keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Aivokirurgi Eben Alexanderin kuolemanrajakokemus – Totuus taivaasta vai jotain aivan muuta?

Yhdysvaltalaisen Eben Alexanderin ”taivaskokemus” kuoleman rajan takaa (Near Death Experience, NDE) herätti maailmalla huomiota, kun aikakauslehti Newsweek teki siitä kansijutun vajaa vuosi sitten. Heaven Is Real (Taivas on todellinen) –julisti Newsweekin kansi. Alexander kertoi kokemuksestaan kirjassa, joka oli juuri ilmestynyt englanniksi nimellä Proof of Heaven. Kuluvana syksynä Alexander vieraili Suomessa markkinoimassa kirjansa suomenkielistä versiota Totuus taivaasta – Tiedemiehen silmiä avaava kuolemanrajakokemus (WSOY).
Tutustuttuani Eben Alexanderin suurta huomiota herättäneeseen tapaukseen Newsweek –lehden pohjalta, puhuin NDE kokemuksista, niihin liittyvästä tutkimuksesta sekä Raamatun opetuksesta kuoleman jälkeisestä elämästä Savenvalajan Pajan kokomittaisessa opetusillassa viime marraskuussa 2012. Mainittu opetus löytyy yhä Mediakanavaltamme kolmiosaisena opetuksena. Siksi en tässä blogissani ryhdy lähemmin kuvailemaan Alexanderin kokemuksen sisältöä, koska se on katseltavissa / kuunneltavissa mainitsemastani opetustallenteessa, johon ohjaavat linkit löytyvät tämän blogin lopusta.
Opetuksen jakautuminen kolmeen eri jaksoon on opetusta katsottaessa syytä pitää mielessä, sillä ensimmäisessä osassa käsittelin Alexanderin kokemusta kyseisen lehtiartikkelin valossa, joka laajuudestaan huolimatta jätti vielä monia kysymyksiä auki. Vasta myöhemmin kirjan saatuani käsitys Alexanderin kokemuksesta on täsmentynyt ja puheen kahdessa jälkimmäisessä osassa esiin nostamani varaukset ja huolenaiheet ovat nousseet sitäkin tärkeämpään asemaan. Puheessani käsittelen ja arvioin myös muita tunnettuja kuolemanrajakokemuksia, kuinka niitä on yritetty selittää (osa 2), sekä Raamatun opetusta kuoleman jälkeisestä elämästä (osa 3), joten katsoja saa perspektiiviä myös niiden kautta Alexanderin kokemukseen. 
Alexanderin kokemus kumoaa materialistisen maailmankatsomuksen
Ennen kuin Eben Alexanderin kokemusta voi arvioida kristinuskon näkökulmasta on sille kuitenkin ensin annettava asiaankuuluva painoarvo sellaisenaan. Kokemus on lääketieteellisesti ajateltuna poikkeuksellisen vahva haaste materialistiselle maailmankatsomukselle, joka pyrkii kieltämään sielun, kuolemanjälkeisen elämän, ja pelkistämään ihmisen tietoisuuden vain aivojen sähkökemialliseksi toiminnaksi.
Tohtori Alexanderin, entisen vankkumattoman ateistin, materialistinen – ”mihin puu kaatuu siihen se maatuu” – maailmankatsomus muuttui kokemuksen myötä kertaheitolla. Se mitä hän ei ennen pitänyt lainkaan mahdollisena ja totena osoittautui hänelle vastaansanomattoman todelliseksi. Harvardissa lääketiedettä opettanut ja vuosikymmeniä aivokirurgina itse toiminut Alexander tiesi näet tarkkaan mitä aivoissa tapahtuu ja ei tapahdu, ja mikä tieteen mukaan piti olla mahdollista ja mahdotonta. Ei siis ole yllättävää, että voimakas kokemus mullisti hänen perusmaailmankatsomukseensa täysin.
Alexanderin kokemusta on vaikea sivuuttaa materialistisen pelkistävästi, vaikkapa aivojen happivajauksella. Se edellyttäisi jotain toimintaa aivojen tietoisuutta säätelevässä osassa, jota Alexanderilla ei lainkaan ollut.
Newsweek –lehdessä Alexander kirjoittaa:
”Useimmat kuolemanrajakokemukset aiheutuvat hetkellisestä sydänpysähdyksestä. Sydän lakkaa pumppaamasta verta avioihin, jotka eivät sen seurauksena saa riittävästi happea ja niin aivot eivät enää kykene tukemaan tietoisuutta. Tämä ei – kuten itse ennen omaa kokemustani olin ensimmäisten joukossa huomauttamassa – merkitse, että aivot ovat todella kuolleet … Useimmat näitä kokemuksia kokeneet olivat huonossa kunnossa, mutta eivät olleet ihan oikeasti lähellä kuolemaa. Mutta minä olin. Synapsit – aivojen neuronien väliset tilat, jotka tukevat sähkökemiallista toimintaa, joka saa aivot toimimaan – eivät ainoastaan toimineet huonosti minun kokemukseni aikana. Ne pysähtyivä kokonaan.
Kirjansa liiteosiossa Eben Alexander arvioi muitakin materialistisia selitysyrityksiä hänen kokemukselleen lääketieteen valossa, kuten voimakkaan lääkityksen aiheuttamia hallusinaatioita. Mutta nekin edellyttäisivät jonkinlaista aivotoimintaa, mitä Alexanderilla ei ollut. Se mitä Alexander koki, ei tapahtunut hänen aivoissaan. Hän oli jossain muualla.
Lääketieteen näkökulmasta Eben Alexanderin NDE kokemus lienee yksi vahvimpia olemassa olevia tieteellisesti varmennettuja viitteitä siitä, että aineellinen todellisuus ei ole koko todellisuus, kuoleman jälkeen on elämää ja materialistinen maailmankatsomus väärä.
Vaikka se voikin tulla kuoleman rajalla ateistille ihan uutena asiana vastaan, niin Raamatun valossa ei tietenkään ole mitään uutta ilmoitusta se, että ihmisellä on sielu ja kuoleman jälkeen on elämää.
Eben Alexander - meedio ja shamaani?
Päästyäni lopulta tutustumaan itse kirjaan Proof of Heaven kävi ilmeiseksi, että Alexanderin NDE kokemus on sisällöllisesti erittäin ongelmallinen kristinuskon ilmoituksen valossa. Kirjasta käy ilmi, että Alexander, samoin kuin tunnettu NDE tutkija Raymond Moody, ryhtyi kokemuksensa innoittamana etsimään yhteyttä kuolleiden henkiin. Alexander uskoo meidän siis voivan olevan mediumistisesti yhteydessä vainajien kanssa ja siten saavamme jotain arvokasta tietoa universumista ja ”jumalasta”.
Hän kertoo kokemuksensa aikana päässeensä lähimmäksi koko kaikkeuden ”ydintä” (Core) kuin kukaan koskaan aiemmin ennen häntä. Hän väittää olleensa "suorassa" tai "välittömässä" yhteydessä jumalalliseen. Kirjasta välittyykin Alexanderin vankkumaton usko omaan rooliinsa jonkin aivan ainoalaatuisen henkisen tiedon ja salaisuuksien sanansaattajana. Hän on eräänlainen shamaani. Hän ei tosin itse tätä termiä itsestään käytä. Kuitenkin tapa, jolla hän puhuu roolistaan kuoleman tuolla puolen saamansa viestin ja kokemusten sisällön välittäjänä sekä kaikkien mahdollisuuksista pyrkiä meditatiivisesti yhteyteen henkien maailman kanssa, oikeuttaa termin käytön.
Alexanderin kokemuksesta puuttuvat kokonaan ajatus Vapahtajasta tai synnistä. Hänen kohtaamansa naispuolinen opas (joka kirjan lopussa paljastuu hänen nuorena menehtyneeksi sisarekseen, jota hän ei koskaan ehtinyt tuntea) sanoo hänelle vain salaperäisesti: ”Olet rakastettu ja hyväksytty. Sinulla ei ole mitään pelättävää. Et voi tehdä mitään väärin.” Oprah Winfreyn haastattelussa Alexander tosin on täsmentänyt, ettei tämä tarkoita, ettei ihminen voisi tässä maailmassa tehdä mitään väärää. Ainoastan, että hän oli rakastettu ja täysin turvassa taivaskokemuksensa aikana.
Ja vaikka Alexander ohimennen kertoo miten merkitykselliseksi hän kokemuksensa jälkeen koki käynnin kirkossa ja ehtoollisella, hän silti kuvailee jumalaa hindulaisuuden Om-tavun avulla. Vaikuttaakin siltä, että hän pyrkii tyypilliseen New Age tapaan yhdistelemään eri perinteitä ikään kuin kaikki uskonnolliset käsitykset olisivat yhtä tosia kuvauksia Jumalasta.
Voivatko NDE kokemukset olla pahojen henkien aikaansaamia?
Tohtori Eben Alexander suhtautuu kokemukseensa yllättävän naivilla herkkäuskoisuudella. Hänellä ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että hänen kokemuksensa oli todellinen. Yhtäältä tämä johtuu varmasti siitä, että kokemus itsessään on ollut voimakas. Muuttihan se entisen ateistin kertaheitolla uskomaan henkimaailman todellisuuteen. 
Mutta vaikka kokemus sellaisenaan olisi aito osoitus henkimaailman ja kuoleman jälkeisen elämän todellisuudesta tästä ei automaattisesti voida päätellä, että Alexanderin kokemus ei voisi johtaa häntä harhaan. Alexander tuntuu odottavan kirjansa lukijalta kritiikitöntä tempautmista hänen kiehtovan kokemusmaailmansa pyörteisiin ja siitä tehtyihin tulkintoihin.
Jos kuitenkin henkien maailma on todellinen ei ole lainkaan tavatonta ajatella, että siinä missä ihmiset toisinaan valehtelevat toisilleen, on myös olemassa henkiä, jotka voivat valehdella ihmisille, jotka astuvat heidän maailmaansa. Raamatun mukaan on olemassa eksyttäviä henkiä (1 Joh. 4:1-3) minkä vuoksi varoitetaan: ”Älkää jokaista henkeä uskoko”. Raamattu tuskin turhaan jyrkästi kieltää yritykset ja pyrkimykset hankkiutua henkimaailman ja vainajien kanssa tekemisiin meedioiden ja spiritualistien välityksellä (5 Moos. 18:10-11).
NDE-kokemukset osa yleistä ilmoitusta?
Siinä missä erilaisten sairaskohtausten tai onnettomuuksien yhteydessä sattuneiden, lääketieteellisesti todennettavien kuolemanrajakokemusten voidaan ajatella antavan meille jonkinlaista kokemuksellista valoa kysymykseen siitä onko kuoleman jälkeen ylipäätään elämää, liikutaan mielestäni ns. yleisen ilmoituksen alueella. Tällöin henkilö ei ole etsinyt yhteyttä henkien maailmaan. Hän vain on joutunut kuoleman rajalla tekemisiin sen kanssa.
Jumala on luonut sekä näkyväisen että näkymättömän, enkelit ja henkivallat (Kol. 1:16). Apostoli Paavalin mukaan ihminen voi luomakunnasta päätellä, että Jumala on olemassa (Room. 1:19-23). Mutta tämä tieto sellaisenaan ei automaattisesti johda ihmistä palvelemaan Jumalaa luojana, vaan itsepetokseen synnin tähden taipuvainen turmeltunut sydän ja mieli voi kaikesta huolimatta johtaa ihmisen harhaan palvelemaan epäjumalia.
Henkien näkymätön maailma, jonka kanssa ihminen saattaa kuolemanrajakokemuksessa joutua kosketuksiin, kuuluu myös Jumalan luomaan maailmaan. Se saattaa vakuuttaa paatuneimmankin ateistin, kuten Eben Alexanderin, henkien maailman ja kuolemanjälkeisen elämän todellisuudesta, mutta se ei itsessään vielä kerro koko totuutta.
Myös tässä kohtaa Alexander menee ilmeisen harhaan ajatellessaan, kuten kirjasta käy selvästi ilmi, että ruumiillisuus rajoittaa ja sitoo ihmistä johonkin vähemmän todelliseen. Ruumiittomassa hengen maailmassa sen sijaan ihminen on vapaa kaikesta mikä sitoo häntä valheellisuuteen. Niinpä kaikki mitä hän hengen maailmassa kokee täytyy olla totta. Tämä on puhtaaksiviljeltyä gnostilaisuutta. Ei kuitenkaan ole mitään itsestään selvää syytä olettaa, että synti ei voisi vääristää havaintoja myös kuolemanrajakokemuksissa. Tai että ihmisen taipumus itsepetokseen olisi vähäisempää ilman ruumista, kuin ruumiissa.
Vaikka kuolemanrajakokemukset voivat yleiseen ilmoituksen piiriin kuuluvana vakuuttaa ihmisen kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuudesta yleensä, aivan niin kuin luodun näkyvän maailman tarkastelu voi vakuuttaa Jumalan olemassaolosta yleensä, tämän pidemmälle niistä ei useinkaan voida päätellä.
Vasta Jumalan erityinen ilmoitus Jeesuksessa ja Pyhän Hengen antamassa Raamatussa ohjaa ihmisen tuntemaan Jumalan henkilökohtaisesti, ei vain luomakunnasta pääteltävissä olevana Luojana, vaan myös syntien anteeksiantajana.
Sopivatko NDE-kuvaukset kristilliseen käsitykseen taivaasta ja helvetistä?
Raamattu ei itse asiassa kuvaile taivasta tai tuonpuoleista yleisesti ottaen kovin laajalti tai yksityiskohtaisesti. Erilaisten kokemusten sisältämiä ”maisemakuvauksia” tärkeämpää on arvioida Jumalan sanan valossa mikä on kuolemanrajakokemusten mukanaan tuoma sanoma. Alexander kuvailee laajalti näkemäänsä ja kuulemaansa. Pelkän maiseman perusteella ei useinkaan voida tehdä suuria johtopäätöksiä.
On syytä pitää mielessä, että Jeesus nousi ylös kuolleista. Toisin kuin kuolemanraja kokemuksia omaavat, tai Eben Alexander, Jeesus ei ollut vain kliinisesti kuollut, tai syvässä koomassa. Hän nousi biologisesta kuolemasta ja tietää asioista kuoleman rajan tuolta puolen. Hänen sanansa ovat viimeinen kriteeri NDE kokemusten arvioimiseksi. Ne ovat myös luotettava kriteeri tällaisten kokemusten arvioimiseksi, sillä Jeesus oli lähtöisin Jumalan taivaasta ja tietää totuuden taivaasta paremmin kuin kukaan kuoleman rajalla kääntymässä käynyt.
Useimmat julkisuuteen tulleet kuolemanrajakokemukset, myös Eben Alexanderin, ovat myönteisiä ”taivaskokemuksia”. Todistaako tämä, että helvettiä ei kenties ole? NDE kokemuksia saaneet ihmiset eivät ole kokeneet lopullista, biologista kuolemaa. Hehän ovat vironneet henkiin. Jotkut näistä kokemuksista mahdollisesti valottavat vain joitakin hetkiä välittömästi kuoleman jälkeen. Missä he olisivat jos eivät olisi palanneet, emme tiedä.
Toisaalta on olemassa myös ahdistavia helvettikokemuksia, kuten YouTubesta löytyvät ateisti Howard Stormin tapaus. Kuolemanrajakokemuksia vuosikymmeniä tutkinen sydänlääkäri Maurice Rawlingsin mukaan ahdistavia kokemuksia on enemmän kuin mitä julkisuuteen tulleiden taivaskokemusten perusteella voisi ajatella.
Jeesus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti
Kristitty ihminen ei perusta uskoansa kuolemanjälkeiseen elämään ja tuonpuoleiseen ihmisten kuolemanrajakokemusten varaan, vaikka näistä voidaankin yleisesti ottaen saada tukea sille käsitykselle, että kuoleman jälkeen on elämää.
Näissäkin kysymyksissä kristitty arvioi kaikkea Raamatun ja Jeesuksen opetusten valossa. Jeesus on totuus (Joh. 14:6) eikä mikään kokemus edes kuoleman rajalta mikä ei ohjaa ihmistä turvaamaan Jeesukseen ole totuudesta. Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, ei koomasta, ja osoitti, että Jeesus puhui totta. Siksi Hänen opetuksensa on asetettava elämän ylimmäksi ohjenuoraksi ja kaikkien kokemusten arvioimisen ensisijaiseksi kriteeriksi. Ei ole mahdotonta, että Jumala antaa jonkun ihmisen joskus kokea jotain taivaasta, helvetistäkin.
Kuoleman jälkeen on elämää. Senhän me jo tiesimme. Jeesus, kuolleista noussut Jumalan Poika, sen meille kertoi kauan sitten. Millaista elämää? Jälleen kannattaa kuunnella Jeesusta, joka tuli taivaasta ja noustuaan kuolleista palasi Isän oikealle puolelle taivaassa, josta hän kerran tulee takaisin.
Raamatun ilmoitussanan valossa Eben Alexander liikkuu vaarallisilla vesillä.  Eksyen ja eksyttäen. Hän ei kokemuksensa kautta ole ollut välittömämmässä tai läheisemmässä yhteydessä Jumalaan kuin Jeesus Kristus.
Jeesuksesta Jumala itse sanoi: ”Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä” (Markus 9:7).

--------
Studio 24 MEDIAKANAVALLA
 Mitä kokemukset kuoleman rajan tuolta puolen paljastavat meille? Mitä Raamattu opettaa kuolemanjälkeisestä elämästä? Pasi Turusen kolmiosaisessa opetuksessa kuulet kokemuksista kuoleman rajan takaa ja NDE tutkimuksesta maailmalla.
Osa 3: Raamattu ja kuoleman jälkeinen elämä


Eben Alexanderin haastaattelu:

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...


En ole vielä kyseistä Totuus taivaasta kirjaa lukenut, mutta aion lukea. Mun mielestä nimi lupaa liikaa, tuskin yksi ihminen voi totuutta kokonaisuudessaan kertoa, korkeintaan osan siitä.

Kukaan ei voi varmuudella tietää, mitä kuoleman jälkeen tarkalleen on. Mielestäni on syytä suhtatua avarakatseisuudella kaikenlaisiin kokemuksiin. Tietoa kannattaa etsiä mahdollisimman monesta suunnasta kokonaiskuvan saamiseksi.

Monet torjuvat henkimaailman yhteydet perustellen, että Raamattu kieltää kuolleilta kysymisen. Onkohan se näin? Esim spiritualistit ajattelevat, että kuolema tarkoittaa raamatussa muutakin kuin pelkästään fyysistä kuolemaa. Se voi tarkoittaa henkistä kuolemaa, eli eroa Jumalasta. Pahojen henkien katsotaan olevan henkisesti kuolleita. Kun kielletään kuolleilta kysyminen, sillä ei tarkoiteta fyysisen ruumiin kuoleman kautta henkimaailmaan siirtyneitä, vaan pahoja henkiä, jotka ovat erossa Jumalasta.

Tietenkin ihmiset haluavat säilyttää uskonsa ja hyljätä sellaiset kokemukset, jotka eivät sovellu omaksuttuihin tulkintoihin tai vakiintuneisiin näkemyksiin.
Jos jotkut kertovat, että henkimaailmassa esim eletään uskontojen yläpuolella, niin tietenkään sellaista eivät monet halua hyväksyä.

Onkohan kristinuskon mukaisia aitoja kuolemanrajakokemuksia olemassa? Monenlaisia tarinoita helvetissä käymisestä yms taitaa olla, mutta käsittääkseni monet ovat paljastuneet valheellisiksi.


Anonyymi kirjoitti...

Siis ne NDE:t, jotka sopivat omaan uskoon ovat aitoja, ja jotka eivät sovi omaan uskoon ovat valheellisia.

Siinäpä tosi rehellinen ja avoin lähestymistapa tähän asiaan. ;)

V.

Pasi Turunen kirjoitti...

V,

Mahdoitko ymmärtää väärin? Vastuu väärinymmärryksestä saattaa toki olla kirjoittajankin.

Tekstissäni yritin sanoa, että Alexanderin kokemus on lääketieteen kannalta aito. Siis tosi. Kokemuksenakin se on aito. Siis tosi. Alesanderin kokemus ei tapahtunut aivoissa vaan jossain muualla.

Sen sijaan kokemuksen sisältöön ja varsinkin A:n siitä tekemiin johtopäätöksiin voitaneen suhtautua varauksellisesti. Syistä joita tekstissäni yritin avata. Kuten vaikkapa ihmisen luontainen itsepetostaipumus, yleisen ilmoituksen rajoittuneisuus ja mahdollinen valehtelevien henkien vaikutus siinä missä jotkut ihmisetkin joskus valehtelevat.

Mitä mieltä itse olet Alexanderin kokemuksesta ja sen naturalistiselle materialismille asettamasta haasteesta?

Anonyymi kirjoitti...

Ilmeinen ihmettelyn aihe on se, että miten Alexander voi tietää kokemuksensa tapahtuneen sinä aikana, kun hänen ”synapsinsa pysähtyivät kokonaan”. Mistä voidaan tietää, ettei se tapahtunut jo ennen aivotoiminnan loppumista. Tai jopa välittömästi sen jälkeen, kun hänen tietoisuutensa alkoi herätä.

Netissä yleensä ja ihan pelkästään wikissä on Alexanderin artikkelissa kritiikki-osiossa kiinnostavaa tietoa. Sen tiedon valossa näyttäisi, että A ei ollut ”jossain muualla” eikä tämä tapaus todista materialistista maailmankatsomusta tai tieteellistä aivotutkimusta vastaan.
Ongelmat alkavat jo siitä, että A:ta hoitaneen lääkärin havainnot potilaansa tajunnantiloista eivät vastaa (koomassa olleen) A:n tarjoamaa kuvausta. Ei oikeasti näytä siltä, että ”lääketieteellisesti ajateltuna” tämä tapaus olisi ”poikkeuksellisen vahva haaste materialismille”. Onko muuten merkkejä siitä, että lääketieteellisesti oikeasti ajattelevat ihmiset (lääkärit, tutkijat), kokisivat tämän jotenkin haasteeksi?

Kirjan suosio kertonee lähinnä siitä, että ihmiset uskovat sen mitä haluavat uskoa.
-Ilpo

Tarkkailija kirjoitti...

Pasi,

Harmi että tekstissäsi jätät huomiotta Alexanderin kertomukseen kohdistetun rankan kritiikin esimerkiksi seuraavan kahden tunnetun aivotutkijan saralta. Ehkä voisit tasapuolisuuden vuoksi (jos siihen pyrit?) käydä näitä läpi seuraavassa kirjoituksessasi?

http://www.samharris.org/blog/item/this-must-be-heaven

http://www.theatlantic.com/health/archive/2012/12/seeing-god-in-the-third-millennium/266134/

Anonyymi kirjoitti...

Sen sijaan kokemuksen sisältöön ja varsinkin A:n siitä tekemiin johtopäätöksiin voitaneen suhtautua varauksellisesti. Syistä joita tekstissäni yritin avata. Kuten vaikkapa ihmisen luontainen itsepetostaipumus, yleisen ilmoituksen rajoittuneisuus ja mahdollinen valehtelevien henkien vaikutus siinä missä jotkut ihmisetkin joskus valehtelevat.

Mitä mieltä itse olet Alexanderin kokemuksesta ja sen naturalistiselle materialismille asettamasta haasteesta?


Niin... Etkös tulkitsekin valheellisiksi (valhehenkien tuotteeksi) sellaiset NDE:t jotka ei sovi maailmankuvaasi? Ja todellisiksi ne jotka sopivat?

En näe mitään "haastetta". Mitä tarkoitat? Mitään todisteitahan täydellisestä "shut down" -tilasta ei ole. Vain kirjailijan oma väite.

V.

Anonyymi kirjoitti...

Tieteelliseltä kannalta NDE on varmasti haaste tutkijoille mutta ei sinänsä haaste maailmankuvalle. Nehän voivat paljastaa jotain kiinnostavaa aivojen toiminnasta, jotain sellaista jota kannattaa tutkia.

Eri asia onkin se, mitä nde tarkoittaa hengelliseltä tai uskonnolliselta kannalta. Ei ehkä mitään? Vahvistavatko tällaiset todistukset uskoa, ja ollaanko siinä vaiheessa jo ihan harhateillä, jos todisteita kaivataan?

Ymmärtääkseni blogisti uskoo, että nämä kokemukset ovat joskus aitoja ei-materiaalisen maailman tapahtumia, mutta kokemuksen sisältö voi tulla ikään kuin hyvän tai pahan (harhaanjohtajien) puolelta.

Näen itse nde:t oopiumina kansalle. Ne ovat kipulääkettä, helpottavat ahdistusta ja rauhoittavat mieltä. Sen takia iso osa ihmisistä haluaa uskoa niihin. Niin minäkin haluaisin, mutta en pysty uskomaan enkä koe uskon tarvitsevan mitään tuollaisia todisteita, ihmetekoja tai tuonpuoleiskokemuksia.

On aivan ilmiselvää, että joskus näillä kokemuksilla vain tienataan rahaa, mainetta ja valtaa. Uskonnollisessa yhteisössä voi juttuja kertomalla nostaa omaa asemaa. Alexander taas on tehnyt itsestään kertaheitolla miljonäärin kirjamyynnillä. Joku toinen taas haluaa ottaa ”tuomarin” aseman yhteisössään, eli arvioida näiden kokemusten sisältöjä hyvän ja pahan mielessä. Sekin asema sisältää huomattavasti valtaa, koska tämä ihminen voi määrätä kenen kokemukset hyväksytään ja kenen ei. Tässä mielessä katse kohdistuu myös blogistiin: mikä on hänen motiivinsa opettaa totuutta nde-kokemuksista?

Anonyymi kirjoitti...

Oletetaan, että kuolemanrajaokemuksiin ei voi luottaa, koska ei tiedetä onko henkilö ollut oikeasti kuollut sen tapahtuessa. Tämä ei kuitenkaan selitä kaikkea. Jäljelle jäävät ne tapaukset, joissa ruumiista irtaantunut on tehnyt havaintoja, ja jotka ovat myöhemmin osoittautuneet todeksi. On nähty esim tilanne, esine tai kuultu keskustelu, joka on pystytty jälkeenpäin vahvistamaan.Näitä tapauksia on paljon. Tuossa videossa muistaakseni kerrottiin tapauksesta, jossa ruumiista irtaantunut oli sairaalan katolla nähnyt punaisen kengän. Paikka oli myöhemmin tarkastettu ja kenkä löytynyt. Siinä missä joku ei usko kokemuksiin, toinen voi kokea valheelliseksi sen, että kaikki todistusvoimaisimmatkin tapaukset selitetään väkisin olemattomiksi.

Ovat kokemukset vain ooppiumia kansalle, joihin halutaan uskoa mielenrauhan vuoksi? Vierastan sitä ajatusta, että kiinnostukseni henkisiin kysymyksiin nähdään vain haluttomuutena hyväksyä todellisuus ja tarpeena etsiä rauhaa mielelleen.Oikeasti haluan etsiä totuutta ja olen valmis hyväksymään sellaisiakin asioita, jota ei vielä yleisesti hyväksytä. Mielestäni tietomme ihmisestä ja kaikesta elämään liittyvästä on vielä täysin keskeneräistä.
Vaikka kokemukset olisivatkin totta, niin jäljelle jää vielä ahdistus siitä mitä itselle tapahtuu. Ei näihin kokemuksiin uskominen tee asiaa helpommaksi.

Anonyymi kirjoitti...


Onkohan tuo punainen kenkäkin vastaavaa "taiteellista vapautta", kuin monet muutkin kohdat siitä miten asiat etenivät. Kuten tästä hoitavan lääkärin kertomuksesta paljastuu....

http://www.esquire.com/blogs/news/proof-of-heaven-potter


V.

Anonyymi kirjoitti...


Anonyymille 1. marraskuuta 20.56:
”Oletetaan, että kuolemanrajaokemuksiin ei voi luottaa, koska ei tiedetä onko henkilö ollut oikeasti kuollut sen tapahtuessa.”

Tuossa kritiikissä tarkoitin nimenomaan Alexanderin tapausta, tosin sama kritiikki sopii moniin muihinkin tapauksiin. Kyseessä on ylipäänsä täysin validi epäilyksen aihe. En sano että se kyseenalaistaa kaikki tapahtuneet kokemukset automaattisesti.

”Tämä ei kuitenkaan selitä kaikkea.”
En selitä kaikkia entisiä ja tulevia tapauksia väkisin olemattomiksi. Tutkitaan näitä tapaus kerrallaan, ja uskon kyllä heti kun todistusaineisto on riittävä ja alan tiedemiesten hyväksymä. En ole aivotutkija enkä lääkäri, niin että joudun kyllä kuuntelemaan heidän näkemyksiään, koska oma asiantuntemukseni ei yksinkertaisesti riitä. Jokaisella on omat kokemuksensa, mutta pointtihan on juuri siinä että mikä on totuus. Joitain kokemuksia on kai pakko torpata epäaitoina, vaikka henkilö itse uskoisikin sen aitouteen. En tiedä miten itse suhtautuisin, jos kokisin nde:n ja lääkäri toteaisi sen johtuneen vain happivajeesta. Voisiko sitä hyväksyä…

”Ovat kokemukset vain ooppiumia kansalle, joihin halutaan uskoa mielenrauhan vuoksi? Vierastan sitä ajatusta, että kiinnostukseni henkisiin kysymyksiin nähdään vain haluttomuutena hyväksyä todellisuus ja tarpeena etsiä rauhaa mielelleen.Oikeasti haluan etsiä totuutta ja olen valmis hyväksymään sellaisiakin asioita, jota ei vielä yleisesti hyväksytä. Mielestäni tietomme ihmisestä ja kaikesta elämään liittyvästä on vielä täysin keskeneräistä.”

Ei mielenrauhan etsimisessä, tai ehkä paremmin sanottuna mielen etsimisessä, ole mitään vierastettavaa tai vähäteltävää. Eikä siinä (välttämättä) ole kyse todellisuuden kieltämisestä, vaan se voi oikeasti olla armottoman rehellistä ja raakaa todellisuuden tutkimista ja totuuden etsimistä.
Samaten minäkin etsin totuutta ja olen valmis hyväksymään asioita. Nde:tä en hyväksy nyt, sen tiedon valossa jota meillä on. Nimenomaan tietomme ihmisestä ja universumista on rajallista. Aivojen salaisuuksista emme tiedä edelleenkään kovinkaan paljon, mutta olen valmis odottamaan tietoa. En tee uskonhyppyä (siis tämän nde:n suhteen).

Ylipäänsä sen kipulääkkeen tarve on kaikissa ihmisissä, eikä se ole mikään heikkouden tai todellisuuspakoisuuden merkki sinänsä. Niin minäkin etsin tietoa, ja pohdin koko ajan sitä että mihin voi uskoa ja mihin ei. Tämä jatkuva etsintä antaa mun elämälle pohjimmaisen mielen. Se helpottaa vähän kipua ja ahdistusta, tietysti se jää edelleen olemaan mutta ainakin sen kanssa tulee jotenkin toimeen.

”Vaikka kokemukset olisivatkin totta, niin jäljelle jää vielä ahdistus siitä mitä itselle tapahtuu. Ei näihin kokemuksiin uskominen tee asiaa helpommaksi.”

Joka tapauksessa tällaisiin kokemuksiin uskominen antaa varmuuden siitä, että jotain ylipäänsä tapahtuu. Siellä vastassa on kuitenkin jotain eikä vain ei-mitään. Pidän tuosta, että kirjoitit ”jäljelle jää vielä ahdistus”.
Kysymys on kai kuitenkin siitä, että ihmiset saattavat ”kipulääkkeenä” hyväksyä todisteita sellaisesta asiasta, josta ei voi saada eikä pidäkään saada todisteita. On pidettävä aina sekin sosiologinen tai psykologinen näkökulma mielessä, että näitä tarinoita saatetaan käyttää rahan ja vallan hankkimiseen. Omakohtaiseen kokemukseen saattaa tulla matkan varrella lisäksi tarpeenmukaista satuilua, kokijaa saatetaan ohjailla tulkitsemaan asioita tietyllä tavalla jne.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Pasi!

Kamalinta ja surullisinta on tuo postauksesi lopussa kirjottamasi - ...Alexander kulkee eksyen ja eksyttäen. Itse olen todella huolissani läheisistäni, jotka aikovat lukea kyseisen kirjan ja muutenkin jo luulevat, että kaikki uskonnot ovat yhtä, kaikki tiet vievät taivaaseen, tuo kirja nyt sitten vahvistaa heidän ajatuskulkuaan:(
Onneksi rukouksessa on voimaa, siihen turvaan!

Siunausta adventtiaikaan sinulle ja perheellesi! Sekä kiitos blogistasi!

Tt. Nainen Pirkanmaalta

Jouko T. kirjoitti...

Jouko T.
En ole kokonaan lukenut, mutta ensiksikin kooma ei ole kuolemantila!
Eben ei kuollut.
Raamattua opiskelleena on teksti "OM" juttuineen hyvin epäilyttävää. Sitäpaitsi ristiriidassa muiden todella kuolleitten henkiin heräämisen jälkeisiin ilmoituksiin, joissa usein on Jeesus. Missä tässä on Jeesus? Onko tarkoitus vaan julistaa, että kaikki menevät taivaaseen, niin kuin nykytrendi pyrkii sanomaan. Voi, kuinka niin voisikin olla, mutta Raamattu ilmoittaa toisin.cheseut