Jeesus tulee takaisin – odottaako häntä enää kukaan?

”…kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” 1 Tess.1:9-10

Jeesuksen seuraajilla on erilaisia, kilpailevia näkemyksiä Jeesuksen paluun yksityiskohdista. Tuleeko Jeesus vaivanajan alussa, keskellä vai lopussa? Palaako hän ”kaksivaiheisesti” vai ”kertarysäyksellä”? Tuleeko hän salaa vai julkisesti? Erilaisilla näkemyksillä on arvovaltaiset kannattajansa ja Raamattuun pohjautuvat perustelunsa. Toiset perustelut ovat parempia toiset huonompia ja kaikkiin näkemyksiin sisältyy vahvuuksia sekä heikkouksia, niin että erilaisten näkemysten edustajat voivat esittää toinen toisilleen kiperiä kysymyksiä vastattavaksi. Eskatologiaan liittyvät yksityiskohdat ovat omalla paikallaan tärkeitä eikä niiden merkitystä ja pohtimisen tärkeyttä sovi väheksyä. Minullakin on niistä käsitykseni.

Kuitenkin paras ja tärkein jää toisinaan hyvien ja sinänsä tärkeiden asioiden varjoon vieden koko huomion.

Viime lauantaina Ristitulta –lähetyksessä juttelimme kollegani Petri Mäkilän kanssa Jeesuksen paluusta. Halusimme korostaa monien eskatologisten kiistakysymysten keskellä Jeesuksen paluuseen liittyvää toivoa, jolla Paavali kehottaa kristittyjä lohduttamaan toisiaan (1 Tess. 4:18).  Seuraavassa hiukan jotain mitä itse halusin tuossakin lähetyksessä korostaa monien muiden esille tulleiden asioiden lisäksi (halutessasi voit kuunnella koko Ristitulta –lähetyksen tästä linkistä)

Jeesus tulee takaisin!

Hän tulee taivaasta  s a m a l l a   t a v a l l a  kuin hänen  n ä h t i i n  taivaaseen menevän: pilvissä hän meni, pilvissä Hän palaa (Apt. 1:9-11; 1 Tess. 4:17).

Hän ilmestyi ensimmäisen kerran sovittaakseen ja poistaakseen ristin verellään kaikkien häneen uskovien synnit. Hän ilmestyy toisen kerran ”pelastuksesi niille, jotka häntä odottavat” (Hepr. 9:26, 28).

Tullessaan takaisin hän herättää kaikki poisnukkuneet Jumalan pyhät kuolleista, antaa silmänräpäyksessä heille samoin kuin elossa oleville pyhille uuden, katoamattoman, kuolemattoman ja kirkastetun ylösnousemusruumiin ja tempaa heidät yhdessä yläilmoihin luoksensa Jumalan pilvissä (1 Tess. 4:13-17; 1 Kor. 15:50-53).

Ja "niin me saamme aina olla Herran kanssa" (1 Tess. 4:17). Ei enää syöpähoitoja, ryppyvoiteita eikä hammaslääkärikäyntejä. Ei kiusauksia, lankeemuksia ja kuumia parannuksen kyyneleitä. Ei kuolemaa, kärsimystä eikä yksinäisyyttä.

Tulkoon sanontuksi, että en usko mainitun tempauksen olevan mikään "ylöshypähdys" vain joitakin senttejä maan pinnan yläpuolelle. Eksegeettisesti - kuten hienosti sanotaan - Paavalin 1 Tess. 4 loppujakeiden taustalla on selviä kaikuja siitä mitä Jeesukselle kerrotaan tapahtuneen Apt 1:9-11 jakeissa. Aivan niin kuin Paavali johti Jeesuksen ylösnousemusruumiin luonteesta sen millainen kristittyjen ylösnousemusruumis olisi (Fil. 3:21 / 1 Kor. 15:20), hän saattoi johtaa siitä mitä Jeesukselle tapahtui sen mitä kristitylle tulee tapahtumaan Hänen tullessaan takaisin.

Paavali kirjoittaa: "[J]os uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin  s a m o i n (kreik. οὕτως) on Jumala Jeesuksen kautta tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan" (1 Tess. 4:14)

Niin kuin Jeesus kuoli, nousi kuolleista ja Jumalan pilvi vei hänet ylös taivaalle (Apt. 1:9, 11) samoin kristityt, jotka ovat kuolleet, nousevat kuolleista ja viedään kirkastettuina Jumalan pilvissä ylös taivaalle Herraa vastaan yhdessä elossa olevien pyhien kanssa (1 Tess. 4:16-17).

Laskeutuuko Jeesus sitten pyhiensä kanssa saman tien maan päälle, vai viekö heidät ensin kolmanteen taivaaseen kanssaan kuin Elian tullakseen heidän kanssaan maan päälle jonkin ajan kuluttua on jännittävä kysymys, mutta sille mitä seuraavaksi kirjoitan, ei tällä yksityiskohdalla ole olennaista merkitystä.

Lue uudestaan blogin ingressissä oleva lainaus Paavalin 1 kirjeestä tessalonikalaisille ja kysy itseltäsi odotatko Jeesuksen paluuta? Kyse ei ole siitä minkä eskatologisen mallin tapahtumajärjestyksen mukaisesti uskot lopun ajan tapahtumien toteutuvan.

Salli minun kysyä sama kysymys hieman toisella tavalla: Kun sinulla on todella vaikeaa elämässäsi etkä näe toivoa tai ulospääsyä tilanteesta, kumpaa sinä odotat ja kummasta ajatuksesta saat lohtua: Siitäkö, että pian pääset taivaaseen Jeesuksen luokse, jossa huolet ovat ohitse? Vaiko siitä, että Jeesus on luvannut tulla takaisin ja laittaa kaikki asiat jälleen kohdalleen?

Ei taivastoivossa ole mitään pahaa, mutta sen suunta on uuden testamentin mukaan ensisijassa toinen kuin millaisena nykykristityt sen ovat tottuneet ajattelemaan. .

Uudessa testamentissa kristillinen toivo, ”pelastuksen toivo” kuten Paavali sitä kutsuu, ei ensi sijassa rakentunut kuoleman ja sen jälkeisen elämän tuoman lohdun varaan. Vaikka kristityt tiesivät kuoltuansa pääsevänsä Herran luokse ja se merkitsi monin tavoin muutosta parempaa kuin nykyiset ahdistukset ja taistelut (2 Kor. 5:8; Fil. 1:20-23) ei kristillinen toivo ensi sijassa rakentunut taivaaseen pääsyn varaan. He odottivat Herraa Jeesusta takaisin taivaasta!

Toivon suunta ei ollut alhaalta ylös, täältä sinne, vaan ylhäältä alas, sieltä tänne.

Huomaa mitä Paavali alun lainauksessa sanoo: ”…käännyitte … palvelemaan elävää ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa”! Ei odottamaan pääsyä taivaaseen, vaan sitä, että Poika tulee taivaista.

Filippiläiskirjeessä Paavali samoin kirjoittaa: ”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja s i e l t ä  me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi…” (Fil. 3:20-21). Huomaa toivon suunta: Ei ”sinne, me myös odotamme pääsevämme Herran Jeesuksen Kristuksen luo”, vaan sieltä me odotamme Herraa.

Kolossalaiskirjeessä: ”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa” (Kol. 3:2-4). 

Kristityt eivät odottaneet kuolemaa, sillä hehän olivat jo "kuolleet". Sen sijaan he odottivat elämän ilmestymistä, kun Herra Jeesus palaa takaisin.

Siinä missä monet nykyajan kristityt toivottavat itselleen vaikeuksien keskellä kuolemaa kuin Elia, alkuseurakunta toivotti itselleen elämää. Kuolemaahan ihminen toivoo, jos hän vaikeuksien keskellä haikailee taivaaseen. Hän ei sano: Tule, Herra Jeesus! Hän ei odota Jeesusta, vaan kuolemaa.

Ei ole vaikea ymmärtää, että maailmassa on jotain pahasti pielessä. Näemme ympärillä jatkuvasti hirvittävää kärsimystä ja tuskaa, sotia, nälänhätää, kulkutauteja, luonnonmullistuksia, terroritekoja ym. Meissä helposti syntyy ajatus: Kunpa jo pian pääsisin pois täältä Herran luo taivaaseen missä kaikki on hyvin.

Uuden testamentin kristityt tajusivat yhtä lailla, että tässä maailmassa eivät asiat ole kohdallaan ja siitä aiheutuu heille ja kaikille ihmisille kärsimystä ja hätää. Mutta heidänn odotuksensa oli toisensuuntainen. Kun he näkivät sotia, nälänhätää, kulkutauteja, luonnonmullistuksia ym. he ajattelivat niin kuin Herra Jeesus noihin asioihin viitatessaan oli neuvonut: Kunpa Herra Jeesus jo pian tulisi takaisin taivaasta ja sitten kaikki on taas hyvin.

Pääkohta kaikessa edellä kirjoittamassani on tämä: Meidän tulee palvella elävää ja totista Jumalaa ja odottaa taivaista hänen Poikaansa, meidän Herraamme Jeesusta. Siinä on kristillisen evankeliumin toivon ydin.

Jeesus tulee takaisin!

Uusi papyruslöytö väittää Jeesuksen olleen naimisissa

Näin uutisoi tuoreeltaan Iltalehti verkkosivuillaan kuluvan viikon keskiviikkona. Kuvatekstissä todettiin vielä rohkeammin, että ”[t]ämän katkelman uskotaan todistavan sen, että Jeesuksella oli vaimo.” YLE:n sivuilla samana päivänä hehkutettiin: ”Tutkijat löysivät viitteitä Jeesuksen ja Marian avioliitosta.” Ensimmäinen ajatukseni uutiset luettuani oli, että Jeesukselle on median myllyssä käymässä samoin kuin Matti Vanhaselle: Kun itse asia ei enää kiinnosta aletaan jutun juurta kaivella perhe-elämän yksityiskohdista. Sehän on jo vanha juttu, että Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä. Kuka siitä nyt enää jaksaisi uutista vääntää. Papitkin niin innottomasti siitä puhuvat joka sunnuntai, ikään kuin eivät itsekään enää uskoisi siihen. Vakavoiduttuani rupesin kuitenkin tutustumaan mistä uutisessa todella mahtaa olla kyse. Totuus kohuotsikoiden takana on usein—ja kuten arvelin, myös tässä tapauksessa—toisenlainen. 

Roomassa pidettiin tiistaina (18.9.2012) merkittävä koptilaisten tekstien tutkimukseen, eli koptologiaan liittyvä kansainvälinen tapahtuma (The International Congress of Coptic Studies). Konferenssissa esillä olleista lähes 60 tutkimuspaperista yksi löysi tiensä saman tien kansainväliseen mediaan. Siinä Harvardin yliopiston professori Karen King esitti, että hänen tuntemattomana pysyttelevältä keräilijältä haltuunsa saama noin luottokortin kokoinen papyruksen repale sisälsi viidellä katkonaisella rivillä muun muassa sanat: ”Jeesus sanoi heille, minun vaimoni”. 

Kingin mukaan kyseinen koptinkielinen tekstifragmentti on peräisin 300-luvulta, mutta se voi olla käännetty varhaisemmasta kreikankielisestä tekstistä myöhään toisella vuosisadalla.

Uudet  tekstilöydöt varhaisilta vuosisadoilta ovat sisällöstä riippumatta tutkijoille aina suuren mielenkiinnon ja innostuksen aihe. Erityisen jännittäväksi tämän löydön tekee  se, että se on ensimmäinen, ja toistaiseksi ainoa antiikin teksti, jossa puhutaan suoraan Jeesuksen vaimosta.

Onko meillä nyt varhaiskristillinen todiste siitä, että Jeesus, josta Uusi testamentti kertoo olisi ollut naimisissa?

Toisin kuin ainakin yllä mainitut suomalaislähteet antavat ymmärtää ei Roomassa esillä ollut papyrusfragmentti todista mitään sellaista. Suomalaisotsikot kertovat enemmän median tavasta luoda uutisia kuin itse tekstilöydön todellisesta merkityksestä.

Kun tutustuu kansainväliseen uutisointiin aiheesta saa tasapainoisemman kuvan. Esimerkiksi The New York Times –lehden juttua (18.9.2012) lukiessa suomalaisotsikot alkavat lähinnä hymyilyttämään: ”[Professori King] varoitti toistuvasti pitämästä tätä fragmenttia todisteena siitä, että historiallinen Jeesus olisi oikeasti ollut naimisissa. Teksti on todennäköisesti kirjoitettu vuosisatoja Jeesuksen elämän jälkeen ja kaikki muu historiallisesti luotettava kristillinen kirjallisuus on asiasta vaiti, hän sanoi.”

Voidaan siis sanoa, ettei teksti kerro meille mitään mullistavaa uutta historiallisen Jeesuksen siviilisäädystä. Lähinnä se todistaa, että parisataa vuotta Jeesuksen jälkeen joidenkin kristittyjen parissa, todennäköisesti gnostilaisten sellaisten,  väiteltiin siitä olisiko Jeesus ollut naimisissa.

Onko teksti aito?

Oman kiinnostavan ”ryppynsä” keskusteluun tuo mahdollisuus, että Kingin esittelemä fragmentti ei olisikaan aito. Olisiko joku voinut hyötymistarkoituksessa luoda vanhalta näyttävän tekstin?

YLE Uutiset lainasi teologian tohtori Ben Witheringtonia, jonka mielestä  on syytä olla varovainen fragmentin epämääräisen alkuperän vuoksi. Sen aitoutta on vaikea varmistaa jos ei voida tietää mistä se on peräisin.

Rooman konferenssiin osallistui myös suomalainen, 6.10.2012 tohtoriksi väittelevä, koptinkielisiin ja juutalais-kristillisiin teksteihin erikoistunut Päivi Vähäkangas. Hänkin epäilee tekstiä moderniksi väärennökseksi. Yksi ongelma hänenkin mukaansa on, ettei tuntemattomasta yksityisestä kokoelmasta peräisin olevaa katkelmaa voi verrata mihinkään muuhun arkeologiseen evidenssiin, hän valotti puhelimitse Hampurista käsin haastatellessani häntä Patmoksen Ristitulta –ohjelmaan (koko haastattelu kuultavissa Ristitulta –lähetyksessä 22.9. klo 20; kts. myös Kotimaa24.fi).

Vaikka King, joka itse ei ole papyrologi, ja eräs papyrologi ovat silmämääräisesti ajoittaneet tekstin 300-luvulle suhtautuu Vähäkangas eräiden toisten konferenssiin osallistuneiden kollegojensa kanssa tähän arvioon skeptisesti. Yksi epäilyksen aihe on horjuva ja epäjohdonmukainen kirjurin käsiala, jossa sama kirjain on kirjoitettu eri tavalla mikä Vähäkankaan mukaan voi viitata kirjoittajan tottumattomuuteen ja siihen, että teksti ei ole aito, vaan moderni väärennös.

Lopullinen vahvistus fragmentin aitoudesta tai epäaitoudesta saadaan vasta musteen tutkimisella.

Mediapeliä Roomassa.

Rooman konferenssissa Kingin esitelmä ”uudesta evankeliumifragmentista” saikin vähemmän innostuneen vastaanoton, Vähänkangas kertoi puhelimessa. King oli ajoittanut löydöstä kertovan lehdistötiedotteen julkaisemisen juuri samalle hetkelle kuin hänen luentonsa Roomassa alkoi. Uutinen levisi suurin otsikoin maailmalle samaan aikaan kun asiantuntijayleisö vasta sai esitelmäpaperin pohdittavakseen.

Yhteenvetona.

Professori Darrell L. Bock summaa Jeesuksen ”avioliittotodistukseen” liittyvät alustavat ongelmat blogissaan seuraavasti:

• Kyseessä on pieni teksti ilman asiayhteyttä.
• Teksti, mikäli lainkaan aito, on myöhäinen (300-luku)
• Olisi tärkeä saada tietää mistä teksti on tullut keräilijöiden käsiin.
• Tarvitaan laajempi ja perusteellisempi analyysi (Pelin alussa ei voi kysyä kommenttia siitä miten peli sujui).
• Huomionarvoista on, että gnostilaisessa kristillisyydessä tunnettiin ”morsiuskammio” riitti, jossa seurakunta ymmärrettiin Kristuksen morsiamena. Koko teksti saattaa olla vertauskuva, jossa yksi opetuslapsi edustaa seurakuntaa. Siinä tapauksessa teksti ei edes väitä Jeesuksen olleen naimisissa kenenkään todellisen henkilön kanssa.
• Teksti on yksi ainoa lastu suuressa tekstien meressä, joiden perusteella Jeesus ei ollut naimisissa. Vaikka se sanoisikin mitä sen väitetään sanovan se kertoisi meille 300-luvun ihmisten näkemyksistä, mutta ei mitään Jeesuksesta.
• Tohtori King itse toteaa, että teksti ei todennäköisesti kerro meille mitään todellisesta Jeesuksesta.
• King on teknisesti oikeassa siinä, ettei Uusi testamentti kerro mitään Jeesuksen siviilisäädystä. Mutta tämä voi johtua siitä, ettei ollut mitään kerrottavaa. Kaikki tiesivät, ettei hän ollut naimisissa. Merkillepantavaa on, ettei Jeesuksen vaimosta ole mitään mainintaa edes hänen kuolemansa ja hautaamisensa yhteydessä.
• Jos Jeesus olisi ollut naimisissa ei olisi ollut mitään syytä kätkeä sitä tosiasiaa.
• Varhaisimmassa kirkollisessa perinteessä ei ole vähäisintäkään viitettä siitä, että Jeesus olisi ollut naimisissa.

Paras tieto Jeesuksesta löytyy UT:n evankeliumeista.

Meistä taaksepäin reilu 1600 vuotta katsottuna voidaan tietysti puhua varsin epätäsmällisesti ”varhaisista kristityistä”, kuten Hanhivaaran YLE uutisten jutussa. Mutta Jeesuksesta ja apostoleista eteenpäin kyse on varsin myöhäsyntyisestä tekstistä, jolla ei ole sen enempää maantieteellistä kuin ajallistakaan yhteyttä ensimmäisen vuosisadan tapahtumiin Palestiinassa. Niinpä tekstillä ei ole järin suurta annettavaa historiallisena lähteenä Jeesus Nasaretilaisesta.

Sikäli kun jotain lainkaan kiinnostaa historiallinen tieto Jeesuksesta sitä on mielekästä ensi sijassa etsiä teksteistä, jotka syntynsä puolesta palautuvat ajallisesti ensimmäiselle vuosisadalle, lähelle hänen elinaikaansa, ja maantieteellisesti juuri sille alueelle, jossa hän vaikutti.

Tähän yhteyteen sopiikin hyvin muistutuksena Uuden testamentin eksegetiikan professori Lars Aejmelaeuksen sanat hänen kirjassaan Kristinuskon synty. Vaikka liberaaliteologina hänen suhtautumisensa UT:n evankeliumiaineistoon on kriittinen hän toteaa silti:

”…yleissääntönä voidaan todeta, että UT:n ulkopuolisilla evankeliumeilla ei juuri ole mitään arvoa historiallisina dokumentteina Jeesuksen elämästä ja sanomasta. Ne ovat myöhäsyntyisiä ja edustavat siten myös myöhäisempää perimätiedon vaihetta sekä ovat sisältönsä kannalta riippuvaisia kanonisista evankeliumeista. Ne ovat enemmän esimerkkejä toisen kristillisen vuosisadan uskonnollisesta elämästä kuin kristinuskon varhaisimmista juurista.”

Hiukan myöhemmin Aejmelaeus kirjoittaa: ”Aika ajoin ilmestyy kirjoituksia, joissa paljastetaan sensaatiomaisia ’kirkon pimittämiä’ tietoja Jeesuksesta, esimerkiksi hänen matkoistaan Intiaan viisautta opiskelemaan [Oma huom: tai että hän oli naimisissa]. Aineisto tällaisiin ’paljastuksiin’ on usein peräisin myöhäisistä, UT:n ulkopuolelle jätetyistä evankeliumeista, joissa usein hurskas, mutta samalla myös valitettavan arvostelukyvytön kristillinen mielikuvitus jatkoi Jeesuksen elämän ja opetusten kuvailemista. Nyrkkisääntönä voidaan todellakin todeta, että arvokas perimätieto Jeesuksen elämästä ja opetuksista rajoittuu UT:n sisällä oleviin eli kanonisiin evankeliumeihin.” (L. Aejmelaeus: Kristinuskon synty, Kirjapaja 2000, s. 113 114). 

Mitä sitten?

Jos Jeesus olisi ollut naimisissa, mitä sitten? Kristillisen opin mukaan Jeesus oli samassa persoonassa yhtä aikaa tosi Jumala ja tosi ihminen.  Hänen kaksi luontoaan eivät sekoitu keskenään, mutta toinen ei myöskään ”syö” toista.

Niinpä ihmisyydessään Jeesus väsyi, oli kaikessa kiusattu kuten mekin, hänen tuli nälkä, hän nukkui ja heräsi, varttui aikuiseksi iässä ja viisaudessa, ja lopulta hän kuoli, ja kolmantena päivänä Jumala herätti hänet kuolleista. Kaikesta huolimatta hän olisi Jumalan maailmaan lähettämä Vapahtaja, Jumalan Poika, Messias, joka istuu nyt korotettuna Jumalan oikealla puolella.

Avioliittoon kuuluva seksuaalisuuskin on osa aitoa ihmisyyttä ja osa Jumalan hyvää luomisjärjestystä. Jos Jeesus olisi mennyt naimisiin ei siitä aiheutuisi teologista ongelmaa. Kysymys Jeesuksen siviilisäädystä on historiallinen, ei teologinen.

Tällainen jossittelu on kuitenkin täysin turhaa. Jeesus ei ollut naimisissa. Piste. Myöhäinen, mahdollisesti harhaoppisten gnostilaisten 300-luvulla, tai nykyaikaisten väärentäjien luoma epämääräinen tekstifragmentti ei tätä tosiasiaa muuksi muuta.

Paras tieto Jeesuksesta löytyy edelleen Uuden testamentin evankeliumeista ja apostolisista kirjeistä. Niihin tutustuminen on sangen hyödyllistä ja suositeltavaa jos haluaa tutustua Jeesus Nasaretilaiseen henkilökohtaisesti ja oppia tuntemaan Hänet.

Taasko BAM? Lakelandin kiistellyn herätyksen keulahahmo Todd Bentley saapui Suomeen.

Seurakuntalainen.fi sivusto kertoi tuoreeltaan, että Lakelandissa vuonna 2008  vaikuttaneen kiistanalaisen hengellisen liikehdinnän kärkihamoksi tuolloin noussut nuori julistaja Todd Bentley on saapunut Suomeen pitämään kokouksia.

Bentley tuli henkilönä tunnetuksi häneen liitetyistä erikoislaatuisista yliluonnollisista kokemuksistaan, yhteyksistä enkeleihin, nousuista kolmanteen taivaaseen ja ruumiistairtautumismatkoistaan, joita hänellä väitetään olleen.

Vuonna 2008 kirjoittamassani 28 sivuisessa arviossa "BAM! - Yliluonnollista ylikierroksilla" kerroin Bentleyn uskovan, että kristittyjen tulisi voida kokea ja saada tällaisia hengellisiä kokemuksia jatkuvasti. Bentley haluaa omien sanojensa mukaan johdattaa kristityt "profeetallisuuden äärimmäiselle tasolle". Tällöin ei ole kyse totutusta armolahjojen tominnasta seurakunnassa, vaan elämä, jolle on päivittäin leimallista erilaiset eksoottiset ääri- tai huippukokemukset: enkelivierailut, transsit, näyt, ruumiista irtautumiskokemukset ja jopa toistuvat vierailut kolmannessa taivaassa. Korkeammallakin.

Bentley ei arkaile kertoa omista kokemuksistaan. Hän itse sanoo  irtautuneensa ruumiistaan useasti ja matkanneensa siten hengessä, ei vain kolmanteen taivaaseen, vaan jopa Englannin kautta Suomeen! Voidaan siis olettaa, että Bentley näkee nyt käynnissä olevalla Suomen vierailullaan olevan suuren merkityksen hengellisesti. Olkoonkin, että Englanti oli vain vähän aikaisemmin sulkenut häneltä ovet kokonaan.

Bentley pyrkii perustelemaan tällaista äärimmäistä elämyshakuisuutta Raamatulla. Mutta lähempi tarkastelu osoittaa suuria puutteita ja ongelmia hänen tavassaan käsitellä Jumalan sanaa.

Näitä kaikkia asioita analysoin vuonna 2008 kirjoittamassani monisteessa.

Lakelandin herätyksenä tunnettu liikehdintä levisi keväällä 2008 television ja internetin välityksellä nopeasti ympäri maailman seurattavaksi ilmiöksi. Myös meillä Suomessa se herätti laajalti mielenkiintoa. Yhtä nopeasti kuin oli alkanut Lakelandin ”herätys” tyrehtyi Bentleyn oman elämän ongelmiin.

Hiljaisuudessa vietetyt vuodet ovat varmasti olleet tarpeellisia ja jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden. Mutta Bentleyn opetus ja yliluonnollisten kokemusten äärimmäinen korostaminen ovat asioita, joiden suhteen on syytä edelleen olla varauksellinen.

Bentleyn suomenvierailun innoittamana okin syytä kaivaa jälleen esiin kirjoittamani 28 sivuinen analyysi: TODD BENTLEY: BAM! YLILUONNOLLISTA YLIKIERROKSILLA. Voit ladata sen ilmaiseksi pdf muodossa koneellesi oheisesta linkistä tai tilata sen Kuvan ja Sanan verkkokaupasta (1 €).

    •    TODD BENTLEY: BAM!- YLILUONNOLLISTA YLIKIERROKSILLA (pdf)

Higgsin "Jumala-hiukkanen" - Paniko tieteen jymylöytö Jumalan viralta?

Palattuaan huhtikuussa 1961 ensimmäisenä ihmisenä avaruuslennolta kosmonautti Juri Gagarinin (1934-1968) väitetään lausahtaneen jossain tilanteessa, että ei hän avaruudessa mitään Jumalaa nähnyt. Joidenkin mielestä tiedemiesten tänä kesänä löytämä ns. ”jumala-hiukkanen” on todistanut ettei Jumalaa ole.

Kuluneen kesän 2012 suuri tiedeuutinen oli ehdottomasti Higgsin bosonin, toiselta nimeltään ”jumala-hiukkanen”, löytyminen. Tarvittiin maailman suurin kone, yli 10 miljardia dollaria maksanut CERNin hiukkastörmäytin, löytämään maailman pienin hiukkanen.

Fyysikko Peter Higgsin nimeä kantavan alkeishiukkasen sanotaan antavan kaikille muille hiukkasille niiden massan. Vuodesta 1964 lähtien fyysikot ovat odottaneet kokeellista näyttöä Higgsin hiukkasesta, jonka olemassaolo on perustunut lähinnä teoreettisiin laskelmiin. Siksi puhutaankin usein teoreettisesta fysiikasta.

Nyt, siltä vaikuttaa, sellainen näyttö on saatu ja sen myös toivotaan avaavan aivan uusia näköaloja maailman synnyn varhaisimpiin vaiheisiin. Hiukkasfysiikkahan pyrkii ymmärtämän alkuräjähdyksen olosuhteita ja kurkistamaan niin kauas taaksepäin universumin historiassa kuin mahdollista. Mitä kauemmas kosmisessa ajassa kuljetaan taaksepäin sitä pienemmäksi mittakaavat kutistuvat. 

Wau!

Juuri tämänkaltaiset löydöt tekevät tieteestä mielenkiintoista ja jännittävää. Ja kallista.

Ranskan ja Sveitsin rajalle sijoittuva 27 kilometriä pitkä, 100 metrin syvyyteen rakennettu, yli 10 miljardia dollaria maksanut rengasmainen hiukkastörmäytin (LHC) rakennettiin ja käynnistettiin lopulta vuonna 2008 ennen kaikkea juuri salaperäisen ”jumala-hiukkasen” löytämiseksi.

Vuosikymmenien teoreettinen ja kokeellinen vaivannäkö hiukkasen löytämiseksi tuotti viimein tulosta, jota nyt sitten ihmetellään ja ihastellaan ympäri maailman.

Suomalaisillakin, jotka ovat olleet CERNin, eli Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen jäseniä vuodesta 1991, on ollut sormensa pelissä tässä mahtavassa löydössä. Israel on tarkkailijajäsen CERNissä ja osallistunut Higgsin bosonin etsintään vuodesta 1987.  

Termiä ”jumala-hiukkanen” käytti ensimmäisen kerran Nobel-palkittu fyysikko Leon Max Lederman vuonna 1993 ilmestyneessä kirjassaan The God Particle. Termi johtui siitä, että kyseinen hiukkanen muodostaa kaiken aineellisen olemassaolon perustan. Ilman sitä ei universumissamme olisi lainkaan aineellisia kappaleita. Toiseksi termi johtui siitä, että hiukkasta on, niin kuin Jumalaakin, erittäin vaikea aistein havaita.

Viimeksi mainitusta syystä Higgsin bosonin olemassaoloa, kuten Jumalankin, on epäilty. Ainakin tähän kesään saakka, jolloin siis viimein saatiin ensimmäiset välittömät kokeelliset havainnot Higgsin hiukkasen olemassaolosta. 

Jotkut uskaliaimmat ovat ajatelleet, että ”jumalahiukkasen” löytyminen on samalla osoittanut ettei Jumalaa ole tai tarvita maailman olemassaolon selitysperustaksi. Higgsin hiukkanen on ottanut Jumalan paikan. Pannut hänet viralta. Emmekö nyt ole saaneet lopullisten todisteen siitä ettei aineellisen olemassaolon selittämiseen tarvita Jumalaa?

Tällainen riemu on toki - lievästi sanottuna - ennenaikaista. 

Tel Avivin yliopiston professori  Aharon Levy, joka on johtanut CERNin Hampurin tutkimusryhmää sanoo, että vaikka tiedemiehet eivät sotke uskonnollisia ja tieteellisiä kysymyksiä keskenään, uskonnollinen henkilö saattaisi silti hyvin sanoa, että ”löytö osoittaa luonnossa vallitsevan järjestyksen, joka todistaa, että universumin on luonut jumalallinen voima.” (Jerusalem Post, 4.7.2012)

Suomessakin viime kesänä vieraillut kristitty filosofi William Lane Craig, joka väitteli kosmologi Kari Enqvistin kanssa täyteen ahdetussa Porthanian luentosalissa Jumalan olemassaolosta, on myös innoissaan Higgsin hiukkasen löytymisestä. Mutta puheita siitä, että hiukkasen löytyminen syrjäyttäisi Jumalan luomakunnan ylläpitäjänä hän pitää liioiteltuina.

Higgsin bosoni on osa tätä universumia. Craigin mukaan se on siten itsessään kontingentti hiukkanen, joka katoaa lähes yhtä nopeasti kuin muodostuu. Sekä Higgsin bosoni että Higgsin kenttä ovat alkuräjähdyksen seurausta, eivätkä siten ole olleet olemassa välttämättä ja ikuisesti. Se ei siksi selitä mistä universumi sai alkunsa ja jättää kysymyksen Luojasta siten edelleen auki.

Higgsin hiukkanen on osa sitä luodun luomakunnan luonnollista järjestystä, jonka Jumala on säätänyt ja asettanut paikalleen aineellisen olemassaolon perustaksi, mutta jota kaikkea hän itse viime kädessä ylläpitää. 

Ledermanin terminologia valaisee Craigin mielestä mielenkiintoisella tavalla kahta Jumalan olemassaoloon liittyvää aspektia: yhtäältä Jumalaa luomakunnan ylläpitäjänä, toisaalta sitä kuinka Jumala näyttää kätkeytyvän.

Craig vastaa nettisivuillaan kysymykseen Higgsin hiukkasen löytymisen teologisesta merkityksestä:

Ensin mainitun osalta, kristillisen teologian mukaan Jumala sekä alussa loi maailman että ylläpitää sen olevaisena hetki hetkeltä. Jos hän vetäisi ylläpitävän voimansa koko universumi katoaisi olemattomaksi välittömästi. Samoin fyysisellä tasolla millään ei olisi massaa ilman Higgsin bosonia ja universumissa ei olisi tällöin lainkaan aineellisia kappaleita.”

Toisen seikan osalta liikutaan Craigin mukaan kärsimyksen ongelman parissa, johon osaksi kuuluu osaltaan siitä kuinka Jumala kätkeytyy:

Jumala ei ole aineellinen olio minkä vuoksi häntä ei voida havaita viiden aistin avulla. Tämän lisäksi Hän tuntuu toisinaan turhauttavan poissaolevalta silloin kun Häntä eniten tarvitsemme. Mutta Higgsin bosonista opimme, että fyysisen havainnon puuttuminen ei ole todiste siitä, että jotain ei ole objektiivisesti ja todellisesti olemassa, vaikka meillä ei olisikaan suoraa todistetta sen läsnäolosta. Vaikka et voi nähdä Jumalan käden toimintaa kärsimyksesi keskellä, se ei merkitse sitä, että Jumala ei ole aktiivisesti läsnä tilanteessasi sinulle tuntemattomalla tavalla.”

Craigin mielestä on surullista, että joillakin ateisteilla on niin vähän ymmärrystä tieteestä ja teologiasta, että he hyppivät riemusta jostain sellaisesta mitä ei ole tapahtunut ja samalla menettävät jotain siitä mitä hyvällä syyllä voidaan juhlia ihmisen tieteellisten ponnistelujen riemuvoittona. 

Gagarin ei nähnyt avaruudessa Jumalaa. Eräs yhdysvaltalainen radiotoimittaja tokaisi tähän, että jos Gagarin olisi lentonsa aikana vain ottanut avaruuspuvun pois päältään hän olisi nähnyt Jumalan välittömästi.

Mutta tarinan mukaan Gagarin sai myöhemmin kirjeen pieneltä tytöltä. Siinä luki: 

”Herra Gagarin. Te sanoitte, että ette nähneet avaruudessa käydessänne Jumalaa. Mahtaako teidän sydämenne oikein olla puhdas? Raamatussa nimittäin sanotaan että 'puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan' (Matt. 5:8)”.

Tuomiojan ulkoministeriö valmistelee tietä Israelin boikotoimiselle?

”Ulkoministeriö selvittää, pitäisikö Israelin siirtokunnista tulevien tuotteiden alkuperä ilmoittaa”, uutisoi Hesari lähes koko sivun jutussa (HS 2.8.2012). Asiasta on alustavasti jo neuvoteltu valvontaviranomaisten ja muiden ministeriöiden kesken.

Helsingin Sanomat kertoi, että ulkoministeri Erkki Tuomiojan mukaan (sd) ulkoministeriöön on tullut kysymyksiä ihmisiltä, jotka ovat kiinnostuneita tietämään mistä Israelista tulevat tuotteet ovat peräisin.  Hesarin mukaan Jaffa-appelsiinien takana olevalla yhtiöllä on hedelmätarhoja ja Calvin Klein alusvaatteiden valmistajalla alihankkija siirtokunnissa.

Niinpä Israel-asioissa aina väsymätön Tuomioja onkin ministeriössään nyt ottanut kuluttajien huolen appelsiineista ja alushousuista sydämelleen.

Tuomioja suhtautuu varmasti haasteeseen asiaankuuluvalla vakavuudella, sillä onhan hänen mielestään kyse kansainvälisestä laista piittaamaton ”merirosvovaltio” —jollaiseksi hän Israelia luonnehti blogissaan 4.6.2010 (ei tosin tuolloin ulkoministerinä)—, joka lisäksi piti (tekstistä päätellen kaiketi silkkaa ilkeyttään) palestiinalaisia ”maailman suurimmassa avovankilassa”, Gazassa.

Voisi kuvitella, että siirtokunnista tulevia appelsiineja ja alushousuja vakavampi huolenaihe Suomen ulkoministeriössä olisivat Gazasta tulleet tuhannet raketit ja kranaatit. Tai Hamas, jonka poliittisessa peruskirjassa torjutaan kaikki kansainväliset rauhanaloitteet ja kiihotetaan juutalaisten kansanmurhaan.

Ajatus siirtokuntatuotteiden boikotoinnin mahdollistavista alkuperämerkinnöistä ei ole uusi.

Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr) esitti aiemmin kesäkuussa blogissaan, että Israelin siirtokunnista tulevat tuotteet tulisi merkitä. Näin kuluttajat, jotka eivät halua tukea Israelin siirtokuntien toimintaa taloudellisesti voisivat jättää ostamatta näitä tuotteita.

Hautalan mukaan siirtokunnat ovat ”merkittävä este Lähi-idän rauhanprosessin etenemiselle”. Merkittävämpi kuin palestiinalaisten äärijärjestöjen keskeytymätön terrorismi?

Mielestäni merkittävämpi este Lähi-idän rauhanprosessille on Mahmoud Abbas, joka on kieltäytynyt neuvottelemasta rauhasta! Jopa silloin kun Netanjahu ennen kokemattomalla tavalla pysäytti kaiken rakentamistoiminnan siirtokunnissa 10 kuukaudeksi. Ja yhä edelleen.

Tuomioja ja Hautala tuntuvat ajattelevan, EU:n linjan mukaisesti, että Lähi-idän konflikti johtuu Israelin miehityksestä ja siirtokunnista. Jos Israel ja siirtokunnat saadaan pois Länsirannalta ja Gazasta niin – tämän ajattelutavan mukaan - tulee rauha ja konflikti on ohi.

Mutta hetkinen!

Israelhan vetäytyi Gazasta ja purki sinne rakennetut siirtokunnat jo 2005. ”Miehitys” päättyi eikä tullut rauhaa vaan tuhansia Hamasin raketteja.

Palestiinan vapautusrintama (PLO) perustettiin vuonna 1964 ennen vuoden 1967 ”miehitystä” ja ennen kuin Länsirannalla oli ainuttakaan siirtokuntaa ja alue oli Jordanian vastoin YK:n jakosuunnitelmaa miehittämä samoin kuin Gaza Egyptin. Mitä Palestiinaa silloin oltiin ”vapauttamassa” ja mitä ”miehitystä” vastaan taistelemassa? Jos Israelin miehitys on konfliktin syy ja rauhan este miksei ollut rauhaa silloin kun Israel ei miehittänyt Länsirantaa ?

Tosiasiassa konfliktilla ei ole juuri mitään tekemistä siirtokuntien tai ”miehityksen” kanssa. Sodat ovat syttyneet, koska arabit ovat halunneet tuhota Israelin kaikissa sen muodoissaan ja hävittyään aloittamansa sodat ovat kieltäytyneet tekemästä rauhaa.

Ajatuksen Israelin siirtokuntatuotteiden alkuperämerkinnöistä ja boikotoimisesta Suomessa nosti esiin Kirkon Ulkomaanavun (KUA) ja Finnwatchin yhteistyönä julkaisema selvitystyö ”Kielletyt hedelmät – Suomessa toimivien yritysten yhteydet Israelin laittomiin siirtokuntiin” (2012). Siihen viitattiin ohimennen myös Hesarin jutussa. Varsin nopeasti (raportti julkaistiin maaliskuussa) ovat siis selvitystyön suositukset ja linjaukset saaneet kaikupohjaa suomalaisissa poliitikoissa ja ministereissä.

Huolellinen tutustuminen Finnwatchin raporttiin paljastaa kuitenkin vakavia puutteita asian käsittelyssä. Palaan tähän kaikkeen paremmalla ajalla lähemmin tuonnempana toisessa blogikirjoituksessa.

Nyt totean vain, että selvityksen laatijoiden tapa käsitellä Lähi-idän konfliktin taustoja syineen ja seurauksineen – mikä muodostaa keskeisen perustelun raportin boikottivaatimuksille – paljastaa paikoin perustavaa laatua olevan tietämättömyyden tosiasioista. Asioista perillä olevan lukijan on mahdotonta olla välttymättä ajatukselta, että laatijoiden aatteellinen asenteellisuus on paikoin vienyt voiton kylmistä tosiasioista.

Lopputuloksena onkin kiusallisen yksipuolinen selvitys, joka paikoin johtaa lukijoitaan räikeästi harhaan. Kuten väittäessään, että Israelin rakentama turva-aita ”ei ole onnistunut Israelin määrittelemässä tavoitteessa lisätä alueen turvallisuutta…” (s.10). Tämä on täysin käsittämätöntä ja mielikuvituksellista tekstiä!

Tosiasiat osoittavat vastaansanomattomasti, että turva-aidan rakentaminen  on merkittävällä tavalla onnistunut edesauttamaan Israelin siviiliväestöön kohdistuvien terrori-iskujen pysäyttämisessä, joissa sitä ennen oli saanut surmansa lähes tuhat israelilaissiviiliä.

On lisäksi kummallista ja perin huolestuttavaa, että Finnwatchin raportissa samassa yhteydessä puhutaankin palestiinalaisterroristeista lainausmerkeissä (” ”)? Miksi ihmeessä? Näin laatijat hämärtävät kyseenalaisella tavalla turva-aidan rakentamisen todellisen syyn. Vai onko laatijoilla ollut sellainen ajatus, että palestiinalaisten itsemurha-iskut israelilaissiviilejä kohtaan eivät olekaan terrorismia, vaan jollain tavoin oikeutettua toimintaa? Jos ei, mikä tarve lainausmerkeille sanan ”palestiinalaisterroristi” ympärillä?

Mutta kuten totesin, palaan Finnwatchin raportin analyysiin lähemmin uudessa blogissa tuonnempana.

Boikottivaatimusten esittäjät, olivatpa he päättäjiä tai poliittisia aktivisteja, lienevät useat täysin vilpittömiä asiansa kanssa. Ilmiliekeissä roihuava punavihreä aatteen palo ei kuitenkaan kykene kätkemään tietämättömyyttä tosiasioista Lähi-idän konfliktin suhteen. Jos tosiasiat konfliktin taustoista eivät ole kohdallaan putoaa boikottivaatimuksilta tyystin moraalinen pohja.

Israelin boikotoimisen helpottamiseksi vaadittavat siirtokuntatuotteiden alkuperämerkinnät ovat lähinnä poliittista kiusantekoa. Ei Lähi-idän rauhanprosessia näillä eväillä sen enempää käynnistetä kuin viedä eteenpäinkään.

Monien kyvyttömyys ymmärtää Lähi-idän konfliktia totuudenmukaisesti sen asianmukaisissa puitteissa ajaa ihmiset askartelemaan konfliktin kannalta epäolennaisten asioiden parissa, kuten appelsiinien ja alushousujen.