”Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan…” (1 Kor. 15:3).
Paavali tiivistää pelastavan evankeliumin sisällön 1 Kor 15 luvussa Jeesuksen kuolemaan, hautaamiseen, kuolleista nousemiseen ja sitä seuraaviin ilmestymisiin. Tämä kaikki tapahtui pääsiäisenä ”kirjoitusten mukaan”. Siksi Pääsiäinen on samalla kertaa pelastuksen evankeliumin ja Jumalan sanan lupausten juhla.
Pääsiäisenä on kyse asioista, jotka Paavalin mukaan ovat, mitä pelastuksen tulee, Raamatun tärkeysjärjestyksessä ”ennen kaikkea”. Kristitty siksi tekee hyvin pysähtyessään kiireettömästi mietiskelemään pääsiäisenä näitä kaikkein tärkeimpiä asioita.
Pitkäperjantai muistuttaa Jeesuksen ristinkuolemassa, joka Paavalin mukaan on tapahtunut meidän syntiemme tähden. Hän tuli tähän maailmaan ”antaakseen henkensä lunnaiksi monen edestä” (Mark. 10:45). Jeesus sovitti ristinkuolemallaan kaikkien Häneen uskovien kaikki synnit ottamalla ristinpuulla heidän paikkansa, kantamalla heidän puolestaan heidän rangaistuksensa viimeistä pisaraa myöten. Jesaja kuvasi tätä sijaissovituskuolemaa näin: ”…hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut … Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme…” (Jes. 53:5-6).
Kirjoitusten mukaan
Paavali sanoi Jeesuksen kuoleman tapahtuneen ”kirjoitusten mukaan”. Tämä on jännittävä sanapari. Jeesus täytti elämällään, kärsimisellään ja kuolemallaan Pyhät kirjoitukset. Jeesus itse sanoi kärsimyksistään, että ”…tämä kaikki on tapahtunut että profeettain kirjoitukset kävisivät toteen” (Mt. 26:56). Evankeliumeissa viitataan tähän tosiasiaan toistuvasti. Usein suoraan, toisinaan epäsuorasti. Kirjoitusten täyttyminen on niin erottamaton osa Jeesuksen kärsimystietä, että Paavalikaan ei voi jättää huomioimatta, että kaikki tapahtui Jeesukselle ”kirjoitusten mukaan”. Hänhän kertoi välittävänsä eteenpäin sen minkä itse oli saanut.
Kuolemaansa edeltävällä viikolla Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin: ”Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niin kuin kirjoitettu on: ’Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä” (Jh. 12:14-15 --> Sak. 9:9). Kaikki hänen lähimmät opetuslapsensa jättivät hänet ratkaisevalla hetkellä yksin: ”Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on: ’Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan’” (Mt. 26:31 --> Sak. 13:7). Hän tiesi, että hänet kavalletaan: ”En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: ’Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan’” (Jh. 13:8 --> Ps. 41:10). Jeesus lavastettiin pahantekijäksi: ”…minussa pitää käymän toteen tämän, mikä kirjoitettu on: ’Ja hänet luettiin pahaintekijäin joukkoon’” (Lk. 22:37 --> Jes. 53:12). Jopa ristille riisutun Jeesuksen vaatteiden kohtalo oli kirjoituksissa ennustettu: ”Sentähden [sotilaat] sanoivat toisillensa: ’Älkäämme leikatko sitä rikki, vaan heittäkäämme siitä arpaa, kenen se on oleva’; että tämä kirjoitus kävisi toteen: ’He jakoivat keskenään minun vaatteeni ja heittivät minun puvustani arpaa’” (Jh. 19:24 --> Ps.22:19). Vapahtajan kärsimystaistelun ollessa ankarimmillaan hän tuskansakin keskellä viittasi kirjoitusten täyttymiseen: ”Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä: ’Eeli, Eeli lama sabaktani?’ Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” (Mt. 27:46 --> Ps. 22:2). Jeesukselta ei murrettu luita ristillä niin kuin hänen rinnallaan riippuvilta ryöväreiltä, sillä Jeesus oli kirjoituksissa luvattu Jumalan virheetön pääsiäislammas: ”Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: ’Älköön häneltä luuta rikottako’. Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: ’He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet’" (Jh. 19:36-37 --> 2 Ms. 12:46 ja Sak. 12:10).
Jeesus ei tarvitse meidän sääliämme
Jeesuksen kärsimystie on täynnä Pyhien Kirjoitusten tienviittoja. Pääsiäisenä meidän ei siksi tarvitse sääliä kärsivää Kristusta. Hän ei tarvitse eikä odota meidän sääliämme, niin kuin on kirjoitettu: ”…älkää minua itkekö” (Lk. 23:28). Jeesuksen kuolema ristillä ei ollut onneton tapaturma tai myttyyn mennyt yritys perustaa Jumalan valtakunta maan päälle. Hän ei ollut vain hyvän asian puolesta kuoleva moraalinen marttyyri. Jeesuksen kuolema ei ollut suuri murhenäytelmä, vaan Jumalan tarkkaan suunnittelema täsmäisku (Apt. 2:23; 3:18; 4:28) kaikkia pimeyden ja kuoleman turmiovaltoja vastaan, joista Kristus ristillään sai voiton sovittaessaan syntimme. Oikea vastaus Pitkäperjantaihin pääsiäisenä 2012 ei ole inhimillinen murhe vaan ylistys ja usko Jumalan Kristukseen, joka täytti kirjoitukset (Lk. 24:17, 25-32).
Synnit on anteeksiannettu!
Mitä se merkitsee meille tänä päivänä, että Jeesus kuoli syntiemme tähden kirjoitusten mukaan?
Jeesuksen kärsimys ei ollut sattumaa. Kaikki tapahtui ”kirjoitusten mukaan”. Tällä tavoin Jumala on antanut meille todistuksen siitä, että Jeesus nasaretilainen oli Hänen lähettämänsä luvattu Kristus. Tällä tavoin olemme myös saaneet todistuksen korkeimmalta mahdolliselta taholta, Jumalalta itseltään, että ristillä Jeesuksen kuolemassa meidän syntimme ja rikkomuksemme ovat todella sovitetut ja anteeksiannetut, kun uskomme Häneen. Siksi Paavali sanoo: ”Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan.”
Yksin Kristuksen ristinkuolemaa katselemalla syntien kauhistama omatunto löytää levon. Ristinpuulla on kaikki mitä Jumala vaatii ja ihminen tarvitsee. Jeesuksen kuolema oli sijaissovituskuolema, joka osoitti Jumalan vihan syntiä kohtaa ja samalla kantoi sen rakkaudesta syntisiin.
Meidän rikkomuksemme, meidän pahat tekomme, meidän syntivelkamme olivat hänen päällänsä ja siksi Kristukseen uskovalla on rauha Jumalan kanssa. Jeesus otti meidän paikkamme, antoi lunnaiksi itsensä ja maksoi kärsimisellään meidän velkamme. Emme ole Jumalalle enää mitään velkaa! Hän ei vaadi omaltatunnoltamme enää mitään. Hän sai täyden maksun synneistämme. Meillä on nyt rauha. Kiitos Jumalan Kristuksen.
Tänä pitkänäperjantaina sadamme Skotlantilaisen tunnustuksen (1560) sanoin juhlavasti ”julkisesti tunnustaa”:
”Uskomme, että hänet, Jumalan puhdas ja viaton karitsa, tuomittiin maallisen tuomarin edessä, jotta meidät päästettäisiin synneistämme Jumalan tuomioistuimen edessä. Uskomme, että Jeesus ei kärsinyt ainoastaan julmaa ristinkuolemaa, joka oli Jumalan kiroama, vaan että hän myös kärsi hetken Isänsä vihaa, jonka syntiset olivat ansainneet. Kuitenkin me tunnustamme julkisesti, että Jeesus pysyi ainoana syvästi rakastettuna ja siunattuna Isänsä Poikana jopa niissä tuskissaan ja piinassaan, jotka hän kärsi ruumiissaan ja sielussaan sovittaakseen täydellisesti kansansa synnit. Tunnustamme julkisesti, että ei ole olemassa mitään muuta syntiuhria. Jos ketkä tahansa kiistävät tämän, emme epäröi sanoa, että he herjaavat ja pilkkaavat Kristuksen kuolemaa ja hänen meille hankkimaansa iankaikkista sovitusta.” (Skotlantilainen tunnustus, 9. Kristuksen kuolema, kärsimys ja hautaaminen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti