Mitä on vihapuhe?

Norjan järkyttävän veriteon jälkeen mediassa on jälleen vaadittu tiukempaa puuttumista vihapuheeseen. Itse vastustan ihmisiin ja ihmisryhmiin kohdistuvaa vihapuhetta. En hyväksy sitä itseltäni, enkä toisilta. Mutta mitä vihapuhe tarkalleen ottaen on? Missä menee asiallisen kritiikin, kärkevänkin sellaisen, ja vihapuheen välinen raja? Toista mieltä olevien kriittisten mielipiteiden leimaaminen ”vihapuheeksi” voi myös olla verhottu yritys suojata omat mielipiteet kritiikiltä ja nostaa ne arvostelun yläpuolelle. Määrittelyä tarvitaan sekä aidon vihapuheen tunnistamiseksi ja torjumiseksi että keskusteluilmapiirin säilyttämiseksi aidosti avoimena.

Vaikutelmani on, että usein oletetaan kaikkien yksiselitteisesti ymmärtävän mistä on kyse kun joku paheksuvasti varoittaa ”vihapuheesta”.

Määrittelyongelmaa ei synny silloin kun joku selvästi kiihottaa tai kehottaa väkivaltaan ja vihaan jotain ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan. Tällainen on yksiselitteisesti vihapuhetta ja tuomittavaa. Tätä voitaisiin kutsua vihapuheen kapeaksi määritelmäksi. Kunpa asia olisi näin yksinkertainen.

Julkisessa keskustelussa vihapuheesta näytetään varoitettavan sellaisissakin tapauksissa, missä suoranaista väkivaltaan kehottamista ei tapahdu jos tekstin sisällön tai sävyn voidaan olettaa jonkun mielestä ruokkivan joissakin ihmisissä tai ihmisryhmissä mahdollisesti vihaa ja pahimmassa tapauksessa väkivaltaisiakin reaktioita toisia kohtaan. Miten ilmaista suuttumusta sortumatta vihapuheeseen?

Tälle alueelle tultaessa ”vihapuhe” tuntuu minusta kaipaavan täsmällisempää määrittelyä. Puhuja tai kirjoittaja ei itse näet välttämättä ole tieten tahtoen tavoitellut tekstillään vihanlietsontaa tai ajatellut tekstinsä kriittisten huomioiden sisältävän vihapuhetta. Silti olen pannut merkille, että sinänsä asiallistakin tekstiä on syytetty vihapuheeksi.

Tämä voi johtua joko siitä, että kirjoittaja on itse sokea kirjoittamalleen. Hän ei kykene asettumaan lukijansa asemaan. Se voi johtua myös siitä, että lukija kokee itseensä kohdistuvan kritiikin vihamielisenä, vaikka se ei sitä ole. On mahdollista loukkaantua silloinkin kun ei ole aihetta loukkaantua. Riittääkö siis se, että henkilö ”kokee” häneen tai ajatuksiinsa kohdistuvan kirjoituksen vihapuheeksi? Miten vihapuhe eroaa muuten vain loukkaavasta tyylistä?

Joten ryhdyin miettimään asiaa sen kautta miten itse asian ymmärrän. Alla oleva määrittely-yritys perustuu osaksi kokemuksiini siitä miten ja millaisissa yhteyksissä vihapuheeseen on viitattu silloinkin, kun kyse ei ole ollut suoranaisesti väkivaltaan kiihottamisesta. Olisi kiinnostavaa nähdä keskustelua kommenttipuheenvuoroissa siitä miten lähelle tai kauas blogin lukijoiden ajatusmaailmaa tämä määrittely-yritys tulee ja millaiseksi lukijat itse ymmärtävät vihapuheen:

VIHAPUHE ON toisen henkilön persoonaa ja/tai hänen ihmisryhmäänsä kohdistuvaa ihmisarvoa halventavaa sekä loukkaavaa ja halventavan loukkaavaan taikka uhkaavaan sävyyn kirjoitettua tai puhuttua tekstiä, joka järkiperäisen kriittisen keskustelun sekä esitettyjen näkemysten arvioimisen sijaan herättää, tai peräti lietsoo, lukijoissa tai kuulijoissa halveksuntaa ja vihaa, tai vihaisia reaktioita, kohteena olevaa henkilöä, hänen persoonaansa, esittämiään mielipiteitä tai hänen edustamaansa ihmisryhmää tai sen  näkemyksiä tai arvomaailmaa kohtaan. 

Vihapuhe on halventavaa puhetta tai halveksuvaan sävyyn kirjoitettua tekstiä, jossa tarkoituksella ja tieten tahtoen, suoraan tai epäsuorasti halveksuvasti kyseenalaistetaan toisen henkilön ihmisarvoa, hänen ajatus- tai arvomaailmansa, esittämiään mielipiteitä ja siten yllytetään väkivaltaan, vihamielisiin mielenilmauksiin tai vihapuheisiin.
 
Vihapuhetta on tieten tahtoen tapahtuva suora tai epäsuora loukkaaminen ja vihamielinen ja halventava vähättely ja ihmisarvoa loukkaava nimittely, joka kyseenalaistaa henkilön oikeuden olla olemassa omana itsenään, tai kyseenalaistaa hänen oikeutensa omiin mielipiteisiinsä tai niiden esittämiseen osoittamalla niitä kohtaan halveksuntaa.
 
VIHAPUHETTA EI OLE henkilön tai ihmisryhmän esittämien ja edustamien aatteiden ja mielipiteiden ja niiden mahdollisten seuraamusten järkiperäinen ja eettinen ja maailmankatsomuksellinen tai poliittisyhteiskunnallinen arviointi tai sellainen kyseenalaistava kritiikki sinänsä. 

Erimielisyys ei itsessään ole vihapuhetta. 

Vihapuhetta ei ole ironia ja sarkasmi itsessään tyylikeinoina. Samoin paheksunta ei itsessään ole vihapuhetta. Ne voivat kuitenkin sisältää vihapuhetta, mikäli niiden keinoin tarkoituksellisesti loukataan, ja halventavasti vähätellään toisen ihmisen tai ihmisryhmän ihmisarvoa, mielipiteitä, oikeutta mielipiteisiin ja sillä tavoin lietsotaan vihaa, vihaisia reaktioita tai väkivaltaa ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan. 

Nämä ovat siis omia alustavia ja yleisluontoisia linjauksia. Tämän suuntaisesti ymmärrän vihapuheen. Näihin lauseisiin sisältyy varmasti vielä paikoin sellaista minkä eri ihmiset tulkitsevat hiukan eri tavalla omista lähtökohdistaan. Mutta juuri siksi mielelläni näkisin täsmentävää ja kriittistä avartavaa keskustelua aiheesta kommenttipuheenvuoroissa.

Mitä vahvuuksia ja mitä heikkouksia yllä olevaan määrittely-yritykseen sisältyy? Mitä muuttaisitte, jättäisitte pois, sanoisitte toisin, lisäisitte? Mitä siis on vihapuhe?

Henkilökohtainen loppukaneetti

Kysymys vihapuheesta ja sen ymmärtämisestä on itselleni tärkeä. Työni (ja vapaa-aikanikin) sisältää julkista kirjoittelua ja puhumista. Olen vastuussa, ja otan vastuun, siitä mitä kirjoitan ja puhun. Jeesus sanoi vuorisaarnassaan, että toista ”vihaamalla” on Jumalan edessä yhtä syyllinen kuin murhaaja. Lisäksi joka sanoo lähimmäiselle: ”Sinä hullu!” (alkukielessä ”tyhjäpäinen”) on Jeesuksen mukaan ansainnut helvetin tulen. Ymmärrän tämän siten, että toisen ihmisarvoa halventava nimittely on Jumalan silmissä vakava ja tuomittava asia.

Näiden Jeesuksen sanojen pohjalta en suvaitse itseltäni vihanlietsomista ketään kohtaan ja siten vihapuhetta periaatteellisesta syystä. En suvaitse itseltäni toisia halventavaa nimittelyä. Jos sellaiseen sorrun julkisessa esiintymisessä olen pettänyt omat periaatteeni, Vapahtajani opetuksen sekä ansainnut siitä johtuvan kritiikin ja olen anteeksipyynnön velkaa.

Vihapuheisiin puuttuminen alkaa itsekriittisyydestä.