keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Video: Eläinaktivismin nurja puoli - War on Humans
Onko ihmiskunnasta tullut vihollinen? Tulisiko porsailla ja herneillä olla perustuslailliset oikeudet? The War on Humans on 31 minuuttia pitkä dokumentti, joka tarkastelee kriittisesti yrityksiä väheksyä ihmisarvoa planeetan pelastamisen nimissä. Dokumentti tarkastelee ihmisvastaista aktivismia, jonka pyrkimyksenä on saada juridiset oikeudet eläimille, kasveille ja "Äiti Maalle", sekä vähentää ihmispopulaatiot jopa 90 %. Videolla haastatellaan videoon liittyvän sähköisen kirjan kirjoittajaa Wesley J. Smithiä.
www.waronhumans.com
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Joo. Kaikenlaista huuhaata sitä "luonnon" nimissä levitetään. Mutta toisaalta saastuminen ja ilmaston lämpeneminen ovat ihan oikeita ongelmia joihin pitäisi saada ratkaisuja.
Siksipä kiinnostaisikin mikä on kirjan, ja blogistin ratkaisuehdotus.
Vai onko mitään ongelmia olemassakaan? Onko kaikki vain pahojen misantrooppien juonia?
Vaikea ongelma on esimerkiksi nälänhätä Afriikassa ja vastaavasti esimerkiksi gorillojen elintilan kaventuminen viljelymaan levitessä. Tapetaanko gorillat sukupuuttoon ja saadaan hieman lisää ruokaa ihmisille, vai suojellaanko gorilloga ja annetaan lasten kuolla nälkään? Mitä Sinä tekisit?
Tuomas E.
Suomessahan Pentti Linkola on edustanut jollain lailla samankaltaisia ajatuksia. Filmin alussa ollut slogan, jossa kehotetaan tappamaan itsensä, jotta planeetta voisi pelastua edustaa tällaista "linkolalaista" ajattelua. Itseäni johdonmukaisesti ajattellen ihmetyttää, että tuollaisia ajatuksia edutavat eivät ole vielä tappaneet itseään. En toki sitä toivo, mutta kai se ainakin olisi johdonmukaista. Linkolakin taitaa vielä olla hengissä. Myönnytyksenä pitää toki sanoa se, että kyllä ihmiskunta on tätä planettaa melko paljon tuhonnut ja on syntisyydessään ehkä suurin uhka luonnolle.
Hullua toisaalta on, että ihminen taistelee itseään vastaan eläinten "oikeuksien" nimissä. Jumala asetti ihmisen hoitamaan luomakuntaa ("viljelemään ja varjelemaan"). Luonnonsuojelulla on näin raamatullinen oikeutus ja velvoitus takanaan. Tässä ihminen on aika pahoin epäonnistunut. Ilmestyskirjassa Jumala sanoo tuhoavansa ne, jotka maan tuhoavat. Tarkoittaako tämä ekologista ongelmaa vai esim. syntisyyttä yleensä? Toisaalta luonnon ylikorostaminen näyttää joidenkin kohdalla olevan jo lähes luonnon palvontaa, mikä on epäjumlanpalvontaa.
Eräs näkökulma on tietysti syntyvyyden säännöstely tai perhesuunnittelu tms. jos ihmispopulaatiota halutaan pitää kurissa luonnon hyväksi. Kiinassa tällaista on yritetty ja se on johtanut ikäviin tuloksiin kun tyttösikiöitä on abortoitu tai jopa syntyneitä tyttöjä on tapettu perinteen ja köyhien ihmisten taloudellisten näkökohtien (myötäjäiset etc.) tähden. Näin miesten määrä ylittää naisten ja miesten on vaikea saada itselleen vaimoa. Tästä on sitten muita ikäviä yhteiskunnallisia ongelmia seurauksena.
Asioita on helppo kristisoida, mutta kuka saa keksii hyviä ratkaisuja. Kristtyinä toivomme, että evankeliumi muuttaisi ihmisiä ja saisi aikaan muutoksia tätä kautta. Toivomme on loppujen lopuksi Jeesuksen toinen tulemus, jossa luomakuntakin vapautetaan turmeluksen orjuudesta ja synnin kirouksesta, kuten Paavali kirjoittaa.
Ihmetyttää näiden "luonnonsuojelijoiden" ajatuksenkulku. Heidän mielestään emme ole muita luontokappaleita arvokkaampia. No, jos olemme vain eläimiä, niin miksi huolehdimme muista eliölajeista? Eiväthän muutkaan eläinlajit stressaa sellaisesta. Vahvin voittakoon eloonjämistaistelussa!
Radikaaleimmat näistä eläinaktivisteista toivovat ihmisten katoavan maapallolta. Kukahan siinä tapauksessa jää tänne kaipaamaan planeettaamme ja ihmettelemään sen kaunista elämää? Eläimet sitä tuskin osaavat kaivata, ihmetellä, tutkia ja suojella. Silloinhan on ihan sama, vaikka maapallo tuhottaisiinkin - annetaan ihmisten se hoidella omaan rauhalliseen tai kiihtyvään tahtiin.
Tuollainen nihilistinen suhtautuminen ihmiseen syö kyllä kaiken uskottavuuden näistä radikaaleista. Kuka esimerkiksi on pätevä päättämään, ketkä kuuluvat siihen kymmenesosaan nykyisistä ihmisistä, jotka saisivat elää? Luotettavaa ihmistä sellaiseen seulontaan lienee mahdoton löytää, kun kaikkihan me ollaan vain eläimiä, plakkia maanpinnalla?
Odotan yhä kristillisiä vastauksia ensimmäisen komenttini kysymyksiin.
Tiedän, että kysymykset ovat vaikeita. Ei minullakaan ole niihin vastausta.
Mutta odotin silti pohdintaa kristillisen uskon lähtökohdista....
Tuomas E.
Tuomas, kukaan ei ole vastannut sinulle varmaan siksi, että kysymys kristillisestä ratkaisusta tai kristillisen etiikan mukaisesta valinnasta ei sellaisenaan sovellu esitettäväksi tilanteissa, joissa on ajauduttu toivottoman kauas Raamatun ihanteesta niin ihmiskunnan, kansakunnan kuin yksilön suhteen.
Olen tavannut silloin tällöin henkilöitä, jotka ovat kysyneet neuvoa, mikä olisi Jumalan tahdon mukainen ratkaisu heidän elämäntilanteessaan. He ovat uusia uskovia, ja heidän ihmissuhteensa, nykyiset ja edelliset avo- ja avioliittonsa, työ, asuminen, muut asiat ja joskus mielenterveyskin ovat ongelmantäyteisen, Jumalasta täysin vieraantuneen elämän seurauksena rikkinäisiä ja sekaisin. Olen sanonut heille, että vaikka toimisit nyt miten hyvänsä, tilanteesi ei näissä olosuhteissa valitettavasti pitkään aikaan tai ehkä koskaan tule sellaiseksi, miksi Jumala olisi sen tarkoittanut. Mutta lähtien nykytilanteestasi, pyri jokaisen päätöksen kohdalla toimimaan oikein ja Raamatun mukaan ja noudattamaan Jumalan tahtoa, ja kun joudut valitsemaan usean huonon vaihtoehdon väliltä, kysy kokeneemmilta seurakuntalaisilta, mikä olisi paras ratkaisu. Tällä tavalla toisten tuella ja Jumalan avulla asiasi voivat vähitellen korjaantua.
Oma kansamme, ihmiskunta ja planeetta ovat samantapaisessa tilassa. Kun on vuosisatoja ja -tuhansia eletty Jumalan säätämyksen ja tahdon vastaisesti, ja tämä tuntuu vielä entisestään kärjistyvän, nyt on valitettavasti myöhäistä kysyä, mikä on kristillinen ratkaisu maailman tilaan. Monia ongelmia ei enää voi korjata, niiden kanssa joudutaan elämään. Joissakin asioissa on enää pelkkiä huonoja vaihtoehtoja jäljellä.
Kristillinen vastaus ihmiskunnan kysymyksiin ja tarpeisiin on aina ollut se, että ihmiset ottavat vastaan evankeliumin, löytävät suhteen Jumalaan ja alkavat elää elämäänsä maailmassa sen roolin mukaan, minkä Jumala on säätänyt ihmiselle, pyrkien tuomaan kaikin tavoin kunniaa Jumalalle. Suhteessa luomakuntaan tämä tarkoittaa, että tunnustamme Jumalan aseman sen Luojana ja omistajana sekä ihmisen aseman sen haltijana, Jumalan edustajana ja Hänen tahtonsa täyttäjänä. Ongelmana on se, että suuri osa ihmisistä ei valitettavasti tahdo elää näin, vaan he haluavat elää oman tahtonsa mukaan ilman Jumalaa - silloinkin kun se tuo heille ja heidän jälkeläisilleen kurjuutta, turvattomuutta, sairautta ja rappiota.
Tähän ongelmaan ei ole ratkaisua, ihmisellä on vapaa tahto. Väärien valintojen seuraukset ovat kaikkien nähtävissä ja vaikuttavat meihin kaikkiin. Passiivisuuteen tai kyynisyyteen vajoaminen ei silti ole kristitylle sopiva asenne, koska se ei edistä Jumalan tahdon toteutumista eikä tuo Jumalalle kunniaa. Kun toimimme kukin tahollamme mahdollisuuksiemme mukaan, voimme auttaa muita ihmisiä löytämään uskon Jumalaan ja avun elämäänsä. Yhdessä toimien voimme myös vaikuttaa jossain määriin paikkakuntiin ja kansakuntiin.
Passiivisuuteen tai kyynisyyteen vajoaminen ei silti ole kristitylle sopiva asenne, koska se ei edistä Jumalan tahdon toteutumista eikä tuo Jumalalle kunniaa. Kun toimimme kukin tahollamme mahdollisuuksiemme mukaan, voimme auttaa muita ihmisiä löytämään uskon Jumalaan ja avun elämäänsä. Yhdessä toimien voimme myös vaikuttaa jossain määriin paikkakuntiin ja kansakuntiin.
Ei oiken selvinnyt miten siis olisi kristillistä menetellä. Tapeteenko gorillat, vai annetaanko ihmisten nähdä nälkää?
Ilmastonmuutoksen suhteen jotkut kristityt tahot sanovat sen olevan vain noiden "misantrooppien" keksimä juttu ja kieltävät koko asian.
Toiset kristityt taasen puhuvat ihmisen velvollisuudesta hoitaa luontoa hyvin ja siksi tehdä ilmastonmuutosta jarruttavia valintoja elämässään.
Jotkut taasen kehottavat unohtamaan koko jutun, se on kuulemma ennustettu Raamatussa ja siksi sitä ei saa vastustaa. Tärkeintä on sielun pelastuminen, luonnosta viis.
Mikä nyt sitten on se oikea Jumalan tahto tässä asiassa?
Tuomas E.
Tuomas, eivätkö nuo esimerkkisi eri suhtautumistavoista osittain ilmennä juuri passiivisuutta ja kyynisyyttä, joista totesin, että ne eivät ole kristillinen asenne?
Vaikka olisi totta, että ilmastonmuutos ei olisikaan ihmisen aiheuttama (mihin kysymykseen teologin on vaikea ottaa kantaa, kun ilmastotiede ei kuulu hänen oppialaansa), tai että viime kädessä sielun pelastus on tärkeintä, kun ennemmin tai myöhemmin tulee kuitenkin maailmanloppu, passiivisuus ja kyynisyys eivät ole kristillinen asenne suhteessa ihmiselle annettuun tehtävään luonnon vastuullisesta hallitsemisesta (“viljelemisestä ja varjelemisesta”, 1 Moos. 2:15).
Yleinen kristillisen etiikan periaate on, että kristitty valitsee sen ratkaisun, missä toteutuu ihmisen arvon ja elämän kunnioitus sekä ihmisen kaikin tavoin arvokas kohtelu. Erilaiset “oletetaan että...” tai ”mitä tekisit jos...” -tilanteet ovat hankalia eettisen arvioinnin kannalta. Kyllä tiedossa on oltava todellinen tilanne kaikkine vaihtoehtoineen ja syy-yhteyksineen. Päätöksentekoa varten tarvitaan oikein tulkittua faktatietoa. Tämä koskee niin oman elämän ratkaisuja, yhteiskunnallisia päätöksiä kuin ylikansallisia sopimuksia.
Gorillaesimerkkisi kuvaa tilannetta, josta kirjoitin aiemmin ja jossa siis ei ole kristillisiä arvoja kaikissa suhteissa toteuttavaa ratkaisuvaihtoehtoa. Kun on silmittömästi tuhottu luontoa ja ajettu jokin eläinlaji sukupuuton partaalle, ja kun on samaan aikaan silmittömästi poljettu ihmisten oikeuksia ja ajettu heidät köyhyyskierteeseen ja nälkäkuoleman partaalle, ei ole mitään yksinkertaista ”kristillistä ratkaisua”, joka kääntäisi kaiken Jumalan tahdon mukaiseksi niin ihmisen hyvinvoinnin kuin luonnon kannalta kyseisen maantieteellisen alueen ja ihmisryhmän moniongelmaisessa tilanteessa.
Teologilta voi tämäntapaisissa tilanteissa kysyä arvo- ja muista maailmankatsomuksellisista kysymyksistä, kun taas ehdotuksia konkreettisiksi toimiksi ja arvioita eri ratkaisuista kannattaa kysyä luonnontieteilijöiltä, taloustieteilijöiltä, geologeilta, maatalouden asiantuntijoilta, ilmastotieteilijöiltä ja muilta, joilla on tarvittava tieto.
Kun puhutaan kristillisen etiikan mukaan toimimisesta, on hyvä yleensäkin tiedostaa, että Raamatussa ei ole tarkkoja ohjeita kaikkiin tilanteisiin. Kristillisen etiikan yleisesti tunnustetut lähteet ovatkin Raamatun lisäksi järki, käytännön kokemus ja traditio (sukupolvelta toiselle karttunut viisaus ongelmien ratkaisussa). En paneudu niihin tässä enempää, mutta niiden avulla, eri näkökulmia yhdistäen, pohditaan vaihtoehtoja ja etsitään eri tilanteissa korkeinta hyvää.
Toivottavasti tämä toi hieman lisävalaistusta kristillisiin ratkaisumalleihin.
- Hyvää pääsiäistä!
Tuomas E sanoi: "Vaikea ongelma on esimerkiksi nälänhätä Afriikassa ja vastaavasti esimerkiksi gorillojen elintilan kaventuminen viljelymaan levitessä. Tapetaanko gorillat sukupuuttoon ja saadaan hieman lisää ruokaa ihmisille, vai suojellaanko gorilloga ja annetaan lasten kuolla nälkään? Mitä Sinä tekisit?"
Esimerkissäsi on tiukka kyllä/ei vaihtoehto, sen sijaan että olisi realistisempi sekä/että tilanne. Sen enempää ihmisten ruokkiminen, kuin gorillojen säilyttäminenkään eivät ole ongelmia, jos tahtoa on. Meillä länsimaissa (sanon tämän iltapalaa tehdessäni) on tarpeeksi ylijäämä ruokaa ruokkia lyhyellä tähtäimellä sekä tarpeeksi tieto-taitoa tehokkaasta maataloudesta, jolla voidaan ratkaista esim. Afrikkalaisten ruokapula ottaen samalla huomioon paikalliset olosuhteet. Kysymys kuuluu onko tarpeeksi lähimmäisen rakkautta? Muistaakseni Pasi oli jossakin puulaakissa tekemässä asialle omalta osaltaan jotakin? ;-)
Luontohan sinänsä pärjää ja uusiutuu, kunhan sitä ei käytetä kohtuuttomasti.
passiivisuus ja kyynisyys eivät ole kristillinen asenne suhteessa ihmiselle annettuun tehtävään luonnon vastuullisesta hallitsemisesta (“viljelemisestä ja varjelemisesta”, 1 Moos. 2:15).
Siis pitää pyrkiä luontoa säästävään toimintaan. Jos oikein tulkitsin. Olen samaa mieltä.
Yleinen kristillisen etiikan periaate on, että kristitty valitsee sen ratkaisun, missä toteutuu ihmisen arvon ja elämän kunnioitus sekä ihmisen kaikin tavoin arvokas kohtelu.
Minustakin tuo on oikea periaate.
Päätöksentekoa varten tarvitaan oikein tulkittua faktatietoa. Tämä koskee niin oman elämän ratkaisuja, yhteiskunnallisia päätöksiä kuin ylikansallisia sopimuksia.
Aivan.
Kun on silmittömästi tuhottu luontoa ja ajettu jokin eläinlaji sukupuuton partaalle, ja kun on samaan aikaan silmittömästi poljettu ihmisten oikeuksia ja ajettu heidät köyhyyskierteeseen ja nälkäkuoleman partaalle, ei ole mitään yksinkertaista ”kristillistä ratkaisua”, joka kääntäisi kaiken Jumalan tahdon mukaiseksi niin ihmisen hyvinvoinnin kuin luonnon kannalta kyseisen maantieteellisen alueen ja ihmisryhmän moniongelmaisessa tilanteessa.
Aivan...
Teologilta voi tämäntapaisissa tilanteissa kysyä arvo- ja muista maailmankatsomuksellisista kysymyksistä, kun taas ehdotuksia konkreettisiksi toimiksi ja arvioita eri ratkaisuista kannattaa kysyä luonnontieteilijöiltä, taloustieteilijöiltä, geologeilta, maatalouden asiantuntijoilta, ilmastotieteilijöiltä ja muilta, joilla on tarvittava tieto.
Ikävä kyllä tämä näkyy unohtuvan joiltain uskovilta ja he tuntuvat hengellistävän kaikki mahdolliset asiat.
Kun puhutaan kristillisen etiikan mukaan toimimisesta, on hyvä yleensäkin tiedostaa, että Raamatussa ei ole tarkkoja ohjeita kaikkiin tilanteisiin. Kristillisen etiikan yleisesti tunnustetut lähteet ovatkin Raamatun lisäksi järki, käytännön kokemus ja traditio (sukupolvelta toiselle karttunut viisaus ongelmien ratkaisussa).
Niin. Kaikilla on lopulta oma tulkinta Raamatusta. Vaikka kuinka väittää kantansa olevan se ainoa oikea "Raamatullinen".
Toivottavasti tämä toi hieman lisävalaistusta kristillisiin ratkaisumalleihin.
- Hyvää pääsiäistä!
Kiitos. Kyllä valaisi. Ja jännä huomata, että lopulta olemmekin ainakin näissä asioissa hyvin paljon samoilla linjoilla. Vaikka eri mieltä joistakin asioista olemmekin. :)
Hyvää pääsiäistä Sinullekin.
Tuomas E.
Lähetä kommentti