Oslon terroristi Anders Breivik ei ollut kristinuskon asialla!

Synkkä suru laskeutui Norjaan. Suru, jonka lohduttamiseksi tuntuu inhimillisesti mahdottomalta löytää sanoja. Uutisia katsellessa on vain itkettävä. Silmitön ja järjettömältä tuntuva veriteko vaati 22.7.2011 yli 90 ihmisen hengen. Pommi-isku Oslon keskustassa ja sitä seurannut kymmenien nuorten kylmäverinen ja harkittu ampuminen Utöyan saarella, ovat tekoina jotain niin sanoinkuvaamattoman järkyttävää, että sitä on vaikea edes käsittää. ”Tämä on meidän pitkäperjantaimme”, muotoili Norjan arkkipiispa kansallisen surun Oslon tuomiokirkon täpötäydessä muistojumalanpalveluksessa sunnuntaina.

Haluan ilmaista syvän osanottoni ja surunvalitteluni norjalaisille. Erityisesti perheille, jotka ovat menettäneet rakkaansa ja läheisensä. Tänään olemme kaikki norjalaisia. Teon tekijä, Anders Breivik, 32, on terroriteollaan ansainnut joka ikisen päivän vankilassa minkä Norjan laki tällaisesta rikoksesta maksimissaan voi antaa.

Tällaisissa tilanteissa on luonnollista etsiä syitä tapahtuneelle. Psykologit arvioivat jo alustavasti Breivikin mielenterveyttä. Teko tuntuu niin järjenvastaiselta, että sille ei tahdo löytyä selitystä muualta kuin henkisen tasapainon järkkymisestä. Siis sairastumisesta. Tätä arviota voisi täydentää näkökulmalla luterilaisista tunnustuskirjoista joissa muistutetaan perisynnin turmelleen ihmisyyden niin syvällä tavalla, että ”sitä ei voida käsittää järjen, vaan ainoastaan Jumalan sanan valossa”.

Varsinaisen syyn löytyminen voi kestää. Tässä tapauksessa on helpompaa osoittaa mikä se ei ainakaan ole.

Kansainvälinen media, myös meillä Suomessa, on ennättänyt pitää esillä Breivikiä milloin ”äärikristittynä”, ”fundamentalisti kristittynä” tai viimeksi ”vakaumuksellisena kristittynä” kuten tuoreen Iltalehden (25.7.2011) pääkirjoituksessa.

Soili Haverinen penää median vastuullisuutta tällaisissa luonnehdinnoissa ja huomauttaa osuvasti blogissaan Mihin äärikristillisyys johtaa?:

HS:n verkkosivujen mukaan tekijä ”kirjoitteli verkkosivuilla, jotka on yhdistetty kristillisiin ääriliikkeisiin”. Myös Ylen uutisten mukaan tekijä on kirjoitellut ”jyrkän kristillisillä verkkosivuilla” tästä Yle päätteli tämän olevan kristillinen uskonkiihkoilija. Niille lukijoille, joille kristillisyys on vierasta, uutisointi tarjoaa helpon selityksen tapahtuneelle: äärimmäinen kristillisyys saa tappamaan ihmisiä silmittömästi ja on siksi vaarallista. Psyykkinen tarve saa selityksen uppoamaan siitä huolimatta, että jokainen tietää, ettei verkkosivuilla kirjoittelu tee tekijästä kristittyä sen enempää kuin poliisin uniformun käyttäminen poliisia.

On vaikea ymmärtää miten ”vakaumuksellisena” ja edustavana sellaisen henkilön kristillisyyttä tulisi pitää, joka itse omin sanoin on todennut olevansa sitä vain kulttuurisesti, eikä lainkaan uskonnollisessa mielessä. Breivik julkaisi surmatyönsä edellä 1500-sivuisen kirjan, jossa hän esittelee ajatteluaan. Olen tutustunut julkaisuun ja sitä voisi analysoida pitkästikin monelta eri kantilta. Myös teologian tohtori Juha Ahvio luotaa Breivikin ajattelua näissä merkeissä tutustumisen arvoisessa blogissaan Oslon terroristi Anders Breivik – oikeistolainen äärikristitty?

Breivik muun muassa kirjoittaa sivulla 1307:

”Jos sinulla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen ja Jumalaan, olet uskonnollinen kristitty. Minulla itselläni ja monella kaltaisellani ei välttämättä ole henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen Kristukseen ja Jumalaan. Me uskomme kuitenkin kristillisyyteen kulttuurillisena ja sosiaalisena identiteettinä ja moraalisena ohjelmana. Tämä tekee meistä kristittyjä.”

Ja Sivulla 1344 hän toteaa vielä: ”En aio teeskennellä olevani kovin uskonnollinen ihminen, sillä se olisi valetta.”

Breivikin mukaan kristityksi määritteleminen ei edellytä, että on ”henkilökohtainen suhde Jumalaan ja Jeesukseen”. Siksi on mahdollista olla jopa ”kristitty ateisti” (s. 1361).

Breivik varmasti on kaikella tavalla mitattuna ”ääri-”, ”fundamentalisti” ja ”vakaumuksellinen”, mutta ei kristinuskon johdosta ja vuoksi, vaan siitä huolimatta. Hänen tekojensa motiivien liittäminen tällaisilla luonnehdinnoilla kristinuskoon on kovin päälle liimatun oloista. 

YouTubessa julkaistussa vastenmielisessä videomanifestista puolestaan käy lisäksi ilmi, että Breivikin mielestä valistuksen aikaa edeltävä kristinusko (tarkoittaen käytännössä ns. klassista historiallista kristinuskoa) on hänen syvästi halveksimiensa islamismin, natsismin ja kommunismin kaltainen viha-ideologia. Niiden tavoin kristinusko on syypää historian saatossa sattuneisiin hirvittäviin kansanmurhiin. Breivikiltä jää huomaamatta se tympeä ristiriita ja ulkokultaisuus, joka tällaisten syytösten ja hänen suorittamansa kylmäverisen joukkomurhan välillä vallitsee.

Videomanifestin ja kirjan valossa Breivikin ”kristillisyys” vaikuttaa olevan jokin omituinen sekoitus valistuksen ajan jälkeistä vapaamuurari- ja temppeliherra mytologiaa, joka kenties olisi naurettavaa ellei sillä olisi näin järkyttäviä seurauksia. Hänen (ääri)kristillisyydellään ei ole minkään sortin tekemistä klassisen kristinuskon opetusten kanssa. Sellaisen hän päinvastoin niputtaa vastustettavien ideologioiden joukkoon. Saatikka, että hänen kristillisyydellään olisi mitään suhdetta Jeesuksen opetuksiin. 

Jeesus torjui utopistiset ja väkivaltaiset radikaalit yhteiskunnalliset kumoushankkeet opettaessaan selvästi, ettei hänen asiaansa ajeta väkivalloin: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet … mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä” (Joh. 18:36).  Niinpä ”kaikki, jotka miekkaan tarttuvat miekkaan hukkuvat ” (Matt. 26:52). "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapiani" (Joh. 8:31). Jeesus on tullut, että ihmisillä, jotka uskovat häneen ”olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. ”Perkele sen sijaan on tullut vain ”varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan” (Joh. 10:10). Tämän valossa, jos haluamme uskonnollista selitystä etsiä, ei ole vaikea paikallistaa mistä Breivikin terrorismi viime kädessä oli lähtöisin. 

Jokainen kristinuskon perusasioista perillä oleva ymmärtää, että Breivikin, inhmillisesti ajatellen anteeksiantamattomalla verityöllä, ei ole mitään tekemistä Jeesuksen opetusten tai Jeesuksen seuraamisen kanssa. Norjalaiset itse tiedostavat tämän hyvin. Oslon tuomiokirkossa pidetty joukkosurman uhrien muistojumalanpalvelus oli tupaten täysi. Kirkko! Paikalla olleet ihmiset Norjan korkeinta poliittista johtoa ja kuningashuonetta myöten ymmärtävät, ettei Breivikin teolla ole mitään yhtymäkohtaa todellisen kristillisyyden kanssa. Päinvastoin. Kansakuntaa kohtaavan surun keskellä lohtua haetaan juuri kristinuskon todellisesta toivoa antavasta sanomasta.

Katsellessani järkyttäviä uutiskuvia Oslon pommi-iskun jäljistä mieleeni muistui vastaava tapaus Yhdysvalloista vuodelta 1995. Amerikkalainen Timothy McVeigh räjäytti liittovaltion virastorakennuksen edessä Oklahomassa autopommin, joka surmasi 168 ihmistä. Amerikkalaisten järkytystä lisäsi se, että tekijä oli niin sanotusti ”oma poika”. Pastori Billy Grahamia oli pyydetty puhumaan uhrien muistotilaisuuteen. Silloin, samoin kuin nyt, lohdutuksen sanoja on vaikea löytää selittämättömältä tuntuvan pahuuden kohdatessa. Puheessaan Graham totesi kuitenkin mielestäni hyvin sanoessaan tähän tapaan: ”Emme ehkä koskaan saa tässä ajassa vastausta siihen miksi Jumala sallii tällaista. Mutta on parempi kohdata tällaiset asiat yhdessä Jumalan kanssa, kuin ilman häntä.”