ja turmella ne, jotka maan turmelevat."
(Ilm. 11:18)
On jälleen eduskuntavaalien aika. Monien aiheiden ohella vaalikeskusteluissa on myös käsitelty maallikolle vaikeasti avautuvaa energiapolitiikkaa.
Erilaisia energiaratkaisuja on vertailtu kiivaasti. On pohdittu missä määrin ja kuinka tulisi kustannustehokkaasti siirtyä pois ilmastonlämpenemistä aiheuttavista kivihiili- ja öljypohjaisista energiaratkaisuista ja panostaa kunnolla puhtaampiin energiamuotoihin, kuten turve- ja ydinvoimaan.Japanin onnettomuuden seurauksena tosin viimeksi mainittu on joutunut vastatuuleen. Ei Suomi kuitenkaan pelkällä turpeella tai tuulivoimalla lämpiä. En tosin ole asiantuntija. Päättäköön viisaammat. Siksihän meillä on vaalit.
Yksi suurimmista globaaleista uhkakuvista terrorismin ohella ovat ns. ympäristöuhkat, saastuminen ja ilmastonlämpeneminen. Joskus mennä vuosina pohdittiin sitäkin pitäisikö vainajilta ennen hautaamista irrottaa amalgaamipaikat. Paikoissa oleva elohopeahan on ympäristömyrkky.
Kannatan tietysti vastuullisuutta ympäristön suhteen, vaikka en itse olekaan mikään ympäristöaktivismin perikuva. Ajattelen vaikkapa kierrätystä, joka nykynuorisolle on luonteva osa arkipäivää. Se saa minut tuntemaan itseni vanhaksi. Minun on vaikea tajuta mikä mielekkyys on esimerkiksi siinä, että p i k a r u o k a ravintolassa asiakkaan on uloslähtiessä pysähdyttävä lajittelemaan roskansa. Siinä seisot kuin uuno miettimässä mihin laitetaan pilli ja mihin servietit. Aikaa kuluu. Eikö siinä mene koko Fast Food -ajatus päälaelleen: nopeasti sisään, nopeasti ulos? Mutta periaatteessa siis kannatan. Vaikka en aina ymmärräkään.
Ympäristöintoilun yhtenä sudenkuoppana näen kuitenkin ilmiön, jolle olen antanut nimeksi ”vihreä farisealaisuus”. Tämä ei ole puoluepoliittinen piikki, vaan yleishuomio. Olemme enemmän huolissamme ympäristörikoksista kuin vaikkapa aviorikoksista. Ihmissuhdesikailut ovat yksityisasioita, mutta se mihin laitan käytetyt patterit eivät. Olemme enemmän huolissamme siitä minkälaisen planeetan jätämme lapsillemme perinnöksi, kuin siitä minkälaisia lapsia jätämme jälkeemme. Meitä kiinnostaa enemmän kasvihuonepäästöjen rajoittaminen, kuin puuttuminen siihen mitä ihmiset päästävät suustansa. Merikilpikonnan munia pitää suojella, mutta lapsia saa tappaa äitinsä kohtuun. Moderni materialistinen ihminen pystyy käsittelemään talousjätteensä, muttei moraalista jätettään. Kannamme roskat ulos talosta, mutta emme sydämestä.
Nykyihminen ajattelee helposti, että se mikä saastuttaa on ulkopuolella. Kunhan vain kiinnitetään enemmän huomiota ulkonaiseen puhtauteen tulee maailmasta parempi paikka elää. Meidän suurin huolemme on ”epäpuhtaat ja pesemättömät kädet” (Mark. 7:2-6). Laadimme ”ihmisten perinnäissääntöjä”, ympäristödirektiivejä, joiden rikkomisesta seuraa, jos ei aina sakkoja tai vankeutta, niin vähintään yhteisön syvää paheksuntaa. ”Voi kauhistus sentään! Heitätkö sinä patterit ihan tavallisen roskan joukkoon?” Ja siinä sivussa hylkäämme Jumalan käskyn (Mark. 7:9).
Jeesuksen mukaan vaarallisin saastutus lähtee ihmisen sisimmästä: ”Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen” (Mark. 7:21-23).
Maan saastuminen ja turmeleminen on teema, joka tunnetaan jo Raamatussa. Moderni materialistinen ihminen ei kuitenkaan enää näe yhteyttä, joka Raamatun mukaan vallitsee ihmisen moraalisten valintojensa ja ympäristön välillä. En tarkoita pelkästään sitä, että teollistuminen ja metsienhakkuu, jotka vahingoittavat luontoa, johtuvat pohjimmiltaan ihmisen ahneudesta ja voitontavoittelusta. Jumalan sanan mukaan ihmisen synnit aiheuttavat mullistuksia koko luomakunnassa. Moderni ihminen on hukannut kykynsä tiedostaa tekojensa vaikutusta luontoon hengellisten lainalaisuuksien valossa.
Kun Ilmestyskirja puhuu maan turmelemisesta, ei kysymys ensisijassa ole ympäristömyrkyistä ja energiamuodoista, vaan siitä miten ihmiset elävät suhteessa Jumalan ilmoitettuun tahtoon. Paavali sanoo koko luomakunnan lopun aikoina huokailevan kuin synnytystuskissa. Ihmisen synti aiheuttaa vahinkoa luonnolle sielläkin missä ei ole kivihiilivoimaloita.
Profeetta Jesaja toteaa Pyhässä Hengessä: ”Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu; kansan ylhäiset maassa nääntyvät. Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sen tähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle.” (Jes. 24:4-6). Mooses varoitti israelilaisia ja kehotti heitä kiinnittämään huomiota elämäänsä luvatussa maassa: ”Noudattakaa siis kaikkia minun käskyjäni ja kaikkia minun säädöksiäni ja pitäkää ne, ettei teitä oksentaisi ulos se maa, johon minä vien teidät asumaan.” (3 Moos. 20:22)
Työpöytäni ikkunanlaudalla on jo 15 vuotta ollut kolme Reformed Theological Seminaryn mainosta, jotka aikanaan kehystin itselleni talteen. Ne muistuttavat minua itselleni tärkeistä teemoista: Rukous, Raamattu ja evankeliointi. Viimeksi mainitussa mainoksessa on kuva suuresta ihmisjoukosta. Kuvateksti kehottaa: ”Kampanjoi sinäkin maailman uhanalaisimman lajin pelastamiseksi! – Jos vakavissasi haluat säilyttää meidän kallisarvoisimman luonnonvaramme, osallistu evankelioimistyöhön. Jos kerran on arvokasta taistella valaiden puolesta, kuinka paljoa enemmän ihmissielujen puolesta!”
Älä unohda kierrätystä. Muista viedä käytetyt paristot niille varattuihin keräyspisteisiin. Mutta ennen kaikkea, älä unohda kertoa ihmisille Jeesuksesta, joka puhdistaa sydämet synnin saastutuksesta. Varjele luontoa tekemällä parannus synneistäsi. Jokainen meistä on joko osa ongelmaa tai osa ratkaisua. Jos et vielä tunne Jeesusta henkilökohtaisesti tee todellien ympäristöteko ja anna elämäsi Jeesukselle. Se on hyvä alku.
Ettei jäisi liian teoreettiseksi tämä kirjoitukseni, niin totean lopuksi, että koin hiljattain ympäristötietoisuuteni heräämisen ihan uudella tavalla. Huomasin yhtäkkiä kaipaavani kovasti kesää päästäkseni jälleen vaeltelemaan Nuuksion kauniisiin maisemiin ja nauttimaan Jumalan luomasta luonnosta. Siitä on tullut harrastukseni viimeisten vuosien aikana. Tuota ajatellessani minussa syntyi yhtäkkiä poikkeuksellisen voimakas kiitollisuuden tunne Jumalaa kohtaan kaikesta luonnon kauneudesta. Huomasin miettiväni miten voisin tätä kiitollisuuttani osoittaa konkreettisesti.
Päätin siltä istumalta liittyä kristilliseen luonnonsuojelujärjestöön - A Rocha Suomi-Finland (myös. FaceBookissa). Järjestön sivuilla todetaan, että sen toiminta ”pohjautuu kristinuskon mukaiseen käsitykseen siitä, että luonto on suojelemisen arvoinen koska Jumala on sen luonut ja antanut siitä huolehtimisen ihmisten tehtäväksi”. Yhdistyksen tarkoituksena on "edistää luonnonsuojelutyötä Suomessa herättelemällä kristittyjä ympäristötietoisuuteen ja -vastuuseen sekä tekemällä yhteistyötä muiden ympäristöalan toimijoiden kanssa."
En lainkaan teeskentele olevani mikään ympäristöajattelun esikuva. Mutta ainahan sitä voi ihmisenä kasvaa vähin askelin oikeampaan suuntaan. Minäkin. Tässä niin kuin muissakin asioissa, joissa olen vielä kovin keskeneräinen.
-----
10 kommenttia:
Kun ihminen ei ole uskova, hän ajattelee asioita siltä kantilta, että ihmisiä on maapallolla liikaa, kun taas merikilpikonna on uhanalainen, minkä takia sen munia on suojeltava. Ei siinä sen kummemmasta ajattelusta ole kysymys.
Samaa mieltä edellisen anonyymin kanssa. Lajeja, joita on vähemmän, on suojeltava.
Elämää on suojeltava. Mutta onko elämän suojelua se, että antaa yhden lajin lisääntyä yli äyräidensä muiden kustannuksella? Uskovien ja heidän Jumalansa mielestä ihminen on niin paljon arvokkaampi kuin mikään muu elävä olento, että ei haittaa vaikka ihminen lisääntymisellään kuluttaa loppuun koko maan. Ja tietenkään se ei haittaa kun Jumala luo ihmiselle uudet Taivaat ja uuden Maan. Siinä koko syy sille miksi niin harvat kristityt välittävät luonnonsuojelusta. He eivät pidä sitä tarpeellisena. Kaikki on kuitenkin "tulelle talletettua".
Kyllähän ympäristön tilasta pitää olla huolissaan senkin vuoksi, että myös ihmislajin olemassaolo ja hyvinvointi riippuu ympäristön tilasta, vaikkei muiden eliölajien olemassaolon oikeutusta kunnioittaisikaan.
Liiallinen väestönkasvu lisää mm. konfliktien riskiä, nälänhätää ja rajallisten luonnonvarojen kulutusta.
Tietysti uskova voi ajatella, että vain iankaikkisuus on tärkeä ja että tämä maaailma on joka tapauksessa tulelle talletettu.
Olen itse uskova ja myös ekoihminen, käytän tuulivoimaa, kierrätän yms. tavallista... ja olen aika yllättynyt, jos uskovat muka eivät ole ympäristötietoisia. Meidän nyt kaikkein eniten sitä luulisi olevan ja todellakin pitäisi olla, koska uskomme Luojan luoneen maapallon. Meidät myös asetettiin pitämään siitä huolta. Joten en käsitä, kuinka ylipäätään voi olla ei-ekoisteja uskovia. Kai se sitten on luonnevikaa, kypsymättömyyttä, ajattelemattomuutta tm. vastaavaa, jos luonnosta välittäminen ei kuulu arvomaailmaan.
Luultavasti kyseessä on se että monet uskovat niputtavat kaikki luonnonsuojelijat yhteen puunhalailija -New Ageistien kanssa.
Tai sitten todellakin sen vuoksi että suojeleminen on turhaa koska Jumala aikoo joka tapauksessa tuhota maailmanajan lopulla kaiken sen mikä ei käy yksiin Hänen kanssaan.
2.Anonyymi
On lohdullista tietää, että Jumala on luvannut luoda uuden taivaan ja uuden maan, jossa vanhurskaus asuu ja myös luonto eheytyy.
Vaikka kristityn velvollisuus on suojella luontoa ja kunnioittaa muita elollisia olentoja, niin kyllähän ihmisen ahneus ja välinpitämättömyys ovat tuhoisia tälle maailmalle.
Tämän lisäksi ihmisen pahuus lajitovereitaan kohtaan osoittaa, että on vain hyvä, että Jumala lopulta puuttuu tilanteeseen ja kaikki muuttuu. Ihminen ei siihen pysty, se on kyllä historian saatossa nähty - mikään ei ole muuttunut auringon alla.
Eikös nykyisen tieteellisen tietoteorian pohjalta tuo lajien suojelu ole evoluutiota vastaan. Vain vahvimmat selviävät, joten suojelemalla heikkoja lajeja estämme vahvempien lajien "luonnonmukaisen" laajenemisen. Näyttää siltä, että ihminen on tällä hetkellä pyramiidin ylimmäisenä.
Kylläpä anonyymi heitti kumman kommentin: "Jumala aikoo joka tapauksessa tuhota maailmanajan lopulla kaiken sen mikä ei käy yksiin Hänen kanssaan."
Kyllä pitäisi olla selvää kuka tämän planeetan tuhoaa. Luojako tuhoaisi luomansa!?! Pilliin hän joutuu puhaltamaan ja pistämään pelin poikki.
Itse ajattelin perehtyä aiheeseen lukemlla Helsingin yliopiston dosentin Lennart Saaren uuden kirjan Haavoitettu planeetta.
Kyllä pitäisi olla selvää kuka tämän planeetan tuhoaa. Luojako tuhoaisi luomansa!?! Pilliin hän joutuu puhaltamaan ja pistämään pelin poikki.
Jumala tuhoaa luomansa siksi ettei luotu ollut Luojansa arvoinen eikä vapaasta tahdostaan ilman Jumalan vaikutusta pystynyt muuttumaan.
Jumalasta on kaikki kiinni, kaikkivaltias kun on.
Joten on täysin oikeutettua sanoa että Jumala tuhoaa. Raamatussa on satamäärin jakeita joissa Jumala uhkailee Israelia tulella ja ties millä jos nämä eivät käänny.
Jumala sallii ihmisen tuhota maapallon, mutta huomaa sana "sallii". Kuka on kaikkivaltias?
Tosin yleensä uskovat eivät pidä Jumalaa ihan näin kaikkivaltiaana ja pitävät ihmistä kaiken pahan alkuna ja juurena. Rajoitettu kaikkivaltias ei pysty pelastamaan kuin jäännöksen ihmisistä.
Suositeltava kirja aiheesta:
http://www.amazon.com/Ecology-New-Testament-ReCreation-Environment/dp/1606570110/ref=sr_1_5?s=books&ie=UTF8&qid=1303388311&sr=1-5
Lähetä kommentti