maanantai 16. toukokuuta 2016

Milloin viimeksi täytyit Pyhällä Hengellä?

Ensimmäisenä kristillisenä helluntaipäivänä Jeesus lähetti luvatun Pyhän Hengen seurakunnalleen. Silloin toteutuivat sekä Vanhan liiton profeettojen lupaukset Pyhän Hengen vuodatuksesta uuden liiton sinettinä (e.g. JES. 44:3; JOOEL 2:28; EF. 1:13) että Jeesuksen itse opetuslapsilleen antama Isän lupaus Pyhästä Hengestä (LUUK. 24:49; JOH 14:16), jonka toteutumista Jeesus käski heidän odottaa Jerusalemissa. Heidän piti saada voima korkeudesta voidakseen viedä sanoma Jeesuksesta maailman ääriin.

Olen joskus varovasti verrannut helluntaina tapahtunutta Hengen vuodatusta tilanteeseen, jossa matkallelähtijä lupaa lähettää postikortin matkakohteeseen saavuttuaan. Kun kortti tipahtaa postiluukusta, se kertoo ystävän saapuneen perille ja täyttäneen lupauksensa kortin lähettämisestä. Tämä on tietysti monella tavalla vajavainen vertaus ja kuvastaa vain yhtä puolta tapahtuneesta. Kolmiyhteisen Jumalan kolmas persoona, Pyhä Henki, on tietysti enemmän kuin vain ”postikortti taivaasta”. Mutta lukija ymmärtänee ilman rautalankaa mihin kuvauksellani pyrin.

Kun Pyhä Henki vuodatettiin yläsaliin kokoontuneiden opetuslasten päälle oli se samalla viesti siitä, että Jeesus oli ”saapunut perille” Isän oikealle puolelle hallitsemaan kuninkaana, jolla on kaikki valta. Hän oli käskenyt odottaa, kunnes luvattu lähetystyön lähtömerkki taivaasta annetaan.

Pyhä Henki vuodatettiin. Luvattu uusi aikakausi oli alkanut. Oli tullut aika lähteä suljettujen ovien takaa liikkeelle viemään evankeliumi ylösnousseesta Pelastajasta kaikialle maailmaan.
Vaan kun Pyhä Henki tulee teihin te saatte voiman, ja tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka. (APT. 1: 8)
Nyt jokaiselle uskovalle kuuluu tämä lupaus Pyhän Hengen voimasta.

Me tarvitsemme Pyhän Hengen voiman sekä elääksemme evankeliumin arvon mukaan Jeesusta kirkastaen (GAL. 5:22 25), palvellaksemme toinen toisiamme seurakunnassa rakkaudessa (1 KOR. 12-14 luvut) että toimiaksemme Jeesuksen todistajina niin lähipiirissämme kuin osana seurakunnan maailmanlaajuista lähetystehtävää (Apt. 1:8).

Pyhän Hengen sinetti - se sinulla on.

On tärkeää ymmärtää ero Pyhän Hengen sinetin ja Pyhällä Hengellä täyttymisen välillä. Jos nämä sekoitetaan, saattaa joku herkkä uskova erehtyä ajattelemaan, että hänellä ei ole Pyhää Henkeä, koska ei ole kokenut Hengellä täyttymistä.  Siksi seuraavassa valaisen lyhyesti mistä näissä kahdessa on kyse.

Kaikilla uudestisyntyneillä Jumalan lapsilla on profeettojen ja Jeesuksen lupaama Pyhä Henki. Jokainen Jeesukseen uskova sinetöidään uskoontulossa Pyhällä Hengellä.

Apostoli Paavali kirjoittaa siitä, että Pyhällä Hengellä sinetöinti tapahtuu uskoontulon myötä:
”Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti” (EF. 1:13).

Tämä sinetöinti liittyy tulevaan ”lunastukseen”. Pyhä Henki on annettu ”sinetiksi lunastuksen päivään saakka” (EF. 4:30). Paavalin viittaus tulevasta lunastuksen päivästä ymmärretään yleensä viitteenä Jeesuksen paluusta.

Pyhän Hengen sinetti siis painetaan uskoontulossa, eikä uskovia Raamatussa kehoiteta etsimään uutta sinetöintiä, ikään kuin se kaipaisi toistuvaa varmistelua. Yksi ja sama sinetöinti on voimassa uskoontulosta Jeesuksen toiseen tulemukseen saakka.


Pyhällä Hengellä täyttyminen

Pyhällä Hengellä täyttyminen sen sijaan kuvataan Raamatussa asiana, joka toistui niidenkin elämässä, jotka kerran oli Hengellä sinetöity ja aiemminkin Hengellä täyttyneet. Kyse on Pyhän Hengen työn kahdesta eri aspektista uskovan kohdalla.

Uskoontulossa kristitty sinetöidään Kristuksen ja Jumalan omaksi. Pyhällä Hengellä täyttymisessä kristitty varustetaan voimalla ylhäältä toteuttamaan Kristuksen antamaa tehtävää toimia hänen todistajanaan maailmassa sekä palvelemaan seurakunnan rakentumiseksi.

Paavali rohkaisee uskoontulossa Pyhän Hengen sinetillä kertaalleen merkittyjä Efeson kristittyjä (EF. 1:13) silti myös täyttymään Pyhällä Hengellä (EF. 5:18). Paavali käyttää ilmaisua, joka voidaan ymmärtää viittauksena täyttymisen toistuvaan kokemiseen nykyhetkessä. Ei siis vain menneisyydessä kertaluontoisesti koettuna ainoalaatuisena tapahtumana, niin kuin on laita Pyhän Hengen sinetin suhteen.

Niinpä apostolitkin, jotka olivat yläsalissa rukoillen odottaneet ja täyttyneet Pyhällä Hengellä ensimmäisenä kristillisenä helluntaipäivänä (APT. 2), rukoilivat ja täyttyivät taas myöhemmin Hengellä uudestaan (APT. 4). Luukas kuvaa tapahtumia sanatasollakin hyvin samansisältöisesti.

”Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täyteyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi” (APT. 2:2).
”Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti” (APT. 4:31).

Näistä jakeista myös huomataan, että Pyhä Henki varustaa seurakuntansa sekä armolahjoillaan että rohkeudella. Molempia tarvitaan. Molemmille on paikkansa. Toista ei voi korvata toisella.

Pyhä Henki voimana todistajan tehtävään

Helluntaita ja Pyhää Henkeä ei milloinkaan voida irrottaa meille kuuluvasta todistamistehtävästä viedä evankeliumi maailman ääriin. Pyhällä Hengellä täyttyminen tekee meistä Jeesuksen todistajia.

Ensimmäisen kristillisen helluntain kiistaton sanoma on ainakin siinä, että Pyhä Henki saa meidät lähtemään liikkeelle ja avaamaan suumme rohkeasti. Siksi minulle suuri todistus Pyhän Hengen aidosta toiminnasta löytyy usein maailmanlaajuisen vainotun seurakunnan elämästä. Siis sieltä, missä köyhät ja marginalisoidut kristityt pilkasta, vihamielisestä halveksunnasta ja suoranaisesta väkivaltaisesta vainosta huolimatta pitävät esillä todistusta Jeesuksesta jopa henkensä uhalla.
Meillä hyvin voivassa lännessä sen sijaan monien suurin huoli on se, mitä kaverit mahtavat kirjoittaa hänestä Facebookissa.

Tässä meille kaikille uutinen: Edessämme ei ole helpompia päiviä. Piittaamattomuus, tietämättömyys ja vihamielisyys kristinuskoa kohtaan ei suinkaan ole vähenemään päin. On aika totutella uusiin oloihin ja täyttyä Pyhällä Hengellä, joka antaa meille voiman ylhäältä ja valaa seurakuntaan rohkeutta.

Toimi siis niin kuin alkuseurakunnassa tehtiin: Rukoile, että saisit täyttyä Pyhällä Hengellä.

2 kommenttia:

pike kirjoitti...

Wau enpä tiennyt että Raamatun opettajallakin on blogi, ihan sattumalta tupsahti eteeni, eli hienoa että voin nyt lukea tekstejä täältä, jos sit löydän enää uudestaan tänne, sinun pitäisi liittyä mun blogiin, niin sitten löydän. Osaat selittää Raamattua mielenkiintoisella tavalla, kuuntelen "taivaan ja maan välistä "ohjelmaa sunnuntaisin. Muuten tuli nyt mieleen että menikö se aitoavioliitto hanke mönkään,kun ei siitä sen kummemmin ole kuulunut mitään, paitsi että hyväksyttiin jotain eduskunnassa johonka pressakin oman nimensä laittoi.Niin tuo kysymys milloin viimeksi täytyit P-Hengellä? No eka kerran se oli työpaikan wc:ssä, koin että pitää mennä rukoilemaan, silloin tuli humahdus taivaasta ja sain kielet, monta kertaa senkin jälkeen olen täyttynyt, mutta nyt viime vuosikymmen on ollut sellaista aikaa ettei ole mitään tapahtunut,pyhän-hengen täyteys annetaan aina jotain tehtävää varten, ehkäpä julistajat ja pastorit täyttyvätkin hengellä, kun heillä täytyy olla voitelu yllä, ei kukaan jaksaisi kuunnellä sellaista saarnaa jossa ei ole henkeä. Olin eräässä heg.tilaisuudessa, jossa koko tämän maan tunnettu helluntai saarnaaja vieraili, olin valmis kuuntelemaan hyvän saarnan, mutta hän ei ollut voitelussa, lähdin pois kun en jaksanut kuunnella kehumisia toisista uskovista,ja muita joka päiväisiä asioita, se oli raskasta ja säälittävää kuunneltavaa, sen jälkeen en ole kuullut koko ihmisestä mitään.Ei ole itsestään selvää että on uskossa Jeesukseen, vaikka olisi ollut 60 vuotta uskossa, jokainen päivä on uusi armo, eikä voi olla varma, ennenkuin on perillä Jumalan luona, synti niin helposti kietoo ja erottaa meidät Jumalasta, ei turhaan Jeesus sano että VALVOKAA, VIELÄKIN MINÄ SANON VALVOKAA !
Olenkin etsinyt uskovien blogeja, ja muutamia olen löytänyt, olen Turusta, jos tiedät uskovien blogeja niin laita vinkki,omaan blogiini ei näy kommentit ennenkuin hyväksyn.Olen aika yksinäinen ihminen, minulla ei ole henk.koht.uskovaa ystävää jonka kanssa voisin rukoilla ja keskustella uskonasioista, hellunt.seurakunta on iso täällä, niin on mahdoton löytää ystävää, kun joku järjestäisi tilaisuuden yksinäisille uskoville, mutta ei kukaan ole hoksannut sitä vielä, seur.kunnassamme voi olla paljonkin yksinäisiä uskovia, jotka kaipaisivat keskustella edes.Kun olen yksinäinen, niin sana varastoni on pieni ja en osaa edes rukoilla, saati puhua paljon mitään, olen 62v.ja avioliitossa, mutta silti yksinäinen. Tätä kirjoitustani ei tarvitse julkaista blogiisi kuitenkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Missähän on vika, että en ole kokenut tuota täyttymystä?
Eräs uskova sanoi, että esteenä on salasynnit, joten tunnustuin hänelle kaikki mahdolliset syntini, miti mieleen juolahti. Sekään ei auttanut. Rukouksen vähyyttä ehdotti eräs toinen. Ole yrittänyt lisätä rukousta ja Raamatun lukua, mutta sekään ei ole auttanut.

Olenkohan oikeasti uskova, kun mitään ei tapahdu? Ehkäpä jos vain uskottelen olevani uskossa? Vai onko tämä epäilykin juuri sitä syntiä, joka estää täyttymisen.

Vähitellen olen alkanut huomata, että kartan parhaita uskovia, jotka kertovat täyttymyksestään, sillä heidän joukossa paha olo syvenee. Tunnen itseni riittämättömäksi ja huonoksi. Vai onko se juuri pahuus minussa joka saa minua väistämään pyhiä?

Eräs uskova tuttuni epäili kyseessä olevan riivajan, joka on minussa, ja että se estää täyttymisen. Pyhä ja paha henki ei voi olla samassa ihmisessä. En ole kuitenkaan ole uskaltanaut pyytää, että se minusta manataan. Onkohan se riivaajan vaikutusta minussa ja todiste siitä, etä todella olen riivattu?

En enää kaua jaksa tätä taistelua.

Täyttymätön.