Edeltä valmistetuissa teoissa

”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” (Ef. 2:10)

Ovikello soi.

Vuosia aikaisemmin meille oli kerran yritetty tunkeutua väkivalloin sisään viattomalta kuulostavan ovikellon soiton jälkeen. Siksi emme yleensä ole tällaisiin odottamattomiin ovikellon soittoihin reagoineet. Ystävät ovat oppineet ilmoittamaan etukäteen tulostaan.

Mutta tällä kertaa meillä oli kylässä tuttuja käymässä. Istuimme juuri kahvipöydässä rupattelemassa, kun ovikello soi.

Normaalisti olisin jättänyt ovikellon huomioimatta. Kenties ”pöytävieraitten tähden” tai siksi, että ajattelin meillä kuitenkin olevan pahimmassa tapauksessa numeerisen ylivoiman, päätin tarkista kuka ovella oli.

Oven takana seisoi nuori äiti pieni itkevä vauva sylissään.

Hän esitteli itsensä nopeasti ja kertoi olevansa eräästä huoneistosta samasta rappukäytävästä. Ilmeestä päätellen hän vaikutti huolestuneelta. Syy selvisi pian, kun hän esitti erikoisen pyyntönsä.

”Olin vaihtamassa vaippoja lapselleni, kun huomasin, ettei minulla ole lainkaan rasvaa voidellakseni lapsen kuivaa peppua ja lapsi vain itkee. Ei teillä sattuisi olemaan lainata jotain hajustamatonta perusvoidetta?”

Tähän väliin on hypättävä ajassa hiukan, ehkä noin reilu viikko tästä ovikeskustelusta, taaksepäin.

Minulla oli ollut sääressä pitkään ikävä ihottuma, jonka vuoksi olin käynyt lääkärissä. Lääkäri oli määrännyt minulle jotain lääkevoidetta ja kirjoittanut samaan reseptiin myös perusvoidetta. Kymmenen mahdollisimman isoa tuubia.

Minulle ei tänä päivänä ole selvinnyt miksi lääkäri liitti reseptiin niin monta rasvatuubia. Eivät ne mitään reseptilääkkeitä olleet. Mutta reseptiin ne oli kirjattu.

Kun en itse ollut töiltäni ehtinyt olin pyytänyt vaimoani hakemaan reseptissä mainitun lääkevoiteen. Vaimoni osti samalla kaikki reseptissä mainitut rasvat.

Kotiin tultuani löysin keittiön lääkekaapistamme valtavan määrän isoja rasvatuubeja. Näky oli huvittava. Ja upposihan niihin jonkin verran rahaakin, jonka olisi voinut käyttää mielestäni tärkeämpään.

Mutta päällimmäisenä ajattelin silloin, että mitä ihmettä minä teen kaikella sillä voiteiden määrällä?

Noin viikkoa myöhemmin ovemme takana seisoi yllättäen äiti lapsen kanssa pyytämässä rasvaa vauvan peppua varten!

No, minultahan sitä löytyi.

Olisittepa nähneet hänen ilmeensä kun annoin hänelle ainakin neljä tai viisi rasvatuubia. ”Onko nämä kaikki minulle?” hän kysyi ihmeissään. ”Ne on kaikki sinulle,” minä sanoin ja hymyilin päälle.

Ehkä olen lapsellinen. Mutta ajattelen, että Jumala oli tämän pienen sattumuksen järjestänyt viisaudessaan. Saimme armon vaeltaa edeltävalmistetuissa teoissa.

Kyseistä äitiä en ole sen jälkeen nähnyt. Ja ihottuma jalassakin on sittemmin parantunut.