sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Homoseksuaalisuus – luonnollista, luonnon vastaista?

Keskusteltaessa samaa sukupuolta olevien parisuhteista törmätään toistuvasti kysymykseen sukupuolisen käyttäytymisen ”luonnollisuudesta” tai ”luonnon vastaisuudesta”. On kaksi erilaista tapaa ymmärtää mitä ”luonnollisuudella” tarkoitetaan. On tärkeää ymmärtää näiden kahden tarkastelutavan ero.

Toinen niistä on ongelmallinen, koska se johtaa helposti naturalistiseen virhepäätelmään. Toinen puolestaan välttää sen. Jälkimmäinen on siten asianmukainen tapa vedota ”luontoon” moraalifilosofisessa keskustelussa, kun taas ensimmäisen kanssa törmätään helposti ongelmiin.

Luonnollista on se mikä esiintyy luonnossa

Ensimmäinen tapa ymmärtää viittaus ”luonnollisuuteen” on ymmärtää se viittauksena yleiseen esiintyvyyteen luonnossa. Lähtökohtana on sana ”luonto”, jolla tarkoitetaan kaikkea aineellisessa biosfäärissä esiintyvää. Luonnollista on siten kaikki se mitä esiintyy luonnossa.

Tätä tarkastelutapaa pidetään usein ongelmallisena moraalifilosofisessa keskustelussa, koska katsotaan, että tosiasioista luonnossa ei voida päätellä moraalilausekkeita. Toisin sanoen: Siitä miten asiat ovat ei voida päätellä miten niiden pitäisi olla.

Moraalisten velvoitteiden johtamista luonnossa esiintyvistä ilmiöistä kutsutaan englanninkielisessä filosofisessa kirjallisuudessa naturalistiseksi virhepäätelmäksi (naturalistic fallacy), tai is–ought –virhepäätelmäksi.

On helppo ymmärtää miksi esiintyvyyttä luonnossaesimerkiksi eläinten käyttäytymistäei sellaisenaan voi käyttää moraalisen päättelyn lähtökohtana. Luonnossa esiintyy esimerkiksi kannibalismia, joidenkin eliölajien emot syövät poikasiaan, rukoilijasirkka naaras puolestaan surmaa uroksen parittelun jälkeen jne.

Olisi siksi ongelmallista johtaa ihmisten moraalivelvoitteita pelkästään esiintyvyydestä luonnossa. 

Homoseksuaalinen käyttäytyminen ja naturalistinen virhepäätelmä

On hyvin tavallista törmätä keskustelussa homoseksuaalisuudesta väitteeseen siitä, että homoseksuaalisuus on ”luonnon vastaista”, tai ”luonnotonta”. Moralistiseen äänensävyyn esitetty paheksunta kuulostaa kenties loukkaavalta niistä, jotka kokevat pääsääntöisesti seksuaalista kiinnostusta samaan sukupuoleen. He kokevat homoeroottiset tunteensa varsin luonnollisina itselleen.

Mikäli ”luonnon vastaisella” viitataan esiintyvyyteen luonnossa ovat ne kriitikot osittain oikeassa, jotka tässä kohtaa huomauttavat naturalistisesta virhepäätelmästä. Homoseksuaalista käyttäytymistä arvellaan esiintyvän luonnossa joidenkin eliölajien parissa, joten laajassa merkityksessä sitä voidaan pitää ”luonnollisena”, eikä ”luonnottomuuteen” vetoava moraalinen paheksunta tältä osin osu maaliinsa.

Asian kääntöpuoli on kuitenkin se, että homoseksuaalisen käyttäytymisen esiintyvyyteen vetoava ”luonnollisuuteen” perustuva moraalinen vasta-argumenttikin yhtälailla kaatuu naturalistiseen virhepäätelmään. Siitä miten asiat ovat ei voida päätellä miten niiden tulisi olla.

Yksin siitä, että luonnossa esiintyy joidenkin eliölajien parissa homoseksuaalista käyttäytymistä ei voida johtaa moraalista päätelmää, että homoseksuaalinen käyttäytyminen on moraalisesti oikein. Kuten kirjoituksen alussa viittasin, luonnossa esiintyy monenlaista käyttäytymistä, jota perustellusti ei voida ottaa inhimillisen eettisen päättelyn lähtökohdaksi sellaisenaan. Eläinkunnan käyttäytymisestä ei voida johtaa sääntöjä siihen mikä ihmisten parissa voidaan pitää oikeana tai vääränä.

Samoin siitä havainnosta, että jollakin on homoeroottisia tunteita (tämä on variaatio esiintyvyydestä luonnossa) ei automaattisesti seuraa, että nämä tunteet ovat moraalisesti hyväksyttäviä tunteita. Näiden tunteiden moraalinen status tulee määritellä muista lähtökohdista käsin.

Samaan hengenvetoon on tietysti todettava, että näistä ei voida yksinkertaistavasti päätellä myöskään, että homoseksuaalinen käyttäytyminen tai tunteet olisivat väärin. Esiintyvyydestä luonnossa ei sellaisenaan ei voida johtaa moraalisia periaatteita kumpaankaan suuntaan. 

Luonnossa havaittava rakennesuunnittelu

Toinen tapa määritellä ”luonnollinen” on viitata luonnossa havaittavaan teleologiaan jarakennesuunnitteluun. Tätä voidaan valottaa muutamalla yksinkertaisella esimerkillä.

Sydän on elin, jonka tarkoitus on ylläpitää verenkiertoa ruumiissa. Kun sydän pumppaa verta se toimii luonnon mukaisesti. Verenkiertoelimistö on rakenteeltaan sellainen, että se kierrättää kehossa verta. Ei esimerkiksi öljyä. Siksi hätätilassa ihmisille tehdään verensiirto eikä öljynvaihto. Tai sydämensiirto. Mainittu toimenpide auttaa verenkiertoelimistöä toteuttamaan sen luonnollista rakenteen mukaista tarkoitusta. Yhtälailla autojen koneiston voitelu on rakennettu toimimaan öljyllä, joten autoille ei tehdä verensiirtoja. (Vaikka tässä viittasin auton rakennesuunnitteluun, joka ei ole esimerkki biologisesta luonnosta, se valaisee muun ohella kykyämme ymmärtää rakennesuunnittelun merkitys.) Silmät ovat elin näkemistä varten. Silmillä näkeminen on siis luonnollista. Silmän rakenne on erilainen kuin korvan, jonka vuoksi korvan luonnollinen tarkoitus on eri kuin silmän. Ruuansulatuselimistön tarkoitus on sulattaa / hajottaa ravintoa ihmisen elimistön käyttöön elämän ylläpitämiseksi.  
Näiden esimerkin omaisesti mainittujen elimien rakenteesta ja toiminnallisuudesta voidaan päätellä mikä kunkin kohdalla on luonnollista.

Tämä rajatumpi tapa tarkastella sitä mikä on luonnollista ei perustu pelkästään sen yksinkertaiseen toteamiseen mitä luonnossa voidaan havaita esiintyvän. Luonnossa esiintyy eliöitä, joilla ei ole lainkaan silmiä. Silti tiedämme, että on luonnollista, että ihmiset ovat näkeviä olentoja, koska heillä on elin, jonka rakenne mahdollistaa näkemisen. Näkeminen on silmille luonnollista.

Eri eliöillä on erilaisia silmiä, jotka toimivat eri tavalla. Kärpänen tai lintu näkee eri tavalla kuin ihminen. Kukin silmä toimii rakenteensa pohjalta eri tavalla, mutta toimiessaan rakenteensa mukaisesti ne toimivat luonnon mukaisesti, vaikka toimivatkin eri tavalla kuin jonkin muun eliön silmä. Ihmisen silmän rakenne on sellainen, että stereonäkö sekä värien näkeminen on luonnollista ihmiselle, vaikka onkin eliöitä, joiden silmien rakenne on toisenlainen eikä vastaava näköaistimus ole näillä mahdollinen.

On tilanteita, joissa mainitut elimet, kuten silmä, eivät toteuta sen rakenteesta johtuvaa luonnollista funktiota. Silmä voi vahingoittua (esimerkiksi onnettomuuden tai sairauden seurauksena), näkö voi heiketä iän myötä tai joku voi syntyä osittain taikka täysin sokeana.

Tästä huolimatta silmän luonnollinen tarkoitus pysyy samana. On tietysti luonnollista, että vioittunut silmä ei toteuta luonnonmukaista tehtäväänsä. Mutta huonosti toimiva tai vioittunut silmä on silti edelleen elin, jonka luonnon mukaisena tarkoituksena on mahdollistaa näkeminen. Sama pätee vaikkapa ruuansulatuselimistöön.

Kun luonnollisuutta tarkastellaan rakennesuunnittelusta käsin siitä tehdyt havainnot välttävät myös naturalistisen virhepäätelmän. Rakennesuunnittelusta poikkeamisella voi olla dramaattisia ja vahingollisia seurauksia. Tämä alleviivaa rakennesuunnittelun huomioimisen tärkeyttä.

Esimerkiksi, ruoansulatuselimistön tarkoituksena on sulattaa ravintoa. Joissakin tapauksissa ei löydetä yksimielisyyttä siitä mikä on hyvää ja huonoa ravintoa. Mutta vaikka periaatteessa on mahdollista syödä lasinsiruja, ei sellainen olisi luonnollista. Lasinsirut eivät myöskään ole ravintoa vain siksi, että niitä voi syödä. Vastasyntyneiden silmien puhkominen ei olisi luonnollista vaikka luonnossa esiintyykin eliöitä, joilla ei ole silmiä.

Tämän määritelmän mukaan ”luonnollista” on se, mikä on sopusoinnussa havaitsemamme rakennesuunnittelun kanssa. 

Ihmisen sukupuolisuus rakennesuunnittelun valossa

Tässä yhteydessä siteeraan hiukan laajemmin Teksasin yliopiston filosofian professori J. Budziszewskin kirjaa Tätä Emme Voi Olla Tietämättä (Uusi Tie, 2011). Budziszewski avaa hyvin mielenkiintoisella tavalla mitä rakennesuunnittelu merkitsee kun puhutaan ihmisen seksuaalisuudesta:

Jos ihmisellä ei ole Jumalan antamaa naimattomuuden lahjaa, mieheltä puuttuu jotakin, jonka vain nainen voi antaa, ja naiselta puuttuu jotakin, minkä vain mies voi antaa. Tämä on kaikkein ilmeisintä fyysisellä alueella. Kaikkien muiden paitsi yhden biologisen toiminnan alueella tarvitaan kulloinkin vain yksi ruumis toiminnon suorittamiseksi. Ihminen pystyy sulattamaan ruuan itse käyttäen ainoastaan omaa ruuansulatuskanavaansa. Hän pystyy näkemään itsenäisesti käyttäen vain omia jalkojaan. Sama pätee kaikkiin hänen toimintoihinsa ja niissä käytettyihin elimiin. Kukin meistä pystyy toteuttamaan jokaisen elintärkeän toiminnon itsenäisesti, paitsi yhden. Ainoa poikkeus on lisääntyminen. Tämä osoittaa, että ihmisten parissa maskuliininen ja feminiininen seksuaalisuus ovat perustavalla tavalla riippuvaisia toisistaan, ne ovat toisiaan varten luodut. Jos puhuisimme hengityksestä, niin tämä tarkoittaisi sitä, että miehellä olisi pallea ja naisella keuhkot, ja heidän täytyisi tulla yhteen voidakseen vetää ensimmäistäkään hengenvetoaan. Jos puhuisimme verenkierrosta, tilanne olisi sama kuin jos miehellä olisi oikeanpuoleinen kammio ja naisella vasemmanpuoleinen, ja heidän täytyisi tulla yhteen jokaista sydämenlyöntiä varten. Näin ei tietenkään ole asianlaita hengityksen tai verenkierron kohdalla, mutta lisääntymiskyky on tällä tavalla riippuvainen miehen ja naisen yhteen tulosta. Vastakohtien yhtyminen on ainoa tapa käytännössä toteuttaa ihmisen lisääntymiskykyä. Jos mies ja nainen eivät tule yhteen ikään kuin yhdeksi organismiksi, yhdeksi lihaksi, lisääntymistä ei tapahdu.

Budzizsewski korostaa, ettei vaimon ja miehen toisiaan täydentävyys toki rajoitu biologiaan, vaan kaikilla alueilla, fyysisesti, emotionaalisesti ja älyllisesti he sopivat yhteen toisiaan täydentävällä tavalla.

Mutta Budziszewski kuvailee osuvasti kuinka ihmiset ovat biologisilta toiminnoiltaan toisesta sukupuolesta riippumattomia kaikilla biologisilla alueilla paitsi yhdellä, mitä tulee lisääntymiseen. Silloin miehen ja naisen on tultava yhteen ja muodostettava yhdessä sellainen kokonaisvaltainen ruumiillinen ja elimellinen yhteys, jota ilman kumpikaan ei itsenäisesti kykene tuottamaan jälkeläisiä.

Tämä on voimakas todistus luonnossa vallitsevasta rakennesuunnittelusta mitä tulee seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden luonnollisuuden arvioimiseen. 

Homoseksuaalinen käyttäytyminen ja rakennesuunnittelu luonnossa

On täysin luonnollista, että homoseksuaalit parit eivät voi keskenään saada omia biologisia lapsia. Kuitenkin homoseksuaalinen akti, toisin kuin heteroseksuaalinen, on rakennesuunnittelun valossa vastoin luontoa. Rakennesuunnittelusta johtuen homoseksuaalinen akti kykenee ainoastaan imitoimaan luonnon mukaista heteroseksuaalista aktia.

Sukupuoli on muutakin kuin sukuelimet ja seksuaalisuus muutakin kuin lisääntymistä. Mutta ne ovat erottamaton osa sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta.

Heteroseksuaalisen parinmuodostuksen luonnollisuus ei perustu siihen, että jokaisen yhdynnän seurauksena on oltava lapsia. Ikääntymisestä tai sairaudesta johtuva lapsettomuus ei katkaise biologisen rakennesuunnitteluun perustuvaa luonnollista periaatteellista yhteyttä suvunjatkumiseen niin kuin ei iästä tai sairaudesta johtuva näön heikkeneminen tai menetys tarkoita, että silmien luonnollinen tarkoitus ei olisi näkeminen.

Budziszewskiin viitaten lapsettomuus koskettaa miestä ja naista toisistaan riippuvaisena biologis-elimellisenä kokonaisuutena samalla tavalla kuin viallinen silmä tai sydän koskettaa yhtä ainoaa ihmistä. Näkemisen suhteen ihminen on toisesta riippumaton, koska hänellä on elin, joka kykenee luonnollisesti toimiessaan yksin antamaan näkökyvyn. Lisääntymisen suhteen asia on toinen. Siihen vaadittavan yhteen tulemisen vuoksi lapsettomuus koskettaa miestä ja naista yhdessä. Näön vioittuminen ei tuhoa silmän tarkoitusta eikä lapsettomuus tuhoa vastakkaisten sukupuolten biologisen yhteen tulemisen periaatteellista tarkoitusta. 

Johtopäätöksenä

Viittausta luonnon vastaisuuteen ei edellisen valossa myöskään tule pitää loukkauksena tai herjana silloin kun sillä viitataan sukupuolisuuden biologiseen rakennesuunnitteluun. Tällöin kyse on pikemminkin kuvailusta, josta tosin voidaan tosin tehdä asianmukaisesti moraalisia johtopäätöksiä. Rakennesuunnittelun pohjalta voidaan näet sanoa, että ihmisen ei tulisi harjoittaa homoseksiä, koska se on luonnon vastaista ja potentiaalisesti ihmiselle vahingollista.

Tätä rakennesuunnittelusta johdettua johtopäätöstä alleviivaa se tosiasia, että luonnon, eli rakennesuunnittelun vastaisesta homoseksuaalinen akti, varsinkin miesten välisessä seksissä, on todistetusti terveydelle monella tapaa vahingollista. Aivan niin kuin lasinsirujen syöminen voi vakavasti vahingoittaa ruoansulatuselimistöä, ja siksi ihmisen ei pidä, syödä lasinsiruja. Lasi ei ole ravintoa, vaikka sitä voi syödä.

Sukupuolisuuteen liittyvän rakennesuunnittelun pohjalta on perusteltua sanoa, että homoseksuaalinen parinmuodostus ja akti ovat vastoin luontoa, luonnon vastaista. Niissä tapauksissa jolloin itse keskusteluissa käytän viittausta luonnollisuuteen / luonnon vastaisuuteen, en tee sitä laajassa merkityksessä viittauksena esiintyvyyteen luonnossa, vaan kapeammassa merkityksessä, viittauksena rakennesuunnitteluun.

Tämä on oikea ja lähinnä asianmukainen tapa puhua luonnollisuudesta sortumatta naturalistiseen virhepäätelmään.

26 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Aika harvoin näkee pohdittavan sitä miksi Jumala on kieltänyt homoseksuaalisen taipumuksen toteuttamisen.
Jumalan motiivina kaikille käskyille on rakkaus ihmiseen.

Homoseksuaalisen taipumuksen toteuttaminen on todella riskikäyttäytymistä. Luettelo on surullinen: homoseksuaalien elinikä on alempi kuin heteroseksuaalinen, parien lukumäärä on huomattavasti korkeampi (miehillä jopa 100 partneria elinaikana) - ilmeisesti runsailla parien määrällä yritetään tyydyttää sitä emotionaalista tarvetta, mitä ei koskaan löydy homoseksistä, erilaiset sukupuolisairaudet ja paikalliset vammat ovat tavallisia, masennus ja itsemurhat ovat yleisempiä, samoin päihteiden käyttäminen jne

Ei ihme, että Jumala rakkaudessaan ei halua ihmisten harjoittavan homoseksiä. Vaikka ei uskoisi Jumalaan, samaan päätelmään voi tulla käyttäytymis- ja lääketieteellisen tiedon perusteella.

Nimetön kirjoitti...

Hei, Pasi. Mielenkiintoinen artikkeli.
Heräsi muutama kysymys: Miten ehkäisy? Eikö se ole vastoin luontoa? Monissa tapauksissa ehkäisy pettää, ja nainen tulee raskaaksi. Raskaaksi tuleminen ei kuitenkaan koskaan ole vahinko (vaikka osapuolet saattavat niin kokea) vaan ihan luonnollinen asia, oltiin sitten käytetty ehkäisyä tai ei. Sanoisin, että se mahdollisuus kuuluu naisen rakenteeseen. Eikö se ole väärin estää naisen rakennetta toimimasta luonnollisella tavalla?
Toiseksi, mitä ajattelet siitä, että heterosuhteissa(kin) (jopa ehkä kristillisissä avioliitoissa) käytetään samoja seksitekniikoita kuin homosuhteissakin. En käy niitä häveliäisyyssyistä tässä tarkemmin kuvailemaan.
Janne

Joonas T kirjoitti...

Muuten hyvä, mut tässäkin argumentoinnissa on aukkoja. Esim sorrut itsekkin siihen naturalistiseen virhepäätelmään: Jälkeläisten tuotto on erottamaton osa seksuaalisuutta, mutta teet tästä sen johtopäätöksen, että näin asiat kuuluu olla ja mitään muuta vaihtoehtoa ei voi lukea mukaan. Toisaalta tätä argumentointia on mahdoton välttää, kun pohdiskellaan sitä, mikä on luonnollista ja miten asiat tulis olla. Se, et luonnossa esiintyy homoseksuaalisuutta katsotaan tarkoittavan, et siitä on jotain hyötyä. Jossain tutkimuksissa on esitetty, että jo homojen ja lesbojen sun muiden olemassaolo viittais siihen, että näistä on ollut jotain hyötyä ihmispopulaatioille. Vaikuttais siltä, että naiset, joiden jälkeläisistä löytyy homoseksuaaleja sattuu olemaan tavallista hedelmällisempiä. Joten ehkä tilanteessa, jossa sitä ruokaa on ollut vähemmän tarjolla on ollu edullisempaa, ettei kaikki yhteisön jäsenet tuota jälkeläisiä vaan osa siirtyy yhteisöä tukeviin tehtäviin. Homothan on feminiinisempiä kuin miehet keskimäärin ja lesbot maskuliinisempiä kuin naiset keskimäärin. Toisaalta taas siitä, että jonkin elimen tärkein tehtävä on A ei voida sanoa, etteikö se sopisi tehtävään B. Esimerkiks joillekkin sokeille ihmisille on pystytty antaan näköaistimuksia kielen kautta antamalla sokealle sopiva laite suuhun, koska näkö- ja makuaistimus tulkitaan aivoissa lähellä toisiaan.

Nimetön kirjoitti...

Nykyisin naisen ja miehen ei enää tarvitse tulla yhteen edes lisääntymistarkoituksessa. Onhan olemassa naisia, jotka ovat hankkiutuneet raskaaksi keinohedelmöityksellä. He eivät edes halua miestä jakamaan elämäänsä mutta haluavat kuitenkin lapsen. Näin ollen heillä ei ole myöskään mitään emotionaalista yhteyttä lapsen isään. Eri asia on sitten, onko se hyvä vai ei.

Nimetön kirjoitti...

Tanskalaisdokumentti kertoi lesbon tyttärestä, jolle ei riittänyt se, että naiset ovat kasvattaneet hänet. Hänellä oli isän nälkä. Hän saikin selville, että isä oli ollut homomies, joka luovutti spermaansa lesbonaiselle, siis tytön äidille. Tytölle oli iso asia kuulla edes jotain ja nähdä edes valokuvasta jo kuollut isänsä.

Ei isyyttä voi noin vain mitätöidä. Isän merkitys on meissä syvällä.

Nimetön kirjoitti...

Itseäni ihmetyttää miksi luonnollisuus ja hyvyys, ja luonnottomuus ja pahuus nähdään jotenkin aisapareina. Tosiasiassa luonnossa esiintyy paljon asioita, jotka aiheuttavat yksilölle ja tämän biologiselle toiminnalle haittaa (vaikkapa erilaiset patogeenit). Ja sitten on "epäluonnollisia" asioita (kuten synteettisiä lääkkeitä), jotka taas ovat yksilölle hyväksi. Ihan turha siis luokitella asioita moraalisesti luonnollisuuden tai luonnottomuuden kautta.

Homoseksuaalisuuden luonnollisuudella tai luonnottomuudella ei siis ole mitään tekemistä sen kanssa, onko homous väärin vai ei. Oikea ja väärä ovat asioita, joita nykytietämyksen mukaan ei mikään muu laji tässä maailmassa meidän lisäksemme edes mieti. Itse väitänkin, että ne ovat täysin meidän ihmisten keksimiä käsitteitä. Jos ajatellaan vaikka karkeasti, että väärin ovat sellaiset teot, jotka uhkaavat toisten ihmisten oikeuksia tai vahingoittavat toisia, niin silloin homoseksuaalisuus ei ole väärin. Sitten jos oikea ja väärä määritellään raamatun perusteella niin.. noh, päädytään vähän eri lopputulokseen.

Nimetön kirjoitti...

Teksti oli muuten hyvin kirjoitettu, mutta lopussa hypättiin melko äkkinäisesti johtopäätökseen asian moraalisesta puolesta. Juontuuko moraalinen vääryys rakennesuunnittelun vastaisuudesta vai potentiaalisesta vahingollisuudesta? Olisin myös mielelläni kuullut esimerkkejä tästä vahingollisuudesta. Ensimmäinen kommentoija niitä toikin esiin, mutta itseäni ne eivät oikein vakuuttaneet.

Lyhyemmästä eliniästä näkisin mielelläni jonkun oikean tutkimuslähteen, löytyykö sellaista? Asian totuudellisuutta sinällään en kiistä, koska nuo mainitut päihteiden käyttö, itsemurhat ja masennus itsestäänselvästi lyhentävät elinikää. Tästä pääsemmekin seuraavaan kysymykseen: johtuvatko nuo mainitut kolme asiaa homoseksuaalisesta aktista tai homoeroottisista tuntemuksista? Tuskin sentään. Ympäristön asenteet ovat tässä se merkittävin tekijä.

Sitten partnereiden suuri määrä. Jokunen vuosikymmen sitten homokulttuuriin kuului olennaisena osana hyvin vapaamielinen suhtautuminen seksiin. Tällöin yhdelle homomiehelle on hyvinkin voinut kertyä tuo sata partneria. (Lesbonaisia asia ei taida erityisesti koskeakaan.) Yleisen käsityksen ja omien empiiristen havaintojeni perusteella sanoisin, että homot ovat nykyään keskimäärin parisuhdehakuisempia, ja partnereiden määrä on huomattavasti pienempi. Tutkimustietoa minulla ei asiasta ole, luen sellaista kyllä mielelläni, jos jollakulla on.

Mainittuna vapaamielisenä aikana, jolloin kondomiakaan ei ole juuri käytetty, taudit ovat varmasti levinneet. Sama koskee myös samoin käyttäytyvää heteroa. Taudit eivät siis ole seurausta homoudesta vaan tietynlaisesta seksikäyttäytymisestä. Se, että tämä käyttäytyminen on (ollut) homomiehillä yleisempää, ei muuta tätä asiaa. Kyseessä on kulttuurillinen ilmiö, ja sellaisilla on tapana muuttua aikojen kuluessa - tässä kyseisessä tapauksessa muutosta on jo mitä ilmeisimmin tapahtunutkin.

Nimetön kirjoitti...

Pari kysymystä: mihin viittaa termi rakennesuunnittelu? Sehän on osa rakennussuunnittelua, mutta tässä yhteydessä termi ilmeisesti viittaa johonkin muuhun ajatusrakennelmaan kuin insinööritaitoon. Kuka käyttää nykyään tuollaista termiä biologiasta ja evoluutiosta puhuttaessa saati nyt sitten moraalifilosofiassa?

Toisekseen, kuten kirjoittaja varmasti hyvin tietää, biologiassa pyritään eroon teleologisista selityksistä. Joten siltä osin tekstin argumentointi etenee juuri toiseen suuntaan. Tätä kehittelyä pitäisi pystyä perustelemaan paremmin suhteessa moderniin tieteeseen, tai ainakin todeta sen olevan valtavirtatieteen vastainen suunta tarkoituksellisesti.

Enkä oikein ymmärrä, miten esittelemäsi rakennesuunnittelu olisi asianmukainen tapa vedota luonnollisuuteen moraalifilosofisessa keskustelussa. Silmä on tarkoitettu näkemiseen, joten… silmän puhkaiseminen on väärin? Toiselle ei saa syöttää lasia, koska ruuansulatuselimistö ei kykene käsittelemään lasia? Siittiön tarkoitus on hedelmöittää munasolu, joten akti pitää suorittaa aina niin, että hedelmöittyminen on mahdollista. Tätä rataako nämä moraalifilosofiset keskustelut kulkisivat?

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Edeltävissä kommenteissa esiintyy kaksi erilaista hyvän käsitettä - hyöty ja moraalinen hyvä. Tarkentaisin seuraavassa niiden suhdetta ihmisen biologisesti normatiiviseen (lajille tyypilliseen ja sen säilymiselle välttämättömään) sukupuolikäyttäytymiseen:

Moraalinen hyvyys tarkoittaa hyveellistä, oikeaa. Biologinen normatiivisuus ei itsessään ole riittävä hyveellisyyden kriteeri. Moraalisäädökset itse asiassa rajoittavat normatiivistenkin asioiden harjoittamista. Sukupuolinen ahdistelu ja uskottomuus ovat väärin, vaikka ne noudattavat lisääntymisbiologisesti normaalia käyttäytymistä. Moraali rajoittaa muitakin luontaisia asioita: Väkivalta ja varastaminen ovat väärin, vaikka aggressio on luonnollinen reaktio ja aineellisten hyödykkeiden haltuunsaaminen selviämiselle välttämätöntä.

Hyöty tarkoittaa, että yksilölle tai ryhmälle koituu amoraalista, moraalisesti neutraalia hyvää. Saavutetaan asioiden ihannetila, suotuisia seurauksia, tarpeiden tyydyttyneisyyttä, terveyttä, hyvinvointia. Seksuaalikäyttäytymisessä hyöty liittyy jälkeläisten saantiin ja fyysiseen ja henkiseen mielihyvään. Seurauseettisessä hyötyajattelussa ”hyvä” nähdään juuri hyödyn tuottamisena ja haitan välttämisenä.

Hyötyajattelussa ei pohjimmiltaan ole kyse moraalisuudesta. Suurinta hyötyä tuovat teot eivät välttämättä ole hyveellisiä eivätkä amoraalisesti ihanteellisia. Vanhusten jättäminen kuolemaan resurssien ja vaivojen säästämiseksi voi tuoda hyötyä muille mutta on moraalisesti väärin ja heitteillejätettyjen kannalta vailla amoraalista hyvyyttä. Hyötyetiikassa oikeaa saattaa olla siis jokin, mikä on väärin. Ongelmallista on myös, että sama teko voi tuottaa hyötyä ja haittaa, esim. mielihyvää ja terveyshaittaa.

Sekä moraalinen että amoraalinen näkökulma ovat viime kädessä ongelmallisia, jos niillä ei ole ihmisestä ja luonnosta riippumatonta objektiivista viitekehystä. Ilman sitä (=Jumalaa) on vaikeaa määritellä hyveellisyyttä ja ihanteellista asiaintilaa siten, että määritelmät vastaisivat ihmisten yleistä kokemusta maailmasta.

Moraalinen hyvyys on persoonallisen olennon ominaisuus, jonka voi viime kädessä määritellä vain käyttäen standardina Jumalan luonnetta. “Hyvä” on Jumalan rakkaudellisen ja totuudellisen luonteen yleisnimitys. Epämoraalista on se, mikä on ristiriidassa Jumalan luonteen ja säätämysten kanssa.

Amoraalinenkin hyvä voi pohjimmiltaan olla ymmärrettävää ja arvokasta vain tarkoituksellisuuden viitekehyksessä. Tarvitaan jokin itseisarvo, esim. ihmisen arvokkuus, antamaan jollekin kokemukselle arvoa. Moraalinen hyvä perustuu Jumalan luonteelle, amoraalinen hyvä Jumalan viisaudelle ja siitä seuraaville tarkoituksenmukaisille säädöksille ja teoille. Kaikki Jumalan luoma on hyvää, kaunista, tarkoituksellista. Ihminen saa arvonsa siitä, että hänet on luotu Jumalan kuvaksi, koko maailmankaikkeus siitä, että se on luotu Jumalan kunniaksi ja ilmentää jotain Luojastaan.

Kun naturalistisessa näkemyksessä ihmisyhteisön tai koko luonnon hyvinvointia pidetään itseisarvona, ongelmana on, mistä tämä arvo tulee - luonnolla ja ihmisellähän ei ole perimmäistä tarkoitusta. Pelkästään aineellisen ulottuvuuden rajoissa voisi yhtä hyvin ajatella, että sellaiset luonnolliset ilmiöt kuin epäjärjestyksen lisääntyminen, rappio, kuolema ja lopulta maailmankaikkeuden lämpökuolema ovat perustavanlaatuisia. Miksi elämä ja hyvinvointi olisi ihanteellista tai arvokasta?

Ihmisillä on yhteinen, intuitiivinen kokemus objektiivisesta moraalista, samoin kuin tietyllä tavalla siihen verrattava kokemus elämän tarkoituksellisuudesta, jonka perusteella itse elämä, luonnon järjestys ja hyvinvointi ymmärretään hyviksi. Raamattu ilmoittaa, mille nämä kokemukset pohjautuvat. (Moraaliset ja teleologiset aspektit eivät edes ole tieteen keinoin selitettävissä; en siksi sanoisi kuten kommentoija edellä, että nykyään biologiassa pyritään pois teleologisista selityksistä.) Näille kahdelle käsitykselle objektiivisesta moraalista ja luonnon tarkoituksenmukaisuudesta rakentuu seksuaalietiikka, joka on sopusoinnussa moraalisen hyvän ja biologisen normatiivisuuden kanssa.

Kalle kirjoitti...

"Toiseksi, mitä ajattelet siitä, että heterosuhteissa(kin) (jopa ehkä kristillisissä avioliitoissa) käytetään samoja seksitekniikoita kuin homosuhteissakin. En käy niitä häveliäisyyssyistä tässä tarkemmin kuvailemaan."

Silloin yhdyntä tapahtuu sekundääristen sukupuolielinten välillä, riskit ovat pienimmät ja hyödyt isoimmat. Koska vastakkaisten sukupuolien elimet soveltuvat keskinäiseen sukupuoliseenkanssakäymiseen. Mitä enemmän poiketaan tästä luonnollisesta mallista, sitä isommaksi kasvavat riskit (kymmenkertaistuvat). Tässä ei ole eroa heterolla- ja homoseksuaalilla. Suurin ero on se, että homoseksuaalisessa seksissä puttuu lähtökohtaisesti mahdollisuus turvallisimpaan sukupuoliyhteyden muotoon.

Kalle kirjoitti...

Anonyymi sanoi (joku heistä?): "Tästä pääsemmekin seuraavaan kysymykseen: johtuvatko nuo mainitut kolme asiaa homoseksuaalisesta aktista tai homoeroottisista tuntemuksista? Tuskin sentään. Ympäristön asenteet ovat tässä se merkittävin tekijä."

Tämä on yksi yleisimmistä argumenteista. Mutta se on ongelmallinen. Ongelma on siinä, että kaikkia omia ongelmiaan ei voi kaataa ympäristön syyksi. "Ympäristön vaikutus on pienempi kuin voisi olettaa" toteaa tohtori N.E. Whitehead hän listaa joukon syitä homoseksuaalien masennukselle http://www.narth.com/docs/whitehead.html

Nimetön kirjoitti...

Rakennesuunnitteluun katsoen ehkäisy on luonnotonta. Siis moraalisesti väärin.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Anonyymi, esitit 30.3. päätelmän, että “rakennesuunnitteluun katsoen ehkäisy on luonnotonta ja siis moraalisesti väärin”.

Argumentin tarkoitus oli ilmeisesti rakennesuunnittelun kyseenalaistaminen. Se ei kuitenkaan onnistu tällä päättelyllä. Moraaliarvojahan, kuten keskustelussa on tullut esiin, ei voi suoraan johtaa luonnon järjestyksestä. Toiseksi olisi pystyttävä osoittamaan, että ihmisellä olisi anatomiastaan johtuva lisääntymisvelvoite, jonka perusteella ehkäisy olisi vastoin luontoa ja moraalisesti väärin.Tällaista velvoitettahan ei ole.

Ehkäisyssä toimittaisiin luonnon järjestystä vastaan itse asiassa vain teoreettisessa skenaariossa, että kaikki jatkuvasti käyttäisivät ehkäisyä eikä kukaan lisääntyisi ja ihminen kuolisi sukupuuttoon. Tällaista kollektiivista lisääntymättömyyspäätöstä voisi pitää myös moraalisesti vääränä, koska se olisi Jumalan säädöksen ”olkaa hedelmälliset ja lisääntykää” vastainen ja estäisi tulevien polvien syntymisen. (Tällä perusteella Adam ja Eeva ja Nooan perhekunta olisivat tehneet väärin, jos eivät olisi hankkineet jälkeläisiä.) Mutta muutoin se, että potentiaaliset jälkeläiset jäävät syntymättä, ei sinänsä ole ihmisen rakenteen tarkoituksellisuuden ja Jumalan säätämyksen vastaista.

Tämä Jumalan säätämyshän koskee ihmiskuntaa yleensä eikä velvoita jokaista yksilöä lisääntymään. (Muutoinhan naimattomaksi ja lapsettomaksi jääminen olisi moraalisesti väärin). Koska säätämys ei ole yksilöivä, ei myöskään voi perustella sekundääristä vaatimusta, että jokaisen tulisi hankkia lukumäärällisesti niin paljon lapsia ja niin nopeasti kuin mahdollista. Se, että pariskunta rajoittaa jälkeläisten määrää tai ei lainkaan hanki lapsia, ei siis ole moraalisesti väärin Jumalan säätämyksen näkökulmasta.

Suvunjatkamiselle ja ehkäisylle on olennainen myös amoraalisen, luonnollisen hyvän näkökulma. Sekä moraalisia että amoraalisia arvoja voidaan eri tilanteissa asettaa tärkeysjärjestykseen. Perheen hyvinvointi voidaan asettaa perheen kasvun edelle siis myös tällaiselta luonnolliselta pohjalta.

Se, mitä voidaan havaita rakennesuunnittelusta, eli anatomian ja sukupuolivietin tarkoituksellisuudesta, viittaa ylipäätänsä siihen, että jälkeläisten saanti ei ole ihmisellä sukupuolisen kanssakäymisen ainoa tarkoitus. Eroottinen viettihän ei vastaa jatkuvuudeltaan, kestoltaan ja voimakkuudeltaan naisen hedelmällisiä ikävuosia ja niitä suhteellisen lyhyitä jaksoja, jolloin hän voi tulla raskaaksi. Hedelmöittymiskyky on siis jo lähtökohtaisesti rajattu, ja ihmiskunnan yhteisen kokemus on se, että eroottisuus on laajempi ja moniulotteisempi käsite.

Ehkäisyyn liittyvistä erilaisita näkemyksistä voisi sanoa paljon etiikan näkökulmasta, mutta se menisi jo tämän rakennesuunnittelunäkökulman ulkopuolelle.

Paholaisen Asianajaja kirjoitti...

Se, mitä voidaan havaita rakennesuunnittelusta, eli anatomian ja sukupuolivietin tarkoituksellisuudesta, viittaa ylipäätänsä siihen, että jälkeläisten saanti ei ole ihmisellä sukupuolisen kanssakäymisen ainoa tarkoitus. Eroottinen viettihän ei vastaa jatkuvuudeltaan, kestoltaan ja voimakkuudeltaan naisen hedelmällisiä ikävuosia ja niitä suhteellisen lyhyitä jaksoja, jolloin hän voi tulla raskaaksi. Hedelmöittymiskyky on siis jo lähtökohtaisesti rajattu, ja ihmiskunnan yhteisen kokemus on se, että eroottisuus on laajempi ja moniulotteisempi käsite.

Eikös tästä voisi päätellä, että samaa sukupuolta olevilla ihmispareilla on rakennesuunnitelmissaan sisäänrakennettuna mahdollisuus eroottiseen elämään (kuten voimme todeta näiden ihmisten elämästä), joten sellainen käytös on luonnonmukaista ihmisissä.

Kalle kirjoitti...

Paholaisen asianajaja sanoi: "Eikös tästä voisi päätellä, että samaa sukupuolta olevilla ihmispareilla on rakennesuunnitelmissaan sisäänrakennettuna mahdollisuus eroottiseen elämään (kuten voimme todeta näiden ihmisten elämästä), joten sellainen käytös on luonnonmukaista ihmisissä."

Tätä oletusta on vaikea perustella, jos yhdistää rakennesuunnittelu argumentin ja sen mitä kirjoitin sukupuoliseen käyttäytymiseen liittyvistä realiteeteistä.

Nimetön kirjoitti...

Voisiko joku vihdoin kertoa, mitä tarkoittaa rakennesuunnittelu tässä yhteydessä. Onko kyseessä tieteenala vai jokin filosofian suuntaus? Ketkä ovat tunnettuja rakennesuunnittelututkijoita? Mistä tieteellisistä julkaisuista voisi lukea tästä aiheesta? Onko tutkimus tuottanut muita tuloksia kuin ”silmän tarkoitus on näkeminen”?

Googlen kautta tulee vain linkkejä rakennusten suunnittelusta. Tämä blogi on ainoa paikka, jossa viitataan että rakennesuunnittelu liittyisi jotenkin biologiaan tai filosofiaan. Olisiko englanninkielistä termiä, jolla voisi kokeilla hakea tietoa? Yritän vain hahmottaa, että mihin aikamme tieteellisiin keskusteluihin tämä bloggaus liittyy.

Pasi Turunen kirjoitti...

Voisiko joku vihdoin kertoa, mitä tarkoittaa rakennesuunnittelu tässä yhteydessä … Olisiko englanninkielistä termiä, jolla voisi kokeilla hakea tietoa? Yritän vain hahmottaa, että mihin aikamme tieteellisiin keskusteluihin tämä bloggaus liittyy.

Pahoitteluni, että blogstani ei käynyt selvästi ilmi, että olen omaksunut termin tekstiini siinä mainitusta J. Budziszewskin kirjasta Tätä Emme Voi Olla Tietämättä (Uusi Tie, 2011). Olen lukenut kirjan suomeksi. Minulla ei ole aivan tarkkaa käsitystä mikä on termin englanninkielinen vastine, kun en ole nähnyt kirjaa englanniksi. Termi on siis kääntäjän ratkaisu. Siitä kuinka hyvä tai onnistunut termi se on voidaan tietysti olla montaa mieltä. Minusta se on hyödyllinen ja valaiseva. Ainakin niin kuin se Budziszewskin kirjassa esiintyy.

Budziszewski (Teksasin yliopisto) on filosofi, joka on julkaissut useita kirjoja ja lukuisia artikkeleita nimenomaan klassisen luonnon oikeudelliseen (natural law) ajatteluun liittyen, joka on siis filosofian alaan liittyvä aihe. Siinä hän on yksi tämän hetken johtavia yhdysvaltalaisia filosofeja. Kyse ei siis ole biologiasta eikä kokeellisesta luonnontieteestä, vaan filosofiasta.

Suosittelen Budziszewskin kirjaan tutustumista.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Asianajaja, kysyit kommenttini pohjalta: "Eikös tästä voisi päätellä, että samaa sukupuolta olevilla ihmispareilla on rakennesuunnitelmissaan sisäänrakennettuna mahdollisuus eroottiseen elämään (kuten voimme todeta näiden ihmisten elämästä), joten sellainen käytös on luonnonmukaista ihmisissä."

Kyllä, rakennesuunnittelusta voi päätellä sen, että samaa sukupuolta olevilla ihmispareilla on sisäänrakennettuna mahdollisuus eroottiseen elämään - mutta ei keskenään. Vaikka heillä on keskinäinen eroottinen suhde, minkä todellisuutta kukaan ei kiistä, mikään heidän anatomiassaan ja fysiologiassaan ei viittaa siihen, että tällainen eroottisuuden ilmeneminen olisi johdettavissa rakenteellisista tekijöistä. Päinvastoin, eroottisuushan näiden henkilöiden kohdalla ilmenee tällä tavoin eli homoeroottisesti nimenomaan anatomisista tekijöistä riippumatta ja niistä huolimatta. Juuri tästä on kysymys tässä rakennesuunnittelua koskevassa keskustelussa.

Se, mitä edellisessä kommentissani sanoin eroottisesta vietistä, liittyi kysymykseen ehkäisyn suhteesta lisääntymisanatomiaan.

Nimetön kirjoitti...

Paholaisen asianajalle sen verran, että kyllä naisen sukupuolivietti yleensä laskee vaihdevuosien jälkeen ja se on usein voimakkaimmillaan ovulaation aikana. Tosin sanoen seksi liittyy hyvin voimakkaasti lisääntymiskykyyn.

Toki seksuaalisuus liittyy muuhunkin kuin lisääntymiseen ja ihminen on seksuaalinen ilman partneriakin, jo lapsesta asti. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä, että homoeroottisuus olisi luonnonmukaista.

Paholaisen Asianajaja kirjoitti...

Toki seksuaalisuus liittyy muuhunkin kuin lisääntymiseen ja ihminen on seksuaalinen ilman partneriakin, jo lapsesta asti. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä, että homoeroottisuus olisi luonnonmukaista.

Mutta rakennesuunnitelmien idean mukaan (sikäli kun sen ymmärrän) ihmisten sukupuolielinten käyttö seksuaaliseen nautinnon saamisessa toimisi perusteluna myös saamaa sukupuolta olevien parien luonnonmukaiseen toimintaan. Silloin rakennesuunnitelman funktio olisi seksuaalinen nautinto. Ehkä siinä J. Budziszewskin kirjoituksessa selvitetään johdonmukaisesti miten rakennesuunnitelmat ovat havaittavissa biologiassa.

Nimetön kirjoitti...

Hankalaa lähteä argumentoimaan vastaan, koska tämä erikoinen “rakennesuunnittelun” käsite ja siihen pohjaava moraalifilosofinen käsittely on vielä alkutekijöissä. Se pitäisi ehkä yhdistää juuri natural law kehittelyihin, jotta kokonaisuudesta tulisi vakuuttavampi ja käsittelyllä olisi paikkansa filosofian pitkällisissä kehityslinjoissa.

Lisäksi voidaan aidosti ja perustellusti vaatia tämän rinnalle myös ihan naturalistisista lähtökohdista lähtevää tutkimusta, siis empiiriistäkin tutkimusta eikä pelkästään filosofointia asioiden ”tarkoituksesta”. Mielestäni on aivan kiistatonta, että pelkästään filosofoinnilla näitä ongelmia ei ratkaista, vaan myös biologia, genetiikka, evoluutiopsykologia sekä historian ja sosiologian tutkimus on tuotava tähän keskusteluun mukaan. Tätä kautta pääsemme ehkä käsiksi joihinkin universaaleihin, ja mahdollisesti voimme sanoa jotain myös etiikasta.

Kristillisen etiikan kannalta on tietysti ongelma, että jossain tapauksissa sen ohjeet ja arvot saattavat osoittautua ”luonnonvastaisiksi”. Myös tämä mahdollisuus on jätettävä auki, koska tutkimuksen on kohdistuttava myös kristillisen etiikan lähtökohtiin eikä sen tarkoitus voi olla vain lähtökohtaisesti pönkittää jo valmiiksi etukäteen päätettyä arvorakennelmaa. Esimerkkinä voisi mainita moniavioisuuden, josta voidaan ainakin uumoilla, että se on tietyissä olosuhteissa hyödyllistä ja ”luonnonmukaista”. Samaten kristityt saattavat joutua korjaamaan käsityksiään homoseksuaalisuudesta filosofisen ja empiirisen tutkimuksen edetessä.
-Ilpo

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Asianajaja, voi perustellusti sanoa kuten asian ilmaisit, että ”rakennesuunnitelman funktio on seksuaalinen nautinto“ – mutta tämä voi olla rakennesuunnitelman tarkoituksena vain lisääntymisen ohella. Itsetarkoituksellinen nautinto olisi kestämätön käsite niin naturalistisessa kuin teistisessä näkemyksessä.

Rakennesuunnittelun näkökulmasta katsottuna nautinto ei voi olla ristiriidassa amoraalisen, luonnollisen hyvän kanssa – eli, yksinkertaistetusti sanottuna, se ei saa tuoda vahinkoa. Nautinto ei myöskään voi olla ristiriidassa kyseisen toiminnan päätarkoituksen kanssa. Tällöinhän rakenteellisen tarkoituksenmukaisuuden käsite tulisi kumotuksi eikä nautintoa voisi perustella rakennesuunnittelulla. (Nämä periaatteet soveltuvat muillekin inhimillisen toiminnan alueille kuin seksuaalisuuteen, esim. syömiseen, päihteiden ja nautintoaineiden käyttöön.)

Jos katsotaan eettisestä näkökulmasta, nautinto, joka on ristiriidassa amoraalisen ja moraalisen hyvän kanssa, ei ole sallittua.

Entä teologisessa mielessä? Onhan Jumala valmistanut meille monenlaisia elämäniloja, että voisimme nauttia niistä. Mutta eivät nekään ole itsetarkoituksellisia, päämäärä sinänsä. Koko luomakunta ja ihmisen elämä aistillisine, esteettisine ja muine iloineen ja kokemuksineen on tarkoitettu tuottamaan Jumalalle kunniaa, samalla kun itse persoonallisina olentoina saamme tuntea mitä suurinta onnea, tyydytystä, mielekkyyttä ja elämän rikkautta ja täysipainoisuutta. Oman olemassaolonsa tarkoituksen vuoksi ihminen ei siis voi elää ja hankkia elämän eri alueilla nautintoa tavalla, joka on ristiriidassa Jumalan luonteen ja säätämyksen kanssa eikä tuo iloa ja kunniaa Hänelle.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

Ilpo, sanoit, että on kiistatonta, että rakennesuunnittelua ja viime kädessä siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä ei voi ratkaista filosofoimalla. - Itse asiassa tämä, kuten moni muukin kommentissasi ollut päätelmä, on filosofinen.

Kysymykset tieteen lähtökohdista ja rajoista ovat filosofisia (ainakin perinteisessä tieteenfilosofiassa, jonka mukaan filosofia on ensisijaisesti normatiivista, tiede kuvailevaa.) Tiede voi havainnoida, että maailmankaikkeudessa ja luonnossa on organisointiperiaatteina erilaisia lakeja ja voimia. Mutta kysymys siitä, voiko luonnossa olla ”rakennesuunnittelua”, siis tarkoituksenmukaisuutta ja tavoitteellisuutta, on filosofinen, samoin kuin kysymys, miten voimme tietää sen.

Tieteen tutkimustuloksia voidaan käyttää premisseinä filosofisessa päättelyssä. Kun luonnossa havaitaan suunnittelun piirteitä, sitä voidaan käyttää yhtenä perusoletuksena argumentissa, jonka pohjalta tehdään johtopäätös, että maailmankaikkeus ja ihminen toimintoineen ja ominaisuuksineen ovat olemassa jotain tarkoitusta varten ja että luonnosta riippumattoman suunnittelijan olemassaolo on mahdollinen tai välttämätön. Samalla periaatteella voidaan tehdä johtopäätöksiä miehen ja naisen lisääntymisanatomian tarkoituksellisuudesta.

Tieteellinen tieto ei ole ainoa olemassaoleva tieto, myös teologista tietoa voi käyttää premissinä tällaisessa päättelyssä, esim. ”On olemassa Jumala, joka on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja kunniakseen”. Teologisista ja biologisista premisseistä voidaan tehdä johtopäätös, että rakennesuunnittelun vastainen käyttäytyminen ei ole Luoja-Jumalan tarkoituksen mukaista. Tältä pohjalta voidaan määritellä myös moraaliperiaatteita ja rajata, mitkä toiminnot eivät toteuta tätä tarkoitusta. Jotkut pitävät näitä rajanvetoja ensisijaisesti negatiivisina kieltoina, rajoittavathan ne ihmisen normatiivista sukupuolikäyttäytymistä, epänormatiivisesta puhumattakaan. (Aviouskollisuus on yksi tällainen sääntö.)

Kun sanoit, että tutkimuksen myötä ”jossain tapauksissa kristillisen etiikan ohjeet ja arvot saattavat osoittautua luonnonvastaisiksi”, tämä ei siis ole kristilliselle etiikalle ongelmallista. Kuuluuhan ”luonnonvastaisuus” juuri moraalin lähtökohtiin paheellista luonnonmukaista käytöstä rajoitettaessa.

Mainitsit myös, että filosofian kehitys ja empiirinen tutkimus voivat vaikuttaa teologiaan ja etiikkaan. Tämäkin on filosofinen kysymys, ja etiikka itsessäänhän on yksi filosofian osa-alue. Keskustelu siitä, mikä on moraalisessa mielessä oikein tai väärin, on filosofista. Kun sanoit, että ”naturalistisen ja empiirisen tutkimuksen kautta ehkä pääsemme käsiksi joihinkin universaaleihin ja mahdollisesti voimme sanoa jotain myös etiikasta” esitit filosofisen käsityksen moraalisen päätelmän luonteesta.

Totesit, että ”tutkimuksen on kohdistuttava myös kristillisen etiikan lähtökohtiin eikä sen tarkoitus voi olla vain lähtökohtaisesti pönkittää jo valmiiksi etukäteen päätettyä arvorakennelmaa”. Kristillinen etiikka on kristillistä juuri siksi, että sen arvorakennelma on Jumalan säätämä ja perustuu Hänen omalle luonteelleen. Hyvää ja oikeasta ei siis ole etukäteen “päätetty”, vaan se “on olemassa”. Koko moraalisen hyvyyden ja oikeudellisuuden käsitteen olemassaolo on mahdollista siksi, että se on olemassa itseolevan Jumalan ominaisuutena.

Tämä ei tarkoita sitä, ettei kristillisen etiikan kysymyksiä jouduttaisi pohtimaan ja etsimään eri tilanteissa oikeita sovellutuksia. Mutta se, että joudutaan etsimään oikeita ratkaisuja, jo itsessään osoittaa, että on olemassa objektiisen hyvyyden arvo, jota kohti pyrimme. Niin moraalinen hyvä kuin luontainen hyvä ja tarkoituksenmukaisuus voidaan käsitteinä määritellä viime kädessä ainoastaan teistisesti.

Nimetön kirjoitti...

Tieteellinen tieto ei ole ainoa olemassaoleva tieto, myös teologista tietoa voi käyttää premissinä tällaisessa päättelyssä, esim. ”On olemassa Jumala, joka on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja kunniakseen”. Teologisista ja biologisista premisseistä voidaan tehdä johtopäätös, että rakennesuunnittelun vastainen käyttäytyminen ei ole Luoja-Jumalan tarkoituksen mukaista. Tältä pohjalta voidaan määritellä myös moraaliperiaatteita ja rajata, mitkä toiminnot eivät toteuta tätä tarkoitusta. Jotkut pitävät näitä rajanvetoja ensisijaisesti negatiivisina kieltoina, rajoittavathan ne ihmisen normatiivista sukupuolikäyttäytymistä, epänormatiivisesta puhumattakaan.
Kyse onkin siis uskonnollisesta argumentista.

Pitäisikö mielestäsi demokraattisessa valtiossa lainsäädännön perustua uskonollisille argumeteille?

Teokratiaako haluat?

V.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

V., kommentissani käsittelin tieteellisen ja teologisen tiedon roolia filosofisessa päättelyssä, joka koskee kysymystä maailmankaikkeuden tarkoituksellisuudesta ja siitä johdettavista moraalisista näkökohdista.

Ymmärrän kyllä pointtisi eli sen, voiko ja pitäisikö teologista tietoa sitten soveltaa metafysiikan ja etiikan ohella myös yhteiskuntafilosofiseen pohdintaan. Kysymykset valtiomuodoista ja siitä, ketkä säätävät lakeja ja millaisen moraalikäsityksen pohjalta eivät mielestäni kuitenkaan kuulu tämän blogipostauksen alueelle. Viime vuonna itse asiassa vaihdoimme kanssasi jonkin verran ajatuksia tästä kysymyksestä, kun postauksen aiheena oli kristillisen etiikan soveltaminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Nimetön kirjoitti...

Homoseksuaalisuutta ei voi pitää luonnottomana, jos otetaan huomioon ihminen psykofyysisenä kokonaisuutena. Olisi varsin eriskummallista, ja itse asiassa luonnotonta, jos sellainen olio kuin ihminen ei harjoittaisi myös homoseksuaalisuutta.

Ihminen on pääsääntöisesti heteroseksuaalinen, mutta samalla kykenevä myös homoseksuaalisten tunteiden muodostamiseen. Tietysti voi tuijotella vain sukuelimiä ja osoittaa niitten luonnollisia funktioita, mutta silloin tuijotellaan vain elimiä, ei ihmistä sinänsä.