Herne esittää, vaikutusvaltaista yhteiskuntafilosofi John Rawlsia mukaillen, että moniarvoisessa liberaalissa yhteiskunnassa tärkeät päätökset tulee perustella vetoamalla yhteisiin arvoihin siten ”että myös muut voivat ymmärtää ja hyväksyä perustelun”. Uskonto ei ole tällainen yhdistävä tekijä. Se kuuluu henkilökohtaisen elämän yksityiselle alueelle.
Herne kirjoittaa:
”Uskonnollinen perustelu ei ole julkinen perustelu liberaalissa moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa vallitsee uskonnonvapaus. Yhden uskonnon arvot eivät välttämättä kuulu toiseen uskontoon, eivätkä uskonnottomat toimi uskonnollisten arvojen perusteella.”Kirjoittajan mielestä yhteisistä asioista päätettäessä ei saisi vedota Raamattuun eikä ylipäätään edes Jumalaan. Olisi pitäydyttävä perusteluissa, jotka nousevat kaikille yhteisistä arvoista. Rawlsia seuraten Herne haluaisi siten antaa ei-uskonnollisille perusteluille etuajo-oikeuden yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Tällainen edellytys julkiseen keskusteluun osallistumiselle ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton. Varsinkaan Herneen mainitsemassa liberaalissa moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa vallitsee uskonnonvapaus. Eikö juuri sellaisessa yhteiskunnassa pitäisi olla sijaa myös uskonnoista nouseville perusteluille? Ovathan uskonnolliset ihmiset yhtälailla osa yhteiskuntaa.
Vaatimus syrjii uskonnollisia ihmisiä
Artikkelissani Kuiva kirjoitus uskonnon ja politiikan sotkemisesta keskenään (2.3.2012) viittaan tunnettuun filosofiin Nicholas Wolterstorffiin, joka pitää tällaisia ajatuksia uskonnollisia ihmisiä syrjivänä. .”[M]onet uskonnolliset ihmiset pitävät moraalisena velvollisuutenaan tehdä oikeudenmukaisuutta koskevat päätöksensä uskonnollisen vakaumustensa pohjalta eikä suinkaan niistä riippumatta. Poliittisen järjestelmän neutralismi asettaa myös uskonnolliset ihmiset eriarvoiseen asemaan. Uskonnollisia ihmisiä vaaditan etsimään uskonnollisen vakaumuksensa ja sekulaaristen mielipiteidensä välille sellainen tasapaino, jossa he kykenevät perustelemaan ja motivoimaan poliittiset päätöksensä uskonnosta riippumatta. Vastaavia vaatimuksia ei kuitenkaan esitetä uskonnottomille ihmisille, joten järjestelmä näyttää rajoittavan uskonnollisen ihmisten toimintaa muita enemmän”.Wolterstorffin mukaan tasa-arvo ei siis suinkaan säily, vaan se heikkenee, jos uskonnollisilta ihmisiltä edellytetään uskonnollisen vakaumuksen jättämistä keskustelun ulkopuolelle.
Rohkaisen lukijaa myös tutustumaan siihen, mitä olen aiemmin kirjoittanut artikkelissani Kuka sanoo, ettei uskontoa saa sotkea politiikkaan (28.6.2013), jossa syvällisemmin arvioin pyrkimystä asettaa sekularismi poliittisen keskustelun ja päätöksenteon yksinvaltiaaksi. Sellainen rajoittaa perusteettomasti vapaata keskustelua asioista.
Sekularistinen vaatimus on ongelmallinen siksikin, ettei se käytännössä tunnu rajoittuvan yksin esitettyihin perusteluihin, vaan ulottuu helposti vaatimuksiin sekulaareista motiiveista. Jos siis hyväksyisimmekin ajatuksen siitä, että sukupuoletonta avioliittolakia ei pitäisi vastustaa Raamattuun vetoamalla, niin kelpaavatko muutkaan järkisyyt, jos niiden esittäjän tiedetään olevan uskonnollisen vakaumuksen omaava henkilö? Sitäkin on nähty ja koettu kotimaisessa keskustelussa, että parhaatkin ei-uskonnolliset perustelut leimataan uskonnollisiksi, koska niiden esittäjällä arvellaan kuitenkin olevan (salakavala) uskonnollinen motiivi. Ei-uskonnollisuuden vaatimus karkaa siis helposti käsistä.
Viisaasti keskustellen
Tietysti raamatunjakeiden viskominen toisten keskustelijoiden silmille voi olla epäkunnoittavaa, kuten Herne huomauttaa. Se voi toisaalta myös olla tehotonta yhteiskunnallista vaikuttamista, koska huonoon tilannetajuun yhdistettynä se voi vieraannuttaa juuri ne keskustelijat, joihin yritetään vaikuttaa, mutta jotka eivät jaa samaa arvopohjaa. Lisäksi sellainen saattaa erehdyttää monia luulemaan, että miehen ja naisen muodostaman oikean avioliiton puolesta ei ole esittää mitään muita perusteluita kuin uskonnollisia. Miehen ja naisen muodostama avioliitto on jopa Raamattua vanhempi instituutio. Avioliitto ei ole minkään vanhoillisen uskonnollisen ääriliikkeen keksintöä. Mutta ei Raamattuun vetoaminen ole rikollista eikä laitonta tai edes moraalitonta.Mielenkiintoista on, että esimerkiksi apostoli Paavali puhuessaan Ateenan areiopagilla (Apt. 17) ei vedonnut Raamattuun, vaan ateenalaisten tuntemiin kreikkalaisiin runoilijoihin. Toisaalta Paavali viittaa ns. yleiseen ilmoitukseen ja siitä nousevaan luonnolliseen moraalilakiin, joka on kaikkien ymmärrettävissä siksi, että kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia, myönsivätpä nämä sitä itse tai eivät. Jos siis haluaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi on viisasta esiintyä tavalla, joka kunnioittaa toisia ja perustella sanottavansa niin, että hekin voivat asian ymmärtää.
Kulttuurisen relativismin vaara
Herneen tekstin äärellä herää väistämättä myös kysymys: Jos päätöksenteon tulee aina perustua ”koko yhteiskunnan arvoihin”, voidaanko mitään yhteiskunnallista muutosta koskaan saada aikaan. Eikö seurauksena ole kulttuurinen relativismi, jossa yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevat arvot ovat määräävässä asemassa.Miten yhteiskuntaa silloin voitaisiin uudistaa, koska sellainenhan edellyttää aina jollakin tavalla vastavirtaan uimista? Miten siis tulisi toimia sellaisissa yhteiskunnissa, jossa tasa-arvo ja yksilönvapaus eivät ole ”koko yhteiskunnan arvoja”? Enkö sellaisessakaan tilanteessa saisi puolustaa tasa-arvoa ja yksilönvapauksia vaikka Raamattuun vetoamalla?
Koira haudattuna?
Tämä johtaa minut seuraavaan huomioon: Vaatimukseen ei-uskonnollisista perusteluista on koira haudattuna. Kirjoittajan mielestä ”tasa-arvoista avioliittolakia ei pitäisi vastustaa Raamattuun vedoten”. Hänelle tuskin tulisi mieleen esittää, että vaikkapa lapsipornoa, ihmiskauppaa, rotusortoa tai perheväkivaltaa ei saisi vastustaa Raamattuun vedoten. Arvelen, että näissä asioissa Raamattuun ja uskontoon saisi vedota surutta.Toisin sanoen, jos poliittinen näkemyksesi asioista poikkeaa ei-uskonnollisten ihmisten poliittisesta näkemyksestä on sinun, ei uskonnollisena ihmisenä, suotavaa ja toivottavaa luopua niistä perusteluista, joilla perustelet heidän näkemystensä kanssa vastakkaista poliittisia näkemystä. Kaikki tietysti tasa-arvon ja yksilönvapauden nimissä, siten kuin ne, luonnollisesti, ei-uskonnollisesti ymmärretään.
On kaiketi niinkin, että ne, jotka eivät osaa perustella kantaansa muutoin kuin vetoamalla Raamattuun tai uskonnollisiin näkemyksiin saattavat siitä huolimatta olla eettisesti ja yhteiskunnallisesti täysin oikealla asialla. Koko yhteiskunta ei-uskonnollisine perusteluineen saattaa olla väärässä. Miksi siis pitäisi vaatia uskonnollisten näkemysten jättämistä kokonaan julkisen keskustelun ja päätöksenteon ulkopuolelle. Raamatusta nousevilla uskonnollisillakin argumenteilla on annettavaa yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun.
Joka tapauksessa kaikki yhteiskunnallisiin päätöksiin vaikuttavat arvot ja niiden perustelut ovat lähtökohtaisesti sidoksissa esittäjänsä maailmankatsomukseen. Kukaan keskustelija ei pääse täysin irti omasta maailmankatsomuksestaan, oli se sitten uskonnoton tai uskonnollinen. Ei ole perusteltua esittää, että vain yksi näkemys - uskonnoton - saa määrätä miten ja kuka yhteisistä asioista saa keskustella. Miksi kristityn pitisi jättää vakaumuksensa keskustelun ulkopuolelle, mutta uskonnottoman materialistin ei?
Mitä on avioliitto?
Professori Kaisa Herneen kirjoitus on ns ”tasa-arvoisen” avioliittolain puolustus. Hän tuntuu ajattelevan, että sen vastustaminen perustuu lähinnä uskonnollisiin näkemyksiin, vaikka, kuten hän sanoo, vastustajat eivät useinkaan vetoa suoraan Raamattuun julkisessa keskustelussa. Ainoan esimerkin mahdollisesta ei-uskonnollisesta perustelusta (”avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio”) Herne leimaa toteamalla yllättäen, että se ei oikeastaan edes ole perustelu! Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, Herne esittää, että ”vaalit ovat instituutio, jossa miehet äänestävät”.Herneen vaavlivertaus kuitenkin ontuu monella tavalla. Jokainen ymmärtää, että sukupuolella ei ole merkitystä äänestämisen kannalta. Sen sijaan avioliiton kannalta sukupuoli on merkityksellinen tekijä. Herne ei voi vain olettaa avioliiton olevan sukupuolesta täysin riippumaton instituutio ja sitten vedota itsestäänselvyytenä ”tasa-arvoon”. Sitä ennen hänen täytyisi myös perustalla julkisilla ja yhteisesti hyväksytyillä yhteiskunnallisilla järkisyillä miksi sukupuolella ei avioliiton kannalta ole mitään merkitystä.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tasa-arvo on sinänsä hyvä ja tavoiteltava asia. Herne on siis oikeassa siinä, että tasa-arvo on yhteinen perustelu. Tiettyyn rajaan saakka. Kiistan ydin ei näet koske tasa-arvoa sinänsä (kukaan ei vastusta tasa-arvoa sinänsä), vaan avioliiton luonnetta. Samalla tavalla oikeudesta kohdunpoistoon ei voida puhua ikään kuin sillä ei olisi mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Miehillä ei ole ”oikeutta” kohdunpoistoon, eikä sellaisia vaatimuksia voida asian luonteesta johtuen perustella tasa-arvolla.
Tällaisista näkökohdista irrotettuna keskustelu avioliitosta ja tasa-arvosta johtaa absurdeihin tilanteisiin: Eikö pelkästään tasa-arvon valossa avioliitto olisi vieläkin tasa-arvoisempi jos siitä poistettaisiin lukumäärärajoite? Miksi kaksi samaa sukupuolta olevaa saisi muodostaa ”avioliiton”, mutta ei kolme, neljä tai viisi? Miksi vain kaksi homoseksuaalia saisi oikeuden adoptoida lapsen, mutta ei kaksikymmentä homoseksuaalia yhdessä?
Tasa-arvo toteutuu nykyisenkin avioliittolain puitteissa täysin asiaankuuluvalla tavalla. Jokainen täysi-ikäinen mies ja nainen keskenään saa solmia avioliiton rakastamansa henkilön kanssa. Nykyinen laki ei myöskään rajoita homoseksuaalien mahdollisuutta rakastaa samaa sukupuolta olevaa kumppania ja asua yhdessä. Sellainen yhteiselämän muoto ei vain voi olla avioliitto. Avioliittolain ei tarvitse kohdella kaikkia kuviteltavissa olevia yhteiselämän muotoja täysin samalla tavalla ollakseen asianmukaisesti tasa-arvoinen.
On painavia julkisia, yhteiskunnallisia järkisyitä ja perusteluita sille miksi avioliitto tulee säilyttää, kuten tähänkin saakka, yhden miehen ja yhden naisen muodostamana liittona (kts. lyhyesti tästä, tästä ja vähän pidemmin tästä sekä tästä ). Kannattaa myös tutustua Juha Ahvion tuoreeseen bloggaukseen (9.11.2014).
15 kommenttia:
"Miksi vain kaksi homoseksuaalia saisi oikeuden adoptoida lapsen, mutta ei kaksikymmentä homoseksuaalia yhdessä?"
Ei se olisi oikein, jos vain homot saisivat. Se kohtelisi epätasa-arvoisesti niitä joiden kumppani on eri sukupuolta. Nimenomaan tästä halutaan eroon, ettei ketään kohdella eri tavoin puolison sukupuolen tai jonkun muun vastaavan syyn takia.
Määrää voi rajata, jos se koskee kaikkia, eikä aseta toisia pareja huonompaan asemaan.
Taitaa se moniavioisuus olla enempi heteroiden juttu. Jos kuuluu vähemmistöön, niin saa olla tyytyväinen että edes yhden kumppanin löytää.
"Ei se olisi oikein, jos vain homot saisivat. Se kohtelisi epätasa-arvoisesti niitä joiden kumppani on eri sukupuolta. Nimenomaan tästä halutaan eroon, ettei ketään kohdella eri tavoin puolison sukupuolen tai jonkun muun vastaavan syyn takia.
Määrää voi rajata, jos se koskee kaikkia, eikä aseta toisia pareja huonompaan asemaan."
Huomaat itsekin, ettei syrjintää tapahdu, joten joudut vertailemaan parisuhdemuotoja, jotta saat tarvitsemasi vastakkainasettelun. Silti olet valmis perustellusta syystä rajaamaan lakia. Äidin ja isän merkitys lapsen kasvulle on laajasti tunnustettu ja relevantti perustelu lain rajaamiselle.
Kuitenkaan et pohdi kysymystä siitä merkityksestä, että lapsia kohdellaan eri tavoin. Lapsella on oikeus äitiin ja isään. Lapset joutuvat eriarvoiseen asemaan, jos toinen saa adoptiossa oman äidin ja isän, ja toinen esim. kaksi isää.
"Lapsella on oikeus äitiin ja isään."
Sellaista oikeutta ei ole nykyisessäkään adoptiolaissa. Se sallii adoption myös yksin eläville. Miksi et puutu siihen?
Laki parantaa sateenkaariperheissä asuvien lasten asemaa, jos pariskunnat voivat mennä naimisiin. Perheitä on aina ollut erilaisia ja sateenkaariperheet eivät vähene lain estämisellä.
"joudut vertailemaan parisuhdemuotoja, jotta saat tarvitsemasi vastakkainasettelun."
Epätasa-arvo tulee nimeenomaan siitä, että ihmiset ovat eri asemassa perusteetta. Tälläisiä voi olla puolison sukupuoli, seksuaalinen identiteetti tai etninen tausta. Määrän rajaaminen, olkoonpa se yksi tai rajaton, kohtelee kaikkia yhdenvertaisesti, koska se ei liity kenenkään ihmisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.
"Sellaista oikeutta ei ole nykyisessäkään adoptiolaissa. Se sallii adoption myös yksin eläville. Miksi et puutu siihen?"
Adoptiolainsäädännön ongelmat pitää korjata sen lain puitteissa. Ei lisätä niitä toisten lakien avulla. Nykyinen adoptiolaki on ristiriidassa YK:n ihmisoikeusjulistuksen lapsen oikseuksien kanssa ja terveen järjen kanssa. Jos katsotaan lapsen näkökulmasta, niin on aivan selvää, että "sinkun" adoptoima lapsi on eri asemassa, kuin miehen ja naisen adoptoima lapsi. Näin tilanne on epätasa-arvoinen.
"Laki parantaa sateenkaariperheissä asuvien lasten asemaa, jos pariskunnat voivat mennä naimisiin. Perheitä on aina ollut erilaisia ja sateenkaariperheet eivät vähene lain estämisellä."
Ehkä perintöoikeuden suhteen, mutta kahta miestä laki ei muuta lapselle äidiksi, eikä kahta naista isäksi. Se, että perheitä on aina ollut erilaisia, ei tarkoita sitä, että lainsäätäjän pitäisi tukea niitä kaikkia kuten itsekin totesit.
"Epätasa-arvo tulee nimeenomaan siitä, että ihmiset ovat eri asemassa perusteetta."
Esitin perusteen, johon et reakoinut. Nykyisin kuka tahansa voi lainsäädännön puitteissa mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolenedustajan kanssa. Se että homoseksuaalit eivät halua mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, on kokonaan toinen juttu kuin tasa-arvo kysymys. Tasa-arvokysymysse on siinä suhteessa, että kahden miehen välinen liitto sulkee naiset ulkopuolelle ja luo näin rakenteellisesti naisia syrjivän liiton, samoin kahden naisen liitto syrjii miehiä sukupuolen perusteella. Avioliiton rajaaminen lukumäärän puolesta kahteen perustuu siihen, että sukupuolia on kaksi. Tätä tosiasiaa vastaan homoliitto hyökkää perusteetta.
"ei tarkoita sitä, että lainsäätäjän pitäisi tukea niitä kaikkia kuten itsekin totesit."
Mielestäni erilaisia perheitä pitäisi tukea. Kaikki perheet on yhtä arvokkaita. Sateenkaariperheitä on paljon, ja on harmi jos heidän perheitään ei tunnusteta yhtä tärkeiksi.
"kuka tahansa voi lainsäädännön puitteissa mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolenedustajan kanssa."
Sama kun heterolle sanoisi, että miksi valitat kun voit mennä naimisiin toisen naisen kanssa. Mun mielestä lainsäädännön pitäisi olla inhimillistä ja erilaisuutta huomioivaa. Ehkäpä toisille ihmisille tälläiset arvot ovat merkityksettömiä ja uskonto tai perinteet tärkeämpiä.
Suomi on viimeinen pohjoismaa jossa tämä laki ei ole voimassa. Olisi tärkeää senkin takia, että laki hyväksyttäisiin.
"samoin kahden naisen liitto syrjii miehiä sukupuolen perusteella"
Kuinkahan moni heteromies haluaisi vaimoksi lesbon, vaikka sellaista "tasa-arvon" vuoksi tarjottaisiinkin :) Ihmiset ovat jo luonnostaan erilaisia ja haluavat erilaisia asioita. Eiköhän ole niin, että samanlaiset saavat olla keskenään, ilman syyllisyyttä siitä, että jotain syrjittäisiin.
Ihmissuhteiden saaminen ei muutoinkaan ole sellainen oikeus, joka voitaisiin jotenkin antaa tai jakaa.
"Avioliiton rajaaminen lukumäärän puolesta kahteen perustuu siihen, että sukupuolia on kaksi."
Moniavioisuus on salittu kymmenissä eri valtioissa. Uskon, että kysymys on enempi kulttuuriin liittyvästä jutusta kuin sukupuolten määrästä.
"Mielestäni erilaisia perheitä pitäisi tukea. Kaikki perheet on yhtä arvokkaita. Sateenkaariperheitä on paljon, ja on harmi jos heidän perheitään ei tunnusteta yhtä tärkeiksi."
Olen samaa mieltä, että perheitä voidaan tukea, mutta kysymys on siitä onko mielekästä määritellä mikä tahansa perhe avioliitoksi ja tukea niitä aviolittolailla. Onko mielekästä määritellä esim. yksinhuoltajan perhettä avioliitoksi? Peruskysymys on siitä onko avioliitolla erityinen luonne ja täyttääkö mikä tahansa perhe tai suhdemalli sitä luonnetta.
"Sama kun heterolle sanoisi, että miksi valitat kun voit mennä naimisiin toisen naisen kanssa."
Ongelma on siinä, ettei kahden naisen liitto ole avioliitto luonteensa puolesta, siksi pikkunäppärä heittosi menee ohi. Kuvitellaan ihanne yhteiskunta, A) jossa on vain uskollisia heteroavioliittoja, eikä ole homoseksuaaleja ollenkaan; ja yhteiskunta, B) jossa on vain uskollisia homoliittoja, eikä heteroita ollenkaan. Kummalla näistä yhteikunnista on tulevaisuus? Kuten huomaat näillä kahdella liitolla on perustavaa eroa, jolla on oikeasti merkitystä. Lisäksi miehen ja naisen välisellä liitolla on muita piirteitä, jotka tekevät niistä erityisen.
"Mun mielestä lainsäädännön pitäisi olla inhimillistä ja erilaisuutta huomioivaa."
Anteeksi että sanon näin, mutta tällaisella tunnelässytysellä voidaan perustella ihan mitä tahansa. Mikä tahansa käytös voidaan todeta erilaiseksi ja inhimilliseksi. Yhtä hyvin voin sanoa, että yrityksesi riistää lapselta oikeus isään ja äitiin on epäinhimillistä ja perustellusti.
"Suomi on viimeinen pohjoismaa jossa tämä laki ei ole voimassa. Olisi tärkeää senkin takia, että laki hyväksyttäisiin."
Tämä on edelleen tunneretoriikkaa, ei asiaa. Oletko vakavissasi sitä mieltä, että kaikki lainsäädäntö mitä muissa Pohjoismaissa on, on ehdottoman erehtymätöntä ja augtoritatiivista. Itse olen huolissani siitä, että homoliitot tulevat lisäämään terveydelle riskialtista homoseksuaalia käytöstä, josta eniten kärsivät homosekuaalit itse ja laskun maksaa yhteiskunta.
"Kuinkahan moni heteromies haluaisi vaimoksi lesbon, vaikka sellaista "tasa-arvon" vuoksi tarjottaisiinkin :) Ihmiset ovat jo luonnostaan erilaisia ja haluavat erilaisia asioita. Eiköhän ole niin, että samanlaiset saavat olla keskenään, ilman syyllisyyttä siitä, että jotain syrjittäisiin."
Kysymys ei ole siitä, mitä joku haluaa. Jos joku nainen haluaa ehdottomasti elää toisen naisen kanssa, niin yksilönvapauden puolesta se on ihan mahdollista, mutta kysymys on siitä onko tuo suhde avioliitonomainen ja pitäisikö sitä tukea lainsäätäjän? Pelkkä halu ei riitä lainsäätämisen perusteeksi. Toiseksi syrjintä on oma asiansa, mutta jos joku kokee syyllisyyttä omasta parisuhdemuodostaan, niin ei sitä lainsäädäntö korjaa. Kolmanneksi ohitit itse ongelman, kuten tyylisi näyttäisi olevan. Kahden naisen liitto syrjii sukupuolen perusteella miehiä ja kahden miehen liitto naisia. Ne ovat siis rakenteellisesti syrjiviä.
"Ihmissuhteiden saaminen ei muutoinkaan ole sellainen oikeus, joka voitaisiin jotenkin antaa tai jakaa."
Varmasti näin, mutta kysymys onkin siitä voidaanko mitä tahansa ihmissuhdetta pitää avioliittona?
"Moniavioisuus on salittu kymmenissä eri valtioissa. Uskon, että kysymys on enempi kulttuuriin liittyvästä jutusta kuin sukupuolten määrästä."
Meinaatko, että pitäisi seurata lainsäädännössä näitä kymmeniä valtioita? Jos olet sitä mieltä, että avioliitto on vain kulttuurinen, niin toivottavasti et moiti pedofiiliaa, koska on maita, joissa suojaikärajaa ei ole avioliiton suhteen ja lapsiavioliitot ovat arkipäivää. Kulttuurisuuteen vetoamisella voidaan perustella edelleen mitä tahansa. Samoin kulttuuriin vetoamalla voidaan sanoa, ettei me tarvita homoliittoja, koska meillä on jo avioliittokulttuuri.
Mutta edelleen ohitat biologisia tosiasioita koskevan argumenttini - jälleen.
"Peruskysymys on siitä onko avioliitolla erityinen luonne ja täyttääkö mikä tahansa perhe tai suhdemalli sitä luonnetta"
Ajattelen asiaa enempi käytännön tasolla.En ole riistämässä keneltäkään vanhempia. Yhteiskunnan pitäisi huomioida millaisia perheet tänäpäivänä ovat, mitkä ovat niiden tarpeet ja tukea niitä. Mielestäni se olisi tärkeämpää, kuin käyttää perusteluna jonkinlaista määritelmää ihanneperheestä, joka ei vastaa tämänhekistä todellisuutta. Tiedän paljon perheitä, jotka eivät ole isä, äiti ja lapset. On perheitä joissa on yksi vanhempi ja merkittävä määrä heteroperheitä päätyy eroon, syntyy uusioperheitä jne.
Nais ja miesparien perheet eivät synny jonkun lain vuoksi vaan niitä on aina ollut ja tulee jatkossakin olemaan.
"Ongelma on siinä... pikkunäppärä heittosi menee ohi"
Mielestäni siinä ei ole ongelmaa. Jos osaisit asettautua toisen ihmisen asemaan, niin ehkä ymmärtäisit?
"B) jossa on vain uskollisia homoliittoja, eikä heteroita ollenkaan."
Tuollainen on mahdottomuus, koska seksuaalisuus on monmuotoinen asia. Kaikki eivät koskaan voi olla samanlaisia. Ja kyllä homo ja lesbopareilla on keskenään lapsia.Jos tämä yhteiskunta sammuu homojen vuoksi, niin se tekee sen ilman avioliittolakiakin:)
"Tämä on edelleen tunneretoriikkaa, ei asiaa"
Koitetaan ajatella sitten asiapitoisesti. Jos laki olisi ollut epäonnistunut muissa maissa, niin vastustajat suomessa tarjoaisivat runsaasti esimerkkejä siitä, mitä kaikkea huonoa on tapahtunut muissa pohjoismaissa lain hyväksymisen seurauksena. Antamalla käytännön esimerkkejä, voisi lain kannatus täällä vähentyä. Itse oletan tämän perusteella, että kyseinen laki on ollut onnistunut asia, ja toivon että suomi pääsee tässä asiassa samalla viivalle muiden pohjoismaiden kanssa.
" Kolmanneksi ohitit itse ongelman, kuten tyylisi näyttäisi olevan. Kahden naisen liitto syrjii sukupuolen perusteella"
Olen koittanut vastata jotain kaikkeen, mihin kommenttia on pyydetty. Olen pahoillani, mutta en edes ymmärrä mikä tämä ongelma on, ja mitä tarkoitat? Pitäisikö homot ja heterot pakottaa yhteen vai mitä pitäisi tehdä? Olen lukenut paljon vastustajien kirjoituksia, mutta en ole tälläisestä ongelmasta ikinä kuullutkaan. Jos joku lukija osaa Kallelle tähän vastata, niin tehkööt sen pulestani. Minä en osaa, kun en koko "ongelmaa" edes ymmärrä.
" Jos olet sitä mieltä, että avioliitto on vain kulttuurinen"
Se oli vain toteamus, että määrän rajaaminen kahteen voi perustua muuhunkin kuin sukupuolen määrään. Ei sen kummempi tai laajempi kannanotto.
"Ajattelen asiaa enempi käytännön tasolla.En ole riistämässä keneltäkään vanhempia...."
Jos lainsäädäntö rakennetaan siltä pohjata mitä on, niin lainsäädännöstä tulee relativistista. Tällöin esimerkiksi alaikäisen kanssa salaa oleva pitää sinun mukaasi tunnustaa avioliitoksi, koska se on ollut jo olemassa. Sama tilanne on silloin, jos vastapuoli(et) ei ole elossa tai ei ole edes ihminen. Se on sinun kriteereilläsi vain "inhimillistä ja erilaista".
"Mielestäni siinä ei ole ongelmaa. Jos osaisit asettautua toisen ihmisen asemaan, niin ehkä ymmärtäisit?"
Valitettavasti en osaa asettua samaan asemaan, koska verrattavat asemat ovat laadullisesti täysin erilaiset. Yhteiskunta tarvitsee miehen ja naisen avioliittoja, mutta pärjää mainiosti ilman homoliittoja. Jos kuvitellaan tilannetta, jossa olisi vain homoliitot sallittuja, niin joko en menisi naimisiin ollenkaan tai menisin naimisiin, jonkun pastorin vihkimänä, vaikka sitä yhteiskunta avioliitoksi tunnustaisikaan. Kun tiedän tekeväni oikein, en tarvitse lainsäädäntöä tukemaan tällaisia tekemisiäni.
"Tuollainen on mahdottomuus, koska seksuaalisuus on monmuotoinen asia. Kaikki eivät koskaan voi olla samanlaisia. Ja kyllä homo ja lesbopareilla on keskenään lapsia."
Huomaat tässä itsekin, että he ovat joutuneet hankkimaan lapsensa heteroseksuaalisin keinoin, ei uskollisessa parisuhteessa. Tämä on yksi keskeinen erottava tekijä homoliittojen ja heteroliittojen välillä. Lisäksi tällaiset ristisiittoiset sateenkaarisuhteet hajottavat lähtökohdissaan lapsen luontaisen yhteyden omaan isään ja äitiin. Ihmiettelen, ettet näytä kiinnittävän tällaisiin asioihin huomiota, vaikka empatiaan mielellään näytätkin vetoavan.
"Jos laki olisi ollut epäonnistunut muissa maissa, niin vastustajat suomessa tarjoaisivat runsaasti esimerkkejä siitä, mitä kaikkea huonoa on tapahtunut muissa pohjoismaissa lain hyväksymisen seurauksena."
Et ole tainnut lukea tätä blogia ennemmin, nimittäin täälläkin on esitetty pieni otos niistä ongelmista, joita on lainmuutosten myötä seurannut. Vaikka lait eivät ole vielä pitkään olleet voimassa.
"Antamalla käytännön esimerkkejä, voisi lain kannatus täällä vähentyä. "
Esimerkkejä on koko joukko, mutta kysymys on siitä, ettei niitä ole julkaistu, kuin pienissä kristillisissä lehdissä. Tämä valtakunnallisen tiedotuksen puutteen metodi on ilmeisesti toiminut hyvin, koska sinäkin olet noin tietämätön asiasta.
"Olen koittanut vastata jotain kaikkeen, mihin kommenttia on pyydetty. Olen pahoillani, mutta en edes ymmärrä mikä tämä ongelma on, ja mitä tarkoitat?"
Ajattele yritystä, joka kieltäytyy palkkaamasta sukupuolen perusteella toisen sukupuolen edustajia, eikö se syyllisty syrjintään sukupuolen perusteella? Samoin tapahtuu homosuhteessa. Jos tällainen suhde laillistetaan, on syrjintä rakenteellista ja laillista. Kyse ei ole siis pakottamisesta ketään mihinkään, vaan siitä, että laillisesti hyväksytään rakenteellinen sukupuoleen kohdistuva syrjintä. Tämä olisi sama kuin lainsäätäjä hyväksyisi, että yritykset voivat laillisesti jättää palkkaamatta sukupuolen perusteella. Toisin sanoen homoliitto ei täytä sukupuolista tasa-arvokriteeriä, vaikka sitä tasa-arvon nimissä mainostetaan.
"Se oli vain toteamus, että määrän rajaaminen kahteen voi perustua muuhunkin kuin sukupuolen määrään. Ei sen kummempi tai laajempi kannanotto."
Kerro sitten mihin?
"Ihmiettelen, ettet näytä kiinnittävän tällaisiin asioihin huomiota"
Koen avioliittolain olevan lasten etu ja parantavan heidän asemaa sateenkaariperheissä.
Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto kannattaa avioliittolakia koska sukupuolisella suuntauksella ei ole merkitystä vanhemmuuteen ja lasten kehitykseen, asiaa on tutkittukin.
Lapsen etu ei ole järjestön mukaan myöskään se, että hänet adoptoidaan yhdelle, vaikka perheessä on tosiasiassa kaksi ihmistä vanhemman roolissa. Kun molemmat ovat adoptioneuvonnan piirissä niin parisuhde pystytään arvioimaan kokonaisuutena lapsen edun kannalta. Tämä edellyttää, että lapsi voidaan adoptoida yhdessä. Tässä avioliittolaissa on paljon hyviä asioita!
Toinen juttu mikä merkitsee paljon liittyy nuoriin. Vähemmistöön kuuluminen voi olla tosi raskas ja ahdistava asia teini-iässä nuorelle.
Kun lainsäädännön tasolla vähemmistöön kuuluvat hyväksytään, niin se voi edistää paljon henkistä hyvinvointia. Voi kokea, että pystyy elämään samanlaista elämää kuin muutkin ja suunnittelemaan samanlaisia asioita.
Mielenterveysseuran mukaan tasa-arvoinen avioliittolaki siis edistää ihmisten henkistä hyvinvointia, onnellisuutta ja mielenterveyttä tehokaasti ja edullisesti.Joten sen voi nähdä myös merkittävänä mielenterveystyönä.
"Yhteiskunta tarvitsee miehen ja naisen avioliittoja"
Tämä laki ei vähennä miehen ja naisen avioliittoja, eikä ole heiltä pois. Tämä on syytä muistaa. Ja avioliitto tai ihmissuhteet eivät ole pelkästään lisääntymistä varten.
"Esimerkkejä on koko joukko, mutta kysymys on siitä, ettei niitä ole julkaistu, kuin pienissä kristillisissä lehdissä."
Jokainen valitsee mihin uskoo. Hyväksyn kritiikin, kunhan se tulee luotettavista lähteistä, eikä takana ole lahko tai uskonto. Uskonnolliset lehdet kirjoittelevat täysin kritiikittä ja tarkoitushakuisesti monistakin aiheista.
"yritykset voivat laillisesti jättää palkkaamatta sukupuolen perusteella."
Työntekijät valitaan pätevyyden ja kokemuksen mukaan, mutta kumppanin valinnassa kriteerit saavat onneksi olla täysin henkilökohtaiset ja omien mieltymysten mukaiset. Tasa-arvoisen avioliittolain myötä "rakenteellinen syrjintä" poistuu, koska puolison voi valita kummasta tahansa sukupuolesta, ei vain toisesta.
"Koen avioliittolain olevan lasten etu ja parantavan heidän asemaa sateenkaariperheissä. Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto kannattaa avioliittolakia koska sukupuolisella suuntauksella ei ole merkitystä vanhemmuuteen ja lasten kehitykseen, asiaa on tutkittukin."
Olin itsekin hämmentynyt Mannerheimin lastensuojeluliiton kannasta, koska se on käytännössä vastoin laaja-alaisesti kaikkea sitä, mitä viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että lapselle on hyötyä sekä isästä että äidistä mm. lastenpsykiatri Sinkkonen on kirjoittanut tästä laajasti. Myöskään MLL:n kannanotossa viitteessä oleva viittaus lapsenoikeuksiin ei vaadi eikä edellytä homoliittojen hyväksymistä lapsen oikeuksien turvaamiseksi.
"Lapsen etu ei ole järjestön mukaan myöskään se, ...!"
Mihinkähän tutkimukseen he vetoavat, jotka osoittaisivat, että lapselle on hyötyä kahdesta samaa sukupuolta olevasta vanhemmasta, ohi isän ja äidin?
"Toinen juttu mikä merkitsee paljon liittyy nuoriin. Vähemmistöön kuuluminen voi olla tosi raskas ja ahdistava asia teini-iässä nuorelle."
Jokainen kuuluu johonkin vähemmistöön, mutta ei omilla ahdistuksen kokemuksilla voi perustella avioliittolainsäädäntöä. Toisekseen omia ongelmia ei voi sysätä toisten syyksi. Kolmanneksi voin jo nyt esittää ennusteen, ettei mahdollisesti tapahtuva lainsäädännön muutos tule vähentämään homoseksuaalien ahdistuksen kokemuksia, tilanne saattaa pahentua. Neljänneksi, jos homoseksuaalisuus on normaalia käytöstä, miksi siitä seuraa ahdistusta?
"Mielenterveysseuran mukaan tasa-arvoinen avioliittolaki siis edistää ihmisten henkistä hyvinvointia,..."
Mielenterveysseuran julkilausumasta puuttuivat tieteelliset viitteet, joita sopisi asiantuntijaorganisaatiolta odottaa. Eikä niihin viitattu edes pyydettäessä eli todisteet puuttuvat siitä, että noilla väitteillä on tieteellistä näyttöä. Mutta sen sijaan näyttöä on siitä, että homoliitto on uhka homoseksuaalien terveydelle ja se tiedetään, että terveysriskit vaikuttavat mielenterveyteen haitallisesti. Sekin tiedetään, ettei homoseksuaalien kokema syrjinnän määrä juuri vaikuta ahdistuksen määrään.
"Tämä laki ei vähennä miehen ja naisen avioliittoja, eikä ole heiltä pois. Tämä on syytä muistaa. Ja avioliitto tai ihmissuhteet eivät ole pelkästään lisääntymistä varten.
Epäilen vahvasti, että homoliittojen hyväksyminen johtaisi avioliiton arvostuksen vähenemiseen. Toisekseen lakia ei voi perustella sillä, että se ei ole joltakin pois, vaan asialla pitäisi olla itsenäistä arvoa. Ja arvon pitäisi olla tässä tapauksessa niin merkittävän, että se olisi samalla viivalla avioliiton kanssa. Muuten tasaarvoistuksessa tehdään vääryyttä avioliitolle rinnastamalla se johonkin merkityksettömään.
"Hyväksyn kritiikin, kunhan se tulee luotettavista lähteistä, eikä takana ole lahko tai uskonto."
Tässä on yksi tällä palstalla pureskeltu esimerkki, joiden pohjana ovat The Telegraph ja BBC:n uskonnolliset uutiskanavat. http://uskonpuolesta.blogspot.fi/2011/03/englanti-kristitty-pariskunta-joka-ei.html
"Tasa-arvoisen avioliittolain myötä "rakenteellinen syrjintä" poistuu, koska puolison voi valita kummasta tahansa sukupuolesta, ei vain toisesta."
Eli olet siis sitä mieltä, että avioliitto nykyisessä muodossaan syrjii. Silloin syrjintä ei poistu homoliitot hyväksymällä, vaan kieltämällä miehen ja naisen avioliitto. Tältä pohjalta on myös loogisesti syrjintää palkata molempien sukupuolien edustajia. Täytyy sanoa, että sinulla on mielenkiintoinen logiikka ja näkemys tasa-arvosta.
Tässä nyt edelleenkin näyttää käyvän niin, ettet tahdo vastata esitettyihin kysymyksiin.
Väitit: ”…määrän rajaaminen kahteen voi perustua muuhunkin kuin sukupuolen määrään.”
Ja esitin kysymyksen: ”Kerro sitten mihin?”
"Olin itsekin hämmentynyt Mannerheimin lastensuojeluliiton kannasta"
Myönteinen kanta on kaikilla lapsiin liittyvillä järjestöillä, joita on useita sekä lapsiasiavaltuutetulla. Jos emme voi uskoa asiantuntijajärjestöjä ja ammatti-ihmisiä, niin keitä sitten?
Uskon, että kannanottojen taustalla on tehty selvitystyötä. Jos kaipaa perusteluja, niin ehkä niitä voi pyytää järjestöiltä.
" Neljänneksi, jos homoseksuaalisuus on normaalia käytöstä, miksi siitä seuraa ahdistusta?"
Erilaisuus ei ole useinkaan helppoa. Se voi aiheuttaa häpeää, erillisyyden ja huonommuuden tunnetta yms. Voi pelätä ihmisten suhtautumista esimerkiksi. Tunteillensa ei voi mitään, vaikka järjen tasolla käsittäisikin olevansa normaali. Varsinkin seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset ovat ihmisille varmasti hyvin merkityksellisiä. Sen osoittaa sekin, miten paljon tästäkin aiheesta väitellään voidesta toiseen.
"Tässä on yksi tällä palstalla pureskeltu esimerkki, joiden pohjana ovat The Telegraph "
Seksuaalisen suuntautumisen perusteella on ollut kielletyä syrjiä tähänkin asti. Avioliittolailla ei päätetä siitä. Se on päätetty jo aiemmin. Uskonnon ja mielipiteen vapaus on suomalaisille tärkeä arvo. Samoista asioista ja rikoksista voi olla eri maissa täysin erilaiset seuraukset. Ei ole mielekästä vertailla muita meihin. Ainakaan lainsäädännön tasolla.
Kyseinen pariskunta oli jutun mukaan sijaisvanhempien sijainen. He halusivat kertoa pienille (!) lapsille homoseksuaalisuuden olevan väärin. Eikö sijaisten pitäisi vetää yhteneväistä kasvatuksellista linjaa varsinaisten vanhempien kanssa?
Miksi pienille lapsille pitäisi kertoa sellaisia asioita, jotka eivät heidän kehitystasollensa edes kuulu?
Luulisi että on positiivisempiakin tapoja kasvattaa, kuin aikuisen kertoa mitä oma uskonto ei salli.
Järkevä uskonnollisuus voi ehkä olla voimavara. Se voi olla myös hyvin tuhoisaa, jos lapsi hylätään uskon jättämisen tai homoseksuaalisuuden vuoksi.
". Täytyy sanoa, että sinulla on mielenkiintoinen logiikka ja näkemys tasa-arvosta."
Niin on sinullakin. Kumpikaan ei ole ymmärtänyt eikä tullut ymmärretyksi, joten eiköhän unehdeta tämä näkökulma.
"Ja esitin kysymyksen: ”Kerro sitten mihin?"
Avioliittoja on maailmalla erilaisia. Totesin, että myöskin kulttuuri saattaa vaikuttaa tähän. Kysymys kahden ihmisen avioliitosta ei siis välttämättä liity vain sukupuolten määrään, vaan siihen voi vaikuttaa kulttuuri ja muutkin tekijät. Avioliittolain vastustajat antavat arvoa historialle ja perinteille, mutta minulle sillä ei ole suurta merkitystä.
”Myönteinen kanta on kaikilla lapsiin liittyvillä järjestöillä, joita on useita sekä lapsiasiavaltuutetulla. Jos emme voi uskoa asiantuntijajärjestöjä ja ammatti-ihmisiä, niin keitä sitten? Uskon, että kannanottojen taustalla on tehty selvitystyötä?”
Asiantuntijoita kyllä, mutta järjestöihin vaikuttavat muutkin asiat, kuten johdon poliittiset sitoumukset, poliittinen painostus tai taloudellisten merkittävien tukijoiden vaikutus. Sen takia olen ollut hämilläni, etteivät nämä järjestöt välitä lapsen oikeuksista, joiden polkeminen on ollut ilmiselvää.
Selvitysten puuttuminen on mielenkiintoinen ja häiritsevä seikka, että järjestöt eivät ole esittäneet asianmukaisia perusteluja. Olisihan helppoa vedota tutkimuksiin. Se olisi julkisen keskustelun kannalta ja helppo tapa kerätä kannatusta. Siksi sen puutteesta ei voi päätellä muuta, kuin näytön puutteen.
”Jos kaipaa perusteluja, niin ehkä niitä voipyytää järjestöiltä.”
Niitä oli pyydetty esim. MLL:n tapauksessa, eikä saatu.
”Erilaisuus ei ole useinkaan helppoa. Se voi aiheuttaa häpeää, erillisyyden ja huonommuuden tunnetta yms. Voi pelätä ihmisten suhtautumista esimerkiksi…”
Juuri tämän perusteella en usko, että lainsäädännöllä voidaan hoitaa tämän tyyppisi itsetunnon ongelmia. Toisekseen vetoat muitta mutkitta ulkoapäin tulevaan paineeseen, vaikka on näyttöä siitä, että homoseksuaalien psyykkiset ongelmat ovat pääasiassa sisäsyntyisiä.
”Ei ole mielekästä vertailla muita meihin. Ainakaan lainsäädännön tasolla.”
Olet nyt tätä mieltä, kun pari kommenttia sitten julistit kahteen otteeseen, että meidän pitäisi omaksua muiden pohjoismaiden lainsäädännöt.
”Uskonnon ja mielipiteen vapaus on suomalaisille tärkeä arvo... Kyseinen pariskunta oli jutun mukaan sijaisvanhempien sijainen. He halusivat kertoa pienille (!) lapsille homoseksuaalisuuden olevan väärin. Eikö sijaisten pitäisi vetää yhteneväistä kasvatuksellista linjaa varsinaisten vanhempien kanssa?”
Huomaatko? Edeltävässä kappaleessa olit sitä mieltä, että ihmisillä on uskonnon ja sananvapaus ja pidit niitä jopa tärkeinä, mutta heti perään olet valmis riistämään tätä oikeutta härskisti. Samaa epäilen, että tullee tapahtumaan, jos laki hyväksytään.
”Miksi pienille lapsille pitäisi kertoa sellaisia asioita, jotka eivät heidän kehitystasollensa edes kuulu?”
Olen samaa mieltä, siksi on erikoista, että heille pitäisi antaa vanhempien puolesta esimerkki järjenvastaisesta liitosta. Toisekseen, esimerkiksi lasten päiväkoteihin on jo tullut sateenkaaripoliittisella ohjelmalla varustettuja lastenkirjoja.
”Luulisi että on positiivisempiakin tapoja kasvattaa, kuin aikuisen kertoa mitä oma uskonto ei salli. Järkevä uskonnollisuus voi ehkä olla voimavara.”
Ensinnäkään et vain hyökkää sananvapautta vastaan, vaan jo uskonnon ja perheen yksityisyyden ja oikeuteen toimia kasvattajina. Silti olet sitä mieltä, ettei ongelmia tai tule vaikka olet esimerkki niistä.
”Niin on sinullakin. Kumpikaan ei ole ymmärtänyt eikä tullut ymmärretyksi, joten eiköhän unehdeta tämä näkökulma.”
Ymmärrän, että mielelläsi ohitat tämän ilmiselvän asia. Huomasin kyllä, että et tajunnut ongelman olevan niin ilmeinen ja perustava.
”Avioliittoja on maailmalla erilaisia. ”
Tällä kulttuuri -argumentilla ei voi antaa erityistä perustelua homoliitoille, eikä rajata lukumäärää mitenkään.
"että homoseksuaalien psyykkiset ongelmat ovat pääasiassa sisäsyntyisiä."
Varmasti näinkin. Se, ettei ole eri asemassa yhteiskunnassa kumppanin sukupuolen perusteella, auttaa varmasti luomaan positiivista itsetuntoa. Tällä lailla on paljon merkitystä niille, joita se koskee.
"meidän pitäisi omaksua muiden pohjoismaiden lainsäädännöt."
Korostin, että rikoksista saa eri maissa erilaisia rangaistuksia ja asioita voidaan tulkita eri tavoin. Se mitä on tapahtunut englannissa tai jossain muussa maassa, ei automaattisesti ole sovellettavissa tänne. Itse en lietsoisi pelkoa jollain ulkomaalaisella tapauksella täällä. Jos koet, että olen väärässä, voit tietysti ajatella haluamallasi tavalla.
"Ensinnäkään et vain hyökkää sananvapautta vastaan, vaan jo uskonnon ja perheen yksityisyyden ja oikeuteen toimia kasvattajina"
Minä en pysty päättämään kenenkään sopivuudesta vanhemmaksi, enkä voi arvoida kenenkään sopivuutta lehtiartikkelin perusteella. Mutta kai minullakin on oikeus omiin kasvatuksellisiin näkemyksiin ja ajatuksiin?
"Ymmärrän, että mielelläsi ohitat tämän ilmiselvän asia."
Kerroin aiemmin, etten ymmärrä kirjoitteluasi kaikilta osin. Miksi et usko mitä sanon? En ymmärrä edelleenkään tuota sinun "ilmiselvää" asiaa. Olet kehitellyt omanlaisiasi teoriota, joita eivät taida muut ymmärtää kuin sinä? Valitan.
"Sen takia olen ollut hämilläni, etteivät nämä järjestöt välitä lapsen oikeuksista, joiden polkeminen on ollut ilmiselvää."
Paljonko tämä avioliittolaki loppujen lopuksi muuttaa? Naisparit voivat jo ottaa hedelmöityshoitoja, homoilla on oikeus perheensisäiseen adoptioon ja naimaton voi adoptoida lapsen Naimattomalla voi olla samaa sukupuolta oleva kaveri.
Kun laki nyt hyväksyttiin, niin lopulta nähdään kuka oli oikeassa. Jossittelut on turhaa, aika näyttää.
”Varmasti näinkin. Se, ettei ole eri asemassa yhteiskunnassa kumppanin sukupuolen perusteella, auttaa varmasti luomaan positiivista itsetuntoa. Tällä lailla on paljon merkitystä niille, joita se koskee.”
Edellisen kommenttini pohjalta epäilen, ettei merkitys tule olemaan järin ruusuinen.
”Korostin, että rikoksista saa eri maissa erilaisia rangaistuksia ja asioita voidaan tulkita eri tavoin. Se mitä on tapahtunut englannissa tai jossain muussa maassa, ei automaattisesti ole sovellettavissa tänne. Itse en lietsoisi pelkoa jollain ulkomaalaisella tapauksella täällä. Jos koet, että olen väärässä, voit tietysti ajatella haluamallasi tavalla.”
Aluksi vaadit esimerkkejä, kun niitä annoin, epäilit lähteiden luotettavuutta. Nyt syytät perusteettomasta pelottelusta, koska tilanne ei ole täysin sama. Vaikuttaa siltä olet muodostanut käsityksesi rusinat pullasta menetelmällä, jolloin mikään muutos ei sisällä uhkia, kun niiden mahdollisuus on lähtökohtaisesti hylätty.
”Minä en pysty päättämään kenenkään sopivuudesta vanhemmaksi, enkä voi arvoida kenenkään sopivuutta lehtiartikkelin perusteella. Mutta kai minullakin on oikeus omiin kasvatuksellisiin näkemyksiin ja ajatuksiin?”
Ilman muuta, olenko muka esittänyt jotakin muuta? Mutta ihmettelin vain sitä, että kritikoit, ettei mitään ongelmia tule olemaan ja kuitenkin oma ajattelusi on räikeä esimerkki sellaisesta. Lisäksi näytit hyökkäävän vanhemman velvollisuutta vastaan toimia lapsen moraalisena kasvattajana. Miksi lapselle ei saisi opettaa asiallisessa ikävaiheessa asiallisella tavalla, että tietty sukupuolinen käyttäytyminen on moraalisesti paheksuttavaa ja terveydellistä riskikäyttäytymistä?
”Kerroin aiemmin, etten ymmärrä kirjoitteluasi kaikilta osin. Miksi et usko mitä sanon? En ymmärrä edelleenkään tuota sinun "ilmiselvää" asiaa. Olet kehitellyt omanlaisiasi teoriota, joita eivät taida muut ymmärtää kuin sinä? Valitan.”
Jos se oli jotenkin vaikea, niin käydään se yhdessä läpi. Aloitetaan vaikka siitä, missä kohden putosit kärryiltä. Erikoista oli, että lähdit vastaamaan alun alkaen ylipäänsä ja juuri siten kuin odotinkin sinun vastaavan. Vaikutti siltä, että olisit asian ymmärtänyt.
”Paljonko tämä avioliittolaki loppujen lopuksi muuttaa? Naisparit voivat jo ottaa hedelmöityshoitoja, homoilla on oikeus perheensisäiseen adoptioon ja naimaton voi adoptoida lapsen Naimattomalla voi olla samaa sukupuolta oleva kaveri.”
Adoptio- ja hedelmöityslakeja koskevan lainsäädännön ongelmat voidaan oikaista niiden lainsäädäntöjen puitteissa. Mielenkiintoista, että nyt vähättelet lainmuutoksen merkitystä, jos se on niin merkityksetön miksi olet niin voimakkaasti tukenut sitä?
”Kun laki nyt hyväksyttiin, niin lopulta nähdään kuka oli oikeassa. Jossittelut on turhaa, aika näyttää.”
Lainsäädäntöä voidaan aina muuttaa uudelleen, eikä lainsäädäntö ole mikään oikeassaolemisen mittari varsinkaan silloin, jos se ei ole asiallisesti perusteltu.
Tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole tasa-arvoinen. Avioliitolle on rajattu neljä ehtoa, jotka ovat 1) avioliitto on kahden ihmisen välinen 2) näiden kahden ihmisen tulee olla eri sukupuolta 3) nämä kaksi ihmistä eivät saa olla lähisukulaisia ja 4) näiden kahden ihmisen pitää olla yli 18-vuotiaita. Eihän lakiehdotuksessa olla muuttamassa kuin yhtä näistä kriteereistä. Kamalaa ikäsyrjintää, kun elle 18-vuotiaat eivät saa mennä naimisiin! Ja entäs vaikka se kymmenen hengen ryhmä, joka haluaisi mennä keskenään naimisiin? Ja entäs sitten vaikka ne kaksi veljeä, jotka rakastavat toisiaan niin, että haluavat mennä naimisiin keskenään? Eihän rakkaudessa nyt mitään väärää ole!
Eikä tämä ole sen enempää ihmisoikeuskysymys. Tai on se, jos mietitään, mikä on lapsen oikeus. Ja minun mielestäni lapsella täytyy olla oikeus isään ja äitiin, kuten YK:n lapsenoikeudet tämän määrittelevät. Tietenkin on aina poikkeuksia (esim. äiti kuolee), mutta tämä lakiesitys tekisi äidittömyydestä tai isättömyydestä normaalitilan lapselle.
Lähetä kommentti