torstai 4. lokakuuta 2012

Jeesus tulee takaisin – odottaako häntä enää kukaan?

”…kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” 1 Tess.1:9-10

Jeesuksen seuraajilla on erilaisia, kilpailevia näkemyksiä Jeesuksen paluun yksityiskohdista. Tuleeko Jeesus vaivanajan alussa, keskellä vai lopussa? Palaako hän ”kaksivaiheisesti” vai ”kertarysäyksellä”? Tuleeko hän salaa vai julkisesti? Erilaisilla näkemyksillä on arvovaltaiset kannattajansa ja Raamattuun pohjautuvat perustelunsa. Toiset perustelut ovat parempia toiset huonompia ja kaikkiin näkemyksiin sisältyy vahvuuksia sekä heikkouksia, niin että erilaisten näkemysten edustajat voivat esittää toinen toisilleen kiperiä kysymyksiä vastattavaksi. Eskatologiaan liittyvät yksityiskohdat ovat omalla paikallaan tärkeitä eikä niiden merkitystä ja pohtimisen tärkeyttä sovi väheksyä. Minullakin on niistä käsitykseni.

Kuitenkin paras ja tärkein jää toisinaan hyvien ja sinänsä tärkeiden asioiden varjoon vieden koko huomion.

Viime lauantaina Ristitulta –lähetyksessä juttelimme kollegani Petri Mäkilän kanssa Jeesuksen paluusta. Halusimme korostaa monien eskatologisten kiistakysymysten keskellä Jeesuksen paluuseen liittyvää toivoa, jolla Paavali kehottaa kristittyjä lohduttamaan toisiaan (1 Tess. 4:18).  Seuraavassa hiukan jotain mitä itse halusin tuossakin lähetyksessä korostaa monien muiden esille tulleiden asioiden lisäksi (halutessasi voit kuunnella koko Ristitulta –lähetyksen tästä linkistä)

Jeesus tulee takaisin!

Hän tulee taivaasta  s a m a l l a   t a v a l l a  kuin hänen  n ä h t i i n  taivaaseen menevän: pilvissä hän meni, pilvissä Hän palaa (Apt. 1:9-11; 1 Tess. 4:17).

Hän ilmestyi ensimmäisen kerran sovittaakseen ja poistaakseen ristin verellään kaikkien häneen uskovien synnit. Hän ilmestyy toisen kerran ”pelastuksesi niille, jotka häntä odottavat” (Hepr. 9:26, 28).

Tullessaan takaisin hän herättää kaikki poisnukkuneet Jumalan pyhät kuolleista, antaa silmänräpäyksessä heille samoin kuin elossa oleville pyhille uuden, katoamattoman, kuolemattoman ja kirkastetun ylösnousemusruumiin ja tempaa heidät yhdessä yläilmoihin luoksensa Jumalan pilvissä (1 Tess. 4:13-17; 1 Kor. 15:50-53).

Ja "niin me saamme aina olla Herran kanssa" (1 Tess. 4:17). Ei enää syöpähoitoja, ryppyvoiteita eikä hammaslääkärikäyntejä. Ei kiusauksia, lankeemuksia ja kuumia parannuksen kyyneleitä. Ei kuolemaa, kärsimystä eikä yksinäisyyttä.

Tulkoon sanontuksi, että en usko mainitun tempauksen olevan mikään "ylöshypähdys" vain joitakin senttejä maan pinnan yläpuolelle. Eksegeettisesti - kuten hienosti sanotaan - Paavalin 1 Tess. 4 loppujakeiden taustalla on selviä kaikuja siitä mitä Jeesukselle kerrotaan tapahtuneen Apt 1:9-11 jakeissa. Aivan niin kuin Paavali johti Jeesuksen ylösnousemusruumiin luonteesta sen millainen kristittyjen ylösnousemusruumis olisi (Fil. 3:21 / 1 Kor. 15:20), hän saattoi johtaa siitä mitä Jeesukselle tapahtui sen mitä kristitylle tulee tapahtumaan Hänen tullessaan takaisin.

Paavali kirjoittaa: "[J]os uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin  s a m o i n (kreik. οὕτως) on Jumala Jeesuksen kautta tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan" (1 Tess. 4:14)

Niin kuin Jeesus kuoli, nousi kuolleista ja Jumalan pilvi vei hänet ylös taivaalle (Apt. 1:9, 11) samoin kristityt, jotka ovat kuolleet, nousevat kuolleista ja viedään kirkastettuina Jumalan pilvissä ylös taivaalle Herraa vastaan yhdessä elossa olevien pyhien kanssa (1 Tess. 4:16-17).

Laskeutuuko Jeesus sitten pyhiensä kanssa saman tien maan päälle, vai viekö heidät ensin kolmanteen taivaaseen kanssaan kuin Elian tullakseen heidän kanssaan maan päälle jonkin ajan kuluttua on jännittävä kysymys, mutta sille mitä seuraavaksi kirjoitan, ei tällä yksityiskohdalla ole olennaista merkitystä.

Lue uudestaan blogin ingressissä oleva lainaus Paavalin 1 kirjeestä tessalonikalaisille ja kysy itseltäsi odotatko Jeesuksen paluuta? Kyse ei ole siitä minkä eskatologisen mallin tapahtumajärjestyksen mukaisesti uskot lopun ajan tapahtumien toteutuvan.

Salli minun kysyä sama kysymys hieman toisella tavalla: Kun sinulla on todella vaikeaa elämässäsi etkä näe toivoa tai ulospääsyä tilanteesta, kumpaa sinä odotat ja kummasta ajatuksesta saat lohtua: Siitäkö, että pian pääset taivaaseen Jeesuksen luokse, jossa huolet ovat ohitse? Vaiko siitä, että Jeesus on luvannut tulla takaisin ja laittaa kaikki asiat jälleen kohdalleen?

Ei taivastoivossa ole mitään pahaa, mutta sen suunta on uuden testamentin mukaan ensisijassa toinen kuin millaisena nykykristityt sen ovat tottuneet ajattelemaan. .

Uudessa testamentissa kristillinen toivo, ”pelastuksen toivo” kuten Paavali sitä kutsuu, ei ensi sijassa rakentunut kuoleman ja sen jälkeisen elämän tuoman lohdun varaan. Vaikka kristityt tiesivät kuoltuansa pääsevänsä Herran luokse ja se merkitsi monin tavoin muutosta parempaa kuin nykyiset ahdistukset ja taistelut (2 Kor. 5:8; Fil. 1:20-23) ei kristillinen toivo ensi sijassa rakentunut taivaaseen pääsyn varaan. He odottivat Herraa Jeesusta takaisin taivaasta!

Toivon suunta ei ollut alhaalta ylös, täältä sinne, vaan ylhäältä alas, sieltä tänne.

Huomaa mitä Paavali alun lainauksessa sanoo: ”…käännyitte … palvelemaan elävää ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa”! Ei odottamaan pääsyä taivaaseen, vaan sitä, että Poika tulee taivaista.

Filippiläiskirjeessä Paavali samoin kirjoittaa: ”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja s i e l t ä  me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi…” (Fil. 3:20-21). Huomaa toivon suunta: Ei ”sinne, me myös odotamme pääsevämme Herran Jeesuksen Kristuksen luo”, vaan sieltä me odotamme Herraa.

Kolossalaiskirjeessä: ”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa” (Kol. 3:2-4). 

Kristityt eivät odottaneet kuolemaa, sillä hehän olivat jo "kuolleet". Sen sijaan he odottivat elämän ilmestymistä, kun Herra Jeesus palaa takaisin.

Siinä missä monet nykyajan kristityt toivottavat itselleen vaikeuksien keskellä kuolemaa kuin Elia, alkuseurakunta toivotti itselleen elämää. Kuolemaahan ihminen toivoo, jos hän vaikeuksien keskellä haikailee taivaaseen. Hän ei sano: Tule, Herra Jeesus! Hän ei odota Jeesusta, vaan kuolemaa.

Ei ole vaikea ymmärtää, että maailmassa on jotain pahasti pielessä. Näemme ympärillä jatkuvasti hirvittävää kärsimystä ja tuskaa, sotia, nälänhätää, kulkutauteja, luonnonmullistuksia, terroritekoja ym. Meissä helposti syntyy ajatus: Kunpa jo pian pääsisin pois täältä Herran luo taivaaseen missä kaikki on hyvin.

Uuden testamentin kristityt tajusivat yhtä lailla, että tässä maailmassa eivät asiat ole kohdallaan ja siitä aiheutuu heille ja kaikille ihmisille kärsimystä ja hätää. Mutta heidänn odotuksensa oli toisensuuntainen. Kun he näkivät sotia, nälänhätää, kulkutauteja, luonnonmullistuksia ym. he ajattelivat niin kuin Herra Jeesus noihin asioihin viitatessaan oli neuvonut: Kunpa Herra Jeesus jo pian tulisi takaisin taivaasta ja sitten kaikki on taas hyvin.

Pääkohta kaikessa edellä kirjoittamassani on tämä: Meidän tulee palvella elävää ja totista Jumalaa ja odottaa taivaista hänen Poikaansa, meidän Herraamme Jeesusta. Siinä on kristillisen evankeliumin toivon ydin.

Jeesus tulee takaisin!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Pasi tästä toivon sanomasta ja blogistasi sekä monista hienoista tuokioista tv 7:ssä, jota usein katson.
Nyt jätän sinulle pienen haasteen:) Toivoisin, että puhuisit asiasta, josta olen viime aikoina kuullut ja jota en ole aiemmin edes ajatellut. Eli ufot ja kristinusko. Mitä mieltä olet ufoista ja niissä sanotuista pimeyden voimista. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?
Toinen asia, joka ihan kauhistuttaa minua on taivaan vastakohta eli helvetti. Jostain luin aiheesta. Siinä puhuttiin kristitystä, joka oli anteeksiantamaton jollekin ihmiselle ja siksi oli helvetissä. Mietin, että entä armo? Tai lapset, joille ei oltu kerrottu Jeesuksesta, (vaikka äiti tiesi kistinuskosta) ja olisivat helvetissä? Nämä olivat ihmisten kertomuksia, jotka sanoivat käyneensä siellä...? Kuitenkaan, ei kukaan meistä ole synnitön, ei vahvassa uskossakaan oleva kristitty, kilvoittelemme loppuun asti. Voiko tällöin kukaan pelastua? Itse koen itseni hyvin syntiseksi ja uskoni on väillä heikompaa ja välillä vahvempaa. Evankeliumin julistukseni on vain sen myöntämistä, että uskon. Toivon, että uskoni Jeesukseen edes jotenkin näkyisi minusta, mutta näkyykö? En voi alkaa esim. ateistiselle lähimmäiselleni "paasaamaan" kuinka tärkeää olisi löytää Jeesus. Se voi vain pahentaa asioita, mutta rukoilla aina voin heidän puolestaan, mutta suunnaton huoli on tietyistä läheisistäni.
Jos edes jotenkin voisit tehdä näistä aiheista postauksen, niin olisin hyvin kiitollinen! Ymmärrän kyllä, jos et jostain syystä voi!
Siunausta elämääsi ja työhösi!
Tt. Nainen Pirkanmaalta

Anonyymi kirjoitti...

Minä ainakin odotan Jeesuksen tuloa ja seurailen mielenkiinnolla, tuleeko enää eri kirkkokuntiin ja herätysliikkeisiin Jeesuksen tulon palavaa odotusta kuten joskus on ollut. Helluntailiikkeessä keskustellaan juuri tuosta tapahtumien järjestyksestä ja ylösoton näkyvyydestä/salaisuudesta, mutta varsinaista Jeesuksen tulon odotusta ei kyllä ole havaittavissa kovin suuressa määrin.

Omituista kyllä, sillä kiihtyvällä vauhdilla lisääntyvät Jeesuksen tulonsa läheisyydestä antamat merkit.

Tiedän kyllä yksittäisiä uskovia, jotka odottavat ja puhuvat usein "vapautuksen hetkestä". Oli ilo huomata, että katsoit hyväksi tähän väliin kirjoitella tästä teemasta! :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Pasi. Tämä oli minulle ihan uusi näkökulma Jeesuksen tulon odottamiseen. Minusta on tuntunut välillä etten voinut vilpittömästi sanoa, että odotan Jeesuksen paluuta, koska ajattelin aina, että entäs he, jotka eivät tunne Jeesusta. Sehän olisi kauheaa. He jäisivät tänne vaivaan. Mutta tämä uuden näkökulman ansiosta voin sanoa: Tule Herra Jeesus, tule! Sua odotan, jo saavu Herra...
T: Vippe

Rachel kirjoitti...

Hei Pasi!

Loysin hiljattain taman blogisi ja olen lueskellut vanhoja blogitekstejasi. Todella mahtavaa etta puhut asiat suoraan!! Ala anna minkaan vaientaa totuuden puhumista! Itse asun USA:ssa ja kun asuin Suomessa kasvoin uskovassa kodissa ja olin mukana eri kristillisissa piireissa. Monet asiat joista puhut blogissasi en koskaan kuullut kenenkaan puhuvan Suomessa. Esim aborttiasiasta. Missaan kristillisissa piireissa en koskaan kuullut siita puhuttavan enka itse koskaan ajatellut asiaa sen kummemmin. Taalla silmani ovat avautuneet. Hienoa, etta olet sanonut asioita suoraan abortista. Itse odotan ensimmaista lastamme, ja en voi ymmartaa, etta kuinka kukaan voi olla niin kova ja itsekas etta murhaa lapsen kohtuun ja sanoa etta kyseessa ei ole ihminen!!!
Kiitos etta puhut asioista suoraan! Paljon siunauksia!

t. Rachel

Anonyymi kirjoitti...

Lasten suustahan niitä totuuksia kuulee ja itselläni oli tällä viikolla pokerissa pitelemista, kun 7-vuotias tyttäreni kesken keskustelun ilmoitti: "Mä en malta odottaa, että Messias tulee". :) Saakoon hän elää tässä odotuksessa vapautuksen päivään saakka!

Kiitos Pasi blogistasi, sen rohkeudesta ja uskollisuudesta sanalle! Siunausta elämääsi!

Anonyymi kirjoitti...

Olen nimim. 'Nainen Pirkanmaalta' kanssa samoilla toivelinjoilla. New age-eksytys kun on tulossa vauhdilla uskovienkin pariin.

Itse ihmettelen, miksi Raamattu ei enää riitä uskovalle riittäväksi oppikirjaksi?

Miksi vaikuttaa sitä kuin 'Jumala' yllättäen tässä ajassa haluaisi antaa meille jotain lisävalaistusta joidenkin tiettyjen, 'valittujen' ihmisten kautta siitä, miten Jeesusta tosiasiassa tulee ja voisi täysipainoisesti seurata?

Eräskin opettaa, kuinka pitkällä paastolla oppii kuulemaan Pyhän Hengen ääntä paremmin. Jos tuollainen opetus on raamatullista ja välttämätöntä tietoa, niin miksei sitä sitten lue Raamatussa selkeänä ohjeena kaikille?

Tai kirurgi Eben Alexanderin kokemus, jonka 'taivassanoman' mukaan 'mitään ei voi tehdä väärin'? Raamatullistako? En minä ainakaan sellaista muista lukeneeni Raamatusta. Kuitenkin sanoma uppoaa uskoviin kuin veitsi voihin.

Itse haluan perustaa uskoni vain Raamattuun ja pitää yllä yksinkertaista uskoa Jeesukseen ja tehdä perustehtäväni, eli pyrkiä rakastamaan ja evankelioimaan muita.

En ymmärrä näiden kaiken maailman 'henki- ja taivasmatkojen' ja 'paastovaikutuksien' yms. kokemusten painoarvoa, jollaisista jotkut (uskoviksi itseään tituleeraavat) jaksavat tänä päivänä blogeissaan ym. jauhaa.

Olen entinen new age-ihminen ja minulle tuollaiset pyrkimykset ja kokemukset ovat tuttuakin tutumpia sen vuoksi, koska tiedän, että ne ovat puhdasta new age'ä! Tiedän new age'stä, että henkioppaat tykkäävät hölistä ihmiselle kaiken päivää ja Raamatusta tiedän, että saatana tekeytyy valon enkeliksi. Ja että paasto, mielen hiljentäminen, musiikki, hokeminen yms. herkistää aistit kuulemaan henkimaailmasta tulevia viestejä. Erilaiset new age-opit näyttävätkin olevan kovaa vauhtia rantautumassa myös kristillisyyteen ja niitä pidetään jo täysin raittiina 'Jeesuksen seuraamisena'. Sitä on pelottava seurata sivusta. Moniko uskova esim. tietää, että new age'ssäkin on 'Kristus' ja 'Pyhä Henki', joista kumpikaan ei kuitenkaan ole Raamatun Kristus tai Pyhä Henki! Varokaa, ettei kukaan teitä eksytä!

Todellakin: kun Jeesus tulee takaisin, odottaako Häntä ITSEÄÄN enää kukaan, kun kaikki ovat täynnä tätä kokemuskristillisyyttä? Ja kenelle meistä Jeesus mahtaa sanoa ne epämiellyttävät sanansa: 'minä en tunne teitä'.

Siunattua joulua ja raitisoppista uutta vuotta kaikille!