Kristinusko on ilmoitususkonto. Kristinuskon lähtökohtana on usko siihen, että Jumala on itse ilmoittanut itsensä. Yhtäältä tämä merkitsee sitä, että kristilliseen ilmoitukseen pohjautuva puhe Jumalasta ei ole vain ihmisen omaa arvelua siitä millainen Jumala on. Toisaalta se merkitsee sitä, että ihminen voi tietää jotain todellista Jumalasta koska Hän itse on sen meille ilmoittanut.Jumala on ilmoittanut itsensä kolmella ”rintamalla”:
1. Luomakunnassa
2. Pyhissä kirjoituksissa
3. Pojassaan Jeesuksessa.
Ensimmäinen kuuluu ns. yleisen ilmoituksen piiriin. Kahdesta jälkimmäisestä käytetään usein termiä erityinen ilmoitus.
Jumalan ilmoitus luonnossa ja omassatunnossa
Apostoli Paavali puhuu ensimmäisestä (#1) Jumalan itseilmoituksen lähteestä kirjeessään roomalaisille (n. 56 jKr.). Jumalasta Luojana voidaan luomakuntaa tarkkaamalla tietää jotain yleisellä tasolla niin selvästi, että ihmisellä ei ole mitään perusteltua syytä olla kunnioittamatta Jumalaa Jumalana (Room. 1:19-21). Jumala on myös luonut ihmisen kuvakseen ja tästä johtuen jokainen tiedostaa sisimmässään, että on olemassa joitakin moraalisesti objektiivisia, eli ihmisestä riippumattomia moraalisia arvoja (Room. 2:14-15). Tämän vuoksi nekin, joille ei historian saatossa ole annettu Jumalan lakia niin kuin se annettiin juutalaisille Siinain vuorella kymmenen käskyn kivitauluissa, ovat Jumalan edessä moraalisesti vastuullisia. Ihmisellä on siis jonkinlainen yleisluontoinen ja sisäsyntyinen tietoisuus Jumalasta ja moraalista. Ilmoitus tästä on kaikkien ulottuvilla ja tavoitettavissa luomisen perusteella. Siksi sitä kutsutaan yleiseksi ilmoitukseksi.
Edellisen pohjalta voidaan sanoa, että nekin, joilla ei ole Raamattua voivat siis omata jotain todellista tietoa Jumalasta luomakunnan perusteella. Vaikkakaan he eivät voi tuntea pelastusta ilman erityistä ilmoitusta. Yleinen ilmoitus on määritelmällisestikin yleistä ja riittää korkeintaan osoittamaan, että Jumala/Luoja/jumaluus/suunnittelija/moraalisten arvojen transendentti perustus on olemassa ja kaikki ihmiset ovat moraalisesti vastuullisia Hänen edessään. Millainen Jumala on, miten ihminen voi saada syntinsä anteeksi ja löytää yhteyden Luojaan ovat kysymyksiä, joihin yleinen ilmoitus ei vastaa. Siksi tarvitaan pyhissä kirjoituksissa ja Jumalan Pojassa tuleva erityinen ilmoitus.
Jumalan ilmoitus Pyhissä kirjoituksissa
Kristinuskon mukaan Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatun Pyhissä kirjoituksissa. Hän on Pyhän Henkensä kautta inspiroinut ja ohjannut Raamatun ihmiskirjoittajat, kunkin omalla persoonallisella tyylillään ja käyttämillään kirjallisilla tyylilajeilla, tallentamaan sanallisen ilmoituksen itsestään. Kyse ei ole mistään mekaanisesta sanelusta, joka ohittaisi ihmiskirjoittajien oman persoonallisuuden. Jumalan tehtävään valitsemat ja valmistamat ihmiset tallensivat ja tulkitsivat Pyhän Hengen valvomina milloin oman aikansa tapahtumia historiallisisten tekstien muodossa, milloin kirjoittitivat runoja, viisauskirjallisuutta, tai profeetallisissa teksteissä Jumalalta saamiaan näkyjä ja ilmestyksiä. Evankelistat puolestaan kokosivat, kirjoittivat ja tulkitsivat evankeliumeihin silminnäkijätodistuksen Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Apostolit kirjoittivat seurakunnille kirjeensä muun muassa selvittäen ja valaisten mitä Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus meille lähemmin merkitsee.
Kaikki tämä tapahtui, kuten Paavali sanoo "[Pyhän] Hengen antamin sanoin, selittäen hengelliset hengellisesti" (1 Kor. 2:13). Toinen jae, joka hyvin kuvaa Raamatun kirjoittamisessa yhdistyvää inhimillistä ja jumalallista löytyy Apostolien teoista, jossa Pietari kuvailee miten Jumalan oma puhe, joka Pyhän Hengen vaikutuksesta on Daavidin suun kautta tullut löytyy kirjoitettuna psalmien kirjasta (Apt. 4:25 ja Ps. 2:1-2). Tästä johtuen kristityt uskovat, että heillä on Jumalan puhe useiden eri ihmiskirjoittajien välityksellä talletettuna pyhän Raamatun teksteissä ja siksi Raamatun voidaan luottaa puhuvan totta kaikessa mitä se vakuuttaa. Sen mitä Raamattu sanoo Jumala sanoo.
Vanhaan kirjaan tukeutuminen uskonnollisessa keskustelussa voi tuntua takapajuiselta. Paitsi tietysti silloin jos meillä todella on, kuten kristityt uskovat, tuossa vanhassa kirjassa Jumalan sana. Lisäksi jokainen turvautuu Jumalaa koskevassa keskustelussa johonkin auktoriteettiin. Ellei sitten halua olla niin itsekäs, että universaloi ja kanonisoi, oman subjektiivisen kokemuksensa kaiken Jumalaa koskevan tiedon lähtökohdaksi.
Muistan vuosia sitten erääseen radio-ohjelmaan soittaneen naisen, joka oli enemmän tai vähemmän loukkaantunut tai harmissaan siitä, että me studiossa vetosimme Raamattuun puhuessamme Jumalasta. Hänen mukaansa Jumala pikemminkin oli jokin suuri universaali ”energia”. Hetken soittajaa kuunneltuani kysäisin mihin hän tämän näkemyksensä perustaa? Mistä hän tietää todeksi sen, että Jumala ei voi olla sellainen kuin Raamatussa kuvataan, että hän onkin "universaalia energiaa"? Mihin lähteeseen ja auktoriteettiin hän itse perustaa väitteensä? Vai pitäisikö meidän vain uskoa hänen sanaansa, että näin on? Millä perusteella hänen lähteensä, jonka mukaan jumaluus on vain jotain kosmista energiaa, olisi pidettävä luotettavampana Jumalaa koskevana tiedon lähteenä kuin Raamattua? Hän ei sanonut, vaan sulki puhelimen.
Kaikki totuus ei ole Raamatussa
Kristillinen ilmoituskäsitys ei tarkoita, että ei olisi muitakin totuuden lähteitä kuin Raamattu. On olemassa monia asioita, jotka ovat totta vaikka Raamattu ei puhu niistä mitään. Vaikkapa matemaattiset ja loogiset totuudet. Arkiasioissa kokemuksen kautta saavutettu tieto voi samoin olla totta. Jeesus puhui paljon maanviljelyksestä, lampaista ja kalastuksesta. Epäilemättä se mitä hän näistä asioista puhui, siltä osin kuin hän puhui, oli totta. Tästä huolimatta on olemassa paljon sellaista kalastukseen ja lampaiden kasvatukseen liittyvää totuutta, joista Jeesus ei maininnut mitään ja joka opitaan käytännön, kokemuksen ja inhimillisen päättelyn avulla. Ostaessani hyvän uistimen kesälomakalastukseen en etsi vastausta Raamatusta, vaan kyselen myyjältä. Hänen vastauksensa ei ole Jumalan ilmoitusta, mutta voi silti olla totta (ainakin kokemuksesta päätellen). Olisi hullunkurista muodostaa Raamatun ”oppia kalastuksesta" tai karjankasvatuksesta. Ei sellaista ole.
Se mitä Raamattu ilmoittaa Jumalasta ja pelastuksesta on sen sijaan totta tavalla, jota ei voida luotettavasti oppia mistään muusta väitetystä uskonnollisesta ilmoituksesta. Jumalasta voidaan toki sanoa paljon muutakin kuin se mitä Raamattuun on kirjoitettu. Mutta sellainen puhe Jumalasta on totta vain siinä määrin kun se ei ole ristiriidassa sen kanssa mitä Jumala itsestään on ilmoittanut Raamatun pyhissä kirjoituksissa tai Pojassaan Jeesuksessa, tai kun se auttaa meitä ymmärtämään paremmin mitä Raamattu Jumalasta opettaa.
Jumalan ilmoitus Kristuksessa
Heprealaiskirjeessä asia on sanottu osuvasti: ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän on myös luonut maailman” (Hepr. 1:1-2). Jeesus on ainoalaatuisella tavalla ilmoittanut Jumalan ihmisille, koska Hän itse on Jumalasta lähtöisin: "Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä on opettanut meidät tuntemaan hänet" (Joh. 1: 18).
Monet arvostavat Jeesusta suurena moraalisena opettajana. Hyvä niin. Tällainen arvostus ei kuitenkaan riitä. Pelkään pahoin, että sinänsä kunnioitettava ja hyvää tarkoittava ”komplimentti” - kuten Tami sanoisi - kristinuskon suuntaan ei ota huomioon Jeesuksen radikaaleja sanoja: Hän väitti olevansa Jumalan ilmoitus tälle maailmalle (Joh. 17:6-8), tulleensa Jumalan luota, puhuvansa Jumalan omia sanoja ja herättävänsä viimeisenä päivänä kuolleet tuomiolle siitä miten nämä ovat suhtautuneet hänen sanoihinsa (Joh. 5:21-29). Hän myös opetti, että Jumalaa ja lähimmäistä vastaan tehdyt synnit saadaan anteeksi uskomalla häneen. Jeesuksen aikalaiset ymmärsivät, ettei mitään kohteliasta välimaastoa ole olemassa Jeesuksen suhteen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa anteeksi syntejä?” (Mark. 2: 7). Jeesuksen arvostaminen vain suurena moraalisena opettajan ei ota riittävän vakavasti sitä miten Jeesus puhui itsestään ja kuka hän on.
Kristinuskon ainoalaatuisuus uskontojen joukossa
Tämä on kristinuskon suuri ja riemastuttava sanoma: Jumala on ja Hänet voidaan aidosti tuntea. Kukaan ei voi tuntea Jumalaa tyhjentävästi (paitsi Jeesus, joka olemuksellisesti on Jumalan oma Poika ja Jumalasta lähtöisin). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei Jumalasta voida tietää mitään, niin että olemme vain erilaisten keskenään kilpailevien inhimillisten näkemysten varassa. Me voimme tietää sen mitä Jumala on itsestään ilmoittanut. Raamattu (Jumalan kirjoitettu sana) ja Jeesus (Jumalan lihaksi tullut sana) ovat kristillisen käsityksen mukaan luotettavia ja luovuttamattomia Jumalan ilmoituksen lähteitä. Jumala voidaan siksi tuntea.
Kristillinen ilmoituskäsitys on moniääninen ja harmoninen. Luomakunta, kirjoitukset ja Jumalan Poika yhdessä ilmoittavat harmonisesti soiden, kuitenkin kukin omassa äänialassaan, mitä Jumala on halunnut itsestään meille ilmoittaa tunteaksemme Hänet henkilökohtaisesti ja voidaksemme löytää pelastuksen Hänessä. Tämä Luojan ilmoitusmusiikki kutsuu meitä kuuntelemaan sydämellä mitä Jumala haluaa meille itsestään ilmoittaa ja iloitsemaan yhteydestä Hänen kanssaan.
Joidenkin mielestä on sopimatonta ja suvaitsematonta esittää vain kristillinen ilmoitus Jumalasta totena. Mutta viime kädessä kyse ei ole siitä mitä sinä ja minä haluaisimme Jumalasta uskoa. Kyse on siitä mitä Jeesus sanoi Jumalasta ja kuka Hän oli sanomaan Jumalasta mitään. Kuten professori John Hick on osuvasti sanonut: ”Jos Jeesus Nasaretilainen todellakin oli lihaan tullut Jumala, silloin kristinusko on ainoa uskonto, jonka Jumala henkilökohtaisesti perustanut, ja sellaisena se on ainoalaatuisella tavalla ylivertainen kaikkiin muihin uskontoihin nähden.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti