maanantai 30. huhtikuuta 2012

Sukupuolineutraali aviolitto - kyllä vai ei?

(Alustukseni Lappeenranta salissa 29.4.2012. Tilaisuus kokonaisuudessaan on katsottavissa YouTubessa: http://www.youtube.com/watch?v=NW2WPC8m1pU)


Tämän iltapäivän tilaisuuden otsikkoon Sukupuolineutraali avioliittolaki – Kyllä vai ei? vastaan omassa puheenvuorossani, että ”ei”.
Avioliitto on vanhastaan ollut olemassa liittääkseen yhteen toisiaan rakastavan miehen ja naisen, jotta lapsilla olisi rakastavat biologiset vanhemmat, oma isä ja äiti. Avioliiton olemukseen kuuluu vastakkaisten sukupuolten luonnollinen periaatteellinen yhteys jälkeläisiin. Avioliiton kannalta sukupuolella on siten olennaisella tavalla merkitystä.
Koska avioliitolla on oma olemuksensa, se ei ole pelkkä henkilökohtainen vakaumus tai pelkkä yhteiskunnallinen, sopimuksenvarainen rakennelma, kuten oikean puoleinen liikenne. Avioliittolaki ei voi olla sukupuolineutraali, koska avioliitto ei sitä ole.  Niinpä samaa sukupuolta olevien parisuhteista ei edes lainsäädännöllä tule avioliittoja niin kuin ei palloista tule kuutioita vain koska voisimme käyttää niistä innovatiivista termiä ”kulmaneutraali ympyrä”, tai vaatimalla edistyksellisen tasa-arvon nimissä kaikkia geometrisia kuvioita käsiteltävän ikään kuin niiden keskinäisillä eroilla ei olisikaan mitään merkitystä geometrialle.
Ovatko lapsettomat avioparit edellisen valossa sitten lainkaan avioliittoja? Miehen tai naisen hedelmättömyydestä tai ikääntymisestä johtuva lapsettomuus ei katkaise avioliiton olemuksen mukaista luonnollista periaatteellista yhteyttä jälkeläisiin. Eihän sairaudesta tai ikääntymisestä johtuvasta näön heikkenemisestäkään voida päätellä, ettei silmillä ole mitään luonnollista periaatteellista yhteyttä näkemisen kanssa. Mies-nais parin tapauksessa lapsettomuus on poikkeus – jota lisäksi joissain tapauksissa on mahdollista hoitaa ja joissain tapauksissa se ajan myötä korjaantuu itsestään. Lapsettomuus samaa sukupuolta olevien parien kohdalla on periaatteellisella biologisella tasolla sääntö vailla ainuttakaan poikkeuksia. Avioliiton perustana oleva luonnollinen realiteetti on ohittamaton.
Nykyistä avioliittolakia on - esimerkiksi hiljattaisessa eduskuntakeskustelussa -  poleemisesti verrattu Etelä-Afrikan rotuerotteluun. Miltä tuntuisi jos meillä olisi erilaiset avioliittolait ihonväriltään erilaisille ihmisille? Luonnollisesti se ei ainoastaan tuntuisi väärältä. Se olisi, ja on väärin. Tunteisiin vetoava retoriikka johtaa kuitenkin harhaan sotkemalla keskusteluun tekijöitä, jotka ovat avioliiton kannalta tosiasiassa epäolennaisia, tässä tapauksessa ihonväri, sellaisten kanssa, jotka tosiasiassa ovat olennaisia, kuten sukupuoli. Ihonvärillä ei ole merkitystä. Sukupuolella on. Niin ikään ”parisuhdeapartheidin” tunnusmerkistöä ei täyttäisi se, että miehiltä puuttuu tasavertainen oikeus kohdunpoistoon.
Retorisilla apartheid-rinnastuksilla on toinenkin fataali heikkous: Homoseksuaalisuus ei ole ihonvärin tavoin geneettisesti määräytyvä perinnöllinen ja  muuttumaton synnynnäinen biologinen ominaisuus.  ”Seksuaalinen suuntautuminen voi myös muuttua tai painottua ajan kuluessa”, toteaa dosentti Markku Hyyppä. Samaa ei voida sanoa ihonväristä ja etnisyydestä. Vaikka media on aika ajoin julistanut tieteen paikallistaneen homouden alkuperän milloin geeneihin tai aivoihin, eivät tällaiset biologisoivat alkuperätutkimukset ole kestäneet lähempää tieteellistä tarkastelua. Äsken mainittu, homoseksuaalisuuteen sinänsä myönteisesti suhtautuva neurologian dosentti Markku Hyyppä kritisoi kirkollisen homomyönteisen Yhteysliikkeen julkaisemassa kirjassa Synti vai Siunaus (Kirjapaja 2003) sellaista ”luonnontieteellä höystettyä essentialismia”, joka on pyrkinyt etsimään homouden ydintä biologiasta. Hyyppä toteaa tekstissään muun muassa: ”Kylmästi on todettava, että homoseksuaalisuutta biologisoivat tutkimukset ovat yllättävän usein väärennöksiä. Periytyvyyteen uskovien päättelyketjussa on suuria teoreettisia aukkoja. Mahdollisuuksia on niin paljon, että homogeenistä puhuminen on pelkkää tieteisuskoa.” Myös valtiotieteen tohtori, SETA:n perustajajäsen, Olli Stålström väitöskirjassaan Homoseksualismin sairausleiman loppu (Gaudeamus 1997), on kritisoinut erilaisten biologisoivien alkuperätutkimusten tieteellisiä heikkouksia. Viitaten Bynen yhteenvetoon hän toteaa, että ”ei ole vakuuttavaa näyttöä minkään hormonaalisen tai geneettisen tekijän vaikutuksesta homoseksuaalisuuden syntyyn”.
Vaikka tästä ei voida yksinkertaistaen johtaa samaan sukupuoleen kohdistuvan kiinnostuksen pelkistyvän tahdonalaiseksi päätökseksi ja ratkaisuksi – vaikka toisenlaisiakin ääniä löytyy, kuten lesboaktivisti Akuliina Saarikoski, joka puhuu avoimesti ”seksuaalikäännyttämisestä” – voidaan silti sanoa, että yleiselle virheelliselle uskomukselle homouden synnynnäisyydestä ei löydy tieteellistä perustaa.
Koska homoseksuaalisuus ei ole ihonvärin tavoin synnynnäinen, geneettisesti periytyvä, muuttumaton biologinen ominaisuus on epäasiallista ja loogisesti kestämätöntä pelata minkään sortin retorisella apartheid-syrjintäkortilla ja siten arvostella avioliiton rajaamista miehen ja naisen välille nykylainsäädännössä. Homoseksuaalit eivät muodosta mitään etnistä kansanryhmää.
Avioliiton rajaaminen miehen ja naisen väliseksi ei ole uskonnollinen näkemys. Nykyinen avioliittolainsäädäntö ei siis perustu johonkin arkaaiseen muka uskonnolliseen käsitykseen, joka olisi jo korkea aika ajantasaistaa ja putsata yhteiskunnallisesta lainsäädännöstä pelkästään kirkkojen seinien, tai vielä paremmin, uskovien korvien väliin. Tätä heijasteli ministeri Alexander Stubbin puhe eduskunnassa, kun hän korosti jätetyn lakiesityksen koskevan avioliittoa vain yhteiskunnallisena instituutiona. ”Kirkot voivat jatkossakin itse päättää omista edellytyksistään”, Stubb totesi.  
Uskonto merkitsee sitä, että olet luterilainen, helluntailainen, vapaakirkollinen, roomalaiskatolinen, muslimi tai juutalainen tai vastaavaa. Uskontoa ei ole se, että olet naimisissa. Lainsäädännössämme esiintyviä asioita voidaan myös perustella uskonnollisesti, mutta kyseiset lait eivät silti aja mitään uskonnollista agendaa. Raamatussa sanotaan: ”Älä varasta”. Varastamista vastustavat lait eivät silti ole jotain uskonnollista tuputtamista. Varastaminen ei ole väärin vain koska Raamattu niin sanoo. Pikemminkin, koska varastaminen on väärin Raamattu sanoo, että se on väärin. Avioliiton rajaaminen miehen ja naisen välille ei ensi sijassa perustu siihen, että Raamattu niin sanoo, ja ole siten uskonnollinen kysymys. Raamattu sanoo niin, koska avioliitto ON miehen ja naisen muodostama yleisinhimillinen instituutio. Se, että tämä näkemys on yhteneväinen myös uskonnon kanssa, ei tee nykyisen avioliittolain ”yksi mies / yksi nainen” periaatteesta uskonnollista.
Se, että Jumalan kuvaksi luodut ihmiset ovat miehiä ja naisia, ei johdu siitä, että Raamattu sanoo heidän olevan miehiä ja naisia. Raamattu sanoo niin, koska on yleisinhimillinen tosiasia, että ihmiset ovat miehiä ja naisia. Tämän on nähty heijastelevan Jumalan luomaa ja säätämä todellisuutta.
Tämä johtaa minut muutamalla ajatuksella koskettelemaan kysymystä avioliitosta myös kristillisen raamattuselitysperinteen ja kirkkohistorian valossa. Asia on akuutti, koska kysymys sukupuolineutraalista avioliittolaista koskettaa myös kirkossa käytävää keskustelua. Otan lyhyesti kantaa kahteen eri kysymykseen: Ensiksi, oliko Paavali, kuten usein kuulee väitettävän, tietämätön rakkauteen ja sitoutumiseen perustuvista samaa sukupuolta olevien suhteista ja tuomitsiko hän ainoastaan hyväksikäytön ja alistamisen, koska saattoi tuntea vain sellaiset homoseksuaaliset suhteet? Tämän ajatuksen teki 1980-luvulla tunnetuksi Yalen yliopiston edesmennyt historioitsija professori John Boswell ja se tulee vastaan yhä vieläkin suomalaisessa keskustelussa. Viimeksi Juha Sihvolan, vuoden 2011 kristilliseksi kirjaksi valitussa teoksessa Maailmankansalaisen Uskonto. Toiseksi, väite (ja tämäkin palautuu alunperin Boswelliin), että kirkko keskiajalla olisi siunannut samaa sukupuolta olevia avioliittoihin ja myöhemmin jyrkentänyt kantaansa.
Mihin apostoli Paavalin homoseksuaalisen käyttäytymisen torjuva kanta Roomalaiskirjeen 1 luvussa (1:19-28) siis perustuu? Raamattu niin vanhan kuin uudenkin testamentin osalta suhtautuu poikkeuksetta ja johdonmukaisesti torjuvasti homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. Yhtä johdonmukaisesti Jumalan tahdon mukainen sukupuolielämä sijoitetaan aina poikkeuksetta miehen ja naisen muodostamaan avioliitoon. Taustalla on luomiskertomus, jonka Jeesus vahvisti Matteuksen evankeliumin 19 luvussa sanoessaan: ”Ettekö ole lukeneet, että Jumala jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa… minkä Jumala on yhdistänyt sitä älköön ihminen erottako. ” Myös apostoli Paavalin teksti palautuu kiistattomasti tähän luomiskertomukseen.
Teologian tohtori Robert Gagnon Pittsburghin teologisesta seminaarista on perusteellisessa tutkimuksessaan The Bible and Homosexual Practice – Text and Hermeneutics, sekä lukuisissa aihetta käsittelevissä artikkeleissaan osoittanut kiistattomasti kuinka Paavalin Roomalaiskirjeen teksti linkittyy lukuisten terminologisten ja rakenteellisten yhtymäkohtien kautta juuri 1 Mooseksen kirjan luomiskertomukseen (LXX). Paavali käyttää samoja ilmaisuja, seuraa luomiskertomuksen rakennetta ja puhuu korostetusti alkukielen mukaan miessukupuolesta ja naissukupuolesta. Paavalille kyse ei ollut vain hyväksikäytöstä tai alistamisesta, mikä edellisen lisäksi näkyy hänen tavastaan puhua naisten homoseksuaalisesta käyttäytymisestä. Osapuolten keskinäinen kiintymys ja kunnioitus eivät olleet ratkaisevia kysymyksiä. Ei niin, ettei Paavali olisi sellaisista ollut tietoinen. Gagnon sekä  useat toiset tutkijat ovat kiistattomasti osoittaneet, että antiikin aikana tunnettiin keskinäiseen kiintymykseen perustuvat aikuisten väliset homosuhteet. Platon kirjoittaa teoksessaan Pidot jopa eliniän kestävästä syvästä kiintymyksestä samaa sukupuolta olevien aikuisten miesten välillä. Ateenan torilla oli Paavalin päivinä kahden samaa sukupuolta olevan aikuisen miehen, Harmodiuksin ja Aristogeitoksen, keskinäistä rakkautta ylistävä patsas. Platonin, Aristoteleen ja Hippokrateen perinteissä pohdiskeltiin lisäksi josko ainakin jonkin sortin kiinnostus samaan sukupuoleen saattaisi olla jossain määrin biologisperäistäkin, siis synnynnäistä! Väite jonka mukaan tiedämme tänään ratkaisevasti enemmän kuin mitä uuden testamentin aikana on voitu tietää ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Olkoonkin, että tätä myyttiä toistellaan meillä jatkuvasti jopa piispallisilta tahoilta. Rakkaus-, orientaatio- ja synnynnäisyysargumentit tunnettiin Paavalin päivinä. Niinpä, kuten Luis Crompton, itsekin homoseksuaali, toteaa 500-sivuisessa tutkimuksessaan Homosexuality and Civilization: ”Ajatus, että homoseksuaalien keskinäinen kiintymys tekisi suhteesta hyväksyttävän, olisi ollut täysin vieras Paavalille ja kenelle tahansa juutalaiselle tai varhaiselle kristilliselle kirjoittajalle.” Luomiskertomuksen valossa Paavali siis torjui absoluuttisesti kaikenlaiset homoeroottiset suhteet Jumalan luomisjärjestyksen, jota mieheyteen ja naiseuteen kuuluva ruumiillisuus heijastaa, vastaisena.
Entä sitten kysymys miesparien siunaamisesta keskiaikaisessa kirkossa? Sekä idän että lännen kirkoissa tunnettiin keskiajalta periytyvä ns. veljeksi tekemisen (kreik. adelfopoiesis) riitti, jossa pappi lukee erityisen siunausrukouksen ja liittää siten kaksi ystävää hengellisesti toinen toisiinsa.  Näihin teksteihin kiinnitti huomiota historioitsija John Boswell 1994 ilmestyneessä tutkimuksessaan ja antoi ymmärtää, että kirkko olisi siunannut samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon Näitä siunaustekstejä löytyy suomeksi käännettynä professori Jukka Korpelan kirjasta ”Miesparin Siunaaminen”.
Boswellin revisionsitinen tulkinta on kuitenkin saanut täystyrmäyksen  historiantutkijoiden toimesta. Mainittakoon vaikkapa Boswellin siteeraama bysanttilaisen avioliittoteologian ja kanonisen lain asiantuntija Patrick Viscuso, joka kritisoi Boswellin tulkintaa ”Epäonnistuneeksi yritykseksi kirjoittaa historia uudelleen”. Viscuson mukaan adelfopoiesis riitin ja avioliiton solmimisen välillä oli ratkaisevia eroja. Avioliiton solmiminen keskiaikaisessa kirkossa oli useampivaiheinen prosessi, jossa vanhemmat ja sukulaiset osallistuivat kiinteästi avioliiton solmimisen jokaiseen vaiheeseen. Adelfopoiesis sisälsi vain siunausvaiheen elementit ja oli ainoastaan kahden henkilön, useimmiten miesten, keskinäinen siunaushetki. Tällainen ystävyyden siunaaminen synnytti osapuolten välille ”hengellisen veljeyden" (pneumatikous adelfous), jonka ”ei-lihallista” luonnetta korostettiin varoituksilla olla aiheuttamatta pahennusta. Siinä missä avioliiton purkamisesta oli runsaasti säädöksiä, ei hengellisen ”ystävyysliiton” purkamisesta ollut minkäänlaisia säädöksiä. ”Mitä tahansa nämä tekstit ovat, ne eivät ole avioliittoseremonioita koskevia tekstejä,” toteaa myös historioitsija Brewnt D. Shaw (Lethbride University) omassa arviossaan. Hän moittii Boswellia tekstien harhaanjohtavista käännöksistä sekä tulkinnoista, jotka menevät ylitse todistusaineiston. Kristinuskon historiaan erikoistunut apulaisprofessori Robin Darling Young, joka itse matkallaan Lähi-idässä sai Syyrian kirkossa naispuolisen tutkijakollegansa kanssa adelfopoiesis siunauksen pitää Boswellin teesiä kestämättömänä ja epäonnistuneena: ”… kirjoittajan kivuliaan väkinäinen pyrkimys valjastaa kirkkohistoria suosimansa homoseksuaalisen asian tueksi epäonnistuu suorastaan nololla tavalla", Young summaa.  Kun pyysin professori Youngilta radiohaastattelua hän vastasi sähköpostilla: ”Minä vastustan huonoa historiantutkimusta, en homoliittoja. En ole käytettävissä haastatteluanne varten.”
Keskiaikainen kirkko ei siis ole siunannut samaa sukupuolta olevien avioliittoja, eikä kirkkohistoriasta siten löydy nykyiseen kirkolliseen keskusteluun relevanttia tukea tällaiselle revisionistiselle uustulkinnalle.
Lopuksi mainitsen kaksi asiaa. Ensiksi, homoseksuaaleilla tulee miehinä ja naisina olla yhteiskunnassa yleisesti ottaen samat oikeudet ja velvollisuudet, kuin muillakin miehillä ja naisilla. Nämä heillä eittämättä suomalaisessa yhteiskunnassa jo on. Heille myös kuuluu kanssaihmisinä sama arvonanto ja henkilökohtainen loukkaamattomuus kuin kenelle tahansa. Homoseksuaalisuus ei kuulu rikoslakiin. Mutta sen paikka ei ole myöskään avioliittolaissa. Avioliittolain ei tarvitse kohdella täysin samalla tavalla kaikkia kuviteltavissa olevia yhteiselämän muotoja ollakseen tasa-arvoinen. Asianmukaisesti oikeudenmukaisen avioliittolain tulee heijastaa avioliiton omaa olemusta. Nykyinen avioliittolaki kohtelee kaikkia miehiä ja naisia samalla tavalla, eikä rajoita kenenkään mahdollisuuksia avioitua sen enempää kuin avioliiton solmimisen kannalta, ja avioliiton oman olemuksen huomioon ottaen yhteiskunnallisesti on välttämätöntä.
Ja aivan vihoviimeiseksi lopuksi. Toisin kuin Beatles –yhtye aikanaan lauloi rakkaus ei ole kaikki mitä tarvitaan. Hyvä yhteiskunta pitää aina heikoimpien jäsentensä puolta. Hyvä yhteiskunta ei milloinkaan tarkoituksella pyri luomaan isättömiä tai äidittömiä perheitä. Kuitenkin juuri näin käy jos nykyinen avioliittolaki muutetaan sukupuolineutraaliksi. Ei ole mitään rakkaudellista tai oikeudenmukaista siinä, että lasten luonnollinen oikeus omiin biologisiin vanhempiinsa lähtökohtaisesti riistetään. Yksikään tieteellinen teoria lapsen kehityksestä ei sano, että lapset tarvitsevat samaa sukupuolta olevat vanhemmat - olivat nämä miten rakastavia tahansa -, vaan että lapset tarvitsevat äidin ja isän. Kaksi maailman rakastavinta äitiä maailmassa eivät voi olla isä pienelle lapselle. Rakkaus sellaisenaan ei varusta äitejä opettamaan lapsiaan, kuinka olla mies. Samoin kaksi mitä rakastavinta miestä eivät voi olla lapselle äiti. Voitteko kuvitella kahta miestä opastamassa nuorta tyttöä, joka saa ensimmäiset kuukautisensa tai auttamassa häntä valikoimaan itselleen ensimmäiset rintaliivit? Sellainen tilanne sopisi television perhekomedioihin hyvin, mutta huonosti nuoren tytön todelliseen elämään. Kuinka kaksi rakastavaa homoseksuaalia miestä voi opettaa poikaa rakastamaan naista ja välittämään hänestä puolisona? Kuinka poika voi nähdä esimerkin tästä kotona, jossa sellaista esimerkkiä ei ole olemassa? Mitä kaksi rakastavaa äitiä esimerkillään opettaisi pienelle tytölle miehistä? Kuinka tasapainoinen hänen saamansa kuva on? Eikö samaa sukupuolta olevien suhteista lähtökohtaisesti puutu monia sellaisia tärkeitä asioita, joita lapset tarvitsevat, koska niistä puuttuu toinen lapsen luonnollisista vanhemmista ja siten yksi olennainen osa hänen ihmisyyttään?
Kuten avauksessani totesin: Avioliitto on sitä varten, että se liittää yhteen toisiaan rakastavan miehen ja naisen, jotta lapsilla olisi rakastavat biologiset vanhemmat, oma isä ja äiti. Avioliitto miehen ja naisen muodostamana instituutiona on yhtä vanha ilmiö kuin hengittäminen. Kummastakaan ei voida luopua ilman seurauksia.

-----
Aiheen liittyvää tällä blogilla: 

10 kommenttia:

Tomi Helminen kirjoitti...

Kiitos. Nyt olen vihdoin päätynyt täydelliseen ratkaisuus homoliitto kannassani! Avioliitto uskonnollisena terminä on uskon sisäinen asia. Täten jää kirkon ja pappien päätettäväksi siunaavatko homoliittoja. Laki puolestaan tulee olla sama kaikille, jolloin avioliitto lakisääteisenä instituutiona tulee olla kaikkien tavoitettavissa, joille lain piiriin kuuluminen tai kuulumattomuus on merkittävää.

Näin kirkko isät saavat pitää avioliittonsa ja homot saavat tasa-arvonsa. Jätän tässä myös aukon samalla moniavioisille, mutta rajaan pois liitot lemmikkien ja vapauden patsaiden kanssa, joissa avioliitto lailla ei olisi mitään merkitystä. Vaikka tuskin se keneltäkään olisi pois sekään, niin parempi jättää turhat lait toteuttamatta.

Muu on vain turhaa ihmisten kiusaamista omien itsekkäiden periaatteiden vuoksi. Ihmisillä oltava vapaus valita omassa elämässään kulkeeko kristillistä tietä vai ei.

Vertaa Lutherin regimenttioppi.

Kalle kirjoitti...

Laki on jo sama kaikille, eikä homoseksuaalien avioliitto-oikeus lisää, vaan vähentää tasa-arvoa.

Tomin kirjoituksessa jäin ihmettelemään, miksi liitto lemmikin kanssa olisi merkityksetön ja ei kuulu tasa-arvon piiriin, jos homoliitto oletetaan merkitykselliseksi ja tasa-arvoa lisääväksi?

Vetoat ei se ole keneltäkään pois -argumenttiin, vaikka esim. homoavioliiton kohdalla pitäisi pystyä perustelemaan miksi niitä ylipätään tarvitaan yhteiskunnassa ts. etteivät ne vain edustaisi joidenkin ihmisten itsekkäitä haluja.

Mitä Timo olet mieltä liitosta
alaikäisen tai lähisukulaisen kohdalla?

Anonyymi kirjoitti...

Tomin kirjoituksessa jäin ihmettelemään, miksi liitto lemmikin kanssa olisi merkityksetön ja ei kuulu tasa-arvon piiriin, jos homoliitto oletetaan merkitykselliseksi ja tasa-arvoa lisääväksi?

Periaatteessa minä en vastusta avioliittoa eri lajia olevan yksilön kanssa, kunhan vaan nuo yksilöt tajuavat täysin ne oikeudelliset yksityiskohdat, jotka liittoon sisältyvät ja vapaaehtoisesti siihen suostuvat.

Koira ei tajua. Älykäs ufo-olento voisi tajuta...

Kun hetkenkin oikeasti ajattelee, niin tajuaa, että tuo lemmikkiavioliito-vertaus on vain ja ainoastaan ilkeilymielessä ja herjausmielessä esitetty. Kuka tahansa hiemankin ajatteleva tajuaa sen. Se ei ole oikeaa keskustelua, vaan homoseksuaalien alentamista.

Tuomas Eskelinen

Kalle kirjoitti...

Tuomas sanoi: "Periaatteessa minä en vastusta avioliittoa eri lajia olevan yksilön kanssa, kunhan vaan nuo yksilöt tajuavat täysin ne oikeudelliset yksityiskohdat, jotka liittoon sisältyvät ja vapaaehtoisesti siihen suostuvat. 

Koira ei tajua. Älykäs ufo-olento voisi tajuta..."

Eli vetoat kykyyn tajuta ja vapaaseen valintaan. Hyvä, jäljellä ovat vain kaikki ihmisten väliset suhteet.

Tuomas sanoi: "Kun hetkenkin oikeasti ajattelee, niin tajuaa, että tuo lemmikkiavioliito-vertaus on vain ja ainoastaan ilkeilymielessä ja herjausmielessä esitetty."

Tomi nosti lemmikki kysymyksen esiin. Itse halusin selvittää, mitä hän tarkalleen ko. kysymyksestä ajattelee ja millä perusteella ja ovatko perusteet kestäviä, ainakin hän itse oli hyvin vakuuttunut kannastaan. Ongelma on, ettei Tomi selvittänyt mitä hän ajoi ajatuksellaan, että lain pitää olla kaikille sama. Jos laki ei ole kaikille nyt sama, millä tavoin kahden homoseksuaalin avioliitto on laadullisesti eroaa kolmen tai useamman ihmisen liitosta, lähisukulaisen liitosta liitosta alaikäisen tai liitosta lemmikin kanssa? (Viimeisimpään pyrit jo vastaamaan Tomin puolesta. Tästä seuraa, että olet sitä mieltä ettei lain tarvitse kattaa kaikkia mahdollisuuksia ollakseen tasa-arvoinen.)

Tuomas sanoi: "Kuka tahansa hiemankin ajatteleva tajuaa sen. Se ei ole oikeaa keskustelua, vaan homoseksuaalien alentamista."

Varmasti tajuaa, minun tehtäväni vain ei ole käydä keskustelua Tomin puolesta. Jos eroa on, sen kuin esittää ne. Mutta eroiksi eivät käy epämääräinen heitto tasa-arvosta tai merkityksellisyyden kokemuksesta, koska niillä argumenteilla voidaan perustella myös liittoa lemmikin kanssa.

Homoseksuaalisen suhteen rinnastaminen hetero avioliittoon on merkittävää heteroseksuaalisuuden alentamista esim., koska vain jälkimmäisen varaan voidaan rakentaa tulevaisuuden yhteiskunta. Tässä suhteessa
homoliitot ovat rinnasteisia liittoihin lemmikkien kanssa, ne ovat yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta merkityksettömiä.

Jos olet sitä mieltä, että homoliitot laadullisesti eroavat kaikista muista liitoista ja tuovat yhteiskunnalle jotakin erityisarvoa perustele mielipiteesi sen sijaan, että yrittäisit arvailla motiivejani ja sillä tavalla ohittaa perustelemisen taakka.

Lisäksi on hieman härskiä moittia minua rinnastamisesta, jos itse et näe periaatteellista ongelmaa asiassa, kuten kirjoitit.

Anonyymi kirjoitti...

Homoseksuaalisen suhteen rinnastaminen hetero avioliittoon on merkittävää heteroseksuaalisuuden alentamista esim., koska vain jälkimmäisen varaan voidaan rakentaa tulevaisuuden yhteiskunta. Tässä suhteessa
homoliitot ovat rinnasteisia liittoihin lemmikkien kanssa, ne ovat yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta merkityksettömiä.


Miten voit väittää, että keskenään avioituneet homoseksuaalit eivät rakennna yhteiskuntaa? Vai pelkästäänkö lisääntyminen on yhteiskunnan rakentamista?

Tuolla perusteella myös hedelmällisen iän ylittäneiden tai jonkin sairauden tai vamman vuoksi lisääntymiskyvyttömien avioliitto on verrannollinen avioliittoon lemmikin kanssa...

Enkä ymmärrä miten se on heteroavioliiton alentamista. Miten tunnet avioliittosi allennetun, jos homopariskuntakin saa solmia avioliiton?

Tuomas E.

Pasi Turunen kirjoitti...

Avioliitto uskonnollisena terminä on uskon sisäinen asia. Täten jää kirkon ja pappien päätettäväksi siunaavatko homoliittoja.

Kuten alustuksessani osoitin avioliitto ei ole uskonnollinen termi eikä uskonnon sisäinen asia. Uskontoa ei ole se, että ollaan naimisissa.

Laki puolestaan tulee olla sama kaikille, jolloin avioliitto lakisääteisenä instituutiona tulee olla kaikkien tavoitettavissa, joille lain piiriin kuuluminen tai kuulumattomuus on merkittävää.

Yhteiskunnan ja lainsäädännön kannalta ei aina ole ratkaisevaa se kuka kokee lainpiiriin kuulumisen itselleen merkittävänä, vaan se onko laki perusteltu. Myös toisiaan romanttisesti rakastavat lähisukulaiset tai monisuhteiset polyamoristit voivat kokea lain piiriin kuulumisen merkittävänä. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä syy ottaa heitä avioliittolain piiriin.

Näin kirkko isät saavat pitää avioliittonsa ja homot saavat tasa-arvonsa.

Homot ovat yhteiskunnassamme jo tasa-arvoisia miehinä ja naisina. Kuten tekstissäni sanoin avioliittolain ei kuitenkaan tarvitse kohdella kaikkia kuviteltavissa olevia yhteiselämän muotoja täsmälleen samalla tavalla ollakseen oikeudenmukainen.
Jätän tässä myös aukon samalla moniavioisille, mutta rajaan pois liitot lemmikkien ja vapauden patsaiden kanssa, joissa avioliitto lailla ei olisi mitään merkitystä. Vaikka tuskin se keneltäkään olisi pois sekään, niin parempi jättää turhat lait toteuttamatta.

Yrität ratsastaa samaan aikaan kahdella eri hevosella: Toisaalta vetoat siihen, että lain pitäisi olla ”kaikkien” tavoitettavissa, jotka kokevat sen piiriin kuulumisen merkittävänä. Kesken kirjoituksen käännät kelkkkasi ja argumentoit toisin ja olet mielivaltaisesti rajoittamassa joidenkin ryhmien kohdalla tätä oikeutta koska sinusta jokin laki tuntuu turhalta, vaikka se kenties heidän kohdallaan olisi merkittävää (kuten moniavioiset, lemmikit tai vapauden patsaat).

Sukupuolineutraali avioliittolaki on täysin turha laki, joten sen voi jättää toteuttamatta.

Ihmisillä oltava vapaus valita omassa elämässään kulkeeko kristillistä tietä vai ei.

Jokainen saa kulkea tai olla kulkematta kristillistä tietä. Avioliitto ei sellaisenaan edellytä mitään kantaa kristinuskoon. Monet miehet ja naiset avioituvat maistraatissa ilman mitään yhtymäkohtaa uskontoon. Avioliitto miehen ja naisen välisenä instituutiona ei ole uskontoa eikä uskonnonharjoittamista.

Vertaa Lutherin regimenttioppi.

Lutherin regimenttiopilla ei ole mitään tekemistä sukupuolineutraalin avioliiton kanssa.

Kalle kirjoitti...

Tuomas sanoi: " Miten voit väittää, että keskenään avioituneet homoseksuaalit eivät rakennna yhteiskuntaa? Vai pelkästäänkö lisääntyminen on yhteiskunnan rakentamista?"

Siinä merkityksessä, kuin asian ilmaisin niin kyllä. Jätit yhden oleellisen sanan pois: "tulevaisuuden" yhteiskunta, joka muutti sanomani merkitystä radikaalisti. Homoliitto ei suhteen rakenteesta johtuen voi missään olosuhteissa rakentaa tulevaisuuden yhteiskuntaa, vaikka he veroja maksavatkin, mutta niin maksavat kaikki muutkin, alaikäisistä lemmikin omistajiin.

Tuomas sanoi: " Tuolla perusteella myös hedelmällisen iän ylittäneiden tai jonkin sairauden tai vamman vuoksi lisääntymiskyvyttömien avioliitto on verrannollinen avioliittoon lemmikin kanssa..."

Vertailussa oli homoliitto vs. heteroavioliitto, ei yksittäinen tapaus. Tällöin erityistapauksiin (kuten halu hankkia tai menetetty kyky) vetoaminen on epäolennaista. Se ei muuta perus eroa, että homoliittojen varaan ei yhteiskunnan tulevaisuutta voi rakentaa, kun taas heteroavioliittojen varaan voi (sama rakenteellinen ero koskee lemmikkiä ja vapauden patsasta). Tälallaisen rakenteellisen eron kieltäminen laskee avioliiton merkitystä yhteiskunnan perustana.

Anonyymi kirjoitti...

Kalle sanoi; "Se ei muuta perus eroa, että homoliittojen varaan ei yhteiskunnan tulevaisuutta voi rakentaa, kun taas heteroavioliittojen varaan voi"

Niin.... Ei steriilien ihmisten avioliittojenkaan varaan voi yhteiskunnan tulevaisuutta rakentaa. Silti et ole heiltä kieltämässä avioliittoa.

Vaimoni ei voi saada lapsia. Silti uskon, että me kyllä olemme mukana rakentamassa yhteiskuntamme tulevaisuutta.

Kuten myös tuttavapariskuntani (homoseksuaaleja), joista toinen toimii lastenhoitajana. Mikä vielä olisi enemmän yhteiskunna tulevaisuuden rakentamista!


Miten paljon luulet sen, jos homoseksuaaleille sallitaan keskinäinen avioliitto, vähentävän heteroavioliittojen ja syntyvien lasten määrää?

Jos et usko merkittävään vähenemiseen, niin argumenttisi vain kuumaa ilmaa...

Tuomas E.

mirjami kirjoitti...

Jos oma mieli sanoo että avioliitto on kristillinen ja raamattuun pohjautuva pyhä instituutio, joka ei puolla tätä ajatusta, niin miksi pitäis painostuksesta vaihtaa mieltään? Miksi pitää saada just SE todistus, kun rekisteröintikin takaa niitä lakietuja. Halutaanko tahallaan nauraa/loukata just sitä liittoo, mikä solmitaan kirkossa Jumalan eessä, joka on selkeesti selittänyt kantansa asiaan. Ei me silti saada sen mieltä muutettua, vaikka tapeltaiski se oma halu läpi. Mikä siinä on, ettei tehdä aloitetta siitä että se rekisteröinti ois yhtä laillinen ja virallinen kuin tää kirkon uskonnolliseen pohjaan perustuva liitto, jos on pakko saada liitto solmia. Mua jotenki sotkee se, että se ihmisen valinnavapaus ja tasa-arvo tarvii nimenomaan just sen Jumalan aamenen ihan periaatteesta. Siviilivihkimyskin on silti kirkkoon pohjautuva juttu, joka on tarkoitettu pääasiassa niille, jotka ei kuulu kirkkoon mutta haluavat silti tämän sakramentin suorittaa. En siis halua provoilla, mutta vaikka periaatteessa oon sitä mieltä että tasa-arvo on jees ja ihmiset tekee mitä tykkäävät ja vastaavat itse valinnoistaan, niin onko siihen pakko sotkee Jumalan asettama liitto, kun vaihtoehtoja on muitakin? Onko pakko yrittää perustella Jumalalle että miksi sen tulis vaihtaa mieltään siitä, Miks se loi aluks Aadamin ja Eevan, eikä Aadamin ja Kallen. Miks pitää sotkee tähän alunperin kirkosta lähtenyt liitto ja taistella tästä "edusta". Tässä ei ollu tarkotus tuomita ihmisiä, mutta taistelun ja aloitteiden motiivi jotenki ärsyttää, koska painostuksen avulla pyritään tasa-arvon nimissä tuomaan ihmisen valintaa ja päätösvaltaa alueelle, jonne se ei sen kyseisen instituution periaatteisiin ja peruskirjaan vaan yksinkertaisesti sovi. Valtiollisen "liittoinstituution" pitäisi riittää.

Anonyymi kirjoitti...

Totuus on, ettei kenenkään heteron elämää muuta se, menevätkö jotkut homot naimisiin vai eivätkö mene. Myöskään lasten elämää se ei muuta: Ne homoseksuaalit jotka lapsia haluavat voivat lapsia ihan biologisesti hankkia ( vaikka eivät puolison kanssa keskenään ) oli lakeja tai ei. Niin kauan kuin homoja ei pakkosteriloida niin tämä on täysin mahdollista. Esimerkiksi Vihreiden kansanedustaja Jani Toivolalla on biologinen tytär jonka äiti asuu muualla. Tasa-arvoinen avioliittolaki muuttaa vain sitä, ettei lomakkeissa ihmisen tarvitse kertoa kumppanistaan mitään laittamalla rasti ruutuun kohtaan " rekisteröidyssä parisuhteessa " vaan voi laittaa " naimisissa " ja täten olla samalla viivalla kaikkien kanssa. Joka tapauksessa puhekielessä ihmiset ovat " naimisissa " ja myös homojen hääjuhlassa voi olla jo nykylainsäädännöllä uskonnollisia osuuksia kuten rekisteröidyn parisuhteen siunaaminen. On olemassa myös uskonnollisia homoseksuaalisia ihmisiä. Ihmisen suhde Jumalaan on yksityinen eikä sitä voi ulkopuolelta rajoittaa. Toinen muutos laissa koskee homojen oikeutta adoptioon. Nykylainsäädännöllä kumppanin biologisen lapsen voi adoptoida joten edelleenkin on jo olemassa lapsiperheitä joissa lähivanhemmat ovat samaa sukupuolta. Kyllä biologisilla vanhemmilla on oikeutensa jos ne haluavat pitää. Tuskin ketään lasta voi pakko adoptoida ja viedä isältään noin vain. Tasa-arvoisen avioliittolain myötä tuleva oikeus hakea adoptiota ulkopuolelta ei kuitenkaan muuta millään tavalla adoptiolakia joka on hyvin tiukka.