peräisin.  Hesarin mukaan Jaffa-appelsiinien takana olevalla yhtiöllä on hedelmätarhoja ja Calvin Klein alusvaatteiden valmistajalla alihankkija siirtokunnissa.

Niinpä Israel-asioissa aina väsymätön Tuomioja onkin ministeriössään nyt ottanut kuluttajien huolen appelsiineista ja alushousuista sydämelleen.

Tuomioja suhtautuu varmasti haasteeseen asiaankuuluvalla vakavuudella, sillä onhan hänen mielestään kyse kansainvälisestä laista piittaamaton ”merirosvovaltio” —jollaiseksi hän Israelia luonnehti blogissaan 4.6.2010 (ei tosin tuolloin ulkoministerinä)—, joka lisäksi piti (tekstistä päätellen kaiketi silkkaa ilkeyttään) palestiinalaisia ”maailman suurimmassa avovankilassa”, Gazassa.

Voisi kuvitella, että siirtokunnista tulevia appelsiineja ja alushousuja vakavampi huolenaihe Suomen ulkoministeriössä olisivat Gazasta tulleet tuhannet raketit ja kranaatit. Tai Hamas, jonka poliittisessa peruskirjassa torjutaan kaikki kansainväliset rauhanaloitteet ja kiihotetaan juutalaisten kansanmurhaan.

Ajatus siirtokuntatuotteiden boikotoinnin mahdollistavista alkuperämerkinnöistä ei ole uusi.

Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr) esitti aiemmin kesäkuussa blogissaan, että Israelin siirtokunnista tulevat tuotteet tulisi merkitä. Näin kuluttajat, jotka eivät halua tukea Israelin siirtokuntien toimintaa taloudellisesti voisivat jättää ostamatta näitä tuotteita.

Hautalan mukaan siirtokunnat ovat ”merkittävä este Lähi-idän rauhanprosessin etenemiselle”. Merkittävämpi kuin palestiinalaisten äärijärjestöjen keskeytymätön terrorismi?

Mielestäni merkittävämpi este Lähi-idän rauhanprosessille on Mahmoud Abbas, joka on kieltäytynyt neuvottelemasta rauhasta! Jopa silloin kun Netanjahu ennen kokemattomalla tavalla pysäytti kaiken rakentamistoiminnan siirtokunnissa 10 kuukaudeksi. Ja yhä edelleen.

Tuomioja ja Hautala
tuntuvat ajattelevan, EU:n linjan mukaisesti, että Lähi-idän konflikti johtuu Israelin miehityksestä ja siirtokunnista. Jos Israel ja siirtokunnat saadaan pois Länsirannalta ja Gazasta niin – tämän ajattelutavan mukaan - tulee rauha ja konflikti on ohi.

Mutta hetkinen!

Israelhan vetäytyi Gazasta ja purki sinne rakennetut siirtokunnat jo 2005. ”Miehitys” päättyi eikä tullut rauhaa vaan tuhansia Hamasin raketteja.

Palestiinan vapautusrintama (PLO) perustettiin vuonna 1964 ennen vuoden 1967 ”miehitystä” ja ennen kuin Länsirannalla oli ainuttakaan siirtokuntaa ja alue oli Jordanian vastoin YK:n jakosuunnitelmaa miehittämä samoin kuin Gaza Egyptin. Mitä Palestiinaa silloin oltiin ”vapauttamassa” ja mitä ”miehitystä” vastaan taistelemassa? Jos Israelin miehitys on konfliktin syy ja rauhan este miksei ollut rauhaa silloin kun Israel ei miehittänyt Länsirantaa ?

Tosiasiassa konfliktilla ei ole juuri mitään tekemistä siirtokuntien tai ”miehityksen” kanssa. Sodat ovat syttyneet, koska arabit ovat halunneet tuhota Israelin kaikissa sen muodoissaan ja hävittyään aloittamansa sodat ovat kieltäytyneet tekemästä rauhaa.

Ajatuksen Israelin siirtokuntatuotteiden alkuperämerkinnöistä ja boikotoimisesta Suomessa nosti esiin Kirkon Ulkomaanavun (KUA) ja Finnwatchin yhteistyönä julkaisema selvitystyö ”Kielletyt hedelmät – Suomessa toimivien yritysten yhteydet Israelin laittomiin siirtokuntiin” (2012). Siihen viitattiin ohimennen myös Hesarin jutussa. Varsin nopeasti (raportti julkaistiin maaliskuussa) ovat siis selvitystyön suositukset ja linjaukset saaneet kaikupohjaa suomalaisissa poliitikoissa ja ministereissä.

Huolellinen tutustuminen Finnwatchin raporttiin paljastaa kuitenkin vakavia puutteita asian käsittelyssä. Palaan tähän kaikkeen paremmalla ajalla lähemmin tuonnempana toisessa blogikirjoituksessa.

Nyt totean vain, että selvityksen laatijoiden tapa käsitellä Lähi-idän konfliktin taustoja syineen ja seurauksineen – mikä muodostaa keskeisen perustelun raportin boikottivaatimuksille – paljastaa paikoin perustavaa laatua olevan tietämättömyyden tosiasioista. Asioista perillä olevan lukijan on mahdotonta olla välttymättä ajatukselta, että laatijoiden aatteellinen asenteellisuus on paikoin vienyt voiton kylmistä tosiasioista.

Lopputuloksena onkin kiusallisen yksipuolinen selvitys, joka paikoin johtaa lukijoitaan räikeästi harhaan. Kuten väittäessään, että Israelin rakentama turva-aita ”ei ole onnistunut Israelin määrittelemässä tavoitteessa lisätä alueen turvallisuutta…” (s.10). Tämä on täysin käsittämätöntä ja mielikuvituksellista tekstiä!

Tosiasiat osoittavat vastaansanomattomasti, että turva-aidan rakentaminen  on merkittävällä tavalla onnistunut edesauttamaan Israelin siviiliväestöön kohdistuvien terrori-iskujen pysäyttämisessä, joissa sitä ennen oli saanut surmansa lähes tuhat israelilaissiviiliä.

On lisäksi kummallista ja perin huolestuttavaa, että Finnwatchin raportissa samassa yhteydessä puhutaankin palestiinalaisterroristeista lainausmerkeissä (” ”)? Miksi ihmeessä? Näin laatijat hämärtävät kyseenalaisella tavalla turva-aidan rakentamisen todellisen syyn. Vai onko laatijoilla ollut sellainen ajatus, että palestiinalaisten itsemurha-iskut israelilaissiviilejä kohtaan eivät olekaan terrorismia, vaan jollain tavoin oikeutettua toimintaa? Jos ei, mikä tarve lainausmerkeille sanan ”palestiinalaisterroristi” ympärillä?

Mutta kuten totesin, palaan Finnwatchin raportin analyysiin lähemmin uudessa blogissa tuonnempana.

Boikottivaatimusten esittäjät
, olivatpa he päättäjiä tai poliittisia aktivisteja, lienevät useat täysin vilpittömiä asiansa kanssa. Ilmiliekeissä roihuava punavihreä aatteen palo ei kuitenkaan kykene kätkemään tietämättömyyttä tosiasioista Lähi-idän konfliktin suhteen. Jos tosiasiat konfliktin taustoista eivät ole kohdallaan putoaa boikottivaatimuksilta tyystin moraalinen pohja.

Israelin boikotoimisen helpottamiseksi vaadittavat siirtokuntatuotteiden alkuperämerkinnät ovat lähinnä poliittista kiusantekoa. Ei Lähi-idän rauhanprosessia näillä eväillä sen enempää käynnistetä kuin viedä eteenpäinkään.

Monien kyvyttömyys ymmärtää Lähi-idän konfliktia totuudenmukaisesti sen asianmukaisissa puitteissa ajaa ihmiset askartelemaan konfliktin kannalta epäolennaisten asioiden parissa, kuten appelsiinien ja alushousujen.






lauantai 23. kesäkuuta 2012

Monty Pythonin argumentaatioklinikka

Hyvää ja lämmintä kesää kaikille!
On taas se aika vuodesta. Huomisesta eteenpäin on luvassa matkailua, mökkeilyä ja muuten vaan rentoa löysäilyä. Olen lomalla 23.7. saakka. 

Vaikka pientä "nettitissuttelua" (salaa) saattaakin ilmetä yritän pysytellä irti digimaailmasta. Tästä johtuen ei pidä ihmetellä, jos kommenttien julkaisussa ilmenee tavallista pidempää viivettä. Siellä ne pysyvät ja odottavat blogistin paluuta.

Kiitos kaikille lukijoille ja keskusteluihin osallistuneille mielenkiinnosta UP-blogia kohtaan. Tavataan kesän toisella puolella.

Siihen saakka argumentaatiota voi opiskella Monty Pytonin argumentaatioklinikalla oheisen klassikkopätkän äärellä.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Onko sauna syntiä?

Kun kerran on juhannus ja olen muutenkin juuri lähdössä kesälomalle ajattelin tämän otsikon olevan sopivan kesäinen ja keveä. Saunominen on niin suomalaista. Keveän otsikon takana on kuitenkin todellinen kysymys, joka suo mahdollisuuden hiukan valaista jotain mistä aiemmin kirjoitin UP-blogilla otsikolla "Vaikeatajuinen Raamattu?" (27.3.2012)

Otsikon kysymys liittyy erääseen sähköpostiin, jonka sain vuosia sitten. Viestin lähettäjä kertoi, että hän ei voi mennä saunaan koska 1 Moos. 9:20-27 mukaan Haam, yksi Nooan pojista, kirottiin nähtyään ”isänsä alastomuuden”. Kirjoittaja oli tästä tullut siihen johtopäätökseen, että kyseinen raamatunteksti tuomitsee saunomisen synniksi.

Olen vilpittömästi iloinen uskovista, jotka tahtovat olla kuuliaisia Jumalan sanalle. Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima virheettömän erehtymätön Jumalan sana. Sen mitä Raamattu sanoo sen Jumala sanoo. Se mitä Raamattu sanoo on siksi kristitylle tavattoman tärkeää. 

Toisinaan omatunto voi kuitenkin jäädä tarpeettomasti kiinni asioihin, jotka perustuvat luetun tekstin syystä tai toisesta tapahtuvaan väärinymmärtämiseen.  Ehkä on tehty johtopäätöksiä, jotka eivät varsinaisesti perustu siihen mitä Raamattu tarkoittaa. Vain silloin, kun olemme ymmärtäneet oikein mitä Raamattu sanoo olemme kuuliaisia sille mitä Jumala sanoo. Muutoin olemme ”kuuliaisia” vain jonkinlaiselle kuvitelmalle siitä mitä luulemme Jumalan sanovan. Seurauksena on tarpeetonta ahdistusta ja pelkoa Jumalan tahdon rikkomisesta. 

Blogissani ”Vaikeatajuinen Raamattu?” kirjoitin siitä, että kaikki pelastukselle välttämätön on Jumalan sanassa ilmoitettu selvästi ja ymmärrettävästi. Mutta sitten on asioita, jotka kuuluvat apostoli Pietarinkin mukaan sarjaan ”yhtä ja toista vaikeatajuista”. Jumalaa kunnioittava lähestymistapa on olla valmis näkemään vaivaa vaikeatajuisten raamatunkohtien kanssa.

Sitten kirjoitin myös näin:

Kun on kyse niinkin laajasta (66 kirjaa), useita tyylilajeja (runoutta, historiaa, apokalyptiikkaa, viisauskirjallisuutta etc.) ja eri aikakausia edustavasta kirjakokoelmasta, on selvää, että aivan kaikki ei Raamatussa ole yhtä selvää. Toisinaan tekstin ymmärtäminen edellyttää lukijan ja kirjoitushetken tilanteen kuromista umpeen käytössä olevien apuvälineiden, sanakirjojen ja ajan historiaa tai tekstiä muuten käsittelevien kommentaarien avulla. Näiden avulla pyritään varmistamaan, että yhteys alkuperäisen kirjoittajan ajatuksiin ei katkea. Tavoitteenahan ei ole lukea omia lempiajatuksiaan sisälle Raamattuun ja etsiä niille tukea yksittäisistä jakeista. Pyrkimyksenä tulee olla selvittää mikä on ollut kulloisenkin tekstin alkuperäisen kirjoittajan ajatus ja sitä kautta miettiä tekstin opetusta meidän ajallemme.”

Sähköpostiviestin lähettäjän kysymys saunomisesta ja Haamin kirouksesta antaa erinomaisen tilaisuuden valaista sitä kuinka Raamatun tekstin taustoihin pureutuminen auttaa toisinaan ymmärtämään mistä on kyse ja mistä ei. 

Ensiksi huomioitava periaate on se, että Raamattu selittää itse itseään.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan ilmaisu, joka on heprean kielestä käännetty suomeksi sanoilla ”nähdä / paljastaa alastomuus” viittaa Vanhassa testamentissa luvattomiin sukupuolisuhteisiin. Ilmaisu ei tarkoittanut visuaalista näkemistä vaan itse tekemistä. Kyse on häveliäästä kiertoilmauksesta (eufemismi), jolla viitataan luvattomaan sukupuoliyhteyteen, kuten käy ilmi esimerkiksi 3 Mooseksen kirjan jakeista20:17 ja 19:
Jos mies ottaa vaimokseen sisarensa tai sisarpuolensa ja he näkevät toisensa alastomuuden, se on häpeällinen teko. Heidät on julkisesti poistettava kansansa keskuudesta. Mies on yhtynyt sisareensa ja sen tähden ansainnut rangaistuksen … Älä yhdy äitisi äläkä isäsi sisareen, sillä jos joku paljastaa lähisukulaisensa alastomuuden, molemmat ansaitsevat rangaistuksen.”

Muita esimerkkejä saman termin vastaavanlaisesta käytöstä löytyy vaikkapa 3 Moos. 18:19, Hes. 16:37, pari mainitakseni.

”Nähdä alastomuus” on siis, kuten edellä sanoin, kiertoilmaus. Käytämme vastaavanlaista ilmaisutekniikkaa yhä puhuessamme joskus epämiellyttävistä asioista. Esimerkiksi kun puhumme sodassa ”kaatuneista” ymmärrämme, ettei kyse ole sotilaiden kompastelusta taistelukentällä, vaan kuolemasta. Tai jos sanomme miehen ”maanneen” jonkun naisen kanssa ei kyse välttämättä ole pelkästään nukkumisesta samalla vuoteella. 

Tässä vaiheessa hikikarpalot alkavat alkaa nousta lukijan otsalle: Mistä mahtoi olla kyse siis siinä, että Haam ”näki / paljasti isänsä alastomuuden”?

Viitaten Raamatun ilmaisutapaan sekä muihin tuon ajan muinaisiin teksteihin teologian tohtori Robert Gagnon on osoittanut, että kyse on todennäköisesti ollut Haamin insestisestä yrityksestä raiskata isänsä Nooa. Gagnonin mukaan muinaisissa mesopotamialaisissa ja egyptiläisissä teksteissä kerrotaan vastaavanlaisistakin tapauksista, joissa suvun päämiehen valta-asema sukunsa ja perheensä johtajana saatettiin yrittää haastaa ja riistää häpäisemällä hänet homoseksuaalisella raiskauksella. 

Tämä selittäisi myös varsin rajulta tuntuvan kiroustuomion, jonka Haam teostaan sai. Sellaista tuskin olisi saanut pelkästä katsomisesta. Sen sijaan, että Haamin olisi onnistunut väkivaltaisesti anastaa heimonsa johtoaseman hänen jälkeläisistään tuli ”veljiensä orjienkin orja”.  Hän yritti anastaa Seemille kuuluvan esikoisaseman, mutta hänestä ei tullutkaan pää vaan häntä, veljiensä orjien orja.

Haamin teolla ja tuomiolla oli kauaskantoiset seuraukset. Hänestä polveutui Kanaan, jonka jälkeläiset asuttivat Kanaanin maan, jonka Seemistä polveutuvien patriarkkojen (Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin) jälkeläiset paljon myöhemmin valtasivat. Niiden kanaanilaisten ”kauhistusten” joukossa, joiden vuoksi Jumala nämä kansat tuomitsi antaen heidän maansa seemin jälkeläisille, mainitaan juuri insestiset ja homoseksuaaliset suhteet (2 Moos. 18 ja 20 luvut).

Tämä historia yksityiskohtineen on toki kokonaan oma laaja lukunsa. Mutta tämä hipaisu luvatun maan ja valitun kansan myöhempään historiaan Pyhissä kirjoituksissa auttaa ymmärtämään, ettei Haamin tapauksen merkitys avaudu oikein sen enempää katsomisen kuin kylpemisenkään, vaan valitun kansan pyhän historian näkökulmasta. 

Mitä me siis tähän sanomme? Pitääkö meidän saunoman, että meistä puhtaita tulisi, vaiko eikö?

Jakeet 1 Moos 9:20-27 eivät kerro meille mitään Jumalan tahdosta saunomisen suhteen. Sen sijaan Raamatun ajan kielenkäytön ja kulttuuristen taustojen tunteminen auttavat meitä asianmukaisesti kuromaan umpeen 1 Mooseksen kirjan kirjoittajan ja nykylukijan välillä vallitsevan ajallisen kuilun valaisemalla tässä tapauksessa mielenkiintoisella tavalla mistä Haamin tapauksessa todennäköisimmin on ollut kyse.

Sillä, että Haam ”näki / paljasti isänsä alastomuuden” ei siis ole mitään tekemistä saunomisen kanssa yleensä. On varmasti monia muita raamatun siveellisyyteen sellaisenaan liittyviä kohtia, jotka antavat viitteitä siitä kenen kanssa on sopivaa ja Jumalan tahdon mukaista saunoa ja kenen kanssa ei. 

Saunassa on varmasti tehty paljon syntiä niin kuin auton takapenkilläkin. Pelkästään tämän tähden ei kuitenkaan ole tarvis luopua sen enempää autoilusta kuin saunomisestakaan. Kuten on tapana sanoa abusus non tollit usum: jonkin asian väärinkäyttö ei turmele asian oikeaa käyttöä.

Puhtaus on puoli ruokaa.

Ei muuta kuin hyvää juhannusta ja sauna lämpimäksi! 

-------------

PS: Olen kesälomalla 23.7. asti. Yritän vierottaa itseäni netistä kalastuksen, mökkeilyn ja muuten vaan yleisen lööbailun merkeissä.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Rkp:n sukupuolineutraali silmänkääntötemppu

Helsingin Sanomat kertoi, että Ruotsalainen kansanpuolue sallisi siviilivihkimisen samaa sukupuolta oleville pareille. Asiasta äänestettiin puoluekokouksessa. ”Edustajat eivät hyväksyneet kilpailevaa ehdotusta täysin sukupuolineutraalista avioliittolaista, koska sen tulkittiin puuttuvan kirkon toimintaan”, Hesarin nettisivuilla kerrottiin. 

Rkp:n kannan perusteella siviilivihkimisen siis tulisi olla mahdollista tulevaisuudessa samaa sukupuolta oleville pareille, mutta ei kirkollisen vihkimisen.

Tämänkaltainen poliittinen temppuilu osoittaa, että Rkp:läiset päättäjät eivät lainkaan ymmärrä minkälaisen asian kanssa he ovat tekemisissä.

Rkp:n puoluekokouksen kanta perustuu sille täysin virheelliselle oletukselle, että avioliiton ymmärtäminen miehen ja naisen välisenä instituutiona on jokin uskonnollinen mielipide ja muu yhteiskunta voi, ja sen tulee, tällaisesta ”uskonnosta” vapaana alueena konstruoida avioliiton sukupuolineutraalisti.

Kuten Lappeenrannan puheenvuorossani osoitin avioliitto ei ole uskontoa. Ja yhtä vähän kuin varastamista säätelevät lait ovat uskonnollisia lakeja – olkoonkin, että Raamattukin kieltää varastamisen – on nykyinen avioliittolaki uskonnollinen laki, vain koska Raamatussa avioliitosta puhutaan miehen ja naisen välisenä instituutiona. 

Avioliitto ei ole sukupuolineutraali. Siten myöskään avioliittolaki ei asianmukaisesti voi sitä olla.

Rkp:n puoluekokouksen päätös on pelkkä bluffi, joka läpimennessään merkitsisi juuri sitä mistä nykyisestä avioliittolaista kiinnipitävät tahot ovat pyrkineet varoittamaan. Nimittäin avioliiton yhteiskunnallista radikaalia uudelleen määrittelyä.

Englannin kirkko otti hiljattain kantaa maan hallituksen esitykseen mahdollistaa "kaikille pareille, sukupuolesta riippumatta, siviilivihkiminen". Kannanotossaan kirkko moittii hallituksen esitystä käsitteellisestä sekaannuksesta. "[Hallituksen] konsultaatiopaperi antaa virheellisesti ymmärtää, että on olemassa kaksi erilaista avioliittokategoriaa, 'siviili[avioliitto]' ja 'uskonnollinen [avioliitto]. Tämä sotkee vihkiseremonian itse avioliittoinstituution kanssa," kirkon vastauksessa todetaan. Aivan samalla tavalla Rkp sekoittaa keskenään vihkiseremonian itse avioliittoon. 

Rkp:läisillä, tai muillakaan poliittisilla puolueilla, on yhtä vähän tosiasiallista valtaa määritellä avioliitto sukupuolineutraaliksi ”siviilipuolella”, kuin heillä on valtaa määritellä kuutiot ympyrän muotoisiksi ”siviilipuolella”.  Sanoa, että yhteiskunnassa ympyröitä voidaan kohdella kuin ne olisivat kuutioita, mutta kirkko voi toimia toisin,  olisi täyttä hölynpölyä ja osoitus vain siitä, ettei sanoja ymmärrä minkälaisen asian kanssa hän on tekemisissä.

Avioliitto joko on miehen ja naisen välinen instituutio ja sitä tulee sekä kirkon että valtiovallan lainsäädännön kunnioittaa sellaisena, tai sitten se ei sitä ole, jolloin sen enempää kirkolla kuin valtiovallallakaan ei ole tarvetta rajata sitä miehen ja naisen väliseksi.

On mahdollista, että käytännössä tulevaisuudessa ajaudutaan tilanteeseen, jota emerituspiispa Eero Huovinen aikanaan väläytti: Yhteiskunta hyväksyy sukupuolineutraalin avioliittolain ja kirkko luopuu omasta vihkioikeudestaan. Tällöin kirkkoa ei voitaisi velvoittaa vihkimään avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkko voisi näin myös pysyä uskollisena oikealle avioliitolle.

On kuitenkin sinisilmäistä kuvitella, että kirkko saisi jäädä rauhaan näkemyksineen mikäli yhteiskunta määrittelisi avioliiton "siviilipuolella" sukupuolineutraaliksi. Onhan koko aika toitotettu, että kyse on "ihmisoikeuksista" ja "tasa-arvosta". Kuinka kauan kirkko saisi rauhassa toteuttaa tykönänsä sellaista vihkinäkemystä, jota yhteiskunnan silmissä pidetään ihmisoikeuksien vastaisena epätasa-arvona?

On sinänsä kunnioitettavaa, että Rkp on valmis sallimaan kirkolle erivapauden vihkiä vain oikeita, miesten ja naisten välisiä avioliittoja. Mutta kenenkään ei pidä erehtyä luulemaan, että puoluekokouksen päätös sinänsä olisi itse avioliiton kannalta myönteinen. Päinvastoin.

Pidettiinpä sitten sukupuolineutraalia avioliittolakia hyvänä tai huonona asiana sinänsä epäselvää ei pitäisi olla se, että Rkp:n puoluekokouksen päätös merkitsee tosiasiallisesti sitä, että puolue on valmis avioliiton yhteiskunnalliseen uudelleen määrittelyyn. Ja loppujen lopuksi siitähän tässä kiistassa ennen kaikkea on kyse: mitä on avioliitto.  Ei edes siitä mitä kirkko tekee tai sen sallitaan tehdä. 

Avioliitto tulee pitää miehen ja naisen välisenä instituutiona. Nykyinen avioliittolaki on hyvä, oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen eikä kaipaa tällaista keinotekoista poliittista "säätämistä" lainkaan.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Korvataanko kevätjuhlien Suvivirsi uskontoneutraalilla Suvilaululla?

Iltalehdessä 1.6. silmiini sattui Kuopion piispan, Jari Jolkkosen päätös jättää lapsensa pois heidän koulunsa lauantain kevätjuhlasta, koska siellä ei lauleta Suvivirttä: "Piispa sai tarpeekseen Suvivirsi -kiellosta". Kiistely Suvivirrestä koulujen kevätjuhlissa, ja sitä myöten eeppinen kamppailu kristinuskon asemasta suomalaisessa kulttuuriperinnössä, siis jatkuu ja saa uusia ulottuvuuksia.

Olisi ehkä mielenkiintoista nähdä seuraavatko muut piispan esimerkkiä jäämällä tulevaisuudessa pois suvivirsittömistä kevätjuhlista.  Eihän oikeutta tällaiseen maailmankatsomukselliseen mielenilmaukseen ole yksin vapaa-ajattelijoilla. Hehän leppyvät vasta kun Suomesta on tullut jonkin sortin sekulaari ”Saudi-Arabia”, josta kaikki kristinuskon symbolit on suljettu julkisista tiloista näkymättömiin neljän seinän sisään.

Myös toinen kiinnostava kehityssuunta löytyy Suvivirsikiistassa.  Lauluyhte PMMP:n Paula Vesala on sanoittanut Suvivirren uudestaan. Se oli kuunneltavissa Radio Novan nettisivuilla.
Vesalan Suvilaulu on traditionaalisella melodialla ratsastava hempeä humaanin ja kaikkivoittavan rakkauden sekä luonnon ylistys. Siinä kannetaan huolta vihreistä arvoista, luonnonsuojelusta ja utooppisesta maailmanrauhasta kansojen kesken, kuin konsanaan vihreiden puoluekokouksessa. Sanoituksessa on paikoin jopa panteistisia sävyjä. Luonto personoidaan ja siltä rukoillaan suloisuutta ja runsaita anteja ja ”ikuista metsää” ylistetään armollisista ja virvoittavista lahjoista.
Vapaa-ajattelijat tarjosivat puolestaan jo 2007 Helsingin kouluvirastolle hiukan toisenlaista, sanoittaja Miiroskarin lyhyempää (vain kolme säkeistöä) versiota Suvilaulusta koulujen yhteisissä kevätjuhlissa käytettäviksi. Uskontoneutraalia laulua perusteltiin sillä, ettei kenenkään ”tarvitse kevätjuhlan kesken poistua katsomuksellisista syistä.”
Toistaiseksi eivät koulut ole taineet syttyä näistä uusversioista.
Laulujen uudelleensanoituksessa ei sinänsä tietenkään ole mitään erikoista tai luvatonta. Onhan maallisiakin lauluja sanoitettu historian varrella uudestaan hengellisin sanoin. Eikä mikään estä tekemään sellaista jatkossakin.

Suvivirrellä on kuitenkin suuri tunnearvo ja kulttuurinen merkitys. Se on osa yhteistä kristillistä kulttuuriperintöä ja kollektiivista muistia. Siksi  Suvivirteen kajoamisessa on kieltämättä jotain erityistä.

Mikä tunne se olikaan kun kouluvuoden jäädessä taakse lapset kajauttivat yhdestä suusta kevätjuhlassa ilmoille riemullisen laulun ja kiitoksen Jumalalle edessä olevasta kesästä ja sen luonnon kauneudesta.
Myönnettäköön, ettei siinä varmaan kovin moni laulaessaan pysähtynyt ajattelemaan sanojen hengellistä merkitystä. Se tarjosi kuitenkin kevätjuhlissa vuosi vuodelta toistuvan vertaansa vailla olevan mieleen painuvan yhteisöllisen kokemuksen.
Mutta Suvivirsi on enemmän kuin pelkkä lapsuuteen kuuluva yhteinen kulttuurikokemus ja siksi siitä on tullut suomalaisen uskontovastaisen taistelun maalitaulu.Suvivirressähän on kyse rukouksesta ja kiitoksesta Jumalalle.
Niin Vesalan kuin Miiroskarin versioissa tämä kaikki on ”siivottu” pois.
Poissa on ajatus auringon lämmöstä Jumalan siunauksena, Jumalan kunniasta luonnon kauneudessa sekä Herran kansan kiitos Luojalleen hänen armostaan ja luomisteoistaan. Poissa ovat alkuperäisessä sanoituksessa iloisesti soiva kiitos Jeesukselle Kristukselle, "kirkkaimmalle paisteelle", pois riemu Pyhän Hengen virvoituksesta ja Jumalan sanan suloisuudesta sielulle.

Suvivirren taustalla voi kuulla apostoli Paavalin Roomalaiskirjeen 1. luvussa esiiintyvän ajatuksen Jumalasta, joka on ilmoittanut itsensä ja  kunniansa ihmisille luomisteoissaan:

…se, mikä Jumalasta voidaan tietää on ilmeistä heidän keskuudessaan sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä…” (Room. 1:19-20). 
Ihmisen vastaus Jumalalle tästä kaikesta on Paavalin mukaan Jumalaa kaiken Luojana kunnioittava riemullinen kiitos ja ylistys (1:21, 25). Tämä kiitos soi ilmoille Suvivirren säkeissä.
Suvivirren alkuperäinen teema on uudelleensanoitetussa versioissa nyt korvattu - ja niin on tietysti ollut tarkoituskin - ympäripyöreällä ja osoitteettomalla kiitollisuudella luonnon kauneudesta tai, kuten Vesalan versiossa, peräti hämmentävän panteistiselta kuulostavalla kiitoksella personoidulle luonnolle!
Tämä muutos Luojasta luotuun on kuin suoraan Paavalin Roomalaiskirjeen luvusta 1. Kun ihmiset eivät halua kunnioittaa, kiittää ja ylistää Jumalaa kaiken Luojana he tulkitsevat henkisyyden luomakunnan sisäisesti ja kääntyvät ilmaisemaan Jumalalle kuuluvaa kunnioitusta ja kiitollisuutta sen sijaan luoduille ja tekevät ihmisestä ja muista luoduista ylistyksen ja kiitoksen keskipisteen:

…he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisen ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi … nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.” (Room. 1:21-23, 25).
Ketään ei tietenkään pidä pakottaa vastoin tahtoaan laulamaan Suvivirttä jos ei halua. Minun puolestani saa olla laulamatta tai osallistumatta juhlaan. On lauluja, joita minäkään en suostuisi laulamaan tietyissä tilanteissa. Ymmärrän siis kyllä, ettei joku kiihkeä ateisti halua lastensa laulavan silmät loistaen riemullista ylistystä Jumalalle, jonka olemassaolo on heille yhtä vähän todellinen kuin joulupukin. Mutta eivätpä ateistit toisaalta ole kouluvirastolle esittäneet pukista ja tontuista kertovien laulujen uudelleensanoittamista, jottei kenenkään vapaa-ajattelijan lapsen tarvitsisi ”joulujuhlan kesken poistua juhlasta katsomuksellisista syistä”.

Tästä tuli mieleeni, että jos tämä suvivirsijupakka menee läpi seuraavana tulilinjalla ovat koulujen joulujuhlat ja perinteiset joululaulut. Sanokaa minun sanoneen.
Kaikesta huolimatta hyvää ja siunausrikasta kesää kaikille koululaisille.