torstai 24. toukokuuta 2012

Kun Pyhä Henki tulee...

”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja tulette olemaan minun todistajani, sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka…” (Apt. 1:8).

Alkuseurakunnalla ei ollut 3G verkkoa, internetiä, sähköpostia, Twitteriä, Facebookia, kristillistä radio- ja tv-asemaa, kirjapainotaitoa, keskuslämmitystä tai sähkövaloja. Kaikkea mitä nykyihminen pitää itsestäänselvyytenä nopean tiedonvälityksen (ja oman mukavuutensa) kannalta.

Kuitenkin evankeliumi levisi yhden sukupolven aikana silloisen tunnetun maailman ääriin, mursi kivisydämet, antoi toivon ja muutti kokonaiset sivilisaatiot.

Evankeliumi saapui Eurooppaan Jeesuksen lupaaman Pyhän Hengen voimassa. Nyt Euroopasta on tulossa jälkikristillinen manner, lähetyskenttä, jossa kristinuskon merkitys ohenee ohenemistaan. Sen sijaan evankeliumi leviää voimakkaasti muilla mantereilla.  

Kalevi Virtanen kirjoitti Suomen Kuvalehden vuoden 2007 viimeisessä numerossa laajan ja mielenkiintoisen artikkelin Uusi usko kasvaa etelässä (SK 52/2007). Virtasen mukaan maailmalla on käynnissä todellinen vallankumous hengellisesti, vaikka sitä ei pelkästään eurooppalaista todellisuutta tarkastelemalla voisi uskoa. Kristinuskon painopistealue on muuttumassa, mutta kristinusko ei ole katoamssa. Päin vastoin.

Virtasen analyysi on mieleen palauttamisen arvoinen erityisesti helluntaina:
 Maailman mantereista Eurooppa on ainoa, jossa kristittyjen määrä vähenee ja uskon merkitys ohenee. Kaikilla muilla mantereilla kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan [–] Etelässä kasvaa uusi kristikunta [–] Elämme keskellä vallankumousta. Kristikunnan painopiste siirtyy etelään [–] Se levittäytyy kaikkialle maailmaan. Sen hengellisen elämän voimanlähteitä ovat usko suoraan Pyhän Hengen johdatukseen ja suora luottamus Raamatun sanaan [–] Etelän kirkkojen hengellisen elämän avainsanoja ovat raamatullisuus, mystisyys ja terve moraalinen elämä. Arkipäivää lukuisten etelän kristittyjen elämässä ovat profetoiminen, uskolla parantaminen, henkien manaus ja uskominen uniin ja näkyihin. Jumala elää ja puhuu tänään, hän ohjaa elämääni tänään. Hän kuulee rukoukset ja tekee ihmeitä [–] Vuonna 2005 tällaisia kristittyjä laskettiin olevan 427 miljoonaa. Vuonna 2025 heitä arvioidaan olevan 613 miljoonaa, lähes 20 prosenttia kaikista kristityistä. ”
Kaikkialla missä kristinuskon sanomaa on pyritty valistuksen ajan järkeisuskon pohjalta liberaaliteologian ehdoilla päivittämään nykyihmiselle sopivampaan muotoon, tuloksena ovat olleet alati tyhjemmiksi käyvät kirkot ja näivettynyt hengellinen elämä.

Siellä missä sen sijaan uskotaan Pyhän Hengen johdatukseen ja luotetaan Raamatun sanaan, annetaan tilaa armolahjoille, evankeliumi leviää ja seurakunnat kasvavat. 

Mitä tästä voidaan päätellä? Jeesuksen sanat Pyhän Hengen voimassa tapahtuvasta todistamistyöstä ovat edelleen avain evankeliumin leviämiselle ja seurakuntakasvulle maailman ääriin. Myös suomalaisessa kristillisyydessä. Vaikka meillä on kaikki nykyteknologian hienoudet, joista alkuseurakunta ei osannut edes uneksia, emme saa aikaan mitä he saivat aikaan ellemme täyty Pyhällä Hengellä!

Jos Jeesus olisi tiennyt evankeliumin voittokulun edellyttävän internetiä hän olisi taivaaseen astuessaan käskenyt odottamaan langattoman verkon, Twitterin ja Facebookin ym. keksimistä.

Mikään näistä, sinänsä hyvistä asioista, ei ole edellytys sille, että evankeliumi saavuttaa sydämet. Vaikka olisi kuinka paljon menemistä kaikkeen maailmaan, olisi kaikki sellainen meneminen turhaa ilman Pyhän Hengen täyteyttä ja voimaa.

Virtasen artikkeli osoittaa, että käynnissä on parhaillaan valtava maailmanlaajuinen herätys. Sitä emme huomaa jos tarkastelemme jatkuvasti makaroniperspektiivistä vain suomalaista todellisuutta, jolle on enemmänkin leimallista se, että joko muistelemme mennyttä herätystä tai odotamme sellaista tulevaksi. Tässä ”välitilassa” on helppo vaipua epätoivoon, kun samalla näyttää siltä, että kristinuskon elintila on käymässä entistä ahtaammaksi maassamme.

Mutta tälle kehitykselle voi helluntaina tulla loppu!

On aika astua ulos henkisesti lamauttavasta välitilasta – herätysten muistelemisesta ja odottamisesta – ja pyydettävä, että Jumala täyttäisi meistä jokaisen Pyhällä Hengellään nyt. 

Miten se tapahtuu? Ei siihen ole mitään muuta ”salaisuutta” kuin pyytää Jumalalta.  Ei tarvita pinnistelyä tai ponnistelua tai hengellisiä urotekoja. ”Anokaa, niin teille annetaan … Sillä jokainen anova saa,” lupasi Jeesus (Luuk. 11:9,10).

Usein unohdetaan, että tämä valtava lupaus liittyy Jumalan haluun antaa meille Pyhä Henki. Jeesus näet jatkaa samassa yhteydessä: ”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat” (Luuk. 11:13).  

Mistä sitten tiedät saaneesi Pyhän Hengen? Voin vakuuttaa sinulle, että saatuasi tiedät sen kyllä. ”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja tulette olemaan minun todistajani…” (Apt. 1:8). Kun Pyhä Henki tulee sinuun et yksinkertaisesti enää pysty pitämään Jeesusta salaisuutenasi. Suu alkaa käydä.

Muutos alkaa siitä, että Sinä ja minä täytymme Hengellä. Siitä, että emme odota jotain tapahtuvaksi jossain muualla, jollekin toiselle, jossain tulevaisuudessa, vaan että täytymme itse Hengellä tässä ja nyt.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Miksi ihmeessä Sakari Häkkinen on vieläkin pappi?

Piispanvaalien edellä ja joulun alla Kuopion hiippakunnan dekaani, teologian tohtori, Sakari Häkkinen sai aikaan keskustelua toteamalla, että hän ei usko Jeesuksen neitseelliseen sikiämiseen. Tästä ja uskontunnustuksen sisällöstä vaihdoimme tuolloin Häkkisen kanssa lyhyesti Facebookissakin ajatuksia hyvässä hengessä. Uuden verkkosivuston, Kirkonkellari.fi, ensimmäisessä artikkelissaan "Rakennemuutoksesta asennemuutokseen" Häkkinen kirjoittaa nyt, että Raamattu ei ole Jumalan sanaa missään mielessä. Teksti herättää monia ajatuksia, mutta tässä lyhyesti vain päällimmäiset.

Raamatulla on Häkkisen mukaan paljon annettavaa vaikka selvästi irtisanouduttaisiinkin ajatuksesta Raamatusta Jumalan sanana ja sitä pidettäisiin alusta loppuun ihmisen sanana. Hän visioi tekstissään ”progressiivista” (edistyksellistä) kirkkoa, missä yhtäältä Raamatun maailmankuva on jätetty jo taakse, mutta samalla otetaan todesta ”Jeesuksen julistama valtakunta”, ja missä ”Jumalan tahtoa noudatetaan”.

Mikä Jumalan tahto? Mistä voidaan tietää mikä on Jumalan tahto, jos meillä ei ole Jumalan sanaa? 

Mistä voimme tietää Kristuksen olevan, niin kuin Häkkinen sanoo, Jumalan erityinen ilmoitus ja pelastus? Hän joutuu lukemaan sen juuri siitä Raamatusta, jota hän ei pidä minkään valtakunnan Jumalan sanana, ja jonka pohjalta tapahtuvia määrittely-yrityksiä Jumalasta hän kuitenkin pitää ”absurdeina”. ”Meidän aikanamme yhä harvempi uskoo sellaiseen Jumalaan, joka on jokin olento”, Häkkinen kirjoittaa.

Enemmistön mielipidekö siis on nyt se Jumalan ilmoitus, jolla Raamattu voidaan korvata?

Häkkinen kaavailee artikkelissaan myös kirkkoa, joka on ”inklusiivinen”. Sellainen joka ei ”lähtökohtaisesti sulje pois ketään ulkopuolelle”, vaan sen sijaan ”opettaa hyväksymään erilaisuutta”. Paitsi tietysti ”naispappeuden vastustajia”, joiden osalta Häkkinen ihmettelee: "Miksi ihmeessä naispappeuden vastustajien annetaan vieläkin kieltäytyä yhteistyöstä tai järjestää omia, ”klassisen kristinuskon” mukaisia messujaan?” 

Häkkisen Uusi Uljas Kirkko näyttäisi rakentuvan ”pehmeän despotismin” varaan, jossa kaikki ovat tasavertaisia, mutta toiset ovat tasavertaisempia kuin toiset. Inklusivistisessa kirkossa on oltava tilaa kaikille niille ”tiedostaville”, jotka yksikantaan kieltävät tai torjuvat sen mitä Raamattu opettaa, mutta ei niille ”taantumuksellisille”, jotka pitävät Raamatusta kiinni Jumalan ilmoituksena.

Pahaa pelkään, että ”inklusivistiselle ja progressiiviselle” kirkolle Jeesus on enää vain jonkinlainen myyttinen ”vahanenä”, joka voidaan laittaa minkä tahansa nykyihmisen edistyksellisenä pitämän poliittisesti korrektin agendan nokkamieheksi, jotta homma saadaan näyttämään jotensakin ”kristilliseltä”. 

Kuten Häkkinen eri yhteyksissä on antanut ymmärtää ei ole mitään klassista kristinuskoa, Jeesus ei ole Jumala, ei siinnyt neitseestä niin kuin Raamatussa ja uskontunnustuksessa sanotaan, ei tehnyt ihmeitä, ei herännyt ruumiillisesti kuolleista, eikä noussut minnekään taivaaseen. Irtisanoutuessaan julkisesti nyt Raamatusta Jumalan sanana ei irtiotto kristinuskosta voisi enää olla täydellisempi.

En voi olla ihmettelemättä miksi Häkkinen haluaa vieläkin olla pappi?