perjantai 9. huhtikuuta 2010

Mietteitä – Pensées II

Suuren menestyksen innoittamana (sain yhden sähköpostin) jatkan Pascalin viitoittamalla tiellä sekavien ja keskeneräisten kristinuskoa käsittelevien ajatusitujen jakamista.

Suhteesta siunaukseen – Telkkarissa keskusteltiin siitä voidaanko samaa sukupuolta olevat parit siunata. Rovasti Liisa Tuovinen vetosi ihmisten oikeuteen kuulua yhteen ja jakaa elämänsä, huolenpitonsa ja uskollisuutensa toisen kanssa. ”Kukaan ei tule pyytämään siunausta parisuhteelleen, ellei Jumala ole häntä puhutellut ja pannut asialle”, Tuovinen perusteli. Kaunista puhetta. Olisin silti halunnut kysyä mahtaisiko Tuovisen vastaus olla sama mikäli pyytäjinä olisi kolme tai neljä samaa sukupuolta olevaa aikuista, tai useampi polyamoristinen pariskunta?

Saarnaajan dilemma
– Joku itseäni viisaampi on sanonut, että aina syntyy kolme puhetta yhdellä kertaa: Se, jonka suunnittelee pitävänsä, se minkä tosiasiallisesti pitää, ja se minkä toivoo, että olisi pitänyt.

Sex in the City
– Ennen vanhaan avioliitot olivat sukujen järjestämiä. Mentiin naimisiin ja saatiin lapsia kovin nuorena. Oma lapsuus jäi monella lyhyeksi. Ei ollut aikaa itselle. Nyt on onneksi toisin. On aikaa lapsuudelle sekä tilaa rakkaudelle ja urakehitykselle. Halutessaan voi huoletonta lapsuuttakin venyttää vaikka kolmekymppiseksi saakka. Julkkikset ilmoittavat oikein lööpeissä kun heillä alkaa olla vauvakuumetta ja biologinen kello tikittää. Mutta onko jokin mennyt pieleen? Silloin kun lapsia voidaan saada niitä ei haluta; niinpä käytetään kaikki nykylääketieteen keinot kumista kemikaaleihin, ettei vahinkoja tulisi. Kun lapsia viimein halutaan, ei niitä enää tuosta noin vain saadakaan; taas tarvitaan kemikaaleja ja lääketiedettä apuun. Lestadiolaisten ehkäisykieltoa paheksuttiin aikanaan kovasti. Hatunnoston arvoinen on kuitenkin yhteisö, jossa lapsiin ei suhtauduta kuin sukupuolitauteihin.

Kristittyjen yhteydestä
– Miksi käyvät Herran omat saman ristin juurella eri aikaan? Välttelevät ja karttelevat toisiansa. Varovat, ettei heitä nähdä Jeesuksen jalkojen juuressa väärässä seurassa. Odottavat taampana. Tarkkailevat. Antavat toisten mennä ensin.

Liberaaliteologian määritelmä
– Uskontunnustus ja synnintunnustus, credo ja confessio, menevät liberaaliteologeilla sekaisin. Uskon tunnustamisessa henkilö ilmaisee liittyvänsä tunnustettavaan asiaan. Synnintunnustus ja rikoksen tunnustaminen oikeudessa sen sijaan tarkoittaa, että katuvan myöntämisen kautta tehdään samalla pesäero tunnustettavaan asiaan, syntiin taikka rikokseen. Mitähän tunnustettavaa Heikki Räisäsellä on sunnuntaiaamuisin?

Ikuinen kadotus
– Jumalaa syytetään epäreiluksi, kun Hän ei pelasta meitä meidän tahtomallamme tavalla, vain koska meille ei jostain syystä kelpaa Hänen valmistamansa tapa: Vertavuotava, murrettu Kristus. Pahennus. Pelastus. Ikuinen elämä.

-------

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hatunnoston arvoinen on kuitenkin yhteisö, jossa lapsiin ei suhtauduta kuin sukupuolitauteihin.

Eiköhän niitä lapsia ala maailmassa olla ihan tarpeeksi. Mieti vaikka maailman väkilukua.
Sen ennustetaan olevan 9 miljardia vuonna 2050.

http://www.ekofokus.com/2009/03/vaeston-maara-kasvaa.html

Anonyymi kirjoitti...

Muakin on aina ihmetyttänyt meidän uskovien semmoinen "mukavana oleminen". Kuitenkin Jumalan tahto on selkeästi ilmoitettu raamatussa ja Hän tietää kyllä, mikä on meille todelliseksi parhaaksi.
Hyviä ajatelmia - helppo olla samaa mieltä :)
siunausta päivääsi
Raili Helenius

Anonyymi kirjoitti...

Kristittyjen yhteyttä äärimmillään on se, kun helluntailaiset ja karismaatikot rukoilevat yhdessä katolisten kardinaalien kanssa. Amerikassa myös mormoonit kutsutaan samaan jumalan perheeseen. Ihanaa kun henki yhdistää kaikki erotetut veljet! Siinä huomaa, että lopultakin opilliset erot, ristiriidat ja eri tunnustuskirjat eivät paina kun on sama henki. Todellinen hengen vallankumous!

kimmo framelius kirjoitti...

kiinnostavaa

hyvää jatkoa

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti kaikki huomasitte, että kirjoitin sanat jumala ja henki pienellä alkukirjaimella! Siitähän juuri tässä eksytyksessä on kyse. Mutta Jeesus on Herra!

Anonyymi kirjoitti...

Long time, no update :( Missä Pasi luuraa? Näitä sinun tekstejäsi on aina niin virkistävää lukea. Siunattua alkukesää!

-Leena