On aika poikkeuksellista Suomessa se miten piispanvaaliehdokkaat ovat käyneet toisiinsa teologisesti käsiksi julkisuudessa. Kaikkihan alkoi Sakari Häkkisen kyseenalaistaessa joulun alla antamassaan haastattelussa uskontunnustuksen ”kirjaimellisen” tulkinnan ja Jeesuksen neitseellisen sikiämisen. Tähän ottivat kantaa ehdokkaat Miika Ruokanen ja Jari Jolkkonen, joiden mielestä tulisi pitäytyä uskontunnustuksen perinteisessä tulkinnassa eikä irtautua siitä.
Ruben Stiller nimesi Pressiklubissa viime vuoden viralliseksi Mielensäpahoittajien vuodeksi. Eikä kirkollinen kenttä jäänyt tässä poliittista kenttää huonommaksi.
Häkkinen otti Jolkkosen ja Ruokasen kritiikistä nokkiinsa ja äityi blogissaan syyttämään Jolkkosta loanheitosta ja jopa siitä, että systemaatikkona Jolkkoselta on ilmeisesti eksegetiikan perusteet ihan hukassa. Ruokanenkin sai osansa viimeistään nyt kun Häkkinen luonnehti häntä ja Jolkkosta uhkaksi kirkolle.
Jolkkosen mielestä tällaiset uhkapuheet ovat väärä tapa vaikuttaa piispanvaaleissa eikä ymmärrä mistä peloista ne kumpuavat. Ruokanen piti Häkkisen uhkakuvien maalailua aivan järjettömänä.
Käynnissä olevaa keskustelua piispaehdokkaiden välillä voisi arvioida laajstikin. Mutta yksi asia on käymässä entistä selvemmäksi: Kuopion piispanvaaleissa on kyse kristinuskon syvimmästä olemuksesta.
Lueskellessani Kotimaa24.fi uutisia ja sitä minkälaisia terveisiä ehdokkaat toisilleen sen kautta kulloinkin lähettävät silmiini osui kommenttien joukossa SLEY:n Savo-Karjalan piirijaoston johtajan, pastori Manu Ryösön kommentti. Tapanani ei ole postata muilta nettipalstoilta puheenvuoroja omalleni, mutta Ryösön kirpakan tekstin kohdalla teen poikkeuksen. Mielestäni Ryösön terävänäköinen kommentti ”tunkee lävitse ja erottaa nivelet ja ytimet”:
Ruben Stiller nimesi Pressiklubissa viime vuoden viralliseksi Mielensäpahoittajien vuodeksi. Eikä kirkollinen kenttä jäänyt tässä poliittista kenttää huonommaksi.
Häkkinen otti Jolkkosen ja Ruokasen kritiikistä nokkiinsa ja äityi blogissaan syyttämään Jolkkosta loanheitosta ja jopa siitä, että systemaatikkona Jolkkoselta on ilmeisesti eksegetiikan perusteet ihan hukassa. Ruokanenkin sai osansa viimeistään nyt kun Häkkinen luonnehti häntä ja Jolkkosta uhkaksi kirkolle.
Jolkkosen mielestä tällaiset uhkapuheet ovat väärä tapa vaikuttaa piispanvaaleissa eikä ymmärrä mistä peloista ne kumpuavat. Ruokanen piti Häkkisen uhkakuvien maalailua aivan järjettömänä.
Käynnissä olevaa keskustelua piispaehdokkaiden välillä voisi arvioida laajstikin. Mutta yksi asia on käymässä entistä selvemmäksi: Kuopion piispanvaaleissa on kyse kristinuskon syvimmästä olemuksesta.
Lueskellessani Kotimaa24.fi uutisia ja sitä minkälaisia terveisiä ehdokkaat toisilleen sen kautta kulloinkin lähettävät silmiini osui kommenttien joukossa SLEY:n Savo-Karjalan piirijaoston johtajan, pastori Manu Ryösön kommentti. Tapanani ei ole postata muilta nettipalstoilta puheenvuoroja omalleni, mutta Ryösön kirpakan tekstin kohdalla teen poikkeuksen. Mielestäni Ryösön terävänäköinen kommentti ”tunkee lävitse ja erottaa nivelet ja ytimet”:
Arvoisat Jari Jolkkonen ja Miikka Ruokanen kannattajineen!
Ottakaa nyt hyvät ihmiset tosissaan Sakari Häkkisen viesti. Hän on todella tosissaan siinä, että klassisen kristinuskon edustajat ovat uhka hänen edustamalleen "kirkolle".
On aika huomata, että tällaiset (jopa hiippakuntadekaanin tasoiset) henkilöt ovat näin merkittävällä tavalla vieraantuneet klassisen kristinuskon olemuksesta. Tämä kertoo hyvin karua kieltä siitä yhteisöstä, jota seuraava Kuopion piispa tulee edustamaan.
Ei ole syytä epäillä, etteikö Sakari Häkkinen kannattajineen kokisi vähänkin klassisemmalla tavalla puhuvia pastoreita uhkaksi. Kuopion tilanne on siten todella paha. Enää uhkakuvaksi ei riitä edes naispappeuden vastustaminen tai homoseksuaalisen elämäntavan syntinä torjuminen. Nyt jopa tekin Jari Jolkkonen ja Miikka Ruokanen olette uhka. - Te, jotka olette olleet itsekin osaltanne mahdollistamassa homoseksuaalisen elämäntavan toteuttamista kirkossanne, tai ainakin suostumassa siihen siunausrukouksen muodossa + alttaripalveluksessa ko. elämäntavassa elävien kanssa.
Nyt olisi siis aika huomata, että ko. uhka ja uhkakuvat ovat todellisia. Myös uhkakuvien ääneen sanominen kuuluu vastuulliseen päätöksentekoon. Tässä Häkkinen on rehellinen, vaikka edustaakin jo eräänlaista "antikirkkoa". Häkkisellä ei liene monopoliasemaa määritellä jotakin uhkaksi "kirkolle". - Olette tekopyhiä, jos ette myönnä tällä tavoin tulehtuneen ja sekavaksi päässeen moniarvoisuuden olevan vakava uhka tunnustuksellisen kirkon olemukselle. - Eikö ole pikemminkin hyvä, että tämä kupla on nyt puhjennut?
Lyhyesti sanottuna Sakari Häkkisen arvoja edustavat pastorit ovat uhka kristilliselle kirkkokunnalle. - Mutta jonkinlainen uhka ovat myös ne, jotka yrittävät lakaista maton alle sen, että näinkin räikeä vastakkainasettelu tulisi tunnustaa ääneen. Mikään tunnustuksestaan tietoinen luterilainen kirkkokunta ei voisi pitää Sakari Häkkisen tavoin argumentoivaa pastoria edes apupappina. Piispaehdokkaaksi hän ei kuuluisi missään nimessä. Tämä tilanne kertoo korutonta kieltään Suomen evl-kirkon tilasta.
2 kommenttia:
Eihän noista kukaan edusta klassista kristinuskoa siis jos oikein ymmärsin. Toinen ei usko neitseestä syntymiseen ja toiset haluaa siunata homoja. (Ymmärrän siunaamisella tässä tilanteessa synnin hyväksymisenä). "Hebr 12:4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan". En tarkoita että tässä pitäis nyt kenenkää raajoja alkaa repimään irti vaan että ei saa löystyä korkeimman auktoriteetin edessä.
Anonyymi: viittaatko tässä nyt siihen rukouskaavaan? Että syntisten puolesta ei kukaan klassisen kristinuskon edustaja rukoile, saati pysy sellaisessa kirkossa joka sallii rukoilun?
Lähetä kommentti