maanantai 4. maaliskuuta 2013

UUSINTA: Sukupuolineutraali avioliitto - Kyllä vai ei?

(Oheinen kirjoitus on julkaistu blogillani aiemmin huhtikuussa 2012 ja se perustuu Lappeennrannassa pidettyyn alustukseeni) 

Tämän iltapäivän tilaisuuden otsikkoon Sukupuolineutraali avioliittolaki – Kyllä vai ei? vastaan omassa puheenvuorossani, että ”ei”.

Avioliitto on vanhastaan ollut olemassa liittääkseen yhteen toisiaan rakastavan miehen ja naisen, jotta lapsilla olisi rakastavat biologiset vanhemmat, oma isä ja äiti. Avioliiton olemukseen kuuluu vastakkaisten sukupuolten luonnollinen periaatteellinen yhteys jälkeläisiin. Avioliiton kannalta sukupuolella on siten olennaisella tavalla merkitystä.

Koska avioliitolla on oma olemuksensa, se ei ole pelkkä henkilökohtainen vakaumus tai pelkkä yhteiskunnallinen, sopimuksenvarainen rakennelma, kuten oikean puoleinen liikenne.

Avioliittolaki ei voi olla sukupuolineutraali, koska avioliitto ei sitä ole. Niinpä samaa sukupuolta olevien parisuhteista ei edes lainsäädännöllä tule avioliittoja niin kuin ei palloista tule kuutioita vain koska voisimme käyttää niistä innovatiivista termiä ”kulmaneutraali ympyrä”, tai vaatimalla edistyksellisen tasa-arvon nimissä kaikkia geometrisia kuvioita käsiteltävän ikään kuin niiden keskinäisillä eroilla ei olisikaan mitään merkitystä geometrialle.

Ovatko lapsettomat avioparit edellisen valossa sitten lainkaan avioliittoja? Miehen tai naisen hedelmättömyydestä tai ikääntymisestä johtuva lapsettomuus ei katkaise avioliiton olemuksen mukaista luonnollista periaatteellista yhteyttä jälkeläisiin. Eihän sairaudesta tai ikääntymisestä johtuvasta näön heikkenemisestäkään voida päätellä, ettei silmillä ole mitään luonnollista periaatteellista yhteyttä näkemisen kanssa. Mies-nais parin tapauksessa lapsettomuus on poikkeus – jota lisäksi joissain tapauksissa on mahdollista hoitaa ja joissain tapauksissa se ajan myötä korjaantuu itsestään. Lapsettomuus samaa sukupuolta olevien parien kohdalla on periaatteellisella biologisella tasolla sääntö vailla ainuttakaan poikkeuksia. Avioliiton perustana oleva luonnollinen realiteetti on ohittamaton. 

Nykyistä avioliittolakia on - esimerkiksi hiljattaisessa eduskuntakeskustelussa - poleemisesti verrattu Etelä-Afrikan rotuerotteluun. Miltä tuntuisi jos meillä olisi erilaiset avioliittolait ihonväriltään erilaisille ihmisille? Luonnollisesti se ei ainoastaan tuntuisi väärältä. Se olisi, ja on väärin. Tunteisiin vetoava retoriikka johtaa kuitenkin harhaan sotkemalla keskusteluun tekijöitä, jotka ovat avioliiton kannalta tosiasiassa epäolennaisia, tässä tapauksessa ihonväri, sellaisten kanssa, jotka tosiasiassa ovat olennaisia, kuten sukupuoli. Ihonvärillä ei ole merkitystä. Sukupuolella on. Niin ikään ”parisuhdeapartheidin” tunnusmerkistöä ei täyttäisi se, että miehiltä puuttuu tasavertainen oikeus kohdunpoistoon.

Retorisilla apartheid-rinnastuksilla on toinenkin fataali heikkous: Homoseksuaalisuus ei ole ihonvärin tavoin geneettisesti määräytyvä perinnöllinen ja  muuttumaton synnynnäinen biologinen ominaisuus.  ”Seksuaalinen suuntautuminen voi myös muuttua tai painottua ajan kuluessa”, toteaa dosentti Markku Hyyppä. Samaa ei voida sanoa ihonväristä ja etnisyydestä. Vaikka media on aika ajoin julistanut tieteen paikallistaneen homouden alkuperän milloin geeneihin tai aivoihin, eivät tällaiset biologisoivat alkuperätutkimukset ole kestäneet lähempää tieteellistä tarkastelua. Äsken mainittu, homoseksuaalisuuteen sinänsä myönteisesti suhtautuva neurologian dosentti Markku Hyyppä kritisoi kirkollisen homomyönteisen Yhteysliikkeen julkaisemassa kirjassa Synti vai Siunaus (Kirjapaja 2003) sellaista ”luonnontieteellä höystettyä essentialismia”, joka on pyrkinyt etsimään homouden ydintä biologiasta. Hyyppä toteaa tekstissään muun muassa: ”Kylmästi on todettava, että homoseksuaalisuutta biologisoivat tutkimukset ovat yllättävän usein väärennöksiä. Periytyvyyteen uskovien päättelyketjussa on suuria teoreettisia aukkoja. Mahdollisuuksia on niin paljon, että homogeenistä puhuminen on pelkkää tieteisuskoa.” Myös valtiotieteen tohtori, SETA:n perustajajäsen, Olli Stålström väitöskirjassaan Homoseksualismin sairausleiman loppu (Gaudeamus 1997), on kritisoinut erilaisten biologisoivien alkuperätutkimusten tieteellisiä heikkouksia. Viitaten Bynen yhteenvetoon hän toteaa, että ”ei ole vakuuttavaa näyttöä minkään hormonaalisen tai geneettisen tekijän vaikutuksesta homoseksuaalisuuden syntyyn”. 

Vaikka tästä ei voida yksinkertaistaen johtaa samaan sukupuoleen kohdistuvan kiinnostuksen pelkistyvän tahdonalaiseksi päätökseksi ja ratkaisuksi – vaikka toisenlaisiakin ääniä löytyy, kuten lesboaktivisti Akuliina Saarikoski, joka puhuu avoimesti ”seksuaalikäännyttämisestä” – voidaan silti sanoa, että yleiselle virheelliselle uskomukselle homouden synnynnäisyydestä ei löydy tieteellistä perustaa.

Koska homoseksuaalisuus ei ole ihonvärin tavoin synnynnäinen, geneettisesti periytyvä, muuttumaton biologinen ominaisuus on epäasiallista ja loogisesti kestämätöntä pelata minkään sortin retorisella apartheid-syrjintäkortilla ja siten arvostella avioliiton rajaamista miehen ja naisen välille nykylainsäädännössä. Homoseksuaalit eivät muodosta mitään etnistä kansanryhmää. 

Avioliiton rajaaminen miehen ja naisen väliseksi ei ole uskonnollinen näkemys. Nykyinen avioliittolainsäädäntö ei siis perustu johonkin arkaaiseen muka uskonnolliseen käsitykseen, joka olisi jo korkea aika ajantasaistaa ja putsata yhteiskunnallisesta lainsäädännöstä pelkästään kirkkojen seinien, tai vielä paremmin, uskovien korvien väliin. Tätä heijasteli ministeri Alexander Stubbin puhe eduskunnassa, kun hän korosti jätetyn lakiesityksen koskevan avioliittoa vain yhteiskunnallisena instituutiona. ”Kirkot voivat jatkossakin itse päättää omista edellytyksistään”, Stubb totesi.  

Uskonto merkitsee sitä, että olet luterilainen, helluntailainen, vapaakirkollinen, roomalaiskatolinen, muslimi tai juutalainen tai vastaavaa. Uskontoa ei ole se, että olet naimisissa. Lainsäädännössämme esiintyviä asioita voidaan myös perustella uskonnollisesti, mutta kyseiset lait eivät silti aja mitään uskonnollista agendaa. Raamatussa sanotaan: ”Älä varasta”. Varastamista vastustavat lait eivät silti ole jotain uskonnollista tuputtamista. Varastaminen ei ole väärin vain koska Raamattu niin sanoo. Pikemminkin, koska varastaminen on väärin Raamattu sanoo, että se on väärin. Avioliiton rajaaminen miehen ja naisen välille ei ensi sijassa perustu siihen, että Raamattu niin sanoo, ja ole siten uskonnollinen kysymys. Raamattu sanoo niin, koska avioliitto ON miehen ja naisen muodostama yleisinhimillinen instituutio. Se, että tämä näkemys on yhteneväinen myös uskonnon kanssa, ei tee nykyisen avioliittolain ”yksi mies / yksi nainen” periaatteesta uskonnollista.

Se, että Jumalan kuvaksi luodut ihmiset ovat miehiä ja naisia, ei johdu siitä, että Raamattu sanoo heidän olevan miehiä ja naisia. Raamattu sanoo niin, koska on yleisinhimillinen tosiasia, että ihmiset ovat miehiä ja naisia. Tämän on nähty heijastelevan Jumalan luomaa ja säätämä todellisuutta. 

Tämä johtaa minut muutamalla ajatuksella koskettelemaan kysymystä avioliitosta myös kristillisen raamattuselitysperinteen ja kirkkohistorian valossa. Asia on akuutti, koska kysymys sukupuolineutraalista avioliittolaista koskettaa myös kirkossa käytävää keskustelua. Otan lyhyesti kantaa kahteen eri kysymykseen: Ensiksi, oliko Paavali, kuten usein kuulee väitettävän, tietämätön rakkauteen ja sitoutumiseen perustuvista samaa sukupuolta olevien suhteista ja tuomitsiko hän ainoastaan hyväksikäytön ja alistamisen, koska saattoi tuntea vain sellaiset homoseksuaaliset suhteet? Tämän ajatuksen teki 1980-luvulla tunnetuksi Yalen yliopiston edesmennyt historioitsija professori John Boswell ja se tulee vastaan yhä vieläkin suomalaisessa keskustelussa. Viimeksi Juha Sihvolan, vuoden 2011 kristilliseksi kirjaksi valitussa teoksessa Maailmankansalaisen Uskonto. Toiseksi, väite (ja tämäkin palautuu alunperin Boswelliin), että kirkko keskiajalla olisi siunannut samaa sukupuolta olevia avioliittoihin ja myöhemmin jyrkentänyt kantaansa. 

Mihin apostoli Paavalin homoseksuaalisen käyttäytymisen torjuva kanta Roomalaiskirjeen 1 luvussa (1:19-28) siis perustuu? Raamattu niin vanhan kuin uudenkin testamentin osalta suhtautuu poikkeuksetta ja johdonmukaisesti torjuvasti homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. Yhtä johdonmukaisesti Jumalan tahdon mukainen sukupuolielämä sijoitetaan aina poikkeuksetta miehen ja naisen muodostamaan avioliitoon. Taustalla on luomiskertomus, jonka Jeesus vahvisti Matteuksen evankeliumin 19 luvussa sanoessaan: ”Ettekö ole lukeneet, että Jumala jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa… minkä Jumala on yhdistänyt sitä älköön ihminen erottako. ” Myös apostoli Paavalin teksti palautuu kiistattomasti tähän luomiskertomukseen.

Teologian tohtori Robert Gagnon Pittsburghin teologisesta seminaarista on perusteellisessa tutkimuksessaan The Bible and Homosexual Practice – Text and Hermeneutics, sekä lukuisissa aihetta käsittelevissä artikkeleissaan osoittanut kiistattomasti kuinka Paavalin Roomalaiskirjeen teksti linkittyy lukuisten terminologisten ja rakenteellisten yhtymäkohtien kautta juuri 1 Mooseksen kirjan luomiskertomukseen (LXX). Paavali käyttää samoja ilmaisuja, seuraa luomiskertomuksen rakennetta ja puhuu korostetusti alkukielen mukaan miessukupuolesta ja naissukupuolesta. Paavalille kyse ei ollut vain hyväksikäytöstä tai alistamisesta, mikä edellisen lisäksi näkyy hänen tavastaan puhua naisten homoseksuaalisesta käyttäytymisestä. Osapuolten keskinäinen kiintymys ja kunnioitus eivät olleet ratkaisevia kysymyksiä. Ei niin, ettei Paavali olisi sellaisista ollut tietoinen. Gagnon sekä  useat toiset tutkijat ovat kiistattomasti osoittaneet, että antiikin aikana tunnettiin keskinäiseen kiintymykseen perustuvat aikuisten väliset homosuhteet. Platon kirjoittaa teoksessaan Pidot jopa eliniän kestävästä syvästä kiintymyksestä samaa sukupuolta olevien aikuisten miesten välillä. 

Ateenan torilla oli Paavalin päivinä kahden samaa sukupuolta olevan aikuisen miehen, Harmodiuksin ja Aristogeitoksen, keskinäistä rakkautta ylistävä patsas. Platonin, Aristoteleen ja Hippokrateen perinteissä pohdiskeltiin lisäksi josko ainakin jonkin sortin kiinnostus samaan sukupuoleen saattaisi olla jossain määrin biologisperäistäkin, siis synnynnäistä! Väite jonka mukaan tiedämme tänään ratkaisevasti enemmän kuin mitä uuden testamentin aikana on voitu tietää ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Olkoonkin, että tätä myyttiä toistellaan meillä jatkuvasti jopa piispallisilta tahoilta. Rakkaus-, orientaatio- ja synnynnäisyysargumentit tunnettiin Paavalin päivinä. Niinpä, kuten Luis Crompton, itsekin homoseksuaali, toteaa 500-sivuisessa tutkimuksessaan Homosexuality and Civilization: ”Ajatus, että homoseksuaalien keskinäinen kiintymys tekisi suhteesta hyväksyttävän, olisi ollut täysin vieras Paavalille ja kenelle tahansa juutalaiselle tai varhaiselle kristilliselle kirjoittajalle.” Luomiskertomuksen valossa Paavali siis torjui absoluuttisesti kaikenlaiset homoeroottiset suhteet Jumalan luomisjärjestyksen, jota mieheyteen ja naiseuteen kuuluva ruumiillisuus heijastaa, vastaisena. 

Entä sitten kysymys miesparien siunaamisesta keskiaikaisessa kirkossa? Sekä idän että lännen kirkoissa tunnettiin keskiajalta periytyvä ns. veljeksi tekemisen (kreik. adelfopoiesis) riitti, jossa pappi lukee erityisen siunausrukouksen ja liittää siten kaksi ystävää hengellisesti toinen toisiinsa.  Näihin teksteihin kiinnitti huomiota historioitsija John Boswell 1994 ilmestyneessä tutkimuksessaan ja antoi ymmärtää, että kirkko olisi siunannut samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon Näitä siunaustekstejä löytyy suomeksi käännettynä professori Jukka Korpelan kirjasta ”Miesparin Siunaaminen”.

Boswellin revisionsitinen tulkinta on kuitenkin saanut täystyrmäyksen  historiantutkijoiden toimesta. Mainittakoon vaikkapa Boswellin siteeraama bysanttilaisen avioliittoteologian ja kanonisen lain asiantuntija Patrick Viscuso, joka kritisoi Boswellin tulkintaa ”Epäonnistuneeksi yritykseksi kirjoittaa historia uudelleen”. Viscuson mukaan adelfopoiesis riitin ja avioliiton solmimisen välillä oli ratkaisevia eroja. Avioliiton solmiminen keskiaikaisessa kirkossa oli useampivaiheinen prosessi, jossa vanhemmat ja sukulaiset osallistuivat kiinteästi avioliiton solmimisen jokaiseen vaiheeseen. Adelfopoiesis sisälsi vain siunausvaiheen elementit ja oli ainoastaan kahden henkilön, useimmiten miesten, keskinäinen siunaushetki. Tällainen ystävyyden siunaaminen synnytti osapuolten välille ”hengellisen veljeyden" (pneumatikous adelfous), jonka ”ei-lihallista” luonnetta korostettiin varoituksilla olla aiheuttamatta pahennusta. Siinä missä avioliiton purkamisesta oli runsaasti säädöksiä, ei hengellisen ”ystävyysliiton” purkamisesta ollut minkäänlaisia säädöksiä. ”Mitä tahansa nämä tekstit ovat, ne eivät ole avioliittoseremonioita koskevia tekstejä,” toteaa myös historioitsija Brewnt D. Shaw (Lethbridge University) omassa arviossaan. Hän moittii Boswellia tekstien harhaanjohtavista käännöksistä sekä tulkinnoista, jotka menevät ylitse todistusaineiston. Kristinuskon historiaan erikoistunut apulaisprofessori Robin Darling Young, joka itse matkallaan Lähi-idässä sai Syyrian kirkossa naispuolisen tutkijakollegansa kanssa adelfopoiesis siunauksen pitää Boswellin teesiä kestämättömänä ja epäonnistuneena: ”… kirjoittajan kivuliaan väkinäinen pyrkimys valjastaa kirkkohistoria suosimansa homoseksuaalisen asian tueksi epäonnistuu suorastaan nololla tavalla", Young summaa.  Kun pyysin professori Youngilta radiohaastattelua hän vastasi sähköpostilla: ”Minä vastustan huonoa historiantutkimusta, en homoliittoja. En ole käytettävissä haastatteluanne varten.” 

Keskiaikainen kirkko ei siis ole siunannut samaa sukupuolta olevien avioliittoja, eikä kirkkohistoriasta siten löydy nykyiseen kirkolliseen keskusteluun relevanttia tukea tällaiselle revisionistiselle uustulkinnalle.

Lopuksi mainitsen kaksi asiaa. Ensiksi, homoseksuaaleilla tulee miehinä ja naisina olla yhteiskunnassa yleisesti ottaen samat oikeudet ja velvollisuudet, kuin muillakin miehillä ja naisilla. Nämä heillä eittämättä suomalaisessa yhteiskunnassa jo on. Heille myös kuuluu kanssaihmisinä sama arvonanto ja henkilökohtainen loukkaamattomuus kuin kenelle tahansa. Homoseksuaalisuus ei kuulu rikoslakiin. Mutta sen paikka ei ole myöskään avioliittolaissa. Avioliittolain ei tarvitse kohdella täysin samalla tavalla kaikkia kuviteltavissa olevia yhteiselämän muotoja ollakseen tasa-arvoinen. Asianmukaisesti oikeudenmukaisen avioliittolain tulee heijastaa avioliiton omaa olemusta. Nykyinen avioliittolaki kohtelee kaikkia miehiä ja naisia samalla tavalla, eikä rajoita kenenkään mahdollisuuksia avioitua sen enempää kuin avioliiton solmimisen kannalta, ja avioliiton oman olemuksen huomioon ottaen yhteiskunnallisesti on välttämätöntä. 

Ja aivan vihoviimeiseksi lopuksi. Toisin kuin Beatles –yhtye aikanaan lauloi rakkaus ei ole kaikki mitä tarvitaan. Hyvä yhteiskunta pitää aina heikoimpien jäsentensä puolta. Hyvä yhteiskunta ei milloinkaan tarkoituksella pyri luomaan isättömiä tai äidittömiä perheitä. Kuitenkin juuri näin käy jos nykyinen avioliittolaki muutetaan sukupuolineutraaliksi. Ei ole mitään rakkaudellista tai oikeudenmukaista siinä, että lasten luonnollinen oikeus omiin biologisiin vanhempiinsa lähtökohtaisesti riistetään. Yksikään tieteellinen teoria lapsen kehityksestä ei sano, että lapset tarvitsevat samaa sukupuolta olevat vanhemmat - olivat nämä miten rakastavia tahansa -, vaan että lapset tarvitsevat äidin ja isän.

Kaksi maailman rakastavinta äitiä maailmassa eivät voi olla isä pienelle lapselle. Rakkaus sellaisenaan ei varusta äitejä opettamaan lapsiaan, kuinka olla mies. Samoin kaksi mitä rakastavinta miestä eivät voi olla lapselle äiti. Voitteko kuvitella kahta miestä opastamassa nuorta tyttöä, joka saa ensimmäiset kuukautisensa tai auttamassa häntä valikoimaan itselleen ensimmäiset rintaliivit? Sellainen tilanne sopisi television perhekomedioihin hyvin, mutta huonosti nuoren tytön todelliseen elämään. Kuinka kaksi rakastavaa homoseksuaalia miestä voi opettaa poikaa rakastamaan naista ja välittämään hänestä puolisona? Kuinka poika voi nähdä esimerkin tästä kotona, jossa sellaista esimerkkiä ei ole olemassa? Mitä kaksi rakastavaa äitiä esimerkillään opettaisi pienelle tytölle miehistä? Kuinka tasapainoinen hänen saamansa kuva on? Eikö samaa sukupuolta olevien suhteista lähtökohtaisesti puutu monia sellaisia tärkeitä asioita, joita lapset tarvitsevat, koska niistä puuttuu toinen lapsen luonnollisista vanhemmista ja siten yksi olennainen osa hänen ihmisyyttään? 

Kuten avauksessani totesin: Avioliitto on sitä varten, että se liittää yhteen toisiaan rakastavan miehen ja naisen, jotta lapsilla olisi rakastavat biologiset vanhemmat, oma isä ja äiti. Avioliitto miehen ja naisen muodostamana instituutiona on yhtä vanha ilmiö kuin hengittäminen. Kummastakaan ei voida luopua ilman seurauksia.

-----
Aiheen liittyvää tällä blogilla: 

33 kommenttia:

Heikki Lahtinen kirjoitti...

"Raamattu sanoo niin, koska avioliitto ON miehen ja naisen muodostama yleisinhimillinen instituutio."

Tota anteeks, mutta missä kohtaa?

Heikki Lahtinen kirjoitti...

"Raamattu niin vanhan kuin uudenkin testamentin osalta suhtautuu poikkeuksetta ja johdonmukaisesti torjuvasti homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. Yhtä johdonmukaisesti Jumalan tahdon mukainen sukupuolielämä sijoitetaan aina poikkeuksetta miehen ja naisen muodostamaan avioliitoon. Taustalla on luomiskertomus, jonka Jeesus vahvisti Matteuksen evankeliumin 19 luvussa sanoessaan: ”Ettekö ole lukeneet, että Jumala jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa… minkä Jumala on yhdistänyt sitä älköön ihminen erottako. ” Myös apostoli Paavalin teksti palautuu kiistattomasti tähän luomiskertomukseen."

Hmm... Raamatun "johdonmukaisuus" k. o. asiassa sisältyy niihin joihinkin kohtiin joissa asia nostetaan käsittelyyn tarkoituksella esittää asiaa koskevia direktiivejä.
Mutta entäs koruton kertoma siitä mitä todella tapahtui. 1.Sam. 1:18 kertoo vieläpä kauniilla tavalla Joonatanin rakastumisesta Davidiin.
Ja 2-Sam. 1:26 saamme lukea, että tuo rakkaus ei suinkaan ollut ollut yksipuolista!
Uuden testamentin puolella en sivuuttaisi merkityksettömänä esmes episodia joka kuvataan Joh 21:20 "Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten..." ?
Mielestäni sangen suoraviivaista tekstiä siihen nähden että opetuslapsia oli 12 tai 72 laskutavasta riippuen, siltikin oli "yksi jota hän rakasti"...
Eikä myöskään aterialla ole tapana nojata ystävänsä rintaan jos... Niin, jos ei kaivata nimenomaan fyysistä läheisyyttä. Onko siinä sitten enää tarpeenkaan teologisoida sillä että onko tämä seksuaalista vai "vain" jotakin muuta...
Mitä Paavaliin tulee, niin hän nyt näyttää sovittaneen oman mielipiteensä yleisönsä mukaan (kuten taisi itse mainitakin). Hyvin paljastava on tuon ympärileikkaamista vastustaneen apostolin oma kertomus siitä, miten hän omin käsin ympärileikkasi punaposkisen pojan, Timoteuksen.
Siis käytännössähän se tapahtui siten, että hän tarttui OMIN KÄSIN tämän kikkeliin ja suoritti operaation.

Jaa, jaa, ei näitä tarvitse selittää. Osaammehan me lukea.

Anonyymi kirjoitti...

Niin. Mitäs sitten? Jos homoseksuaalit kokevat tuon avioliiton tärkeäksi, niin miksi heille ei voi sitä suoda?

Mitä se on Pasilta pois, jos Mikko ja Ville saavat sanoa liittoaan avioliitoksi? Ei yhtikäs mitään.

Ainoastaan Pasille tulee mielipahaa, kun yhteiskunnassa kaikki ei toimikaan hän uskonsa oppien mukaan.

Mutta miksi pitäisikään. Jos siis ei haluata uskonnollista totalitarismia.

V.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, ja kiitos hyvästä kirjoituksesta. Ehkä tärkein asia tässä on adoptio-oikeuteen liittyvä ongelmatikka. Viimevuonna julkaistussa tutkimukessa homoparien lapset pärjäsivät selvästi huonommin kuin heteroparien lapset, ja lisäksi heihin oli kohdistunut selvästi useammin seksuaalista pahoinpitelyä.
Teksasin yliopiston julkaiseman tutkimuksen jälkeen nousi myrsky - tutkimuksen julkaisijaa vastaan hyökättiin hyvin henkilökohtaisella tasolla ja julkisudessa tutkimus julistettiin virheelliseksi monissa foorumeissa.
Kyseinen tutkimus on kuitenkin toistaiseksi paras tutkimus mitä aiheesta on julkaistu. Ainoa asiallinen kritiikki kohdistuu siihen, että homosuhteet tutkimuksessa ovat olleet lyhytaikaisia, mutta juuri se on tutkimuksen yksi pointti, joka on tullut esiin aiemminkin. Homosuhteet ovat selvästi lyhytaikaisempia kuin heterosuhteet - on lähes mahdotonta löytää pitkäaikaisia homopareja riittävän paljon tällaisen tutkimuksen tekemiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Avioliitto on sitä miksi se laaditaan. Sinun mielestäsi se on miehen ja naisen välinen sopimus, jonkun toisen mielestä se kattaa myös samaa sukupuolta olevien sopimuksen. Avioliiton sisältöä ei voi määritellä samalla tavalla kuin geometrisiä itsestäänselvyyksiä. Tämä olisi naiivia logiikkaa.

Kirjoitat avioliiton "olemuksesta". Missä tämä on lyöty lukkoon? Ja kuka sanoo että sitä ei missään nimessä voi muokata? Jos Jumala pyörtää sanomisiaan ja tekemisiään Raamatussa useammankin kerran, niin mikä siinä avioliitossa on sellaista, että sitä ei voi muuttaa? Niin, aivan, ei mitään. Sitä voi muuttaa ja sitä on muutettu monissa maissa. Ja tullaan muuttamaan Suomessakin - halusi konservatiivi sitä tai ei.

Samaa sukupuolta olevien avioliitto ei ole millään tavalla sitä vastustavilta pois. Siksi on täysin pöyristyttävää, että tämä halutaan kieltää niiltä jotka eivät syystä tai toisesta ole heteroita, eivätkä pysty tuntemaan vetoa vastakkaiseen sukupuoleen. Avioliiton rajaaminen vain kaltaisilleen, heteroille, todistaa järkyttävällä tavalla itsekkyydestä.

Marko kirjoitti...

" 1.Sam. 1:18 kertoo vieläpä kauniilla tavalla Joonatanin rakastumisesta Davidiin.
Ja 2-Sam. 1:26 saamme lukea, että tuo rakkaus ei suinkaan ollut ollut yksipuolista!"

Tässä on hyvä muistaa, että juutalaisina miehinä Joonatan ja Daavid tiesivät, että homoseksi oli heidän yhteiskunnassaan kauhistus.

"Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus." (3. Moos. 18:22, 1933/38)

Joten voimme päätellä, että kyse oli läheisestä,veljellisestä, mutta ei seksuaalisesta suhteesta / rakkaudesta.

Marko kirjoitti...

Nyt taas tuntuu, että monella menee puurot ja vellit sekaisin.

Termi avioliitto, on totuttu käyttämään parista joka on vihitty KIRKOSSA uskonnollisin menoin. Häät ovat osittain uskonnollinen tapahtuma uskoivatpa hään osapuolet asiaan tai eivät.

No niin, ongelma tuleekin tässä. Kristinusko ja Raamattu EI TUNNE homojen välistä avioliittoa. Termiä avioliitto käytetään VAIN liitosta, johon mies ja nainen vihitään KIRKOSSA. Jos homot vaativat samaa avioliitto-oikeutta, eli vihkimistä KIRKOSSA (vaikka eivät siis usko kirkon oppiin ainakaan tässä avioliittoasiassa), on kyse vähän samasta kuin että jalkapallokentälle ryntää koripalloilioita ja he vaativat että pelataan jalkapalloa koripallon säännöillä. Kirkon LAKIKIRJA eli Raamattu on se, minkä mukaan KIRKOSSA pitäisi vihkiä. Näin ollen niin kauan kuin avioliitto on KIRKOSSA uskonnollisin menoin tapahtuvan vihkimisen termi, ei homoseksuaaleja voi / saa kirkon omien sääntöjen mukaan vihkiä avioliittoon.

Avioliitto on melkein sama asia kuin parisuhteen rekisteröinti, joka oikeus on JOKAISELLA nykyäänkin. Itse kirkkoon kuulumattomana uskovana, jos joskus löydän naisen, aion mennä naimisiin MAISTRAATISSA eli rekisteröidä parisuhteeni näin. Ei ongelmaa. "Avioliitoksi" kokisin senkin. Siskoni esim. on maistraatin kautta "vihitty" / rekisteröity "avioliittoon". Miksi tämä ei riitä homoille?

Lisäksi Pasi aivan oikein sanoi, että adoptio-oikeutta ei ikinä saa myöntää mies-mies tai nainen-nainen pareille, koska lapsella ON OIKEUS isään ja äitiin. AINOASTAAN siten lapselle voi syntyä oikea kuva miehisyydestä ja naiseudesta, kun hänellä on isä ja äiti.

Jos homot haluavat välttämättä mennä avioliittoon kirkossa, perustakoot oman kirkon, jonka ohjekirjana on Raamattu mistä on poistettu kaikki homoseksin vastaiset kohdat. Ei ongelmaa.

Pasi Turunen kirjoitti...

Termi avioliitto, on totuttu käyttämään parista joka on vihitty KIRKOSSA uskonnollisin menoin. Häät ovat osittain uskonnollinen tapahtuma uskoivatpa hään osapuolet asiaan tai eivät.

Marko,

Jos luet tekstini huolella huomaat, että opponoin tätä ajatustasi päättäväisesti. Avioliittoa ei pidä instituutiona sotkea kirkkohäihin. Juuri tämä sotkee keskustelua pahanlaatuisesti.

Avioliitto ei itsessään ole uskonnollinen tai kirkollinen instituutio. Juutalaisia, hinduja tai muslimeita ei ole vihitty kirkoissa ja silti miehet ja naiset noiden uskontojen puiteissa muodostavat aivan legitiimejä avioliittoja. Samoin maistraatissa vihityt uskovat samoin kuin ei-uskovat pariskunnat ovat ihan oikeasti naimisissa ja muodostavat avioliiton. Kyse on erilaisista ja vaihtelevista julkisoikeudellisista muodollisuuksista, joiden puitteissa avioliitto solmitaan.

Häät on kuitenkin eri asia kuin itse avioliitto. Häät on yksi avioliiton solmimiseen liittyvä kulttuurinen tapa, joka vaihtelee kulttuurista ja ajasta toiseen.

Mutta häät eivät ole avioliitto.

Jos tämä ero hämärtyy, kuten viestissäsi, koko keskustelu menee aivan väärille urille.


Marko kirjoitti...

Ok, myönnän että kommenntini saattoi sekoittaa keskustelua.

Mutta toisaalta käytinkin sanaa "totuttu" eli termiä avioliitto "ON TOTUTTU" käyttämään ainakin Suomessa kirkkohäiden tuloksena.

Ehkä itse olen sitten käsittänyt blogisi tämän asian väärin. Muutenkin termistä avioliitto, tulee minulle heti mieleen kirkkohäät. Ja eikös juuri monien uskovien homoaviolittojen vastustus perustu juuri homojen kirkkovihkimisen vastustamiseen?

Mutta ok, jos sekoitin itse puurot ja vellit, niin pyydän anteeksi. :D

Anonyymi kirjoitti...

Viimevuonna julkaistussa tutkimukessa homoparien lapset pärjäsivät selvästi huonommin kuin heteroparien lapset, ja lisäksi heihin oli kohdistunut selvästi useammin seksuaalista pahoinpitelyä.
Teksasin yliopiston julkaiseman tutkimuksen jälkeen nousi myrsky - tutkimuksen julkaisijaa vastaan hyökättiin hyvin henkilökohtaisella tasolla ja julkisudessa tutkimus julistettiin virheelliseksi monissa foorumeissa.
Kyseinen tutkimus on kuitenkin toistaiseksi paras tutkimus mitä aiheesta on julkaistu. Ainoa asiallinen kritiikki kohdistuu siihen, että homosuhteet tutkimuksessa ovat olleet lyhytaikaisia, mutta juuri se on tutkimuksen yksi pointti, joka on tullut esiin aiemminkin. Homosuhteet ovat selvästi lyhytaikaisempia kuin heterosuhteet - on lähes mahdotonta löytää pitkäaikaisia homopareja riittävän paljon tällaisen tutkimuksen tekemiseen


Tuota tutkimusta vastaan on hyökätty koska se on tehty tarkoitushakuisen virheellisesti.

Jälleen kerran on vertailu appelsiinien ja omenien omanaisuutta...

Vertailuryhmiksi on valittu lapset joiden vanhemmat ovat koko lapsen elämän eläneet yhdessä ja jolla ei ole ollut homoseksuaalisia kokemuksia. Ja heitä on vertailtu lapsiin jolla toisella vanhemmalla oli ollut koska tahansa vähintään yksi homosuhde.

Vertailuryhmän lapsi sai olla eronnut tai huostaanotettu jne.

Täten varmastettiin, että saatiin haluttu tulos.

Jos olisi haluttu rehellisesti tukia, olisi valittu muuten toisistaan eroamattomat ryhmät.

V.

Anonyymi kirjoitti...

Mikon ja Villen avioliitto on sikäli joltakulta muulta pois, että puhutaan myös lasten oikeuksista. Lapsella on oikeus biologiseen isään ja äitiin eikä sitä oikeutta pidä lähtökohtaisesti ottaa pois. Asiaa voisi varmaan kysyä adoptoiduilta henkilöiltä? Ilmeisen monet haluavat kasvettuaan kuulla, ketkä heidän biologiset vanhempansa ovat ja etsiä heidät myös käsiinsä. Tuska on usein suuri, jos tämä ei ole mahdollista. Ei ole meidän oikeutemme syntymättömän lapsen puolesta päättää, että häntä ei haittaa, jos hän ei saa kasvaa biologisen isänsä/äitinsä kanssa.

Mirjami Ivanov kirjoitti...

V., Olet oikeassa, että heteroparin keskinäiseen avioliittoon ei vaikuttaisi varsinaisesti mitenkään, että samaa sukupuolta oleva pari voisi solmia "avioliitto"-nimisen liiton. Tällä argumentilla ei kuitenkaan ole erityistä painoarvoa keskustelussa sukupuolineutraalista avioliitosta. Tämä paljon käytetty kysymyksenasettelu “mitä se on sinulta ja aviopuolisoltasi pois, jos samaa sukupuolta oleva pari saa solmia avioliiton” on looginen kompa, joka on muotoiltu tarkoitushakuisesti. Näin rakennetusta päättelystä voi saada vain yhdenlaisen lopputuloksen, tässä tapauksessa ”ei se ole mitenkään pois”.

Tämä johtuu siitä, että lähtöoletuksilla ei ole keskinäistä syy-yhteyttä. Kyseessä on konjunktio-niminen logiikan laki, ja päättely etenee näin:

- A on totta
- B on totta.
- Siksi A on totta, ja B on totta.

Tämä asetelma soveltuu moneen tilanteeseen, jossa eri tekijöiden totuusarvot ovat samanaikaisesti voimassa.

- A menee kalaan.
- B menee kauppaan.
- A menee kalaan, ja B menee kauppaan.

Kun tätä sovelletaan kysymykseen, miten Pekan ja Maijan liittoon vaikuttaisi se, että myös Matti ja Markku saisivat solmia keskenään "avioliiton", päättely on seuraava:

- Pekka ja Maija ovat avioliitossa.
- Matti ja Markku solmivat keskenään avioliiton.
- Pekka ja Maija ovat avioliitossa, ja Matti ja Markku solmivat keskenään avioliiton.

Pekan ja Maijan avioliitto ja oikeudet ovat siis edelleen voimassa. On kuitenkin huomattava, että Pekan ja Maijan liiton ja oikeuksien pysyvyys ei riitä tuomaan oikeutusta Matin ja Markun liitolle. Pekan ja Maijan avioliittoonhan ei vaikuttaisi sekään, että joku jossain pitäisi haaremia tai joku menisi sisaruksensa kanssa naimisiin - kärjistettyjä avioliittotematiikkaan liittyviä esimerkkejä käyttääkseni. Matin ja Markun liitto tulee siis oikeuttaa muilla perusteilla kuin Pekan ja Maijan oikeuksien pysyvyydellä ja heidän keskinäisen liittonsa ominaispiirteiden jatkuvuudella.

Jos kysymystä kielteisistä vaikutuksista katsotaan laajemmin kuin tästä kunkin oman avioliiton näkökulmasta, toisin sanoen yhteiskunnan rakenteiden, toimintojen ja erilaisten oikeuksien tasolla, vastaus “ei vaikuta mitenkään” ei enää ole pätevä.

Anonyymi kirjoitti...

"Tuota tutkimusta vastaan on hyökätty koska se on tehty tarkoitushakuisen virheellisesti.

Jälleen kerran on vertailu appelsiinien ja omenien omanaisuutta..."

Nämä väitteesi eivät pidä paikkaansa:
1. Tutkimus on julkaistettu tieteellisessä lehdessä, jossa esitarkastajat ovat hyväksyneet tutkimuksen ennen sen julkaisemista.
2. Lisäksi nousseen kohun vuoksi Teksasin yliopisto käynnisti selvityksen siitä onko tässä menetelty väärin ja loppujen lopuksi yhtään virhettä ei löytynyt.
3. Tutkimuksen tekijä seisoo edelleen kaikkien tulosten takana.

Se, että miksi homoseksuaaleissa ei ollut pitkäaikaisia vanhemmuussuhteita, johtui siitä, että niitä ei juurikaan ole - niiden esiintyvyys on lähellä nollaa.

Homoseksuaaliset suhteet ovat myös aiemmin julkistetuissa tutkimuksissa todettu selvästi lyhytkestoisemmiksi kuin heteroseksuaaliset suhteet ja niihin liittyy useampia seksikumppaneita, ja pettämistä enemmän kuin heteropareilla.

Toinen hälyttävä asia on se, että homoseksuaalinen käyttäytyminen korreloi tässä tutkimuksessa selvästi lasten seksuaaliseen pahoinpitelyyn.

Aikaisemmin homoperheiden lapsista on tehty useita pieniä tutkimuksia ja heidän adoptio-oikeuttaan kannattaneet ovat suitsuttaneet näitä tutkimuksia. Näitä tutkimusasetelmia on arvioitu viime vuonna julkaistussa toisessa tutkimuksessa, joka kannattaa myös lukea. Siinä todettiin nimittäin aikaisempien tutkimusasetelmien virheellisyys ja tarkoituksenhakuisuus.

Kylmän tieteellinen yhteenveto tästä tilanteesta on selvä: adoptoitava lapsi tulee aina sijoittaa heteroperheeseen, sillä näin todennäköisys sille, että lapsi saa pitkäaikaisen hyvän kodin on suurempi kuin homoperheisiin sijoitetulla lapsella ja lisäksi lapsen riski altistua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi on pienempi.

Kalle kirjoitti...

Anonyymi sanoi: ”Avioliitto on sitä miksi se laaditaan. Sinun mielestäsi se on miehen ja naisen välinen sopimus, jonkun toisen mielestä se kattaa myös samaa sukupuolta olevien sopimuksen.”

Oletat, että avioliitto voidaan lähtökohtaisesti muodostaa miten vain. Tällöin oletat, että ei ole olemassa mitään mikä lopulta on avioliitto.

Anonyymi sanoi: ”Avioliiton sisältöä ei voi määritellä samalla tavalla kuin geometrisiä itsestäänselvyyksiä. Tämä olisi naiivia logiikkaa.”

Tämä päätelmä on toki oikea, joss ennakko-oletuksesi on oikea. Kuitenkaan se ei ole.

Anonyymi sanoi: ”Kirjoitat avioliiton "olemuksesta". Missä tämä on lyöty lukkoon? Ja kuka sanoo että sitä ei missään nimessä voi muokata?”

Oikeammin pitää kysyä millä perusteella esität radikaalin (implisiittisen) oletuksesi, ettei ole olemassa avioliiton olemusta?

Anonyymi sanoi: ”Samaa sukupuolta olevien avioliitto ei ole millään tavalla sitä vastustavilta pois. Siksi on täysin pöyristyttävää, että tämä halutaan kieltää niiltä jotka eivät syystä tai toisesta ole heteroita, eivätkä pysty tuntemaan vetoa vastakkaiseen sukupuoleen. Avioliiton rajaaminen vain kaltaisilleen, heteroille, todistaa järkyttävällä tavalla itsekkyydestä.”

Mikä homosuhteesta tekisi avioliiton? Esität perusteluksi vain seksuaalisen viehtymyksen loukkaantumisretoriikalla höystettynä. Epäilen kuitenkin, ettet ole valmis myöntämään kaikille muille ryhmille esim. lähisukulaisille avio-oikeutta (muista puhumattakaan) vain seksuaalisen viehtymyksen perusteella.

Anonyymi kirjoitti...

Tuota tutkimusta vastaan on hyökätty koska se on tehty tarkoitushakuisen virheellisesti.

Jälleen kerran on vertailu appelsiinien ja omenien omanaisuutta..."


1. Tutkimus on julkaistettu tieteellisessä lehdessä, jossa esitarkastajat ovat hyväksyneet tutkimuksen ennen sen julkaisemista.
2. Lisäksi nousseen kohun vuoksi Teksasin yliopisto käynnisti selvityksen siitä onko tässä menetelty väärin ja loppujen lopuksi yhtään virhettä ei löytynyt.
3. Tutkimuksen tekijä seisoo edelleen kaikkien tulosten takana.

Tutkimus voidaan tehdä näennäisesti "oikein", mutta silti huonosti.
Jos yhtään tajuaa tieteellisestä tukimuksesta mitään, käsittää mistä nuo erot johtuvat.
Siitä että verrataan lapsia, joiden vanhemmat ovat olleey aviossa koko lapsen eliniän.
Ja ketä tahansa lapsia, joiden toinen vanhempi on joskus ollut samaa sukupuolta olevan kanssa.

Homoseksuaaliset suhteet ovat myös aiemmin julkistetuissa tutkimuksissa todettu selvästi lyhytkestoisemmiksi kuin heteroseksuaaliset suhteet ja niihin liittyy useampia seksikumppaneita, ja pettämistä enemmän kuin heteropareilla.
Tässäkin tutkimuksessa verrattiin avioliittoja ja homoseksuaalisia suhteita.
Eli jätettiin pois aviloiittoon johtamattomat lyhyet heterosuhteet. Ei siis ihme, että kun toisesta ryhmästä karsittiin lyhyt suhteet, tuli toisen ryhmän suhteiden kestoksi lyhempi.

Tämä valikointitapa näyttää olevan tyypillistä homovastaisissa tutkimuksissa.

Toinen hälyttävä asia on se, että homoseksuaalinen käyttäytyminen korreloi tässä tutkimuksessa selvästi lasten seksuaaliseen pahoinpitelyyn.
Niin. Jos lapsen äiti pahoinpiteli lastaan, ja isä, joka ei ehkä ollut koskaan asunut äidin kanssa oli kokenut homosuhteen joskus, niin tämä laskettiin mukaan tähän "korrelaatioon". Rehellistäkö?



Kylmän tieteellinen yhteenveto tästä tilanteesta on selvä: adoptoitava lapsi tulee aina sijoittaa heteroperheeseen, sillä näin todennäköisys sille, että lapsi saa pitkäaikaisen hyvän kodin on suurempi kuin homoperheisiin sijoitetulla lapsella ja lisäksi lapsen riski altistua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi on pienempi.

Pikemminkin kylmän tarkoitushakuinen....

Tässähän EI tutkittu "homoperheisiin sijoitettuja lapsia". Miksi sellaista väität?

V.

Anonyymi kirjoitti...

Homoseksuaalien adoptio-oikeutta on aiemmin puolustettu vetoamalla siihen, että "tutkimusten mukaan näissä perheissä kasvaa yhtä onnellisia lapsia. " Tämä peruste ei ole nykyisen tietämyksen mukaan validi. Kun 59 aiheesta tehtyä tutkimusta arvioitiin uudelleen (Loren Marks 2012), lopputulos oli , "[N]ot one of the 59 studies referenced in the 2005 APA Brief compares a large, random, representative sample of lesbian or gay parents and their children with a large, random, representative sample of married parents and their children."

Aiemmissa tutkimuksissa jäi myös usein saavuttamatta iso osa homoperheiden lapsista ja heitä ei siksi otettu tutkimukseen. Miksiköhän lapsia ei löydetty haastateltaviksi? Texasin yliopiston tutkimus voi antaa siihen jotain vihjeitä.

Texasin yliopiston tutkimuksella on rajoitteensa, mutta sen tulosten huomiottajättäminen ei ole rehellistä. Se herättää paljon huolestuttavia kysymyksiä. Yksi vakavimmista on 10 kertainen riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Miksi tämä vaikuttaa korreloivan jollain tasolla homoseksuaaliseen käyttäytymiseen?

Vaikka itse olisi varma, että pystyisi tarjoamaan lapselle hyvän kodin, on sen perusteella adoptio-oikeuden ajaminen itsekkyyttä.
Eikö tässä asiassa pitäisi lähteä liikkeelle puolustuskyvyttömän lapsen tasolta ja ajatella esityksen vaikutusta populaatiotasolla? Puuttuuko rakastavia heterovanhempia, jotta lapsia pitäisi ruveta sijoittamaan homoperheisiin? Mistä tulee tarve polkea lapsen oikeutta isään ja äitiin?
Todistustaso homoadoptiota vastaan tavattoman monitasoinen:
1. Luonnon todistus: lapset syntyvät miehestä ja naisesta.
2. Terveen järjen todistus: mies ja nainen täydentävät toisiaan biologisesti, emotionaalisesti ja fyysisesti eri tavalla kuin kaksi saman sukupuolen edustajaa
3. Lapsen minäkuvaan liittyvä todistus: lapsi tarvitsee sekä isän, että äidin roolimallin
4. Vastakkaisen todistusaineiston puuttuminen
5. Yhteiskunnallisen tarpeen antama todistus: heteropareja on riittävästi
6. Jumalan antama todistus


Anonyymi kirjoitti...

Texasin yliopiston tutkimuksella on rajoitteensa, mutta sen tulosten huomiottajättäminen ei ole rehellistä. Se herättää paljon huolestuttavia kysymyksiä. Yksi vakavimmista on 10 kertainen riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Miksi tämä vaikuttaa korreloivan jollain tasolla homoseksuaaliseen käyttäytymiseen?

Eikä näytä. Kun verrataan rikkinäisen perheen lapsia, lapsen koko elmän koossa olleen perheen lapsiin, niin tulos on aivan odotettava.

Homous on sivuseikka.

Miksi ei verrattu rikkinäisiä heteroperheitä rikkinäisiin homoperheisiin, vaan rikkinäisiä homopreheitä ehyiin heteroperheisiin? Siksi, että siten ei olisi saatu haluttua tulosta...

Anonyymi kirjoitti...

Kuten aikaisemmin totesin tutkimuksessa ei pystytty löytämään juurikaan pitkäaikaisissa homosuhteissa kasvaneita lapsia, koska niitä ei ollut (!) vaikka tutkimuksen otoksena oli laaja satunnaistettu osuus 18-39 vuotiaista amerikkalaisista.

Myös toisinpäin: Homoseksualismin ja lapsena koetun hyväksikäytön yhteys ei ole uusi asia. Jostain syystä lapsen seksuaalinen pahoinpitely lisää myöhemmällä iällä homoseksuaalista käyttäytymistä.

Ps. kirjoitit aikaisemmin, että "tutkimuksen tekijää vastaan hyökättiin koska se (tutkimus) on tehty tarkoitushakuisen virheellisesti". Oikeuttaako sinun mielestäsi tällainen tilanne tutkimuksen julkaisijan henkilökohtaiseen haukkumiseen, mustamaalaamiseen ja uhkaamiseen. Eikö tieteeseen kuulu puolustaa omina näkemyksiään tieteellisillä argumenteillä eikä hyökätä henkilökohtaisella tasolla? Se mitä tässä tapahtui oli todella rumaa peliä ja kertoo meille ikäviä asioita vastapuolen moraalista.

Anonyymi kirjoitti...

Kommenteissa on jo tullut esiin monta perustavaa asiaa: lapsen oikeus lähtökohtaisesti biologisiin vanhempiinsa, ja joka tapauksessa isään ja äitiin blogistin avaamilla perusteluilla, samoin adoptiolasten kiinnostus biologisiin vanhempiinsa.

Tässä jo monta seikkaa, joiden perusteella "ulkoisen adoption" sallimista samaa sukupuolta oleville pareille ei voi pitää suositeltavana eikä toisten oikeuksia loukkaamattomana.

Olisin kuitenkin ollut vielä kiinnostunut tuon "tasa-arvo"-termin käyttötavan merkityksestä (tempusta?) tarkoittamaan muutosta vain sukupuolineutraaliksi. Kalle jo tuolla sanoittikin "loukkaantumisretoriikaksi" jotakin, samoin Mirjami yksiselitteisesti paljasti tuon "eihän se sinulta ole pois"-tempun.

Muita täällä tai muulla nähtyjä jopa huvittaviksi muuttuneita tyylinäytteitä ovat olleet:
- "Voi hyvänen aika"-tyyppiset päivittelyt, yleensä näköjään paikkaamaan asiaperustelujen puuttumista
- "En vain ymmärrä" vastauksena asiaperusteluihin, joka nimenomaan ei aina ole vaikuttanut ihan aidolta lausahdukselta
- "Ettekö te nyt tajua" - hermostuminen ilman kunollista asian avaamista
- "Pelottaa, jos nämä olisivat vallassa"-tyylin letkautukset poikkeavan katsantokannan omaavista henkilöistä

Näistä blogikirjoituksen aiheeseen tiiveimmin liittyy tietysti tuon "tasa-arvon" oikea ja perusteltu käyttäminen.

Kiitokset blogistille ja muillekin hyvien tekstien laatijoille tänne!

Anonyymi kirjoitti...

Seuraavaksi voisi alkaa teroittaa kynää aiheesta, että miksi me kristityt vastustaisimme polyamoriaa. Eihän se ole meiltä pois. Asia on jo otettu pohdinnan alle toisaalla kristillisellä sivustolla.

Anonyymi kirjoitti...

>>Oletat, että avioliitto voidaan lähtökohtaisesti muodostaa miten vain. Tällöin oletat, että ei ole olemassa mitään mikä lopulta on avioliitto.<<

Oletin että avioliiton voi muodostaa myös samaa sukupuolta olevien kesken. Jos mietit, miten avioliiton voi sitten määrittää, niin määrittele se niin että kaksi aikuista ihmistä muodostaa sen vapaaehtoisesti. Ei se sen monimutkaisempaa ole, ellei siihen haluta liittää erilaisia ennakkoluuloja ja -asenteita.


>>Oikeammin pitää kysyä millä perusteella esität radikaalin (implisiittisen) oletuksesi, ettei ole olemassa avioliiton olemusta?<<

Ei ole mitään syytä laittaa sanoja toisen suuhun. Voit ylhäältä kerrata miten avioliiton voi esimerkiksi määrittää.

>>Mikä homosuhteesta tekisi avioliiton?<<

Kahden aikuisen ihmisen vapaaehtoinen sopimus tekee homosuhteesta avioliiton. Aiheellisempi kysymys on, mikä homosuhteessa EI tekisi avioliittoa.

>>Esität perusteluksi vain seksuaalisen viehtymyksen loukkaantumisretoriikalla höystettynä.<<

Nämä löysit tekstistäni (taas) ihan omatoimisesti.

>>Epäilen kuitenkin, ettet ole valmis myöntämään kaikille muille ryhmille esim. lähisukulaisille avio-oikeutta (muista puhumattakaan) vain seksuaalisen viehtymyksen perusteella.<<

On oikeastaan hellyyttävää, miten pitkälle epärehelliseen argumentointiin konservatiivisiipi sortuu puolustaessaan ennakkoluulojaan. Kun käsitellään homoavioliittoa, käsitellään homoavioliittoa. Siihen ei kuulu mikään muu avioliiton muoto tai niistä spekuloiminen.



Anonyymi kirjoitti...

Avioliitto voidaan solmia niin kirkossa kuin esim. maistraatissakin. Ei pidä sotkea avioliittolakia vain kirkon yhteyteen. Avioliitto on maallinen sopimus ja en näe syytä, miksi avioliittoa ei voisi sallia myös samaa sukupuolta olevien välillä. Kirkko sitten siunatkoon ne avioliitot, jotka hyväksi katsoo.

Kalle kirjoitti...

Anonyymi sanoi: ”Oletin että avioliiton voi muodostaa myös samaa sukupuolta olevien kesken. Jos mietit, miten avioliiton voi sitten määrittää, niin määrittele se niin että kaksi aikuista ihmistä muodostaa sen vapaaehtoisesti. Ei se sen monimutkaisempaa ole, ellei siihen haluta liittää erilaisia ennakkoluuloja ja -asenteita.”

Alussa kritisoit avioliiton olemusta lähtökohtaisesti, nyt olet sitä mieltä että avioliitossa on kaksi aikuista. Miten päädyit kahteen ja aikuiseen. Miten on lähisukulaisten laita, jotka määritelmäsi mukaan voivat myös avioitua. Kovasti lopussa koetit kiertää kysymystä, mahdollisesti johtuen omista ennakkoluuloistasi ja -asenteistasi.

Anonyymi sanoi: ”Kahden aikuisen ihmisen vapaaehtoinen sopimus tekee homosuhteesta avioliiton. Aiheellisempi kysymys on, mikä homosuhteessa EI tekisi avioliittoa.”

Tuolla logiikalla mistä tahansa sukupuolisuhteesta voidaan tehdä avioliitto vain sopimalla. Kysymyksen asettelu ei kuitenkaan muutu. Mikä erottaa homosuhteet kaikista muista sukupuolissuhteista ja kohottaa ne miehen ja naisen välisen avioliiton rinnalle? Sinun tehtäväsi on perustella, ei minun. Mutta koska pyysit kritiikkiä niin esim. homosuhteiden rakenteesta seuraava yhteiskunnallinen hyödyttömyys ja epätasa-arvon kasvu.

Anonymi sanoi: ”On oikeastaan hellyyttävää, miten pitkälle epärehelliseen argumentointiin konservatiivisiipi sortuu puolustaessaan ennakkoluulojaan. Kun käsitellään homoavioliittoa, käsitellään homoavioliittoa. Siihen ei kuulu mikään muu avioliiton muoto tai niistä spekuloiminen. ”

Hellyttävää tai ei, kun määrittelet avioliiton uudelleen, joudut perustelemaan miksi uudelleen määrittelysi pitäisi ottaa vakavasti. Pelkkä määrittely ei riitä. Ymmärrän kyllä miksi mielellään lakaiset perusteluvastuun maton alle samoin kuin kritiikin.

Anonyymi kirjoitti...

>>Alussa kritisoit avioliiton olemusta lähtökohtaisesti, nyt olet sitä mieltä että avioliitossa on kaksi aikuista.<<

Kritisoin sen mies ja nainen -olemusta lukkoon lyötynä instituutiona, en määritelmää lähtökohtaisesti. Olet kovin aktiivinen syöttämään suuhuni sanoja joita siellä ei ole ollut.

>>Miten on lähisukulaisten laita, jotka määritelmäsi mukaan voivat myös avioitua.<<

Se on kokonaan toinen keskustelu. Siihen en ole ottanut kantaa. Suosittelen tutustumaan kaltevan pinnan argumentointivirheeseen.

>>Mikä erottaa homosuhteet kaikista muista sukupuolissuhteista ja kohottaa ne miehen ja naisen välisen avioliiton rinnalle?<<

Kysymys on edelleenkin: miksi samaa sukupuolta olevien EI voisi sallia solmia avioliittoa. Sille ei ole esteenä muu kuin uskonnollinen konservatiivisiipi. Halutaan asia nähdä uskonnollisena tai ei.

>>Mutta koska pyysit kritiikkiä niin esim. homosuhteiden rakenteesta seuraava yhteiskunnallinen hyödyttömyys ja epätasa-arvon kasvu.<<

Mitä itseasiassa tarkoitat tässä yhteydessä 1. yhteiskunnallisella hyödyttömyydellä ja 2. epätasa-arvon kasvulla? Kuulostaa hyvin absurdeilta väitteiltä.

>>kun määrittelet avioliiton uudelleen, joudut perustelemaan miksi uudelleen määrittelysi pitäisi ottaa vakavasti. Pelkkä määrittely ei riitä<<

Tätä kannattaa kysyä joltain homoseksuaalilta. Sillä välin voit heittäytyä homoseksuaalin saappaisiin ja kuvitella että heterous olisi se 'väärä' suuntaus. Et voi muuttua homoksi etkä edes pidä sitä vaihtoehtona. Pidät kuitenkin uskovana avioliittoa tärkeänä ja ainoana oikeana vaihtoehtona parisuhteelle. Et kuitenkaan voi mennä avioon, koska kaikki ihmiset eivät hyväksy seksuaalista suuntautumistasi eivätkä halua sinulle samoja oikeuksia kuin itselleen. Mitä teet? Tyydyt kohtaloosi etkä koskaan hanki parisuhdetta?

Kalle kirjoitti...

Anonyymi sanoi: ”Kritisoin sen mies ja nainen -olemusta lukkoon lyötynä instituutiona, en määritelmää lähtökohtaisesti. Olet kovin aktiivinen syöttämään suuhuni sanoja joita siellä ei ole ollut.”

Ensimmäisessä kommentissasi totesit: ”Avioliitto on sitä miksi se laaditaan.” Seuraavassa lauseessa pidit avioliittoa vain sopimuksena. Ja samaisen kommentin seuraavan kappaleessa kritikoit: ”Kirjoitat avioliiton "olemuksesta". Missä tämä on lyöty lukkoon? Ja kuka sanoo että sitä ei missään nimessä voi muokata?” Tässä et toisin kuin edellisessä kappaleessa enää viittaa mihinkään tiettyyn malliin mihin se voidaan muokata. Joten oletin, että kaikki käy. Jos olen vetänyt näistä kommenteistasi väärän johtopäätöksen, niin pahoittelen.

Anonyymi sanoi: ”Se on kokonaan toinen keskustelu. Siihen en ole ottanut kantaa. Suosittelen tutustumaan kaltevan pinnan argumentointivirheeseen.”

En syyllisty kaltevan pinnan argumentointiin. Esim. ko. lakia ei voida määritellä siten, että jollakin perusteella A annetaan ryhmälle X tietty oikeus ja sitten kielletään saman perustelun käyttö ryhmältä Y. Tällainen lain perustelu on mielivaltaista ja asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. (Tätä ongelmaa on käsitelty seuraavassa keskustelussa otsikolla: "Vieraskynä...")

Anonyymi sanoi: ”Mitä itseasiassa tarkoitat tässä yhteydessä 1. yhteiskunnallisella hyödyttömyydellä ja 2. epätasa-arvon kasvulla? Kuulostaa hyvin absurdeilta väitteiltä.”

1) Esim. kuvitellaan kahden aikuisen, ei-lähisukulaisen, avioliittoihin perustuva ideaaliyhteiskunta A, jossa olisi miehen ja naisen väliset avioliitot ja homoseksuaalisuus kokonaan poissa ja ideaaliyhteiskunta B jossa heteroseksuaalisuus olisi kokonaan poissa ja samaa sukupuolta olevien avioliitot. Kummalla yhteiskunnalla on biologisiin realiteetteihin perustuva tulevaisuus? 2) Homo- tai lesbo suhde sulkee lähtökohtaisesti vastakkaisen sukupuolen ulkopuolelle ja näin on sukupuolisesti syrjivä suhteen muoto rakenteensa puolesta.

Mutta tässä kävi kuten epäilin, yrität vältellä omaa perustelutaakkaasi!

Anonyymi sanoi: ”Tätä kannattaa kysyä joltain homoseksuaalilta. Sillä välin voit heittäytyä homoseksuaalin saappaisiin ja kuvitella että heterous olisi se 'väärä' suuntaus. ”

Kysyin sitä sinulta en joltakin muulta. Mutta tarinasi ongelmallisuus on siinä, että homoseksuaalisuus ei ole Suomessa kielletty! Sitä toki voidaan pitää moraalisesti paheksuttavana ja terveydellisenä ja hengellisenä riskikäyttäytymisenä (näin itse ajattelen), mutta sitä ei ole kielletty.

Keskustelun ydin on siinä, että nyt vaaditaan jotakin enemmän nimittäin oikeutta avioliittoon. Tämä on kokonaan toinen asia kuin ”väärä” suuntaus.

Nyt jos itse edustaisin käyttäytymismuotoa joka olisi moraalisesti paheksuttava ja terveydellistä ja hengellistä riskikäyttäytymistä arvostaisin suuresti, jos joku huomauttaisi siitä, että olenko tietoinen mitä olen itselleni aiheuttamassa. Toinen puoli tarinassasi on siinä, että jos yksiavioisena heteroseksuaalina olisin yhteiskunnassa joka olisi heteroseksuaali vastainen, niin vaihtoehtoja on kaksi, joko aviottomuus tai maanalaisen seurakunnan siunaama avioliitto. En tarvitsisi yhteiskunnallista hyväksyntää sellaiselle minkä tiedän lähtökohtaisesti oikeaksi.

Anonyymi sanoi: ”Kysymys on edelleenkin: miksi samaa sukupuolta olevien EI voisi sallia solmia avioliittoa. Sille ei ole esteenä muu kuin uskonnollinen konservatiivisiipi. Halutaan asia nähdä uskonnollisena tai ei.”

Miksi ei lähisukulaisille jne. voisi sallia solmia avioliittoa? Vaikuttaa siltä, ettet ole valmis perustelemaan kantaasi, harmi. Tästä ei ehkä kannata jatkaa.

Pyry Mantere kirjoitti...

kyseenalaistan Jeesuksen vahvistaneen tätä näkemystä homoseksuaaleista. Jeesus viittaa kyllä luomiskertomukseen mutta ei kysyttäessä homosekseaaleista vaan kysyttäessä avioeroista. Eli jeesuksen sanat ovat eri asiayhteydessä.

Kalle kirjoitti...

Pyry Mantere sanoi: "kyseenalaistan Jeesuksen vahvistaneen tätä näkemystä homoseksuaaleista. Jeesus viittaa kyllä luomiskertomukseen mutta ei kysyttäessä homosekseaaleista vaan kysyttäessä avioeroista. Eli jeesuksen sanat ovat eri asiayhteydessä."

Olet oikeassa siinä, että Jeesus puhui avioerosta. Mutta luomisjkertomuksesta seuraa muut suhdemallit pois sulkeva avioliitto käsitys, jonka kunnioituksen Jeesus halusi palauttaa ennalleen. Siksi Jeeusksen kommenttia voidaan pitää rivienvälissä olevana kritiikkinä homoseksuaalisuudelle.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikkien homoavioliittojen kannattajille kysymys
Miksi esimerkiksi sisaruksien avioituminen on kielletty Suomessa?

Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että todennäköisyys että sisarusten välisellä lapsella on paljon suurempi todennäköisyys syntyä fyysisesti tai henkisesti vauriotuneena.
Normaalia järkeä ja logiikkaa noudattaen voimme päätellä, että homojen kyky saada lapsia on täysi nolla. Mutta en halua keskittyä ruotimaan tätä sanomattakin selvää biologista epäkohtaa mitä tulee homoavioliittoihin. Samalla tavoin kuin sisarusten väliset avioliitot kielletään biologisten edellytysten perusteella niin mielestäni homoavioliitot voidaan kieltää koska kaksi miestä ei voi antaa seksuaalisesti tasspainoista molemmista sukupuolista.

Anonyymi kirjoitti...

Suomalaisiin perusarvoihin kuuluu tasa-arvo ja sinä olet sitä vastaan. En usko korkeampaan voimaan, joten minun avioliittoani ei muiden ole oikeus määritellä oman uskonsa kautta. Valtio, lait ja oikeudenmukaisuus on kaukana uskosta. Voit uskoa mihin haluat, mutta se ei tee argumentoinnistasi sopivaa tai onnistunutta. Sanoillasi satutat satoja tuhansia suomalaisia ja riistät heiltä oikeuksia, jotka he ansaitsevat syntymällä itsenäiseen Suomeen.
Tiesitkö,että 10% suomalaisista kuuluu seksuaalivähemmistöön. Sinä kiellät tältä kymmeneltä prosentilta oikeuden tasa-arvoon.

Toivon että joku päivä ymmärrät miten tekstisi on tuomitsevaa ja vihamielistä. Toivon että joku päivä opit iällesi sopivaa ymmärrystä ja empatiakykyä. Tuhansia vuosia vanha kirja ei ole looginen perustelu.

Anonyymi kirjoitti...

Joo on nyt pakko ottaa kantaa vaikken jaksanut lukea edes puoleenväliin, kun mielestäni oli niin paksua tavaraa ettää huhu... Älä nyt loukkaannu (kirjoittaja) tää on vaan mitä mieltä mää oon asiasta: olen siis uskovainen 15 vuotias nuori tyttö ja hetero. Ei enkä tunne henkilökohtaisesti ketään homoa. Kuitenkin 1. Millään tavalla tätä lakia vastaan perustelu Raamatun kautta on väärin; koska Raamattu myös sanoo että jos mies raiskaa naisen on miehen maksettava raiskatun tytön isälle tietty summa ja sitten menee naimisiin raiskaamansa naisen kanssa, Raamattu myös sanoo että on oikein omistaa orjia jos orja on eri kansasta. Eli kun suomalainen olen saisin ottaa venäläisen orjaksi ja se olisi Raamatun mukaan oikein? Ja huomatkaa että nainen ei saa puhua seurakunnassa vaan jos hänellä on kysyttävää pitää hänen kysyä sitä kotona mieheltään. Ja te jotka sanotte uskovanne ja elävänne raamatun mukaan kun olette "normi" avioliitossa. Miettikääs hetki: kukaan meistä ei elä raamatun mukaan, hyvä esimerkki tässä: jeesus selittää kymmentä käskyä vuorisaarnassa ja otetaan vaikka käsky älä tapa. Se ei tarkoita vain toisen tappamista vaan vahingoittamista miten tahansa fyysisesti tai henkisesti. Äläkä yritä väittää ettet olisi ikinä sanonut millään lailla pahasti kenellekkään. Älkää nyt tästäkään loukkaantuko, minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen ja uskon että raamatussa on paljon hyvää ja meillä olisi taivas maan päällä jos kaikki noudattaisivat kymmentä käskyä, mutta kohdatkaa karu totuus: jotkin asiat Raamatussa vain yksinkertaisesti ovat vanhoollisia. Ja sitä paitsi kukaan meistä ei pelastu omista teoistamme, vaan Jumalan armosta. Eikä kukaan ihminen ole oikeutettu tuomitsemaan toista
2. Erottakaa nyt jo hyvänen aika uskonto ja valtio toisistaan aviliitto on nykyään kirkosta erotettu käsite, ja laki sallisi homoille ja lesboille naimisiin menon, joka on käsite joka sisältää siviilivihkimisen. On eri asia suostuuko valtio vihkimään ja suostuuko kirkko vihkimään.
3. Rekisteröidyssä suhteessa ei parilla ole samoja juridisia oikeuksia kuin naimisissa olevalla parilla esim. Lesbopari joilla on lapsi, joka on toisen naisista oma, jos tämä lapsen biologinen äiti kuolee katsotaan ettei lapsella ole huoltajaa ja hänet luetaan orvoksi ei lapsen toisella äidillä jonka kanssa hän on kasvanut koko elämänsä ole oikeutta lapsen huoltajuuteen. Ja lisäksi, kyllä, lapsi tarvitsee vaikutteita kummaltakin sukupuolelta, mutta kuka sanoo että niiden täytyy olla isä ja äiti vaikutteita voi ottaa vaikkapa tädeiltä enoilta mummeilta taikka naapurin jarmolta. Miksi yksinhuoltajuus sitten on sallittu?
4. Me olemme olevinamme tasa-arvoinen yhteiskunta. Tämä on tasa-arvo kysymys.
Kertokaa minulle yksi oikeasti pätevä vastaväite miksi homot ja lesbot eivät saisi mennä naimisiin. Sellainen jota kaksitoistavuotias ei voi kumota...
Ja näin lopuksi: eikö olisi aika keskittyä todellisiin ongelmiin, kuten talousongelmat työttömyys koulutus ja vanhustenhoito?

Anonyymi kirjoitti...

Joo on nyt pakko ottaa kantaa vaikken jaksanut lukea edes puoleenväliin, kun mielestäni oli niin paksua tavaraa ettää huhu... Älä nyt loukkaannu (kirjoittaja) tää on vaan mitä mieltä mää oon asiasta: olen siis uskovainen 15 vuotias nuori tyttö ja hetero. Ei enkä tunne henkilökohtaisesti ketään homoa. Kuitenkin 1. Millään tavalla tätä lakia vastaan perustelu Raamatun kautta on väärin; koska Raamattu myös sanoo että jos mies raiskaa naisen on miehen maksettava raiskatun tytön isälle tietty summa ja sitten menee naimisiin raiskaamansa naisen kanssa, Raamattu myös sanoo että on oikein omistaa orjia jos orja on eri kansasta. Eli kun suomalainen olen saisin ottaa venäläisen orjaksi ja se olisi Raamatun mukaan oikein? Ja huomatkaa että nainen ei saa puhua seurakunnassa vaan jos hänellä on kysyttävää pitää hänen kysyä sitä kotona mieheltään. Ja te jotka sanotte uskovanne ja elävänne raamatun mukaan kun olette "normi" avioliitossa. Miettikääs hetki: kukaan meistä ei elä raamatun mukaan, hyvä esimerkki tässä: jeesus selittää kymmentä käskyä vuorisaarnassa ja otetaan vaikka käsky älä tapa. Se ei tarkoita vain toisen tappamista vaan vahingoittamista miten tahansa fyysisesti tai henkisesti. Äläkä yritä väittää ettet olisi ikinä sanonut millään lailla pahasti kenellekkään. Älkää nyt tästäkään loukkaantuko, minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen ja uskon että raamatussa on paljon hyvää ja meillä olisi taivas maan päällä jos kaikki noudattaisivat kymmentä käskyä, mutta kohdatkaa karu totuus: jotkin asiat Raamatussa vain yksinkertaisesti ovat vanhoollisia. Ja sitä paitsi kukaan meistä ei pelastu omista teoistamme, vaan Jumalan armosta. Eikä kukaan ihminen ole oikeutettu tuomitsemaan toista
2. Erottakaa nyt jo hyvänen aika uskonto ja valtio toisistaan aviliitto on nykyään kirkosta erotettu käsite, ja laki sallisi homoille ja lesboille naimisiin menon, joka on käsite joka sisältää siviilivihkimisen. On eri asia suostuuko valtio vihkimään ja suostuuko kirkko vihkimään.
3. Rekisteröidyssä suhteessa ei parilla ole samoja juridisia oikeuksia kuin naimisissa olevalla parilla esim. Lesbopari joilla on lapsi, joka on toisen naisista oma, jos tämä lapsen biologinen äiti kuolee katsotaan ettei lapsella ole huoltajaa ja hänet luetaan orvoksi ei lapsen toisella äidillä jonka kanssa hän on kasvanut koko elämänsä ole oikeutta lapsen huoltajuuteen. Ja lisäksi, kyllä, lapsi tarvitsee vaikutteita kummaltakin sukupuolelta, mutta kuka sanoo että niiden täytyy olla isä ja äiti vaikutteita voi ottaa vaikkapa tädeiltä enoilta mummeilta taikka naapurin jarmolta. Miksi yksinhuoltajuus sitten on sallittu?
4. Me olemme olevinamme tasa-arvoinen yhteiskunta. Tämä on tasa-arvo kysymys.
Kertokaa minulle yksi oikeasti pätevä vastaväite miksi homot ja lesbot eivät saisi mennä naimisiin. Sellainen jota kaksitoistavuotias ei voi kumota...
Ja näin lopuksi: eikö olisi aika keskittyä todellisiin ongelmiin, kuten talousongelmat työttömyys koulutus ja vanhustenhoito?

Anonyymi kirjoitti...

Miksi jäisin kirkkoon joka on unohtanut omat oppinsa ja ryhtynyt pelkäksi populistikoneistoksi? Miksi maksaisin tälle "kirkolle" enää pennin penniä?

Antaa homoliitonvaatijoiden pitää uusliberaali luterilainen kirkkonsa. Yrittäkööt näin oikeuttaa ja vakuutella itselleen moraalisesta korruptiostaan, koska sitähän tämä farssi on. Kyseessä on homoseksuaalien viimeinen oljenkorsi oikeuttaa oma luonnonvastainen käyttäytyminen.

Suomessa on muutenkin nouseva kysyntä uusille konservatiivisille kirkoille ja tämä luterilaisen kirkon liberalismi antaa hyvän mahdollisuuden mm. karismaattisille liikkeille, jotka muuten vielä seuraavat Raamatun oppeja.

Anonyymi kirjoitti...

Luonnottomuuta? Homous.... Muistaakseni (anteeksi en ole aivan 100%varma näistä luvuista) yli1000 lajissa on tavattu homoseksuaalista käyttäytymistä, mutta vain yhdessä lajissa homofobiaa... Kumpikohan olikaan luonnotonta?