perjantai 26. maaliskuuta 2010

Kristiina Komulainen - Entisestä Jehovan todistajasta tuli Kuorosodan johtaja

Iltalehdessä (26.3.2010) kerrottiin, että Nelosella pyörineen mukaansatempaavan Kuorosota –ohjelman juontajan Kristiina Komulaisen rankasta erosta uskonlahkosta. Laajemmin samasta aiheesta kertoo myös uusin MeNaiset –lehti (25.3.2010): ”Jehovan todistajaksi kasvanut Kristiina Komulainen kulki rankan tien jättäessään taakseen uskonnollisen yhteisön.”

Komulaisen tarinassa on tutut piirteet. MeNaiset –lehden mukaan hän kasvoi kodissa, jossa äiti oli vahvasti mukana Jehovan todistajien liikkeessä. Kuten jokaisella uskonnollisessa kodissa kasvaneella, Komulaisellakin tuli aika, jolloin hän alkoi vähitellen pohtia entistä kriittisemmin lapsuutensa itsestäänselvyytenä tarjotun maailmankuvan perusteita.

Komulainen kiteyttää tuntonsa hyvin havainnollisesti MeNaiset –lehdessä: ”Kun on syntymästään saakka oppinut katsomaan maailmaa tietyllä tavalla, on todella vaikea huomata, mikä on oma ajatus ja mikä ulkoa tullutta. Oli rankkaa tajuta, että oma maailmankuvani olikin ulkoa opittu eikä itseni muodostama.”

Hänen kohdallaan pohdinta johti etääntymiseen ja lopulta parikymppisenä irtaantumiseen Jehovan todistajista. Erosta ilmoittaminen kirjeellä oli fyysisesti helppoa, mutta henkisesti raskasta. Hän huomasi olevansa tyhjän päällä ja oma identiteetti oli rakennettava kuin nollasta uudestaan.

Monet entiset Jehovan todistajat tunnistavat Komulaisen kokemuksen omakseen, kun lehti kertoo miten liikkeestä eroamisen myötä katosivat monet ystävät: ”Kadulla tutut Jehovan todistajat eivät enää tervehtineet, vaikka Kristiina olisi mokannut … Kristiinan mielestä asiat olisivat silti voineet olla pahemminkin. Hän tuntee ihmisiä, joiden vanhemmat ovat kieltäneet lapsensa kokonaan liikkeestä eroamisen jälkeen.”

Komulainen on sittemmin löytänyt oman tiensä ihmisenä kuin myös maailmankatsomuksellisesti. Hän uskoo itse nykyään sielunvaellukseen. Hän on ”rempseä yllytyshullu … joka hyppii laskuvarjolla, innostuu bileissä juoksemaan alasti korttelin ympäri ja suutelee naiskollegaa suorassa tv-lähetyksessä”, MeNaiset kuvailee. Kodin tiukasta uskonnollisesta ympäristöstä, jossa oltiin ”tarkkoja siitä miten he elävät”, on kenties hiukan näyttämisenkin halussa menty siis toiseen äärimmäisyyteen. On todistettava itselle ja toisille, että on vapaa uusi ihminen.

Jokainen entinen Jehovan todistaja tunnistaa helposti itsensä, kun Komulainen kertoo millaista oli joutua entisten kavereiden hylkäämäksi. Vartiotorni-seurahan opettaa julkaisuissaan uskonnollisena velvoitteena sitä, että erotettujen ja eronneiden kanssa (ainakin mikäli heidät on kastettu) ei saa seurustella, eikä heitä saisi edes tervehtiä. Myös vanhempien tulisi liikkeen mukaa minimoida kanssakäymisensä erotettujen lasten kanssa niin paljon kuin mahdollista. Onneksi Komulainen on välttynyt tältä.

Jäin juttua lukiessa pohtimaan Komulaisen mainiosti kiteyttämää ajatusta itse muodostetun maailmankatsomuksen tärkeydestä. Ihmisenä kasvamiseen kuuluu lapsuudessa opittujen itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen. Tässä on kristityille kodeille haastetta. Kuinka tarjota lapselle sellainen ympäristö, joka on uskonnollisesti turvallinen eikä ahdistava? Ympäristö, jossa hengelliset asiat ovat luonnollisesti läsnä kodin elämässä ja lapsena ulkoa opitut käsitykset saa kasvamisen myötä kyseenalaistaakin, mutta kysymyksiin olisi lähipiirissä tarjolla myös perusteltuja vastauksia, joihin saa itse rauhassa tutustua omakohtaisen maailmankuvan muodostuessa.

Perinteisen kristinuskon edustajana iloitsen, että Komulainen on löytänyt tiensä ulos Jehovan todistajista. Toisaalta ikävää on, että hänen, kuten monen muunkin kohdalla, yhden tiukan uskonnollisen liikkeen taaksensa jättäminen usein merkitsee myös etääntymistä kristillisestä uskosta yleensä. Vastaan tulevat sitten vaihtoehdot, jotka valitaan joskus enemmän sillä perusteella miten paljon ne eroavat lapsuuden vastaavista, eikä välttämättä siksi, että ne kestäisivät rationaalisen vertailun klassisen kristinuskon tulkinnan kanssa. Näin ei käy onneksi aina, mutta usein. Ehkä yksi syy tähän on juuri lapsuuden ympäristön ehdottomuudessa, jossa ei ole riittävästi tilaa kysymyksille, eikä vastauksillekaan, niin että ympäristö tukisi omaa maailmankatsomuksen muodostamista historiallisen kristinuskon suuntaan.

Anyways – Kiitos Kristiinalle upeasta Kuorosodasta tänäkin vuonna. I didn’t like the kissing thing, mutta onnea silti elämässä eteenpäin (Ps. 73:28).

4 kommenttia:

pelle gudsson kirjoitti...

Itseäni jäi vaivaamaan k.o. Iltalehti-jutun infolaatikosta löytynyt "tieto" siitä, että Jehovan todistajat noudattavat tarkasti Raamatun määräyksiä. Siinä ei vain kerrottu sitä, että heillä on aivan oma versionsa Raamatusta - se Uuden maailman käännös - jossa esimerkiksi Jeesuksen toinen tulemus käännetään virheellisesti hänen läsnäolokseen (UM Matt 24:27).

Olli-Pekka Jalovaara kirjoitti...

Aito keskustelu ja kysymykset kuuluvat elävään uskoon ja yhteyteen Jeesuksen kanssa. Mitä ei voisi kysyä Jumalalta? Kaikkea voi kysyä Jumalalta.

Siellä missä tämä puuttuu, voi muodostua väärä kuva siitä, että Raamatun Jumalalla, joka ilmestyi meille Jeesuksen Kristuksen hahmossa ei ole kaikkia vastauksia. Joh14:6 'Jeesus sanoi, minä olen tie, totuus ja elämä, ei yksikään tule Isän luokse muutoin kuin minun kauttani'. Hän on totuus ja totuus kestää ihmettelyn kunhan on ihmettelemässä totuuden ääressä kysyen asiaa itse elävältä Jumalalta. Ensisijassa Jumala vastaa Raamatun kautta.

Toki Jumala ei vastaa vielä kaikkiin kysymyksiin. Hän vastaa yleenä tässä ajassa vain niihin kysymyksiin, joihin tarvitsemme maan päällä vastaukset. Ja näihin vastauksiin kuuluu olennaisempana se, miten saamme syntimme anteeksi ja miten pääsemme Jumalan lapsiksi. Takaisin siihen asemaan, josta olemme langenneet.

Siihen vastuas on itse Jeesus Kristus ja se, että hän sovitti syntimme Golgatan ristin puulla. Jeesus sanoi työnsä alussa. 'Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi' Mark.1:15 Parannuksen tekeminen, syntiensä tunnustaminen ja hylkääminen ja usko Jeesukseen on tie Jumalan lapseuteen. Ei se, että lähtee huitelemaan maailman teitä.

Nimetön kirjoitti...

Kristiina puhuu täyttä puppua hän ei ole yhtään surullinen vaan yrittää esittää kaiken päin vastoin.
Kristiina erosi Jehovantodistajista ja on siitä iloinen eikä rasittunut.
Hän ei käynyt kokouksissakaan enää ja vältteli Jehovan todistajia. JA KUN Jehovan todistajat kulkivat Kristiinan ohi ja tervehtivät Kristiina oli ettei nähnytkään. ja jos ihmiset kertovat evoluutiosta lukekaa 1.mooseksenkirja kokonaan siinä lukee "alussa jumala loi taivaat ja maat" ja jonkun kappaleen jälkeen "jumala teki pölystä ensimmäisen ihmisen Aadamin"
tiesittekö että ennen vanhaan kirkoissa luki seinällä "Jehova" mutta se poistettiin sieltä ja sen tilalle asetettiin"Herra" tai "Jumala"

Nimetön kirjoitti...

Kristiina on huomionkipeä ja rajoja rikkova kaikkine kielareine päivineen,eikä nöyrä ja moraaliltaan puhdas,kuten Jehovan todistajan on oltava. Eikä se tarkoita mitään matelemista, vaan normaali, hyvä itsetunto on ok. Kenestä tahansa on pelleksi, mutta ei Jehovan todistajaksi. "Nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta" Psalmi 37:11 (ihan evlut käännöksen mukaan:)