Onko Sauli Niinistö vapaamuurari? Vastaus...

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros oli todellinen jännitysnäytelmä. Vasemmistolaisen puna-aatteen totaalinen romahdus, Väyrysen uusi tulemus, Niinistön varmanpäälle pelaaminen ja Haavisto-hypetys.

Tästä tilanteesta lähdetään toiselle kierrokselle. Kampanjointi toiselle kierrokselle selvinneiden ehdokkaiden, Niinistön ja Haaviston välillä on jo alkanut. Sieluista ja ennen kaikkea heidän äänistään käydään kamppailua turuilla ja toreilla ja somessa l. sosiaalisessa mediassa (Facebook, Twitter etc).

Muistan lapsuudesta ala-asteen luokanopettajamme, rehtori Pentti Hakkaraisen sanat, joilla hän aina evästi meitä lapsukaisia suomalaisen demokratian ihanuuteen: ”Muistakaa lapset, kun joku kysyy teiltä, että ketä äänestit, voitte hymyillä ja sanoa ’Mikki Hiirtä’”.

Tämä oli hänen tapansa alleviivata vaalisalaisuutta. Jokaisen oikeutta äänestää oikeaksi katsomallaan tavalla omantuntonsa mukaan. Tätä vapautta tahdon kunnioittaa, enkä ota kirjoituksessani kantaa siihen, ketä sinun tulisi äänestää. Olkoonkin, että mikäli lainkaan tuntee minua ja näkemyksiäni, julistustani ja kirjoitteluani, lienee aika ilmeistä kenelle oman ääneni näissä vaaleissa annan.

Yksi asia on silti todettava suoraan: Äänestyskäyttäytymisen on perustuttava tosiasioihin. Sitä eivät saa ohjata valheelliset huhut, joita levitetään joko tahallaan vahingonteko mielessä tai typeryydestä johtuen vastoin parempaa tietoa. Oikeaa tietoa ei ole vaikea löytää nykyisenä digitaalisen tiedonvälityksen aikana.

Tuskin oli ensimmäisen kierroksen äänet saatu laskettua, niin eikös jostain lähtenyt liikkeelle huhu, joka nyt leviää kulovalkean tavoin kristityiksi itseään kutsuvien parissa: Sauli Niinistö on vapaamuurari!

Tämä on valheellinen huhu, jossa ei ole mitään perää.

Niinistö vastasi tähän kysymykseen jo 29.11.2006 Iltalehden On-line Chatissa, jossa hän tunnin ajan vastaili lukijoiden kysymyksiin. Yksi niistä oli tämä:

Kysymys:

Oletko vapaamuurari?

Vastaus:

En.

Niinistön nimeä ei myöskään löydy takavuosina julkaistuista vapaamuurarien jäsenlistoista.

Eräässä kristittyjen parissa leviävässä sähköpostissa kerrotaan tosiasiana, että ”Niinistö (kokoomus) Oikeustieteen kandidaatti, osallistui bildenberg-kokoukseen vuonna 1997, mihin ovat melkein kaikki viimeisten hallitustemme nimekkäimmät jäsenet osllistuneet, on liittynyt vapaamuurariseuraan - Konstantinus Suuren ritarikuntaan 7.7.2011, kirkon jäsen ja vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoja.”

Niinistö on yhden kerran osallistunut Bilderberger –ryhmän kokoukseen (1997). Kyseessä ei ole vapaamuurarijärjestö, vaan julkisuutta välttelevä poliittisten vaikuttajien kansainvälinen aivoriihi, jota on mediassakin paljon kritisoitu siitä, ettei se anna tietoja kokouksistaan julkisuuteen. Tämä on herättänyt suurta kummeksuntaa, sillä demokratiaan kuuluu avoimuus. Myös Martti Ahtisaari on osallistunut ryhmän kokouksiin.

Edellä mainitun viestin mukaan Niinistö on liittynyt vapaamuurariseuraan nimeltä Konstantinus Suuren Ritarikunta. Väite on väärä siltä osin, että kyseessä ei ole vapaamuurarijärjestö, vaan keskiaikaisesta kristillisestä ristiretkeläisromantiikasta arvonsa ammentava, täysin avoimesti toimiva ja uskonnollisesti sekä poliittisesti sitoutumaton ritarikunta ja järjestö. Kyseessä on ekumeeninen, Aleksandrian ja koko Afrikan Patriarkka ja Paavi Theodoros II:n suojeluksessa toimiva virallinen, kansainvälinen ritarikunta, johon kuuluu noin 500 eri kristillisiin uskontokuntiin kuuluvaa jäsentä. Järjestö harjoittaa hyväntekeväisyystyötä. Sveitsissä 1950-luvun alussa perustetun järjestön tunnuksena on risti, jonka sisällä on Kristuksen kreikankielisen nimen alkukirjaimiin viittaava perinteinen Khi-Ro (XP) symboli, jollaisen voi nähdä kirkkojenkin saarnatuolien koristeena. Kyse ei ole salaseurasta, niin kuin Gideonitkaan eivät ole salaseura.

Suomessa toimii toinen hyvin saman niminen ritarikunta, Konstantinus Suuren ja Pyhän Helenan Perinneritarikunta, joka määrittelee tehtäväkseen lähinnä perinnetoiminnan ylläpitämisen. Järjestön sihteeri vastasi lähettämääni sähköpostitiedusteluun: ”… olemme vapaamuurarijärjestön kanssa täysin erillisiä.” Tässäkään ei ole kyse mistään salaseurasta tai vapaamuurariseurasta, kuten edellä siteeraamassani viestissä väitetään. Eikä Niinistö kuulu tähän järjestöön. Sihteerin kertoman mukaan Suomessa toimii kenties myös kolmas Konstantinuksen -nimeen liitetty ritarikunta vapaamuurarien sisällä.  Mutta Niinistö ei kuitenkaan kuulu siihen, vaan aiemmin mainittuun kristillis-ekumeeniseen ritarikuntaan.

Ja lopuksi, ystäväni sosiaalineuvos Antero Laukkanen otti yhteyttä suoraan Sauli Niinistön erityisavustajaan Mikko Kortelaiseen, joka välitti Sauli Niinistön terveiset liikkeellä olevaan huhuun liittyen: "Sauli Niinistö ei ole vapaamuurari!" Sellaisissa väitteissä ei ole mitään perää.

Hieman myöhemmin, 25.1. Laukkanen sai puhelimitse yhteyden Sauli Niinistöönn henkilökohtaisesti. He juttelivat pitkän puhelun toistensa kanssa. Niinistö vahvisti Laukkaselle henkilökohtaisesti: "En ole kuulunut, enkä koskaan tule kuulumaan vapaamuurareihin". Konstantinus Suuren Ritarikuntaan hänet kutsuttiin ja liitettiin kunniajäsenenä. Hän ei ole käynyt läpi mitän rituaaleja, eikä häntä ole edes lyöty ritariksi järjestön tapojen mukaan. 

Joten.

Joku roomalainen valtiomies muinoin taisi sanoa, että huhupuheet elävät vain niin kauan kunnes totuus tulee julki. Totuus on nyt julki ja on aika lakata levittämästä perättömiä huhuja. Sellaisten levittäminen saattaa kristityiksi itseään kutsuvat omituiseen valoon.

Tosiasioiden valossa vastaus blogin otsikon kysymykseen "Onko Sauli Niinistö vapaamurari?" on siis ehdoton "Ei"

Case closed.

Jokaisen kristityn tulee käyttää ja täyttää kansalaisvelvollisuutensa ja äänestää. Äänestämättä jättäminen ei ole vaihtoehto.

-------

Video: Why I hate religion, but love Jeesus

Lähes 15 miljoonaa katsojaa YouTubessa kerännyt riimittelijä herättää ajatuksia videolla, jossa korostetaan kuolleen uskonnollisuuden ja Jeesukseen uskomisen välillä. Enjoy.

Hanskat jäihin – Kirpeää kinastelua Kuopion piispanvaaleissa

On aika poikkeuksellista Suomessa se miten piispanvaaliehdokkaat ovat käyneet toisiinsa teologisesti käsiksi julkisuudessa. Kaikkihan alkoi Sakari Häkkisen kyseenalaistaessa joulun alla antamassaan haastattelussa uskontunnustuksen ”kirjaimellisen” tulkinnan ja Jeesuksen neitseellisen sikiämisen. Tähän ottivat kantaa ehdokkaat Miika Ruokanen ja Jari Jolkkonen, joiden mielestä tulisi pitäytyä uskontunnustuksen perinteisessä tulkinnassa eikä irtautua siitä. 

Ruben Stiller nimesi Pressiklubissa viime vuoden viralliseksi Mielensäpahoittajien vuodeksi. Eikä kirkollinen kenttä jäänyt tässä poliittista kenttää huonommaksi.

Häkkinen otti Jolkkosen ja Ruokasen kritiikistä nokkiinsa ja äityi blogissaan syyttämään Jolkkosta loanheitosta ja jopa siitä, että systemaatikkona Jolkkoselta on ilmeisesti eksegetiikan perusteet ihan hukassa. Ruokanenkin sai osansa viimeistään nyt kun Häkkinen luonnehti häntä ja Jolkkosta uhkaksi kirkolle.

Jolkkosen mielestä tällaiset uhkapuheet ovat väärä tapa vaikuttaa piispanvaaleissa eikä ymmärrä mistä peloista ne kumpuavat. Ruokanen piti Häkkisen uhkakuvien maalailua aivan järjettömänä.

Käynnissä olevaa keskustelua piispaehdokkaiden välillä voisi arvioida laajstikin. Mutta yksi asia on käymässä entistä selvemmäksi: Kuopion piispanvaaleissa on kyse kristinuskon syvimmästä olemuksesta.

Lueskellessani Kotimaa24.fi uutisia ja sitä minkälaisia terveisiä ehdokkaat toisilleen sen kautta kulloinkin lähettävät silmiini osui kommenttien joukossa SLEY:n Savo-Karjalan piirijaoston johtajan, pastori Manu Ryösön kommentti. Tapanani ei ole postata muilta nettipalstoilta puheenvuoroja omalleni, mutta Ryösön kirpakan tekstin kohdalla teen poikkeuksen. Mielestäni Ryösön terävänäköinen kommentti ”tunkee lävitse ja erottaa nivelet ja ytimet”:

Arvoisat Jari Jolkkonen ja Miikka Ruokanen kannattajineen!

Ottakaa nyt hyvät ihmiset tosissaan Sakari Häkkisen viesti. Hän on todella tosissaan siinä, että klassisen kristinuskon edustajat ovat uhka hänen edustamalleen "kirkolle".

On aika huomata, että tällaiset (jopa hiippakuntadekaanin tasoiset) henkilöt ovat näin merkittävällä tavalla vieraantuneet klassisen kristinuskon olemuksesta. Tämä kertoo hyvin karua kieltä siitä yhteisöstä, jota seuraava Kuopion piispa tulee edustamaan.

Ei ole syytä epäillä, etteikö Sakari Häkkinen kannattajineen kokisi vähänkin klassisemmalla tavalla puhuvia pastoreita uhkaksi. Kuopion tilanne on siten todella paha. Enää uhkakuvaksi ei riitä edes naispappeuden vastustaminen tai homoseksuaalisen elämäntavan syntinä torjuminen. Nyt jopa tekin Jari Jolkkonen ja Miikka Ruokanen olette uhka. - Te, jotka olette olleet itsekin osaltanne mahdollistamassa homoseksuaalisen elämäntavan toteuttamista kirkossanne, tai ainakin suostumassa siihen siunausrukouksen muodossa + alttaripalveluksessa ko. elämäntavassa elävien kanssa.

Nyt olisi siis aika huomata, että ko. uhka ja uhkakuvat ovat todellisia. Myös uhkakuvien ääneen sanominen kuuluu vastuulliseen päätöksentekoon. Tässä Häkkinen on rehellinen, vaikka edustaakin jo eräänlaista "antikirkkoa". Häkkisellä ei liene monopoliasemaa määritellä jotakin uhkaksi "kirkolle". - Olette tekopyhiä, jos ette myönnä tällä tavoin tulehtuneen ja sekavaksi päässeen moniarvoisuuden olevan vakava uhka tunnustuksellisen kirkon olemukselle. - Eikö ole pikemminkin hyvä, että tämä kupla on nyt puhjennut?

Lyhyesti sanottuna Sakari Häkkisen arvoja edustavat pastorit ovat uhka kristilliselle kirkkokunnalle. - Mutta jonkinlainen uhka ovat myös ne, jotka yrittävät lakaista maton alle sen, että näinkin räikeä vastakkainasettelu tulisi tunnustaa ääneen. Mikään tunnustuksestaan tietoinen luterilainen kirkkokunta ei voisi pitää Sakari Häkkisen tavoin argumentoivaa pastoria edes apupappina. Piispaehdokkaaksi hän ei kuuluisi missään nimessä. Tämä tilanne kertoo korutonta kieltään Suomen evl-kirkon tilasta.

Sanan äärellä - Kaikki meidän parhaaksemme

”Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut” (Room. 8:28, KR-38).

Paavalin sana on tuonut lohtua monelle vaikeuksien kanssa kamppaileville. Toiset se on saattanut hämminkiin: Miten kokemani vastoinkäymiset voivat koitua parhaakseni?

Paavali ei sano, että kaikki mitä meille tapahtuu on hyvää.Tosin hän ei myöskään sano, että meille ei koskaan tapahdu mitään hyvää ja parempi olisi varautua vain pahaan.

Mutta ettei Kristuksen omille voisi sattua mitään pahaa, vaan ainoastaan hyvää, ei sisälly mainittuun jakeeseen. Myöhemmin samassa luvussa Paavali päinvastoin kuvailee Kristuksen omien kohtaamaa tuskaa, ahdistusta, vainoa, vaaroja sekä muita mahdollisia vastoinkäymisiä.

Paavali ei myöskään sano, että kaikki mitä maailmassa tapahtuu koituu lopulta joka ikisen ihmisen parhaaksi erotuksetta. ”Mitä se hyödyttäisi ihmistä vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon”, lausui Jeesus.

Kaikki, oli se hyvää tai pahaa, sen sijaan vaikuttaa yhdessä (synergei) niiden parhaaksi, jotka Jumala on kutsunut Kristuksessa omikseen.

Mutta miten ihmeessä kaikki voi tällä tavalla vaikuttaa kristityn parhaaksi? Ensiksi on määriteltävä mikä on se ”hyvä” tai ”paras”, josta Raamattu puhuu.

Ihmisen näkökulmasta ”hyvää” voi olla nautinto ja menestys, hyvät oltavat ja hyvä terveys. Nämä ovat eittämättä hyviä asioita meidän näkökulmastamme.

Kuitenkaan Jumala ei ole luvannut maksimoida meidän nautintoamme ja menestystämme tässä ajassa. Paavalihan puhuu samassa luvussa 8 kristittyjä kohtaavasta vastoinkäymisistä "Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta", sanoi Paavali (Apt. 14:22). 

Sen sijaan Paavali rohkaisee sanomalla, että mikään kristittyä kohtaavista vastoinkäymisistä ei voi erottaa  Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Raamatun mukaan Jumala on hyvä. Hän on suurinta ja parasta mitä koko maailmankaikkeudessa on. Hänen yläpuolellaan ei ole mitään suurempaa tai parempaa. Sitä on olla Jumala. Hän toimii tosi parhaaksemme tehdessään kaikkensa, jotta tulisimme osallisiksi siitä mikä on kaikkein parasta koko maailmassa – Hänestä itsestään! 

Onko Jumala siis itsekäs? Ei. Itsekäs on sellainen, joka kuvittelee olevansa muita parempi ja ajattelee silti vain omaa etuaan. Mutta entä jos ihan oikeasti on kaikkia parempi?

Jumala ei ole väärässä ajatellessaan olevansa parasta ja suurinta mitä kaikkeudesta löytyy, sillä hänhän on sitä. Hän on kaikkeuden luoja ja valtias, jonka yläpuolella ei ole ketään suurempaa tai mahtavampaa.

Lisäksi Jumala ei ajattele vain omaa etuaan. Kristuksessa hän haluaa jakaa luoduilleen täysin ansiotta kaikkein parasta mitä maailmankaikkeudesta löytyy, Itsensä.

Jopa sellainen ahdinko, joka saattaa olla Jumalan kuritusta kristityn elämässä, ei anna syytä epätoivoon. Sillä on sama päämäärä: "Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään" (Hepr. 12:10).

Kun siis Paavali puhuu siitä, että Jumala saa kaikki asiat yhdessä vaikuttamaan niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, hän ei tarkoita vain jotain ajallista katoavaa hyvää, vaan kaikkein parasta ja korkeinta hyvää mitä ihmiselle on tarjolla – osallisuus Jumalan rakkaudesta Kristuksessa.

Jumala huolehtii siitä, että edes vastoinkäymiset, ahdistus ja vaarat eivät voi erottaa meitä hänestä, vaan ne päinvastoin yhdessä vaikuttavat meidän parhaaksemme.

Jokainen Raamattua lukenut muistaa varmasti Jobin tapauksen. Kaikki hänen kokemansa vastoinkäymiset huipentuivat Jumalan suuruuden kohtaamiseen. Se antoi Jobille aivan uuden näkökulman todellisuuteen: "Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa … Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut." (Job. 42:1, 5).

Meille saattaa jäädä tässä elämässä kipeäksi salaisuudeksi se miten jokin tietty vastoinkäyminen vaikuttaa parhaaksemme, kun siltä ei kerta kaikkiaan yhtään tunnu. Mutta Jumala itse sanassaan vakuuttaa, että näin on. Siksi ”me tiedämme”, että kaikki vaikuttaa Jumalan lasten parhaaksi.

Vastoinkäymisten ei siksi tarvitse lannistaa. Ne eivät tarkoita, että Jumala olisi hylännyt. Jos jotain, niin sen tämä raamatunjae lupaa, että vastoinkäymiset eivät ole mikään merkki Jumalan hylkäämisestä. Ne eivät voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Sammeli Juntunen: Jumalan olemassaolon rationaalinen pohdinta kuuluu kristinuskoon

Sammeli Juntunen kirjoitti Kotimaa -lehdessä loppiaisen alla (5.1.2012) kolumnin Terveisiä Oxfordista. Siinä hän käsittelee Richard Dawkinsin kieltäytymistä väittelystä William Lane Craigin kanssa. Asia, josta Dawkins on saanut kritiikkiä myös ateistikollegoiltaan. 

Pointtini ei nyt kuitenkaan ole Dawkinsin poisjäämisen syiden setvimisessä.

Yliopiston dosenttina toiminut kansainvälisesti arvostettu Luther-tutkija, sekä nykyään savonlinalainen kirkkoherra Sammeli Juntunen kuitenkin tiivistää hyvin syyt miksi Jumalan olemassaolon rationaalinen pohdinta yleisesti ottaen kuuluu kristinuskoon:

Jumalan olemassaolon rationaalinen pohdinta kuuluu kristinuskoon kolmesta syystä. Ensinnäkin se muistuttaa, että Jumala ei ole ihmisen mielikuva tai tunne tai uskonnon luomus. Hän on kaikkeuden Luoja, josta on viitteitä koko todellisuudessa, myös siinä, jota tarkastellaan järjellä. Toiseksi, vaikka järjellinen jumalantuntemus on vaillinaista, se on eräs edellytys sille, että puhe Jumalasta on ymmärrettävää. Kolmanneksi: vaikka usko ylittää järjen, se ei ole siitä kokonaan erossa."

Juntunen toteaa lopuksi, että tällainen pohdinta hieman pimennossa luterilaisuudessa, jossa usein paetaan heppoiseen ratkaisuun erottamalla usko ja järki omiksi saarekkeiksi. Tällaista ratkaisua on kritisoinut Oxfordissa tutkijana toimiva Aku Visala kirjassaan Mitä tiede ei voi sinulle kertoa (Perussanoma 2010).

-----