Sain loman alla käsiini Tapio Puolimatkan uusimman tiiliskiven Tiedekeskustelun Avoimuuskoe – mitä tapahtuu kun tunnettu teisti esittelee ateistifilosofin kriittisiä näkemyksiä valtakunnan suurimmassa lehdessä? (Uusi Tie, 2010). Minulla on vielä aikaisemmatkin Puolimatkan kirjat kesken.Tästä lähes 550-sivuisesta järkäleestä voi silti hyvinkin tulla Puolimatkan tähän mennessä myydyin teos.
Tämä arvioni johtuu siitä, että, siinä määrin kun olen ennättänyt uutta kirjaa lukea, Puolimatka vastaa nyt aiemman tuotantonsa herättämään keskusteluun. Tämä ote tekee kirjasta mielenkiintoisen, kirjoitustyylistä vähemmän abstraktin ja vähemmän teoreettisen, enemmän vuoropuhelunomaisen ja käytännönläheisemmän. Vaikka kirjassa on paljon aiemmista osista tuttuja asioita, ne avautuvat ihan toisella tavalla vastauksina konkreettiseen palautteeseen. Siksi niidenkin, joilla ei aivan filosofinen kunto ehkä riittänyt aiempien teosten sisäistämiseen kannattaa tutustua nyt käsillä olevaan kirjaan.
Otan tähän yhteyteen pienen välähdyksen kirjan alkupuolelta, jossa Puolimatka pohtii ateististen vastaväittäjien tunteenomaista retoriikkaa. Puolimatka kertoo eräästä väittelytilaisuudesta, jossa hänen vastaväittäjänsä luonnollisesti oli eri mieltä peruskysymyksistä:
Vastaväittäjäni mukaan ”Puolimatka yrittää uskonkiihkossaan epätoivoisesti naamioida valheen totuudeksi”. Puolimatkan tarkoituksena on ainoastaan ”sekoittaa” kuulijoita. Hänen luentonsa on ”täydellinen satutunti”, ”pelkkää propagandaa”, ”pelkkää valehtelua”, ”pelkkää petosta”, ”järjellä käsittämätöntä”. Hän edustaa ”kritiikitöntä fundamentalistista uskoa” ja ”hölynpölyä”. Hän tekee työtään kavalasti ”savuverhon suojassa” puhuen kriittisestä ajattelusta, vaikka tarkoituksena on johtaa ihmisiä sokeaan uskoon. Usko Jumalaan ”perustuu pelkälle valheelle ja petokselle”. Se saa voimansa sokeasta auktoriteettiuskosta, joka ei salli kyseenalaistamista eikä järkiperusteita. Usko Jumalaan on vaarallista ja perverssiä taikauskoa, joka on uhka paitsi tieteelle, myös koko ihmiskunnalle. ”Eri uskonlahkojen appit pelkäävät luonnontieteen edistymistä kuten noidat pelkäävät päivänvalon tuloa ja katsovat karsaasti kohti tulevaa sanansaattajaa, joka ilmoittaa, minkälaisen petkutuksen varassa heidän elantonsa on.” ”Kristillinen oppi on perverssein ihmiskuntaa valaissut järjestelmä.” ”Oikeiden tiedemiesten on totisesti karkotettava taikausko ja sen harhaoppiset levittäjät”. ”Järjen valoa ei saa päästää sammumaan”. ”Uskonto ansaitsee minulta ainoastaan pilkkaa.” (s. 16)
Melkoista vuodatusta. Mahtoiko tuosta enää jäädä mitään sanomatta. Tällöin nousee kuitenkin väistämättä mieleen kysymys, jonka Puolimatka esittää heti edellisen kappaleen perään – mielestäni täysin oikeutetusti:
Olisiko näistä kommenteista pääteltävä, että on olemassa vahvat älylliset perusteet sulkea Jumala tieteen ulkopuolelle, vai ettei tällaisia järkiperusteita ole? (s. 16)
Naulan kantaan. Puolimatka jatkaa:
Vahvat mielikuvat ja tunteenomaisten mielikuvien varaan rakentuva retoriikka eivät aina kerro vakuuttavista järkisyistä. Joskus ne kertovat järkisyiden puutteesta. (s. 16)
Niin totta, niin totta. Voimakkaaseen tunneviestintään joutuvat turvautumaan ne, joilla ei ole kunnollisia perusteita näkemyksilleen. Allekirjoittanutkin on saanut osansa vastaavanlaisesta rähjäämisestä. Joskus tälläkin blogilla. Mieleeni tulee vaikkapa aikanaan Jokela-kolumnistani syntynyt palautevyöry. Jos sen tarkoituksena (esim. "ampuisit ittes...") oli osoittaa, että ateismi kykenee kasvattamaan hyvätapaisia ja korkean moraalin omaavia nuoria, niin palautteesta, joka lähinnä muistutti muhammed-pilakuvien aikaansaamaa reaktiota, sitä oli vaikea päätellä.
Maailmalla on enenevässä määrin havahduttu sille, että ns. uus-ateismi on älyllisesti huteralla perustuksella, koska se ei ole kyennyt tarjoamaan uusia ja parempia argumentteja ateistmin puolesta. Teistinen argumentointi sen sijaan on mennyt selvästi eteenpäin. Niinpä värikäs ateistinen retoriikka pyrkii korvaamaan filosofisen argumentoinnin puutteita. Joku onkin sanonut, ettei uusateismissa ole argumenttien tasolla mitään uutta. Uutta on lähinnä uusi asenne. Tuloksena on ollut lähinnä ateistinen uskontovastainen vihanlietsonta. Oma positiivinen sisältö puuttuu, kuten tutkija Ilse Paakkinen Hesarin vieraskynä palstalla kirjoitti.
Puolimatka on saanut aiemmista kirjoistaan paljon asiallista ja haasteellista palautetta lehti- ym. kirjoitusten muodossa. On erittäin kiinnostavaa lukea uudesta kirjasta Tiedekeskustelun Avoimuuskoe, mitä 30 vuotta näidenkin kysymysten parissa työskennellyt kristitty ammattifilosofi vastaa kriitikoilleen. Kirja on hintansa väärtti.
