keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Aivokirurgi Eben Alexanderin kuolemanrajakokemus – Totuus taivaasta vai jotain aivan muuta?

Yhdysvaltalaisen Eben Alexanderin ”taivaskokemus” kuoleman rajan takaa (Near Death Experience, NDE) herätti maailmalla huomiota, kun aikakauslehti Newsweek teki siitä kansijutun vajaa vuosi sitten. Heaven Is Real (Taivas on todellinen) –julisti Newsweekin kansi. Alexander kertoi kokemuksestaan kirjassa, joka oli juuri ilmestynyt englanniksi nimellä Proof of Heaven. Kuluvana syksynä Alexander vieraili Suomessa markkinoimassa kirjansa suomenkielistä versiota Totuus taivaasta – Tiedemiehen silmiä avaava kuolemanrajakokemus (WSOY).
Tutustuttuani Eben Alexanderin suurta huomiota herättäneeseen tapaukseen Newsweek –lehden pohjalta, puhuin NDE kokemuksista, niihin liittyvästä tutkimuksesta sekä Raamatun opetuksesta kuoleman jälkeisestä elämästä Savenvalajan Pajan kokomittaisessa opetusillassa viime marraskuussa 2012. Mainittu opetus löytyy yhä Mediakanavaltamme kolmiosaisena opetuksena. Siksi en tässä blogissani ryhdy lähemmin kuvailemaan Alexanderin kokemuksen sisältöä, koska se on katseltavissa / kuunneltavissa mainitsemastani opetustallenteessa, johon ohjaavat linkit löytyvät tämän blogin lopusta.
Opetuksen jakautuminen kolmeen eri jaksoon on opetusta katsottaessa syytä pitää mielessä, sillä ensimmäisessä osassa käsittelin Alexanderin kokemusta kyseisen lehtiartikkelin valossa, joka laajuudestaan huolimatta jätti vielä monia kysymyksiä auki. Vasta myöhemmin kirjan saatuani käsitys Alexanderin kokemuksesta on täsmentynyt ja puheen kahdessa jälkimmäisessä osassa esiin nostamani varaukset ja huolenaiheet ovat nousseet sitäkin tärkeämpään asemaan. Puheessani käsittelen ja arvioin myös muita tunnettuja kuolemanrajakokemuksia, kuinka niitä on yritetty selittää (osa 2), sekä Raamatun opetusta kuoleman jälkeisestä elämästä (osa 3), joten katsoja saa perspektiiviä myös niiden kautta Alexanderin kokemukseen. 
Alexanderin kokemus kumoaa materialistisen maailmankatsomuksen
Ennen kuin Eben Alexanderin kokemusta voi arvioida kristinuskon näkökulmasta on sille kuitenkin ensin annettava asiaankuuluva painoarvo sellaisenaan. Kokemus on lääketieteellisesti ajateltuna poikkeuksellisen vahva haaste materialistiselle maailmankatsomukselle, joka pyrkii kieltämään sielun, kuolemanjälkeisen elämän, ja pelkistämään ihmisen tietoisuuden vain aivojen sähkökemialliseksi toiminnaksi.
Tohtori Alexanderin, entisen vankkumattoman ateistin, materialistinen – ”mihin puu kaatuu siihen se maatuu” – maailmankatsomus muuttui kokemuksen myötä kertaheitolla. Se mitä hän ei ennen pitänyt lainkaan mahdollisena ja totena osoittautui hänelle vastaansanomattoman todelliseksi. Harvardissa lääketiedettä opettanut ja vuosikymmeniä aivokirurgina itse toiminut Alexander tiesi näet tarkkaan mitä aivoissa tapahtuu ja ei tapahdu, ja mikä tieteen mukaan piti olla mahdollista ja mahdotonta. Ei siis ole yllättävää, että voimakas kokemus mullisti hänen perusmaailmankatsomukseensa täysin.
Alexanderin kokemusta on vaikea sivuuttaa materialistisen pelkistävästi, vaikkapa aivojen happivajauksella. Se edellyttäisi jotain toimintaa aivojen tietoisuutta säätelevässä osassa, jota Alexanderilla ei lainkaan ollut.
Newsweek –lehdessä Alexander kirjoittaa:
”Useimmat kuolemanrajakokemukset aiheutuvat hetkellisestä sydänpysähdyksestä. Sydän lakkaa pumppaamasta verta avioihin, jotka eivät sen seurauksena saa riittävästi happea ja niin aivot eivät enää kykene tukemaan tietoisuutta. Tämä ei – kuten itse ennen omaa kokemustani olin ensimmäisten joukossa huomauttamassa – merkitse, että aivot ovat todella kuolleet … Useimmat näitä kokemuksia kokeneet olivat huonossa kunnossa, mutta eivät olleet ihan oikeasti lähellä kuolemaa. Mutta minä olin. Synapsit – aivojen neuronien väliset tilat, jotka tukevat sähkökemiallista toimintaa, joka saa aivot toimimaan – eivät ainoastaan toimineet huonosti minun kokemukseni aikana. Ne pysähtyivä kokonaan.
Kirjansa liiteosiossa Eben Alexander arvioi muitakin materialistisia selitysyrityksiä hänen kokemukselleen lääketieteen valossa, kuten voimakkaan lääkityksen aiheuttamia hallusinaatioita. Mutta nekin edellyttäisivät jonkinlaista aivotoimintaa, mitä Alexanderilla ei ollut. Se mitä Alexander koki, ei tapahtunut hänen aivoissaan. Hän oli jossain muualla.
Lääketieteen näkökulmasta Eben Alexanderin NDE kokemus lienee yksi vahvimpia olemassa olevia tieteellisesti varmennettuja viitteitä siitä, että aineellinen todellisuus ei ole koko todellisuus, kuoleman jälkeen on elämää ja materialistinen maailmankatsomus väärä.
Vaikka se voikin tulla kuoleman rajalla ateistille ihan uutena asiana vastaan, niin Raamatun valossa ei tietenkään ole mitään uutta ilmoitusta se, että ihmisellä on sielu ja kuoleman jälkeen on elämää.
Eben Alexander - meedio ja shamaani?
Päästyäni lopulta tutustumaan itse kirjaan Proof of Heaven kävi ilmeiseksi, että Alexanderin NDE kokemus on sisällöllisesti erittäin ongelmallinen kristinuskon ilmoituksen valossa. Kirjasta käy ilmi, että Alexander, samoin kuin tunnettu NDE tutkija Raymond Moody, ryhtyi kokemuksensa innoittamana etsimään yhteyttä kuolleiden henkiin. Alexander uskoo meidän siis voivan olevan mediumistisesti yhteydessä vainajien kanssa ja siten saavamme jotain arvokasta tietoa universumista ja ”jumalasta”.
Hän kertoo kokemuksensa aikana päässeensä lähimmäksi koko kaikkeuden ”ydintä” (Core) kuin kukaan koskaan aiemmin ennen häntä. Hän väittää olleensa "suorassa" tai "välittömässä" yhteydessä jumalalliseen. Kirjasta välittyykin Alexanderin vankkumaton usko omaan rooliinsa jonkin aivan ainoalaatuisen henkisen tiedon ja salaisuuksien sanansaattajana. Hän on eräänlainen shamaani. Hän ei tosin itse tätä termiä itsestään käytä. Kuitenkin tapa, jolla hän puhuu roolistaan kuoleman tuolla puolen saamansa viestin ja kokemusten sisällön välittäjänä sekä kaikkien mahdollisuuksista pyrkiä meditatiivisesti yhteyteen henkien maailman kanssa, oikeuttaa termin käytön.
Alexanderin kokemuksesta puuttuvat kokonaan ajatus Vapahtajasta tai synnistä. Hänen kohtaamansa naispuolinen opas (joka kirjan lopussa paljastuu hänen nuorena menehtyneeksi sisarekseen, jota hän ei koskaan ehtinyt tuntea) sanoo hänelle vain salaperäisesti: ”Olet rakastettu ja hyväksytty. Sinulla ei ole mitään pelättävää. Et voi tehdä mitään väärin.” Oprah Winfreyn haastattelussa Alexander tosin on täsmentänyt, ettei tämä tarkoita, ettei ihminen voisi tässä maailmassa tehdä mitään väärää. Ainoastan, että hän oli rakastettu ja täysin turvassa taivaskokemuksensa aikana.
Ja vaikka Alexander ohimennen kertoo miten merkitykselliseksi hän kokemuksensa jälkeen koki käynnin kirkossa ja ehtoollisella, hän silti kuvailee jumalaa hindulaisuuden Om-tavun avulla. Vaikuttaakin siltä, että hän pyrkii tyypilliseen New Age tapaan yhdistelemään eri perinteitä ikään kuin kaikki uskonnolliset käsitykset olisivat yhtä tosia kuvauksia Jumalasta.
Voivatko NDE kokemukset olla pahojen henkien aikaansaamia?
Tohtori Eben Alexander suhtautuu kokemukseensa yllättävän naivilla herkkäuskoisuudella. Hänellä ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että hänen kokemuksensa oli todellinen. Yhtäältä tämä johtuu varmasti siitä, että kokemus itsessään on ollut voimakas. Muuttihan se entisen ateistin kertaheitolla uskomaan henkimaailman todellisuuteen. 
Mutta vaikka kokemus sellaisenaan olisi aito osoitus henkimaailman ja kuoleman jälkeisen elämän todellisuudesta tästä ei automaattisesti voida päätellä, että Alexanderin kokemus ei voisi johtaa häntä harhaan. Alexander tuntuu odottavan kirjansa lukijalta kritiikitöntä tempautmista hänen kiehtovan kokemusmaailmansa pyörteisiin ja siitä tehtyihin tulkintoihin.
Jos kuitenkin henkien maailma on todellinen ei ole lainkaan tavatonta ajatella, että siinä missä ihmiset toisinaan valehtelevat toisilleen, on myös olemassa henkiä, jotka voivat valehdella ihmisille, jotka astuvat heidän maailmaansa. Raamatun mukaan on olemassa eksyttäviä henkiä (1 Joh. 4:1-3) minkä vuoksi varoitetaan: ”Älkää jokaista henkeä uskoko”. Raamattu tuskin turhaan jyrkästi kieltää yritykset ja pyrkimykset hankkiutua henkimaailman ja vainajien kanssa tekemisiin meedioiden ja spiritualistien välityksellä (5 Moos. 18:10-11).
NDE-kokemukset osa yleistä ilmoitusta?
Siinä missä erilaisten sairaskohtausten tai onnettomuuksien yhteydessä sattuneiden, lääketieteellisesti todennettavien kuolemanrajakokemusten voidaan ajatella antavan meille jonkinlaista kokemuksellista valoa kysymykseen siitä onko kuoleman jälkeen ylipäätään elämää, liikutaan mielestäni ns. yleisen ilmoituksen alueella. Tällöin henkilö ei ole etsinyt yhteyttä henkien maailmaan. Hän vain on joutunut kuoleman rajalla tekemisiin sen kanssa.
Jumala on luonut sekä näkyväisen että näkymättömän, enkelit ja henkivallat (Kol. 1:16). Apostoli Paavalin mukaan ihminen voi luomakunnasta päätellä, että Jumala on olemassa (Room. 1:19-23). Mutta tämä tieto sellaisenaan ei automaattisesti johda ihmistä palvelemaan Jumalaa luojana, vaan itsepetokseen synnin tähden taipuvainen turmeltunut sydän ja mieli voi kaikesta huolimatta johtaa ihmisen harhaan palvelemaan epäjumalia.
Henkien näkymätön maailma, jonka kanssa ihminen saattaa kuolemanrajakokemuksessa joutua kosketuksiin, kuuluu myös Jumalan luomaan maailmaan. Se saattaa vakuuttaa paatuneimmankin ateistin, kuten Eben Alexanderin, henkien maailman ja kuolemanjälkeisen elämän todellisuudesta, mutta se ei itsessään vielä kerro koko totuutta.
Myös tässä kohtaa Alexander menee ilmeisen harhaan ajatellessaan, kuten kirjasta käy selvästi ilmi, että ruumiillisuus rajoittaa ja sitoo ihmistä johonkin vähemmän todelliseen. Ruumiittomassa hengen maailmassa sen sijaan ihminen on vapaa kaikesta mikä sitoo häntä valheellisuuteen. Niinpä kaikki mitä hän hengen maailmassa kokee täytyy olla totta. Tämä on puhtaaksiviljeltyä gnostilaisuutta. Ei kuitenkaan ole mitään itsestään selvää syytä olettaa, että synti ei voisi vääristää havaintoja myös kuolemanrajakokemuksissa. Tai että ihmisen taipumus itsepetokseen olisi vähäisempää ilman ruumista, kuin ruumiissa.
Vaikka kuolemanrajakokemukset voivat yleiseen ilmoituksen piiriin kuuluvana vakuuttaa ihmisen kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuudesta yleensä, aivan niin kuin luodun näkyvän maailman tarkastelu voi vakuuttaa Jumalan olemassaolosta yleensä, tämän pidemmälle niistä ei useinkaan voida päätellä.
Vasta Jumalan erityinen ilmoitus Jeesuksessa ja Pyhän Hengen antamassa Raamatussa ohjaa ihmisen tuntemaan Jumalan henkilökohtaisesti, ei vain luomakunnasta pääteltävissä olevana Luojana, vaan myös syntien anteeksiantajana.
Sopivatko NDE-kuvaukset kristilliseen käsitykseen taivaasta ja helvetistä?
Raamattu ei itse asiassa kuvaile taivasta tai tuonpuoleista yleisesti ottaen kovin laajalti tai yksityiskohtaisesti. Erilaisten kokemusten sisältämiä ”maisemakuvauksia” tärkeämpää on arvioida Jumalan sanan valossa mikä on kuolemanrajakokemusten mukanaan tuoma sanoma. Alexander kuvailee laajalti näkemäänsä ja kuulemaansa. Pelkän maiseman perusteella ei useinkaan voida tehdä suuria johtopäätöksiä.
On syytä pitää mielessä, että Jeesus nousi ylös kuolleista. Toisin kuin kuolemanraja kokemuksia omaavat, tai Eben Alexander, Jeesus ei ollut vain kliinisesti kuollut, tai syvässä koomassa. Hän nousi biologisesta kuolemasta ja tietää asioista kuoleman rajan tuolta puolen. Hänen sanansa ovat viimeinen kriteeri NDE kokemusten arvioimiseksi. Ne ovat myös luotettava kriteeri tällaisten kokemusten arvioimiseksi, sillä Jeesus oli lähtöisin Jumalan taivaasta ja tietää totuuden taivaasta paremmin kuin kukaan kuoleman rajalla kääntymässä käynyt.
Useimmat julkisuuteen tulleet kuolemanrajakokemukset, myös Eben Alexanderin, ovat myönteisiä ”taivaskokemuksia”. Todistaako tämä, että helvettiä ei kenties ole? NDE kokemuksia saaneet ihmiset eivät ole kokeneet lopullista, biologista kuolemaa. Hehän ovat vironneet henkiin. Jotkut näistä kokemuksista mahdollisesti valottavat vain joitakin hetkiä välittömästi kuoleman jälkeen. Missä he olisivat jos eivät olisi palanneet, emme tiedä.
Toisaalta on olemassa myös ahdistavia helvettikokemuksia, kuten YouTubesta löytyvät ateisti Howard Stormin tapaus. Kuolemanrajakokemuksia vuosikymmeniä tutkinen sydänlääkäri Maurice Rawlingsin mukaan ahdistavia kokemuksia on enemmän kuin mitä julkisuuteen tulleiden taivaskokemusten perusteella voisi ajatella.
Jeesus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti
Kristitty ihminen ei perusta uskoansa kuolemanjälkeiseen elämään ja tuonpuoleiseen ihmisten kuolemanrajakokemusten varaan, vaikka näistä voidaankin yleisesti ottaen saada tukea sille käsitykselle, että kuoleman jälkeen on elämää.
Näissäkin kysymyksissä kristitty arvioi kaikkea Raamatun ja Jeesuksen opetusten valossa. Jeesus on totuus (Joh. 14:6) eikä mikään kokemus edes kuoleman rajalta mikä ei ohjaa ihmistä turvaamaan Jeesukseen ole totuudesta. Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, ei koomasta, ja osoitti, että Jeesus puhui totta. Siksi Hänen opetuksensa on asetettava elämän ylimmäksi ohjenuoraksi ja kaikkien kokemusten arvioimisen ensisijaiseksi kriteeriksi. Ei ole mahdotonta, että Jumala antaa jonkun ihmisen joskus kokea jotain taivaasta, helvetistäkin.
Kuoleman jälkeen on elämää. Senhän me jo tiesimme. Jeesus, kuolleista noussut Jumalan Poika, sen meille kertoi kauan sitten. Millaista elämää? Jälleen kannattaa kuunnella Jeesusta, joka tuli taivaasta ja noustuaan kuolleista palasi Isän oikealle puolelle taivaassa, josta hän kerran tulee takaisin.
Raamatun ilmoitussanan valossa Eben Alexander liikkuu vaarallisilla vesillä.  Eksyen ja eksyttäen. Hän ei kokemuksensa kautta ole ollut välittömämmässä tai läheisemmässä yhteydessä Jumalaan kuin Jeesus Kristus.
Jeesuksesta Jumala itse sanoi: ”Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä” (Markus 9:7).

--------
Studio 24 MEDIAKANAVALLA
 Mitä kokemukset kuoleman rajan tuolta puolen paljastavat meille? Mitä Raamattu opettaa kuolemanjälkeisestä elämästä? Pasi Turusen kolmiosaisessa opetuksessa kuulet kokemuksista kuoleman rajan takaa ja NDE tutkimuksesta maailmalla.
Osa 3: Raamattu ja kuoleman jälkeinen elämä


Eben Alexanderin haastaattelu:

perjantai 18. lokakuuta 2013

Lähetysseuran luopumus syvenee - kuvamanipulointia neuvostotyyliin...

”Lähetysseura lopetti lähettiensä perhekuvien julkaisemisen” kerrottiin Kotimaa –lehdessä viime viikolla (10.10.2013). Mainitun otsikon alla juttu alkoi puolilihavalla yhden virkkeen ingressillä ”Oikeusoppineen mielestä laki ei estä perhekuvien käyttöä”.

Lähetysseuran muodollinen selitys ja syy uudelle linjaukselleen oli vetoaminen ”yksityisyyden suojaan”, jonka mukaan ”työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työsuhteen kannalta tarpeellisia tietoja”. Lähetysseuran mukaan työntekijän perhesuhteet eivät sellaisia ole.

Tähän saakka eri lähetysjärjestöt ovat varsin yleisesti ja luontevasti julkaisseet lähettiensä perhekuvia, koska lähetystyön luonteeseen on kuulunut koko perheen siunaaminen.

Poikkeuksen ovat muodostaneet maat ja alueet, joilla toimivien lähettien nimiä ja kuvia ei turvallisuussyistä (esim. työ islamilaisissa maissa) julkaista lainkaan.

Vaikka lakia yksityisyyden suojasta työelämässä tulkitaan nykyään tiukemmin kuin ennen, mikään laki ei eksplisiittisesti estä julkaisemasta lähettien perhekuvia, kunhan se ei tapahdu vastoin lähettien toiveita. Siinä ei ole mitään rikollista. Mikään laki ei myöskään vaadi julkaisemaan lähettien perhekuvia. Tai ylipäätään mitään kuvia.

Eri lähetysjärjestöt ovat tähänkin asti onnistuneet toimimaan terveen harkinnan mukaan ja tilanteesta riippuen asianmukaisella varovaisuudella.

Tuntuukin siltä, että lain tiukkaan tulkintaan vetoamisen takana on jotain muuta.

Todellinen syy Lähetysseuran uuteen linjaukseen juuri nyt on se, että viime kesänä Lähetysseura siunasi lähetystyöhön rekisteröidyssä parisuhteessa elävän samaa sukupuolta olevan parin. Kotimaa -lehdessä asiaa kommentoi Lähetysseuran viestintäjohtaja näin: 

”Lähetysseuran viestintäjohtajan Eeva Kemppi-revon mukaan muutokseen vaikutti välillisesti se, että järjestö lähetti työhön parisuhteensa rekisteröineen parin.

- Jouduimme tarkistamaan työntekijöiden yksityisyyden suojaan liittyviä asioita ja perehtymään lakiin perusteellisemmin.

Kemppi-repo korostaa, että henkilötietolaki kieltää työnantajaa käsittelemästä tai julkaisemasta arkaluonteisia tietoja.

- Niihin lukeutuu myös seksuaalinen suuntautuneisuus.”

Lähetysseura olisi voinut halutessaan aivan hyvin julkaista rekisteröidyssä suhteessa elävien miesten kuvat erikseen ottamatta mitään kantaa heidän arkaluontoiseksi koettuun seksuaaliseen suuntautuneisuuteensa. Tai jättää kokonaan julkaisematta.

Sen sijaan Lähetysseura päätti tehdä jotain aivan muuta ja poistaa Jumalan sanan mukaista perhemallia edustavien lähettiensä kuvat käytöstä.

Tässä nähdään hyvin, miten sukupuolineutraali agenda tekee perinteisestä perhemallista poliittisesti epäkorrektia tavaraa. Sellaista ei saa näkyä kuvissa, koska se saattaisi epäsuorasti ottaa kantaa ja korostaa homoseksuaalisessa parisuhteessa elävien lähettien Jumalan tahdon vastaista elämänmallia.

Miesparin takia otetaankin nyt sitten perhekuvat pois käytöstä koska niiden heteroseksuaalinen kuvasto – mies, vaimo ja lapset – saatetaan kokea kiusalliseksi ja kenties poliittisesti epäkorrektiksi.

Perinteinen perhe on Lähetysseurassa joutunut epäsuosioon. Ainakin valokuvissa.

Uutisen luettuani mieleeni palautui väkisinkin entisessä Neuvostoliitossa harjoitettu kuvamanipulointi. Milloin Leninin milloin Stalinin ympäriltä, yksi jos toinenkin poliittiseen epäsuosioon ajautunut henkilö vaivihkaa katosi valokuvista pois. Kuvat oli muutettava vastaamaan vallitsevaa vallankumouksellis-poliittista todellisuutta. Kuvien piti olla poliittisesti korrekteja.

Vaikuttaa siltä, että Lähetysseura on viime kesäisen jälkeen aivan polvillaan, ei suinkaan Jumalan, vaan sateenkaariagendan edessä.

Valokuva-gate on, paitsi jonkinlainen ummehtunut tuulahdus menneisydestä,  hätkähdyttävä symbolinen esimerkki siitä miten sukupuolineutraali agendan omaksuminen vahingoittaa perinteisen, oikean perheen ja avioliittojen asemaa. Se vaikuttaa, siltä näyttää, jopa perhevalokuviin.

Sellaista saa aikaa sukupuolineutraali suomettuminen.