sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Väärässä ruumiissa vaiko väärissä aatoksissa?

Miltä jos sanoisin olevani kädetön mies kädellisen ruumiissa? Lisäksi, että elääkseni täyttä elämää sekä sukupuolisesti että yleensä, ja ratkaistakseni ruumiini ja syvästi kokemani identiteetin välisen ristiriidan, minun on saatava kirurgisesti amputoida itseltäni vaikkapa täysin terve oikea käsivarteni?

Tällainen ilmiö tunnetaan nimellä apotemnofilia. Siitä on dokumentoituja esimerkkejä jo vuodelta 1785 saakka. Kyse on sinänsä ei-psykoottisista henkilöistä, jotka kokevat voimakasta eroottista viehtymystä tekeytyä henkilöksi, jolta puuttuu jokin raaja. Joissakin tapauksissa tällainen viehtymys voi olla niin voimakas, että henkilö itse kokee oman sukupuolisen identiteettinsä ristiriitaisena nykyisen ruumiillisuutensa kanssa ja haluaa siksi poistattaa jonkin sinänsä terveen ruumiinjäsenensä, esimerkiksi käden tai jalan, korjatakseen tilanteen. Kahden tämänkaltaisen henkilön tapaus sai suurta julkisuutta 1990-luvun lopulla.

Tutkija A. A. Lawrence kirjoitti tästä ilmiöstä jokunen vuosi sitten Archives of Sexual Behavior –aikakausjulkaisussa. Hänen mukaansa ainakin seuraavat asiat ovat yhteisiä apotemnofiilikoille:

1. Heille ”…on tyypillistä kokea voimakasta kiinnostusta tai pakottavaa tarvetta muuttaa kehonsa vastaamaan idealisoitua käsitystä itsestään amputoituna henkilönä.”
2. ”Tavallisesti he kuvailevat tunteidensa kehittyneen varhaisella iällä, usein ennen puberteettia.”
3. ”…Useimmat korostavat sitä, että he ennen kaikkea etsivät eheyden ja kokonaisuuden kokemusta tai tarjoutuvat korjaamaan ristiriidan, joka vallitsee heidän kehonsa ja identiteettinsä välillä.”
4. He kertovat ”…olevansa seksuaalisesti ja romanttisesti kiinnostuneita amputoiduista henkilöistä.”
5. He ”…kokevat seksuaalista kiihottumista tai mielihyvää itse tekeytyessään amputoiduksi henkilöksi.”

Lawrencen mukaan ei-homoseksuaalisten transseksuaalien ja raajojensa amputaatiota haluavien välillä on ilmiönä merkittäviä kliinisiä ja teoreettisia yhtäläisyyksiä, kuten syvä tyytymättömyys omaan ruumiiseen ja halu muuttaa sitä kirurgisesti, sekä halu matkia toivottua ruumiillisuutta tai siihen liittyvää statusta pukeutumisen ja mahdollisesti proteesien ym. avulla. Sekä ei-homoseksuaalisille transsukupuolisille henkilöille että raajojensa amputaatiota haluaville yksilöille on Lawrencen mukaan yhteistä myös heidän kokemansa eroottinen mieltymys epätavalliseen kohteeseen, ja eroottisen kohteen paikallistamisvirhe, jossa henkilö haluaa muuttaa ruumistaan eroottisesti haluamansa kohteen kaltaiseksi sen sijaan, että hän tyytyisi ainoastaan haluamaan tuota ruumiillista olomuotoa toisessa henkilössä.

Jos kokee olevansa itselleen vieraassa ruumiissa olisiko silloin muutettava omaa ruumista vai omaa ajattelua? Virhe ei näet välttämättä ole tapahtunut ensimmäisen kohdalla, vaan jälkimmäisessä.

-------------------
Tutustuttavaksi:

lauantai 22. marraskuuta 2008

Mene pois, paholainen - minut on armahdettu

Tuoressa Uusi Tie -lehdessä (20.11.2008) ilmestyi mainio Esko Murton artikkeli "Mene pois, paholainen - minut on armehdettu." Murto selvittää uskonpuhdistaja Martti Lutherin ajatuksia kamppailusta kiusaajan syytöksien kanssa:

"Paholainen nostaa kristityn omalletunnolle syntejä, olivat ne sitten todellisia tai kuviteltuja, vanhoja syntejä tai uusia. Hän kasaa uhrinsa päälle huonoa omaatuntoa, pyrkien siten kauhistuttamaan uhrinsa niin, että tämä ei pysty enää luottamaan Kristuksen antavan jopa näin suuret, häpeälliset ja monilukuiset synnit anteeksi ... Saatana voi valehdella tässä, mutta usein hänen ei tarvitse: jokainen tarjoaa omalla elämällään riittävästi ainesta todella murhaaviin syytöksiin ... alati synneistä muistuttaen hän tekee kristityn elämästä jatkuvan synkkyyden, itseinhon ja häpeän valtakunnan, jossa ei lopulta ole enää laisinkaan valoa ja iloa Kristuksen evankeliumista. Saatanan valheiden läpi katsottuna Jeesus näyttäytyy ankarana tuomarina, jonka edessä ihmisparka ei tunen muuta kuin kauhua ja häpeää. Sielu ei jaksa sellaista loputtomiin, ja niin piinaansa paetakseen paholaisen uhri lopulta kovettaa sydämensä kaikelle Jumalaan liittyvälle ja unohtaa Kristuksen", Murto kirjoittaa Uudessa Tiessä.

Mitä ohjeita Luther sitten antoi omantunnon ahdistamille ihmisille taistelussa kiusaajan syytöksiä vastaan. Lutherin mukaan, jos pystyt uskomaan, että ahdistavat omaatuntoa ahdistavat syytökset tulevat paholaiselta, olet jo voittanut. Paholaisen syytökset on sitten torjuttava lujasti evankeliumilla:

  • "Sylje paholaisen päälle ja sano: 'Olenko tehnyt syntiä? Kyllä, olen - ja olen pahoillani siitä. Vaan en ole epätoivoinen, sillä Kristus on ottanut koko maailman synnit pois. On siten varmaa, että myös tämä minun syntini on otettu pois."
  • "Mene pois paholainen, sillä minut on armahdettu. Näin minun tulee uskoa."
  • "Mene pois, kirottu paholainen! Sinä yrität saada minut hermoilemaan itsestäni. Sitä vastoin Jumala julistaa kaikkialla, että minun tulee antaa yksin hänen huolehtia minusta."
  • "Jos kerran olet näissä asioissa niin etevä, mene taivaaseen ja väittele Jumalan itsensä kanssa - häneltä saat tyydyttävän vastauksen," Luther neuvoi uskonopillisissa asioissa ahdistettua naista sanomaan.
  • Eräälle synkkämieliselle ystävälleen hän kirjoitti: "Kun paholainen kiusaa sinua näillä ajatuksilla, hakeudu heti muiden seuraan, juo enemmän, vitsaile ja laske leikkiä tai ryhdy johonkin muuhun hauskaan puuhaan."
Hyödyllisiä ajatuksia uskonpuhdistajalta.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Dawkinsin merkittävä myönnytys - oikeastaan kaksi...

Brittiläinen humanistiseura (British Humanist Association) on yhteistyössä Richard Dawkinsin kanssa kustantanut lontoolaisbussien kylkeen mainosbannerin, jossa lukee: ”There’s probably no God. Now stop worrying and enjoy your life”. Eli “Jumalaa ei todennäköisesti ole olemassa. Lakkaa siis huolehtimasta ja nauti elämästäsi”.

Spectator –lehden kolumnisti Melanie Phillips kertoo ateistien bannerikampanjan herättäneen jonkin verran huvittunutta kummeksuntaa: Jumalaa ei todennäköisesti ole? Eivätkö ateistit rohkene suoraselkäisesti seistä negatiivisen vakaumuksensa takana?

Melanie Phillips kirjoitti aiemmassa kolumnissaan myös Dawkinsin ja matemaatikko John Lennoxin toisesta kohtaamisesta väittelyssä Oxfordin luonnonhistoriallisessa museossa lokakuussa. Lennox on kirjassaan God’s Undertaker: Has Science Buried God? arvioinut Dawkinsin God Delusion kirjan teesejä. Tieteilijänä Lennox kykenee käymään keskustelua Dawkinsin omalla pelikentällä – tieteen alueella.

Phillips, joka oli seuraamassa lokakuun debattia, sanoi Dawkinsin tehneen oman esityksensä avauspuheenvuorossa suorastaan hämmästyttävän myönnytyksen: ”A serious case could be made for a deistic God.” – Deistisen jumalan puolesta voidaan esittää varteenotettavia todisteita!

Phillips on oikeassa kuvaillessaan tällaista myönnytystä vähintäänkin merkittäväksi (remarkable) Dawkinsin kaltaiselta himoateistilta, joka aiemmin on argumentoinut, että kaikki on vain materialististen darwinististen mekanismien tulosta. Mitään älykästä suunnittelua ei ole olemassa. Dawkins kielsi Phillipsille väittelyn jälkeen uskovansa edelleenkään minkäänlaisen jumalan olemassaolon mahdollisuuteen, edes deistisen sellaisen.

Phillips kirjoittaa:


”Kysyin häneltä [Dawkinsilta] uskooko hän, että jotain voi syntyä olemattomuudesta, koskapa hän on valmis uskomaan aineen saaneen alkunsa täysin spontaanisti? Koska tämä on vastoin sitä nimenomaista tieteellistä periaatetta, että todisteiden on oltava verifioitavissa, jonka periaatteen hänen mukaansa tulisi hallita kaikkea ajatteluamme, eikö kyse ole juuri samasta irrationaalisuudesta, tai ”magiasta”, jota hän itse pilkkaa? Hän vastasi toteamalla, että vaikka kieltämättä kyseessä on ongelmallinen positio, hän todellakin uskoo ensimmäisen hiukkasen syntyneen spontaanisti olemattomuudesta, koska Jumala olisi vaihtoehtoisena selityksenä vieläkin uskomattomampi.”

Ei tässä kaikki. Sain viimein postissa Amazonin kautta tilaamani Ben Steinin dokkarin Expelled – No Intelligence Allowed. Pienten käynnistysvaikeuksien jälkeen amerikkalaiseen järjestelmään formatoitu dvd alkoi pyöriä tietokoneessani ja tulin imaistuksi filmin mielenkiintoiseen maailmaan. Elokuvan kaikkein kiinnostavin osio oli mielestäni aivan lopussa Richrad Dawkinsin haastattelu. Siinä hän totesi Steinille, että luomakunnassa nähtävä suunnitelmallisuus (design) voi selittyä sillä, että elämän maapallolla on ”luonut” jokin toisilta planeetoilta peräisin oleva älyllinen elämänmuoto. Tuon elämänmuodon selitys Dawkinsin mukaan olisi darwinistisissa mekanismeissa.

Hämmästyksestä selvittyäni kuuntelin Dawkinsin lausahduksen uudestaan ja uudestaan. Ja toden totta, Dawkins on valmis hyväksymään älykkään suunnittelijan – kunhan se ei vain ole Jumala. Myös Phillipsille Dawkinsin oli todennut olevansa ”[Jumalan sijasta] paljon avoimempi teorialle, että elämä maapallolla on voinut saada alkunsa hallitsevan älyn luomana, mutta sellaisen älyn, joka on kotoisin toiselta planeetalta.” Ajatella!

Näiden seikkojen merkityksen ohi ei ole syytä kulkea pysähtymättä. Edelleen vankkumattomasta ateismistaan huolimatta Dawkins myöntää tätä nykyä ainakin kaksi asiaa, jotka hän ennen on kategorisesti pyrkinyt kieltämään:

1) Deistisen jumalakäsityksen puolesta on mahdollista rakentaa varteenotettava keisi.
2) Luomakunnassa nähtävä suunnitelmallisuus ei välttämättä olekaan vain näennäistä, vaan aitoa!

Älykäs suunnittelija on kenties sittenkin olemassa, Dawkins myöntää. Olkoonkin, että hänen mukaansa suunnittelija(t) on oltava tämän maailman sisäinen olento. Myönnytys on silti merkittävä. Tähän asti Dawkins on väittänyt, että luonnossa ei ole suunnittelua. Kaikki vaikutelma suunnitelmallisuudesta on vain näennäistä. Ilmeisesti suunnitelman jälki on sittenkin tehnyt vaikutuksen myös häneen, koskapa hän nyt on valmis ajattelemaan, että kysymys ei ehkä sittenkään ole puhtaasta sattumasta. Olkoonkin, että hän kaiken seurauksena mieluummin uskoo pieniin vihreisiin miehiin, kuin Jumalaan.

Dawkins on kaukana minkäänlaisesta jumalauskosta, deistisestä tai muusta. Ristiretki uskontoja vastan jatkuu. Phillips päättää kolumninsa kuitenkin oivaltavaan toteamukseen: “Dawkins vaikuttaa ymmärtävän maailman kovin eri tavalla kuin me muut. Suuri kysymys koskee kuitenkin sitä, onko hänen oma teoriansa parhaillaan kehittymässä edelleen (in the process of further evolution) – ja mahtaisiko se muuttua aivan uudeksi lajiksi, jota tavallisten kuolevaisten keskuudessa rahvaanomaisesti kutsutaan uskoksi.”

------------------------
Melanie Phillipsin kolumneja:

tiistai 11. marraskuuta 2008

Operaatio Joulun Lapsi - Anna lahja joka merkitsee

Vielä ehdit osallistua Patmos Lähetyssäätiön Operaatio Joulun Lapsi -keräykseen. Nyt jo 14. perättäisenä vuonna rekkakuormallinen kenkälaatikon kokoisiin paketteihin pakattuja lahjoja (n. 10 000) viedään Romanian köyhien kylien ja Moldovan laitosten lapsille. Useimmille tämä on ensimmäinen joululahja, jonka he koskaan ovat saaneet.

Käy tutustumassa Operaatio Joulun Lapsi -nettisivuihin ja tee joulu Romanian ja Moldovan lapsille kokoamalla oma virtuaalipaketti osoitteessa www.joulunlapsi.fi/.

Kuten aiempinakin vuosina, Suomesta lähtevä matkaryhmä vie paketit OJL koordinaattori Juhani Säilän johdolla henkilökohtaisesti perille, ja matkaryhmäläiset jakavat ne suoraan lapsille. Apusi menee perille.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Ex-muslimia ei saa palauttaa Iraniin - vetoomus Ibrahim Palanin puolesta

Viranomaiset ovat palauttamassa kristityksi kääntyneen Iranin kurdin, Ibrahim Palanin, takaisin Iraniin, vaikka tämä voi merkitä hänelle jopa kuolemantuomiota. Ibrahim tuli uskoon 2007 ja kastettiin Tampereen helluntaiseurakuntaan. Hän ei ole salannut kääntymystään ja pitää uskostaan kiinni karkotusuhasta huolimatta. Katso blogimerkintäni 17.10. ("Kristittyjen vainot Iranissa") ja siihen liittyvä minuutin mittainen videotietoisku Iranin suunnitelmista uuden lain saattamisesta voimaan.

Osallistu vetoomukseen netissä Ibrahmin puolesta:
Vetoomuksessa sanotaan muun muassa:

Iranissa on sharia-lain mukaan voimassa kuolemantuomio islamin hylkäämisestä. Iranilaisen oikeuskäytännön mukaan sharia-lakia on käytettävä mikäli tekoa ei ole rikoslaissa määritelty. Tämä on ollut tähän asti tilanne islamin hylkäämisen kohdalla. Viimeisin oikeusistuimen määräämä hirttotuomio islamin hylkäämisestä pantiin täytäntöön 18 vuotta sitten. Maasta kuitenkin raportoidaan jatkuvasti ex-muslimien ja kristittyjen pidätyksistä, kidutuksista,
katoamisista ja murhista viranomaisten toimesta tai hyväksynnällä.


Nyt tilanne on kuitenkin huonontunut entisestäänkin, sillä Iranin parlamentti on 9.9.2008 alustavasti hyväksynyt lakialoitteen, joka sisällyttää hirttotuomion islamin hylkäämisestä myös Iranin rikoslakiin. Toteutuessaan laki lisäisi merkittävästi langetettavien kuolemantuomoiden
määrää. Presidentti Ahmadinejadin kaudella etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistunut vaino ja ihmisoikeusloukkaukset ovat muutenkin kasvaneet rajusti. Mm. teloitukset ovat lisääntyneet 300%. Myös kuolemanpartioita käytetään. Human Rights Watchin mukaan Iranin ihmisoikeustilanne on huonompi kuin koskaan.


Tästä kehityksestä huolimatta Helsingin hallinto-oikeus on 17.9. annetulla päätöksellä määrännyt Suomessa kristityksi kääntyneen Iranin kurdi Ibrahim Palanin, 28, käännytettäväksi Iraniin. Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt valituslupaa päätökseen.

Ibrahim on v. 2007 kääntynyt kristityksi ja kastettu Tampereen helluntaiseurakunnassa. Ennen kastetta hänelle kerrottiin, että ratkaisu ei välttämättä auta hänen turvapaikkahakemustaan, ja että hän voi joutua vaikeuksiin muslimien taholta. Siitä huolimatta hän pysyi päätöksessä jonka oli omassatunnossaan tehnyt. Kasteensa jälkeen Palani on vaikeasta elämäntilanteestaan huolimatta vakaasti pysynyt päätöksessään ja osallistunut säännöllisesti seurakunnan toimintaan.

Ibrahim ei ole kääntymisensä jälkeen salannut ratkaisuaan. Tampereen maahanmuuttaja-yhteisössä hänen ratkaisunsa on tullut laajalti tunnetuksi. Siksi hän onkin joutunut kärsimään syrjintää ja uhkailuja joidenkin muslimimaista kotoisin olevien maahanmuuttajien taholta.

Hallinto-oikeus perustelee kielteistä päätöstään sillä, että ”ei voida pitää todennäköisenä että valittajan Suomessa tapahtunut kanssakäyminen kristillisen kirkon kanssa olisi tullut Iranin viranomaisten tietoon”.

Uskonnonvapaus sisältyy YK:n ihmisoikeusjulistuksessa mainittuihin perusoikeuksiin. Ulkomaalaislain mukaan ”Maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.”

Ibrahim pelkää henkensä puolesta. Iranissa ei ex-muslimille ole tarjolla minkäänlaista suojaa. Käännytyspäätöksen ollessa voimassa hänet voidaan toimittaa Iraniin milloin tahansa.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Meidän Isä on prempi kuin teidän isä!

Hyvää isänpäivää kaikille isille! Monet muistanevat lapsuudestaan, kuinka oli tapana vertailla omaa isää kaverin isään ja vakuutella toinen toisille, että meidän isä on parempi kuin teidän isä, milloin missäkin asiassa. Huudahdus kuvasti sitä kuinka vaikutettuja ja ylpeitä lapset olivat siitä mitä heidän isänsä on ja tekee.

Näissä merkeissä isänpäivä tarjoaa mahdollisuuden maallisten isien lisäksi muistaa ja kiittää Häntä ”jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvasta”, kuten apostoli Paavali kirjoittaa efesolaisille (Ef. 3:15).

Alkukielessä Paavali käyttää ilmaisua, joka myös voidaan ymmärtää siten, että ”kaikki isyys” saa merkityksensä Jumalasta käsin. Mahtaako isyys nykymaailmassa olla kriisissä juuri siksi, että niin monelta puuttuu elävä suhde taivaalliseen Isään Kristuksen kautta?

Jotkut saattavat kokea ulkopuolisuutta isänpäivänä, koska ovat kasvaneet ilman isää, tai muistot omasta isästä muuten ovat kipeitä.

On silti olemassa Isä, jossa kaikki odotukset—sekä niiden joilla on ollut isä että niiden, joilla ei isää ole ollut—täyttyvät ”monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella” (Ef. 3:20), joka on luvannut: ”Minä en sinua jätä, enkä koskaan sinua hylkää” (Hebr. 13:5), vaikka maallinen isä olisikin jättänyt; joka jo kaukaa näkee omilta teiltään kotiin palaavat tuhlaajalapsensa, juoksee heitä vastaan ja sulkee heidät syliinsä ja helliin suudelmiinsa (Luuk. 15:20), ja joka, kuten Jeesus sanoo: ”on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä” (Joh. 10:29). Meidän Isä on parempi kuin teidän isä!

En voisi kuvitella kokevani mitään parempaa tänäkään isänpäivänä, kuin turva ja riemu, joka on tarjolla Kristuksessa jokaiselle Häneen turvaavalle: Saada tuntea Jumala, maailmankaikkeuden Luoja, Isänä. Tätä suhdetta ja sen mukanaan tuomaa kiitollisuutta on mahdoton kuvailla toiselle. Sen voi ymmärtää vain itse antautumalla Jeesukselle: "Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” (Matt. 11:27). Taivaallinen Isä on ilmoitettu Jeesuksessa. Jos haluat tuntea Isän, katso millainen on Hänen Poikansa ja anna itsesi Pojalle.

Isänpäivän kunniaksi voimme yhtyä apostoli Paavalin Isänpäivärukoukseen:

Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, Josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi meidän, sisällisen ihmisemme puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta, ja Kristuksen asua uskon kautta meidän sydämissämme,
niin että me, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisimme kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä, että tulisimme täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.

Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.

(Ef. 3:14–21, vuoden -38 käännöstä mukaillen)