perjantai 17. elokuuta 2012

Higgsin "Jumala-hiukkanen" - Paniko tieteen jymylöytö Jumalan viralta?


Palattuaan huhtikuussa 1961 ensimmäisenä ihmisenä avaruuslennolta kosmonautti Juri Gagarinin (1934-1968) väitetään lausahtaneen jossain tilanteessa, että ei hän avaruudessa mitään Jumalaa nähnyt. Joidenkin mielestä tiedemiesten tänä kesänä löytämä ns. ”jumala-hiukkanen” on todistanut ettei Jumalaa ole.

Kuluneen kesän 2012 suuri tiedeuutinen oli ehdottomasti Higgsin bosonin, toiselta nimeltään ”jumala-hiukkanen”, löytyminen. Tarvittiin maailman suurin kone, yli 10 miljardia dollaria maksanut CERNin hiukkastörmäytin, löytämään maailman pienin hiukkanen.

Fyysikko Peter Higgsin nimeä kantavan alkeishiukkasen sanotaan antavan kaikille muille hiukkasille niiden massan. Vuodesta 1964 lähtien fyysikot ovat odottaneet kokeellista näyttöä Higgsin hiukkasesta, jonka olemassaolo on perustunut lähinnä teoreettisiin laskelmiin. Siksi puhutaankin usein teoreettisesta fysiikasta.

Nyt, siltä vaikuttaa, sellainen näyttö on saatu ja sen myös toivotaan avaavan aivan uusia näköaloja maailman synnyn varhaisimpiin vaiheisiin. Hiukkasfysiikkahan pyrkii ymmärtämän alkuräjähdyksen olosuhteita ja kurkistamaan niin kauas taaksepäin universumin historiassa kuin mahdollista. Mitä kauemmas kosmisessa ajassa kuljetaan taaksepäin sitä pienemmäksi mittakaavat kutistuvat. 

Wau!

Juuri tämänkaltaiset löydöt tekevät tieteestä mielenkiintoista ja jännittävää. Ja kallista.

Ranskan ja Sveitsin rajalle sijoittuva 27 kilometriä pitkä, 100 metrin syvyyteen rakennettu, yli 10 miljardia dollaria maksanut rengasmainen hiukkastörmäytin (LHC) rakennettiin ja käynnistettiin lopulta vuonna 2008 ennen kaikkea juuri salaperäisen ”jumala-hiukkasen” löytämiseksi.

Vuosikymmenien teoreettinen ja kokeellinen vaivannäkö hiukkasen löytämiseksi tuotti viimein tulosta, jota nyt sitten ihmetellään ja ihastellaan ympäri maailman.

Suomalaisillakin, jotka ovat olleet CERNin, eli Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen jäseniä vuodesta 1991, on ollut sormensa pelissä tässä mahtavassa löydössä. Israel on tarkkailijajäsen CERNissä ja osallistunut Higgsin bosonin etsintään vuodesta 1987.  

Termiä ”jumala-hiukkanen” käytti ensimmäisen kerran Nobel-palkittu fyysikko Leon Max Lederman vuonna 1993 ilmestyneessä kirjassaan The God Particle. Termi johtui siitä, että kyseinen hiukkanen muodostaa kaiken aineellisen olemassaolon perustan. Ilman sitä ei universumissamme olisi lainkaan aineellisia kappaleita. Toiseksi termi johtui siitä, että hiukkasta on, niin kuin Jumalaakin, erittäin vaikea aistein havaita.

Viimeksi mainitusta syystä Higgsin bosonin olemassaoloa, kuten Jumalankin, on epäilty. Ainakin tähän kesään saakka, jolloin siis viimein saatiin ensimmäiset välittömät kokeelliset havainnot Higgsin hiukkasen olemassaolosta. 

Jotkut uskaliaimmat ovat ajatelleet, että ”jumalahiukkasen” löytyminen on samalla osoittanut ettei Jumalaa ole tai tarvita maailman olemassaolon selitysperustaksi. Higgsin hiukkanen on ottanut Jumalan paikan. Pannut hänet viralta. Emmekö nyt ole saaneet lopullisten todisteen siitä ettei aineellisen olemassaolon selittämiseen tarvita Jumalaa?

Tällainen riemu on toki - lievästi sanottuna - ennenaikaista. 

Tel Avivin yliopiston professori  Aharon Levy, joka on johtanut CERNin Hampurin tutkimusryhmää sanoo, että vaikka tiedemiehet eivät sotke uskonnollisia ja tieteellisiä kysymyksiä keskenään, uskonnollinen henkilö saattaisi silti hyvin sanoa, että ”löytö osoittaa luonnossa vallitsevan järjestyksen, joka todistaa, että universumin on luonut jumalallinen voima.” (Jerusalem Post, 4.7.2012)

Suomessakin viime kesänä vieraillut kristitty filosofi William Lane Craig, joka väitteli kosmologi Kari Enqvistin kanssa täyteen ahdetussa Porthanian luentosalissa Jumalan olemassaolosta, on myös innoissaan Higgsin hiukkasen löytymisestä. Mutta puheita siitä, että hiukkasen löytyminen syrjäyttäisi Jumalan luomakunnan ylläpitäjänä hän pitää liioiteltuina.

Higgsin bosoni on osa tätä universumia. Craigin mukaan se on siten itsessään kontingentti hiukkanen, joka katoaa lähes yhtä nopeasti kuin muodostuu. Sekä Higgsin bosoni että Higgsin kenttä ovat alkuräjähdyksen seurausta, eivätkä siten ole olleet olemassa välttämättä ja ikuisesti. Se ei siksi selitä mistä universumi sai alkunsa ja jättää kysymyksen Luojasta siten edelleen auki.

Higgsin hiukkanen on osa sitä luodun luomakunnan luonnollista järjestystä, jonka Jumala on säätänyt ja asettanut paikalleen aineellisen olemassaolon perustaksi, mutta jota kaikkea hän itse viime kädessä ylläpitää. 

Ledermanin terminologia valaisee Craigin mielestä mielenkiintoisella tavalla kahta Jumalan olemassaoloon liittyvää aspektia: yhtäältä Jumalaa luomakunnan ylläpitäjänä, toisaalta sitä kuinka Jumala näyttää kätkeytyvän.

Craig vastaa nettisivuillaan kysymykseen Higgsin hiukkasen löytymisen teologisesta merkityksestä:
Ensin mainitun osalta, kristillisen teologian mukaan Jumala sekä alussa loi maailman että ylläpitää sen olevaisena hetki hetkeltä. Jos hän vetäisi ylläpitävän voimansa koko universumi katoaisi olemattomaksi välittömästi. Samoin fyysisellä tasolla millään ei olisi massaa ilman Higgsin bosonia ja universumissa ei olisi tällöin lainkaan aineellisia kappaleita.”
Toisen seikan osalta liikutaan Craigin mukaan kärsimyksen ongelman parissa, johon osaksi kuuluu osaltaan siitä kuinka Jumala kätkeytyy:
Jumala ei ole aineellinen olio minkä vuoksi häntä ei voida havaita viiden aistin avulla. Tämän lisäksi Hän tuntuu toisinaan turhauttavan poissaolevalta silloin kun Häntä eniten tarvitsemme. Mutta Higgsin bosonista opimme, että fyysisen havainnon puuttuminen ei ole todiste siitä, että jotain ei ole objektiivisesti ja todellisesti olemassa, vaikka meillä ei olisikaan suoraa todistetta sen läsnäolosta. Vaikka et voi nähdä Jumalan käden toimintaa kärsimyksesi keskellä, se ei merkitse sitä, että Jumala ei ole aktiivisesti läsnä tilanteessasi sinulle tuntemattomalla tavalla.”
Craigin mielestä on surullista, että joillakin ateisteilla on niin vähän ymmärrystä tieteestä ja teologiasta, että he hyppivät riemusta jostain sellaisesta mitä ei ole tapahtunut ja samalla menettävät jotain siitä mitä hyvällä syyllä voidaan juhlia ihmisen tieteellisten ponnistelujen riemuvoittona. 

Gagarin ei nähnyt avaruudessa Jumalaa. Eräs yhdysvaltalainen radiotoimittaja tokaisi tähän, että jos Gagarin olisi lentonsa aikana vain ottanut avaruuspuvun pois päältään hän olisi nähnyt Jumalan välittömästi.

Mutta tarinan mukaan Gagarin sai myöhemmin kirjeen pieneltä tytöltä. Siinä luki: 

”Herra Gagarin. Te sanoitte, että ette nähneet avaruudessa käydessänne Jumalaa. Mahtaako teidän sydämenne oikein olla puhdas? Raamatussa nimittäin sanotaan että 'puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan' (Matt. 5:8)”.


6 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Kylläpä tästä yhden tutkijan antamasta lempinimestä on haloo syntynyt.

Kukaan ei ole koskaan väittänytkään, että kyseisen hiukkasen löytyminen kertoisi jumalista yhtään mitään.

Kaikki uskovien nostattama kohu on väärinymmärrystä. Tahatonta tai tahallista....


V.

Ilari kirjoitti...

Kaikki uskovien nostattama kohu on väärinymmärrystä.

Uskovien? Ateistiset fyysikot, kuten Michio Kaku ja Lawrence Krauss, ovat antaneet Higgsistä lausuntoja, jossa he antavat ymmärtää, että tällä löydöllä olisi tuhoisia seurauksia uskonnon ja teistisen maailmankatsomuksen kannalta. Nämä ammattifyysikot ovat siis suuressa vastuussa Higgsiin liittyvien väärinymmärysten suhteen.

lennart kirjoitti...

Eikö voisi ajatella, että samalla tavalla kuin itse Higgsin bosonia ei voi suoraan havaita, mutta sen vaikututukset voidaan, samalla tavalla ei itse Jumalaakaan voida havaita, mutta Hänen vaikutuksensa voidaan. Tuosta Gagarinin väitteestä on varhaisempikin versio: eräs sotaveteraani oli keskustellut neuvostoliittolaisten hävittäjälentäjien kanssa toisen maailmansodan aikana. He väittivät, että Jumalaa ei voi olla olemassa, koska he ovat käyneet niin korkealla, eikä mitään Jumalaan viittaavaa ole näkynyt. Muuten Gagarinista on vanha vitsi: "Hän oli maailman tyhmin mies: kiersi maapallon seitsemän kertaa ja palasi Neuvostoliittoon."

Nimetön kirjoitti...

Craigin mielestä on surullista, että joillakin ateisteilla on niin vähän ymmärrystä tieteestä ja teologiasta, että he hyppivät riemusta jostain sellaisesta mitä ei ole tapahtunut ja samalla menettävät jotain siitä mitä hyvällä syyllä voidaan juhlia ihmisen tieteellisten ponnistelujen riemuvoittona.

Olisi hauskaa saada linkkejä siihen, missä tuollaista "riemusta hyppimistä" on tapahtunut.

Löysin netistä muutaman Michio Kaku:n ja Lawrence Krauss:in lausunnon Higgsin bosonista, eikä niissä mitenkään väitetty tuon hiukkasen todistavan, että Jumalaa ei ole.

Mitä on siis tämä kohu? Taas uusi juoni millä yritetään mollata ateisteja...

Tuomas E.

Kalle kirjoitti...

Tuomas E. sanoi: "Olisi hauskaa saada linkkejä siihen, missä tuollaista "riemusta hyppimistä" on tapahtunut.

Löysin netistä muutaman Michio Kaku:n ja Lawrence Krauss:in lausunnon Higgsin bosonista, eikä niissä mitenkään väitetty tuon hiukkasen todistavan, että Jumalaa ei ole.

Mitä on siis tämä kohu? Taas uusi juoni millä yritetään mollata ateisteja.."

Lainaus Lawrence M. Krauss:n NewsWeek:n kirjoituksesta How the Higgs Boson Posits a New Story of our Creation : "...brings science closer to dispensing with the need for any supernatural shenanigans all the way back to the beginning of the universe—and perhaps even before the beginning, if there was a before."

http://www.thedailybeast.com/newsweek/2012/07/08/how-the-higgs-boson-posits-a-new-story-of-our-creation.html

Nimetön kirjoitti...

Termiä ”jumala-hiukkanen” käytti ensimmäisen kerran Nobel-palkittu fyysikko Leon Max Lederman vuonna 1993 ilmestyneessä kirjassaan The God Particle. Termi johtui siitä, että kyseinen hiukkanen muodostaa kaiken aineellisen olemassaolon perustan. Ilman sitä ei universumissamme olisi lainkaan aineellisia kappaleita. Toiseksi termi johtui siitä, että hiukkasta on, niin kuin Jumalaakin, erittäin vaikea aistein havaita.

Wikistä löytyy oikea selitys tuon nimen synnylle...

http://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Higgs

Usually this nickname for the Higgs boson is attributed to Leon Lederman, the author of the book The God Particle: If the Universe Is the Answer, What Is the Question?, but the name is the result of the insistence of Lederman's publisher: Lederman had originally intended to refer to it as the "goddamn particle".


Tuomas E.