tiistai 1. marraskuuta 2011

Amerikan orjuus ja antiikin orjuus eri asioita (Orjuus, kristinusko ja Raamattu, osa 2)

On hyvin yleinen virhe olettaa Paavalin tunteman orjuuden roomalaisessa yhteiskunnassa olleen täysin identtinen ilmiö Amerikan Yhdysvaltojen historiassa vallalla olleeseen orjuuskäytäntöön, ja että tästä johtuen Uusi testamentti suhtautuisi myönteisesti orjuuteen sellaisena kuin se tunnetaan myöhemmän Amerikan historian pohjalta. Tällainen historiallinen anakronismi on karkea virhe.

Orjuus ei siis ollut kristinuskon keksintöä. Kristinusko tuli maailmaan, joka oli täynnä orjuutta jo kauan ennen kristinuskoa. Apostoli Paavalin aikana yksi kolmasosa Rooman valtakunnan väestöstä oli orjia ja toinen yksi kolmasosa oli entisiä orjia!


Hart toteaa kirjassaan, että orjuus oli ”yleisesti hyväksytty osa antiikin talouselämää ja perhekuntien rakennetta, ja roomalaisessa maailmassa se oli läsnä kaikkialla, koska orjat toimivat kaikenlaisissa tehtävissä ja ’ammateissa’: he eivät olleet pelkästään työläisiä, vaan aivan yhtä usein käsityöläisiä, yksityisopettajia, kirjureita, taiteilijoita, viihdyttäjiä valtion virkamiehiä, hallintomiehiä, arkkitehtejä ja niin edelleen. Orjan yhteiskunnallinen asema oli lyhyesti sanoen yksi ihmiselämän vakiintuneista tosiasioista.” 


Rooman vallan aikaisessa orjuuskäytännössä oli toki vaihtelevuutta alueittain (kaupunkiorjilla oli yleensä paremmat oltavat kuin maaorjien) ja jopa perheittäin. Se ei missään tapauksessa ollut ihanteellinen asioiden tila, jonka perään olisi mitään syytä haikailla. Se oli kuitenkin lähtökohtaisesti aivan erilainen ilmiö kuin Uuden maailman orjuus.


On totta, että Amerikan Yhdysvaltojen orjuuskäytäntöä perusteltiin muun ohella myös uskonnollisesti Raamatulla (tähän kysymykseen palaan toisessa artikkelissa tuonnempana). Tästä huolimatta se poikkeaa merkittävästi siitä antiikin ajan orjuudesta, joka ympäröi Uuden testamentin kirjoittajia kaikkialla. Siksi on karkea virhe kritisoida Uutta testamenttia ja kristinuskoa tästä myöhäisestä näkökulmasta käsin.


Tarkastelen seuraavassa näiden kahden välisiä eroja. Vertailun avulla on helpompi ymmärtää miksi Uuden testamentin suhtautuminen orjuuteen ei ollut yksiselitteisen torjuva (käsittelen Vanhaa testamenttia tuonnempana toisessa artikkelissa). 


Brian J. Dodd (PhD., University of Sheffield) esittää kirjassaan The Problem With Paul (IVP, 1996) oheisen valaisevan taulukon (s. 87-.89) Amerikan Yhdysvaltojen ja antiikin orjuuskäytäntöjen eroista. 


Missään tapauksessa antiikin orjuusinstituutio ei ollut ihanteellinen ratkaisu. Orjuus ei koskaan ole sitä. Sitä ei myöskään Uudessa testamentissa aseteta tavoiteltavaksi asioiden tilaksi. Päinvastoin. Meillä ei Uudessa testamentissa olevan Jumalan sanan valossa ole mitään syytä pyrkiä toisintamaan tätä antiikin ajan yhteiskuntaan kuulunutta järjestelmää.

Mutta ymmärtääksemme Uuden testamentin suhdetta siinä mainittuun orjuuteen oikeassa valossa meidän on, Doddia jälleen lainatakseni, pidettävä mielessämme, että orjien asemassa oli Paavalin aikoihin tapahtumassa parannuksia. Isäntien velvollisuudet ja orjien oikeudet olivat lisääntymään päin, yleinen paheksunta isäntien mielivaltaa kohtaan (josta Paavalin käsky isännille olla ”uhkailematta” orjiaan saattaa olla heijastusta) kasvamassa. 

Dodd toteaakin lopuksi:

Lukiessamme Paavalin kommentteja orjuudesta, meidän tulee muistaa orjien parantuvat olosuhteet ja se, että orjuus oli usein väliaikaista. Lisäksi meidän on muistettava, että monet Paavalin kuulijoista olivat valinneet orjuuden keinona parantaa sosiaalista asemaansa ja mahdollisuuksiaan. Meidän tulee pyrkiä niin paljon kuin mahdollista kuromaan umpeen tulkinnallista kuilua [oman aikamme] ja Paavalin välillä ja sysättävä mielestämme syrjään Pohjois-Amerikan orjuusjärjestelmä, joka oli merkittävällä tavalla erilainen.
Ensimmäisessä kirjoituksessa käsittelin orjuutta Uuden testamentin valossa. Tuonnempana jossain toisessa kirjoituksessa paneudun lähemmin orjuuteen Vanhassa testamentissa ja Amerikan Yhdysvaltojen orjuusinstituution puolesta käytettyihin uskonnollis-raamatullisiin argumentteihin. Kuten tullaan huomaamaan Amerikan Yhdysvaltojen orjuus, vaikka sitä perusteltiin Raamatulla, oli käytännössä vastoin jopa Vanhan testamentin säädöksiä ja perustui enemmänkin siihen ajatukseen, että koska orjuutta kerrotaan esiintyneen Vanhassa liitossa ja sen pyhien elämässä ei kyseessä voi olla synti Jumalan silmissä. Mielenkiintoinen ajatus. Mutta kestääkö se todella lähempää tarkastelua, siihen palaan tuonnempana. 

----- 
Lue myös: 

1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

Taulukkosi antaa kaunistelevan kuvan orjuudesta. Ylivoimaisesti suurin osa antiikin orjista oli alistettuja, palkattomia, huonossa asemassa ja raskaissa töissä. Kuvauksesi palkallisista, hyvissä hommisa isäntäänsä neuvomassa olvista oli häviävän pieni osa. Nyt vain on niin, että näiden isännät, suurrikkaat, vain kirjailivat enemmän asiasta. Suuri orjaenemmistö ei päässy mihinkään kirjallisiin mainintoihin. Vaan lähinnä suola- ja hopakaivoksiin, jos mokasivat.