Juuri kun ajattelitte, ettei maailma voi mennä hullummaksi, niin eikö mitä. Tämän päivän Iltalehti kertoi ministeri Guzenina-Richardsonin erityisavustajan ajaneen aktiivisesti miesten synnyttämisen mahdollistavaa lakia. Tämä on eittämättä alkuvuoden, ellei koko alkuvuosituhannen omituisin lööppi kun sitä ajattelee.
Ministeriltä meinasi lentää aamukahvit suusta, kun hän luki lehdestä, että hänen väitettiin ajaneen miehille oikeutta synnyttää. Aamu, joka varmasti jää ministerin mieleen loppuelämäksi. Ministeri itse ei näet ollut moista ehdottanut, vaan hänen avustajansa, joka oli toiminut asiassa omavaltaisesti ministerin ohitse. Niinpä ihmisoikeusaktiivina toimiva avustaja Martta October joutui eroamaan.
Jos nyt laitamme sivuun sen minkälaisia sydämentykytyksiä uutinen sai aikaan ministeriössä, niin arvatenkin Iltalehden lööppiä on myös ihmetelty pitkin Suomea silmät ymmyrkäisinä: Vai että miehille oikeus synnyttää?
Jos nyt laitamme sivuun sen minkälaisia sydämentykytyksiä uutinen sai aikaan ministeriössä, niin arvatenkin Iltalehden lööppiä on myös ihmetelty pitkin Suomea silmät ymmyrkäisinä: Vai että miehille oikeus synnyttää?
Oikeus? Ajatus tuntuu ihan kummalliselta. Lievästi sanottuna.
Esitys kieltämättä saa leveän hymyn leviämään suupieliin sillä ajatus miehen oikeudesta synnyttämiseen on vähän eri luokkaa kuin kysymykset, joita pohdittiin vanhassa suomalaisessa mustavalko komediassa nimeltä ”Ukko akan töissä ja akka ukon töissä”.
Puhe miesten ”oikeudesta” synnyttämiseen tuntuu suorastaan aprillipilalta, koska kaikki tietävät, että miehet eivät voi synnyttää. Synnyttäminen on jotain mihin miehillä ei ole biologisia eikä fysiologisia edellytyksiä. Synnyttäminen ei ole sukupuolineutraali asia. Synnyttäminen on jotain sellaista jossa sukupuolisuudella on sivuttamaton rooli.
Se, että miehillä ei ole ”oikeutta” synnyttää ei ole mikään lakiin jäänyt jäänne eriarvoisesta yhteiskunnasta. Miehillä ei edes periaatteessa voi olla oikeutta synnyttää, sillä miehet eivät voi synnyttää, koska miehet eivät voi edes tulla raskaaksi. Eikä asialla ole mitään tekemistä tasa-arvon, eriarvoisuuden, syrjimisen, ihmisoikeuksien tai uskonnollisten ennakkoluuloisuuksien kanssa.
Synnyttäminen edellyttää tiettyä biologista ja fysiologista rakennetta, joka on vain naisilla. Kaikki ymmärtävät, että tässä yhteydessä on täysin asiaan kuulumatonta kielenkäyttöä puhua miesten "oikeudesta" vetoamalla tasa-arvoon tai ihmisoikeuksiin. Lisäksi tällainen käsitteiden väärinkäyttö keventää näiden itsessään tärkeiden arvojen todellista merkitystä.
Ja tässä juuri on eräs keskeinen kritiikkini sukupuolineutraalia, taikka ”tasa-arvoista” avioliittoa kohtaan. Avioliitto, samoin kuin synnyttäminen, ei voi olla sukupuolineutraali asia. Avioliitto on jotain jossa osapuolten sukupuolella on merkitystä. Aivan niin kuin sillä on merkitystä synnyttämisessä.
Juuri tämä seikka erottaa avioliiton kaikista muista mahdollisista sopimuksista, joita ihmiset keskenään solmivat. Toisin kuin vaikkapa vuokrasopimuksen solmimisessa tai liikeyrityksen perustamisessa osapuolten sukupuolella ei ole merkitystä. Ne ovat aidosti sukupuolineutraaleita asioita. Mutta avioliitto ei sitä ole. Kämppäkaverit voivat sukupuolesta riippumatta sopia keskenään saman katon alla asumisesta vaikka jonkinlaisen alivuokralais-suhteen puitteissa. Mutta yhdessä asuminen avioliitossa edellyttää, että kumppanit ovat vastakkaista sukupuolta, koska avioliitto, yhtä vähän kuin synnyttäminen, ei voi luonteensa puolesta olla sukupuolineutraali.
Mitä synnyttämiseen tulee jokaisella suomalaisella miehellä on tällä hetkellä asian suhteen juuri se ”oikeus” (jos sellaisesta lainkaan voidaan puhua) joka hänellä tuleekin olla. Miehiä ei syrjitä, vaikka laki ei erikseen tunnusta miehen ”oikeutta” synnyttää.
Samalla tavalla jokaisella suomalaisella miehellä ja naisella on tälläkin hetkellä juuri se oikeus avioitua, joka hänellä tuleekin olla. Edellyttäen, että avioliiton osapuolet ovat täysi-ikäisiä, vastakkaista sukupuolta olevia henkilöitä, eivätkä ole toisilleen läheistä sukua. Nämä reunaehdot eivät aseta ketään perusteettomasti eri arvoiseen asemaan, eivätkä loukkaa kenenkään ihmisarvoa tai ihmisoikeuksia. Nämä reunaehdot eivät kiellä ketään edes sukupuolisen suuntautumisen perusteella olemaan menemättä naimisiin, eikä laki siksi syrji ketään sukupuolisen suuntautuneisuuden perusteella.
Tiedän, että Octoberin esityksessä kyse oli transseksuaalisuudesta. Maailmassa on tiettävästi kolme tai neljä tapausta, joissa sukupuolenvaihdoksen jälkeen mieheksi itsensä muuttanut nainen on tullut raskaaksi. Juridisesti häntä pidetään miehenä. Tämä on tietysti omalla tavallaan mielenkiintoinen kysymys. Mutta loppupeleissä tällaiset lakitekniset haasteet eivät kerro mitään todellista miesten kyvystä synnyttää. Ainoastaan sen, että edes minkäänlaisella väkivaltaisella, kirurgisella ja hormonaalisella uudelleen muovaamisellakaan emme voi pettää luontoa. Vain naiset voivat synnyttää. Tämä tosiasia ei katoa edes niissä naisissa, jotka vastoin omaa luontoaan kokevat olevansa miehiä.
Sukupuolineutraali avioliitto on yhtä vähän ihmisoikeus, tasa-arvo tai syrjintäkysymys kuin on miesten oikeus synnyttämiseen. Sukupuolineutraalin avioliiton perusteleminen näillä termeillä on kategoriavirhe ja yhtä epäluontevaa kuin on perustella niillä miesten oikeutta synnyttää. Molemmissa tapauksissa sukupuolella on merkitystä. Julkilausumat ja vaatimukset eivät sellaisenaan synnytä ”oikeuksia” sinne missä ei lainkaan ole edellytyksiä tällaisille ”oikeuksille”. Sekä avioliiton että synnyttämisen osalta oikeus on erottamattomalla tavalla sidoksissa sukupuoleen.