Kalevi Lehtinen: Ilosanoman valtuutettu julistaja pääsi iankaikkiseen iloon.

Tuskin ehdin palata kesälomilta kun sain heti maanantaiaamuna kuulla  uutisen evankelista Kalevi Lehtisen (75 v.) yllättävästä taivaskutsusta 17.7.2011. Hän menehtyi pari päivää sen jälkeen kun oli kaatunut juoksulenkillä kotiseudullaan Saksassa. Uutinen kosketti syvältä. Tuli haikea olo. Suomessa on nyt Kalevin kohdalla tyhjä aukko. Mutta myös kiitollinen olo Kalevi Lehtisen elämästä, työstä ja esimerkistä.

Kalevi Lehtinen oli Suomen tunnetuin evankelista. Itse hän määritteli itsensä evankelistana ”valtuutetuksi ilosanoman kertojaksi”. Sitä Kalevi Lehtinen teki loppuun asti. Vain pari viikkoa ennen yllättäen tapahtunutta poismenoaan hän oli Seinäjoella julistamassa rakastamaansa evankeliumia, jonka toivoa-antavan ja muuttavan voiman oli itse saanut nuorena kokea, ja myös nähnyt monen muun elämässä.

Ensimmäinen muistikuvani Kalevi Lehtisestä liittyy Billy Grahamin suurmissioon Helsingin urheilustadionilla kesällä 1987, jonne meidät varusmiespalvelusta suorittavat nuoret 2. Jk:n jääkärit kuskattiin Santahaminasta koruttomasti muistaakseni armeijan kuorma-autojen lavalla. Kalevi toimi Grahamin tulkkina. Molemmilla – Lehtisellä ja Grahamilla – oli muistaakseni samanlaiset vaaleat popliinitakit (oli sateinen päivä) ja tosi 80-lukulaiset silmälasit, joiden linssit olivat kuin tv-ruudut. Kuultiin ja kuunneltiin evankeliumia. Meidänkin yksiköstämme pari miestä taisi ”mennä eteen” viheriölle alttarikutsun kuultuaan kymmenien muiden tavoin vastaanottamaan Jeesuksen elämäänsä.

Monet tuntevat Kalevin paremmin kuin minä. Mutta ne kerrat jolloin sain häntä henkilökohtaisesti tavata ovat jättäneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ensimmäisen kerran tapasin hänet 15-vuotiaana, juuri uskoon tulleena nuorukaisena STELK:in tilaisuudessa. Jonotin kärsimättömänä päästäkseni kysymään häneltä tiukan teologisen kysymyksen pelastuksen kestävyydestä ja pyhityksestä, joka oli herännyt lukiessani hänen hienoa Löytöretkellä –kirjaansa. Muistan vieläkin hänen vastauksensa, mutta ennen kaikkea tavan, jolla hän vastasi. Siinä oli aseistariisuva lämpö ja ystävällisyys.

Viimeisen kerran tapasin Kalevin muistaakseni viime vuotuisen, Patmos Lähetyssäätiön operaatio Joulun Lapsi kampanjan televisiokuvauksissa Kristillisessä mediakeskuksessa. Hän oli sairauksiensa vuoksi väsyneen oloinen. Mutta kun kamerat lähtivät käyntiin ja esitin ensimmäisen kysymyksen siitä miten evankeliumi kutsuu tekemään hyvää, Kalevin olemus sähköistyi ja terävöityi, tuntui kuin kaikki väsymys oli väistynyt. Vastaukset tulivat evankelistan innolla ja suurella sydämellä.

Mieleeni on erityisen hyvin jäänyt monen muuan muiston ohella myös eräs Kalevi Lehtisen nauhoitettu puhe, jossa hän esitteli itsensä aivan aluksi sanatarkasti näillä sanoilla: ”Mä olen ihan tavallinen mä.” Monien Venäjälle suuntautuneiden missioiden mies ja Suomen tunnetuin evankelista säilytti aina ihmisläheisyytensä ja tavallisuutensa. Hän oli aina oma itsensä. Hän tiesi, että evankeliumin mukaan kaikki pelastuvat vain ja yksin armosta – hänkin. Kalevi Lehtinen oli pelastettu yksin armosta kuten kaikki muutkin.

Kalevi Lehtinen ei elä ainoastaan muistoissamme, puheissaan ja kirjoissaan. Hän elää ihan oikeasti ja todellisesti nyt Jumalan taivaassa. Kalevi Lehtisen usko on vaihtunut näkemiseksi.  Hän jätti esimerkin meille kaikille, jota on hyvä seurata. Hänen intonsa julistaa ilosanomaa ei koskaan hellittänyt. Liekki paloi viimeiseen hetkeen saakka. Nyt on meidän aikamme tarttua soihtuun. Kalevi Lehtisen evankelioimisnäystä syntyi kansallinen E4-projekti ja siihen liittyvä laajapohjainen Suomen Evankelioimiskongressi, joka on pyrkinyt sytyttämään evankelioimisen tulta uudessa sukupolvessa. Se jatkaa tulevanakin syksynä Kalevin viitoittamalla tiellä. 

Kalevin puolisolle, Leenalle, toivon sitä taivaallista lohdutusta, jonka lohdutuksen Jumala on luvannut antaa (2 Kor. 1).

Kiitos Jeesus, että annoit meille Kalevi Lehtisen. Tiedämme, että hänellä on nyt luonasi hyvä olla. Hän on saanut astua siihen täydelliseen iloon, jota sai julistaa elämänsä aikana.