Joulusta, lahjoista, kiitoksesta ja Jeesuksesta

Jos maailman mainosväkeä on uskominen joulusta on tullut antamisen ja hyvän mielen juhla. Jouluna annetaan lahjoja, koska siitä tulee ihmisille hyvä mieli. Näin päättelen postiluukusta tipahtaneista mainosesitteistä. 

Jumala ei kuitenkaan anna parasta lahjaansa, Jeesusta, antaakseen meille sen myötä hyvän mielen. Jeesus ei ole lahja, joka annetaan ”miehelle, jolla on jo kaikkea”. Jeesus on Jumalan lahja ihmiselle, jolta ”puuttuu yksi ja sen mukana kaikki”. 

Ihminen tarvitsee Jeesusta kuin ansaittua kuolemantuomiotaan odottava rikollinen armahdusta tai niin kuin Lapin erämaahan päiväkausiksi eksynyt, toivonsa jo menettänyt kulkija etsintäpartion saapumista.

Jumalan antama jouluilo Jeesuksesta, Pelastajasta, on iloa, jota kuolemaantuomittu kokee saadessaan viime tipassa viestin siitä, että hänet on armahdettu. Tai sitä iloa, jota Lapin erämaahan eksynyt kokee kuullessaan kaukaa etsintäpartion huutavan nimeään juuri kun luuli kaiken toivon menneen.

Kadonnut on löytynyt! Kyllä siinä tulee väistämättä hyvä mielikin.

Kuitenkaan joulun ydin ei ole sanoma Jumalasta, joka antoi Jeesuksen, jotta kaikilla maailman ihmisillä olisi iloinen ja hyvä mieli. 

Jeesus ei ole hyvän tahdon lähettiläs, vaan Pelastaja, meille, jotka hukumme ilman Häntä. Pilkkopimeään jäänyt iloitsee valon kajastuksesta. Jeesus on maailman valo, joka kajasti lämpimästi taivaasta meidän kylmään pimeyteemme.

 

Siksi kiitämme Jumalaa Hänen lahjastaan, Jeesuksesta.

Mutta miten meidän tulisi kiittää?

Eräs ystävä tuli kerran käymään ja toi mukanaan lahjan. Suklaarasian. Otin lahjan vastaan ja leveästi hymyillen tokaisin: ”Ihmisillä on tällaisissa tilanteissa taipumusta lausua sellaisia latteuksia kuten: ’Voi, ei sinun olisi tarvinnut’! tai ’Tämä on nyt aivan liikaa!’ Mutta minä sanon: Kiitos, kyllähän tämä maistuu!”

”Tämä on kyllä aivan liikaa!” tai ”Ei sinun olisi tarvinnut!” tai ”Ensi kerralla on sitten minun vuoroni!” ovat suomalaisen tapakulttuuriin liittyviä tapoja kiittää lahjasta. Mutta jokin niissä tökkii. Eikö voisi vain olla kiitollinen lahjasta ja ottaa vastaan haraamatta verbaalisesti vastan.

Ensimmäiseen vastaukseen sisältyy ehkä hitusen verran ajatusta siitä, että lahjan vastaanottajan mielestä hän ei ole ansainnut saamaansa lahjaa. Ehkä ei ole. Mutta ansiollisuudesta ei kaiketi lahjassa ollut alunperinkään kysymys, vaan lämpimästä ajatuksesta: Olen ajatellut sinua. Ikään kuin lahjan antamisen motiivi löytyisi vastaanottajan ansioissa eikä antajan pyyteettömässä antamisenhalussa.

Toiseen vastaukseen sisältyy kenties hitunen ajatusta velvollisuudentuntoisesta antamisesta. Kyllä kait lahjan antaja tietää, ettei hänen olisi tarvinnut antaa lahjaa. Ei hän lahjaa antanut siksi, että luuli virheellisesti sitä häneltä odotettavan. Mutta jos lahja annetaan koska siihen velvoittaa se, että vastaanottaja odottaa saavansa lahjan eikö silloin katoa jotain lahjan antamisen luonteesta?

Kolmas suomalainen perusvastaus heijastelee sekin hiukan epäilyä lahjan antajan pyyteettömyydestä. Emme varmaan oikeasti ajattele, että lahja on annettu vastalahjan toivossa.

Tämä on tietysti karkeaa yksinkertaistamista. Mutta ehkä silti oikeansuuntaista. Varsinkin jos ajatellaan miten suomalaisen tapakulttuurin vastaukset soveltuisivat ajatelleen suurinta Lahjojen antajaa, Jumalaa. Hän tarjoaa meille suurinta lahjaa, omaa Poikaansa, Jeesusta. Vastaammeko: ”Tämä on kyllä aivan liikaa, ”Ei sinun olisi tarvinnut!”, ”Ensi kerralla on sitten minun vuoroni!” Kuulostaisi enemmän tai vähemmän huvittavalta reaktiolta.

Jumala antoi Jeesuksen, ei suinkaan siksi, että ansaitsimme Jeesuksen. Päinvastoin. Eikä siksi, että Jumala oli velvoitettu antamaan yhtään mitään. Jumala ei myöskään odota vastalahjaa. Hän tietää, ettei mikään mitä hänelle voimme antaa voisi olla verrattavissa Hänen lahjaansa, Jeesukseen. Jeesus ei ole vaihtotavaraa.

Jumalan lahja Jeesuksessa kertoo paljon Hänen sydämestään ja rakkaudestaan ihmisiin, syntisiin, langenneisiin, rikkoneisiin, eksyneisiin.

Kiitä Jumalaa - kiertelemättä. Tee joulustasi kiitosjuhla Hänen sanvoinkuvaamattomasta lahjastaan. Anna läheistesi nähdä ja tuntea, että joulusi on täynnä kiitosta Hänelle, joka antoi suurimman mahdollisimman lahjan ihmiskunnalle.

HYVÄÄ JA SIUNATTUA JOULUA SINULLE JA LÄHEISILLESI!