YLE:n homoilta - Vuosi erovyöryn jälkeen.

Vuosi sitten minut kutsuttiin mukaan Ajankohtaisen kakkosen lähetykseen keskustelemaan siitä pitäisikö mies- ja naispareilla olla mahdollisuus avioliittoon, adoptointiin ja kirkkohäihin. Vähänpä osasin aavistaa (niin kuin ei kukaan meistä osallistujista), että tuo suora lähetys syntymäpäivänäni 12.10. saisi aikaan historiallisen erovyöryn kirkosta. Semminkin, kun tunnelma niin lähetyksen ulkopuolella kuin sen kuluessa oli asiallinen, eikä ohjelmassa kenenkään taholta tuotu esiin mitään, mitä ei olisi jo aiemmin kuultu.

Tuore Kotimaa –lehti (13.10) kyseli muutamilta kirkollisilta ja yhteiskunnallisilta vaikuttajilta, Päivi Räsäsestä alkaen, heidän ajatuksiaan vuosi dramaattisen ohjelman jälkeen.  Tässä tiivistetysti muutamia lehdessä esillä olleiden ajatuksia.

Päivi Räsäsen mielestä ”katsojille saattoi tulla shokkina, että ohjelmassa sanottiin ääneen se, mitä suuri osa kristityistä ajattelee Raamatun opettavan”. Räsäsen oma kanta asiassa on vuoden aikana vahvistunut. Hän kuitenkin harmittelee, että kirkon tärkein viesti, armo syntisille, jäi kenties Homoillassa ohueksi.

Jani Toivola erosi ohjelman johdosta kirkossa. Miksi kuulua kirkkoon, joka ei puolusta häntä homoseksuaalina, vaan ”joudun uudestaan ja uudestaan kuuntelemaan ihmisarvoa alentavaa retoriikkaa.” Seurakunnan pitäisi Toivolan mielestä olla kuin Lady Gagan konsertissa, jossa artisti sanoi: ”Kaikki te, jotka olette ylpeitä siitä millaiseksi Jumala on teidät luonut, nostakaa kätenne!” Kirjoitettuaan eroamisperusteluistaan Helsingin Sanomissa Toivola sai paljon syvällistä palautetta ja innostui lähtemään mukaan politiikkaan.

Kirkon viestintäjohtaja Tuomo Pesonen sanoi aavistaneensa, että ohjelma synnyttäisi jonkinlaisen reaktion. Sen mittakaava kuitenkin yllätti. Yli 40 000 ihmistä erosi kirkosta. ”Tämän jälkeen mikään ei yllätä”, Pesonen toteaa Kotimaa –lehdessä. Ohjelmasta on opittu, että kirkolla pitää olla parempi valmius tällaisiin tapahtumaketjuihin.

Ohjelmaan osallistunut Tampereen piispa Matti Repo totesi, että erovyöryn alettua lähdettiin etsimään syyllisiä: ”Siellä missä ajetaan muutosta kirkon käsityksiin, oltiin pettyneitä Homoiltana: väärä mies esitti väärän käsityksen, joka tuki väittelyn väärää osapuolta”.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kati Niemelä on katsonut ohjelman nauhalta useaan otteeseen, eikä pidä sitä erityisen poikkeuksellisena. Katsojien reaktiot kertovat kuitenkin asenteiden nopeasta muuttumisesta. ”Harvoin ymmärrys konservatiivista kantaa kohtaan on heikentynyt näin nopeasti”, Niemelä sanoo.

Homoillan toinen juontaja, Jyrki Richt piti kohun mittakaavaa täysin odottamattomana. Se osoitti Richtin mielestä, että loppujen lopuksi ohjelma kävi ”oikean debatin oikeaan aikaan. Se puhkaisi pitkään muhineen yhteiskunnallisen paineen ja käynnisti kirkon sisäisen itsetutkistelun.” Vuoden journalistiseksi teoksi palkitun ohjelman seurauksena ”yhteiskunnassa tapahtui arvosiirtymä suvaitsevaisuuden suuntaan”, Richt pohtii.

Espoon piispa Mikko Heikan mielestä ohjelma ei antanut kattavaa kuva kirkon kannasta.  Viesti siitä, että kirkko ei suhtaudu kielteisesti homoseksuaaleihin, tarkentui vasta ajan myötä. Saatiin aikaan piispalliset ohjeet rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden puolesta. Heikka arvelee, että nyt tiedetään laajasti, että Homoillan kielteinen kanta ei ole kirkon kanta. Kirkossa ymmärretään myös paremmin että viestintä tapahtuu tunneissa eikä päivissä. Heikka uskoo sitkeän keskustelun tuottavan ajan oloon tulosta, kuten naispeppeuskeskustelu aikanaan.

Omia ajatuksiani vuosi homoillan jälkeen

Olen kirjoittanut ajatuksiani YLE:n homoillan jälkeisestä kohusta blogillani täällä sekä täällä. En tahdo toistaa aiemmin kirjoittamaani. Vuosi on kuitenkin antanut myös minulle aikaa pohdiskella tilannetta monelta kantilta. Yhtäältä ajatukseni pyörivät siinä miten tällaisista kirkkoa ja yhteiskuntaa koskettavista eettisistä kysymyksistä yleensä on mediassa mahdollista keskustella. Toisaalta olen miettinyt kristllisen sanoman ydintä, jolle YLE:n homoillassa ei keskustelun luonteesta johtuen ollut tilaa.

Ihmettelen  hiukan ohjelmaan osallistuneen piispa Matti Revon kommenttia, kun hän Kotimaa –lehdessä jälkikäteen harmittelee, kuinka vasta ”kameroiden edessä selvisi, että keskustelun sijaan odotettiin lyhyitä väitteitä. Vastakohtia vaativa draama ei antanut mitään mahdollisuutta kristillisen avioliittonäkemyksen perustelemiselle. En halunnut ottaa osaa väittelyteatteriin, joka ei tee oikeutta ihmisille eikä näkemyksille”.

Minusta tässä on hiukan selittelyn makua. Se paljastaa piispojen olevan tottumattomia, ellei peräti kykenemättömiä, toimimaan mediaympäristössä. Siinä onnistuminen nimenomaan edellyttää kykyä tiivistäen perustella sanottavansa. Sijaa ei ole ”toisaalta-toisaalta” tyyppisille jaarituksille joihin kenties piispainkokouksissa on totuttu ja joista ei loppujen lopuksi kenties saa edes selvää mitä mieltä keskustelija on.  Mediassa mielipide on osattava tiivistää ja kärjistää.

Totta on, että homoillan kaltaisessa keskustelussa oli ilmeisiä keskustelua kärjistäviä sisäänrakennettuja piirteitä, jotka johtuvat asetelmasta ja median luonteesta. Mutta se on se hinta ja pelin henki, joka tällaiseen keskusteluun osallistumisessa on otettava huomioon. Sitä on turha valittaa. Se on vain parhaan kykynsä mukaan osattava hyödyntää viestinsä perillesaamiseksi.

Kuitenkin yhdyn Revon tuskailuun siltä osin, että tällainen nopeatempoinen mediakeskustelu muodostuu väistämättä moralisoivaksi silloin kun käsitellään syvästi kristillistä etiikkaa koskevia kysymyksiä.

Jos ohjelmassa käsitellään asiaa, jonka Raamattu sanoo synniksi, niin se on myös voitava sanoa ohjelmassa suoraan. Arvatenkin osapuolet oli kutsuttu studioon käymään keskustelua ja tuomaan kantansa julki. Muutoin keskustelu ei olisi ollut rehellistä kenenkään kannalta. Tämä ei kuitenkaan ole kaikki mitä kristinuskolla on sanottavana synnistä. Ja nyt pääsen takaisin siihen, mikä mielessäni erityisesti on pyörinyt vuosi homoillan jälkeen.

Päällimmäisenä olen itse miettinyt viime aikoina keskustelun sitä puolta, jota homoilta ei kyennyt kunnolla valottamaan.Osaksi tämä johtui siitä, että keskustelu oli kirkollis-yhteiskunnallis-eettinen. Kristinusko ei silti ole ensi sijassa sanoma synnistä, vaan Pelastajasta. Kristinusko ei ole pääasiassa etiikkaa, vaan evankeliumia. Ei vaatimus, vaan lupaus.  Kristinusko ei ole vain sanoma siitä mitä Jumala meiltä vaatii (laki), vaan myös mitä Hän Kristuksessa meille lupaa (evankeliumi).

Niin kauan kuin ihminen ei tunne Jumalaa ja Hänen rakkauttaan luonnollinen ihminen kokee moralisoivan puheen synnistä uhkana koko ihmisyydelleen. Tästä saatiin tuta sekä YLE:n ohjelmassa että etenkin sitä seuranneessa kohussa. Syntinen ihminen – olipa hän hetero tai homo – ei kykene kuvittelemaan toisenlaista elämää kuin mitä hänellä on. Puhe sellaisesta on uhkaavaa. Varsinkaan, jos hän ei koe mitään tarvetta muutokseen elämässään, vaan on siihen täysin tyytyväinen.

Tällöin ihminen kokee kristillisen etiikan vaatimukset – Jumalan laki –  pakottamisena ja ihmisyyden ydintä uhkaavana. Hän ei voi käsittää, että saman Raamatun mukaan, joka niin suorasainaisesti tuomitsee  hänen nykyisen elämänsä, Jumala voi saada aikaan sisältäkäsin lähtevän muutoksen, joka ei ole pakonomaista mukautumista kristillisen etiikan vaatimuksiin, vaan ihmisyyden vapautumista aivan toisenlaiseen elämään, jollaista ennen ei voinut edes kuvitella. Ja se kaikki tapahtuu omaehtoisesti. Ilman tätä Jumalan aikaansaamaa ihmettä evankeliumi saa luonnollisen ihmisen vain miettimään mistä häntä vaaditaan luopumaan.

Edesmennyt Erkki Leminen kiteytti tämän kaiken kaiken laulun sanoihin: ”Ei käskemällä parannukseen saa, se tapahtuu kun Herra armahtaa.”

Juuri tästä ihmeestä on kyse vaikka tämän yhden nuoren miehen elämässä, joka kirjoitti blogillaan: Anteeksipyyntö Päivi Räsäseltä. Kirjoitus kosketti minua syvästi ja iloitsen kirjoitajan kokemuksesta. Asian ydin, miksi otan blogin esille, ei ole anteeksipyynnössä, joka sinänsä on kaunis ele. Vaan siinä muutoksessa, jota blogisti kuvaa elämässään tapahtuneen ja siitä kuinka hän kuvaa sen tapahtuneen. Hädän hetkellä hänellä oli paras ystävä, joka oli kristitty. Tämä ei moralisoinut eikä tuominnut, vaan rukoili. Blogisti sai kohdata Jeesusksen. Kukaan ei pakottanut. Alkoi muutosprosessi ja matka, joka jatkuu yhä. Jeesus voi antaa ihmiselle aivan uuden tavan tarkastella elämää. Siitä alkaa muutos, joka ei ole kenkään pakottama, vaan nousee Jumalan elämän voimasta ihmisen omassa sisimmässä.

Vuosi on kulunut YLE:n dramaattisesta homoillasta. Raamattu on edelleen Jumalan sanaa. Raamatun mukaan homoseksuaalinen käyttäytyminen on edelleen syntiä. Jumala edelleen rakastaa homoseksuaaleja siinä missä heteroseksuaaleja ja kutsuu meitä kaikkia parannuksen. Seurakunnassa tulee olla tilaa ihmisille, jotka kilvoittelevat elämässään omaan sukupuoleensa kohdistuvan kiintymyksen kanssa, vaikka kirkko ei voikaan hyväksyä homoseksuaalista käyttäytymistä Jumalan tahdon mukaisena saatikka siunata homopareja avioliittoon. Kirkko, joka ryhtyy siunaamaan homopareja yksityisesti tai alttareillaan lakkaa olemasta Kristuksen apostolinen kirkko, kuten Wofhart Pannenberg on sanonut.

Mutta vaikka tästä on pidettävä Raamatun valossa kiinni ja se on uskallettava sanoa, tämä ei ole kristinuskon ydinsanoma. Pikemminkin se on sanoma Jeesuksesta, joka edelleen Pelastaa syntisiä ja saa aikaan Häneen turvaavassa ihmisessä yliluonnollisen uudestisyntymisen ihmeen, joka voi muuttaa ihmisen koko tavan tarkastella maailmaa ja omaa elämäänsä.


-------

Aiemmin aiheesta tällä blogilla:

• Miesparien siunaaminen - Onko kirkko keskiajalla siunannut hompareja
• YLEn homoilta aiheutti ennätyksellisen erovyöryn kirkosta - ja muuta palautetta
• YLEn homoilta ja Päivi Räsäsen ajojahti mediassa
• Kirkon sisällissota - Vantaan Sanomista poimittua
• Kiirettä pitää - homokeskustelu jatkuu 
• Myytti homouden synnynnäisyydestä - mitä tiede sanoo? 
• Jos kaksi rakastaa toistaan...  Entä jos kolme?
• Arkkipiispa Paarman sateenkaariargumentit eivät vakuuta
• Nissisen homoteologiset argumentit eivät kestä 
• Homokeskustelu heiluttaa nyt herätysliikkeitä
• Mitä eroa on sukupuolella, rodulla ja sukupuolisella suuntautuneisuudella?
• Ihmisen ja koiran avioliitto - Keskustelu homoadpitosta kiihdytti mieliä eduskunnassa
• Kristittyjen rinnastaminen natseihin on loukkaavaa