keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Jälleensymtymisoppi ja Raamattu - sielunvaellus vai ruumiin ylösnousemus?

"Jeesus vastasi hänelle: 'Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.' Nikodemos kysyi: 'Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?'" (Joh. 3:3-4)


Kati Niemelän tutkimuksen (KTK) mukaan 15 prosenttia suomalaisista uskoo jälleensyntymiseen.  

Ajatus ihmisluonnon perimmäisestä hyvyydestä, mahdollisuus palata uudestaan ja uudestaan korjaamaan virheensä ja ansaita "pelastus" omilla teoilla selittänevät osaksi miksi tämä oppi kiehtoo ihmisiä. Varsinaisia syntejähän ei siinä ole. Kaikki teot – aviorikokset, valehtelu, ahdasmielisyys, julmuus – ovat korkeintaan virheitä ja oppimiskokemuksia, joiden kautta edetään kohti uusia parempia elämiä. Hymyillään kun tavataan. Seuraavassa elämässä.

Jostain syystä aika harva, jos kukaan, hypnoosissa kertoo olleensa Hitler tai Stalin tai Pol Pot aiemmassa elämässään. Kaikki tahtovat olla jotain suurmiehiä tai -naisia.

Aika ajoin kuulee väitettävän, että kirkko olisi jossain vaiheessa radikaalisti muuttanut oppejaan suhteessaan jälleensyntymiseen.

Kristikunnassa ei milloinkaan ole opetettu jälleensyntymistä. Sellainen ei ole missään vaiheessa kuulunut apostoliseen kristilliseen oppiin. Sitä ei löydy Raamatusta. Oppi oli sen sijaan yleinen kristinuskon ulkopuolella mm. manikealaisuudessa ja gnostilaisuudessa, jotka myöhemmin toisella vuosisadalla pyrkivät tunkeutumaan myös kristittyjenkin keskuuteen.

Apostolista oppia edustaneet varhaiskristilliset kirjoittajat kuitenkin torjuivat ajatuksen sieluvaelluksesta. 

Justinos Marttyyri torjuu jälleensyntymisopin Dialogi teoksessaan toisen vuosisadan puolivälin paikkeilla.

Kirkkoisä Irenaeus kirjoitti 100-luvun lopulla teoksessaan Harhaoppeja vastaan kokonaisen luvun aiheesta otsikolla "Sielujen jälleensyntymisopin mielettömyys".  

Origenes torjuu opin toisen vuosisadan lopulla Matteuksen evankeliumin kommentaarissaan. Käsitelleessään Johannes Kastajan ja Elian tapausta hän toteaa, että siinä kaikkein vähiten on kysymys jälleensyntymisopista, joka on "vieras Jumalan kirkolle, joka ei ole apostoleilta peritty eikä sitä esiinny missään Raamatussa." 

Origenes on usein virheellisesti liitetty jälleensyntymisoppiin, koska hän opetti platonistista sielujen pre-eksistenssiä, jonka mukaan sielut oli luotu valmiiksi jo maailman luomisen yhteydessä ja myöhemmin vasta siirtyneet ruumiiseen. Tämä on kuitenkin eri asia kuin jälleensyntymisoppi. Silti vuonna 553 Konstantinopolin kirkolliskokous hylkäsi Origeneen näkemyksen sielujen pre-eksistenssistä epäraamatullisena harhaoppina.

Eräitä raamatunkohtia on yritetty tulkita sielunvaellusopin tueksi.

Kun Johannes Kastajalta kysyttiin: "Oletko sinä Elias?", hän vastasi "En ole" (Joh. 1:21). Tästä huolimatta jotkut haluaisivat tulkita Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa viittauksena jälleensyntymiseen (Matt. 11:14; 16:14; 17:11-13).

Raamatun mukaan Elia ei kuollut (2 Kun. 2:1-12) eikä siksi voinut olla Johannes Kastaja. Jälleensyntymisoppi edellyttää kuolemaa, jonka jälkeen sielu siirtyy toiseen ruumiiseen. Sitä paitsi, kirkastusvuorella (Matt. 17:1-13) olisi pitänyt ilmestyä Mooses ja Johannes Kastaja, jos kerran hän oli Eliaan tuorein inkarnoituma.

"Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän." (Joh. 9:1-7). Kuinka voi tehdä syntiä ennen syntymäänsä? Onko tässä viite jälleensyntymiseen?

Asia selittyy juutalaisten uskomusten pohjalta ilman jälleensyntymisoppia. Jotkut näet uskoivat, että lapset joutuvat kantamaan vanhempiensa syntivelkaa (Hes.18:2) ja syntyvät siksi sairaina. Toiset taas, että lapsi itse voi tehdä syntiä jo äidin kohdussa (C.S. Keener: Bible Background Commentary, New Testament, s. 288). Jaakobin sanotaan pettäneen Eesaun jo äitinsä kohdussa (Hoos. 12:4).

Jeesus kuitenkin torjui molemmat ajatukset sokean miehen kohdalla vastatessaan opetuslapsilleen ja parantaessaan sokean.

Keskustelussaan Nikodemoksen kanssa
Jeesus tähdentää "uudestisyntymisen" tärkeyttä (Joh. 3:3, 7). Asiayhteydestä käy kuitenkin kiistatta ilmi mistä on ja mistä ei ole kysymys.

Syntyä uudesti, ylhäältä ei merkitse luonnollista syntymää jälleen äidin kohdusta, vaan Jumalan Hengen työnä tapahtuvaa iankaikkisen elämän saamista (jj. 7, 8). Alkukielen sana, anoothen, voidaan kääntää sekä "uudestaan" että "ylhäältä".

Vastuksena Nikodemoksen kahteen "Miten" kysymykseen jakeissa 4 ja 9 Jeesus ei puhu sielun siirtymisestä kuoleman jälkeen uuteen ruumiiseen, vaan turvaamisesta uskossa Jumalan Poikaan, jonka Jumala on lähettänyt taivaasta, siis "ylhäältä".

Jeesuksen mukaan ratkaisevaa on syntyä "vedestä ja Hengestä" (j. 5). Kyse on hengellisestä syntymästä vastakohtana lihan vaikutuksesta tapahtuvasta luonnollisesta syntymästä, kuten jae 6 selvästi osoittaa. Ihmisen ongelma ei siis ratkea palaamalla toistuvasti takaisin äidin kohtuun ja syntymällä lihasta.

Maailmankuulu "pienoisevankeliumi", Joh. 3:16, on osa Jeesuksen vastausta Nikodemoksen kysymykseen siitä miten syntyminen uudestaan, ylhäältä voi tapahtua: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."

Uusi syntyminen merkitsee siten iankaikkisen elämän saamista uskon kautta Jeesukseen, jonka Jumala on lähettänyt (jj. 15-18).

Uusi testamentti korostaa kerran tapahtuvan kuolemisen kertakaikkisuutta vailla jälleensyntymisen ja sielunvaelluksen toivoa: "Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio..."  (Hebr. 9:27; Kr-38 mukaan).

Tässä torjutaan implisiittisesti myös sielunvaellus ja jälleensyntymä. Se näet edellyttäisi toistuvasti tapahtuvaa kuolemista, joka nimenomaisesti torjutaan edeltävissä jakeissa, kun sanotaan, että Kristuksen ei tarvitse syntien sovittamiseksi "kärsiä kuolema" monta kertaa (mikä edellyttäisi myös syntymistä toistuvasti). Syntiongelman ratkaisu ei siis edellytä toistuvasti kuolemista ja syntymistä.

Vaikka uudempi kirkkoraamattu (-92) on hiukan hämärtänyt asian jättämällä pois "samoinkuin" ilmauksen (j. 27), Hebr. 9:26-28 jakeissa Kristuksen kerran tapahtuva kuolema syntien sovittamiseksi rinnastetaan ihmisen kerran tapahtuvaan kuolemaan ja sitä seuraavaan tuomioon. Niin kuin Kristuksen ei syntien sovitamiseksi tarvitse kuolla (ja syntyä) useasti, niin ei ihminenkään kuole (ja synny) kuin kerran ja sen jälkeen kohtaa tuomionsa. Ja samoin kuin ihmiselle on määrätty, että hän kuolee (ja syntyy) yhden kerran, samoin Kristuskin kärsi ja kuoli (ja syntyi) vain kerran.

Sen ihmisen sielu, joka eläessään hylkää Jeesuksessa tarjotun Jumalan valmistaman pelastuksen, ja kuolee vailla Jeesusta ja syntien anteeksiantamusta siirtyy tuonelan kadotukseen (Luuk. 16:23-24) odottamaan ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota tulikivijärveen (Ilm. 20:11-15).

Uskovan sielu siirtyy kuolemassa Herran luo (2 Kr. 5:8; Hebr. 12:23) odottamaan hetkeä, jolloin Herran toisessa tulemuksessa Kristuksessa kuolleet nousevat elämään sekä vielä elossa olevat uskovat yhdessä heidän kanssaan saavat uuden katoamattoman ylösnousemusruumiin (1 Kr. 15:21-58; 1 Tess. 4:13-18). Se on heidän oma ruumiinsa, ei jokin toinen ruumis. Identiteetti säilyy samana.

Raamatun mukaan ihminen ei kuoltuaan siirry toiseen ruumiiseen ja jälleensynny joksikin toiseksi  toisessa ruumiissa. Raamatun mukaan kuolleet nousevat kerran ruumiissa, joka on selvästi tunnistettavissa hänen omaksi ruumiikseen.


Kristuksen ylösnousemustapahtuma on tästä mallina (Fil. 3:21). Niin kuin Kristus nousi kuolleista omassa ruumiissaan, joka kuitenkin ylitti kuolevaisen alennustilan ruumiin rajoitukset, samoin häneen uskova tulee kerran nousemaan omassa, ei jossakin toisessa ruumiissa. Ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Kyse ei ole paluusta vanhan kaltaiseen ruumiillisuuteen, jota leimaa heikkous, sairaus ja kuolema. Mutta kyse on silti paluusta ruumiilliseen elämään, joka on riittävästi yhdistettävissä siihen ruumiiseen, joka oli omamme ennen kuolemaa. Nyt tuo ruumis vain on kirkastettu, vailla heikkoutta ja kuolevaisuutta. Aivan kuten Kristuksen ylösnousemusruumis oli.

Raamattu ja kristillinen kirkko
eivät siis koskaan ole opettaneet sielunvaellusoppia, vaan torjuneet sen harhaoppina. Kristinuskolla on tarjota ihmiselle paljon parempaa, kuin loputon itsensäkehittämis- ja virheidentoistamisohjelma sielunvaelluksineen. Nimittäin syntien kertakaikkinen anteeksisaaminen  ja ikuinen elämä kuolleista Kristuksen tullessa takaisin.

15 kommenttia:

P kirjoitti...

Puuttumatta mitenkään siihen mikä on lopullinen totuus, haluaisin kuitenkin muutamaa asiaa kommentoida. Ensiksikin jälleensyntymäajatuksen oletetut todistukset eivät perustu hypnoosissa tehtyihin entisen elämän kokemuksiin, joskin niitäkin on tehty. Tässä menetelmässä esiin tulleet selitykset ihmisiltä mitä hienoimmista entisistä elämistä voidaan usein panna varmaan mielikuvituksen piikkiin. Samoin varmaan on kristinuskonkin piirissä tapahtuvien kokemusten osalta eli niissäkin on joukossa osin ihan ihmisen omista mielihaluista ja pätemisen halusta johtuvia kokemuksia vaikkapa kielillä puhumisen tai profetoimisen saralla. Parempina ja muuten selittämättöminä näyttöinä on kautta aikojen ollut ihmisiä jotka ovat selvässä valvetilassaan, usein lapsuudessa, kertoneet entiseen elämään liittyviä todisteita. No eihän tämä tietysti mitään lopullista asiasta todista mutta joka tapauksessa pistävät miettimään myös mahdollisten useampien elämien ketjun mahdollisuutta.
Toinen huomautus viimeiseen kappaleeseen, eli kristinuskon tarjoama parempi tulevaisuus kuin jälleensyntymisopilla. Tämä paremmuus pätee vain osaan ihmisiä kun taas osalle lopputulos on huonompi, koska osa pelastetaan ja osa tuomitaan teoista riippumatta.

Anonyymi kirjoitti...

Moi Pasi,

kirjoitit: ”Origenes…opetti platonistista sielujen pre-eksistenssiä,…Konstantinopolin kirkolliskokous hylkäsi Origeneen näkemyksen sielujen pre-eksistenssistä epäraamatullisena harhaoppina.”

Vaikka viittaus on sivujuonne tekstissäsi, niin voisitko selvittää, mikä on klassinen kristillinen käsitys tässä kysymyksessä ja miten se on perusteltu? Kysymys on vaivannut minua viimepäivinä.

Kalle

Anonyymi kirjoitti...

En itse näe, että Origeneen teoria mitenkään vakava harha on. Onhan sen suhteen, milloin ihmisen sielu luodaan ja se siirtyy lapseen, erilaisia näkemyksiä kristittyjenkin kesken.

Pasi, mieleeni tuli sellainen ajatus, että eikö periaatteessa olisi aivan kristinuskon kokonaiskuvan mukaista, että tietyissä yksittäistapauksissa, joku edesmennyt Jumalan ihminen syntyisi tiettyä tehtävää ja tarkoitusta varten uudelleen (vaikka vain yhden kerran!) tähän maailmaan?

Eli, vaikka Johannes olisikin ollut Elia(sanoihan Jeesus suoraan, että hän olisi ollut Elia Matt 17:9-13), tästä ei voida tehdä johtopäätöstä, että reinkarnaatio olisi universaali ilmiö vaan poikkeus. Koskapa Raamattu ei muuten opeta tuota oppia ihmisten kohdalla.

Ajatuksena herkullinen..

Anonyymi kirjoitti...

Olitpa tarttunut ajankohtaiseen aiheeseen! Näin en olisi sanonut vielä pari viikkoa sitten, mutta tavattuani juuri ystävän vuosien takaa, en voi kuin ihmetellä.
Mikä saa ihmisen turvautumaan johonkin sielunvaellusoppiin, kun tarjolla on Jeesus. No, blogisi alussa vastasit siihen: tarve palata elämään elämä paremmin ja itsensä "pelastaminen". Ehkä myös pelko lopullisesta katoamisesta, kun uskoa ikuiseen elämään ei ole. Löysin hänen puheestaan selviä merkkejä etsinnästä, Intiassa on käyty ja äiti Amma tuttu. Tuntuu kauhealta, kun ihmiset turvautuvat tällaisiin, kun Jeesus on jo tehnyt kaiken.
Netistä löytyy kuulemma paljon todistuksia jälleensyntymästä, mutta koulussa kyllä kuullut raamatunkertomukset ovat "tarinoita". Ja raamatussa on käännösvirheitäkin. Näin hän sanoi.

Yritin sanoa, että vaikka Amma halaa hän ei pelasta. Jeesus on herra, puolestamme kuollut ja ylösnoussut. Miksi nämä todistukset valuvat kuin vesi hanhen selästä, mutta kaikkeen muuhun tarraudutaan epätoivoisesti. Kutsuisitko ohjelmissasi ihmiset rukoukseen tällaisten eksyttävien oppien seuraajien puolesta. Lisäksi pitäisi varmaan puhua vielä enemmän aiheesta eri foorumeilla. Nythän jo otit sen esille, kiitos siitä.

P kirjoitti...

Anonyymin kirjoitus kirvoitti jatkamaan vielä tästä aiheesta. Hän kysyy mikä saa tarrautumaan sielunvaellusoppiin kun tarjolla on Jeesus. Vastaus on yksinkertainen ja selviää helposti miettimällä. Jokainen meistä luo itse omista kokemuksistaan ja havainnoistaan oman maailmankuvansa johon myös uskonto tai uskonnottomuus kuuluu. Toki jos meillä ei olisi tietoa mistään muusta kuin yhdestä uskonnosta niin varmaankin olisimme lähes yksimielisiä siitä mikä on oikea uskonto. Mutta silloinkin vain siis lähes! Niin kauan kuin mikään uskonto ei voi todistaa itseään oikeaksi ei mikään uskonto voi itseään tehdä kaikkien uskonnoksi. Tähän ei ole pystynyt kristinuskokaan sillä sen hallussa ei ole mitään sellaista yksiselitteistä todistusta omasta totuudestaan. Kun anonyymi ihmettelee miksi uskoa johonkin kun on tarjolla parempaa niin se taasen ei käy todistukseksi. Varmaankin on löydettävissä parempaakin tarjoava uskonto kuin kristinusko eli siis uskonto jossa kaikki pelastuvat vaikkapa yhdellä kumarruksella tai uhrilla tai muulla tempulla. Paremmuus ei ratkea uskonnon tarjoaman ratkaisun muodossa eikä kerro siitä onko uskonto todemmin uskottavissa. Ratkaiskaa vain tämä yksi ongelma ja saatte varmaankin lähes kaikki kristityiksi: todistakaa kristillinen Jumala ja Jeesuksen Jumaluus hänen osanaan. Mutta muistakaa että vanhat konstit eivät riitä eli todistuspuheenvuorot yms sillä niitä kuulee myös muilta uskonnoilta samoinkuin ihmetekoja.
Tämä vilpittömän etsijän vinkkinä.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitukseni (4.6.) perustui todellakin omaan kokemukseeni. Olen saanut yltäkylläisen elämän, tämän ja tulevan, enkä janoa muuta.

Mutta joka ei sitä vielä itse ole kokenut, ei osaa sitä tietenkään valitakaan. Olet oikeassa.

Tarkoitin myös ihmetellä sitä, miksi kaikki mahdolliset opit hyväksytään suht. kritiikittömästi, mutta kristinuskon torjumisessa nähdään oikein vaivaa.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi:
Tarkoitin myös ihmetellä sitä, miksi kaikki mahdolliset opit hyväksytään suht. kritiikittömästi, mutta kristinuskon torjumisessa nähdään oikein vaivaa.

Yksinkertaisesti siksi että kristinusko on oppi johon meidän yhteiskuntamme ja jopa ajattelumme perustuu osittain. (Ajatelkaa vain miten paljon erilaisia sanontoja käytetään yleisesti jotka ovat Raamatusta lähtöisin). Vanha oppi, joka on jo moneen kertaan kaluttu ja todettu toimimattomaksi niin monen ihmisen toimesta. Ja se on myös jakaantunut niin moniin lukuisiin alahaaroihin että nämä yksistään aiheuttavat suunnattomasti päänvaivaa kaikille jotka etsivät totuutta kristinuskosta.

P kirjoitti...

Anonyymi, kiitos vastauksesta. Koet että kristinuskon vastustamiseen nähdään oikein vaivaa. Luulen että kyseessä on kuitenkin näköharha. Aivan samaa voisi sanoa vaikkapa politiikassa. Jos koet että joku puolue vain ajaa oikeita asioita niin heti herää ihmetys siitä miksi ihmiset eivät huomaa tuota vaan joka paikassa jossa politiikasta puhutaan tuota puoluetta vain arvostellaan. Oma ilo oikean totuuden löytämisestä saa aikaan ihmetyksen siitä miksi muut eivät tajua että tässähän se totuus on!
On myös se selviö että kristinusko ainoana valtauskontona saa tälläisena aikana kovasti kritiikkiä, koska ihmiset kuulevat ja näkevät muita maailmankatsomuksia ja vertaavat niitä keskenään. Myös kristinuskon kannattajien jakaantuminen niihin jotka tiukasti pitävät kiinni vanhoista tulkinnoista (ainakin osassa kysymyksiä) ja niihin jotka uskovat kristinuskon sanoman voivan muuttua aikaan sopeutuvaksi, luo sivusta katsovalle mielikuvan siitä että eihän tuosta ota selvää mikä se oikea ydinsanoma on tai sitten se sanoma yhdistetään vain jompaan kumpaan leiriin ymmärtämättä että totuus voisi olla niiden yläpuolella.

Anonyymi kirjoitti...

Miten niin "moneen kertaan kaluttu oppi"? Miten niin "toimimattomaksi todettu"? Kristinoppi se vasta toimiva onkin, lukemattomat ihmiset ovat löytäneet Jeesuksen, syntien anteeksiannon ja rauhan. Rukoile Kristusta elämääsi, Hän ei heitä ketään pois, joka tulee Hänen luoksensa.

Sanoit että "lukuisat alahaarat" muodostuvat esteeksi. Katso Kristukseen, ei meihin syntisiin ihmisiin. Pasi kirjoitti 5.6. kirjoituksensa lopussa hyvin.

Ihmiset ajattelevat eri tavoin esim. Raamatusta. Vanha saarnamies korosti jo 80 vuotta sitten, että kristinusko on ajatonta. Nykyään vaaditaan, että kristinuskon ja kirkon olisi mukauduttava kulloiseenkin historialliseen tilanteeseen. Eihän se niin voi olla.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi sanoi:
Miten niin "moneen kertaan kaluttu oppi"? Miten niin "toimimattomaksi todettu"? Kristinoppi se vasta toimiva onkin, lukemattomat ihmiset ovat löytäneet Jeesuksen, syntien anteeksiannon ja rauhan.

Minusta on helppoa nähdä että kristinusko on eräällä tavalla "toimiva" tai ainakin sopiva ihmisille jotka ovat uskonnollisia ja tyytyvät tällaisiin valmiisiin vastauksiin tarvitsematta sen kummempia konkreettisia vastauksia.
On niin helppo uskoa Jumalaan joka on tehnyt kaiken puolestasi. Kristinusko (sekulaarissa muodossaan ja jopa fundismuodossaan riippuen siitä miten asian ajattelee) ei aseta kovinkaan paljon vaatimuksia tehdä asioita pelastuksen eteen toisin kuin jokin buddhalaisuus tai vaikkapa islam. Kristinusko on ollut sopiva uskonto traditionaaliselle länsimaiselle yhteiskunnalle. Sen voi lokeroida sopivasti. Islamia ei voi lokeroida, koska se on yhteiskunnallinen uskonto. Buddhalaisuuskin vaatii tiukimmissa muodoissaan kaiken jättämistä ja meditointia että elämänhalusta päästäisiin eroon.

Kuitenkin, jos ajattelee kristinuskoa niin että ottaa sen tosissaan ja odottaa todellista selvää johdatusta elämäänsä ja rukousvastauksia (ei vain toiveajattelua ja sattumia) niin kristinusko ei toimi suurimman osan kohdalla ollenkaan. Jotkut tietenkin väittävät vaikka mitä ja suurimpien ilmestysten omaavat yleensä leimataan saaneen ne jostain väärästä lähteestä. Tulee mieleen pari tapausta, mutten halua nimetä.
Minusta on täysin perusteltua sanoa ettei kristinusko toimi jos todella haluaa löytää totuuden tästä maailmasta ilman että sulkee silmänsä monilta ristiriidoilta.

Vili kirjoitti...

Totta, kristinusko on haarautunt moneen ryhmittymään syystä jos toisesta - niin valitettavaa kuin se onkin. Toisaalta täytyy muistaa, että käytännössä niin ovat kaikki muutkin uskonnot.

Anonyymi kirjoitti...

"Jostain syystä aika harva, jos kukaan, hypnoosissa kertoo olleensa Hitler tai Stalin tai Pol Pot aiemmassa elämässään. Kaikki tahtovat olla jotain suurmiehiä tai -naisia."

Toisin kuin tuossa Osama-jutussasi, tässä jälleensyntymis-jutussasi olen samoilla linjoilla muuten paitsi tässä kohden, jossa sanoit tuon yllä olevan väitteesi.

Entisenä new age-ihmisenä (yli 20 v. siinä mukana olleena) tiedän, että tuo lauseesi on potaskaa. Enin osa jälleensyntymisoppiin uskovista väittää muistavansa hyvin eri tyyppisiä elämiä ja kokeneensa varsin kovia kohtaloita yhteiskunnan pohjasakkana ym. ala-arvoisena yhteiskunnan jäsenenä, eikä suinkaan jonain suurmiehenä tai -naisena. Tämä väitteesi, jonka alkuperä on ties mistä, on hyvin tyypillistä uskoville, joilla ei ole omaa kokemusta ko. ihmisistä. Eikä entisiä elämiä muutenkaan muisteta vain hypnoositilassa.

Itse en siis lukeudu enää tähän jälleensyntymisuskoviin, mutta olen kyllä ns. kuulunut piireihin.

Anonyymi kirjoitti...

Hei. Minusta sielunvaellusoppi ja jälleensyntymä on kaksi eri asiaa. Mielestäni ei selvemmin voi enää kertoa jälleensyntymästä kuin mitä Raamatun Joh.3 luvussa Jeesus sanoo. Kannattaisi ehkä lukea koko luku oikein ajatuksella. No Jeesuskin sanoo N:lle: Olet opettaja etkö sinä ymmärrä???. Jokainen lukee Raamattua oman ymmärryksensä ja estojensa mukaan, mutta ihmettelen miten selvästi asiat pitää vielä 2000 luvulla tuoda esille, että ne ymmärrettäisiin. Oli miten oli kukin saa ajatella mitä halua ja toivotankin oikein hyviä Raamatun luku hetkiä kaikille.

Anonyymi kirjoitti...

Hei. Jatkan hieman edelliseen. Syntyä vedestä ja hengestä on lähempänä totuutta ihmisestä kuin syntyä lihasta ja hengestä. Tämän Jeesus tiesi jo silloin ja meidän pitäisi se ymmärtää tänä päivänä. Niin sanotusta ihmisen lihasta 75% on vettä. Kokonaisuudessaan naiset on n. 65% vettä ja miehet n. 75 % vettä. Ja yksi hauska huomio vielä, lapsi kelluu ensimmäiset 9 kuukautta vedessä äitinsä kohdussa. Usko jälleensyntymään saa meidät yrittämään parastamme hairahdusten jälkeenkin ja opettaa meille kärsivällisyyttä, toivoa ja Jeesuksen tärkeintä käskyä rakastakaa toisianne niin kuin haluaisitte itseänne rakastettavan. Varmasti jokainen on huomannut, että yksi vaatimaton elämämme ei oikeuta kuin ehkä muutaman ihmisen vuosisadassa Jumalan valtakuntaan ja sehän olisi ihan järjetön juttu Jumalan tekemäksi. Silloinhan Jumalata itseltään puuttuisi kokonaan anteeksiannon taito ja sitä en usko.

Anonyymi kirjoitti...

Ihmisellä on monta elämää eli sielu vaihtaa vain kehoa. Käännöstöissä on voinut tulla virheitä. 1500luvulla papeille on maistunut olut hyvin.
Minä uskon moneen uskontoon. Juuri siksi meillä on nyt monta uskontoa koska suurin osa ihmisistä riitelee asioista ja yrittää olla toista parempi. Ainoa mitä tarvitsee on uskoa Jumalaan ja kehittää itseään paremmaksi ja auttaa toisia. On typeryyttä tapella ja kinastella
pikkuasioista. Se on ego mikä riitelee. Valkoisen auran omistajat hyväksyvät kaikki ihmiset maailmassa kuten Jeesus / Sananda. Maria magdaleena on hänen kaksoisliekkinsä. Äiti Jumalakin on poistettu raamatusta. Kuka lienee käskenyt poistaa äiti Jumalan sitä en tiedä.
Kristinusko ja islam ovat jakautuneet juutalaisista .Kristittyjen on turha väittää että he ovat ainoa oikea uskonto. Suomalaisen naispapin on turha väittää että ei ole enkeleitä koska sekin on valetta. Joka päivä saan viestejä enkeleiltä. Pappi joka tekee työtään vain rahan takia ei edes ansaitse palkkaansa.Tulee opettaa ilmaiseksi eikä olla rahan ahne.Ei Jumalakaan vaadi veroja taikka palkkaa.Keho on temppelisi. Mikään rakennus ei ole oikea Jumalan temppeli.