”Kaikki ihmiset etsivät onnellisuutta”, sanoi Blaise Pascal. Onnellisuuden tavoittelu on kuin sisäänrakennettuna ihmiseen. Ihmiset pyrkivät tähän yhteen ja samaan päämäärään eri tavoin. ”Se miksi toiset lähtevät sotaan ja toiset välttelevät sitä, johtuu samasta kaipauksesta kummassakin tapauksessa, he vain lähestyvät asiaa eri näkökulmasta” Pascal toteaa.Monille voi tulla yllätyksenä se, että Jumalakin ihan oikeasti haluaa meidän olevan onnellisia ja nauttivan elämästä. Ihmisen vika ei ole onnen tavoittelu sinänsä, vaan liian heikko tahtotila: Tavoittelemme onnellisuutta liian heikosti ja siksi tyydymme todellisen onnen asemesta lukuisiin korvikkeisiin, jotka tarjoavat vain hahtuvia onnen hetkiä.
C. S. Lewis on osuvasti kuvannut tätä ihmisen ristiriitaisuutta. Hänen mielestään ei ole mitään väärää siinä, että ihminen haluaa omaa hyvää ja toivoo hartaasti pääsevänsä nauttimaan tuosta hyvästä:
”Jos ajattelemme evankeliumin häpeilemättömiä lupauksia palkkiosta ja niiden ällistyttävää luonnetta, vaikuttaisi siltä, että meidän Herramme mielestä halumme ei ole tarpeeksi voimakas, vaan liian heikko. Olemme puolisydämisiä otuksia, jotka pelehdimme viinan, seksin ja kunnianhimon kanssa, vaikka meille tarjotaan rajatonta iloa. Olemme kuin tietämätön lapsi, joka tahtoo jäädä slummiin tekemään mutakakkuja, koska hänellä ei ole käsitystä siitä mitä merkitsee tarjous merenrantalomasta. Meitä on aivan liian helppo miellyttää,” toteaa Lewis.
”Minun onneni on olla Jumalaa lähellä” (Psalmi 73:28). Psalmin kirjoittaja oli oivaltanut, että todellinen onnellisuus löytyy Jumalan läheisyydestä. Koska Jumala on luonut maailman, onnen häivähdyksiä löytyy kaikesta mitä tämä maailma tarjoaa. Ne ovat jälkiä hänen näkymättömästä ja iankaikkisesta olemuksestaan, niin kuin Paavali sanoo. Vain ihminen, jonka etsintä on tyydytetty kestävän onnen löydyttyä, voi oikein nauttia muusta elämästä. Silloin korvikkeista ei muodostu Jumalan sijaisia. Ihminen ei etsi ajallisista sellaista mitä vain Jumala voi antaa: Katoamatonta onnellisuutta. "Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?" (Matt. 16:26)
Ei ole mitään sinänsä pahaa tai väärää haluta olla onnellinen ja nauttia elämästä. Jumalakin haluaa meidän nauttivan elämästä. Hän loi ensimmäisen ihmisparin paratiisiin eikä erämaahan. Emme Raamatun mukaan voi kuitenkaan nauttia elämästä oikein ellemme opi ensin nauttimaan Jumalasta, ja aseta Häntä elämämme ykköspaikalle.
Usein kuulee sanottavan, että ihmiset arastelevat Jeesuksen seuraan lähtemistä, koska ”silloinhan pitäisi luopua niin monesta asiasta”. Itse en koskaan ole kokenut Jeesuksen seuraamisen varsinaisesti rajoittavan elämääni. Tilannetta voisi kuvata ravitsemukseen: Kun oppii liikkumaan ja syömään terveellisesti, ei roskaruoka enää miellytä. Suhde ruokaan muuttuu. Kun ihminen on syntiensä anteeksisaamisessa oppinut tuntemaan Jumalan armon ja hyvyyden Kristuksessa ja löytänyt katoamattoman onnen lähteen, ei korvikkeista eläminen enää kiehdo.
Jumala tahtoo sinun olevan onnellinen tässä elämässä ja ikuisuudessa. Jos onnesi on Jumalassa, ei mikään ajallinen vastoinkäyminen voi riistää sinulta onneasi. Onnesi ei ole mitattavissa ajallisilla, eikä sillä mikä kulloinkin on elämäsi tilanne. Jos onnesi on ajallisissa, onnesi menee ajallisten vastoinkäymisten riistäessä sinulta nuo katoavat onnen lähteet. Jumalassa onnesi on tallessa taivaassa. Kun opit nauttimaan Jumalasta opit nauttimaan elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti