Helvetti ja Jumalan rakkaus

Helvetti on aihe, josta on luonnollisesti mahdoton kirjoittaa tyhjentävästi yhdessä kolumnissa. Mutta joitakin huomioita on mahdollista tehdä. Helvetillä ei pidä pelotella. Mutta ei sitä voida tyystin sivuuttaakaan tekemättä väkivaltaa evankeliumille. Jos ei ole mitään tuomiota, mistä Jeesus silloin pelastaa?

Kristillinen totuus helvetistä ei missään tapauksessa ole jokin lastenkasvatuksen metodi. Kysymys helvetistä kuuluu käsiteltäväksi aikuisten maailmaan osana laajempaa raamatullista vastausta koskien lopullisen oikeudenmukaisuuden toteutumista ja pahan kukistamista Jumalan hyvässä maailmassa.

Kysymystä helvetistä ei voida tarkastella Raamatulle vieraasta ihmiskuvasta käsin ilman, että koko asia tulee mahdottomaksi ymmärtää. Vain Raamatun ilmoittaman maailmankuvan valossa voidaan oppi helvetistä ymmärtää oikein. Se perustuu Jumalan ilmoitukseen eikä inhimilliseen päättelyyn. Sitä ei siksi tule tarkastella irrallaan muusta mitä Raamattu yleensä ilmoittaa Jumalasta, ihmisen synnistä ja kapinasta Luojaansa vastaan. Näin tarkasteltuna ei Jumalan rakkauden ja tuomion välillä ole sovittamatonta ristiriitaa.  Helvetti voi luonnollisesti näyttäytyä kummalliselta materialistisen ja humanistisen ihmiskäsityksen valossa, mutta se ei ole ristiriidassa Raamatussa ilmaistun Jumalan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden kanssa.

Siinä, että rikkonut saa hänelle kuuluvan ja rikokseen soveltuvan rangaistuksen ei sinänsä ole mitään rakkaudetonta tai epäoikeudenmukaista. Helvetti on oikeudenmukainen. Rikkomukset Luojan säädöksiä vastaan ovat rikkomuksia ikuisessa mittakaavassa. Siksi myös rangaistus on luonteeltaan ikuinen. Tätä meidän on vaikea ymmärtää siksi, että meillä on niin korkea käsitys ihmisestä ja vastaavasti matala käsitys Jumalasta. Olemme kaikki luonnostamme kaappihumanisteja, joille ihminen, ei Jumala, on kaiken mitta. Niinpä tahtoisimme Jumalan muuttavan käsitystään meidän synneistämme vastaamaan omaamme sen sijaan, että itse muuttaisimme omaa käsitystämme omista synneistämme vastaamaan Jumalan käsitystä niistä.

Jumalan rakkaus ei ilmene siinä, että hän ei rankaise yhtään ketään yhtään mistään, koska on kykenemätön toimeenpanemaan synnistä aiheutuvaa oikeudenmukaista rangaistusta. Jumalan rakkaus ei ole luonteenheikkoutta. Mahtaisiko sellainen jumala edes ymmärtää rakkaudesta yhtään mitään, joka ei välitä siitä mitä pahaa ihmiset tekevät toisilleen.

Jumalan rakkaus ilmenee siinä, että hän armahtaa katuvan rikkoneen syntisen ja on valmis Jeesuksen tähden ottamaan jokaisen puoleensa kääntyvän lapsekseen. Jumalan oikeudenmukainen rangaistus katumattomalle syntiselle ei ole ristiriidassa tämän Jeesuksessa tarjotun anteeksisaamisen kanssa.
Jeesuksen ristin kuolemassa näemme etteivät pyhyys ja rakastava armo ole toisilleen vastakkaisia.

Sille, joka torjuu Jumalan rakkauden Jeesuksessa ei tapahdu mitään rakkaudetonta siinä, että hän saa asianmukaisen rangaistuksen synneistään. Hänhän ei ole halunnut tulla pelastetuksi. Jos kuljemme koko elämämme keskisormi pystyssä piittaamatta tästä Jumalan rakkaudesta, miten voimme olettaa, että Jumala yhtäkkiä olisi velvoitettu rientämään avuksemme viimeisellä tuomiolla kun emme hänestä eläessämme välittäneet?

Edesmennyt puritaanisaarnaaja Arthur W. Pink onkin sanonut osuvasti:

Jos Jumala tarjoaa sinulle Pelastajaa, joka pelastaa sinut ansaitsemastasi rangaistuksesta, etkä sinä ota Häntä vastaan, niin toki on oikeudenmukaista se, että sinä jäät ilman Pelastajaa. Vai onko Jumala velvoitettu järjestämään sinulle joku toinen vain siksi, että et pidä tästä nimenomaisesta pelastajasta? Hän on antanut mittaamattoman arvokkaan ja kunnioitettavan Henkilön, oman ainosyntyisen Poikansa sovitusuhriksi synneistä. Näin hän valmisti Pelastuksen, jota tarjotaan sinulle juuri nyt. Jos sinä torjut hänet, onko Jumala silloin epäoikeudenmukainen jos hän ei sinua pelasta? Onko hän velvollinen pelastamaan sinut sinun valitsemallasi tavalla vain koska et pidä hänen tavastaan pelastaa? Vai syytätkö Kristusta epäoikeudenmukaisuudesta, koska hän ei tule sinun pelastajaksesi, kun samaan aikaan sinä et tahdo häntä kun hän tarjoaa itseänsä  ja vetoaa sinuun, että ottaisit Hänet vastaan Pelastajanasi?”

Jumala osoitti rakkautensa antamalla Jeesuksen, joka kantoi kuolemallaan rangaistuksen synneistä jokaisen Häneen uskovan puolesta. Siksi Jeesukseen turvaava  voi riemuita Paavalin sanoin: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Rm. 8:1).  Armahdetun ei tarvitse pelätä tuomiota.

-----