Sen sijaan, kuten kirkon sisällä toimivan homomyönteisen Yhteysliikkeen julkaisemassa kirjassa "Synti vai siunaus - Homoseksuaalit, kirkko ja yhteiskunta" (Kirjapaja, 2003), neurologian dosentti Markku T. Hyyppä toteaa alkuperätutkimusten historiasta ja nykytilasta:
”Läpimurtoa homoseksuaalisuuden tieteellisessä selittämisessä ei ole edelleenkään tapahtunut. Viime vuosina julkaistut alkuperätutkimukset ja katsaukset viittaavat päinvastoin siihen, että sukupuolisen suuntauksen biologisessa selittämisessä on ajauduttu innostuksesta näivettymiseen… Luonnontieteellä höystetty essentialismi, jonka tehtävänä on etsiä homoseksuaalisuuden selitys tai konkreettinen ydin, sopii modernien homoseksuaaliyhteisöjen tasa-arvopyrkimyksiin… Kylmästi on todettava, että homoseksuaalisuutta biologisoivat tutkimukset ovat yllättävän usein väärennöksiä… Periytyvyyteen uskovien päättelyketjussa on suuria teoreettisia aukkoja. Mahdollisuuksia on niin paljon, että homogeenistä puhuminen on pelkkää tieteisuskoa." (lihavointi ja kursivointi minun)Myös queer-aktivisti tri Olli Stålström väitöskirjassaan Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu kumoaa erilaiset biologiset alkuperätutkimukset. Biologiset alkuperäselitykset torjutaan varsin yleisesti akateemisen homoliikkeen parissa koska nähdään, että juuri biologisointi tuo helposti homoseksuaalisuudelle siihen liitetyn sairausleiman. Toinen syy niiden torjumiseen on yksinkertaisesti se, että tällaiset alkuperätutkimukset eivät ole kestäneet kriittistä tarkastelua kuten Stålström huolellisesti osoittaa väitöskirjassaan. Stålström ei säästele sanojaan kun hän kirjoittaa muun muassa (lihavointi minun):
Yksi laajimpia uusia kirjallisuustutkimuksia, jossa on käyty läpi 135 tutkimusta, päätyy lopputulokseen, jonka mukaan ei ole mitään ehdotonta tukea millekään tietylle biologiselle teorialle (Byne ym. 1993). Tutkijoiden mukaan nykyinen biologisten syyteorioiden suosio johtuu enemmänkin pettymyksestä psykososiaalisten teorioiden epätäydellisyyteen kuin tieteellisestä näytöstä […] Uusin yhteenveto biologisista syytutkimuksista on esitetty heinäkuussa 1996 ilmestyneessä hakuteoksessa Textbook of Homosexuality and Mental Health. Siinä Byne (1996) tekee yhteenvedon hormoniteorioista, geeniteorioista sekä aivojen rakenteen vaikutuksesta seksuaalisen suuntautumisen syntyyn. Bynen mukaan ei ole vakuuttavaa näyttöä minkään hormonaalisen tai geneettisen tekijän vaikutuksesta homoseksuaalisuuden syntyyn […] Juvan (1995) ja muiden usein esittämä väite, jonka mukaan suvaitsevaisuutta lisäisi se, jos homoseksuaalisuuden voitaisiin osoittaa olevan 'biologinen poikkeavuus' on paitsi tarkoitushakuisuudessaan epäilyttävä myös paikkansapitämätön […] Juvan (1995) ja vastaavien kirjoittajien esiin nostama näkemys homoseksuaalisuudesta biologisena 'poikkeavuutena' olisi paluuta 1800- luvulla muodissa olleisiin Lombroson ja Krafft-Ebingin ideoihin seksuaalisten 'perversioiden' ja rikollisuuden biologisesta pohjasta degeneraation tai biologisen 'poikkeavuuden' muotoina." (Stålström: Sosiobiologinen vastareaktio vapautusliikkeelle)SETA suhtautuu kriittisesti populaariin näkemyksen homouden biologisesta alkuperästä kritisoiden näitä teorioita aiemmin nettisivuillaan:
“Homoseksuaalisuutta on koitettu selittää mm. geeniperimän, äidin sikiöajan hormoonierityksen, varhaislapsuuden tunnesuhteiden avulla. Monista homoista ja lesboista tällainen syiden etsiminen tuntuu hyvin loukkaavalta, koska näissä selitysmalleissa lähdetään poikkeavuus -ajattelusta.” (Seta ry: Meitä on moneksi: Homoseksuaalisuus)Arvovaltainen Amerikan Psykologiyhdistys (APA) on samoilla linjoilla torjuessaan uusimmassa esitteessään ajatuksen siitä, että olisi näyttöä homoseksuaalisuuden palautumisesta pelkistäen biologisiin syihin:
"There is no consensus among scientists about the exact reasons that an individual develops a heterosexual, bisexual, gay or lesbian orientation. Although much research has examined the possible genetic, hormonal, developmental, social, and cultural influences on sexual orientation, no findings have emerged that permit scientists to conclude that sexual orientation is determined by any particular factor or factors. Many think that nature and nurture both play complex roles…." (Answers to you Questions: For a Better Understanding of Sexual Orientation and Homosexuality sekä APA's New Pamphlet on Homosexuality De-emphasizes the Biological Argument, Supports a Client's Right to Self-Determination)Puheille homoseksuaalisuuden synnynnäisyydestä ja biologisesta alkuperästä ei siis ole tieteellistä perustetta tämän hetkisen tietämyksen valossa. Biologia ei determinoi ihmisen sukupuolista suuntautuneisuutta (homo/hetero). Ainoastan sukupuolen (mies / nainen).
Akateemisen homoliikkeen parissa on biologiaan perustuvan essentialismin sijaan kuitenkin vallalla ns. konstruktivistinen selitys. Sen mukaan sukupuolinen suuntautuneisuus yleensä (hetero/bi/homo) olisi pääosin yhteiskunnallinen tai kielellinen luomus. Yksilöllisellä valinnalla on siten konstruktivistisen näkemyksen mukaan paljon enemmän tekemistä homouden kanssa kuin kansanomaisessa keskustelussa luullaan tai halutaan tunnustaa. Konstruktivismin hengessä meillä Suomessa esimerkiksi lesboaktivisti Akuliina Saarikoski on avoimesti markkinoinut näkemystä "seksuaalikäännyttämisestä", joka pyrkii ihmisten käännyttämiseen homoiksi.
Tällaistakin näkemystä voidaan kritisoida liian pelkistäväksi. Monet homoseksuaalit eivät, ainakaan oman kertomansa mukaan, ole yhtäkkiä vain valinneet ja päättäneet alkaa kokea homoeroottisia tunteita. Lapsuusajan kokemuksilla (mahdollinen hyväksikäyttö) ja muilla tekijöillä on myös merkitystä ihmisen seksuaaliselle kehitykselle. Mitään homogeeniä ei kuitenkaan ole löydetty. Muutkaan biollogiset alkuperätutkimukset eivät ole tarjonneet vastausta homouden syntyyn, kuten APA myöntää.
Ajatukseen homouden synnynnäisyydestä on syytä suhtautua kriittisesti siksikin, että seksuaalista suuntautuneisuus ei ole kiinteä ja absoluuttisen muuttumaton ominaisuus. Sukupuolinen suuntautuneisuus saattaa vaihdella elämän mittaan. Lisäksi monet entiset homoseksuaalit ovat kertoneet kokeneensa merkittävän muutoksen elämässään heteroseksuaaliseen suuntaan. Näin ollen homouden rinnastaminen perinnöllisiin ja synnynnäisiin ominaisuuksiin, kuten vaikkapa ihonväriin, rotuun tai sukupuoleen on virhe. Mustaihoinen yhdysvaltalainen baptistipastori Dwight McKissic on todennut osuvasti:
Olen kuullut homoseksuaalien sanovan, että he tajusivat olevansa homoja 18 tai 25 tai 33 vuoden ikäisenä. En tunne ainuttakaan mustaihoista, jolle hänen mustaihoisuutensa olisi valjennut vasta 25 vuotiaana … Olen kohdannut ‘entisiä homoseksuaaleja’. Milloinkaan en ole kohdannut ‘entistä mustaihoista’, Michael Jacksonia kenties lukuunottamatta. Mitä tulee homoseksuaalisuuteen ja samaa sukupuolta olevien ‘avioliittoihin’ niin, Jumala on puhunut, eikä hän änkyttänyt. Jumalan sana ei hyväksy homoseksuaalisuutta, eikä myöskään niitä, jotka antavat hyväksyntänsä homoseksuaalisuudelle.”Lopuksi on korostettava, että homouden mahdollinen biologinen alkuperä ei sellaisenaan sanoisi vielä yhtään mitään siitä minkälainen eettinen kanta meidän tulisi siitä muodostaa. Biologisina olentoina geenit vaikuttavat vähintään epäsuorasti kaikkeen ihmisen käyttäytymisessä. Mutta ne eivät sellaisenaan determinoi käyttäytymistä. Saatikka, että paljastaisivat mikä on oikein tai mikä väärin, sopivaa tai sopimatonta, hyväksyttävää tai paheksuttavaa. TIME -lehti esitteli elokuussa 1994 kansijutussaan Infidelity - It May Be in Our Genes tutkimusta, jonka mukaan avioliinen uskottomuus saattaisi selittyä geeneillä. On myös arveltu, että alkoholismi ja väkivaltaisuus aiheutuvat osin geeneistä.
Homoseksuaali psykologi Michael J. Bailey, joka on tullut tunnetuksi homoseksuaalisuuden syntyä tarkastelevista kaksoistutkimuksista, onkin todennut asianmukaisesti: “Mitään selvää johtopäätöstä jonkin käyttäytymismuodon eettisyydestä ei voida johtaa pelkästään biologisen aiheutumisen perusteella, sillä kaikki käyttäytyminen on biologisperäistä.” Itse lesbosuhteessa elävä biologi ja naistutkija (Brown University) professori Anne Fausto-Sterlingin mielestä biologiaan vetoaminen on sekä huonoa tiedettä että huonoa politiikkaa. Tämä siitäkin huolimatta, että biologista argumenttia on hänen mukaansa käytetty menestyksekkäästi jopa oikeustapauksissa. Sukupuolinen suuntautuminen tulisi Sterlingin mukaan nähdä ensisijaisesti eettisenä kysymyksenä.
Kyse ei siis koskaan ole yksinomaan perimästä vaan myös elämänarvoista.
-----------
Aiheesta aiemmin tällä blogilla:
- Sukupuolineutraali avioliitto - Miksi ei?
- YLEn homoilta aiheutti ennätyksellisen erovyöryn kirkosta - ja muuta palautetta
- YLEn homoilta ja Päivi Räsäsen ajojahti mediassa
- Kirkon sisällissota - Vantaan Sanomista poimittua
- Kiirettä pitää - homokeskustelu jatkuu
- Myytti homouden synnynnäisyydestä - mitä tiede sanoo?
- Jos kaksi rakastaa toistaan... Entä jos kolme?
- Arkkipiispa Paarman sateenkaariargumentit eivät vakuuta
- Nissisen homoteologiset argumentit eivät kestä
- Homoseksuaalisuus - luonnollista, luonnon vastaista?
- Homokeskustelu heiluttaa nyt herätysliikkeitä
- Mitä eroa on sukupuolella, rodulla ja sukupuolisella suuntautuneisuudella?
- Ihmisen ja koiran avioliitto - Keskustelu homoadpitosta kiihdytti mieliä eduskunnassa
- Kristittyjen rinnastaminen natseihin on loukkaavaa